tapio522

Vapaa kuvaus

Yhteystiedot: [email protected] Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

662

Kommenttia

7700

  1. jaikall: " En kutsu edes itseäni syntiseksi."
    -- Jos et kutsu itseäsi syntiseksi, niin eikö se toisin sanoen tarkoita, että kutsut itseäsi synnittömäksi?

    Sanoppa nyt vielä kerran: Oletko itsessäsi 1) syntinen vai 2) synnitön?
    (Ilman mitään selittelyjä)
  2. jaikall: "Missä minä olen sanonut itseäni synnittömäksi"?
    ---
    jaikal:
    ”En uskaltaisi kutsua sitä, jonka Jumala on vanhurskauttanut ja pyhittänyt syntiseksi. En kutsu edes itseäni syntiseksi. Olen vanhurskas ja pyhä koska, JUMALA ON MINUT SELLAISEKSI TEHNYT (Hebr 2:11).
    Ketjusta:
    http://keskustelu.suomi24.fi/node/8660728/flat

    Ketju on pitkä.
    Tallentakaa se, jos mahdollista. Siinä on paljon hyvää asiaa vanhurskauttamisesta.
    -
    Uskova on "Samalla kertaa vanhurskas ja syntinen".

    Hyvää opetusta vanhurskauttamisesta:
    http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/teemat/Vanhurskasjasyntinen.htm
    "Todellisuudessa uskova on siis joka hetki vain syntinen, mutta uskossa Jumalan sanan lupauksiin hän on samaan aikaan myös joka hetki vanhurskas ja autuas Jumalan lapsi.
    Hän on syntinen todellisuudessa (in re) , mutta vanhurskas toivossa (in spe). Toivo voittaa hänellä nykyisen todellisuuden eli synnin.

    Olla uskosta vanhurskas tarkoittaa, että kelpaamme Jumalalle, meillä on syntien armollinen sovitus, olemme saaneet lahjana syntimme anteeksi, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden.
    Olemme ottaneet kaiken tämän vastaan uskomalla evankeliumin sisältämään lupaukseen Kristuksesta".
    (Rov. Olavi Peltola)
  3. Lisää kielioppia
    Ohita tämä viestini, jos et halua pohtia tarkemmin jaetta Mark.16:16.
    ------------
    Mikä on tekstin todellinen kieliopillinen merkitys?

    http://www.roto.nu/doku.php/text005
    --
    Mark 16:15-16: “15. kaì eîpen autois: Poreuthéntes eis tòn kósmon hápanta kerýxate tò euangélion páse tê ktísei. 16. ho pisteúsas kaì baptistheìs sothésetai, ho dè apistésas katakrithésetai.”
    Sana sanalta:
    kaì = ja, eîpen = hän sanoi (subjekti hän, Jeesus, sisältyy predikaattiin), avtois = heille (korrelaattina: opetus-lapsilleen), Porevthéntes =mennen (partisiippi), eis tòn kósmon = maailmaan (neutri), hápanta = kaikkeen (hápas=pâs=kaikki), keerýxate = tehkää saarnatuksi (aoristin imperatiivi), tò evangélion = evankeliumi (akkusatiivi, suora objekti), pásee = kaikille, teê ktísei = luoduille (datiivi, epäsuora objekti) .
    ho = joka, pisteúsas = uskonut/ uskoon tullut/uskomassa/uskon yhteyteen tullut (aoristin partisiippi), kaì = ja (yhdistävä konjunktio), baptistheìs = kastettu/kasteen yhteyteen tuotu (aoristin partisiippi, passiivi), sootheésetai = tulee pelastetuksi (futuuri, passiivi), ho = joka, dè = mutta (erottava konjunktio), apisteésas = ei uskomassa (aoristin partisiippi), katakritheésetai = tulee tuomituksi (futuuri, passiivi).
    --
    3 Kieliopilliset kytkennät
    Näiden alkeitten jälkeen on aihetta paneutua varsinaisiin kielen jännitteisiin, eri sanojen välisiin suhteisiin ja merkityskenttien järjestelmään. Vasta nämä yhteydet avaavat tekstin todelliset ulottuvuudet.

    Teesinä voidaan sanoa, että mitä syvemmin tekstiä analysoi kieliopillisesti, sitä merkittävimmiksi tulevat konjunktiot (Esim ja-sana!).
    Vielä syvemmälle mentäessä pitää mennä konjuktioidenkin ohi.
    On nähtävä ne kytkennät, joiden ilmaisuun ei ole käytetty sanoja, vaan ainoastaan merkityskenttissä ja niiden välissä esiintyviä jännitteitä.
    Ilman näiden suhteiden tajua tekstistä tehdään oikosulkumaisia johtopäätöksiä: tarraudutaan ensimmäiseen havaintoon, ilman että milloinkaan päästään selville todellisesta sanomasta.
    --
    JA-sana

    Sanan “ja” vastine kai; “kai” on loogisesti yhdistävä sana, kun taas sanan “mutta” vastine de; “de” on loogisesti erottava sana.
    Edellä mainittu kieltävä a-prefiksi sulkee muut vaihtoehdot merkityskentästä. Täten saadaan verbien järjestelmään neljän loogisen osasen sijaan vain kaksi osasta, joista ensimmäisessä on kaksi yhteen kuuluvaa osaa:
    (usko+kaste) > < ei usko

    Jotta looginen kaava saadaan sanomallisesti tasapainoon pitää uskon ja kasteen välinen yhteys tulla erittäin läheiseksi. Jos nimittäin yhdistävälle konjuktiolle (siis ja-sanalle) ei anneta riittävää tehoa, niin uskon ja kasteen yhdistelmän jää kömpelönä jättiläisenä lauseen tasapainoa häiritsemään. Meidän on aihetta olettaa, että tässä kuten jokaisessa mielekkäässä sanonnassa on käytetty järkeä eli se on tasapainossa.

    Ja -sanan kytkemän yhdistelmän ylivoimainen painoarvo kaataa koko kaavan toimivuuden, jos vastakohdan ensi puolen sanat eivät sitoudu tarpeeksi lähelle toisiaan.
    Mutta kun yhdistävän konjunktion koko teho annetaan tulla esille, niin lauselmasta aukenee erittäin selkeä sanoma, suuremmoinen evankeliumi: uskoon tuleminen ja kasteen saaminen samaistuvat saman tapahtuman erilaisiksi näkökohdiksi. “Joka on tullut uskon yhteyteen ja tuotu kasteen yhteyteen, pelastuu.”
  4. jaikall: "Lue nyt ajatuksen kanssa Psalmin sinulle kirjoittama vastaus ".
    --
    Pitääkö vielä paikkaansa seuraava viestisi:
    jaikal 8.2.2010 klo 00:05 kirjoittaa:
    ”Kirjoituksesi (Psalmi50.15) ovat ainoa syy minun palstalla käymisiin jos ja kun täällä vielä vierailen. En lue muiden kirjoituksia”.
    --
    Jos vaivaudut lukemaan muittenkin viestejä, niin huomaat, ettei Psalmi50.15 vastaa (vaikka toisin sanot) esittämääni kysymykseen: "Eikö Pyhällä Hengellä ole mitään tekemistä kasteessa"?
  5. jaikall: "....Jumala tahtoo siunata sinua Sanallaan. Siunaukset otetaan vastaan Sanan kautta ja Sanassa.
    Siksi lue, usko ja ota vastaan Psalmin opetusta"
    ---
    Kaikkea opetusta pitää arvostella, sillä "tietomme on vajavaista, ja profetoimisemme on vajavaista" (1.Kor. 13:9).

    Kristityn ei pitäisi olla vain toisten ihmisten opetusten varassa; on itsekkin tutkittava kirjoituksista, onko opetus sen mukaista kuin on kirjoitettu.

    Berean kristityistä sanotaan, että "he ottivat sanan halukkaasti vastaan ja tutkivat päivittäin kirjoituksista, pitikö kaikki paikkansa" (Apt 17:11).
    Pyrkikäämme mekin tähän- jos ei nyt päivittäin, niin kuitenkin usein!

    Virsi 202
    --
    1.
    Jeesus, sana elämän,
    tule meidän keskellemme.
    Soisit tules syttyvän,
    sytytä siis sydämemme.
    Anna voimaa sanastasi,
    siunaa läsnäolollasi.

    2.
    Tiedät, mitä varten me
    taaskin tänne kokoonnuimme.
    Nälkään nääntyy sielumme,
    jos et auta, Jeesuksemme.
    Kun me sanaa viljelemme,
    sinut saamme leiväksemme.

    3.
    Pyhä läsnäolosi,
    Jeesus, meidän muistaa anna,
    taivaalliset lahjasi
    astiaamme halpaan kanna.
    Niin kuin soisit puhuvamme,
    ohjaa meidän puheitamme.

    4.
    Yksinkertaisesti myös
    auta sanaas kuulemahan,
    tunnustamaan suuret työs,
    sinuun, Herra, uskomahan.
    Ken ei tunne haavojasi,
    ei hän ole seuraajasi.
  6. jaikall: "Lue nyt ajatuksen kanssa Psalmin sinulle kirjoittama vastaus".
    --
    Mitä sinun mielestäsi Psalmi50.15 kirjoittaa kasteen sisällöstä.
    Mitä kasteeseen sisältyy muutakin kuin pelkkää vettä?
    Miten Pyhä Henki liittyy kasteeseen?
    Kertoisitko, miten Psalmi50.15 vastaa näihin kysymyksiin, joita hänelle esitin.
  7. Psalmi50.15,
    Pitkässä selostuksessasi et mainitse mitään kasteen sisällöstä, vaikka siitä juuri nyt on keskusteltu.
    Toisessa viestissäsi sanot: ”Kaste on ikään kuin symboli siitä, että entinen elämä on lopullisesti jätetty taakse ja uusi elämä on alkanut”.

    Toisin sanoen kasteen syvin olemus onkin mielestäsi vain vertauskuvallista ja pelkkää vettä, eikä kasteeseen näin ollen liity ollenkaan Isä, Poika ja Pyhä Henki.

    Eikö Kristus olekaan OIKEASTI läsnä kasteessa, vaikka kaste tapahtuu Hänen nimeensä (Apt. 2:38, 1. Kor. 6:11, Matt. 28:19, Room. 6:3).
  8. Betsy67: "Jos olen saanut lapseuden hengen, joka huutaa
    Abba, Isä, mutta en varsinaista Pyhän Hengen voitelua/täyteyttä/täyttynyt Hengellä, niin miten Pyhä Henki kuolettaa lihan teot,...":
    --
    Room. 8:15
    "Sillä te ette ole saaneet orjuuden henkeä ollaksenne jälleen pelossa, vaan te olette saaneet lapseuden hengen, jossa me huudamme: "Abba! Isä!"
    --
    Room 8:9
    "Mutta te ette ole lihan vallassa, vaan Hengen, jos kerran Jumalan Henki teissä asuu. Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole hänen omansa".

    Jokaisella Kristuksen omalla on Pyhä Henki!

    Uskovina emme vaella lihan mukaan, vaan Hengen (Room.8:4-6). Henki saadaan uskossa kuulemisesta (Gal. 3:2).
    Kristuksen Henki on sillä, joka elää Hengen mukaan. Jumalan Hengen avulla uskova voi elää Jumalan tahdon mukaista elämää.
    Jumalan lapsina olemme täysin riippuvaisia Isästämme (Room. 8:15,16).
  9. Psalmi50.15: "Kasteveden sakramenttaalinen merkitys ja ylikorostus perustuu katolilaiseen taikauskoon ja Lutherin taikauskosta saamiin vaikutteisiin. Kirkko on tässä suhteessa omaksunut katolisen kirkon 300-luvulla keksimän harhaopin"?
    --
    Et ehkä ole tutkinut tarkemmin, mitä sakramentti-sanalla tarkoitetaan.
    Tarkoitatko taikauskolla sitä, kun Raamattu liittää kasteeseen veden lisäksi Pyhän Hengen?
    ------------
    Kasteeseen liittyy kaksi asiaa:
    1. VESI (maallinen, jonka näemme).
    2. ISÄ ja POIKA ja PYHÄ HENKI (taivaallinen, jota emme näe)

    Uskovien kasteen kannattajat puhuvat usein vain ns. vesikasteesta, mutta unohtavat Pyhän Hengen, joka vaikuttaa kasteessamme.
    --
    1.Kor. 6:11
    "...; mutta te olette vastaanottaneet PESON, te olette pyhitetyt, te olette vanhurskautetut meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja meidän JUMALAMME HENGESSÄJumalamme Hengessä.

    Tiit. 3:5
    "...pelasti hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan UUDESTISYNTYMISEN PESON JA PYHÄN HENGEN uudistuksen kautta,..".
  10. >>>Kovasti tuntuu kailottavan ja arvostelevan tuo Jaikal muita uskovia...eikös se ole syntiä pitää itseään parempana kuin muita.
  11. no: "...eikös se ole syntiä pitää itseään parempana kuin muita".
    ---
    Oma arvioni.

    Liekö syynä väärä vanhurskauttamisoppi, jossa ei pidetä enää itseä syntisenä, vaan syntiä nähdään lähinnä vain muissa.
    Näille synnittömille vanhurskaille ei kelpaa syntisten rukoukset.
    Usein nämä syyttäjät sanovat myös olevansa ”uudestisyntyneitä” ja.ns. ”henkikastettuja”.

    Toivottavasti olen väärässä!
  12. Psalmi50.15:
    "Kastekäytäntö oli Juutalaisuudessa jo ennestään tuttu ja siksikin se oli hyvin tärkeä toimitus ja ikään kuin julkinen tunnustautuminen / merkki siitä, että on tapahtunut muutos ja kääntyminen".
    --
    Mihin Jumala tarvitsee meidän tekemiämme merkkejä?
  13. Psalmi50.15: "Hän julisti evankeliumia, eikä kastanut ketään".
    --
    Ei pidä paikkaansa!

    SEURAKUNNAN HAJAANNUS
    1.Kor.1:10-17
    ---
    Paavali oli saanut kuulla, että Korinttin seurakunnassa ilmeni riitoja ja hajaannusta (j.11) Tämä ilmeni seurakunnan jakaantumisena erilaisiin ryhmittymiin ja puolueisiin. Jokaisella ryhmällä on omat johtajansa. Meillä ihmisillä on tällainen taipumus. Sitten aletaan vertailemaan, kuka on parempi (tai ”pyhempi”) uskova.

    Jotkut asettuivat Paavalin puolelle, jotkut Apolloksen ja Keefaan (=Pietari) puolelle, jotkut jopa itse Kristuksenkin puolelle (j. 12). Paavali ei kuitenkaan asetu kannattamaan heitä: on väärin tukeutua ihmisiin (j. 13) ja näin erottautua muista kristityistä. Edes Kristukseen ei pidä tällä tavalla vedota.

    Paavali iloitsee siitä, että hän on kastanut niin harvoja Korinton seurakunnan jäseniä (1. Kor. 1:14,16).
    Syyksi hän toteaa:
    "Sillä Kristus ei lähettänyt minua kastamaan, vaan evankeliumia julistamaan" (j. 17).
    Tarkoittiko Paavali tällä sitä, että kaste olisi jollain tavoin vähempiarvoinen asia?

    On olemassa vain yksi puolue, Ristiinnaulitun, jonka nimeen olemme kastetut. Se riittää.
    Armahdetuilla syntisillä ei ole varaa riidellä.
    ---
    siis:"Paavali iloitsee siitä, että hän on kastanut niin harvoja KORINTON seurakunnan jäseniä (1. Kor. 1:14,16).
    Korintossa oli jokin erityinen syy,miksi juuri Korintossa Paavali ei kastanut kuin harvoja.
    Erityistilanne oli siis VAIN KORINTOSSA".
    ----
    Jotkut asettavat evankelumin julistamisen ja kastamisen vastakohdiksi jakeen 17 perusteella. Siinä Paavali toteaa:
    "Sillä Kristus ei lähettänyt minua kastamaan, vaan evankeliumia julistamaan".

    Paavali varoittaa korinttilaisia puolueriidoista (1. Kor. 1:10); joku oli Paavalin puolta, joku Apolloksen, joku Pietarin, joku jopa Kristuksenkin puolta (j.12) aina yleensä sen mukaan, kuka oli heidät kastanut. Kukin kristitty oli ylpeä omasta kasteisästään.

    Kaste ja ristin sanoma liittyvät yhteen (j. 13,18).
    Paavalia ei siis oltu lähetetty kastamaan.
    Tämä ei kuitenkaan merkitse, että kaste olisi jollain tavoin vähempiarvoinen asia.
    Kastaminen oli toisten tehtävä.

    Oleellista kasteessa on sen luoma yhteys Kristukseen (Hänen kuolemaansa ja ylösnousemukseensa, Room.6:1-14).
  14. armosta pelastettu:
    "Maailma ei kuitenkaan näe eikä tunne todellista ongelmaa eikä syntien juuria,...".
    ---
    Matt. 23:28
    "Samoin tekin ulkoa kyllä näytätte ihmisten silmissä hurskailta, mutta sisältä te olette täynnä ulkokultaisuutta ja laittomuutta".

    Mark.7:1-13
    ---
    7:1 Ja fariseukset ja muutamat kirjanoppineet, jotka olivat tulleet Jerusalemista, kokoontuivat hänen luoksensa.
    7:2 Ja he näkivät, että muutamat hänen opetuslapsistaan söivät leipää epäpuhtailla, se on pesemättömillä, käsillä.
    7:3 Sillä eivät fariseukset eivätkä ketkään juutalaiset syö, ennenkuin ovat tarkoin pesseet kätensä, noudattaen vanhinten perinnäissääntöä,
    --
    Fariseukset ja kirjanoppineet pitivät Jeesusta tarkoin silmällä. ”Pääpesästään” Jerusalemista saakka heitä tuli Jeesuksen luo (1).
    Fariseukset panivat suuremman painon ulkonaiselle uskonnonharjoittamiselle (pesemisille, rukoushetkille, paastoille, almuille jne.), kuin sisälliselle uudistukselle. Kun he kiivailivat ulkonaisen vanhurskauden puolesta, jäi heille Jumalan armo Jeesuksessa vieraaksi.

    Me ihmiset näemme vain ulkokuoren, mutta Jumala sisimmän.
    --
    MIKÄ SAASTUTTAA IHMISEN
    Mark.7:14-23 (Vrt. Matt. 15:10-11,15-20)
    --
    7:21 Sillä sisästä, ihmisten sydämestä, lähtevät pahat ajatukset, haureudet, varkaudet, murhat,
    7:22 aviorikokset, ahneus, häijyys, petollisuus, irstaus, pahansuonti, jumalanpilkka, ylpeys, mielettömyys.
    7:23 Kaikki tämä paha lähtee sisästä ulos ja saastuttaa ihmisen."
    --
    (Jae 19/ Room.14:14)

    Kun kristitty harrastaa sydämen ja elämän puhtautta, täyttyvät Jumalan lain puhtautta ja saastaisuutta koskevat käskyt.
    Kaikki ruoka , mikä menee ulkoapäin ihmiseen, ei häntä saastuta, vaan ulostuu pois (15,18).
    Syötiimpä ruuat- puhtaussäädöksiä noudattaen tai ilman niitä- ne eivät jää pysyvästi ihmiseen.
    Mutta ”Mikä ihmisestä sisästä lähtee ulos, se saastuttaa ihmisen” (20).

    Fariseusten oli vaikea käsittää, että ihminen itse olisi pahuuden ja saastaisuuden lähde.
    Jeesus mainitsee ensin sydämestä lähtevät pahat ajatukset. Niistä saavat alkunsa pahat sanat ja teot; haureudet, varkaudet, murhat, aviorikokset, ahneus, häijyys, petollisuus, irstaus, pahansuonti, jumalanpilkka, ylpeys, mielettömyys.(21,22).

    Ihmistä ei voi puhdistaa mikään ulkonainen pesu. Ihminen tulee puhtaaksi tästä saastasta vain anteeksiantamuksen kautta.
    ”Jumalani, ole minulle syntiselle armollinen. Tunnustan, että olen paljon syntiä tehnyt ajatuksin, sanoin, teoin ja laiminlyönnein”.
  15. ---Jos käytämme uudelleenkastajien logiikkaa, eli sitä että ja -sana ilmaisee järjestystä, voidaan perustellusti väittää, että Matteuksen evankeliumissa vastaavassa kohdassa on päinvastainen järjestys, eli se puhuu kasteesta ennen uskoa.
    Matt. 28:19 kuuluu:
    "Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä..."

    Tämä kohta onkin tuottanut uudelleenkastajille päänvaivaa ja siihen tehdään oma lisäys, esim. "tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni saarnaamalla heille evankeliumia" tai "kastakaa heidät uskoon tultuaan Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen."
    Miksi uudelleenkastajat eivät lue tätä Raamatun kohtaa niinkuin se on kirjoitettu? Mainittua Raamatun kohtaa on yritetty monin vippaskonstein pakottaa heidän oppiinsa sopivaksi.

    Jotkut vetoavat jakeen partisiippirakenteisiin, mutta ne eivät todista yhtään mitään.
    Joku haluaa korvata verbin "tehdän opetuslapseksi" verbillä "opetuslapseuttakaa". Mutta se ei muuta jakeen ajatusta toiseksi.
    Ehkä turhin pakotusyritys on vetoaminen Agricolan tai Saarisalon tai muihin epävirallisiin tai vanhempiin käännöksiin. Niillä ei voi todistaa mitään, koska nykyinen ja edellinen Kirkkoraamatun käännös vastaavat alkutekstiä sananmukaisesti.
    (Kannattaa muuten taas vilkaista sitä Novumia osaa 1 sivuilta 581 ja 582. Näyttää sielläkin tämä helluntailaisten mainio dokumentti olevan kirkkoraamatun linjoilla käännöksessään).

    ---Myös jo edellä käsitelty Joh 3:5 "Totisesti, totisesti; jos ihminen ei synny vedestä ja Hengestä, hän ei pääse Jumalan valtakuntaan" sisältää uudelleenkastajien oppiin nähden päinvastaisen järjestyksen, jos käytämme heidän logiikkaansa.
    Eli vedestä syntyminen (kaste) edeltää Hengestä syntymistä (usko). Näiden Raamatun kohtien valossa luterilaisten järjestys "ensin kaste, sitten usko" voittaa uudelleenkastajien järjestyksen "ensin usko, sitten kaste" numeroin 2-1.

    Ja -sana kaikissa edellisissä jakeissa ei ole sitä varten, että se ilmaisisi järjestystä, vaan siksi, että se osoittaa kasteen ja uskon (opettamisen) yhteenkuuluvuutta. Kumpikin tarvitaan pelastukseen. Uudelleenkastajat väittävät aina, että kirkko ei lue Raamattua niinkuin se on kirjoitettu, vaan tekee sinne omia lisäyksiään.
    Jo näiden Raamatun kohtien tutkiminen osoittaa, missä niitä Raamatun kohtia itse asiassa vääristellään.
  16. jaikal:
    "RAAMATUSSA LUKEE: "Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu" (Mark 16:16).
    Älä muuta Jeesuksen sanojen järjestystä. Joudut kerran vastaamaan siitä Hänen edessään".
    --
    On oltava tarkka Raamatun Sanan suhteen.
    Tarkoittaako Mark.16:16 järjestystä?
    --
    Lainaus linkistä:
    http://koti.japo.fi/~ekallio/otsikko.gif

    5. HARHA: RAAMATUN MUKAAN ENSIN USKO SITTEN KASTE.
    Uudelleenkastajat väittävät, että Raamattu tuntee vain yhden järjestyksen: ensin usko ja sitten kaste. Perusteluna on käytetty ainakin sitä, että Raamatussa kuvataan vain uskoontulleiden kastetta sekä Mark 16:16.
    Mitä tähän on sanottava? Jokainen luterilainen myöntää, että Raamatussa kastetaan pääasiassa uskoontulleita aikuisia. Se on aivan luonnollista, koska kyseessä on kristinuskon alkuaika. Näin toimii luterilainen kirkkokin lähetyskentillä. Pakanoita kastetaan, kun he ovat tulleet uskoon, eli heistä on tullut kristittyjä. (Näitäkään kasteitamme eivät uudelleenkastajat hyväksy!) Aikuiskaste ei ole luterilaisille mikään ongelma.
    Toki me tunnustamme myös aikuiskasteen ja kastamme myös aikuisia, mutta emme kasta ketään toista kertaa, vaikka hän tätä pyytäisi.
    Entäpä Mark 16:16 "Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva" (Tässä kohdassa niinkuin muissakaan ei ole merkitystä sillä, mitä Raamatun käännöstä käytetään).

    Kyseiseen jakeeseen pätevät ainakin seuraavat faktat:

    ----Suomen kielessä "ja" -sana on aina rinnasteinen. Mikään Suomen kielioppi ei tunne ja -sanalle merkitystä, että se ilmaisisi järjestystä. Eli uudelleenkastajat luovat aivan omaa kielioppia väittäessään ja -sanan ilmaisevan järjestystä.

    ----Markuksen evankeliumin loppu, jakeet 9-20, puuttuvat vanhimmista käsikirjoituksista.
    Tämä ilmenee selvästi uudesta Raamatun käännöksestämme, mutta näkyy myös Novumista, osa 1, sivu 837: "Muutamissa vanhimmissa käsikirjoituksissa ei ole jakeita 9-20. Joissakin käsikirjoituksissa Markuksen evankeliumilla on toisen- lainen päätös."
    Eli uudelleenkastajat perustavat oppinsa Raamatun jakeeseen, jonka alkuperästä ei ole yksimielisyyttä. Toisaalta on turha ruveta tietenkään "repimään" Raamattua. Itse olen valmis hyväksymään myös loppujakeet Markukseen, koska täyttä varmuutta asiasta ei sittenkään ole eikä evankeliumi ole voinut loppua jakeeseen 16:8.
  17. Jh 8:23
    Ja hän sanoi heille (juutalaisille): "Te olette alhaalta, minä olen ylhäältä; te olette tästä maailmasta, minä en ole tästä maailmasta.

    Jh 15:19
    Valituilleen Jeesus sanoo:
    Jos te maailmasta olisitte, niin maailma omaansa rakastaisi; mutta koska te ette ole maailmasta, vaan minä olen teidät maailmasta valinnut, sentähden maailma teitä vihaa.

    Jh 17:6
    Minä olen ilmoittanut sinun nimesi ihmisille, jotka sinä annoit minulle maailmasta. He olivat sinun, ja sinä annoit heidät minulle, ja he ovat ottaneet sinun sanastasi vaarin.
  18. jaikal: "Löydät Raamatusta Jumalan seurakunnan ja uskovien yhteyden. Tämä on suuri salaisuus".
    --
    Tästä kertoo Paavali Ef.5:21-33
    ---
    5:21 Ja olkaa toinen toisellenne alamaiset Kristuksen pelossa.
    5:22 Vaimot, olkaa omille miehillenne alamaiset niinkuin Herralle;
    5:23 sillä mies on vaimon pää, niinkuin myös Kristus on seurakunnan pää, hän, ruumiin vapahtaja.

    5:24 Mutta niinkuin seurakunta on Kristukselle alamainen, niin olkoot vaimotkin miehillensä kaikessa alamaiset.

    5:25 Miehet, rakastakaa vaimojanne, niinkuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen edestä,
    5:26 että hän sen pyhittäisi, puhdistaen sen, vedellä pesten, sanan kautta,
    5:27 saadakseen asetetuksi eteensä kirkastettuna seurakunnan, jossa ei olisi tahraa eikä ryppyä eikä mitään muuta sellaista, vaan joka olisi pyhä ja nuhteeton.

    5:28 Samalla tavoin tulee myös miesten rakastaa vaimojansa niinkuin omia ruumiitaan; joka rakastaa vaimoansa, hän rakastaa itseänsä.

    5:29 Sillä eihän kukaan koskaan ole vihannut omaa lihaansa, vaan hän ravitsee ja vaalii sitä, niinkuin Kristuskin seurakuntaa,
    5:30 sillä me olemme hänen ruumiinsa jäseniä.

    5:31 "Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi."

    5:32 Tämä salaisuus on suuri; minä tarkoitan Kristusta ja seurakuntaa.

    5:33 Mutta myös teistä kukin kohdaltaan rakastakoon vaimoaan niinkuin itseänsä; mutta vaimo kunnioittakoon miestänsä.
    --
    Paavali soveltaa alamaisuusteemaansa kolmeen asiaan;
    -avioliittoon ja seurakuntaan sekä
    -lasten suhteessa vanhempiinsa (Ef. 6:1-4),
    isäntien suhteessa palvelijoihinsa(Ef. 6:5-9). Avioliitossa on tietty järjestys:
    Mies on vaimon pää, niin kuin Kristus on seurakunnan pää.(j. 23). Tällainen ajattelu tuntuu monista vanhanaikaiselta ja naista kohtaan syrjivältä ja loukkaavalta, jossa mies käyttää vaimoaan omiin itsekkäisiin tarkoitusperiinsä.
    Kyse on kuitenkin aivan muusta.

    Miehen ja naisen suhde avioliitossa vastaa Kristuksen ja hänen seurakuntansa välistä yhteyttä. ”Päällikkyys” merkitsee suurta ja vastuullista palvelutehtävää.
    Miehen on rakastettava vaimoaan, niin kuin Kristuskin rakasti seurakuntaansa antamalla itsensä alttiiksi sen edestä (25), ”että hän sen pyhittäisi, puhdistaen sen, vedellä pesten, sanan kautta” (26).
    Kristus pyhittää ja puhdistaa seurakuntaansa käyttäen välineenä kastetta (1. Kor.6:11) ja sanaa.
    Jotka siis ovat kastetut ja uskovat sanan, he ovat totisesti puhtaat ja pyhät, vaikka maailman ja omastakin mielestään voi näyttää toisin.

    Vaimo puolestaan alistuu vapaaehtoisesti tähän Jumalan järjestykseen. Kysymyksessä on työnjako. Kumpikaan ei ole toistaan parempi tai alempiarvoinen, vaan molemmat tukevat ja täydentävät toinen toisiaan, Aviopari muodostaa yhden kokonaisuuden;
    ”Niin he eivät enää ole kaksi, vaan yksi liha”(31).

    ”Tämä salaisuus on suuri” (32). Se on mysteeri, yli ymmärryksemme käyvä asia: on kaksi ihmistä, joiden välille Jumala on luonut näkymättömän yhteyden.
    Me olemme taas yhtä ruumista Kristuksen kanssa.
    Molemmissa tapauksessa on kyse suuresta salaisuudesta.
    Niinpä lausummekin: ”Minä uskon...Pyhään Henkeen, pyhän yhteisen seurakunnan, pyhäin yhteyden...”.
  19. TÄYTEEN MIEHUUTEEN
    Ef. 4:7-16
    ---
    4:7 Mutta itsekullekin meistä on armo annettu Kristuksen lahjan mitan mukaan.
    4:8 Sentähden on sanottu: "Hän astui ylös korkeuteen, hän otti vankeja saaliikseen, hän antoi lahjoja ihmisille".
    4:9 Mutta että hän astui ylös, mitä se on muuta, kuin että hän oli astunut alaskin, maan alimpiin paikkoihin?
    4:10 Hän, joka on astunut alas, on se, joka myös astui ylös, kaikkia taivaita ylemmäksi, täyttääkseen kaikki.
    4:11 Ja hän antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi,
    4:12 tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen,
    4:13 kunnes me kaikki pääsemme yhteyteen uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa, täyteen miehuuteen, Kristuksen täyteyden täyden iän määrään,
    4:14 ettemme enää olisi alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja joita viskellään kaikissa opintuulissa ja ihmisten arpapelissä ja eksytyksen kavalissa juonissa;
    4:15 vaan että me, totuutta noudattaen rakkaudessa, kaikin tavoin kasvaisimme häneen, joka on pää, Kristus,
    4:16 josta koko ruumis, yhteen liitettynä ja koossa pysyen jokaisen jänteensä avulla, kasvaa rakentuakseen rakkaudessa sen voiman määrän mukaan, mikä kullakin osalla on.
    --
    Paavali korostaa taas sitä, että Jeesus on ylösnoussut taivaaseen (8,9,10).
    Uskontunnustuksessamme sanomme: ”Minä uskon Jeesukseen Kristukseen, joka....ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin, astui alas tuonelaan(9,10), nousi kolmantena päivänä kuolleista, astui ylös taivaisiin, istuu Isän oikealla puolella....”.

    Kristuksen työ maailmassa jatkuu hänen seurakunnassaan Pyhän Hengen työnä.
    Kristuksen seurakunnassa olemme elävässä yhteydessä Kristukseen ja toisiin kristittyihin. Sen tähden Raamattu nimittää seurakuntaa Kristuksen ruumiiksi (12).
    Kristusruumiin jäseniksi tulemme kasteessa (1. Kor.12:13).

    Taivaisiin korotettu Herra jakaa uskovaisilleen armolahjoja (11), jotka on tarkoitettu ”palveluksen työhön”, Kristusruumiin (=seurakunnan) rakentamiseen.
    Kristillisyytemme ei pidä olla hengellisten nautintojen etsimistä, ajanvietettä ja kaikkien opintuulten perässä juoksemista (14), vaan määrätietoista rakennustyötä, ”täyden miehuuden” tavoittelua.
    Tässä rakennustyössä tärkeällä paikalla ovat seurakunnan evankelistan, paimenen ja opettajan (nyk. papin) armolahjoilla varustetut työntekijät (14).

    Seurakuntalaisten tulisi saada ravintoa, kasvaa ja kehittyä (13).
    Tämä tapahtuu oikean evankeliumin saarnan kautta, kun se otetaan vastaan Kaikki ne hyvät lahjat ja kyvyt, joita Jumala tahtoo Kristuksen kautta antaa omilleen, tulevat näin käyttöön.

    Ellei näin tapahdu, jäämme pienen lapsen asteelle, epäkypsiksi. Ajelehdimme sinne tänne missä vain uudet tuulet puhaltavat ”ihmisten arpapeleissä ja eksytysten kavalissa juonissa” (14).
    Herra varjelkoon meitä niiltä!
    -
    ”Auta, oi Jeesus, kun eksytys suuri
    maata käy voimalla valloittamaan.
    Saatana väijyy nyt julmana juuri
    valmiina sieluja vangitsemaan.
    Maailman ruhtinas miettivi ansaa,
    kuinka se turmioon syöksisi kansaa,
    kuinka se turmioon syöksisi kansaa”.
    (Virsi 385:1).
    --
    ”...ja kasvakaa meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa. Hänen olkoon kunnia sekä nyt että hamaan iankaikkisuuden päivään”. (2Piet. 3:18)
  20. Alkukristyistä sanotaan:
    "Ja he pysyivät apostolien opetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä ja leivänmurtamisessa ja rukouksissa." (Apt. 2:42)
    --
    KRISTITTYJEN YHTEYS
    Ef. 4:1-6
    --
    4:1 Niin kehoitan siis minä, joka olen vankina Herrassa, teitä vaeltamaan, niinkuin saamanne kutsumuksen arvo vaatii,
    4:2 kaikessa nöyryydessä ja hiljaisuudessa ja pitkämielisyydessä kärsien toinen toistanne rakkaudessa
    4:3 ja pyrkien säilyttämään hengen yhteyden rauhan yhdyssiteellä:
    4:4 yksi ruumis ja yksi henki, niinkuin te olette kutsututkin yhteen ja samaan toivoon, jonka te kutsumuksessanne saitte;
    4:5 yksi Herra, yksi usko, yksi kaste;
    4:6 yksi Jumala ja kaikkien Isä, joka on yli kaikkien ja kaikkien kautta ja kaikissa.
    --
    Mitä seurausta siitä on, että meidät on kutsuttu Kristuksen seuraajiksi?
    Miten se näkyy meidän elämässämme?

    Paavali kehoittaa meitä vaeltamaan ”kutsumuksemme arvon” mukaisesti (j.1).
    Meidät on kasteessa liitetty Kristukseen (Room. 6:3) ; siispä meidän tulee elää Kristuksen jäseninä. Meidän on ryhdyttävä elämään elämää, joka on täysin ristiriidassa meidän luontaisen ”minämme” kanssa. Tämä merkitsee toisen ihmisen huomioonottamista.
    Tästä Paavali mainitsee mm. nöyryyden, hiljaisuuden ja pitkämielisyyden (Vrt. Hengen hedelmät; Gal.5:22) ja tietysti myös rakkauden(2). Erikoisesti toistemme heikkouksien sietämiseen tarvitsemme rakkaudellista ja anteeksiantavaista mieltä.

    Paavali mainitsee muut seikat, jotka yhdistävät meidät toisiimme Kristuksen ruumiin jäseninä;
    olemme tulleet osallisiksi samasta Hengestä, meidät on kutsuttu samaan toivoon ja meillä on sama Herra, sama usko ja sama kaste ja sama Isä (4,5,6).
    Myös ehtoollinen on yhteyttä luova armonväline (1. Kor. 11).

    Sitä tilannetta, missä nykyajan kristikunta elää, erilaisine opinkäsityksinemme ja eri kasteinemme ja eri leivän murtamisineen, Paavali saattoi tuskin kuvitella.
    21. 71 / 385
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt