- Outs! Kyllä nyt taas Kassu-peijoonin lätty lätisee!
Itse tulin kotiin ja lämpötila oli 23 astetta, mutta tuikkasin tulisijaan tunnelmalliset prasut ja asetuin pelkissä kalsareissa lukemaan kennostoelämän uusimpia käänteitä. - Huh! Nyt kyllä täräytit Kennosto-Kakea leukaan laittamattomasti. Kun baari menee kiinni 1.30, alkaa jodlaus naapurissa.
- Joo joo, mutta kun vuokralurkin visiointi riittää tasan siihen, kuinka tässä kuussa jää rahaa kaljaan ja makkaraan, en viitsi sekoittaa tähän vaikeita juttuja pääomien kertymisestä.
Yksinkertaistin asiaa siis niin, että viisi ensimmäistä vuotta omistusasujalla jää vähemmän rahaa kaljaan ja makkaraan. Seuraavat vuodet rahaa jää enemmän ja erotus kasvaa indeksikorotetun vuokran tahtiin. Kun laina on maksettu, rahaa jää kaljaan ja makkaraan todella hyvin.
Lisäksi jää oma asunto, jonka senkin voi vaihtaa kaljaan ja makkaraan, jos siltä tuntuu. Vuokrakuitteja ei voi. - Kyllä se juuri sillä tavoin aloitetaan. Persaukisena minäkin aloitin vuosituhannen alussa. Ostin talon helmikuussa 2002. Aluksi lainanlyhennys ja asumiskulut olivat hieman suuremmat kuin aiempi vuokra, mutta melko nopeasti indeksikorotettu vuokra puski ohi, eli taloudellusta turskaa okisi alkanut tulla viidessä vuodessa.
En edes lähde spekuloimaan elämänlaadulla, joka vuokralla oli 3 huonetta ja keittiö sauna ja nykyisi 7 huonetta keittiö aputilat. Puhutaan nyt vain siutä taloudesta.
No niin, siis viiden ensimmäisen vuoden jälkeen pystyin laittamaan säästöön tai elämisen laatuun enemmän kuin olisin pystynyt laittamaan vuokralla jatkaessa. Nyt, kun talo on jo noin vuosi sitten maksettu, tilanne on jo aivan loistava. Vuokra olisi aivan järkyttävä ja asumiskustannukset ovat nykyään noin 200 euroa kuussa. Vaikka siihen laitettaisiin satku, tai kaksikin remontteihin säästöä, niin kustannus on olematon vuokralla asumiseen nähden.
Eikä tarvitse murehtia edes 20 vuotta toitotetusta rommauksesta. Olen asunut tässä kohta 17 vuotta halvemmalka kuin olisin asunut vuokralla ja vaikka olisin niin hullu, että muuttaisin vuokralle, niin mikäli saan tästä talosta euronkin, se on enemmän kuin saisin nipusta vuokrakuitteja.
Ja turha selittää myöskään, että joo joo, sinä ostit ajoissa, mutta myöhemmin ostaneet saavat turskaa. Ihan sama laulu oli vuoden 2001 syksyllä, eli silloin, kun aloin palstaa seurata ostomielessä. Pahin virhe vaurastumisen tiellä olisi ollut uskoa Karia ja Lahenmiestä.
Lapsille olen opettanut, että heti kun tiedät, mihin asetut, osta oma asunto. Se on tavan palkansaajalle ainoa tie vaurastumiseen. Vuokralla vuokraloordi ja indeksikorotettu pitää huolen siitä, että elintasosi ei nouse ikinä. Velka voi tuntua pitkältä, mutta se sentään loppuu joskus, indeksikorotetun vuokran perintä ei milloinkaan. Varmin tie leipäjonossa käkkiväksi eläkeläiseksi kulkee ikuisen vuokra-asunnon kautta. - Velka tuli maksettua viime vuonna loppuun, mutta oikeinko tosissaan yhden prosentin, tai jopa 2-3 prosentin koronnousu uhkaisi asuntovelallista?
Aika vaikea uskoa tuollaista, kun minun laina-aikanani korot olivat suurimmillaan noin 6 prosentissa, joskus 2008 kieppeillä, eikä kyllä tehnyt heikkoakaan niitä maksella.Vaikea siis uskoa, että pankki olisi mitoittanut asiakkaan lainanmaksukyvyn niin, että prosentti, tai pari tuntuisi missään.
Minulla tosin oli annuiteetti, joten laina-aika muuttui korkojen tahdissa ja kokonaismaksuerä korkoineen pysyi samassa, noin tonnissa.
Suosittelen tuota annuiteettia lämpimästi. "Viisaat" vanhat pierut siitä varoittelivat ja vannoivat tasaerän nimiin, mutta jälkikäteen olin erittäin tyytyväinen, että annuiteetti takasi helpon oman talouden ennustettavuuden. Välillä näytti, että maksuaika vähän venyy, mutta sitten kävi niin, että laina suli ihan silmissä.
Nyt odottelen, että pörssissä rommaa, mutta jos ei rommaa, niin sitten ryhdyn ostamaan. Ensi vuoteen ja uusiin sijoitustileihin odottelen nyt kuitenkin, jotta PPV:n kanssa saadaan yhteensä sata tonttua verovapaasti siirreltäväksi.
Miksikään Kariksi tai Lahenmieheksi en tuossakaan ala. Ne tyypit huutelivat juuri tulevaa rommia vuonna 2002, kun helmikuussa ostin talon. Huh, onneksi en ollut kusetettavissa. - Tadaa!
https://www.infowars.com/wp-content/uploads/2017/12/122717muslimprayers.jpg - Ehdottomasti varaava takka!
Laitetaan lopuksi vielä kuva Kontulasta, jossa vuokralurkit ovat valmistautumassa indeksikorotetun vuokran perintään vuokranperintäasennossa. - ...ien ja viinirypäleiden kera, takan edessä taljalla makoillen.
Valitettavasti valmistus lopetettiin 2015. Mustanpekan käteen jäänti tarkoittaa sitä, että onnistui kahmimaan viimeisen erän juustot itselleen. - Mustapekka on juusto, jota varakkaalla okt-porvarilla oli tapana nauttia PPV:n kanssa punaviinin, suolakeks
- Okt-suurmuftilla on kellarissa kymmeniä litroja erilaisia rommeja, mutta ei niissä mitään päiväyksiä ole. Ei ole myöskään konjakeissa, viskeissä tai gineissäkään.
Viinejä löytyy parisen sataa pulloa. Nekin säilyvät tasalämpöisessä viinikellarissa jopa kymmeniä vuosia.
Epäilen, että Okt-suurmuftin jalot juomat eivät edes mahtuisi Hansun sossun maksamaan kassukennoon. Hyvä niin, sillä Okt-suurmuftin velattomassa okt:ssa olevilla alkoholijuomilla Hansu hankkisi itselleen akuutin haimatulehduksen alta aikayksikön. - Varkaatkin tietävät, että okt-asukilla on arvo-omaisuutta. Okt-asukilla tosin on myös hälytinjärjestelmä. Siinäkin muuten säästyy pitkä penni. Ifin kotivakuutuksesta hinta -25 prosenttia, kun on gsm-botilla varustettu murto- ja palohälytysjärjestelmä. Kovin montaa vuotta ei kestä, kun järjestelmä on maksanut itse itsensä.
Kennostoissa vakuutusmaksut peritään viimeisen päälle, vaikka Kassu-Keijolla ei muuta varastettavaa ole kuin heteka, metaanin kyllästämä sohva ja pino vuokrakuitteja. Vuoteessa tupakoivat Rane ja Ritu kuitenkin nostavat riskitasoa ja välillä joku tulee kirveen kanssa sisään perimään huumevelkoja. Eikä pidä unoh5aa suihkuun sammunutta Rekaa, joka aiheuttaa koko taloon vesivahingon.
Varakkaan porvarin on mukava lähteä reissuun, kun näpyttelee koodin hälläriin. Kylmän kalkkunan kourissa oleva Kassu-Keijo ei uskaltaudu murtokeikalle okt-porvarin kotiin edes okt-porvarin lomamatkan aikana. Rahat subuun on hankittava muualta. - Ei tuossa ole mitään yllättävää. Vaikka ei itse haluaisi tehdä mitään, jo remonttien kohdalla oma kilpailutus tuo aina edullisemman ratkaisun kuin taloyhtiön kilpailutus. Esimerkiksi putkiremontti tulee 160 neliön okt:ssa halvemmaksi kuin 30 neliön yksiössä.
Sitten on tietysti ne juoksevat työt, jotka kassulla lankeavat automaattisesti vastikkeeseen. Niitä yleisiä tiloja on kerrostaloissa paljon ja niiden ylläpito on ostotyövoimalla kallista. Nurmialueiden hoito, lumityöt, yleisten tilojen siivous jne. Jopa lampun vaihto sinne porraskäytävään laskutetaan viimeisen päälle kovaa.
Miettikääpä muuten paljonko maksaa se yleisten tilojen lämmittäminen. Porraskäytävät jo yksistään vievät valtavasti tilaa, jonka ainoa hyöty tulee siitä, että sillit pääsevät päällekkäin purkkiinsa. Kaukolämpö huutaa hoosiannaa, kun isot porraskäytävän lasiseinät päästävät lämpöä avaruuteen.
Rahat haihtuvat kassu-Keijon lompakosta kuin tuhka tuuleen. Vaimokin haihtuu varakkaan okt-asukin matkaan. - Ainoa asia, mikä on rommannut näinä vuosina on korko. Sääli, että ei ole enää lainaa.
- Ammattimainen okt-asuja grillaa aina hiiligrillillä.
Ja muistakaapa muuten siellä kassulla, että parvekegrillaus on sitten ANKARASTI kiellettyä. - No tuota. Minulla nyt kuitenkin on varallisuutena tämä maksettu okt. Ja kivijalkaa siinä on jo siinä, että asumiskustannukset ovat naurettavan edulliset. En oikein näe pointtia tämän realisointiin, mutta mikäli niin tekisin, niin kyllä tästä ihan rahaa saisi.
Se voisi tulla ajankohtaiseksi eläkeikäisena, jos vaikka muuttaisi etelän lämpöön. Tuskin kuitenkaan myisin silloinkaan. Eläkeikään on vielä 22 vuotta ja kun parin sadan asumiskustannusten ansiosta jää pari tonnia kuussa sijoitettavaksi, niin korkoa korolle pelkästään tuo tuottaa lähes miljoonan lisäpotin.
Ja jos nyt sattuu vanaksi elämään, niin perintönä tulee toinen miljoona, vaikka jakajia on. Vanhemmat ja appivanhemmat kun turvasivat samaan kivijalkaan, eli hankkivat asunnot nuorina, joten heillekin on jäänyt varaa sijoittaa.
Perinnön varaan en sinänsä laske, enkä sitä todellakaan tarvitse. Eihän sitä tiedä, kuka tässä ensimmäisenä kuolee, mutta siinä tapauksessa on kiva tietää, että jälkipolvet saavat taloudellista turvaa. Osa vanhempien omaisuudesta onkin jo siirretty heidän nimiinsä ja testamenttien kautta menee sitten aikanaan lisää. - Miten niin ei kasva? Kyllä se varallisuus minulla kasvoi yhden okt:n verran niiden reilun 15 vuoden aikana, joina lainani maksoin.
Nyt kun laina on maksettu, se varallisuus vasta kasvaakin. Asumiskulut ovat mitättömät suhteessa vuokraan. Lainanlyhennyskin oli lainan jälkipuoliskolla paljon pienempi, kuin mitä 5-henkiselle perheelle olisi edes kohtuullinen vuokra-asuminen maksanut.
Ja sen lisäksi, että varallisuus on kasvanut ja asumiskustannukset halventuneet, omistusasumisessa on vielä yksi hyvä puoli. Mikäli sattuisin tarvitsemaan johonkin investointiin lainarahaa, kiinteä vakuus tekisi rahasta naurettavan halpaa. Tuon voi jokainen testata pankkien lainalaskurilla vertaamalla vakuudettoman ja vakuudellisen luoton korkoa.
Elämä voi tietenkin tuoda tullessaan myös kaikenlaista ikävää, eikä omistusasunto suojaa esim sairaudelta, mutta vakaan taloudellisen kivijalan se suo ja varsinkin kun se on maksettu, se on paras vakuutus, mitä ihmisellä voi olla. - Nonni. Tänään meni viimeinen erä.
Ainoa juttu, mikä nyt harmittaa, on se kun menin nettipankkiin ihaillakseni lainakäppyrää nollilla, niin siellä ei ollutkaan mitään. Kohdassa "lainat" oli vain teksti, jossa sanottiin, että sinulla ei ole lainoja OP:ssa.
Visa-kortilla oli sentään 166 euroa käytettynä. Olo on jotenkin epätodellinen. Nyt saisi Q5:llä rommata, niin ostaisin heti pari sijoitusasuntoa. Vaan taitaa olla turha toivo.
Kippis vaan kaikille velattomille, velallisille ja vuokralurkeille! - No niin. Vajaa viikko ja viimeinen erä on maksettu. Zubidu, ou-ou-jee-jee.
Sitten on asuminen halpaa ja touhutonni lisää jää käyttöön joka kuukausi. Tarkoittaa siis sitä, että vuodessa on nettona kourassa 12000 enemmän. Rahahan ei tietysti ole elämässä ykkösasia, ei lähellekään, mutta kun sitä on niin, ettei tarvitse miettiä, on ainakin yksi murhe vähemmän.