- Varmaan olet oikeassa, sillä on ihan inhimillistä, että niin metsä vastaa kuin sinne huutaa.
Ei ole järkevää aina allekirjoittaa ärtynyttä mielipiteen ilmaisua, koska tosiasia on, että anonyymi kirjoitus unohtuu, mutta sitä allekirjoitettua mielipidettä voidaan siteerata ja siihen vedota vuosikausia.
En kiellä sitä, että nimittelin KK:n tekstien perään ilmaantuneita yhden lauseen heittoja laahuksiksi, minusta ne olivat niin asiattomia. Minusta ei ollut oikein, että me muut jouduimme seuraamaan sanasotaa viikosta toiseen, ja mieleeni on kyllä jäänyt se Nojatuoliketju, johon anot kirjoittivat 700 kommenttia.
Ei tietenkään minun olisi nimmarilla pitänyt kirjoitella. Nyt välttelen kommentoimista, mutta kuten olen usein sanonut, on vaikea olla provosoitumatta kun provosoidaan.
Mutta sananvapaushan tässä kaikilla on, minullakin, ja nyt olen jopa kirjautunut. Jos naputtelen puhelimella, merkkaan nimmarin käsin allekirjoitukseksi. Aina en ole läppärini tuntumassa. :) - Huomenta kaikki.
Minä olen aikoinani säilönyt joka syksy marjoja ja omenoita. Meillä oli mökillä ihana siemenestä kasvanut omenapuu, jonka hedelmistä tuli mailman parasta omenasosetta. Kyllä muistan sen tunteen, kun mökillä käyneet sukulaiset toivat syksyllä saavillisen omenoita pieneen kerrostalokeittiööni, mutta urheasti minä ne hillosin ja aina kaikki oli keväällä popsittu. Kaupungissa ovat säilytystilat olemattomat, joten oli pakko ostaa iso ja erillinen jääkaappi, vaikka ei se paras paikka hilloille olekaan. - Eräänä pakkastalvena puu sitten paleltui pois, kaiholla sitä muistelen yhä.
Mutta nyt on säilömiset säilötty.
Olen ollut tässä herkällä päällä, kun pikkuisen lapsenlapsenlapsen nimenantoa vietettiin ja herkistyin miettimään pienten koulukkaiden ensimmäisiä koulupäiviä.
Koulut alkavat ja pienet kulkijat täyttävät tiet ja kadut. Miltei joka vuosi jotain tapahtuu! Autoilijoiden katseeseen ei osu tuollainen metrin korkeudella keikkuva pää, eikä liikennettä pysty seuraamaan lähes kadun pinnasta. Nyt ovat vielä nämä potkulaudat! Alueeni puskaradiossa on usein kauhistuneita kirjoituksia vähälläpititilanteista, joista on selvitty vain nopeilla jarrutuksilla ja luojan armosta.
Eilen saimme kuulla Loirin poismenosta Se oli isku koko Suomen kansalle, ja Ylekin toimi nopeasti ja esitti ylimääräisen ohjelman hänen elämänkaarestaan. Tuskinpa kukaan on pystynyt Loirin esityksiä ohittamaan kantaa ottamatta. Hän oli muutakin kuin Turhapuro.
Minua viiltää se huomio, että kaikki viimeaikaiset julkimot ja nimekkäät poisnukkuneet ovat olleet minua paljon nuorempia. Itse asiassa me kaikki palstalaiset olemme joukkoa, joka kohta on ollut neljännesvuosisadan eläkkeellä. Ja täällä sitä vain edelleen palloillaan! Meitä vanhempia ei taida olla kuin Aira Samulin. - Sukututkija löytää silloin tällöin muutakin kuin päivämääriä. Tällainen pieni juttu osui paikallishistoriasta:
Kauan sitten oli eräässä uskonnollisessa lahkossa tapana heittäytyä kaiken kansan eteen ja tunnustaa syntinsä julkisesti. Naapuritalon palvelustyttö tunsi siihen tarvetta ja meni tunnustamaan, mutta synnit olivat niin pienet ja vähäpätöiset, että hän hätäpäissään tunnusti vielä talon tyttärenkin synnit.
Ne menivät siinä ihan täydestä, eihän se ketään haitannut ja palvelustytön maine kasvoi. - No hyvä, tsemppiä. :)
- Mistä viestistä tuo lainaus on? Kannattaa merkitä kellonaika.
Minun kirjoituksessani esiintyvä "Vapaa kasvatus" ei suinkaan ollut poliittinen, vaan väärin ymmärretty suuntaus, jonka tarkoitus oli sallia lapsen oman kehityksen mukainen ohjaus kasvuun. Aikanaan se ymmärrettiin siten, että lapselle ei annettu juuri mitään ohjausta, joten hänelle saattoi tulla suuria ongelmia kasvuikäisenä.
70-luvulla oli ns. taistolaisuus voimissaan, ja sen esimerkkinä oli "neuvostoihminen", joka on vapaa monista kapitalistisen elämän vajavaisuuksista. :)
Me yli 80-ikäiset ihmiset olimme tuolloin aikuisia ja pystyimme seuraamaan sitäkin aikaa. Nuoremmille taistolaisuus ei ole jäänyt mieleen, mutta ehkä sen ajan asenteet ovat jättäneet muistikuvia itsekullekin.
Ei minun meininkini ole sen syvällisemmin paneutua eri suuntauksiin, tulipahan vain mieleeni tällaisia ajatuksia, joita toin keskustelupalstalle. En ole asiantuntija, mutta olen elänyt nämä ajat itse. - Vaatimattomuus kaunisti kolmekymmentä- ja neljäkymmentäluvun lapsia niin että esiintyminen ja omista asioista puhuminen oli mahdotonta.
Vanhempien paheksuvien katseiden alla oli vastattava kysymyksiin, muistettava pokkailla tai niijailla, odottaa vuoroa tarjoilussa, antaa paikkansa vanhemmille, puhuttava vain luvan perästä, muistettava, että lapset saavat näkyä, mutta ei kuulua.
Kun lapsi lähetettiin asioille, annettiin sanat suuhun, että lapsi ei blaskaisi koko sukua sanomalla jotain harkitsematonta. Jos niin tapahtui, ei naureskelulla ja kauhistuksella ollut loppua. Oli aina muistettava, että omasta käytöksestä riippui, joutuvatko vanhemmat ja muu kotiväki häpeään. Juoruilu oli tärkeä tiedonsiirto.
Kotoa ei lapsi päässyt lähtemään, jollei joutunut opiskelun takia vieraalle paikkakunnalle kortteeriin. Varsinkin uskonnollissävyisissä perheissä nuoret joutuivat salaamaan menonsa ja huvituksensa, koska ne olivat aina paheksuttavia.
Sen vuoksi noina aikoina avioliitot solmittiin parikymppisinä, sillä silloin oli lapsuudenkodista vapaa. Tämän päivän avoliittoja ei mikään yhteisö olisi kestänyt.
Omien lapsien kasvatukseen ei oikein eväitä löytynyt, ja niin ns. "vapaa kasvatus" tuli yleiseksi, eli lasta ei ohjattu mitenkään. Ääripäästä toiseen. 70-luvulla tuli mukaan poliittinen herääminen ja kasvatus.
Ihmeen hyvin lapset kuitenkin yleisesti ottaen ovat ihmisiksi kasvaneet kautta aikojen. Maailma on jaloillaan, vaikka "nykyajan nuoret" ovat aina vuorollaan sen ottaneet haltuunsa.
Mutta perintö kivikaudelta elää yhä, minkä voimme todeta siitä, että yhä sotia käydään aina ja kaikkialla, paetaan, tapetaan ja alistetaan, ja pidetään sitä normaalina kohtalona.
Vaatimattomuudella ei pitkälle pärjätä.
Hajamielinen Mkr. on tänään filosoofisella tuulella, keittiössä perunoita kuoriessaan, vaatimattomana. :)) - Kuinka niin? Mikä kysymys tuo on?
Kyllä minä ymmärrän asian juuri kuten kirjoitan. Mitä seurauksia on odotettavissa?
Jos tämä ei ole uhkaus niin mikä se on?
Tulkitse nyt sinä, onhan tämä sinunkin äidinkieltäsi. Lienet ko. viestin kirjoittaja, mutta et vastaa sanoistasi, vaikka minulta sitä vaaditaan.
Eihän anoilla ole vastuuta siitä, mitä kirjoittavat, koska iskevät nimettöminä?
Kirjautuneiden kimppuun on helppo käydä. Heidät voi poimia erilleen, heitä voi syyttää, kun on ymmärtänyt ja halunnut ymmärtää väärin, kun joku ei suostu olemaan samaa mieltä jonkun nimettömän stalkkaajan kanssa.
Kirjautuneelta voidaan vaatia selitystä siihen, miksi anonyyminä kirjoitettuja viestejä ei haluta kannattaa ja yhtyä parjauskamppanjaan tai syyttelyihin asiasta, josta ei mitään tiedä, eikä haluakaan tietää. Hitsiäkö muiden eripurat minulle kuuluvat!
Kyllä minä ymmärrän, että olette laukoneet toisillenne yhtä ja toista ikävää ja loukkaavia heittoja, mutta en todellakaan halua osallistua siihen. Minulla on oikeus pysyä puolueettomana, ja myös pysyn.
Minä olen 80 -palstan puolella, jos puolensa kerran pitää valita. Toiveeni on, että keskustelupalsta olisi keskustelupalsta, jolla käsiteltäisiin erilaisia elämän ilmiöitä, eikä paneuduttaisi toisten kirjoittajien ominaisuuksiin. Näistä lyhyistä teksteistä ei voida päätellä yhtään mitään kirjoittajista.
Kenen puolella itse olette, te, jotka uhkaatte minua, koska ole puoleni valinnut? - Ilmeisesti olemme.
- Olikohan se Malmsten vai kuka, joka laulussaan vertasi elämää riepumattoon, jossa muistoiksi siirtyneet raidat vuorottelevat.
Tuli mieleeni, kun saman päivän aikana - eli tänään - on edessä herttainen nimenantohetki pienelle hymysuulle ja aamuinen tieto kertoi sukulaisen siirtyneen tuonpuoleiseen. Niin se vaan kulkee, elämänlanka, uusi silmuja aukeaa kun ne vanhemmat kuihtuvat pois.
Tässä sitä itsekseni filosofoin kauniina sunnuntaiaamuna. Ei tuule, aurinko helottaa, kahvinkeitin hyrisee.
Mikäs on ollessa, kaunista päivää kaikille. :) - Tulkitse sitten viesti minulle, kun en näytä ymmärtävän sen todellista sisältöä, vaan koen sen uhkaukseksi.
- Se on sitten ollut erehdys. Olemmeko me nyt jollakin tavalla eripuraiset tämän asian takia?
- Makriina käyttää nimmaria Mkr. kun jälleen kerran on unohtanut kirjautua.
Nimmarihan sinullakin on, vaikka et ole kirjautunut. - Otetaanpa rauhallisesti, arvoisa anonyymi. Kukaan ei kanna vastuuta muusta kuin omista mielipiteistään. Moni ei vastaa edes niistä.
Moni katsoo, että voi loukata ketä tahansa kirjoittajaa siitä syystä, että SE YKSI on kirjoittanut niin ja niin ja rekatut eivät ole käyneet hänen kimppuunsa, vaan anopoloisten työksi sekin on jätetty.
Rekisteröityneet ovat sisäistäneet sen tosiasian, että kaikilla on sananvapaus, mutta ei lukemisen pakkoa.
Rekisteröityneet ovat turhaan pyytäneet rauhaa palstalle.
Rauha tulee vain rauhoittumalla. - Tämä on tosi hauska palsta!
- Mitä tällä uhkauksella tarkoitat?
Osallistuvatko kaikki anot? - Nähty on. Ei siihen ole muitten syytä ottaa kantaa, sillä muut tuskin ovat asianosaisia.
- "Pilkunviilaajaksi" sanotaan ihmistä, joka kiinnittää huomionsa pikkuasioihin.
Ei pidä ärsyttää toista eikä itse ärsyyntyä, vaan herätellä huumorintaju, Pieniä ovat ihmisen murheet, jos jaksaa huomautella huolimattomuusvirheistä toisten teksteissä. Puhelimen näpyttely sitäpaitsi on taitolaji. Ei onnistu jokaiselta kahdeksankymppiseltä, voin ihan omakohtaisestikin sanoa. Huteja tulee.
Tekstin sanoma jää toiseksi, jos etsii vain kirjoitusvirheitä.
Palstalla kirjoittelee ikärouva Kontulasta, jonka tekstit vilisevät kirjoitusvirheitä, ja hän sanookin, että lukihäiriönsä vuoksi ei pysty kirjoittamaan virheettömästi. Hyvin hänen tekstinsä kuitenkin sujuvat ja ovat hauskoja. Tuskin kirjoitusvirheet ketään haittaavat. :) - Minä uskon, että palstat ovat kevyeen jutusteluun tarkoitetut, niin että kirjoittajalla on oikeus unohtaa kirjoituksensa, kun aihe on loppuun käsitelty. Ei ole mielestäni tarpeellista vastata vuosien takaisiin kysymyksiin tai selvitellä ajatuksiaan jo taakse jääneistä asioista.
Näihin kommentteihin pitää suhtautua kuin avoimiin postikortteihin. Jos haluaa uskoutua jollekin, tai puhua itselleen vakavasta ja raskaasta asiasta, on löydettävä toinen foorumi, jossa on yksityisyys paremmassa turvassa.
Ano arveli, että palstaystävyytemme voi katketa ja rekattu siirtyy anona kirjoittamaan ilkeästi muista. Pahalta tuntuu, enkä oikein ymmärrä, miksi sen tekisimme.
Väärinymmärrys on aina mahdollinen tällaisissa katkelmissa, joilla osallistumme keskusteluun. Ei kannata niitä jäädä miettimään. Hajamielisyys on valttia. :)) - Minä olen rekisteröitynyt. Kummallakin tavalla olen kirjoittanut.
Tiedän kyllä, millaista kohtelua saan.
Hyviä palstatuttuja. joiden kirjoituksia mielihyvällä luen. Jokainen rekattu kirjoittaa innostuessaan pitkiä puheenvuoroja. Anot tyytyvät useinkin lyhyempiin kommentteihin. Olen ajatellut, että he suojelevat itseään, eivätkä halua kertoa omasta elämästään meille.
Rekatut taas jutustelevat perheasioitaan, tekemisiään, kesänvietostaan ja joskus jopa terveysongelmistaan. Eräälle palstaystävyys oli niin tärkeää, että kun hänen elämänsä päättyi, jälkipolvi kertoi pastalla asian meille virtuaaliystäville. - Minulla oli aikoinani täti, jonka kanssa elin vuosikausia läheisessä yhteisymmärryksessä, (eli hänen tahtonsa mukaan). Opin häneltä paljon sellaista, mitä hän ei ollut ajatellutkaan opettaa.
Opin, miten ei tule kohdella sukulaisia, joiden kanssa on erimielisyyksiä. Opin, että toisten ratkaisut ovat heidän omiaan, eikä minulla koskaan voi olla perusteellista tietoa siitä, miten toinen on päätynyt lopputulokseen. Opin, ettei minun tarvitse aina olla samaa mieltä, mutta voin silti pitää suuni kiinni.
Opin myös, että vanha hokema "Totuudenpuhujalle ei ole yösijaa" on ihan totta, sillä kokemukseni oli, että kun joku (täti) halusi sanoa totuuden jostakin asiasta, se oli aina negatiivinen. "Sanoin sille suoraan, suuttukoon".
Opin myös, että minun päätökseni olivat aina vääriä. Hän joutui aina kauhistuen pelkäämään, mitä muuta sanoisivat, jos tietäisivät. Eilen juuri tuli mieleeni, että kun muutin mieheni kanssa uuteen kerrostaloasuntoon, vaihdoimme ulko-oven lukon. Täti oli pöyristynyt. Epäilinkö edellisiä asukkaita epärehellisyydestä? - En, mutta varmuuden vuoksi.
Täti halusi tietää, miten suhtaudun, jos edellinen asukas saa selville lukon korjaamisen. Kysyin, miten hän sen saisi selville. "No tietysti, jos hän yrittää . . . ." sanoi täti ja muutti puheenaihetta.
Ihan mukava täti oli, aina tiukissa paikoissa piti puoliani. Veri on vettä sakeampaa.
En oikein tiedä, miksi hän on noussut mieleeni viime päivinä. Hänen poismenostaan on jo 40 v.
Hyvää päivänjatkoa.