vihne

Vapaa kuvaus

Rauhaa kaikille! Tulkoon meidän kaikkien osaksemme Jumalan Isän rakkaus, Jeesuksen Kristuksen armo ja Pyhän Hengen täyteys! Sähköpostia vastaanotan osoitteessa :[email protected]. Koulutus: --- Ammatti: Eläkeläinen Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

136

Kommenttia

3979

  1. Astioiden arvotus on ihmeellinen asia. Taitaa olla ihan inhimillistä. Kun lehdessä on ilmoituksia hengellisistä tilaisuuksista ja siellä lukee nimi kuka julistaa, niin tiedetään jo etukäteen: Jollekkin riittää 20 neliön huone, koska kuulijoita tulee alle parinkymmenen. Joku toinen nimi on sellainen, että on ihan luonnollista järjestää tilaisuus jäähalliin tai stadionille.

    Onko tämä Herran edessä näin? Onko työn hedelmä laskettavissa suoraan istumapaikoista? Vai onko kriteeri joku muu? Olisiko niin, että Jumalan valtakunnan kannalta monet isot asiat tapahtuvat niin, ettei suuri yleisö saa koskaan tietää? Kahdenväliset keskustelut livenä, s-postilla tai puhelimella voivat saada aikaan suuria asioita yksilöihmisen kannalta. Joku saa syntinsä anteeksi, joku saa neuvontaa Pyhässä Hen gessä. Jopa sairaudet hellittävät.
  2. Olipa kerran keskustelija, joka lakkasi lukemasta toisten viestejä. Aluksi luki vain otsikot ja myöhemmin hänelle kuki otsikoita joku toinen. Kuitenkin hän melkein joka päivä kommentoi ja hyvinkin yksityiskohtaisesti nokitti toisia.

    Vaikuttaa, että muuttis tässä on jotain samaa. Jos painaa;: Vastaa näppylää, niin siinä tulee koukku. Miksi käyttää koukkua, jos kerran ei vastaa toiselle kommentaattorille.

    Minä en suuttunut, enkä edes närkästynyt, mutta jotenkin tämä peli on vastenmielistä. Rehellisyys maan perii, sanoi sananlasku ennen, mutta ei taida tarkoittaa enää samaa.

    Tesan ajatukset voi tulkita toisinkin, jos on halua. Ne voidaan tulkiyta niin, että hän on seurannut kotiopettajaa niillä voimilla, jotka Jumala on antanut. Pyydän ja anon: Älkää temmeltäkö tällä alueella, jos se ei ole tuttua älkää ainakaan tahallisesti pilkatko Tesaa.
  3. Minäkin olen ollut suuren osan elämästäni tuota mieltä. Jossain vaiheessa tuli kuitenkin särö siihen muuriin ja huomasin, että ulkona paistaa aurinko..

    Jos uskovat alkavat pohjoiskorealoisimaan, niin silloin pitää olla pistimet tanassa ja ohjuksia suunnattuna joka puolelle.Vihollinen on joka suunnalla ja paha tunkeaa siälle joka raosta.

    Kuitenkin uudentestamentin kulmakivi on: Menkää kaikkeen maailmaan....

    Kirkossa on ollut tilaisuus, jossa JS piti saarnaosuuden. Eikä se ollut huono, jos vaikka ajatellaan sitä veljesvihaa, niin kyllä pitäisi meistä monen tulla hyvin syntiseksi.

    Tuokin toiminta on osa sitä kirkkoa, johon lestadiolaisetkin kuuluvat. Minä en kehota eroamaan kirkosta, joten on oikeasti hyvä omaksua se Mrtin Lutherin ajatus, että ulkonaisessa seurakunnassa on sekä uskovia, että vähemmän uskovia. Tämän oivaltaminen ei tuo tuomiohenkeä vaan sitä sääliä, jota Jeesuskin tunsi, kun Hänen sanojaan ei otettu vastaan.
  4. Muuttis lueppa nyt se raamatun kohta, jonka kopsasin ja sitten koukkunuolen kirjoitus, jonka on kirjoittanut muuttis, oliko siinä jotakin järkeä?
  5. Sä löit nyt vyön alle! Miksi? Ei siinä ollut mitään sellaista, jota vastaan hyökkäsit! Kuka on oppi-isäsi?
  6. Kun sain tietää, että JS saarnaa siellä kirkossa, ensimmäinen ajatus oli torjuva ja pidin sitä vain julkisuushkauisena toimena. Kun sitten kuuntelin saarnan alusta loppuun, jäin mietteisiin. Hän on joka tapauksessa paininut asioiden kanssa niinkuin hän sanoi tehneensä noin neljänkymmenen vuoden ajan. Siinä oli hyviä linjauksia ja oivallustakin. En osaa sanoa miestä tuntematta voiko hän päästä asiaan ihan järkensä avulla, vai oliko myös Pyhä Henki mukana. Sitä ei voi oikeastaan nauhoitteesta aistia.

    Hän puhui avoimesti kokemuksestaan ja se on alku jollekkin isommalle, koska sanan kanssa askarointi altistaa aina myös sanan vaikutukselle ja sehän pitäisi olla sielujen pelastus. Ehkä se oli monelle mediatapahtuma, mutta en pitäisi mahdottomana, vaikka jonkin sisimmässä olisi prosessi käynnistynyt.
  7. Tit 2:11

    11. Sillä Jumalan armo, kaikille ihmisille terveellinen, on ilmestynyt. 12. Joka meidät opettaa kaiken jumalattoman menon hylkäämään ja maailmalliset himot, ja tässä maailmassa siviästi ja hurskaasti ja jumalisesti elämään, 13. Ja odottamaan autuaallista toivoa, ja suuren Jumalan ja meidän Lunastajamme Jesuksen Kristuksen ilmestystä, 14. Joka itsensä antoi meidän edestämme, että hän meitä kaikesta vääryydestä lunastais ja itsellensä erinomaiseksi kansaksi puhdistais, ahkeraksi hyviin töihin. 15. Näitä sinä puhu ja neuvo, ja kaikella todella nuhtele: ei myös kenenkään pidä sinun katsoman ylön.
  8. Koitin hakusanalla : Kuuliaisuus,. selata bipliaa, ei ollut kuin yksi kohta.
    Kuuliaisuus on parempi kuin uhri...

    Mitä sitten tarkoitetaan sanalla: Uskon kuuliaisuus? Ensinnäkin sitä ei ole raamatussa sellaisenaan, mutta kai moniakin asioita voidaan johtaa sieltä joskus hyvällä ja joskus pahalla tahdolla.

    Uskonkuuliaisuus tarkoittaa sitä, että ihminen uskoo mitä hänelle sanotaan ja arvioimatta on kuuliainen. Milloin tekee jotain ja toisella kerralla pidättyy jostakin sen mukaan mitä sanotaan.

    Tämähän on seurakunnan ihanne se kääntyilee kuin pohjoiskorean armeija, kun komennuksia annetaan.

    Käskyjen antajalla on vain niin suuri vastuu siinä systeemissä, että minua ainakin hirvittää. Varsinkin, jos käskyt ulotetaan pieneimpiinkin yksityiskohtiin.
  9. Mikä olisi siinä tapauksessa se oikea?
    Selitys ontuu, jos siitä pitää jättää osa liikana pois.
  10. Kun puhutaan väärästä mammonasta, niin täytyy olla myös oikeaa.

    Tässä on tilanne, jossa alkaa napinaa seurakunnassa. Meidän pappi/saaraaja ei saarnaa enää niinkuin ennen. Syntiä ei sanota synniksi eikä näinollen myöskään armoa kirkasteta.

    Tällaisella huoneenjaltijalla on tesikkoaika, jolloin hän miettii: Minun pitäisi etsiä totuutta raamatusta ja selvittää miten asia on. Jos tulen johonkin tulokseen, niin voi käydä niin, että pitäisi tunnustaa virheensä ja pyytää anteeksiantoa seurakunnalta. Hävettävä juttu.

    On prempi keino ottaa selvää enemmistön ajatuksista ja alkaa saarnata heille mieliksi.Siinä todetaan, että eihn se nyt niin paha synti ole, jonka kanssa painit, korkeintaan kiusaus.

    Oikea mammona on Kristuksen vanhurskaus uskolla omistettuna. Väärä mammona on lain vanhurskaus. Kuitenkin pitää lain vanhurskautta ystävänä tarkoittaa, että tunnustamme lain hyväksi ja seurattavaksi Paavalin tavoin, mutta täyttämiseen tarvitsemme Kristuksen vanhurskauden.
  11. Lisääntymiskehoitus ennen syntiinlankeamista tarkoittaa siis sitä, että molemminpuolinen yhdistävä rakkaus ihan fyysiseen yhteyteen asti, on Jumalan antama ominaisuus.

    Nykyisin ne paratiisi-ihmiset eivät ole vuielä sukukypsiä. Heti, kun vietti herää, tulee käärmeen tarjoukset siihen mukaan ja viettelee ja vääristää asiat niin laajalti.
  12. Ei se henkilö ihan niin tärkeä ole kuin se, että tietää minkä nim inerkin kanssa keskustelee. Nimittäin satunnaista rekisteröimätöntä nimierkkiä voi toinen lainata ja kirkoittaa mitä sattuu toisen piikkiin.
  13. Itsekkin olen toivonut käytettävän samaa nimimerkkiä ja suorstaan rekisteröimä'än sen, niin toinen ei voi käyttää samaa. Silloin tietäisi kenen kanssa milloinkin keskustelee.
  14. Tässä on paljon perää. Armon vaikutus ei ole monen kohdalla päässyt vaikuttamaan vapauttavasti, kun samalla peölätään synnintunnon katoamista, jos aletaan ihan oikeasti uskoa. Siitä ei kuitenkaan olisi oikeasti pelkoa, koska Jumalan rakkaus on niin valtava ja pyhyys yhtä valtava. Eikö ole mahtava asia, että saamme olla Pyhän Jumalan rakkaita lapsia. Vapaita kaikenlaisesta pakotuksesta, koska normaalisti lasta ohjaavat rakkaus ja kunnioitus, ei pelko ja orjamielisyys.
  15. Saapi nauraa, jos naurattaa, minua se ei loukkaa. Minun uskoni on lahjaa. Lahjan antajaa voi surettaa?
  16. Room. 14:17

    sillä ei Jumalan valtakunta ole syömistä ja juomista, vaan vanhurskautta ja rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä.

    Näin on kirjoitettu.
    Toteutuuko tässä nyt sitten tämä:
    Matt. 25:29

    Sillä jokaiselle, jolla on, annetaan, ja hänellä on oleva yltäkyllin; mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin, mikä hänellä on.

    Minä en haluaisi heikentää kenenkään uskoa, päin vastoin. Mutta en luovu omasta uskostani siksi, että sitä joku halveksii ja vaatii tulemaan jonkin toisen kaltaiseksi.

    Minä suren ja säälin niin monia joiden tiedän nähneen valon pilkahduksen, mutta ei ole uskalötanut ottaa siitä valosta vaarin.
  17. Olipa kerran maallikkosaarnaaja, joka kertoi, ettei ole riidellyt vaimonsa kanssa. Vaimo oli paikalla ja vähän hymähteli ja esitti lievän vastalauseen. Johon mies totesi, että kaikki on anteeksiannettu.

    Ihmisen ja Jumalan ero on siinä, että Jumala pyyhkii synnit pois. Ihminen vain hautaa ne matalaan multaan, että on kätevää kaivaa ne ylös.

    Eikö olisi ihan vilpittömästi ihanaa uskoa elävänsä sellaisen Jumalan hoidossa, joka puhdistaa jatkuvasti ja neuvoo vielä ihmissuhteissakin?

    Paavali sanoi: 1.kor 4: 3. Mutta vähän minä sitä tottelen, että minä teiltä tuomitaan eli inhimilliseltä päivältä: ja en minä itsekään tuomitse minuani;
    4. Sillä en minä tiedä mitään kanssani; mutta en minä sentähden vanhurskautettu ole, vaan Herra on se, joka minun tuomitsee.
  18. Olisiko se ristillisempää ja rohkaisevampaa, jos joku tunnustaisi: Olenjuopoitellut, harjoittanut haureellisia asioita, ollut putkassa, saanut sakkoja ymä. Ollut supon tarkkailussa tai jotain vastaavaa.

    Arvaan, että lihasta nousisi ajatus, että löytyyipä minuakin huonompi ihminen, minullahan on pelastuksen toivoa ainakin puolipäivää!
  19. Kai se kuitenkin on niin, että ei täällä eikä muualla pelastuta vain mukana olemalla. Vain uskolla vastaanotettu Kristus pelastaa ja Hänet voi kohdata myös yllättävissä paikoissa.

    Lestadiolaisuutta ei tarvitse erityisesti tuomita, kyllä lammas tietää saako hän vihantaa vai olkia. Jos lammas ei osaa etsiä parempaa, niin paimenen tehtävä on johdattaa lammas eläville vesilähteille ja viehriöivälle niitylle. Jos näin ei tapahdu, niin tulee syntiä synnin päälle.
  20. Tuosta avioliitosta joku sana. Avioliitossa ei kummallakaan ole oikeuksia. Ei ole isännän oikeutta vaimoonsa. On vain velvollisuuksia. Miksi?
    Siksi, että kun olemme sitoneet ihmisen yhteyteemme avioliiton siteillä Jumalan kasvojen edessä, meillä on velvollisuus huolehtia kaikesta hyvästä mitä ikinä voimme toiselle ihmiselle antaa.

    Paavali opettaa, ettei toinen puoliso saa yksipuolisesti vetäytyä yhteiselämästä. Vain yhteisellä sopimuksella joksikin ajaksi voidaan vetäytyä.

    Tämä merkitsee käytännössä sitä, että eletään niin lähellä toista, että yhteisen rakkausalttarin perustaminen on luonnollista jatkumoa yhteiselle elämälle. Tässä on siis molemmat mukana antautumassa siihen.

    Näihin asioihin sekittuu helposti itsekkyyttä ja oman hyvän tavoittelua ja se voi johtaa siihen, että toinen elää taivaassa ja toinen helvetissä.
    21. 53 / 199
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt