- Tulee seuroihin kuuntelemaan elävää... Onko siis joku tietty seura, jossa vain saa kuulla elävää Sanaa? Mistä on "pois meno"? Jos ihminen on uskossa, kuuntelee ja lukee Sanaa, on elävä nälkä ja jano olla Sanaa kuulemassa, niin
mistä hän silloin menee pois?
Ei Jumala hylkää lastaan, ei asuvainen Pyhä Henki katoa uskovasta, ei Jeesus lähde sydämestä, kun ihminen lähtee jostain fyysisestä tilasta pois. On ihan eri asia, jos ihminen hylkää uskonsa ja lähtee laveaa tietä kulkemaan. - Mistä olet sen huomannut? Minä olen huomannut eli havainnut, kuullut ja nähnyt, useampaan kertaan, useilta henkilöiltä, että vallalla on hengellinen ylpeys, ylenkatse heistä, jotka ovat lähteneet siunatusta kristillisyydestä.
- Mikä sivu Galatalaiskirjeessä? Ketkä ovat heittäneet itsensä ulos, ja mistä ja miksi?
"Tietääkseni"... Mistä tietoja saat? Kenen tietoa ne ovat, ovatko muuttuneet matkalla? - Viime aikoina on tullut usein näkyville tuo keskustelu-asia. Vaikka olisi mikä uskovien yhteinen tilaisuus (raamattupiiri, kyläily, kanssapuheet ym.), ja vaikka paikalla olisi kuinka paljon väkeä, niin hiljaista on. Kokemusta minulla asiasta on useilta vuosikymmeniltä ja sadoista tilaisuuksista. Uskallan ottaa puheenvuoron, haluan saada lisää ymmärrystä uskooni, en pelkää kysyä ja/tai kommentoida.
Yleensä tilaisuuden vetäjä eli pitäjä pyytää läsnäolijoilta kommentteja, kysymyksiä ja omia kokemuksiaan kyseessä olevasta asiasta, Tiestä ja matkasta.
Usein käy niin, että jos joku ottaa puheenvuoron, niin hän on henkilö, joka avaa suunsa tilaisuudessa kuin tilaisuudessa.
Onko ihmisellä arkuus avata suunsa, tärkeimmästä asiasta? Onko pelko siitä, että saattaa kysyä tai sanoa sellaista, joka voi kyseenalaistaa hänen ymmärryksen uskonasioista, Tiestä ja matkasta. Vai onko niin, että riittää kun käy ja kuuntelee, vaikka olisi paljon kommentoitavaa ja kysyttävää.
Jos tilaisuus on sellainen, että jokaiselta läsnäolijalta pyydetään puheenvuoro, niin yleisin puheenvuoron sisältö on: "Yhdyn edelliseen puhujaan."
Nykyisin nuortenilloissa on se hyvä, että kysymykset voi tehdä kirjallisesti. Kun niitä käsitellään, niin kysyjän nimi ei tule esiin. On tullut ja tulee varmasti edelleen paljon hyvin tärkeitä ja jokaista koskettavia kysymyksiä. - Lakihenkinen on varmasti jokainen, omalla tavallaan. Sitä ihminen niin helposti ajattelee, että minä en kulje uskovana enää lain alla, kuljen armon alla. Mutta sitä voi silti lukea lakia lähimmäiselle, esimerkiksi minulle tullaan usein sanomaan eri tavoin, että parta pois, tai puku päälle. Yleensä laki kohdistuu ulkoisiin asioihin, etenkin jos saarnassa synti saarnataan nimeltä synniksi. Jos synti saarnataan siten, että keskitytään sydämen ja mielen synteihin, niin sitä ei kutsuta lakihenkisyydeksi. Näin tulisikin syntiä saarnata, sydämestä/lihasta/perisynnistä lähtevistä synneitä.
Evankeelisiksi kutsutaan heitä, jotka hyväksyvät kirkon hengellisyyden, osallistuvat kirkon toimituksiin, ja hyväksyvät uskonystäviksi heidät, jotka uskovat Raamattuun ja elävät Sanan mukaan.
Tuo eriseuran määrittely hengellisesti onkin sitten vaikeaa. Siitä on tullut pilkka- ja kirosana heille, jotka kuvittelevat olevansa oikeassa seurassa ja muut uskovat ovat eriseurassa. Yksinkertaista. - Ketä "teitä"on kielletty puhumasta? Oli mikä tahansa taho tuo "teitä", niin mistäs sinä olet saanut sen ymmärryksen, ettei saa puhua, missään?
Minä olen vuosikymmenien aikana kyllä huomannut, että ihmiset, etenkin uskovat ihmiset, ovat hyvin arkoja ja/tai eivät halua osallistua keskusteluihin; kysyä, kommentoida ja tuoda omia uskonkokemuksiaan esiin siellä, missä Sana on keskipisteenä. Usein kun puheenvuoroja otetaan, niin puhujat ovat ihan samoja henkilöitä kuin aina.
Vasta hiljattain sain kokea, että hiljaista väkeä on. Ihan sama ketä "teitä" ja meitä on paikalla, niin sama hiljaisuus on vallalla. Tuntuu kuin uskonasia ei olisi sellainen, josta on ilo keskustella. - Yhä vahvemmin minun täytyy ymmärtää, että minusta ei ole puhdistajaksi.
Luther sanoo, että "Kun minulla on puhdas omatunto, niin silloin tiedän, että Kristus on minun autuuteni."
Tätä kirjoittaessani tiedän, että tänäänkin olen tehnyt ja jättänyt tekemättä asioita, joita ei pitäisi - tai pitäisi. Eikö minulla olekaan puhdas omatunto ja/tai oikea usko, sillä kuitenkin koen rauhaa mielessäni ja sielussani?
Mitä on puhdas omatunto, miten sen saa puhdistetuksi? Uskon ja luotan siihen, että juuri usko Häneen ja Hänen anteeksiantamuksensa pitävät sydämeni ja omatuntoni puhtaina, kun rukoilen sitä Häneltä, ja heiltä, joita vastaan olen rikkonut. - Mikäköhän+hengellinen+yhteisö+on+kaikista+tiukemmin+kokoontunut+tiettyjen+miesten+taakse,+heille+100+%+kuuliaisuutta+pitäen+ja+osoittaen?
- Onko sinulla yhtään ymmärrystä toisten kirjoituksista, omasta uskostasi, asenteestasi millä tavalla täällä heität vain syytöksiä, et millään tavalla perustele, Raamatun pohjata syytöksiäsi?
Mitä sinulle Raamattu kertoo oman lihasi osuudesta uskossa kulkemisessa, miten voi ja saa usko ja elo uskossa puhdistua?
Kerro sinä oikeasta kuvasta, Raamatun pohjalta, ko. asioista. - Kyllä hän näin teki eli saarnasi. Kyllä saa edelleen kuulla hyvän paimen ääntä seurakunnassamme. Tuomion henkeä toisista hengellisistä yhteisöistä ei kuulu, eikä sitä yhteisöä haukuta, josta liike on saanut alkunsa. Tuodaan usein vain esiin se, missä toiminta ei ole Raamattuun perustuvaa. Rukoillaan kirkon puolesta.
Tuota separatismi-asiaa eipä pitäisi kovin paljon pitää esillä. Yhteisön, joka ottaa kirkolliset toimitukset itselleen, pitäisi järjestäytyä kirkoksi ja laatia omat kirkkosäännöt. Niin selvää se on, mutta luulen, että uutta kirkollista yhteisöä omine kirkkojärjestyksineen ei tule, ainakaan lestadiolaisuudessa. - Mikä oli missä mainittuna? Kenet tunnistaa äärettömän epämiellyttävästä kirjoittelusta? Minä ainakaan en pilkkaa ketään, enkä todellakaan ole kirjoittanut mitään kasteesta.
Olisi hyvä, kun syytökset osattaisiin kohdistaa, edes jollain tavalla, johonkin jota syyttää. - Tekopyhyys - miten ihmeessä se ilmenee kirjoituksissani? Mistä saat ymmärryksen, että olisin muita hienompi ihminen? "Tämäkin tekopyhä aloittaja luulee olevansa muita hienompi ihminen, vaikka itse tekee samaa säännöllisesti." Mitä tuolla haluat sanoa? On vähän vaikeasti ymmärrettävä lause.
Toteaminen ei ole haukkumista, ja kun sen sanoo vielä ilman pahaa mieltä, niin eipä siitä voi moittia. Olet tainut lukea muiden haukkumisia, koska minut syyllistät siihen.
Mikä sokeus minulla on? Mikä toinen puoli jää huomaamatta kokonaan aloituksessani? Luuletko, että olisin tietäväisenä opettamassa täällä muita Tiellä kulkijoita? Tiedän, että kuljen Tiellä, mutta niin hitaasti ja kompuroiden. En ole opettaja, haluan tuoda arvokkaita lauseita Sanasta tänne. - On se niin ihmeellistä, kun toinen tietää toisen sieluntilan ja tunnetilojen tietämyksen paremmin kuin Hän, joka on antanut ne.
- Psalmin jae, ja Lutherilta lainaamani teksi - mitä siinä on sellaista, mikä ei olisi opiksi ja ojennukseksi lukijalle? Kannattaa keskittyä siihen mitä teksti kertoo, ei siihen mitä kirjoittaja/puhuja on joskus sanonut tai tehnyt.
Jos keskittyisimme ihmiseen, niin eipä löytyisi ketään sellaista ihmistä, jonka kirjoituksia/puheita ei haluaisi lukea/kuulla, koska on ollut joskus sellainen, jonka toimia ei ole hyväksynyt, ei ole ollut tielläkulkijalle sopivaa, ei ole ollut Raamatunmukaista toimintaa.
Minä olen ollut kaukana Hänestä, pitkän aikaa, mutta elän nyt Hänessä ja Hänestä, mutta en tiedä milloin Hän voi ottaa uskon pois minulta. Pidän kuitenkin kiinni Hänen opistaan ja Hänestä, sillä uskovana saan elää paljon enemmän ilossa ja vapaudessa, kuin joskus aiemmin lain alla kulkiessani.
Veisataan kiitosta Hänelle, ollaan lähimmäisiä lähimmille, ilman syytöksiä ja omasta uskosta rehentelyä. - Kysyin mitä on eriseura, Raamatun mukaan. Et vastannut kysymykseen, ei Esau ja hänen toiminta ole siihen vastaus.
Täällä ei itketä esikoislestadiolaisten vikoja, täällä sen sijaan haukutaan maan rakoon niitä, jotka eivät ole esikoislestadiolaisia.
Mistä tiedät, että juudakset menivät pappien ja piisojem puheille? On aivan yksinkeraisen selvää, että jos joku yhteisö jakaa sakramentit omissa hoteissaan, tiloissaan, niin silloin se yhteisö ei kuulu kirkkoon. Sen yhteisön tulee perustaa oma kirkko ja tehdä omat kirkkonsa järjestykset toimintaansa.
Valitettasti olet kirjoituksillasi tuominnut ei-esikoislestadiolaistet helvettiin, omien ja yhteisösi oppien mukaan, ei Raamatun mukaan. - Enpäs viitsi kuin vielä tämän viitsin verran viestitellä kanssasi. Tiedän ja tunnen aika tarkasti sen, mitä ja mistä kirjoittelen, mutu- ja kuulopuhetuntumalla kirjoittaminen on toisia varten, en viitsi aikaani tuhlata sellaiseen.
Mihin tuo viestisi liittyy, miksi sen otit esiin, onko se jotenkin olennainen asia ketjun aiheeseen liittyen?
Kommentoi mieluummin niitä asioita, joita olen ottanut esiin, mm. hengellisen hallituksen määräävä osa hajaannuksessa. - No tuohan ei pidä paikkaansa. Synninpäästö on kaikilla Hänen omillaan. Siinä ei rikota minkään valtakunnan lakia. Oli vähän huono vertaus.
Kun kaikki he, joilta on kysytty tuota sakramenttiasian päätöksentekijää, niin aina on vastattu, että sen teki hengellinen hallitus. Ei se voi tehdä päätöksiä, joka koskee yhdistyslakia. - Mitä muuta esim.
Lakia on rikottu, maallista kirkkolakia. Hengellinen hallitus päätti tehdä niin. - Nuo ovat varmasti ihan omia kuvitelmiasi, tai kirjoitat omista kakanheitoistasi!
Ei esikoisilla ole mitään syytä valehdella toisten yhteisöjen elämästä.
Oli se kuka ja mistä tahansa täällä joka puhuu pahaa toisista henkilöistä tai yhteisöistä, niin se antaa todella murheellisen kuvan lestadiolaisista ja lestadiolaisuudesta.
Herännyt lukija saattaa ajatella, että: "Onpas hyvä, että kävin täällä - en ainakaan tuossa joukossa halua parannusta saada!" - Etpä taida tietää kuka ja mistäkin ryhmästä jauhaa täällä. Jos sinä olet jostain hengellisestä yhteisöstä, niin ihan varmasti sieltä on löytynyt ja löytyy paljon vahvoja jauhajia.
Jotenkin olen aistinut, että mitä enemmän joku täällä haukkuu tosen uskosta, niin sitä varmemmin haukkuja ei itse ole saanut sydämen ympärileikkausta, uskoa Häneen eikä ihmisoppeihin.