- Wautsi!
Ihana kommentti. Olen luullut olevani ainoa, jolla on huono muisti.
Täällä vedotaan kirjoituksiin 15 vuoden ajalta. Ja vedetään esiin katkelmia milloin mistäkin mielipiteestä. - Huomenta kaikille, hellesäätä vielä tänään luvassa.
Kuuma oli nukkua, heräsin kukonlaulun aikaan. Aamuteeveetä katselin toisella silmällä ja toisella yritin saada aamutorkkuja, mutta eipä oikein onnistunut.
Maailman menoa tässä mietiskelin unenpöpperössä ja muistin, että eilen korostettiin mediassa, että jokainen suomalainen heittää ruokaa pois n. 25 kg/vuosi. Torjun omalta kohdaltani ehdottomasti.
Paneuduin miettimään, että jotkut ne ostavat paljon enemmän sapuskaa kuin jaksavat syödä, ruoka pilaantuu, tai sitten tilaavat pitsan, vaikka jääkaapissa olisi raaka-aineet ateriaa varten.
Minun lapsuudessani elettiin vuosikausia korttiannoksilla, koska äitini ei suostunut maksamaan mustan pörssin kauppiaille ylimääräisestä ruuasta. Joka muru kyllä meillä syötiin, ja jos yli jotain jäi, lisättiin seuraavana päivänä ruuan joukkoon. Laihoja oltiin.
Kyllä se oppi tarttui minuun kuin terva, en tänä päivänäkään halua heittää pois mitään, mikä on yhä käyttökelpoista. En varmastikaan ole siinä 25 kg:n porukassa.
Tuli mieleeni, kun nyt niin puhutaan inflaatiosta ja varoitetaan hintojen noususta. Kyllä me tämän ikäiset muistamme nuoruutemme päiviltä inflaatiokierteen, kun ensin palkkoja nostettiin, sitten hintoja, ja aina oltiin vaan yhtä köyhiä ja pulassa. On sitä penniä venytetty koko ikä, ei se nyt vasta tutuksi tule.
Tuli tämä mieleeni, kun huomasin, että jääkaappi pitää tyhjentää ja järjestellä. On kertynyt niitä lasipurkkeja, joissa on 3 oliivia, lusikallinen marmelaadia, punajuuriviipaleita ja kuivahtanut juusto jne, joista pitää päästä eroon. Tekisinkö munakkaan vai pannukakun?
Skillan tuossa miettii kuinka onnekasta elämä näinä päivinä on, ja samaan miettimiseen voin minäkin yhtyä. Ei ole kiirettä mihinkään, eikä tekemättömät työt ahdista. Tehdään kun keritään. Ja aina voi kysyä, ovatko kaikki hommat todellakin välttämättömät. Kun esim. on aikansa katsonut repsahtanutta pihapiiriä, niin huomaa, että ihan hyvän näköinenhän se tuollaisenakin on. Turhaan olen sitä ruopsuttanut 40 vuotta!
Opimme olemaan suurpiirteisiä vanhoilla (?) päivillämme.
Hyvää keskiviikkopäivää! - Vuosia olen ajatellut, että keskustelussa suuri osa on äänensävy ja ilmeet. Tällaisessa nettikirjoittelussa ne jäävät pois, ja jokainen lukija painottaa lauseet oman mielialansa mukaan.
Nämä kalabaliikit, joita palstamme ketjuissa on käyty, ovat oivallinen esimerkki juuri siitä. Ja on myös muistettava, että huumorilla höystetyt lauseet eivät kuulu näille palstoille. (Haha)
Siksi on mainiota, että facebookissa on hymiöt, joilla voi korostaa sanomansa sävyjä.
Kun on oikein vaikeeta, voi heittää perään leveän hymynaaman. Siitä ehkä äänensävykin selviää. :))) - Luin uudelleen kirjoittamani ja yritän käsittää, mikä siinä saa lukijan ajattelemaan, että olen vähättelemässä itseäni tai muita.
Jos niin on, niin haluan oikaista tällaisen väärinkäsityksen. Olen ihan tyytyväinen elämääni ja samaa herranlahjaa toisillekin toivon.
Jos arvelu johtuu säilömisestä niin HEI, jokainen tekee sen minkä katsoo jaksavansa ja kokee tarpeelliseksi.
Se, että minä en ole harrastanut säilömistä enkä marjastusta aikoihin, johtuu siitä, että minun oloissani se on ollut turhaa ja tarpeetonta työtä. Lähipiirini ei ole hillojani tarvinnut, eivätkä ne mahdu minun pienii kylmätiloihini, ei se ole sen kummallisempi seikka.
Hymyä huuleen! - Kiitos, D! Pieni innostava toivotus herättää mukavasti. Samaa vauhdin lisäystä sinullekin siis! Toivottavasti polvi vihdoin toipuu ja pääset taas liikkeelle harrastuksiin.
Samaa hyvää yritystä muillekin palstalaisille. Onhan täällä useita tosi aktiivisia ikätovereita mukana. Ihan oikeasti puuhaavat mökeillään, matkustelevat ja harrastavat. Tsemppiä!
Yleensä nämä nojatuolijutustelut kertoilevat oman elämänsä sattumuksista, joten jää vähemmälle toisten kirjoittajien kokemuksista puhuminen. Jotenkin sitä on ottanut sen kannan, että me kertoilemme vain murusia päivämme menoista. Ajatusten tuuletusta. Olenkin nimittänyt palstaa ikkunaksi maailmalle. Huiskutamme toisillemme, mutta pysyttelemme kuitenkin omissa ympyröissämme.
Näissä merkeissä! Nyt ihan kirjautuneena. - Välillä minunkin läppäsini ilmoittaa: "Se on rikki nyt".
Ihmeellistä, kuinka se voikin harmittaa, juuri kun on kirjoittanut pitkät rimpsut ja tarkistanut pilkkuvirheet. Ei tee mieli kirjoittaa uudelleen, ja sekin vielä, että lennokkuus katoaa, jos joutuu toistamaan mielipiteensä. Eivät samat lauseet enää kehity mieleen.
Ihana kesäpäivä on tulossa. Mutta aina näkyy ongelmia säästä löytyvän. Nyt voivotellaan, että 500 vuoteen ei Euroopassa ole ollut näin kuivaa, ja suuret joetkin kuivuvat, ja uutisissa näytetään Thamesjoen kivikkoista pohjaa. Tasapaino järkkyy kaikkialla.
Niin että pieniä ovat meidän murheemme.
Hyvää viikon alkua toivotan minäkin. - Helteet ovat tulleet jäädäkseen. Kuulemma koko Eurooppa on ennätyshelteen alla.
Ehkä olemme niitä viimeisiä onnekkaita, joiden elämässä on ollut kylmiä ja sateisia lomakausia.
Kylmät hallayöt ovat ehkä historiaa.
Ilmastonmuutos jyllää. - Koska täällä on niitä, joilla ei ole Uutta Testamenttia, kirjoitan jakeen tähän:
"Minä sanonkin teille: hankkikaa väärällä rikkaudella ystäviä, jotka ottavat teidät iäisiin asuntoihin, kun tuota rikkautta ei enää ole."
??? - Kukaan ei pysty tarkistamaan niitä muisteluksia, joita toistetaan ja mukamas siteerataan yhä uudelleen, eikä niistä joudu anonyyminä selkoa tekemään, ja siksi vähitellen kaikille lukijoille muodostuu kummallinen käsitys maalituksen kohteesta.
Usein kirjoitusten mielipiteet kirjoitetaan keskustelun kestäessä ja mielenkiinnosta aiheeseen, eikä niitä muisteta jälkikäteen. Ei ainakaan minun mielessäni pysy keskustelut, joita olen käynyt. Olen osallistunut vuosien mittaan lukemattomiin ketjuihin, mutta en ole arkistoinut yhtäkään mielipidettä, en omaa enkä toisten.
Kärsivällisyyteni ei riitä selailla arkiston ketjuja, joten en juuri pysty palaamaan johonkin poistuneeseen keskusteluun, jossa on sanan säilää kiivaasti käytetty. Miksipä niitä muistelisi.
Hajamielisyydestä ei aina ole pelkkää haittaa. - Negatiivisesti ajattelevia ihmisiä on aina, kaikissa yhteisöiissä. Sanotaan esimerkiksi, että työpaikkojen kahvihuoneet ovat usein taistelutantereita, sillä jotkut ovat aina oikeassa ja se yksi on oikeammassa kuin muut.
Politiikassa se näkyy, ja nykyisessä keskustelussa kirkollisista vihkimisistä! Esimerkiksi.
Useinkaan asiat eivät miksikään muutu. Ihan huonoja ovat hokemat "Puhumalla asiat selviävät" ja "Parempi laiha sopu kuin lihava riita". Ensinnäkin ne kumoavat toisensa ja toiseksi, aina vastapuoli joutuu vaikenemaan lopuksi kuitenkin, ja kauna jää muhimaan.
Kuten olen niin monen monen kertaan sanonut, olisi hyvä pitää mielessä Mauno Koiviston sanat: "Ei pidä provosoitua, kun provosoidaan!"
Se ei ole ollenkaan helppo elämänohje. Itse sen tiedän. - Osaako kukaan kertoa, mikä oli Jaakopin poikien isän nimi?
- Nämä kirjoitelmat osuvat milloin mihinkin, ja vanhat sitten siirtyvät alta pois. Tuo minun edellinen huomautukseni liittyy Anonyymiin kirjoitukseeni 09:12! Huoh.
- Ainakin minun puhelimeni tallentaa kaikki kirjoittamani sanat. Kun kirjoitan uuden sanan, puhelin yrittää käyttää jotain aikaisempaa sanaa naputtamani sijaan, jolloin teksti voi muuttua aivan käsittämättömäksi. Onneksi puhelimeni alleviivaa mielestään virheellisen sanan, joten pystyn sen toistamaan niin että aparaatti uskoo, että se on ihan oikein ja tallettaa sen tulevaa käyttöä varten. Jos ei huomaa katsoa tekstiään kunnolla, ei aina itsekään enää tiedä, mitä kummaa on aikonut viestittää, kun tekstitys on tuollaista soppaa.
Mutta en minä vaan tiedä, miten se toiminto poistetaan. Ovat nämä laitteet niin mutkikkaita, että aina on kysyttävä myymälästä apua, jos ongelmia syntyy. - Tämän päivän uutinen Vantaalta kertoo, että poikalauma oli kivittänyt ja kiduttanut lammikolle eksynyttä haikaraa, joka oli sen verran huonossa kunnossa, että oli ollut paikalla useamman päivän poikien kiusattavana, kunnes joku Korkeasaaresta oli käynyt sen pelastamassa.
Pahalta tuntuu, että lapsilla ei ole myötätuntoa eikä tarvetta auttaa avutonta. Kyllä sekin kertoo kotikasvatuksen puutteesta.
Nythän on opittava suojelemaan jopa pörriäisiä ihan oman hyvinvoinnin vuoksi. Mutta yhä olemme niin pelokkaita, että torjumme vieraan luontokappaleen ympäristöstämme. Haikara on asettumassa Suomeen, jo muutamia pesiviä pareja on bongattu, ja tämäkin lintu oli ehkä jo Suomessa syntynyt ja kotoaan eksynyt.
Mutta lapset eivät sitä vielä tunnista.
Kodin asia on korostaa, että eläimiä on kohdeltava hyvin. - Mitä tarkalleen ottaen tarkoittaa sanapari "ottaa kantaa"?
Osallistumista keskusteluun? Vastauksia kysymyksiin? Omia mielipiteitä?
Hyvä keskustelunaihe. - Luulet väärin. Monien eläkeläisten elämänpituinen säästäminen ja nuukailu on riittänyt kaksion ostoon kerrostalosta, vanhaan autoon ja lapsuuden kotitorpan ylläpitämiseen maalla järven rannalla.
Ei perikunta niiden myynnistä paljonkaan hyödy. Mökkiä ei edes saa myydyksi, koska siinä ei ole vesijohtoa eikä sisävessaa, ja saunakin on puilla lämmitettävä. Näillä pensanhinnoilla ei vanhaa autoa osta kukaan. Ja joku lapsenlapsista haluaa muuttaa mummun asuntoon.
Kaikeksi onneksi on lopetettu "rikkaista " eläkeläisistä puhuminen. Suomessa ei juuri rikkaita löydy, Kristiina Halkola-Melasniemi ne jo aikanaan 70-luvulla laulussaan luetteli.
Tuskin luettelo paljon siitä on muuttunut. - Kun pirttiläiset siirtyivät tähän ryhmään, oli meitä 4 vakituista täällä. Vuosilukua en muista, ehkä joku voi valistaa asiassa.
Kaikki rekisteröityneet kirjoittavat nykyisin SkillaNin ketjussa ja muutama anokin. En ole tullut laskeneeksi, montako rekattua on.
Vain yksi alkuperäinen 80 kirjoittaja on pysytellyt omissa oloissaan, ja nykyisin kirjoittelee aika harvoin rantatilaltaan.
Voin sanoa, että palsta vilkastui huomattavasti. pirttiläisten myötä.
Korona-aika varsinkin on osoittanut, kuinka tärkeää ikäihmisille on tällainen yhteydenpito ja kurkistus muualle kotipihalta. Monelle nuoremmalle kirjoittajalle se on vierasta, ja vaikuttaa välillä siltä, että meitä yritettäisiin syrjäyttää pastalta. Vähällä-piti-tilanteita on ollutkin, mutta virtuaaliystävyys on kuitenkin voittanut.
Ihmistenmallista on keskustelu ollut, milloin sopuisaa, milloin vähemmän, mutta on ilmeistä, että palsta on monille tärkeä tuuletuskanava. - "Laahuksia moitit". . .
No hei, kuka muka on laahus?
Miten on käynyt, kun olen mielipiteeni ilmoittanut? Miten minua koskevat mielipiteet ovat hyväksyttäviä, mutta minun pitää ripotella tuhkaa päälleni.
Jospa nyt lopetettaisiin tämä! - Tietenkin voi kirjautua. En vain kirjaudu.
Minä en ota kantaa kuin itseeni kohdistuviin mielipiteisiin - Tässä on ehkä todettava, että nojatuolissa on otettava totisen torvensoittajan rooli.
Asialinjalla.
Kysymyksiin vastataan rehellisesti ja selostetaan kaikki asiaan kuuluvat seikat.
Jäävät turhat kysymykset vähemmälle.
Omasta elämästämmehän me jutustelemme ja kerromme omasta arjestamme.
Kyllä ne lukijoita kiinnostavat.
Minulla on murheena piha, jonka hoito on ollut kuvaannollista koko kesän. Kun ei selkä kestä, niin koukkiminen jää kyllä menneisyyteen. Nyt on rhodopensaan takana rehottaneet horsmat siementämisvaiheessa, Olisi nyt ehdottomasti saatava ne kompostiin sieltä Eilen jo yritin, mutta kun ei niin ei.
Toinen rhodopensaani on talvisen lumitaakan runtelema, eikä se enää toivu. Nätti pihani on kuin muisto vain. Kaikki rempallaan.
Niin kuin emäntäkin.