- Mulle ei ole oikein selvinnyt tuo roikkuminen.
Mulla, kun on tämä läppäri ihan sylissä, ei mun ainakaan siinä roikkua tarvitse. - Sieltä ostetaan mistä halvemmalla saadaan, ei siinä järki ja laatu mitään vaikuta.
- Minä luen aika vähän rikoskirjallisuutta.
Liza Marklundin kirjoja olen lukenut, niissä on naistutkija pääroolissa. - Ihan tuli lapsuusajat mieleen.
Noin se meilläkin meni. Se oli ihan normaalia elämää.
Nykyään on normaalikin muuttunut ihan toiseksi, paljon helpommaksi ja silti vaan kuulee valitusta ympäriltään. - Kyllä sitä on täälläkin ja lisää näyttää tulevan koko ajan.
Eilen loin lumet parkkipaikaltani. En ole sattunut olemaan poissa silloin, kun aura on käynyt, ne kyllä vetää lumet, jos on paikka tyhjä. - Minä tykkään historiallisista romaaneista.
Noiden mainitsemiesi kirjoja olen lukenut.
Myös Piro Tuominen kirjoittaa samantyylisiä. Laila Hirvisaaren kirjoja on tullut luettua.
Ylipäätään olen lukenut nuoruudestani asti kaikenlaisia kirjoja paljon.
Velipojalla on kirjakauppa lähellä, eilen pyysin häntä käymään ostamassa Kalle Isokallion kirjan, Vaalikiimaa impivaarassa.
Elämäkerrat ovat mielenkiintoisia.
Kirjastosta olen joskus löytänyt muutamia kirjoja naisten historiasta, nimiä en muista, ne olivat mielenkiintoisia. - Juu, eihän se ajasta kiinni olekaan. Kiinni se on siitä, että suhteessa tarpeeseen ei löydy hoitohenkilökuntaa.
On ihan eri asia nostaa lattialta vaikka lattialta 50kiloinen henkilö, kuin satakiloinen.
Mutta kun apua ei ole saatavissa, se vanhanajan hoitaja yrittää kuitenkin.
He ovat juuri siksi sairauslomilla. Eikö tulisi halvemmaksi järjestää hoitoasiat kuntoon, eikä vaan rahan perässä juosta. - Ensinnäkään, ne eivät kestä niin kauan, kuin mainostetaan.
Jotkut hiipuilee, mutta yks juttu, jonka olen kai kertonut ennenkin.
Mökillä lukulamppu meni räts-pimeeksi, joka on seinässä sängyn kohdalla.
Siinä oli led-lamppu. Kun sitten laitoin käteni sinne irrottaakseni lampun, sain vertavuotavan haavan sormeeni. Tarkemmin katsoen lampun siruja löytyi sängystäkin. Siis lasit olivat särkyneet lampusta. - En tarkoittanut tuota vitsiä tilannekomiikaksi, vaan se lause oli aloittajalle, kun hän sanoi, tilannekomiikasta tykkäävänsä.
Noh pitäähän Sinun vääntää, vaikka hyvin ymmärrät että kerroin lehdestä lukemani vitsin. - Eipä itse tule vitseä keksittyä, mutta Hymystä luin tällaisen.
Rouvat tapasivat kahvilassa.
-minä olen kyllästynyt telkkariin, pelkkää väkivaltaa ja seksiä, toinen valitti.
-sama meillä.Jos avaan telkkarin, tulee väkivaltaa. jos suljen sen, tulee seksiä.
Yleensä tykkään juuri tuosta tilannekomiikasta, varsinkin silloin, kun voi nauraa itselleen. - Katselin tuossa klo 15sta uutisia ja silmäilin tekstitvtä, kyllä keskusta nyt lupaa.
Jestas sentään, kohta on paratiisi maan päällä. - Ymmärrän kyllä tuota Orponkin perustelua, mutta, kun se 0,5 ei-lakisääteinen ei toiminut, mikä takaisi, että 0,7 ei-lakisääteinen toimisi sen paremmin.
Kannatan kyllä alarajaa lakiin.
Jos hyvää hoitoa haluaa tarjota mikään ei estä ottaa lisää henkilökuntaa. Rajansa voi nostaa yritys itse.
Virheitä myös tulee, niin yksityisellä, kuin julkisella puolella. Kyllä julkinen sektori on yksityisten virheitä myös joutunut korjailemaan. - Voimia vaikealle päivälle, kyllä Sinä selviät.
Sitten, kun se on ohi, jo hieman helpottaa. Elämä jatkuu kuitenkin, niin sen kuulukin jatkua, kunnes se itselle kutsu käy. - Ilman muuta se raha pitää ottaa, mikä pykälien mukaan kuuluu.
Eikä sillä tosiaankaan rikastumaan pääse. - Minä uskon, että iäkkäät pariskunnat ja monet lapsetkin, rupeavat omahoitajiksi ihan muista syistä, kun rahojen kyttäämisen vuoksi.
Ei ole herkkua ympärivuorokauden olla joka hetki kuulolla, kaiken raskaan fyysien työn lisäksi, ei vaikka hoidettava olisi kuinka rakas.
Ei siinä hommassa ole mitään kadehtimista.
Vaan yleensähän ne ihmiset ovat parhaiten tietävinään asiat, joista todellisuudessa eivät tiedä mitään. - Sitä tyyliä jo silloin ruvettiin kokeilemaan.
Ensin annettiin suullisesti sellaiset, mitkä heti piti tietää ja loppuja asioita katsottiin koneelta, kun kerettiin. - Hattua nostan selviytymisestäsi.
Kirjoituksesi pysäytti. Tässä saa kiitollinen olla, kun on selvinnyt pikkuvaivoilla tähän ikään asti.
Voimia ja iloa elämääsi, on hyvä, että Sinulla on rakkaita ihmisiä ympärilläsi. - Kyllä ei enää tiedä itkisikö vai naurausiko.
Voiko tämä olla tottakaan. Perusmaksukin 2500 ja lisämaksua vessapareirullan vaihtamisesta, lakanan esille ottamista ym.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/dc287736-3116-46d0-b8ec-f12d7a52e5aa - Siitä, kun minä olen ollut työelämässä on kohta kymmenen vuotta.
En tosiaan tiedä, mitä ne siellä nykyaikana istuskelevat.
Voin vain kertoa, miksi me aikanaan ´´istuskelimme.´´
Kirjasimme potilaan perustietoa, päiväraportteja, tarkistimme hoitosuunnitelmia.
Kokosimme ylös lääkärille vietäviä asioita. Teimme ruokatilausta, röntgen- labratilausta. Tarkistimme vastauksia. Tarkistimme lääkelistojen ajantasalla olon.
Teimme tavaratilaukset. Kaikke enää muistakkaan.
Osastokokouksetkin pidimme siinä ´´näytillä´´ , että olemme koko ajan niin potilaitten, kun omaistenkin tavoitettavissa.
Tuo mainitsemasi ´´seurustelu´´ on juuri sitä, mitä käsittääkseni tänäpäivänä enemmän tarvittaisiin.
Kun tilanne on rauhaisa esim. istutaan ja jutellaan, silloin toinen tuntee tulleensa kuulluksi, tyytyväisyys ja hyvinvointi lisääntyy.
Hoitajatkin ovat vain ihmisiä, löytyy monenmoista luonnetta. Yleistäminen vain kalskahtaa ikävästi.
Jo silloin näki, että huonompaan ollaan menossa, kun soveltuvuuskokeet lopetettiin. Sen näki jo opiskelijoista käytännön jaksoilla.
Nythän niitä kaavailtiin uusiksi, mutta ei kuulemma tule pakollisiksi, vain vapaaehtoisuuspohalta jotkut oppilaitokset pitävät. - Historia on kiehtovaa, opettaa laittamaan asioita oikeimpiin mittasuhteisiin, eikä vouhota vaan yhtä totuutta.
Tuon haarukanhan toi Katariina Jagellonica kapioissaan, naidessaan Suomen herttua Juhanan.