Vapaa kuvaus

Aloituksia

1

Kommenttia

4168

  1. Politiikassa silloin kun jaettiin lautakuntapaikkoja. Miehenä en päässyt haluamaani lautakuntaan sukupuoleni perusteella. Ehkä koomisinta oli se että sinne tuli valituksi nainen joka ei sinne halunnut. Lain mukaan mentiin koska se tulkittiin positiiviseksi syrjinnäksi mutta yksilötasolla kyseessä oli kaksi negatiivista syrjintää.
    Muuten poliittisten ajatusten kanssa olen saanut olla rauhassa ja jos politiikkaa seuraa vain valtakunnan tasolla voi olla vaikea uskoa miten sopuisaa ja yhteistyökykyistä kuntapolitiikkaa meillä tehdään.

    Ikäsyrjintää olen kohdannut työtä hakiessa; kaikki oli jo neuvoteltu mutta kun työhönottaja tarkemmin katsoi syntymävuottani niin ilmoitti vain että he kertovat valinnoista myöhemmin.
    Sen lisäksi uskonnon vuoksi olen tullut joskus syrjityksi.

    Isänä sitten onkin syrjitty viranhaltijoiden toimesta neuvolasta eteenpäin miltei lasten aikuistumiseen asti. Poikana myöskin kun koulussa esim. Petteri, Marko, tai Tomi eivät olleet vaikeita tapauksia vaan meidän luokassa pojat olivat yhtenäisenä joukkona toivottomia.

    Sekin täytyy todeta että olen saanut positiivista syrjintää työhaastattelussa koskien sotilasarvoani. Sillä olin nostanut itseni haastateltavien joukkoon ja siellä sieltä sitten haastattelujen perusteella töihin. Toki vastapainona yksi koulupaikka ja yksi työpaikka menivät ohitse koska armeija oli käymättä.

    Rasisteja, tunnen ja tiedän. Kaveripiiristä löytyy mutta onneksi kuuluu siihen ihmisryhmään joka on sen verran kiltti ettei sitä huutele ja näytä ulospäin. Sitten on firmoja joihin palkataan uskonto edellä ja sitten on firmoja joihin ei oteta töihin jos tiedetään että ihmisellä on jotakin kosketuspintaa ay-toimintaan
  2. No minä yritän nyt ymmärtää tämän asian erillä lailla. Eli sinä olet saanut kiitosta ja kehuja ja nyt mietit miten ne voivat muuttua negatiivisiksi.

    En osaa mitään faktaa sanoa mutta muutama asia tulee mieleen.
    - Sinä itse, oletko työpaikalla muuten avulias,muut huomioiva työsi tekevä, ja positiivinen tapaus? Jos olet niin harva haluaa sinulle pahaa mieltä tai sitten pelkäävät että mahdollinen apu töissä on saavuttamattomissa. Siksi palaute on positiivinen.
    Jos taas olet negatiivinen selkäänpuukottaja joka tekee vain oman osuutensa jos sitäkään niin kehujen ja tekojen välillä on liian iso klappi ja se koetaan negatiivisena.
    - Vastaanottaja. Vastaanottajilla on erilaisia elämäntilanteita ja varmasti on ihmisiä jotka ottavat kehuja vastaan mielellään jos sitä ei esim kotona enää saa. En tiedä voiko kehuja saada liikaa mutta jotkut haluavat kehujen kuulemisen vastapainoksi keskittyä työhön.
    - Kuinka usein annat kehuja. Jos niitä kerrot harvakseltaan ja niin että niissä on todenperäisyyttä niin varmasti tuo hyvän mielen mutta jos se on jatkuvaa tykitystä niin ne kokevat inflaation ja kääntyvät sinua vastaan.
    - Kenelle annat kehuja. Jos annat kaikille tasapuolisesti kehuja niin se ehkä koetaan osana sinun persoonaasi ja otettaan vastaan mieluimmin kuin vaikka kaksimieliset vitsit. Jos taas kehuja saa valikoidut ihmiset niin se koetaan epätasa-arvoisena kohteluna joka myrkyttää työyhteisön.
    - Organisaatio, missä asemassa olet kehuttaviin nähden? Jos olet samassa organisaatiotasolla se menee vielä hyväksyttävän puolelle mutta jos olet esimies-alais tilanteessa niin se koetaan vahvasti negatiivisena.

    Toki muitakin vaikuttavia asioita on kuten miten kauan työyhteisö on ollut koossa, tunnetaanko myös työn ulkopuolella jne
  3. Itse ajattelen itsetunnon sellaisen tilanteen kautta että katsot peiliin ja tehtävänä on kertoa kolmetoista asiaa mitä näkyy. Jos on enemmän positiivista niin sinulla on hyvä itsetunto, jos taas enemmän löytyy negatiivista niin kyseessä olisi huono itsetunto. Jos kaikki mitä näet on positiivista tai negatiivista niin soita lääkärille.

    Minusta itsetuntoon vaikuttaa hiukan ihmisen omat piirteet kuten onko extro-vai introvertti tai temperamentti sekä nykyisin ehkä myös ulkonäkö. Toinen mikä hieman vaikuttaa on puhdas tuuri. Millaiseen perheeseen synnyt, muu kasvuympäristö sekä myöhemmin elämässä tapahtuvat yksittäiset sattumat.
    Suurin tekijä on minusta kuitenkin ympäristön ja yhteiskunnan arvot ja normit sekä sitä kautta tuleva vaatimustaso.
    Tätä peilaten minusta itsetunto ei ole mikään vakio vaan muutuva tila joka seuraa yhteiskunnan muutoksia sekä yksittäiselle ihmiselle tulleita sattumuksia.

    Jos nyt siivotaan sisäpoliikasta viime ajan rasismikeskustelu pois niin paljon on ollut keskiössä syntyvyys, koulutus ja työelämä. Tilan säästämiseksi pelkistän mutta syntyvyys/parisuhde näyttää thl:n mukaan vaikuttavan miesten itsetuntoon ja masennukseen. Pisatutkimuksessa tytöt ovat poikia reilusti edellä ja korkeakouluopiskkelijoistakin kaksi kolmesta on naisia. Työelämässä varmaan hiukan alakohtaisia eroja voi olla mutta nainen pääsee helpommin työhaastatteluun kuin mies kun muut muuttujat on vakioitu.
    Nämä keskeiset yhteiskunnan arvostukset kun huomioidaan on helppoa tulla ajatukseen että naisilla ei voi olla itsetunto-ongelmia.
    Tilastot kuitenkin näyttäisivät työkyvyttömyyseläkkeelle haetaan entistä enemmän mielenterveydellisistä syistä ja tämä näkyy nuorissa ja naisissa.

    Olen eri mieltä että asia olisi tallottu muiden asioiden alle. Tästä, samoin kuin poikien huonosta koulumenestyksestä, on puhuttu jo vuosia mutta yhteistä näille on että mitään korjaavia toimenpiteitä ei olla tehty.
    Toki siinä mielessä tuon ajatuksesi ostan että voisi miettiä mistä lähtökohdista asioista puhutaan. Useinhan tasa-arvokeskustelussa nostetaan esiin miesten itsemurhat. Ihan oikein se toki on mutta minusta enemmän pitäisi nostaa esiin itsemurhayritysten määrää. Itselläni vähän sellainen mutu että miehet laittavat haulikonpiipun suuhun ja naiset taas syövät pillereitä ja huuhtelevet sen alkoholilla. Se että miehen jäljiltä ei ole muuta tehtävää kuin pyyhkiä aivot liedeltä on tietysti traagista mutta se että naiselle ei tullut kuin vatsa löysäksi ja päänsärkyä ei tee siitä itsemurhayritystä yhtään vähempiarvoista.

    Itse on todettava että en juuri ole tavannut huonolla itsetunnolla varustettuja naisia. Luulen että tämä johtuu pitkälle siitä että heitä tapaan juuri sillä heidän vahvuusalueella; työelämässä, politiikassa tai harrastuksissa. Heidän elämänsä muista "sektoreista" minulla ei ole käsitystä