- Tee parannus, tee parannus... sitä kuulee usein uskovan sanovan toiselle. Tietääköhän monikaan tuon sanoessaan tuon kehotuksen merkityksen? Onko se sitä, että hengellisestä yhteisöstä lähtenyt pääsee mukaan yhteisöön kunhan tekee parannuksen, siis siitä, että kävi muualla, hylkäsi Hengen yhteyden ja kuuliaisuuden seurakunnan neuvoille? Seurakunta on pyynnön kohde, ei Vapahtajamme.
Parannussaarnaa saarnataan voimallisesti, jotta ihmiselle tulee synnintunto, jonka jälkeen syntinsä tunteva menee ihmiseltä anteeksi pyytämään syntejään. Ai niin, anteeksi voi saarnata vain hän, jolla on asuvainen Pyhä Henki.
Varsinainen parannuksen teko (ei oma teko, vaan Pyhän Hengen ohjaus) on kääntyä Jeesuksen puoleen, pääsemään elämään Hänessä ja Hänestä. - No siinähän se onkin vaikeus; Jumala rakasti minua niin paljon, että lähetti ainoan poikansa pelastamaan minut. Minun rakkauteni Pelastajaani tulisi tulla ilmi ja esiin Hengen hedelmänä, erityisesti, kuten kirjoitat, olemalla lähimmäinen lähimmäiselle. Mutta jos en osaa rakastaa itseäni, siis ilman itserakkautta, niin silloin on todella vaikeaa rakastaa toista.
- Aihe taitaa olla sellainen, että trollit, uskottomat sun muut oikeauskoiset eivät pääse tai kykene sitä vääntelemään ja kääntelemään.
Oli ihminen missä tahansa uskossa, niin kuitenkin jokaisella ihmisellä tulisi olla ihan selkäytimessä taito ja halu olla lähimmäinen lähimmäiselle. Kuten jo kerroin, tunnen monta henkilöä, joilla on Hengen hedelmän sisältö elävänä käytössään, vaikkeivat ole uskossa Jeesukseen.
On itsetutkiskelun aika, minulla, usein. Enkö eläkään niin paljon Hengessä, koska Hengen hedelmä ei vaikuta paljon minussa. Olenko liian kovasti kiinni siinä omassa lihassa, jonka seuraukset näkyvät suhteissani ihmisiin? Enkö pysykään niin kiinni Hänessä, että nämä hyvin inhimilliset ikävät luonteenpiirteet tulevat esiin minusta? Siis jos en pysy Hänessä, seuraa HÄNEN oppejaan, niin Hengen hedelmä ei voi vaikuttaa minussa.
Jeesus on ollut ja on minulle hyvä ja paras esimerkki siitä, miten Hengen hedelmä vaikuttaa ihimiseen ja ihmisestä toiseen. Ei Hän ajanut syntisiä, fariseuksia ynnä muita pois luotaan, Hän rakkaudella opetti heitä.
Voinko olla Jeesuksen seuraaja, Hänen opetuslapsensa, elää Hengessä, jos tuomitsen toisen uskovan, olen ylpeän pöyhkeä omasta oikeasta uskostani, tiedän paremmin kuin joku toinen kuka joutuu kadotukseen, kellä ja missä ei ole oikea oppi, ylenkatson Pyhän Hengen työn muissa kuin itsessäni? - Runoissa lyhyesti, selvästi ja ytimekkäästi voi kertoa mitä sydän sanoo.
Kiitos sinulle, Jumalan lapsi ja runoilija, puhuttelevasta runostasi! - Päivän Mannassa paikka Raamatusta on Luukas 16: 13.
Ei kukaan palvelija voi palvella kahta herraa.
Lainaan Luhteria: "Tavallisen puheentavan mukaan palveleminen ei merkitse mitään muuta kuin sen tekemistä, mitä joku on käskenyt. Jumalan palveleminen ei siis merkitse mitään muuta kuin että tehdään sitä, mitä Hän sanoo. Mutta mitä Jumala käskee?
Ennen kaikkea Hän käskee kuulemaan Kristusta ja vastaanottamaan evankeliumin. Tämä on ainoa, oikea, otollinen palvelus, jonka me voimme tehdä Jumalalle; siihen meillä on silmiemme edessä Hänen käskynsä." - Jeesus Kristus perusti vain yhden seurakunnan, joka jäseniä ovat Häneen uskovat Jumalan LAPSET.
Ei tietenkään riitä vain usko Häneen, vaan tulee elää niin kuin Hän opettaa Sanassaan. Siinä Sanassa ei ole sanottu, että omat työt auttavat sielun pelastukseen.
Kaikki hyvä työ on Hänestä, ihmisen ei tule, eikä saa, ottaa niistä kunniaa itselleen. - Kenelle sinä RPA kirjoittelet, heittelet syytöksiäsi? Sokeat?
- Mikä se on, yksi ja ainoa seurakunta? Nimi ei tullut esiin kirjoituksessasi.
- On hienoa lukea tuollaisia kirjoituksia, joissa ei ole yhtään tuomion tai syytöksen ylimielistä sanaa. Voi kun uskon sydämeensä saanut Jumalan lapsi voisi olla jatkuvasti rakentamassa, ei repimässä.
Ehkä olisi hyvä, että me kaikki Jeesukseen uskovat saisimme sellaisia koettelemuksia, että niiden seurauksena olisi katse yhä vahvemmin Vapahtajaamme, eikä toisten Jumalan lasten ylenkatseeseen. - Mistä sinä tuoksutat paskan hajua? Taisin kirjoittaa, että kaikki hyvä, mitä mahdollisesti teen, ei tule minusta. En minä voi itseäni kerskata, enkä halua.
Haluan pyytää ja rukoilla, että minä tulisin pienemmäksi ja pienemmäksi, jotta oppisin paremmin näkemään ja tuntemaan Jeesuksen rakkauden, ja ymmärtäisin paremmin sen suuren lahjan, jonka olen Häneltä saanut, uskon kautta. - Murheellista on. Mutta Jumalan aivoituksia me emme tiedä. Nuo henget taistelevat, sekottavat ihmisten ajatukset ja "tiedon" oikeasta ja väärästä uskosta. Ei keskitytä omaan lahjaksi saatuun uskoon, keskitytään liiaksi omimaan oma käsitys siitä mitä sisältää oikea usko, millä tavalla sen pitää näkyä ja missä.
Mennään liiaksi tietämään se, kellä on nimi Elämän kirjassa, kuka on vanhurskautettu, mikä on oikea hengellinen seurakunta jne. - Ei esikoisten seuroissa, saarnoissa eikä ihmisten keskusteluissa kuulu minkäänlaista moitetta/tuomiota/arvostelua es.lestadiolaisuudesta eikä muidenkaan uskonelämästä ja seuratilaisuuksista.
Eipä täälläkään kannata eikä pidä puhua toisten puhumisesta tai muusta sellaisesta, mitkä perustuvat yleensä on kuulo- tai luulopuheisiin. Oma usko, usko Pyhän Hengen vaikutuksiin minussa ja muissa, usko Hengen hedelmän vaikuttavuuteen teoissani ja toimissani - siinä on tutkimista, ennen kuin avaan suuni Tiellä.
Kuuntelenko Pyhän Hengen ääntä arjessani, vaikuttaako ja näkyykö Hengen hedelmä minussa, elänkö Hänessä ja Hänestä? Näitä asioita tutkin ja mietin alati, sillä tavalla pienenen ja Hän saa enemmän tilaa minussa. - Ilmeisesti meillä on erilainen kuullun ymmärtämisen taito, saarnatun Sanan ymmärtämisen taito, toisten seurakuntalaisten puheiden ymmärtämisen taito.
Niin kauan kuin olin Sanaa kuulemassa tässä yhdessä hengellisessä yhteisössä, niin kauan se ei ollut vain yksi hengellinen yhteisö, se oli ainoa paikka, jota seuraamalla ja siellä olemalla tie vie taivaaseen.
Ei minulla ole mitään syytä moittia, saati haukkua, sitä yhteisöä, jossa olin vuosikymmenet. Siellä on edelleen saarnaajia, jotka on minulle läheisiä, joilla on elävä ja lämmin Jumalan Sana saarnoissaan, on paljon rakkaita omaisia ja ystäviä siellä Sanaa kuulemassa, uskonystävien seurassa.
Mutta, mutta - en hyväksynyt sitä, että sakramentit otettiin käyttöön siellä, vaikka se ei ole kirkko omine kirkkojärjestyksineen, kuten USAssa ja Canadassa on. En myöskään halua näkyä siellä julkisyntisenä, huonoa esimerkkiä pojille näyttämässä, sillä minulla on, ja pysyy, parta, joka on saarnattu synniksi.
En myöskään voi ymmärtää sitä, että minun pitäisi nöyrtyä ja olla kuuliainen sille mitä seurakunnassa sanotaan ja opetetaan, sillä tunnen, että minun pitäisi päästä uuden ahtaan portin (Lapin vanhemmat) lävitse, jotta olisin taivaskelpoinen.
Elän mielen- ja sielunrauhaista elämään, ja haluan pitää kiinni sen lähteestä ja Tiestä, Jeesuksesta Kristuksesta, Vapahtajastani. - Jeesus ei tullut maailmaa tuomitsemaan, vaan vapahtamaan maailman. Tuomion henkeä, syntikeskeisyyttä saarnoissa ei pitäisi olla heille, jotka ovat jo saaneet uskon, elävät armon alla.
Olen ihmetellyt sitä, uskon saatuani, että olen jatkuvasti saanut kuulla hyvin syntikeskeisiä saarnoja, ihmisoppien kera. Nyt saan kuulla saarnoja, joissa kirkastetaan Kristusta.
Saarnoissa on myös, tottakai, mukana saarna siitä, että armoitettu/uudestisyntynyt uskova kantaa mukana oman lihan vaikutuksia, joten edelleen valvomattomuutemme takia ihminen lankeaa syntiin. Yksittäisiä syntejä, "uusia syntejä", ei pahemmin mainita, vaan keskitytään synnin juureen.
Mitä on synti?
"Synti ei ole Raamatun mukaan sarja moitittavia tekoja. Ajattelu, jossa synti samaistetaan tekoihin, johtaa vääjäämättömästi syntikeskeiseen uskonelämään, jossa laaditaan listoja synneistä, joita tulee välttää säilyttääkseen asemansa yhteisön keskellä.
Synti on Jeesuksen sanojen mukaan siinä, että ihmiset eivät usko häneen. Paavali muotoilee syvimmiltään saman asian toteamalla Roomalaiskirjeessä, että kaikki, mikä ei ole uskosta on synti."
(Kristinusko.fi) - Lääkitys hällä unohtunut tai sitten on ottanut tupla-annoksen.
- No ei kuulukaan. Ne ovat kuitenkin asioita ja toimia, joita Jumalan lapsen tulee tehdä matkalla Tiellä. Niin synnittömäksi ei pääse, että voisi matkata. Kommentoithan sinäkin aloituskysymyksiini, eikä vain näihin jatkoihin.
- Kirjoitin siinä järjestyksessä asioita, joita olen kovasti ajatellut, lukenut ja niistä keskustellut.
Olen saanut armon uskoa. Ensin olin Sanaa kuulemassa, sitten minut pysäytettiin, sain uskon, sen jälkeen menin rippi-isän luo, sitten menin korjaamaan jälkiäni. Oliko oikea järjestys vanhurskauteen? Kerro!
Palataan alkuperäiseen viestiini. Osaatko sinä antaa joitain kommentteja (Raamattuun pohjautuvia) joihinkin kysymyksiini? Tai miten sinä koet tuon paikan Raamatusta, mitä itse ajattelet tuon kohdan lukemisen jälkeen? - Ei ole Kristus jaettu, ei ole Häneen uskovat eri kasteissa. Ei ole Pyhä Henki vain joillain yksittäisillä uskovilla tai hengellisellä yhteisöllä.
Kaikkivaltiasta Jumalaa ei voi kukaan eikä mikään "omia", jokainen Häneen uskova ja Hänen valmistamallaan Tiellä kulkeva on Hänen omansa.
On niin suurta ja ihmeellistä saada kulkea ja elää Hänen lapsenaan. Kuinka helposti niin moni yrittää ryöstää uskon ihmiseltä, kun Hän on uskon antaja - mutta vain Hän voi sen ottaa pois. Kuinka helposti ihminen voi tehdä uskonelämän omanlaiseen muottiin, jonka mukaan eläen on matkalla Taivaaseen, on taivaskelpoinen. - Minä kommentoin kamalaaluettavaa-nimimerkille, en onoutoaporukkaa-nimimerkille!
- Miesten takana eli perustana toimintaan on se, että he toteavat päätöksissään, että: "Me ja Pyhä Henki olemme..."
Vallalla ja perustana aika pahaa aikaansaannutta kahtiajakoa ylimääräisen vuosikokouksen päätösten PÄÄTTÄJÄNÄ oli HENGELLINEN HALLITUS. En teidä, kenestä se koostuu, mutta sen tiedän, että maallisen yhteisön kokouksessa sillä ei ollut edes sanavaltaa. Mutta sen ilmoitukseen perustuen ei päästy äänestämään siitä, miksi ylimääräinen yhdistyksen kokous oli kutsuttu koolle.
On murheellista, että saimme kokea niin paljon valheellisuutta ja väärän tiedon levitystä, vääriltä tahoilta.
Perheet kärsivät ja kipuilevat edelleen ja pahasti, nämä toimet ovat saaneet monien toisilleen läheisten yhteyden poikki.