- Eipä niitä ainakaan näillä kulmilla taida olla. Peruskoulun jälkeen tytöillä edessä lukio ja sieltä matka jatkuu kaupunkien kirkkaisiin valoihin toteuttamaan uratoiveitaan.
Pojat taas peruskoulun jälkeen ammattikouluun jonka jälkeen pakollinen asevelvollisuus. Sieltä palataan kotikuntaan haaveissa kahden kilon siika ja rinkelimersu.
Aika vähän on täällä enää myöskään peräkammarin poikia sillä tyhjiä kämppiä on vuokralla paljon eli vuokraajan markkinat. Osa tavaroista kuten aseet, kalastusvälineet, kelkat ja työkalut ovat edelleen synnyintalossa koska siellä on tilaa. Vaikka peräkammaripojat ovat vähentyneet niin sellaiset puoliperäkammaruus on lisääntynyt. Varsinkin näin huonon kelin aikaan usein tuntuvat soittelevan vanhemmilleen mitä ovat vailla ja käyvät heille kaupassa ja apteekissa sekä tarvittaessa hoitavat muitakin asioita.
Joku aika sitten oli keskustelua kun sote tulee ja yhtenäistetään esim palveluntarvearviot niin varmaan se menee taloudellisesti halvimman ja laadullisesti ehkä heikoimman mukaan. Osa on ääneenkin sanonut että onko jatkossa tilanne se että heiltä edellytetään jopa puoliomaishoitamista kun asuvat samassa kunnassa tai lähialueella. - Kurja tilanne jos kotoa saa kuvan että on muuta kuin parasta a-luokkaa. Meillä ei tuollaista onneksi ollut vaan molemmat oli tarkkoja ettei ihmisiä sijoiteltu mihinkään lokeroihin vaan kohdeltiin tasavertaisina. Toki ei se heilläkään ihan aukottomasti toiminut vaan omat aikakauden rasitteensa kummallakin oli.
Äidillä oli tuosta jaottelusta lapsuudesta huonoja kokemuksia kun oman äitinsä suku jakautui ilmiriitaan siitä pitäisikö heidän sukunimessään käyttää heittomerkkiä koska se vaikuttaa paremmalta. Heittomerkin ansiosta sitten kuolivat vihoissaan toisilleen.
Jos jostakin vanhempia voi moittia niin riitely ei kuulunut meidän perheeseen kun lapset oli paikalla. Olihan heilläkin riitoja mutta ne keskustelut käytiin kun lapset eivät olleet kuulemassa. Tämä lapsia suojeleva toimintatapa oli sitten meille lapsille ongelma omissa parisuhteissa kun meillä ei ollut valmista sabluunaa miten riitatilanteissa pitää toimia ja miten asiat on hyvä ratkoa.
Tuossa rupesin muistelemaan äidin sekä isän sisaruksia ja nyt tajusin että näistä yksikään ei koskaan eronnut. Sitten kun miettii heidän lapsiaan niin varmaan yli 75% on vähintään kerran eronneita. Pitkän parisuhteen salaisuus ei ainakaan geeneissä ole. - Sekä isä että äiti ovat itselleni rakkaita; äiti enää muistoissa mutta isä myös fyysisesti läsnä. Kotona isä teki kyllä vähintään osansa kotitöistä johtuen siitä että usein oli kotona ennen äitiä joka pääsi töistä myöhemmin.
Itsellä oli myös sellainen hyvä tilanne että olin pari kesää töissä samalla työmaalla isäni kanssa ja näin hänestä myös sen puolen. Hän ei koskaan ollut kiinnostunut politiikasta tai ammattiyhdistystoiminnasta mutta jos neuvotteluja oli niin aina isää sinne pyydettiin mukaan kun heidän osastolla ei omaa luottamushenkilöä ollut.
Sanoisin että äiti oli enemmän kannustava ja ohjaava tiettyyn suuntaan kun taas isä oli enemmän asioita poissulkeva. Äiti ohjasi kohti lukiota ja siitä jatko-opintoihin kun taas isä totesi että jotakin muuta kuin näitä metallihommia. Sillä sektorilla tuotin sitten pettymyksen molemmille kun minusta tuli koneistaja.
Omalla kohdalla epäilen että ujouteni tai epävarmuuteni naisai kohtaan johtuisi omasta lapsuudesta tai suhteesta kumpaankaan vanhempaani. Ennemmin kyse on eri tilanteista tulleista muistijäljistä. Työelämässä tai politiikassa pystyn ihan jännittämättä keskusteluihin koska niistä kohtaamisista on paljon enemmän myönteistä kuin negatiivista.
Treffeillä kun on tullut pakkeja ja tylyjä pakkeja niin se on lyönyt itsetunnon aika kanveesiin. Huonolla itsetunnolla kun lähtee treffeille niin eihän siitä mitään tule. Puhe ei ole luontevaa vaan sellaista harkitsevaa ettei vain sanoisi jotakin väärin. Lisäksi jos minua kuvattaisiin salaa ja jälkeenpäin katsottaisiin niin löytyisi monia merkkejä kehonkielestä joka viestii arkuudesta ja epävarmuudesta.
Ressukka olemus virallisella puhetyylillä ei ehkä ole sitä mitä naiset mieheltä toivovat.
Ehkä yksi vanhempieni vinkki saattaisi auttaa tuohon itsetuntoon. Olivat meinaan molemmat sitä mieltä että paritanssin askeleet pitää kaikkien opetella. Onhan tuo tanssitaidon hankkiminen näin jälkeenkinpäin ollut mielessä mutta kun nyt pariutumishaaveet on haudattu niin palaan asiaan seuraavassa elämässä. - Itsellä ei ole kuin toisen käden titoa Raahen tilanteesta ja ainakin vuodenvaihteessa usko Raaheen oli vahva. En tiedä miten asiat on sen jälkeen edenneet mutta silloin kuulemma kaavat etenevät ja sähkölinjaukset ovat aikataulussaan. Epäilivät että uudistukset alkavat Ruotsin puolelta siitä syystä että siellä tehtaassa on vanheentuneempi tekniikka.
Poliitikoista en ole huolissani sillä kukaan ei uskalla vaarantaa asemaansa Suomessa eikä Ruotsissa alkamalla tässä mailmantilanteessa vaatimaan terästehtaita sulkemaan ovensa.
Vanhoja on mukava välillä muistella ja löysin Raahesta pienen uutisen ajalta jolloin metallimiehiä onnisti.
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/03/14/raahe-ajautui-naispulasta-aviokriisiin-1970-luvulla - Samoin paljon naisia työllistänyt elektroniikkateollisuus on vähentänyt täällä tuotantoaan. Moni vaihtoikin siinä vaiheessa sote-sektorille mutta miesvaltaisilta aloilla on yhtä aikaa työttömyyttä ja toisaalta työvoimapulaa.
- Itse olen tuota miettinyt töihin pyöräillessä siitä näkökulmasta että miksi sen pitäisi riittää. Jos mennään ajassa sukupolvi tai kaksi taaksepäin oltiin tilanteessa jossa mies toi leivän pöytään ja nainen hoiti kodin ja lapset. Lisäksi elinpiiri oli yleensä aika suppea joten se potenttiaalisten kumppanien määrä oli aika rajattu.
Siitä mentiin eteenpäin niin naiset tulivat työelämään ja nyt ollaan tilanteessa jossa naiset ovat korkeammin koulutettuja, heidän työtilanteensa on parempi sekä jos terveydelliset syyt eivät ole esteenä niin lapsi on vain valintakysymys. Vaikka miten tuota olen pohtinut niin miksi tyytyisi tavalliseen rakkauteen kun voisi saada vaikka luovan ihmisen (muusikko, valokuvaaja, taidemaalari) tai tekevän miehen (rakentaja, automekaanikko jne) rakkauden. Se että ympärillä on luovuutta tai osaamista ratkoa käytännön ongelmat on aina jotakin lisää tavallisuuteen verrattuna.
Ennen ei ihmisillä ollut varaa nirdoilla vaan otettiin paras mikä oli saatavilla tai sitten vähiten huonoin mutta nyt kun yhteiskunta on rakennettu perusturvalliseksi tukien ja esim ilmaisen koulutuksen ansiosta niin se tavallisuus joka ennen riitti hyvään juoksuun tarkoittaa nykyään että olet vasta asettunut telineesen. - Meillä selkeä merkki talven taittumiselle on sama kuin syksyn vaihtuminen talveksi. Jää ei kestä ihmistä mutta se kantaa pilkkijän.
- Eihän rahakaan tee ihmisiä onnelliseksi mutta kyllä suurin osa haluaisi olla , jos ei nyt rikkaita, niin ainakin varakkaita.
Eikä miejhen pituudella tai statuksellakaan ole mitään väliä mutta kyllä näin 175cm metallimiehenä joskus mietityttää että jos olisin 188 cm lentokapteeni niin olisiko sovelluksista tullut enemmän osumia, päässyt useimmin treffeille ja näiden seurauksena olisin parisuhteessa.
Kuitenkin ihan tuon ajatuksesi ostan ainakin työelämän suhteen. On sitten ulkonäöllä vaikutusta esim uralla etenemiseen tai ei, niin helposti sellainen kateuden siemen saattaa työyhteisössä levitä.
Vaikka kauneudessa varmaan varjopuoliakin on niin ainakin itsellä on se käsitys että enemmän siitä on hyötyä kuin haittaa. - Luottamus- jos haetaan että luotanko ihmisiin niin kyllä. Me ollaan sopimusyhteiskunta ja homma ei toimi jos ei ole luottamusta. 1p
Huumorintaju- kaikilla on mutta onko lähetin samalla taajuudella kuin vastaanotin? 1/2p
Älykkyys-keskinkertaisena putkiaivona en nyt itseäni tuohon ryhmään tunne kuuluvani 0p
Kohteliaisuus- tuosta olen saanut siipeenikin joten aika harkitusti jatkossa. Perus käytöstavoilla 1/2p
Emotionaalisesti läsnä- kyllä vaikka usein kommentit ovat aika ratkaisukeskeisiä. 1p
Kunnianhimoinen- en varmaan siten kuin tässä haetaan eli kiipeämistä parempiin statuksiin tai palkkoihin. 0p
Ystävällinen- helpottaa kovasti ihmisten kanssa toimimista. 1p
Luotettava- moni varmaan näin näkee koska luottamustoimiinkin on äänestetty. 1p
Intohimoinen- vanhemmiten aina vähemmän mutta onko se sitten pysyvä suunta niin aika näyttää. 0p
Aito- joskun esim kokousteknisistä syistä hiukan joutunut epämukavuusalueelle mutta muuten kyllä. 1p
Antelias- yleensä mutta todelliseen tarpeeseen 1p
Hyvässä fyysisessä kunnossa- monella mittarilla kyllä. 1p
Osaa toimia johtajana, joka ei silti hallitse liikaa.- monessa tilanteessa todettu toimivaksi. 1p
Hyvät kommunikointitaidot- jos treffitapaamiset voi jättää huomiotta niin kyllä. Olisko 1/2 p silloin kohtuullinen pistemäärä.
Kärsivällinen- tätä elämä on opettanut. 1p
On läsnä, kun hänelle puhutaan eli ei esimerkiksi selaile silloin puhelintaan.- nimenomaan pyrin vähentämään ulkoisia häiriöitä 1p
Luova- en sitten yhtään 0p
Ennakkoluuloton- en vaan pyrin etukäteen miettimään asioiden hyvät ja huonot puolet ja miksi joku on näin tai tullaan tekemään niin. 0p
Suojelevainen- varsinkin työelämässä mutta siviilissä en ole mikään curling-ihminen joka harjaa muiden edestä rataa puhtaaksi. Kyllä ihmisillä on myös oma vastuu. 1/2p
Hyvä kuuntelija- ujolle miehelle ihan selkärankajuttu. 1p
13/20 eli pieni kivi haudalle riittää kun tulee vain yksi nimi. - Itse olen ollut siinä oletuksessa että tuossa pääpaino on sillä että pistetään navat vastakkain ja naksutellaan; sekä välillä käydään verhokaupoissa. Jos oma toive on pidemmät kävelyt käsikkäin sisustuselementtiliikeissä ja joskus naksuttelua niin kannattaa tehdä jo aluksi selväksi. Kuten tietysti moni muukin tuohon suuhteeseen liittyvä yksityiskohta.
Itselleni periaatteessa voisi voisi toimia jos miettii pettymyksen näkökulmasta. Pari pitkää liittoa alla ja niissä kun oli toive loppuelämän kestävydestä niin ero oli kova paikka. Tuossa lähtökohta voisi olla että tämä ei kauaa kestä joten se loppuminen ei pitäisi ottaa niin pahasti voimille. Sen verran itseäni jo tuntien voisin sanoa että yhtä pahalta se tuntuisi.
Itselleni tuollainen tuskin sopisi ja kaikkein vähiten aikana jolloin minulla olisi muutenkin vaikeaa. Vertaisin omalla kohdalla lohturuokaan. Aamulla katselee peiliin ja toteaa että onpahan pyöreyttä kertynyt ja masentuu. Lohdutukseksi syön perhepitsan ja pari litraa kermajäätelöä ja taas seuraavana aamuna ihmettelen että olen llihonut. Se että tuossa tilanteessa etsisin tuollaista suhdetta tuntuu kuin toivoisin itselleni terapeuttia ja kosketusautomaattia. Jos oma elämäntilanne on vaikea niin kohtuutonta toivoa toisesta pelastajaa enkä ole ollenkaan varma että pystyisin samalla tavalla antamaan siihen suhteeseen.
Minulle tämä ei olisi siis mikään lama-ajan juttu vaan hyvien aikojen juttu. Kun elämä on hyvin noin perustasolla ja osalla sektoreita jopa onnellista niin siihen jatkeeksi tällainen voisi mennä ikäänkuin elämän keitoksen lisämausteena. On voimia ja jaksamista kestää tämän suhteen haasteet ja pystyt tuomaan sen vastavuoroisuuden suhteeseen jota se tarvii onnistuakseen.
Kokeilemalla tuo selviäisi eikä varmaan ehdokkaista pulaa ole mutta itse miettisin että pystynkö oikeasti nauttimaan toisen läheisyydestä jos tiedän että sähkölaskun eräpäivä on mennyt. Jos taas olet sähkölaskun jo maksanut ja se ei vaivaa enää niin paljon paremmin voit keskittyä siihen toiseen ja suhteeseen; ihan riippumatta mitä kirjainyhdistettä siitä haluaa käyttää. - Kyllähän se keväältä vaikuttaa kun aamu kuudelta pyöräilee töistä kotiin ja tie imee kaiken pyörän valon. Pitää vaan miettiä onko edessä oleva musta pinta jäätä vai märkää asvalttia. Samoin alikulut on täynä vettä kun vesi sinne valuu mutta kaivot ja viemärit ovat jäässä.
Mitä lintuihin tulee niin pitäisi varmaan tehdä aloite muutaman vanhanmallisen katulampun säästämiseksi. Jättää vaikka siihen uusien ledivalaisimien viereen ilman sähköä. Täällä on yksi palokärki, ilmeisesti uros, joka käy siinä rummuttamassa. Muut naputtaa puunrunko kun tämä yksi kunnolla rummuttaa käyttäen kupua kaikupohjana. Ei tarvi ihmetellä kenen lähioksalla naarat parveilee.
Toinen asia mikä tulee tarkistettavaksi on yksi huuhkajan pesä. Oli viime vuonna tehnyt pesän lähelle maastopyöräilyreittiä ja ilmeisesti sen verran häiriöitä että pesintä oli epäonnistunut. Talkoiltiin sitten leveärenkaisille spandekx kiitureille toinen reitti ja nyt jännitetään olnko pesäpaikka kokonaan hylätty vai palaisiko samaan paikkaan. Ilmeisesti talvehtinut ihan hyvin kun jäniksen raatoja ja muiden lintujen sulkakasoja on kuulemma lähistöltä havaittu. - Kiitokset sinulle ja muillekin palstalaisille; yhdessä tätä palstaa rakennetaan.
Täällä on nostettu asioita monesta kulmasta ja sen lisäksi että asioita on tullut miettineeksi niin kyllä asioita on myös tullut konkretisoiduksi, Ihan nyt esimerkki lähitulevaisuudesta on mun talviloma. Ennen olen ottanut sen aina rahana ja kipaissut katsomassa lapsia ja muita sukulaisia. Tänä vuonna otin sen vapaana jolloin voin olla poissa töistä kaksi viikkoa. Niistä olen sitten kymmenen päivää sukuloimassa kaikessa rauhassa. - Jos nyt oikein muistan sen kirjauksen niin siinä taisi ainakin hallitusohjelmassa lukea että ensimmäinen päivä on palkaton jos työehtosopimuksessa ei ole toisin määrätty tai työsopimuksessa ei ole toisin sovittu.
Käytännössä tästä tulee siis kauppatavaraa tessissä. Se hinnoitellaan jotenkin ja voisi olla että jos palkan korotustarve olisi 2% niin se voisi tulla jos on tuo palkaton saikkupäivä. Toinen vaihtoehto olisi sille vaikka 1% ja ensimmäinen saikkupäivä palkallinen. Miten pän vaan ajattelee niin työntekijä jää alakynteen.
Samoin ei voida jatkossa vaatia työnantajalta työntekijöien yhenvertaista kohtelua jos työsopimuksessa voi valita jomman kumman vaihtoehdon.
Sitä en tiedä miten vaikuttaa esim valtakunnansovittelijan työhön jos vientialat määrittävät yleisen linjan. Voiko tässä asiassa poiketa, en tiedä.
Sitä en myöskään tiedä koskeeko tämä sairaan lapsen hoitoa. Saattaa olla tilanne että se vanhempi jää pois töistä joka saa siitä palkan. Yksinhuoltajilla sitten vähän haastavampi tilanne.
Tilanne kohtelee vähän eri tavalla niitä jotka voivat pienessä nuhassa vain ilmoittaa että tänään jään kotiin tekemään etätöitä mutta ne kenellä tätä mahollisuutta ei ole joutuvat valitsemaan rahattomuuen tai ottamaan riskin että tartuttavat toisetkin. Samoin on ihan mahollista että saikkupäivien määrä kasvaa kun kerran omavastuu on kärsitty niin otetaan lisäpäivät samaan hintaan. - Viime talvena minulla oli kaapissa Marskin ryyppy. Ennen saunaan menoa yksi snapsi niin sai veren kiertämään . Tänä vuonna ei ole pulloa tullut hommattua.
Toimii myös kahviin lorautettuna mutta perinteisellä tavalla on kyllä parempaa. - No nyt viime aikoina on tuntumut että hyviä aioita tapahtuu ansaitsemattoman paljon. Yrityksen tilauskirja kuulemma täyttyy kovaa tahtia joten tulevaisuus näyttää hyvältä ja turvatulta. Sukulaisilla ja kavereilla tuntuu myös meneän ihan mukavasti joka tietysti itseäni kovasti ilahduttaa.
Itselleni myös sellaisia pieniä ilon ja onnistumisen hetkiä löytyy mutta ehkä maininnan ansaitsee sellainen isompi kokonaisuus etttä olen kadottanut yksinäisyyden tunteeni. Juuri kun sain liikkeelle projektin joka parantaisi yksinäisyyen laatua se tuntuikin poistavan koko tunteen. Jotenkin tuntuu että turha työ meni hukkaan mutta olkoon sitten niin. - Koska hänellä on ollut kaikenlaista vastoinkäymistä eromme jälkeen. Uudet kumppanit eivät olleet sellaisia kuin oli odottanut. Tapaturma joka johti pitkään sairaslomaan. Vaikea löytää vaki työpaikkaa jossa pystyisi tekemään 40h/viikko eli paljon osa-aikaisuuksia ja pätkätöitä.
Lisäksi tiedän että hän ei käytä alkoholia eikä polta eli rahat menevät ihan peruselämiseen. Kelalta saa tukea mutta se vaihtelee sitten sen mukaan miten työtunteja kertyy. - Aika haastava tuo termi liian hyvännäköinen mutta pari näkökulmaa tulee mieleen. Käytännössä liittyy pidempiaikaisiin vaikutuksiin tai heijastuksiin parisuhteessa.
Ensin voisin ajatella näin jos ulkonäkö on hankittu terveyden kustannuksella tai terveyttä tietoisesti vaarantaen. Ensinnä tulee mieleen kauneus jota parannellaan kirurgisesti. Kun jostakin poistetaan tai johonkin lisätään ja rypyt prässätään suoriksi niin siinä on omat riskinsä. Terveysalan ihmiset varmaan osaavat paremmin niistä kertoa mutta verenmyrkytykset tai sisäiset vuodot nyt näin ihan maallikon näkökulmasta.
Toinen asia joka varsinkin miehillä korostuu on toive isoista lihaksista ja matalasta rasvoista. Näitä lähdetään salilta tavoittelemaan mutta jos treemataan väärin, ruokailu on mitä sattuu eikä unikaan ole laadukasta niin liha ei vaan tartu luiden päälle. Tähän kun lisätään ettei geenitkään tuo lihaskasvua tai tavoitellaan pikavoittoja eikä treenata tarpeeksi pitkään saattaa olla että jossakin vaiheessa aletaan taikapapuja napsimaan.
Tulosta alkaa sitten kertyä mutta sisuskaluille tulee muutakin ongelmaa kuin ilmavaivat ja pääkallon sisäosatkin ovat ihmeissään.
Naisista kun en hirveästi ymmärrä niin saattaa olla että moni on ihan pähkinöissä kun aamukahvilla katsoo lihaksista kehoa ja miettii että mitähän jännää tänään on tiedossa kun mies nykyään kilahtaa niin helposti kun tunnesäätelyn mekanismit aivoissa eivät ole ihan jiirissä.
Joku taas vaihtaisi lihakset ja kympin rasvat pieneen keskivartalopyöreyteen ja hoikempiin käsiin jos elämä olisi vakaanpaa eikä miestä tarvitsisi pelätä.
Toinen ajatus tuli mieleen että vaikka itselle se kumppani ei ole liian hyvännäköinen niin saattaa muiden mielestä ollakin esim työelämässä aiheuttaen kateutta. Ei ehkä niinkään koske haalareissa ja maski päässä työtä tekeviä vaan enmmän jakkupuku- ja kravattikansalaisia. Saattaa olla että ulkonäkö on uraa edistänyt siihen malliin että on menty jo oman osaamisen, kokemuksen tai koulutuksen yläpuolelle ja tämä alkaa näkyä työsuorituksissa. Työpaikasta riippuen saattaa olla että virheen jälkeen ei tule tsemppitoivotuksia vaan ensin puukkoa selkään ja seuraavalla kerralla suolat perään. Tällainen tilanne saattaa sitten kuormittaa henkilöä ja se ajan mittaa heijastu parisuhteisiin.
Tietysti on mahdollista että kumppani on saanut vaikka ylennyksen ihan työteknisillä ansioilla mutta työkavereille on jäänyt epäilys tai henkilö itse lulee niin. Tällöin tulee helposti tarve todistaa epäilyt vääräksi. Työpäivät pitenee, työtä tehdään kotona, stressataan eikä palauduta kunnolla vaan pidemmän ajan kuluessa väsytään tai jopa poltetaan kynttilä loppuun. Tämäkin kuormittaa sitten parisuhdetta ja arjen pyörittämistä.
Ehkä noille esimerkeille löytyy parempaakin terminologiaa kuin liian hyvännäköinen mutta menköön nyt nämä näkökulmat sen alle. - Itse kun laitoin auton pois niin menot ovat mukavasti pienentyneet. Itsellä siinä mielessä hyvä tilanne että kaikki on pyörämatkan takana.
Vakuutukset olen jo kilpailuttanut ja sähkökin on kiinteähintaista joten pörssisähköä ei tule seurattua. Vedenkulutuskin on aika pientä kun käyn usein salilla suihkussa.
Harrastuksiin ei mene rahaa kun vuoden salikortin saa epassilla maksettua ja sukset on jo investoitu. Ehkä harrastuksiin voi laskea kalastamisen, marjastuksen ja vaellukset jotka kyllä voisi jättää pois mutta itse näen ne enemmänkin investointina omaan mielenterveyteeni. Parempi vaihtoehto minulle on kulkea kaverin kanssa hillasoita kuin olla yksin täällä mökissä.
Se missä voisin säästää on säätää jäteastioiden tyhjennysväliä pidemmäksi. Nyt eivät aina ehdi täyttyä ennenkuin tyhjennys on ajankohtainen. Rahaa jäisi myös itselle enemmän jos en maksaisi lasten puhelinliittymiä sekä lainaisi rahaa exälle vaikka tiedän etten sitä rahaa ikinä saa takaisin. Molemmat lapset tekee osa-aikatyötä ja exällä nyt menee muuten kurjasti joten samapa se vaikka minä kaikkia vähän jeesaan kun kerran siihen pystyn.
Itse vähän miettinyt myös tulojen lisäämistä varsinkin jos meillä vuorosysteemi muuttuu sellaiseksi että siinä on kuusi vapaapäivää. Voisi mennä johonkin vuokrafirmaan kirjoille ja ottaa vastaan joitakin yksittäisiä keikkahommia silloin tällöin. Neljä päivää kävisi töissä ja vapailla sitten yhtenä harrastuksena olisi työnteko muualla. - Onhan noita huonoja hetkiä ollut ja keinot on jo oikeastaan täällä nostettu esille. Asioiden laittaminen paperille ja sen mukaan aikatauluttaa sekä hoitaa asia kerrallaan.
Jos olet työelämässä niin yhteys työterveyshuoltoon josko sieltä saisi apua tai ainakin ohjaavat eteenpäin.
Itsellä aikanaan kun oli huonoja aikoja niin taistelusuunnitelma oli sellainen että huolehdin lasten perustarpeet ja sen jälkeen toimin kuten lentokoneessa kun happinaamarit putoaa. Ensin naamari omille kasvoille ja sitten auttamaan muita. - Omat jutut on aina ollut molemmilla mutta myös jokin yhteinen harrastus tai kiinnostuksen kohde. Sitten kun lapset ovat tulleet mukaan niin työ ja kotihommat ovat ottaneet aikansa joten siinä yhteinen tekeminen on jäänyt vähemmälle. Kun sitä aikaa tehtiin niin se tehtiin sillä tähtäimellä että toinen voi tehdä omia juttujaan.
Nyt kun ollaan jo siinä elämänvaiheessa että kummallakin olisi todennäköisesti oma asunto, työpaikka ja harrastukset niin näiden ehdolla sitten se yhteinen aika muodostuisi. Vielä jos molemmilla olisi vuorotyö niin se olisi sitten puhtaasti katsottava kalenterista milloin nähdään.
Voisi ehkä kärjistäen sanoa että riippumatta siitä kuinka usein halutaan nähdä niin olosuhteet ovat ne jotka todellisuudessa määräävät.