mielipidepankki

Vapaa kuvaus

Olen kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista, urheilusta, elokuvista, kirjallisuudesta, valokuvista, ruuasta - tai siis hyvästä ruuasta - juomisesta, onkimisesta, maalaamisesta, kävelemisestä, nukkumisesta, ajattelemisesta, keskustelemisesta, kylttyyristä, luonnosta, eläimistä, elävistä, puutarhanhoidosta, uhkapeleistä, korttipeleistä, matkustamisesta ja tietenkin omasta perheestäni. Yritän olla tietävä ja terävä, mutta myös nöyrä ja kiitollinen. Nautin elämäni jokaisesta jäljellä olevasta päivästä menneiden päivien lisäksi. Tässä iässä Stephen Hawkingin ajatus maailmankaikkeuden kiepsahtamisesta takaisin rutistumisvaiheeseen niin, että näkee tulevaisuuteen, muttei muista menneisyyttä, kiinnostaa ja viehättää yhä enemmän. Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

2050

Kommenttia

25519

  1. Olen kyllä samaa mieltä siitä, että talouden merkitys on mielikuvatodellisuudessa ja ihmisten jokapäiväisessä elämässä lisääntynyt. Monia asioita tarkastellaan taloudellisin termein ja talousuutisten tarjonta on lisääntynyt räjähdysmäisesti. Jos jossain päin tapahtuu jokin suuri onnettomuus, uutisissa poikkeuksetta kerrotaan, miten maailman pörssit ovat reagoineet tapahtumaan.

    Mutta se että taloudesta on tullut tärkeä tai ainakin näennäisen tärkeä osa jokapäiväistä elämää ei silti välttämättä tarkoita, että kyse on jostain uskosta saati sitten uskonnosta.

    Uskossahan lähdetään siitä, että tulevasta ei ole tietoa, on vain todennäköisyyksiä tai lupauksia ja niihin littyviä odotuksia. Uskonnossa taas ei puhuta lainkaan todennäköisyyksistä, uskonto on puhdasta luottamusta ns. jumalallisiin lupauksiin. Jos puhutaan uskosta uskonnon elementtinä, silloin sekin on vain kritiikitöntä luottamusta lupauksiin. Ehkä sitä voi verrata avioliiton solmimiseen liittyvään lupaukseen rakastaa toista sekä myötä- että vastamäessä.

    Taloususko ei ole puhdasta luottamusta. Uskonnoissa palkintona ja uskon motiivina on iänkaikkinen elämä kadotuksen sijasta. Taloudessa palkintona ja motiivina on taloudellisten arvojen ja etujen saaminen. Iänkaikkisesta elämästä ei ole muuta evidenssiä kuin kirjoitettu tai perimätietona kulkeutunut lupaus. Taloudessa sen sijaan on tapahtumaevidenssiä siitä, että taloudellisia etuja on mahdollista saavuttaa. Kyse on silloin todennäköisyydestä, ei pelkästä luottamususkosta.

    Talouden lupaus ihmisille on ehkäpä mahdollisuus eränlaiseen maanpäälliseen paratiisiin. Siinä ihminen olisi mahdollisimman itsellinen eli riippumaton muiden hyväntahtoisuudesta tai onnellisten sattumien oikullisuudesta. Talouden avulla ja esim. työllä halutaan ostaa omaa reviiriä ja vapautta muiden määräysvallasta, vaikka sen eteen joudutaankin aikansa raatamaan talouden ja työn ikeessä kuten Juha Siltala jotenkin hienosti asian ilmaisee. Kaikkinainen materia ympärillämme viestittää siitä, että talouden lupaukset eivät ole katteettomia. Sellainen vahvistaa todennäköisyysuskoa. Hevospelillä kulkemaan oppineet ihmiset päivittelivät vielä takavuosikymmeninä sitä, kuinka nopeasti ja vaivatta matka sujuu onnikalla suojassa sateelta. Jumaluskon lupaus iänkaikkisesta elämästä saa odottajien täyttymyksen vasta joskus viimeisenä päivänä, jos saa.

    Johdannaismarkkinat noin pelkistettynä näyttäytyvät puhtaana uhkapelinä. Jo lapset ovat pelanneet pitkään monopoli-peliä ja johdannaiskauppa on osin vain sen jatkoa oikealla rahalla. Uhkapelissä on aina todennäköisyyksiä, ei pelkkää luottamususkoa. Lotossa kaikkien pallojen todennäköisyys tulla riviin on sama, mutta suurten numeroiden voitontodennököisyys silti parempi, koska ihmiset pelaavat enemmän pieniä numeroita. Aiempina vuosikymmeninä pannkiosakkeisiin sijoitettiin lapsilisärahojakin, koska se miellettiin varmaksi korkosijoitukseen verrattavaksi sijoitusmuodoksi. Johdannaisten alkuperäinen tarkoitus ei kuitenkaan ole ollut uhkapeliväline, vaan päin vastoin riskien pienentämisväline. Tämä instrumentti kehitettiin osamarkkinoille sen takia, ettei esim. institutionaalisten sijoittajien tarvinnut realisoida osakesijoituksia kurssilaskun pelossa. Osakkeet saatettiin suojata johdannaisinstrumenteillä. Siis jos osakkeiden hinnat odotetusti laskivat, tämän laskun vaikutukset oli mahdollista välttää johdannaissijoitusten turvin. Sellainen varmistaa tietyksi ajaksi sen, ettei sijoittaja voita tai häviä osakemarkkinoilla, kun sekä nousuun että laskuun on varauduttu samansuuruisesti. Tällainen on silloin omiaan hillitsemään pörssiromahduksia, joilla on sitten talouden kannalta huonoja seurannaisvaikutuksia.
  2. Talouden ja uskonnon vertaus on mielestäni jossain määrin ontuva, muttei kokonaan. Talouskoneisto yhteistä hyvää tuottavana sampona ei sekään välttämättä ole täysin harhainen.

    Jos tutkaillaan keyneslaisen talouspolitiikan toteutusta ja siihen liittyvää reformismia kohti hyvinvointivaltiota, se pitää sisällään kaikki kansallisvaltion jäsenet. Tällainen talousjärjestelmä pyrki pitämään huolta siitä, ettei ketään jätetä. Työvoima oli valtiovallan erityisessä suojeluksessa ja täystyöllisyyteen tähdättiin. Hyvinvointivaltion turvaverkko luotiin vielä tämän takeeksi, ettei kukaan putoaisi kovin syvälle. Edelleenkin työvoimakoulutuksella pyritään pitää reservejä työkykyisinä ja sosiaalisesti työelämään sitoutuneina, vaikka työllistyminen onkin epätodennäköistä. Työttömyydestä ollaan myös yleisesti huolissaan, se on poliittisen keskustelun keskiössä jatkuvasti. Toki on niin, että huolenpito kohdistuu vain omiin kansalaisiin jo sen vuoksi, että keyneslainen talouspolitiikka edellytti vahvaa kansallisvaltiota.

    Talouden yhteistä hyvää tuottava mekanismi on olemassa ja sellaiseen on erityisesti pyritty. Kaikenlaiset tulontasausmallit ovat tästä esimerkkeinä. Vasta talouden globalisoituminen on rikkomassa tämänkaltaisen hallittavuuden. Ei taloutta ole voinut kokonaan ennenkään kahlehtia yhteiseksi sammoksi, mutta jotenkin tyydyttävällä tavalla se on onnistunut.

    En puutu siihen, miten ihminen on alkanut hamuamaan materiaa ja mitä tarpeita materialla tyydytetään. Materialismin ihannointi on kuitenkin tosiasia ja se ylläpitää taloutta. Kun on erilaisia materiaalisia tarpeita, on myös uskoa talouteen, koska se mahdollistaa näiden materiaalisten tarpeiden tyydyttämisen.

    Mammonan palvonnasta voidaan kyllä puhua siinä mielessä, että se materialismi on saavuttanut ylikorostuneen aseman. Ei ole enää mitään järkevää rajaa sille, mitä halutaan ja silloin kelpaa kaikki, millä on uutuusarvoa tai mielikuva-arvoa. Mittarina on vain se, että joku muukin käyttää jotain esinettä. Hyvä esimerkki tästä ovat kännyköiden erilaiset soittoäänet ja kainelainen tiimari-rekvisiitta. Asiasta voi tulla arvokas ja tavoiteltava jo pelkästään sen vuoksi, että sitä tuotetaan kaupallisesti. Erilaisen liikunnan alueella järkipäässä olevat ihmiset kykenevät edelleen pitämään kunnostaan huolta ilmaiseksi, kun toiset tarvitsevat siihen kalliita kaupallisesti tuotettuja ohjelmapaketteja.
  3. En ihan ymmärrä, mistä päättelet, että minulla ei ole käsitystä sosialismin käsitteestä, kun en suoraan edes puutu asiaan. Käsittelen sitä lähinnä välillisesti sanomalla, että SDP:n politiikassa luovuttiin vähitellen sosialismista ja vaihdettiin se keyneslaisen talouspolitiikan kannattamiseen.

    Voin nyt toki puuttu myös tähän käsitekysymykseen, ettei se jäisi sinulle epäselväksi. Itse rajaan sosialismin ensisijaisesti sellaiseen poliittiseen suuntaukseen, joka pyrkii tuotantovälineiden yhteisomistukseen ja myös työväenluokan diktatuuriin. Sosialismiahan on usein pidetty kuitenkin vain rahattomaan kommunismiin siirtymisen välivaiheena.

    Jos sosialismilla halutaan ymmärtää kaikkia niitä toimia, joilla pyritään jonkun mittapuun mukaan oikeudenmukaisempaan ja tasa-arvoisempaan yhteiskuntaan, silloin keyneslainenkin ajattelu mahtuu mukaan samoin kuin useimpien ellei jopa kaikkien suomalaisten poliittisten puolueiden toiminta. Tällainen väljärajainen määrittely on kuitenkin minusta hyödytön, kun se ei todellisuudessa näytä rajaavan oikein ketään viivan toiselle puolen. Sen vuoksi on syytä puhua suunnitelmataloudesta ja sekatalousjärjestelmästä poliittisena suuntauksena sosialismista erillään. Tällöin sotien jälkeistä politiikkaa tarkastellessa erityisesti SDP ja KePu erottuvat suunnitelmatalouden kannattajiksi ja SKP sosialistiseksi puolueeksi. Kokoomus edusti enemmän sitä, että suunnitelmatalouden otetta pitäisi löysätä, vaikkei ehkä kokonaan poistaa.
  4. Kyllä Helsinki on ottanut karhuja mailleen. Näistä karhuista ollaan oltu niin innostuneita, että niitä tullaan pitkin maata oikein koulubussilasteittain katsomaan. Helsingissä ei olla tyydytty vain metsiemme yleisimpiin mesikämmeniin, vaan mm. jääkarhuja on hyväksytty joukkoon. Nämä taas puuttuvat melkein järjestään Kepukunnista. Helsingissä ollaan niin eläinystävällisiä, ettei karhuja ahdeta mihinkään pimeisiin tunneleihin. Ne saavat köntystellä täällä raikkaassa merellisessä ulkoilmassa.
  5. Kepulandian kunnille on vuodesta toiseen maksettu kaikkein suurimmat valtionavut. Pääkaupunkiseudun kunnat ovat maksumiehen osassa. Osassa Kepulandian kuntia valtioapu on jopa kunnan omia verotuloja suurempi tuloerä. Että revihän siitä ja voit tarkistaa asia sisäasiainministeriön pitämistä tilastoista. Todella karua luettavaa.
  6. Kerropa vielä jatkoksi niistä punaisista säteistä, joita lähetetään avaruudesta päällemme. Tämähän kuuluu siihen samaan salajuoneen, olethan niistä aiemmin puhunut, etkö enää muista. Sehän oli sen punaisen vision salaisin ydin, josta Suomessa ei vielä kylläkään saa puhua kuin pinnan alla.

    Ajatella, että kirjan kirjoittaja toimi oikein SETAssa, joka ajoi seksuaalisten vähemmistöjen ihmisoikeuksia. Kunnon enemmistökansalainenhan panisi vasenkätisetkin opettelemaan kirjoittamaan oikealla, sillä varmaankin tämän punaisen vision kirjoittaja on yllyttänyt kansaa myös luonnonvastaisesti kirjoittamaan vasurilla. Saattaa olla niiden avaruussäteiden vaikutusta. Ja kohta pinnan alla säädetään laki, jonka mukaan vasenkätiset voivat mennä keskenään avioon ja synnyttää lisää vasenkätisiä niin, että kohta koko maa on vasenkätisten vallassa.
  7. Poliisitutkintaan ei todellakaan johda sellaiset lahjat, joilla ei pyritä vaikuttamaan virkamiehen päätöksiin. Poliitikot eivät ole virkamiehiä, joten he voivat ottaa vastaan lahjoja. Jos esim. hankolainen yrittäjä haluaa tarjota lounaan Utsjoen palopäällikölle, ei ole ilmeistä, että sillä pyritään vaikuttamaan palopäällikön ratkaisuun, jos Hangossa syttyy palo samaan aikaan kahdessa paikassa.

    Mahdatko tietää, keitä olivat ne mainitsemasi kymmenet korkeat virkamiehet, jotka viettivät ilmaista oopperailtaa. Veikkaan, että iltapäivälehdet voisivat maksaa sinullekin avokätisesti, jos paljastat heille tietosi.
  8. Maa omistuksen kohteena sekä käytettynä tai käyttämättömänä reurssina oli vain yksi esimerkki. Liberalistinen markkinatalous on kauhistellut myös sitä, miten suuri omaisuusmassa seisoo omistusasunnoissa. Vuokralla asuminen olisi tältä kannalta parempi vaihtoehto, sillä se lisäisi kulutusta ja sitä kautta talouden kiertokulkua. On huomattava, että talousliberalismi pitää kaikkea tuotantoa samanarvoisena tai ei edes piittaa siitä, mitä tuotetaan, kunhan sillä on kysyntää. Tämä esim. selittää sen, kuinka suuri bisnes kännykän kuorien valmistus on ollut ja minkälaisia taloudellisia odotuksia on ollut ladattuna kännyköiden soittoääniin.

    Mitä tulee maahan omistuksen kohteena, niin maalla ja "maalla" on eri arvostus. Kukaan ei kaipaa kaavoitettavaksi tai myyntiin jossain Perä-Hikiällä sijaitsevaa maata, mutta pääkaupunkiseudulla asia on vallan toisin. Pääkaupunkiseudulla maata on omistuksen kohteena käytetty nimenomaan keinottelun välineenä.

    Ja sitten jos mainitsemani korkeampi verokohtelu on mielestäsi sosialismia, nykyhallitus on mahdollisesti ottamassa tämän sosialismitempun käyttöönsä. Esityksen tästä on tehnyt ympäristöministeri Enestam vaihtoehtona valtionvarainministeri Kalliomäen ja kuntaministeri Mannisen ehdotuksille kaavoitusoikeuden lisäämisestä tai kaavoituspakosta. Enestamin ehdotus on saanut kyllä sittemmin puoltajia myös muiden hallituspuolueiden jäseniltä. Itse asiassa maanomistajien painostustoimista puhumisen aloitti jo hallituskauden alulla nimenomaan keskustalainen kuntaministeri Hannes Manninen.
  9. Rajanveto on tietenkin vaikeaa tavanomaisen kestityksen ja sellaisen lahjan välillä, joka on omiaan vaikuttamaan virkamiehen päätöksiin. Huuhtasen mahdollinen rike on minunkin mielestäni joka tapauksessa vähäinen, mutta otin sen yhtenä esimerkkinä siitä, miten Kepun kannattajien joukossa suhtaudutaan ylipäänsä laittomuuksiin. Hehän pitivät myös Juhantalon rikosta vähäisenä ja suoranaisena poliittisena ajojahtina.

    Koska vähäinen lahja on vähäisyyden vuoksi oletettavasti merkityksetön myös lahjan saajalle, on hänen helppo siitä myös kieltäytyä. Jos tämä viranomaisten kieltäytyminen on yleisesti tiedossa ja maan tapa, ei tällaisia lahjoja enää tarjotakaan, vaan käytännöt viranomaisten suhteen muuttuvat. Virkamiehet itsehän pääsääntöisesti kokoontuvat keskustelemaan asioista keskenään virastojen neuvotteluhuoneisiin, joissa tarjolla on kahvia ja jotain syötävää sen kanssa. Jonkun yhteisen projektin päätteeksi voidaan sitten käydä yhteisellä lounaalla esim. projektia vetävän viraston piikkiin.

    On vaikea käsittää, että jotakin sellaista asiaa, jota KeLan pääjohtaja käsittelee, pitäisi puida Savonlinnan oopperajuhlilla. Vaikka tämä olisi rahallisista suhteellisen vähärvoinen, se on virkamiestyössä erittäin poikkeuksellinen tapa hoitaa asioita. Ja korkeana virkamiehenä esimiesasemassa Huuhtasen pitäisi tämä mieltää ja olla siinä jopa esimerkillinen alaisilleen.
  10. Valtion pakkotoimilla voidaan tavoitella haluttuja taloudellisia vaikutuksia. Kun maa on vain jonkin omistuksessa, makuulla, se ei tuota mitään. Talousliberalistien mielestä taas kaikki resurssit pitää valjastaa taloudelliseen hyötykäyttöön. Kun maa otetaan asuinkäyttöön painostamalla maanomistajaa verotuskepillä luopumaan maastaan, se poikii uutta taloudellista toimintaa. Se lisää mm. rakennusalan töitä ja se lisää kunnan palvelujen kysyntää kuten esim. kunnallistekniikan rakentamista. Tällainen rakentaminen taas lisää työllisyyttä ja tavaratuotantoa. Raha lähtee kiertoon sen sijaan, että se makaisi koiranputkipellossa. Samalla omakotitalorakentamista voidaan kiihdyttää, kun tonttien hinnat halpenevat. Maanomistajat pihtaavat, koska niukkuus pitää hinnat korkealla.

    Ymmärsitkö nyt vai pitääkö vielä koiranputkesta vääntää?
  11. Hyvinvointipalveluja pyrkivät toki kaikki puolueet turvaamaan, koska puoleet edustavat kansalaisia. Yrityksillähän ei ole äänioikeutta. Kyse on vain siitä, miten noiden hyvinvointipalvelujen rahoitus pyritään turvaamaan. Tässä syntyykin jo eroja. Oikeistolainen ja erityisesti talousliberalistinen politiikka lähtee jatkuvan taloudellisen kasvun ja tehokkuuden ajatuksesta sekä markkinataloudellista kysynnän ja tarjonnan laieista. Kun talous halutaan järjestää maksimaalisen tehokkaaksi, herää ja on herännyt kysymys pääomien ja resurssien vajaakäytöstä. Tehokkuusnormeja halutaan hinata ylöspäin, jotta tuotto ja sen myötä hyvinvointipalvelujenkin rahoituspohja olisi maksimaalisen suuri. Keskustaa ei voi missään nimessä syyttää tällaisen oikeistolaisen politiikan edistämisestä. Päin vastoin se on suosinut resurssien tehotonta käyttöä. Huomaa se, etten ottanut minkäänlaista arvovalintakantaa siihen, onko tämä hyvä vai huono asia, yritin vain kertoa asioiden todellisen laidan.

    Mitä tulee omistamiseen, Keskusta ei ehkä siinäkään kuulu oikeistoon. Näennäisesti näin voisi väittää sen perusteella, että Keskustassa halutaan suojella muodollista yksityisomistamista. Kuten kerroin oikeistolainen markkinaliberalismi ei katso hyvällä tällaista omaisuudensuojaa, koska sukanvarresta ei yhteinen hyväkään lisäänny. Erinomainen esimerkki asiasta on nyt käytävä poliittinen kädenvääntö tonttien kaavoittamisen lisäämisestä ja makuulla olevien tonttien verotuksen kiristämisestä. Tässä on koko hallitus mukana pääministeriä myöten. Esim. verotuksen kiristämisellä puutataan markkinaliberalismien oppien mukaisesti tehokkuuden lisäämiseen yksityisomaisuuden suojan kustannuksella, jotta maata saataisiin tehokkaaseen käyttöön.

    Yrittämisen verotusta koskevat mielipiteet eivät Keskustan kohdalla ole erityisen uskottavia. Puolue ei nimittäin tunnu ryhtyvän hallituksessa minkäänlaisiin toimiin yritystoiminnan helpottamiseksi. Esim. oppositiokaudella Keskusta piti vimmaista ääntä välikysymyksillään polttoaineverotuksesta, joka kuulemma rassasi ennen muuta syrjäseutujen yrittäjiä, joilla liikennöintikustannukset ovat suuria. Nyt tämä asia on haudattu niin syvälle kuin ikinä voi haudata.

    Aluepoliitiikan osalta tunnut kumoavan täysin täällä Keskustan puolesta palopuheita pitävän Oiva Härkösen väitteet. Hän on yrittänyt moneen otteeseen "todistaa", että Lipposen hallitus harjoitti pääkaupunkikeskeistä ja muuta maata syrjivää aluepolitiikkaa ja että nyt asiaan on saatu korjaus. Sinä viet pohjan kokonaan Oivan väitteiltä sanomalla, että maatalous- ja aluepolitiikka määräytyvät ulkoapäin. Todellisuudessa ei kuitenkaan ole mitään ulkoapäin määräytyvää, sillä me olemme itse olleet tekemässä (tai Kepun Haavisto ym.) niitä raameja, joissa mennään. Eikä EU:n maatalous- ja aluepolitiikka ole mitään kiveen hakattuja totuuksia, kuten EU:n budjettikriisikeskustelussa on nähty.

    Muurit Ahoa vastaan rakennettiin juuri työreformin vuoksi ja sittemmin Keskustan puheenjohtajat ovat sanoneet, että koko asia on lopullisesti haudattu. Juuri tässäkin kertomasi on ristiriidassa tämän kanssa ja kuvaa siten hyvin Keskustan "moni-ilmeisyyttä" vallan varmistamiseksi.
  12. Kirjoituksesi ei ansaitse ehkä vastausta, mutta vastaan nyt kuitenkin. Kyllä -ismejä voi olla yhtä aikaa useampakin, kun ne ovat linjassa keskenään. Mutta tuskin esim. harras uskovainen voi olla samanaikaisesti jyrkkä ateisti. Tai tietysti voihan sitä yrittää olla, mutta minusta se ainakin on paranoidista.
  13. Kirjoituksesi on yksi todiste lisää siihen, mitä sanoin. Täydellista sekametelisoppaa, kaikki aatteet olivatpa ne kuinka vastakkaisia tahansa on saatu iskettyä samaan nippuun. Sosiaalisesti oikeudenmukainen on hieno sana, muutkin rahansiirtoja harjoittavat puolueet käyttävät juuri tätä ilmaisua tarkoittaessaan rahojen sosialisoimista yksiltä ja antamista joillekin toisille.
  14. Kyse on moraalista. Jos selvästi lainvastaista rikollista toimintaa vähätellään, kyse on nimenomaan vähättelijän moraalisesta kannanotosta. Eri asia on sitten se, onko lain tunnusmerkistö hyvin tai huonosti kirjoitettu.

    Lahjomissäännöksillä pyritään tietysti siihen, että viranomaisten toiminta on oikeudenmukaista ja tasapuolista, lakiin perustuvaa. Sillä pyritään myös siihen, että valtion varoja ja omaisuutta käsitellään mahdollisimman hyvin niin, etei kukaan pääse oikeudetomasti hyötymään. Säännöksillä suojataan viranomaistoimintaa, jottei kellään olisi mahdollisuutta vaikuttaa päätöksiin rahalla tai rahanarvosilla etuuksilla.

    Minusta on oikein hyvä, että laissa lahjusrikkomusten raja on vedetty alas niin, ettei minkäänlaista lahjuskäytäntöä pääse syntymään. Viranomaisesta tulee tällöin varovainen ja hänelle on luontevaa yleiseen tapaan vedoten kieltäytyä lahjoista. Julkinen valta ostaa myös yksityisiltä palveluja ja lahjuskielto suojaa siten myös yrittäjiä, jotka eivät pyri hyötymään lahjusten antamisella.

    Rajanveto voi tietysti olla vaikeaa, kun puhutaan esim. lounasneuvotteluista, jonka yksityinen kustantaa esim. halvassa lounasravintolassa. Esimerkkitapauksissa laki toimi melko odoteusti, kun virkamiehet varovaisuussyistä kieltäytyivät. Tässähän ei ollut suurta rahallista arvoa, joten se paljon siis kirpaissut virkamiehenkään pussia.

    Kysymys on kuitenkin myös virkamieskäytäntöjen ohjaamisesta. Useinhan asiat ovat sen laatusia, että ne voidaan hoitaa virkamiesvetoisesti eli virkamiehen toimipaikan neuvotteluhuoneessa, jossa kahvitus voidaan järjestää valtion tai kunnan kustannuksella. Virkamiehet eivät ole sitä varten, että juoksevat jossain yksityissektorin markkinointitilaisuuksissa. Tilanne on tietenkin toinen silloin, ku virkamies on esim. kutsuttu pitämään jonnekin tilaisuuteen esitelmä tai puhe. Tällöin on luontevaa, että tilaaja vastaa kustannuksista, joihin kuuluvat matkat, majoitus, ruokailu ja mahdollisesti myös palkkio, jos esitelmä on vaatinut virkatyön ulkopuolella tehtyjä ponnisteluja.

    Rajanveto on tietysti vaikeaa, mutta pääasia on lain virkamieskäytäntöjä ohjaava vaikutus.
  15. Ensinnäkin sisäasiainministeriö ei ole mikään sdp vaan se lyhennetään SM. Toiseksi mitä erityistä huomiota pitäisi kiinnittää esim. Veikkauksen valvontaan? En usko muuten, että luulen liikoja suomalaisista virkamiehistä. Mätämunia on vähemmän kuin arvaisikaan, koska asiat ovat Suomessa usein niin julkisia, että vähintäänkin toinen virkamies, jolla voi halua edistää uraansa, ainakin tietää myös asiasta. Tämä kävi hyvin ilmi juuri sisäasianministeriön kohdalla, kun Liikkuvan poliisin päällikkö yritti omin neuvoin ylittää valtuutensa ja antoi lomautusvaroituksen poliiseille. Tempun tarkoituksena lienee ollut kiristää lisää määrärahoja, mutta se on toinen juttu se.
  16. Kylläpä tuli oikein vonkale, kaikkien aikojen kepuvale. Ryöstöpolitiikka ei vain kuulu Keskustan harjoittaman politiikan piiriin, vaan täysin olennainen ja korvaamaton osa sitä. Vuodesta toiseen KePu on harrastanut alue- ja maatalouspolitiikan nimeä kantavaa tulonsiirtoa kaupungeista Kepulandiaan. Siinä siirtyy kaupungeissa asuvien veronmaksajien rahoja harvaan asutuille seuduille tai muuten vaan syrjä-Suomeen. Tätä ainakin me ryöstön kohteeksi joutuneet nimitämme ryöstöksi.

    Esko Ahon hallituksen aikana verotusta nostettiin hurjasti ja kaikkia kansalaisia motivoitiin yhteisiin talkoisiin laman nujertamiseksi. Paavo Lipposen hallitusten aikana palkansaajien tuloveroa sitten alennettiin asteittain, kun pahimmasta päästiin ja lopulta tultiin tilanteeseen, jossa tuloveroa alennettiin kulutuskysynnänkin kasvattamiseksi ja jota politiikkaa Vanhasen hallitus jatkoi vasten kaikkia niitä lupauksia, joita Keskusta vaalien alla antoi.

    En ota kantaa siihen, mitä demarien politiikka edustaa, koska sitä ei ole tarkoitus käsitellä tällä palstalla, mutta sen voi sanoa, että Keskustan politiikka on puhdasta edunvalvontaa, jonka ytimenä on budjettipolitiikka ja siinä sovittu rahojen siirto Kepulandian hyväksi.
  17. Keskustademari kertoi sen mikä on ennenkin ollut tällä palstalla esillä eli Jäätteenmäen omat tuntemukset ja näkemykset yksin jättämisestä. Onko Jäätteenmäki siis täysin väärässä vai eikö hän vain ymmärrä politiikkaa? Vastaapa nyt Emeritus Keskustademarin kommenttiin.
  18. Porvarihallituksen tuloa ennustavia voisi verrata melkeinpä maailman lopun ennustuksiin. Suomessa on nykyisin niin tuntuva vasemmistoenemmistö eduskunnassa, ettei porvarihallitusta hevin muodosteta, koska ei ole syytä olettaa, että Suomeen tulisi vähemmistöhallitus.

    Ainoa mahdollisuus oikeistolaisen hallituksen saamiseksi, on se, että vasemmistopuolue Keskustaa äänestävät alkavat kilvan äänestää Kokoomusta, jolloin Suomeen muodostuisi selkeärajaisempi oikeisto-vasemmisto -jako.
  19. Olen nauttinut lapsilisää johonkin ikään asti, jota en nyt muista. Sen jälkeen olen hankkinut kaiken omaisuutena ja elänyt tuloilla, jotka ovat erisorttista tuloa vastikkeellisesta työstä tai muusta antamastani palvelusta, josta joku toinen on suostunut minulle maksamaan. On tietysti palveluja kuten terveyspalvelut, liikennepalvelut, turvallisuuspalvelut yms., joiden nauttijana olen kaikkien kansalaisten tavoin. Mitään sellaista sosiaali- ja muuta tukea en ole koskaan saanut, johon ei jokaisella suomalaisella olisi jossakin elämänsä vaiheessa oikeus.
  20. Lyhyesti mutta ytimekkäästi sanottu. Juuri tuosta kepulaisuudessa on kyse. Mieli olisi oikeistolainen mutta lompsa huutaa sosialismin perään.
    21. 1261 / 1276
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt