Vapaa kuvaus

You don’t need no teeth to eat my beef.

Aloituksia

53

Kommenttia

882

  1. Nyt kun reflektoin viime vuoden makkarakokeiluja niin perusresepti on kunnossa, mutta parantamisen varaa on seuraavissa asioissa.

    1. Makkaran rasvaprosentti pitää olla 30%, jotta se ei ole kuivaa. Itsellä varsinkin lammasmakkaroissa ja naudanlihamakkaroissa rasvaprosentti jäi jopa alle 20% joten ne oli hieman kuivia verrattuna 25-30% chorizoihin.

    2. Jatkossa käytän kaikkiin makkaroihin rasvana silavaa. Yritin lammas- ja nautamakkaroissa pitää maun lihan mukaisena ja käyttää ko. eläimen rasvaa. Sen vuoksi rasvaprosentti jäi vähän alhaiseksi. Lisäksi lampaan rasva ei ole kovin hyvän makuista eikä naudanrasvakaan mitään huippua ole. Sian silava on optimaalista makkaroihin kun sillä on neutraali maku ja korkea sulamispiste. Se ei peitä lammas- tai nautamakkaroiden lihan makua. Oikeastaan uskonnolliset syyt ovat ainoa peruste välttää sian silavaa. Objektiivisesti tarkasteluna se sopii kaikelle lihalle.

    3. Pitää olla tarkkana silavasta. Joillakin myyjillä silavassa on kamara mukana. Kamarahan ei ole rasvaa, jolloin rasvaprosentti jää liian alhaiseksi. Ihmettelin kun tietyt makkaraerät olivat hieman kuivempia niin syynä oli silava, jossa oli suurin osa kamaraa eikä rasvaa. Jos kamaraa haluaa laittaa niin se pitää huomioida reseptissä ja se pitää jauhaa riittävän hienoksi. Sinällään kamara on hyvä proteiinilisä parantamaan makkaran koostumusta (proteiini-vesi-rasvasidokset). Itse käytän 100% lihaproteiinijauhetta, joka on tehty sian kamarasta.
  2. Sinulla on hyvät tiedot fermentoinnista. Erityisesti pidin siitä kuinka tunnet myös sushin alkuperän. Sitä ei kovin moni tunne länsimaissa. Alkuperäinen sushi oli juuri niitä pieniä karppeja, joita hapatettiin pitkään säilytykseen riisissä olevan sokerin avulla. Sushikalat kuitenkin suolattiin koska Japanissa ei valtameren reunalla ollut pulaa suolasta. Aluksi hapan riisi heitettiin pois ja syötiin pelkät kalat, mutta myöhemmin hoksattiin, että myös riisi on ihan hyvää ja sitä alettiin syömään kalan kanssa. Nykyiseen tuoresushiin lisätäänkin "keinotekoisesti" fermentoitu maku riisiviinietikalla kuten hyvin totesit. Sushikokeilla riisin maustaminen etikalla, sokerilla ja muilla aineilla on ylpeyden aihe ja ammattisalaisuus. Siksi sushikokille on iso loukkaus, jos kastat esimerkiksi nigirin riisin soijakastikkeeseen ja pilaat riisin fermentoidun maun.

    Kommenttisi on niin asiantunteva fermentoinnista, ettei siihen ole oikestaan mitään lisättävää, mutta laitan kuitenkin kuriositeettina pari arktisen alueen fermentoitua liharuokaa eli inuitien kiviakin ja islantilaisten hákarl.

    Inuitien kiviak on fermentoituja ruokkeja, jotka pakataan tiiviisti hylkeennahkaan, noin 500 ruokkia per nahka. Paketti ommellaan kiinni ja sinetöidään traanilla. Se haudataan kivikasan alle, jotta paketti pysyy tiiviinä. Ruokit fermentoituvat ja pehmenevät hylkeennahan sisällä ja herkkua syödään talvisaikaan juhlissa, erityisesti syntymäpäivillä ja häissä. Islantilainen fermentoitu herkku hákarl tehdään jättiläishain tai holkerin lihasta hautaamalla se tiiviiseen hiekkaan, jossa se fermentoituu. Liha olisi tuoreena myrkyllistä, mutta fermentoinnissa siitä tulee syötävää. Fermentoinnin jälkeen liha vielä kuivataan.

    Kun tietää perusteet ruokakemiasta ja ruuan patogeeneeista, tietää että fermentoiminen on turvallinen säilytystapa. Itsellä särähtää aina pahasti korvaan, jos joku puhuu ruuan happanemisesta kuin se pilaantuisi. Minulle happamalta maistuva ruoka on turvallista. Happamuudesta tietää, ettei siinä ole bakteereja. Moni kasvisruoka on luonnostaan hapan kuten tomaatti ja monet marjat. Spontaani hapattaminen tekee ruuasta säilyvän kuten hyvin totesit. Nykyään ruuasta voi tehdä nopeasti turvallista säilykettä lisäämällä siihen valmista etikkaa eli pikkelöimällä, yleensä kasviksia.