- Ihan hauska, tosin Itse en pelaa _lainkaan_ tietokoneella.
- exBersel: "Kommentti koskikin aloittajan näkymystä kosketusnäytöistä, touchpadeista ja vastaavista, jotka ovat mielestäni paperilla parempia keksintöjä kuin käytännössä, varsinkin yleiskäyttöisissä tietokoneissa, joiksi en laske esimerkiksi puhelimia."
Hiiri on olohuoneen pöydässä tai sylissä huono kaveri. Kyllä läppäri hiiri on työpöydän ääressä mainio työkalu, mutta suurin puute markkinoilla nähdäkseni on juuri olohuoneen sohvalta tai nojatuolista televisioruudun kautta tapahtuvan käytön kankeus. Tunnustan kyllä etten ole tutustunut viimeisen kolmen-neljän vuoden ajalla tapahtuneeseen kehitykseen älytelkkareiden ja televisioihiin liitettäviin "dongelitietokoneisiin", mutta uskaltauduin tekemään oletuksen ettei kehitystä kauheasti olisi tapahtunut...
Olohuoneen pöydällä tai nojatuolissa pelkkä näppäimistö siihen integroidulla kosketuslevyllä tai (pienellä) kosketusnäytöllä olisi kuitenkin hyvä kompromissi. Ja hyvinhän nuo kosketuslevyt ja (kännyköiden) kosketusnäytöt toimivat kun muita on turha läppäreistä ja kännyköistä juuri etsiä. Tableteista en henk. koht. ole ollut koskaan innostunut, mitä nyt piirtämiseen joskus olen harkinnut, mutta siihen hyvin soveltuvat ovat sitten jo todella hinnakkaita (kynän kanssa). "Kynähiiri" (ilman alustaa käytettävä siis) voisi olla mainio kaveri tuolla Kotitietokone 2019:lle, siis kosketuslevyn/-näytön lisäksi. - Siis tuo olisi palvelin siinä mielessä, että olisi verkossa jatkuvasti kiinni ja käytettävissä lomamatkoilla Internetin ja/tai 3-5g:n yli kännykän kautta.
- Hmm... Ehken ihan väärään osastoon tätä aloitustani laittanutkaan, sillä eräänä pontimena kirjoitukselleni oli käyttäjäkokemukseni tallentavista digibokseista, joiden kautta olen television katseluni hoitanut jo kauan. Aluksi käytössäni ole markkinoiden ehkä suosituin Topdieldin klassikko, jonka käyttöliittymä on ylivertainen nykyiseen Samsungin boksiin. En nurkkiin kaipaisi uusia metalli-/muovilaatikoita johtoineen, mutta toki käytännöllisempi olisi nykyisen dibiboksin tilalle Kotitietokone 2019 -boksi ja pariksi langaton näppäimistö. Kosketusnäyttöön perustuva ohjauslaite muodostuisi vain tuossa akuille haasteelliseksi, laitetta joutuisi aika-ajoin lataamaan ja tietenkin laite olisi lataamatta juuri silloin kun jotain tärkeää pitäisi päästä tekemään. Toisekseen, nykyään flash-muistien hinta on laskenut niin alas, että ihan hyvin ne tv-ohjelmat voisi tallentaa langallisen näppäimistön sisään, varsinkin jos muistikortit olisivat vaihdettavia tai ohjelmien siirto kävisi näppärästi ulkoisille kovalevyille (eivätkö kopiosuojauksesta estäisi moista).
- Onhan noita varastossa, vaan eihän noissa tehot riitä kun ovat museorautaa. Eikä dos-komennoilla pitkälle pötkitä nykymaailmassa, esim. nyt viitaten aloitusviestini käyttöesimerkkeihin...
- Haasteellisinta visioni toteuttamisessa nykytekniikalla lienee tuo turvallisuuspuoli eli että konetoimisi päivittelemättä. Siis toki siinä ohjelmiston pitäisi olla päivitettävissäkin, mutta ei niin, että aika ajoin saisi tuskailla päivitysten aiheuttamien käyttökatkojen ja viivytysten takia. Helpompaa ilmeisesti olisi tyytyä kehittämään päivitysjärjestelmää vähemmän käyttäjää häiritsevään suuntaan.
- Piirtämiseen piirtopyötä on aivan ehdoton. Harmi vain ettei muinainen halpis-Wacomini enää uusissa Windowseissa toimi (tai enpä ole nykyisessä W10:ssä kokeillut). Tämä tuskin oli kuitenkaan M-Karilla mielessä...
- Selaimen toiminnan hitauden takia lipsahti väärään osastoon. Saa poistaa.
- Hupsista, aivoni tehneet kepposen: mursketta piti oleman 200 mm eikä 200 cm. Yleensä puhutaan pelkästä anturasta, mutta tässä halusin korostaa ristikkorakennetta eli semmoisenhan antura muodostaa kun myös väliseinien alle tulee antura. Jos antura olisi luokkaa 200-300 mm korkea, niin eipä tuonne väliin järin paljoa Leca-soraa menisi. Varmaan pelkkä sora/murskekin useimmissa tapauksissa menettelisi, mutta Leca olisi kevyttä tavaraa laittaa.
Pilariperustuksessa lattiankannattajille tulee yllättävän paljon hintaa ja sitten on tuo lattiatason nousu (jota en tosiaan tarkoittanut kahteen metriin). - Palaan tähän aloitukseeni kun tuli uudemman kerran pyöriteltyä ideaa. Heräsin pohtimaan anturan roolia. Yleensä kaiketi tuo nähdään rakennuksen seinien kautta maahan kohdistavan painon jakajana maaperään. Toisaalta kaitpa sillä on muitakin rooleja, ajatellen nyt vaikkapa harkkoseiniä, joihin on tullut murtumia. Eivätkös nuo johdu lähinnä anturan elämisestä? Mietin vain että mahtaisivatkohan aloitusviestissäni mainitsemani anturat työvalun päällä olla turhat, sillä tuon talon painon jakohomman olettaisi varsin ohuenkin kuitubetonivalun kykenevän hoitamaan?
Voisi kuvitella että paksu kapillaarikatkosorakerros olisi kohtuu vaikea tiivistää täysin elämättömäksi, joten mitäpä jos tuon(kin) jättäisi tykkänään pois ja laittaisi paljaan maan päälle vain sen verran soraa/hiekkaa/tms. jotta alustan saa tiivistettyä kunnolla kaivurin jäljiltä ja tasaisen alustan valulle, niin mikä jottei tuokin toimisi? Tässä tapauksessa lattiaeristetilan tuuletusta pitäisi tehostaa asentamalla tuuletusputket, niin höyry pääsisi helpompaa reittiä ulos (kuin lattian läpi). - Ai niin, tärkeimmän argumentin I-palkkien puolesta unohdin mainita: välit helppoja ja nopeita täyttää lämpöeristeellä tiiviisti ja kapeat uumat muodostavat minimaaliset kylmäsillat.
- Jos katon pitää kestää pomppimista, niin valitaan 1 mm paksu puhdas sinkkipelti ja OSB-levytys teräsrankojen sijaan. Samalla pinnoittamattoman sinkin heijastuskyky hillitsee pellin lämpenemistä. Ei sen puoleen että mulla olisi hajuakaan kuinka kestävää sinkki on paitsi että noista tehdään hienon näköisiä kattoja.
- Kenties rosterilangasta tehdyt kivihäkit soveltuisivat anturoiden ja sokkelin tilalle ja päälle (ohuesti) reunavahvistettu laatta. Eräänlainen sovelma tuosta rubble trench foudationista. Väliin voisi jättää ryömintätilan tai täyttää tilan vaikkapa Leca-soralla putkien asennuksen jälkeen.
- Torppaanpa itse kuvailemani rakenteen. Ei toimi, koska antura ei kykene pitämään taloa vakaasti vaaka-asennossa Leca-sorapatjan päällä, joten anturan joutuu laittamaan syvemmälle tukevaa soraa vasten (tai teräspaaluille), jolloin iso osa eduista menetetään. Tämä päätellen siitä, että Leca-soran RT-kortissa Leca-soraa käytetään ainoastaan reunavahvistetun laatan alla ja anturallisessa perustuksessa vain lattioiden alla ( routaeristeenä) JA koska googlen kuvahaulla ei englanninkielisiltäkään sivuilta löytynyt mitään kaavailemani kaltaista. Pikaisella hakemisella ei löytynyt Leca-sorabetoniakaan käytettävän varsinaisena perustuksena. Lähinnä maailmalla käytetään Leca-sorabetonia harkkojen lisäksi elementeissä sekä alapohjan ylemmissä osissa (erilaisten onteloiden täytöt yms. päälle).
- Kiitoksia kommentista! Tuolla tavoin saisi varmasti rutkasti tukevuutta, vaan taitaisi tulla huomattavasti tyyriimmäksi tuohon kuvailemaani hypoteettiseen alapohjarakenteeseen. Olisi kyllä mielenkiintoista kuulla jos muutkin ovat törmänneet tavalla tai toisella Leca-kevennettyihin betonirakenteisiin, jotta miten ovat kestäneet ja millaisiksi osoittautuneet. Lähinnä tosiaan betonissa uittamattoman Leca-soran höttöys arveluttaa, vaikka tiedän että niitä tosiaan teitten ja talojen alla on käytettykin.
- Tokkopa mikään. Enempihän tämä on periaatteellista keskustelua, josko rakenteita ja toimenpiteitä voisi yksinkertaistaa aiemmasta.
- Parempi toki olisi ilman muoveja jos pärjäisi. Ehkäpä betonia saisi jotenkin kehitettyä siten, että siihen saataisiin joustoa sen verran että liitoksesta tulisi tiivis ilman mitään rakennusvaiheessa erikseen lisättäviä tiivisteitä ja massoja. Ehkä pintarakenteeseen saisi aiheutettuja jonkinlaista mikrohalkeamaa ja tämän jälkeen nämä kyllästettyä jonkinlaisella elastisella kemikaalilla joka estää halkeamia laajenemasta mutta sallii tiivistävän muodonmuutoksen...
- Kiitoksia kommenteista! Pitääpä perehtyä tuohon Jämerään.
Jälkivalun kanssa lähestyttäisiin jo näitä nykyisiä harkkoja, joissa on ontelot tuohon, tosin taitavat vaatia teräkset lisäksi "Tassuja" lukuunottamatta. Kenties kontaktipinnat voisi päällystää muovilla, siis osuudet jotka jäisivät piiloon.
Tuosta robottiasiassa olen sikäli samaa mieltä, että varmasti noin osaavia robotteja vielä tulee, mutta itse taasen veikkaan että tiilistä, laudoista yms. rakentamisen sijaan taloja tullaan rakentamaan tulostamalla. Ei muuta kuin ajetaan printterirekka tulevan talon toiseen päätyyn ja tämän jälkeen levitetään kyljestä osa rakennuspaikan toiseen päätyyn ja tämän jälkeen alkaa tulostuspää viuhua välissä kuin mustesuihkuri ikään. Välillä käy tulostuspää täyttämässä pikkusäiliöt isoista. Eristeetkin luodaan printtaamalla sen muotoisia ilmasoluja, joissa ilman liikkeet minimoituvat. Ulko- ja sisäpinnatkin hoituvat joko samalla kertaa rungon printtauksen kanssa tai vaativammissa pinnoissa sitten pintakäsittelijärobottien avulla, jotka voisivat olla kumitelaketjujen kanssa liikkuvia koneita, jotka tulostavat pinnan ja tarvittaessa hiovat ja kiillottavat sen. Nämä ovat uskoakseni roboteille huomattavasti yksinkertaisempia työmenetelmiä kuin laatoitus, tapetointi jne. - Ilmaiseksi netistä löytyviin alapohjapiirustuksiin ja rakennemalleihin olen perehtynyt, eikä kuvaamani kaltaista rakennetta ole tullut vastaan. Reunavahvistettu laatta (jolla reunapalkillista laattaa useimmiten kutsutaan internetissä) on tuttu rakenne. Helpoimmin tuo onnistunee Finnfoamin ao. rakenteeseen tarkoitetuilla tuotteilla, mutta noin yleisesti ottaen on varmasti työläämpi ja kalliimpi ratkaisu kuin tavalliset anturat ja lattialaatat. Voisihan tuota RIL 121:stä käydä kirjastossa katsomassa, vaikka vähän skeptinen olen, jotta sieltä löytyisi vastauksia em. kysymyksiini.
- Tuosta esilämmittämisestä voisi avata hieman lisää. Ideana olisi kierrättää katon lappeen kokoisella keräimellä lämmitettyä vettä pohjalaatan putkien kautta, jolloin lämpö siirtyisi pääosin alla olevaan maaperään. Lämmönsiirtymistä rajoittaisi maaperän lämmönvastus, jonka ansiosta lämpö ei myöskään heti karkaisi pois. Jos maaperä vaikkapa neljän metrin syvyyteen asti saataisiin lämmitettyä 40-asteiseksi (C) syyskuun alkuun mennessä (sanotaan nyt vaikkapa viidentenä lämmitysvuotena), niin kyllä tuo useamman kuukauden ottaisi ennen kuin lämpö putoaisi 20 C-asteeseen ja tuon jälkeenkin lämpöä kärsisi vielä käyttää käyttöveden ja varsinkin tuloilman esilämmitykseen. Kiinnostavin kysymys olisi toki, kuinka kauan tuolla lämmöllä saisi kämpän pidettyä lämpimänä, jos lähtökohdat olisivat että aurinkokeräin-alaa olisi yhtä paljon kuin lämmitettävää alaa ja eristykset olisivat nykysäädösten vähimmäisarvot täyttäviä, maaperä moreenia ja pohjavesi yli viiden metrin syvyydessä (tyypillisesti taitaa olla 2-4 m, mutta eihän tuollaiseen paikkaan toki kannattaisi lämmön maahan varastointia yrittääkään).