- Ehkä sinun olisi aika hetkeksi rauhoittua ja miettiä annatko itsellesi luvan ylilyönteinesi mennä jo liian pitkälle. Eihän sinun vaahtoamisessasi ole enää, jos on juuri ollutkaan, mitään tolkkua.
Mahdotontahan on kaltaisesi, pidäkkeettömän "päästelijän" kanssa käydä mitään keskustelua.
Kommunikoi kanssasi sitten "omin sanoin", kristillisiä julistajia ja opettajia lainaamalla tahi puhdasta Raamatun sanaa siteeraamalla,
kaiken sinä lyöt lyttyyn omasta opistasi käsin.
Sinä olet oikeassa - kaikki, jotka eivät oppiasi tunnusta ( ylivertainen enemmistö kristikunnasta), ovat väärässä.
... - "Sillä minä en häpeä evankeliumia; sillä se on Jumalan voima, itsekullekin uskovalle pelastukseksi, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle."
1 Paavali, Jeesuksen Kristuksen palvelija, kutsuttu apostoli, erotettu julistamaan Jumalan evankeliumia,
2 jonka Jumala on edeltä luvannut profeettainsa kautta pyhissä kirjoituksissa,
3 hänen Pojastansa - joka lihan puolesta on syntynyt Daavidin siemenestä
4 ja pyhyyden hengen puolesta kuolleistanousemisen kautta asetettu Jumalan Pojaksi voimassa - Jeesuksesta Kristuksesta, meidän Herrastamme,
5 jonka kautta me olemme saaneet armon ja apostolinviran, että syntyisi uskon kuuliaisuus hänen nimeänsä kohtaan kaikissa pakanakansoissa,
6 joihin tekin, Jeesuksen Kristuksen kutsumat, kuulutte:
7 kaikille Roomassa oleville Jumalan rakkaille, kutsutuille pyhille. Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta!
8 Ensiksikin minä kiitän Jumalaani Jeesuksen Kristuksen kautta teidän kaikkien tähden, koska teidän uskoanne mainitaan kaikessa maailmassa.
9 Sillä Jumala, jota minä hengessäni palvelen julistaen hänen Poikansa evankeliumia, on minun todistajani, kuinka minä teitä lakkaamatta muistan,
10 aina rukouksissani anoen, että minä jo vihdoinkin, jos Jumala tahtoo, pääsisin tulemaan teidän tykönne.
11 Sillä minä ikävöitsen teitä nähdä, voidakseni antaa teille jonkun hengellisen lahjan, että te vahvistuisitte,
12 se on, että me yhdessä ollessamme virkistyisimme yhteisestä uskostamme, teidän ja minun.
13 Ja minä en tahdo, veljet, teiltä salata, että jo monesti olen päättänyt tulla teidän tykönne saadakseni jonkin hedelmän teidänkin keskuudestanne, niinkuin muidenkin pakanain, mutta olen ollut estetty tähän saakka.
14 Kreikkalaisille ja barbaareille, viisaille ja tyhmille minä olen velassa;
15 omasta puolestani minä siis olen altis teillekin, Roomassa asuvaisille, julistamaan evankeliumia.
16 Sillä minä en häpeä evankeliumia; sillä se on Jumalan voima, itsekullekin uskovalle pelastukseksi, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle.
17 Sillä siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon, niinkuin kirjoitettu on: "Vanhurskas on elävä uskosta."
( Room. 1) - ... jatkoa
Se on Jeesuksen Kristuksen kuolema ja ylösnousemus. Sen pelastusteon saa kuka tahansa ottaa uskolla vastaan. Niin ihminen saa syntinsä anteeksi ja uuden elämän Jumalan yhteydessä. Ihminen on siis viime kädessä itse vastuussa pelastuksen ulkopuolelle jäämisestä. Silloin ihminen katsoo omat keinonsa pelastua paremmiksi kuin Jumalan valmistaman tavan.
Jumalan omaksi tullut ihminen ei ole päässyt siihen asemaan sen ansiosta, että hän olisi jollakin tavoin osoittautunut muita paremmaksi, vaan se perustuu yksin Jumalan armoon Kristuksessa. Tämän lohdun meille siis tuo opetus ennalta määräämisestä. Jo siinä vaiheessa, kun ainoatakaan ihmistä ei ollut olemassa, Jumala oli päättänyt, ettei yksikään langenneen ihmissuvun jäsenistä pääse hänen yhteyteensä muulla tavalla kuin uskomalla Kristukseen.
Meidät on valittu pelastumaan Jeesuksen nimessä, ei omien ominaisuuksiemme, kykyjemme, pyrkimystemme tai tavoitteittemme perusteella. Se tietoisuus tuo ilon ja vapauden. Minun ei tarvitsekaan katsella itseäni vaan saan ihailla Jumalan suuruutta.
Tällä tavoin ymmärrettynä ennaltamääräämisoppi on äärimmäisen lohdullinen.
( Lähde: Jukka Norvanto TL, lähetysteologi/Ennaltamääräämis - oppi/RAAMATUNLUKIJAIN LIITTO) - Vastaus kuvitteelliseen dialogiin "Paavali vs Saviseutulainen":
KYSYMYS
Paavali kirjoittaa Ef. 1: 4: ”Jo ennen maailman luomista hän (Jumala) on valinnut meidät Kristuksessa olemaan edessään pyhiä ja nuhteettomia Kristuksesta osallisia.” Kysymys 1. Koskeeko tämä vain juutalaisia? 2. Mistä hän sai tämän tietonsa?
Ap.t. 13:48 sanotaan: "Tämän kuullessaan pakanat iloitsivat ja ylistivät Herran sanaa, ja kaikki ne, jotka oli säädetty iankaikkiseen elämään, tulivat uskoon." Mitä tässä jakeessa tarkoitetaan, kun viitataan henkilöihin, jotka oli säädetty iankaikkiseen elämään?
VASTAUS
Ennaltamääräämisopista puhuttaessa on syytä erottaa toisistaan ensinnäkin ennalta tietäminen ja ennalta määrääminen. Efesolaiskirjeessä puhutaan kummastakin asiasta. On selvää, että Jumala on tiennyt ennakolta, että ihmissuku tulisi lankeamaan syntiin, mutta sitä hän ei määrännyt tapahtuvaksi, vaan lankeemus on kokonaan ihmisen syytä.
Ennalta tietämiseen liittyy myös ennalta määrääminen, ja siihen liittyy Ef. 1:5: ”Rakkaudessaan hän näki hyväksi jo edeltä määrätä meidät yhteyteensä, omiksi lapsikseen, Jeesuksen Kristuksen tähden.”
Jos tämän jakeen lukee nopeasti, tekee helposti ajatusvirheen. Tässä tosiaankin puhutaan siitä, että Jumala on edeltä määrännyt ihmisiä lapsikseen. Mutta jakeessa on myös tärkeät sanat: ”Jeesuksen Kristuksen tähden”. Ennalta on siis määrätty se, että me ihmiset emme voi pelastua muuten kuin Jeesuksen tähden eli uskomalla Herraan Jeesukseen. Tässä mielessä ennaltamääräämis- eli predestinaatio-oppi on täysin Raamatun mukainen.
Jumalan rakkaus sai aikaan sen, että hän lähetti Poikansa maailmaan. Sama rakkaus sai hänet päättämään jo ennen aikojen alkua, että me ihmiset voimme päästä hänen yhteyteensä ainoastaan Jeesuksen Kristuksen tähden.
Tämä asia on siis määrätty ennakolta.
Mutta ennaltamääräämisopista on kaikesta huolimatta kiistelty kristikunnassa joskus voimakkaastikin. Yksi kiistelyä aiheuttaneista kysymyksistä on se, että ennalta määräämisestä puhuttaessa meistä alkaa helposti tuntua siltä kuin suuri Jumala olisi jo etukäteen määrännyt jotkut ihmiset kadotukseen ja toiset taivaaseen. Ja jos kerran niin on, niin mitä ihminen voi enää tehdä? Miten hän voisi muuttaa Jumalan aivoituksia?
On tietenkin helppoa nähdä, mitä turmiollisia käytännön johtopäätöksiä tällaisista päättelyistä syntyy: ”Jos Jumala on valinnut minut autuuteen, en millään voi joutua kadotukseen, vaikka mitä tekisin. Jos minua taas ei ole valittu iankaikkiseen elämään, ei minun kannata tehdä mitään hyvää, sehän on joka tapauksessa turhaa” (Yksimielisyyden ohje).
Kun Raamattua lukee, voi nopeasti nähdä, ettei se millään tavoin suosi edellä mainitun laista fatalismia. Lähes sen jokaiselta sivulta voi nähdä kehotuksia kilvoitteluun ja Jumalan tahdon etsimiseen. Ihminen voi Jumalan kutsun torjumalla sulkea itsensä pois pelastuksen osallisuudesta.
Ajatus sellaisesta kaksinkertaisesta ennalta määräämisestä, että toiset ihmiset olisi valittu kadotukseen ja toiset pelastukseen on Raamatulle vieras. Jumala on valmistanut pelastuksen, jonka hän tahtoisi kaikkien ihmisten ottavan vastaan.
Näin oli toimittava, koska ihminen ei voi pelastaa itse itseään. Siihen tarvittiin Jumalan teko. Tähän kokonaisuuteen liittyy myös se, ettei Jumala pakota ketään vastaanottamaan valmistamaansa pelastusta. Hän kyllä kaikin tavoin vetää ja kutsuu meitä luokseen, mutta hän kunnioittaa myös meidän kieltävää vastaustamme.
Kenenkään elämään Jumala ei tule väkisin. Mutta jokaista ihmistä hän kyllä kutsuu luokseen. Ja jos kieltäydymme kunniasta liittyä hänen seuraansa, me käyttäydymme kuin itsepäinen potilas, joka kuultuaan lääkäriltä diagnoosin vaikeasta sairaudesta ei suostu uskomaan tätä eikä myöskään ottamaan vastaan lääkitystä.
Kun potilas sitten kuolee sairauteensa, lääkäri ei voi muuta kuin kirjoittaa kuolintodistukseen kuolinsyyksi tämän sairauden. Me ihmiset synnymme tähän maailmaan kuolemansairaina. Sen Jumala kertoo meille diagnoosissaan Raamatun sivuilla. Mutta hän on valmistanut myös lääkkeen sitä sairautta vastaan.
jatkuu... - JUMALA OLI KRISTUKSESSA JA SOVITTI MAAILMAN ITSENSÄ KANSSA
19 Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan.
20 Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehoittaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.
21 Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi.
( 2 Kor. 5)
P. S. Lue mitä Paavali kirjoittaa tuon 19. jakeen alkulauseen jälkeen aina luvun loppuun saakka.
Kaikki on sovitettu!
Tulkaa, ottakaa vastaan Jumalan armo, ettei se jää turhaksi teidän kohdallanne ( 2 Kor. 6:1-2)
Antakaa sovittaa itsenne - ottakaa vastaan VALMIS JUMALAN SOVITUS POJASSAAN JEESUKSESSA KRISTUKSESSA!
Älkää ylenkatsoko Jumalan armoa, suostukaa sovintoon Hänen kanssaan. - Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat.
( Room. 8:1)
17 Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut.
18 Mutta kaikki on Jumalasta, joka on sovittanut meidät itsensä kanssa Kristuksen kautta ja antanut meille sovituksen viran.
19 Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan.
20 Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehoittaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.
21 Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi.
( 2 Kor 5)
Hänen työtovereinaan me myös kehoitamme teitä vastaanottamaan Jumalan armon niin, ettei se jää turhaksi.
Sillä hän sanoo: "Otollisella ajalla minä olen sinua kuullut ja pelastuksen päivänä sinua auttanut." Katso, nyt on otollinen aika, katso, nyt on pelastuksen päivä.
( 2 Kor 6:1-2) - 11 Hän tuli omiensa tykö, ja hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan.
12 Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä,
13 jotka eivät ole syntyneet verestä eikä lihan tahdosta eikä miehen tahdosta, vaan Jumalasta.
( Joh. 1)
14 Sillä kaikki, joita Jumalan Henki kuljettaa, ovat Jumalan lapsia.
15 Sillä te ette ole saaneet orjuuden henkeä ollaksenne jälleen pelossa, vaan te olette saaneet lapseuden hengen, jossa me huudamme: "Abba! Isä!"
16 Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia.
( Room. 8) - Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa; tutkikaa itseänne. Vai ettekö tunne itseänne, että Jeesus Kristus on teissä? Ellei, niin ette kestä koetusta.
( 2 Kor. 13:5)
Kirjoittaako Paavali tässä vielä täällä AJASSA ELÄVILLE Korinton uskoville -
vai ei!?
Oikea johtopäätös: AJASSA ELÄVILLE!
Ihmisen on pelastuakseen USKOTTAVA Jeesukseen Kristukseen syntiensä sovittajana ja lunastajaan, Herranaan ja Vapahtajanaan jo TÄMÄN ELÄMÄN AIKANA.
"Sillä me vaellamme uskossa, emmekä näkemisessä"
( 2 Kor. 5:7) - "Sillä kun, Jumalan viisaudesta, maailma ei oppinut viisauden avulla tuntemaan Jumalaa, niin Jumala näki hyväksi saarnauttamansa hullutuksen kautta pelastaa ne, jotka uskovat"
17 Sillä Kristus ei lähettänyt minua kastamaan, vaan evankeliumia julistamaan - ei puheen viisaudella, ettei Kristuksen risti menisi mitättömäksi.
18 Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima.
19 Onhan kirjoitettu: "Minä hävitän viisasten viisauden, ja ymmärtäväisten ymmärryksen minä teen mitättömäksi."
20 Missä ovat viisaat? Missä kirjanoppineet? Missä tämän maailman älyniekat? Eikö Jumala ole tehnyt maailman viisautta hullutukseksi?
21 Sillä kun, Jumalan viisaudesta, maailma ei oppinut viisauden avulla tuntemaan Jumalaa, niin Jumala näki hyväksi saarnauttamansa hullutuksen kautta pelastaa ne, jotka uskovat,
22 koskapa juutalaiset vaativat tunnustekoja ja kreikkalaiset etsivät viisautta,
23 me taas saarnaamme ristiinnaulittua Kristusta, joka on juutalaisille pahennus ja pakanoille hullutus,
24 mutta joka niille, jotka ovat kutsutut, olkootpa juutalaisia tai kreikkalaisia, on Kristus, Jumalan voima ja Jumalan viisaus.
25 Sillä Jumalan hulluus on viisaampi kuin ihmiset, ja Jumalan heikkous on väkevämpi kuin ihmiset.
26 Sillä katsokaa, veljet, omaa kutsumistanne: ei ole monta inhimillisesti viisasta, ei monta mahtavaa, ei monta jalosukuista,
27 vaan sen, mikä on hulluutta maailmalle, sen Jumala valitsi saattaaksensa viisaat häpeään, ja sen, mikä on heikkoa maailmassa, sen Jumala valitsi saattaaksensa sen, mikä väkevää on, häpeään,
28 ja sen, mikä maailmassa on halpasukuista ja halveksittua, sen Jumala valitsi, sen, joka ei mitään ole, tehdäksensä mitättömäksi sen, joka jotakin on,
29 ettei mikään liha voisi kerskata Jumalan edessä.
30 Mutta hänestä on teidän olemisenne Kristuksessa Jeesuksessa, joka on tullut meille viisaudeksi Jumalalta ja vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi ja lunastukseksi,
31 että kävisi, niinkuin kirjoitettu on: "Joka kerskaa, sen kerskauksena olkoon Herra."
( 1 Kor 1) - 9 Luulin minäkin, että minun tuli paljon taistella Jeesuksen, Nasaretilaisen, nimeä vastaan,
10 ja niin minä teinkin Jerusalemissa. Paljon pyhiä minä suljin vankiloihin, saatuani ylipapeilta siihen valtuuden, ja kun heitä tapettiin, annoin minä ääneni sen puolesta.
11 Ja kaikkialla synagoogissa minä usein koetin rankaisemalla pakottaa heitä herjaamaan Jeesusta, ja menin niin pitkälle vimmassani heitä vastaan, että vainosin heitä aina ulkomaan kaupunkeihin saakka.
12 Kun näissä asioissa matkustin Damaskoon ylipappien valtuudella ja suostumuksella,
13 näin minä, oi kuningas, tiellä keskellä päivää taivaasta valon, auringon paistetta kirkkaamman, leimahtavan minun ja matkatoverieni ympärillä,
14 ja me kaaduimme kaikki maahan, ja minä kuulin äänen sanovan minulle hebreankielellä: 'Saul, Saul, miksi vainoat minua? Työläs on sinun potkia tutkainta vastaan.'
15 Niin minä sanoin: 'Kuka olet, herra?' Ja Herra sanoi: 'Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat.
16 Mutta nouse ja seiso jaloillasi; sillä sitä varten minä olen sinulle ilmestynyt, että asettaisin sinut palvelijakseni ja sen todistajaksi, mitä varten sinä olet minut nähnyt, niin myös sen, mitä varten minä sinulle vastedes ilmestyn.
17 Ja minä pelastan sinut sekä oman kansasi että pakanain käsistä, joitten tykö minä sinut lähetän
18 avaamaan heidän silmänsä, että he kääntyisivät pimeydestä valkeuteen ja saatanan vallasta Jumalan tykö ja saisivat uskomalla minuun synnit anteeksi ja perintöosan pyhitettyjen joukossa.'
( Ap.t. 26) - No niin,
annat väärän toivon ihmisille, jos/kun tarjoat heille toista eli väärää evankeliumia - joka ei mikään evankeliumi ole!
Yksikään ihminen ei voi pelastua ilman uskoa Jeesukseen Kristukseen.
Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja - ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.
( Ef. 2:8-9)
Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että Hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.
( Joh. 3:16) - 1 Veljet, minä johdatan teidät tuntemaan sen evankeliumin, jonka minä teille julistin, jonka te myöskin olette ottaneet vastaan ja jossa myös pysytte
2 ja jonka kautta te myös pelastutte, jos pidätte siitä kiinni semmoisena, kuin minä sen teille julistin, ellette turhaan ole uskoneet.
3 Sillä minä annoin teille ennen kaikkea tiedoksi sen, minkä itse olin saanut: että Kristus on kuollut meidän syntiemme tähden, kirjoitusten mukaan,
4 ja että hänet haudattiin ja että hän nousi kuolleista kolmantena päivänä, kirjoitusten mukaan,
5 ja että hän näyttäytyi Keefaalle, sitten niille kahdelletoista.
6 Sen jälkeen hän näyttäytyi yhtä haavaa enemmälle kuin viidellesadalle veljelle, joista useimmat vielä nytkin ovat elossa, mutta muutamat ovat nukkuneet pois.
7 Sen jälkeen hän näyttäytyi Jaakobille, sitten kaikille apostoleille.
8 Mutta kaikkein viimeiseksi hän näyttäytyi minullekin, joka olen ikäänkuin keskensyntynyt.
9 Sillä minä olen apostoleista halvin enkä ole sen arvoinen, että minua apostoliksi kutsutaan, koska olen vainonnut Jumalan seurakuntaa.
10 Mutta Jumalan armosta minä olen se, mikä olen, eikä hänen armonsa minua kohtaan ole ollut turha, vaan enemmän kuin he kaikki minä olen työtä tehnyt, en kuitenkaan minä, vaan Jumalan armo, joka on minun kanssani.
11 Olinpa siis minä tai olivatpa he: näin me saarnaamme, ja näin te olette uskoon tulleet.
12 Mutta jos Kristuksesta saarnataan, että hän on noussut kuolleista, kuinka muutamat teistä saattavat sanoa, ettei kuolleitten ylösnousemusta ole?
13 Vaan jos ei ole kuolleitten ylösnousemusta, ei Kristuskaan ole noussut.
14 Mutta jos Kristus ei ole noussut kuolleista, turha on silloin meidän saarnamme, turha myös teidän uskonne;
15 ja silloin meidät myös havaitaan vääriksi Jumalan todistajiksi, koska olemme todistaneet Jumalaa vastaan, että hän on herättänyt Kristuksen, jota hän ei ole herättänyt, jos kerran kuolleita ei herätetä.
16 Sillä jos kuolleita ei herätetä, ei Kristuskaan ole herätetty.
17 Mutta jos Kristus ei ole herätetty, niin teidän uskonne on turha, ja te olette vielä synneissänne.
18 Ja silloinhan Kristuksessa nukkuneet olisivat kadotetut.
19 Jos olemme panneet toivomme Kristukseen ainoastaan tämän elämän ajaksi, niin olemme kaikkia muita ihmisiä surkuteltavammat.
20 Mutta nytpä Kristus on noussut kuolleista, esikoisena kuoloon nukkuneista.
( 1 Kor. 15) - "Tullessamme Jumalan lue emme saa tuoda mitään muuta kuin Kristuksen. Kaikki lisät ja kaikki aikaisemmat ansiomme myrkyttävät ja turmelevat uskon. Se, joka rakentaa täytettyjen velvollisuuksiensa, lahjojensa, uskoontulemisensa tms. varaan, ei tunne Kristuksen ansiota.
Tämä tekee uskomisen niin vaikeaksi ja niin vieraaksi luonnolliselle ihmiselle. Jos uskot, on sinun joka päivä tappiona ja roskana, ( Fil. 3:7-8) , jätettävä syrjään etuoikeutesi, kuuliaisuutesi, kasteesi, pyhityksesi, täytetyt velvollisuutesi, lahjasi, kyyneleesi, liikutuksesi ja nöyrtymisesi, niin että ainoastaan Kristus on turvanasi.
Joka päivä on tekosi ja itsekeskeisyytesi hävitettävä. Kristus on Jumalan lahja, (Joh.4:10 ja Joh.3:16.) Usko on Jumalan lahja, ( Ef. 2:8.) Anteeksiantamus on armolahja, ( Room. 5:16.) Voi, kuinka luontomme riehuu, kiivailee ja raivoaa sitä vastaan, että kaikki on lahjaa ja ettei sitä voi millään ostaa, ei töillä, ei kyyneleillä eikä velvollisuuksien täyttämisellä. Kaikki omat teot ovat kelpaamattomia ja arvottomia taivaassa."
( Lähde: Thomas Wilcox/Kallis hunajan pisara) - -
Perisynti asuu edelleen uskovassa
Jokainen, joka uskoo Jeesukseen Kristukseen on siirtynyt saatanan vallasta Jumalan tykö ja saanut syntinsä anteeksi (Apt 26:18). Armo ei ole kuitenkaan uudestisynnyttänyt uskovaa niin, että hänestä olisi tullut kokonaan uusi hyvä ja täydellinen ihminen (vrt 2 Kor 5:17 väärä tulkinta).
Uskovan olemukseen jää loppuun asti monenlaisia syntejä (1 Joh 1:8,10). "Synti on olemassa, toisin sanoen jää ihmiseen, vaikkakin sitä ei syyksi lueta" (Tunnustuskirjat). Muuttuminen on vasta aivan alullaan (Fil 3:12).
Kristus asuu jokaisessa uskovassa ja samaan aikaan asuu myös perisynti ja päivittäin tulee esiin perisynnin hedelmänä tekosyntejä. Perisynti on aivankuin liimautunut kiinni uskovan olemukseen. Se on kuin syöpäkasvi.
Anteeksiantamuksessa synti syyllisyytenä pyyhitään pois, mutta synti toimivana jää uskovaan. Uskova on luopunut synnistä, mutta synti ei ole luopunut hänestä. Perisynti on voittamaton synti tässä ajassa. Siksi kaikissa uskovan teoissa niin kauan kuin hän elää, on syntiä mukana. Perisynnin tähden saatana saa helposti houkuteltua uskovan syntiin.
Synnittömiä tekoja uskova voi tehdä vain siksi, että teot peitetään Kristuksen pyhyyteen ja puhtauteen. Uskova ei voi ylpeillä siitä, että hän on vapaa synnistä, vaan hän on kiitollinen siitä, että hänen syntinsä ovat anteeksiannetut ja peitetyt.
Tämä kaikki aiheuttaa pysyvän, koko uskon elämää repivän ahdistuksen ja ristiriidan. Paavali kuvasi tätä ristiriitaa: "Minä en tunne omakseni sitä, mitä teen; sillä minä en toteuta sitä, mitä tahdon, vaan mitä minä vihaan, sitä minä teen (Room 7:15).
"Minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei" (7:18). "Paha riippuu minussa kiinni" (7:21).
"Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?" (7:24). Koska uskovassa asuu voittamaton synnin juuri, hän joutuu jatkuvasti katumaan Jumalan edessä.
( Lähde: Ote Olavi Peltolan opetuksesta "Vaellus uskosta vanhurskaana - pyhitys") - Voisi sanoa, että uskova ihminen joka uskoo ( kuvittelee!) tulleensa synnittömäksi jo täällä ajassa, korottaa itsensä Herran Jeesuksen Kristuksen rinnalle.
Jumalan Poika alensi itsensä tulemalla syntisen ihmisen kaltaisuuteen - kuitenkin ilman syntiä - meidän syntisten tähden.
Syntinen, armahdettu ihminen, korottaa itsensä Jumalan Pojan kaltaiseksi, väittämällä saavuttaneensa synnittömyyden jo täällä ajassa.
Mihin tällainen, uskovana itseään pitävä, ihminen enää tarvitsee Jeesusta Kristusta!?
"Autuaat ne, joiden rikokset ovat anteeksi annetut ja joiden synnit ovat peitetyt!
( Room. 4:7)
"Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä. Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. Jos sanomme, ettemme ole syntiä tehneet, niin me teemme hänet valhettelijaksi, ja hänen sanansa ei ole meissä.”
( 1. Joh. 1:8-10) - >Ajatus uskovan täydellisestä synnittömyydestä on valhe. Jokainen uudestisyntynyt kristitty kantaa luonnossaan taipumusta syntiin, sekä lankeaa siihen tavalla tai toisella. Juuri siksi kristilliseen elämäämme kuuluu tärkeänä osana syntien tunnustaminen ja Jeesuksen sovitustyöhön turvautuminen.
Kuoleman ruumis
Jo pelkästään ajatus siitä, että olisin ”synnitön”, on Jumalan edessä ylpeyttä ja eksymisen seurausta. Uskovasta ei tule täydellistä tässä elämässä. Paavali opettaa kirjeessään:
”Ei niin, että jo olisin sen saavuttanut tai että jo olisin tullut täydelliseksi, vaan minä riennän sitä kohti, että minä sen omakseni voittaisin, koskapa Kristus Jeesus on voittanut minut.” ( Fil. 3:12)
”Mutta nyt, kun olette synnistä vapautetut ja Jumalan palvelijoiksi tulleet, on teidän hedelmänne pyhitys, ja sen loppu on iankaikkinen elämä. Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.” ( Room. 6:22-23)
Paavali sanookin, että synnin valta ihmiseen on murrettu Kristuksen ristinkuoleman ja sovitusveren kautta. Meidän ei tule siis enää palvella syntiä, vaikka se onkin meidän luonnossamme lihan takia. Tätä ruumiin ja hengen välistä jännitettä hän kuvaa myös osuvasti kirjeessään Roomalaisille:
”Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni; sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin, mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on.” ( Room. 7:21-24)>>
( Lähde: Otelainaus /"Synnittömyysoppi"/Radio Liekki - sivusto)
-
"Jollei Jumala vanhurskauta tällaista jumalatonta ja samalla kuitenkin Jeesuksen nimeä avuksi huutavaa ihmistä, ei meille kenelläkään olisi mitään toivoa. Huudamme vain siksi avuksemme Jeesuksen nimeä, koska meillä ei ole tässä elämässä muutakaan toivoa!"
( Olavi Peltola)
"Ei armoa (eikä anteeksiantamusta) tarvitse todella sellainen syntinen, jonka synnit ovat vain tekoja, ajatuksia ja sanoja, mutta joka ei suostu myöntämään eikä ole nähnyt sydämensä luonnon saastaisia pohjamutia ja joutunut niistä hätään. - Vain itsestään epätoivoinen ihminen tarttuu armoon ( ja anteeksiantamukseen)."
(Rosenius) - 12 Ei niin, että jo olisin sen saavuttanut tai että jo olisin tullut täydelliseksi, vaan minä riennän sitä kohti, että minä sen omakseni voittaisin, koskapa Kristus Jeesus on voittanut minut.
13 Veljet, minä en vielä katso sitä voittaneeni; mutta yhden minä teen: unhottaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessäpäin,
14 minä riennän kohti päämäärää, voittopalkintoa, johon Jumala on minut taivaallisella kutsumisella kutsunut Kristuksessa Jeesuksessa.
( Fil. 3)
Rakkaani, nyt me olemme Jumalan lapsia, eikä ole vielä käynyt ilmi, mitä meistä tulee. Me tiedämme tulevamme hänen kaltaisikseen, kun hän ilmestyy, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena, kuin hän on.
( 1Joh. 3:2)
Isä, minä tahdon, että missä minä olen, siellä nekin, jotka sinä olet minulle antanut, olisivat minun kanssani, että he näkisivät minun kirkkauteni, jonka sinä olet minulle antanut, koska olet rakastanut minua jo ennen maailman perustamista.
( Joh. 17:24) - 19 Sillä minä olen lain kautta kuollut pois laista, elääkseni Jumalalle. Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu,
20 ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni.
21 En minä tee mitättömäksi Jumalan armoa, sillä jos vanhurskaus on saatavissa lain kautta, silloinhan Kristus on turhaan kuollut.
( Gal. 2) - Paavali kirjoittaa uskonvanhurskaudesta,
USKONVANHURSKAUDESTA:
1 Mitä me siis sanomme esi-isämme Aabrahamin saavuttaneen lihan mukaan?
2 Sillä jos Aabraham on teoista vanhurskautettu, on hänellä kerskaamista, mutta ei Jumalan edessä.
3 Sillä mitä Raamattu sanoo? "Aabraham USKOI Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi."
4 Mutta töitä tekevälle ei lueta palkkaa armosta, vaan ansiosta,
5 mutta joka ei töitä tee, vaan USKOO häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, sille luetaan hänen USKONSA vanhurskaudeksi;
6 niinkuin myös Daavid ylistää autuaaksi sitä ihmistä, jolle Jumala lukee vanhurskauden ilman tekoja:
7 "Autuaat ne, joiden rikokset ovat anteeksi annetut ja joiden synnit ovat peitetyt!
8 Autuas se mies, jolle Herra ei lue syntiä!"
9 Koskeeko sitten tämä autuaaksi ylistäminen ainoastaan ympärileikattuja, vai eikö ympärileikkaamattomiakin? Sanommehan: "Aabrahamille luettiin USKO VANHURSKAUDEKSI."
10 Kuinka se sitten siksi luettiin? Hänen ollessaanko ympärileikattuna vai ympärileikkaamatonna? Ei ympärileikattuna, vaan ympärileikkaamatonna.
11 Ja hän sai ympärileikkauksen merkin sen USKON VANHURSKAUDEN sinetiksi, joka hänellä oli ympärileikkaamatonna, että hänestä tulisi kaikkien isä, jotka ympärileikkaamattomina USKOVAT, niin että vanhurskaus heillekin luettaisiin;
12 ja että hänestä tulisi myöskin ympärileikattujen isä, niiden, jotka eivät ainoastaan ole ympärileikattuja, vaan myös vaeltavat sen USKON jälkiä, mikä meidän isällämme Aabrahamilla oli jo ympärileikkaamatonna.
13 Sillä se lupaus, että Aabraham oli perivä maailman, ei tullut hänelle eikä hänen siemenelleen lain kautta, vaan USKONVANHURSKAUDEN kautta.
14 Sillä jos ne, jotka pitäytyvät lakiin, ovat perillisiä, niin USKO on tyhjäksi tehty ja lupaus käynyt mitättömäksi.
15 Sillä laki saa aikaan vihaa; mutta missä lakia ei ole, siellä ei ole rikkomustakaan.
16 Sentähden se on USKOSTA , että se olisi armosta; että lupaus pysyisi lujana kaikelle siemenelle, ei ainoastaan sille, joka pitäytyy lakiin, vaan myös sille, jolla on Aabrahamin USKO, hänen, joka on meidän kaikkien isä
17 - niinkuin kirjoitettu on: "Monen kansan isäksi minä olen sinut asettanut" - sen Jumalan edessä, johon hän USKOI ja joka kuolleet eläviksi tekee ja kutsuu olemattomat, ikäänkuin ne olisivat.
18 Ja Aabraham toivoi, vaikka ei toivoa ollut, ja USKOI tulevansa monen kansan isäksi, tämän sanan mukaan: "Niin on sinun jälkeläistesi luku oleva",
19 eikä hän heikontunut USKOSSANSA, vaikka näki, että hänen ruumiinsa oli kuolettunut - sillä hän oli jo noin satavuotias - ja että Saaran kohtu oli kuolettunut;
20 mutta Jumalan lupausta hän ei epäuskossa epäillyt, vaan vahvistui USKOSSA , antaen kunnian Jumalalle,
21 ja oli täysin varma siitä, että minkä Jumala on luvannut, sen hän voi myös täyttää.
22 Sentähden se luettiinkin hänelle vanhurskaudeksi.
23 Mutta ei ainoastaan hänen tähtensä ole kirjoitettu, että se hänelle luettiin,
24 vaan myös meidän tähtemme, joille se on luettava, kun USKOMME häneen, joka kuolleista herätti Jeesuksen, meidän Herramme,
25 joka on alttiiksi annettu meidän rikostemme tähden ja kuolleista herätetty meidän vanhurskauttamisemme tähden.
( Room. 4) - Savis,
lue uudestaan mitä aloituksessa lainaamani "Liisi parkka" kirjoittaa:
>>Jeesuksen tähden Jumala julistaa meidät vapaiksi kaikesta syyllisyydestä. Ja vielä: Hän lukee hyväksemme Poikansa pyhyyden ja puhtauden. Jeesuksessa ja Jeesuksen tähden olemme täydellisen puhtaat Jumalan edessä –vaikka itsessämme olemmekin edelleen syntisiä. Tätä sanotaan vanhurskauttamiseksi.>>
( Liisi Jokiranta)