belgiter

Vapaa kuvaus

Aloituksia

5

Kommenttia

444

  1. Entä jos koira pelkää tehdä tarpeitaan teidän läsnäollessanne. Jos se on aikaisemmin vain päästetty pihalle, se on saanut tehdä asiansa rauhassa. Nyt sillä on ihminen vieressä vahtimassa. Ja sitten sisällä hätä käy ylitsepääsemättömäksi. Ehkä koiraa on kuritettu joskus sisälle pissimisestä, ja on virheellisesti ehdollistunut, että ihmisen läsnäollessa ei saa pissiä.

    Toimikaa niin kuin pennun kanssa. Jos ja kun tekee pihalle, kehukaa rauhallisesti ja aluksi voi ehkä palkata makupalallakin. Jos koiralta lipsahtaa sisälle, älkää sanoko mitään, hakekaa vain rätti ja siivotkaa tyynesti sotku pois.

    Hankkikaa koiran luottamus, leikkikään ja ulkoilkaa sen kanssa paljon. Auttaisiko pitkä naru ja puska, jolloin koira voisi mennä pusikkoon tarpeille ja saisi ehkä siitä turvantunnetta itselleen.
  2. Minä en nyt ota kantaa siihen, onko suojelu sopiva laji koirallesi tai onko koirasi rotua vai roduton. Mutta noista lonkista sen verran, että pidäthän koirasi hyvässä lihaskunnossa, sillä hyvä lihaskunto tukee lonkkia ja niin ne kestävät paremmin. Tietääkseni suojelukoiralla pitäisi olla jo ennestään ennen treenien aloittamista hyvä kunto.

    Miksi koiraa ei ole rekisteröity EJ-rekisteriin (ei jalostukseen rekisteri), jos sitä ei voi jalostukseen käyttää? Onko koirallasi olemassa paperit jossain, vai eikö sitä ole alunperinkään rekisteröity? Jos koirallasi on paperit olemassa, niiden kuuluisi olla sinun hallussasi. Jos et sittenkään pidä papereista, voit polttaa ne. Käsittääkseni koiran voi siirtää myös aikuisiällä sinne ej-rekkariin, jos sillä on alunperinkin paperit. Ja eihän nyt luovutusikäisestä pennusta näe, millaiset lonkat sille tulee?

    Suojelukoulutusryhmiin voi olla tunkua, ja silloin etusijalla ovat sellaiset koirat, joiden kanssa voi tavoitteellisesti harrastaa esimerkiksi kilpailuja varten. Paperittomalla ei ole kilpailuoikeuksia suojelussa. Joten epäilen pääsyäsi koulutuksiin.

    Tottelevaisuutta voit aina harrastaa, parantaa koiran hallintaa. Tottelevaisuudessa voi kilpailla myös paperittoman kanssa, kunhan sillä on tunnistusmerkintä eli se on ns. fix-rekisteröity.
    Jälkeä pystyy myös touhuilemaan kotioloissa, ja jälki sopii hyvin myös sellaiselle koiralle, jonka kanssa ei voi revittää esimerkiksi juuri lonkkien takia. Jos haastetta haluat, voit harrastaa erikoisjälkeä, joka on myös suojelun yksi osa-alue. Kisoissa ei ole hyppyjä, mutta kiaamaan et edelleenkään pääse. Paitsi ehkä mejässä (verijälki metsästyskoirille), en tiedä mejän roturajoituksista.

    Millaista vahtikoiraa haet? Virkatyyppisestä vahtimisesta en sano mitään, mutta kotikoiralle ehkä riittää se, että sen opettaa haukkumaan pihaantunkijoille. Musta sakemannin näköinen koira ihan varmasti säikyttää tunkeilijat, vaikka vain haukkuisi. Eihän tunkeilija tiedä, että se on opetettu vain pelottelemaan. Meinaa meidän tervunarttukin on kuulemma saanut isolta mieheltä melkein kuset housuun haukkuessaan.

    Ainahan voit kysyä, pääsetkö mukaan. Ehkä ryhmässä onkin tilaa. Ja jos olet terveellä asenteella liikkeellä ja oikeasti haluat treenata myös kotona "läksyjä".
  3. Belgianpaimenkoira ei lähtökohtaisesti ole helppo tai halpa koira. Se on alkujaan työkoira, ja näitä ominaisuuksia tulisi vaalia, mikä vaatii koiran omistajalta aikaa ja viitseliäisyyttä. Belgin turkki saattaa olla helppohoitoinen ja säänkestävä ja ruokavalio yksinkertainen, mutta ne ominaisuudet eivät ole ainoat kriteerit belgiä hankittaessa.

    Belgianpaimenkoira, niin kuin kaikki muutkin maailman koirarodut, täytyy ruokkia joka päivä riittävällä ja monipuolisella terveellisellä ruoalla. Vaivattomin vaihtoehto on laadukas kuivamuona höystettynä silloin tällöin tuoreilla aineksilla. Barf- eli raakaruokinta vaatii jo runsaasti perehtyneisyyttä, mutta voi yllättäen olla edullistakin kuulemani huhun mukaan.

    Ruokinta ei ole koirassa ainoa menoerä. Koira tarvitsee talutushihnan, harjan, kamman, ruoka- ja juoma-astiat yms. tarvikkeita, vaikka kupiksi kelpaakin vaikka vanha lautanen ja hihnaksi köydenpätkä. Tarvikkeet ovat kertaluonteisia.

    Koira pitää myös rokottaa ja madottaa. Vakuutuksestakaan ei ole haittaa. Se maksaa. Se voi myös loukata tassunsa niin pahasti, että haava pitää tikata lääkärissä. Koira voi myös sairastua pahasti tai kroonisesti ja tarvita kallista hoitoa.

    Lista ei lopu vieläkään. Belgianpaimenkoirilla on taipumusta järsiä tavaroita yksinollessaan etenkin nuorena. Tylsistynyt nuori belgi tuhoaa huonekalut ja syö seinät. Meiltä on korvattu satojen markkojen arvosta kirjaston kirjoja ja ostettu uusia kenkiä sekä kulutettu aikaa ja vaivaa seinien paklaamiseen belgipennun jyrsittyä yksinollessaan. Ja tämä on vasta pientä.

    Tuhoamista voi ehkäistä opettamalla koiran huolellisesti odottamaan yksin ja tarjoamalla sille riittävästi virikkeitä. Ja virikkeiden vastapainoksi katsottava, että koira osaa myös rauhoittua, jotta stressi ei jää päälle.

    Belgianpaimenkoira tarvitsee paljon lenkkeilyä ja liikuntaa. Tärkeintä on kuitenkin henkinen päänvaiva, belgiä pitää kouluttaa ja tarjota sille mielenvirikkeitä, esimerkiksi jäljestystä, temppujen opettelua ja tavaroiden etsimistä. Belgi on parhaimmillaan koulutettuna harrastuskoirana, lenkkitoverina ja perheenjäsenenä.

    Edelleenkin suosittelen sinulle pehmokoiraa, ellet tosiaan ole valmis ulkoilemaan koiran kanssa, opettamaan sitä, kuluttamaan rahaa sen ruokaan ja rokotuksiin yms. oli se mitä tahansa rotua. Äläkä tue pentutehtailua ottamalla halvan koiran epämääräisistä oloista. Siitä on haittaa sekä sinulle että koiralle. Belgianpaimenkoirat maksavat noin 700-1000€, mikä on rekisteröidyn rotukoiran normaali hintahaarukka, ellei kyse ole huippusuositusta kääpiökoirarodusta, jollaisen edustaja voi maksaa jopa 1500€. Pehmokoirat maksavat 5-100€.
  4. Jos olet ostamassa koiraa omaksesi ja maksat siitä täyden hinnan eli koira siirtyy sinun omistukseesi, kasvattajalla ei ole koiraan enää mitään oikeuksia. Hän voi toki palauttaa osan hinnasta näyttelykäyntiä/terveystutkimusta vastaan, sillä näin olen kuullut joidenkin tkevän: pitävän hiukan "panttia", kunnes koira on tutkittu. En tiedä, millaisia velvoitteita kauppakirjaan voidaan laittaa, mutta ei ainakaan mitään kohtuutonta. Muistathan vaatia kirjallisen kauppakirjan, johon on tarkasti kirjattu, mitä hintaan sisältyy yms. Kennelliitosta saa valmiita kaavakkeita.

    Jos koira on tulossa sijoitukseen, tilanne on toinen. Silloin koira on kasvattajan omistama ja asuu teillä. Tavallisesti sijoituskoirasta maksetaan vakuusmaksu ja sitä käytetään näyttelyissä. Se siirtyy hallussapitäjän omistukseen, kun vaadittu pentue on syntynyt (elävänä tai kuolleena) tai astutusmäärä on tullut täyteen. Jos pentuja ei tule, koira siirtyy haltijalle tietyn ajan jälkeen.

    Jos koira on sinun omistuksessasi, ja kasvattaja haluaa siltä pennut, hän voi vuokrata sen jalostuskäyttöön, jos annat luvan.

    Jos itse pelkäät koiran näyttelyttämistä tms. niin voit kysyä, jos kasvattaja ehtisi itse esittää sen. Se, kuinka paljon näyttelyissä käydään, on teidän välistänne. Minusta olisi ihan ok, jos koiraa käytettäisiin ainakin kerran näyttelyssä, jotta kasvattaja ja sinä itsekin näkisitte, millainen se on tuomareiden mielestä. Näyttelyä varten koira pitää etukäteen totuttaa käsittelyyn ja hälinään ja sen pitää juosta kauniisti hihnassa.

    Ja tosiaan, kannattaa kirjoittaa kaikki selvästi ja yksiselitteisesti sinne kauppakirjaan, sillä riitatilanteessa voidaan tarkistaa sieltä, mitä tulikaan sovittua. Älä suostu kohtuuttomiin ehtoihin tai ehtoihin, joita et pysty pitämään.
  5. Nykymaailmassa ystävällisyys vieraita kohtaan on yllättävän tärkeää.

    Kun koiraa on sen elämän alkuvaiheessa kohdeltu huonosti, on vaikea sanoa, onko sen arkuus opittua vai synnynnäistä. Sillä voi olla perinnöllinen alttius arkuuteen, jonka se sitten voi välittää pennuilleen geeniensa tai oman esimerkkinsä mukana. Lisäksi arka narttu voi tiineysaikana stressaantua herkemmin kuin "tervepäinen" ja stressihormonit kulkeutuvat veren mukana tietenkin pentuihin ja haittaavat niiden kehitystä. Tämmöistä olisin joskus kuullut.
  6. Olin juuri tulossa ehdottamaan lapinkoiraa. Jos pidätte ulkoilusta, rotu sopinee hyvin. Suomenlapinkoiria on muitakin värejä kuin mustia, ruotsalaisia taas vain mustina. Musta toki imee enmmän lämpöä, mutta paksua turkkia voi lyhentää kesällä, jos koira on kuumissaan eikä se käy näyttelyssä. Ihan kaljuksi ei saa ajaa, koska turkki myös suojaa ihoa auringonpolttamilta. Uiminen taas on yksilökohtaista, omista belgeistä toinen inhoaa vettä ja toinen menee uimaan pallon perässä.
  7. Aloittajahan sanoo, että pentu on NYT neliviikkoinen. Eli on vielä emon hoivissa kasvattajalla. Kysyjä kysyy vain sitä, kenen velvollisuus on siruttaa. Monet kasvattajat siruttavat pentunsa, mutta vielä on niitäkin, jotka eivät siruta. Sirutuksen voi toki hoitaa itsekin, lisätietoja saa kennelliitosta ja eläinlääkäriltä.

    Kysy rohkeasti kasvattajalta. Jos kasvattaja on kasvattiensa arvoinen, hän vastaa kyllä asiallisesti kaikkiin kysymyksiisi. Onko koirat rekisteröity? Rekisteröimättömänä pennut voivat olla mitä tahansa vahinkojen, rahanhimon tai ihan asiallisenkin pennutuksen välillä. Erityisen huolestunut pitää olla, jos vanhemmat on rekisteröity mutta pentuja ei, sillä ei ole mitään järkevää syytä jättää pentuja rekisteröimättä, jos vanhemmilla on viralliset paperit.
  8. Itsellä ei ole mitään kokemusta asiasta, mutta itse ottaisin tilanteessa rauhallisesti. Jos pentu on kovin villi, katsokaa että vanhemmalla on paikka, jossa se saa olla rauhassa. Koiraa ei saa pakottaa, ettei se koe joutuvansa pakkorakoon ja pelästy kahta pahemmin, mutta toisaalta ei saa myöskään hyssytellä, sillä se viestii koiralle, että jotain on tosiaan hätänä.

    Ja ulkoillessa sinun koirasi ei mene tapaamaan vieraita koiria. Sinä olet sen johtaja ja suojelija. "Suojelet" sitä vierailta koirilta. Näin sen ei tarvitse hälyttää vaarasta. Jonkun rauhallisen ja kiltin koiran kanssa voi antaa tutustua kaikessa rauhassa, aluksi vaikka vain seurata sen vieraan koiran leikkimistä ohjaajansa kanssa, mutta ei saa pakottaa esimerkiksi pitämällä sylissä, ettei se tunne jäävänsä loukkuun. Ensimmäiset kerrat koirasi varmaan juoksentelee haukkuen edestakaisin, mutta jos toinen koira ottaa lunkisti eikä reagoi, se ehkä myöhemmin (monta tapaamiskertaa) uskaltautuu nuuhkímaan.

    Koirallesi voi olla tosi tärkeää, että se saa itse nuuskia toista koiraa rauhassa ilman että toinen vaikka kääntyilee tai yrittää heti haistella takaisin. Koirille ei siis missään vaiheessa sanota mitään. Kun koirasi uskaltaa luottaa yhteen koiraan, se ehkä ymmärtää, etteivät ne muutkaan niin pahoja ole. Mutta sinun täytyy ymmärtää, että koirasi ei halua olla kaikkien kaveri. Muutama vakileikkikaveri riittää koiralle, jos se edes huolii niitä.

    Jos koira on totaalisen lukossa tilanteessa, eli ei huoli edes makupaloja, ja käytös häiritsee jo kadulla ohittamista, voi ehkä aloittaa siedättämisen. Eli ollaan juuri ja juuri niin kaukana vieraasta koirasta, ettei koira pelkää sitä, ja syötetään makupaloja, leikitään lelulla, ja ehkä teetetään joku temppu ja palkitaan. Sitten siirrytään lähemmäs.
  9. Monet noutajat ovat nuorina kovin leikkisiä ja jopa vallattoman villejä. Toisaalta ne ovat ihmisrakkaita eivätkä tarkoita yleensä ´pahaa tuupatessaan innoissaan ihmisen kuralätäkköön istumaan.
  10. Viestinne kuulostaa kovasti lapinkoiralta. Karvaa lähtee tosin varmasti ja tykkää haukkumisesta, mutta se on opetuskysymys. Karvanlähtöongelmia voi ehkäistä harjaamalla koiran säännöllisesti ulkosalla, etenkin karvanlähtöaikaan, joka nartuilla on tavallisesti juoksujen jälkeen, mutta vaihtelee kyllä jonkin verran. On vain siivottava vähän useammin. Toisaalta niihin nurkissa pyöriviin karvoihin tottuu.

    Lapinkoira on keskikokoinen pitkäkarvainen suomalainen koirarotu. Ruotsilla on oma versio. Lapinkoira tykkää perheen seurasta ja rakastaa perheen kanssa ulkoilua. Lapinkoirasta saa uskollisen lenkkikaverin. Se sopii myös agilityyn ja tokoon, vaikka ei vakavasti harrastaisikaan, ja sen pitäisi oppia peruskäskyt helposti. Siitä rauhallisuudesta en kyllä ole siitäkään kovin varma, on se varmasti rauhallisempi kuin oma rotuni belgianpaimenkoira... Koira oppii olemaan sisällä rauhallinen, kun sille opetetaan, että sisällä nukutaan ja syödään, leikit ja riehuminen tapahtuu ulkona.

    Ulkokoiraksi lapinkoira ei sovi. Mikään koira ei tykkää olla yksin, vaikka se ei sitä suoraan kertoisikaan. Toki koira oppii olemaan työpäivän ajan yksin, mutta sen enempää sen ei pitäisikään olla yksin.

    Siskosi pelkoon voi auttaa se, että hän saa tutustua koiraan sen ollessa pentu. Kannattaa kertoa, millaisia pennut ovat. Ne saattavat näykkiä ja kokeilla hampaita sormiin, mutta se on vain leikkiä. Näykkimistä ei kuitenkaan missään nimessä saa tukea vaan se on ohjattava alusta alkaen sallittuun kohteeseen, kuten vaikka leluriepuun.

    Muutenkin suosittelen tutustumaan koira-aiheisiin kirjoihin ja nettisivuihin kaikessa rauhassa. Kuulostat aivan lapselta, joten oletko jo puhunut vanhempiesi kanssa. Mitä he ajattelevat koiranhankinnasta? Millaisen he haluavat koiran olevan, jos he edes harkitsevat koiraa? Muista, että koira on loppujen lopuksi heidän vastuullaan. Jos he eivät suostu koiran hankintaan, voit ulkoiluttaa naapuruston koiria ja hoitaakin niitä, jos olet tarpeeksi vanha.
  11. Meidän tervunarttujen pentumittoja en tiedä enkä muista, mutta aikuisena molemmat ovat sä'ältä 60 cm ja paino noin 23kg. Siis tervuja ovat. Vaikka mitat ovat identtiset ja sukua keskenään, ovat koirat hyvin eri näköiset, toinen on paljon tiiviimpi pakkaus kuin toinen.
  12. Pehmolelukoira ajaa saman asian. Niitä voi sitä paitsi halata, eikä se mene rikki, joten sopii myös pienten lasten seuraan.
  13. Vähemmällä vaivalla ja pienemmällä riskillä selviät leikkauttamalla nartun. Se maksaa korkeintaan muutaman satasen ja koira paranee todella nopeasti, jos ei tule komplikaatioita. Meidän toinen tervunarttu leikattiin kohtutulehduksen takia, jolloin leikkaus on kalliimpi ja riskialttiimpi (naapurini vanha lapinkoira kuoli siihen). Vaikka koira oli ennen leikkausta sairas, se parani silti nopeasti ja täysin. Ainoat miinukset olivat turkin laadun muuttuminen hankalammaksi, ja joillekin nartuille tulee virtsankarkailua. Tämän voi kuitenkin hoitaa lääkityksellä.

    Pennutuksessa on riskinsä. Emon terveys on tutkittava, valittava tutkittu ja hyväluonteinen terve uros. Sitten astutetaan, vaan ei leppoisasti odotella pentuja. Emolle pitää ostaa erityistä ruokaa, jotta pennuilla olisi kaikki "rakennusaineet" ja emo myös syö loppuvaiheessa enemmän. Synnytys on aina riski. Pentu voi juuttua synnytyskanavaan, synnytys ei käynnisty, voidaan tarvita kallis keisarileikkaus. Pennut eivät ehkä olekaan terveitä ja pirteitä, vaan voi tulla suuri suru kun ne kuolevat käsiin. Tai niitä joudutaan hoitamaan isolla rahalla. Sitten niille pitää etsiä hyvät kodit. Se ei ole helppoa. Entä jos pennuille ei löydykään hyviä koteja? Ja tässä on vain murto-osa kauhuskenaariosta.

    Pennutus ei ole riskitöntä. Tuttavani kääpiöpystykorva sai tiineenä kohtutulehduksen ja pennut menetettiin. Koira oli pakko leikata.

    Koiran pennuttamisella tai pennuttamattomuudella EI ole mitään VAIKUTUSTA koiran TERVEYTEEN. Kohtuvaivat ehkäistään vain leikkauttamalla narttu. Samalla vältytään kiusallisilta juoksuilta. Kohtuvaivojen välttely on erittäin huono syy teettää pentuja. Meillä on täysin terve leikkaamaton ja pennuton narttu sen leikatun lisäksi. Haluaisin, että myös tämä narttu olisi leikattu, ettei sille käy kuten naapurin lapinkoiralle. Parempi leikata liian aikaisin kuin liian myöhään.
  14. Eikös kuolaaminen liity yleensä löysiin suupieliin, jollaisia bernillä ei ole.
  15. Kaukkarihan on laumanvartija, eli se on vahtinut karjaa pedoilta ja varkailta... ehkä joku on sillä tavalla yhdistänyt sen tyyppiset koirat paimeniin ja paimentamiseen, vaikka ne eivät paimenna.

    Toisaalta: lapinkoira ja lapinporokoira, jotka paimentavat poroja, mutta tietääkseni ne eivät ole paimenkoiraryhmässä vaan pystykorvissa? Ja tiibetinterrieri ei ole terrieri vaan alkuperäiseltä käyttötarkoitukseltaan lähempänä paimenkoiraa.
  16. Pakotteita kannattaa käyttää vain, jos todella osaa käyttää niitä. Muuten tuloksena on entistä epävarmempi suoritus. Minä en osannut.

    Toisaalta puhtaalla palkitsemiseen perustuvaan koulutukseen vaaditaan myös tietotaitoa ja etenkin viitseliäisyyttä. Koira totutetaan häiriöihin pikkuhiljaa, eikä virheiden yksinkertaisesti päästetä tapahtumaan esim. välttelemällä virhetilainteita. Koira oppii vain yhden tavan toimia. Tämä tosin perustuu vain lukemaani ja tosiaan vaatii kärsivällisyyttä.
  17. Nimi Lassie tulee englanninkielisestä sanasta lass, joka tarkoittaa tyttöä. Luullakseni se voi olla yleinenkin koirannimi englanninkielisissä maissa. Alkuperäinen Eric Knightin kirjojen Lassie oli TRICOLOUR-narttu (eli mustavalkoinen ruskein merkein), jonka esikuva oli hänen oma collienarttunsa.

    Elokuvassakin oli ilmeisesti aluksi narttucollie.

    Pal-nimisen uroscollien kouluttaja kuitenkin päätti ujuttaa sen rooliin. Hän saikin Palin koekuvauksiin, kun alkuperäinen collienäyttelijä kieltäytyi uimasta. Uroksella on myös näyttävämpi turkki kuin nartulla, minkä myös kerrotaan olevan syy roolivalintaan. Pal oli erittäin uskottava joenylityskohtauksessa ja se sai roolin...

    Pal oli TÄYSIN erilainen kuin alkuperäinen kirjojen Lassie. Pal oli pieni collieksi ja väriltään soopeli, toisin kuin Lassie, joka on oikeasti tricolour eli mustavalkoinen ruskein merkein. Lisäksi sillä oli valkoinen viiru naamassa. Englanninkielisessä kirjassa Lassie come-home on muistaakseni sanottu selvästi, että Lassiella ei ole (kirjan mielestä virheellistä) valkoista päässä.
  18. Valtaosa koulutksesta tapahtuu kuitenkin kotona. Kentältä saadaan tiettävästi ohjeet, miten juttu opetetaan ja voidaan harjoitella häiriön (muut koirat) alla.

    Kun koiralle opetetaan uusia asioita, tärkeintä on, että sitä opettaa aina sama ihminen. Kun asia on opetettu, muutkin perheenjäsenet voivat käskeä koiraa. Muuten koira voi hämmentyä, koska eri ihmiset toimivat eri tavalla.

    Toki vanhemmat voivat tulla kentälle ja se on itse asiassa aivan hyväkin, kunhan eivät vaan häiritse. Tällöin he näkevät, mitä kentällä tehdään ja miten koiraa on opetettu.
  19. Pidäthän koulutuksesi lyhyinä hetkinä. Koirasi jaksaa keskittyä paremmin, jos koulutat vain muutaman minuutin kerrallaan. Lopeta treeni, kun kaikki menee vielä hyvin ja koira on kiinnostunut. Näin sen motivaatio pysyy paremmin yllä ja sen pitäisi oppiakin paremmin. Olethan myös tarpeeksi selkeä. Jos treeni on sekava, liian vaikea tai liian helppo, koiran kiinnostus laskee. Koulutettuasi muutaman minuutin, voit pitää tauon. Ja sitten ehkä toinen lyhyt koulutushetki. On parempi kouluttaa viisi minuuttia aamulla ja viisi minuuttia illalla, kuin tunti iltapäivällä... Eläimen koulutuksessa lepo on yhtä tärkeää kuin itse opettaminen. Levossa opitut asiat järjestäytyvät aivoissa ja seuraavalla koulutuskerralla se tulee esiin.

    Katso myös, että koirasi pääsee onnistumaan usein ja palkitse se siitä. leiki myös paljon koirasi kanssa.

    Millaisia asioita olet koettanut kouluttaa? Yllä olevat neuvot pätevät temppujen opetteluun ja tottelevaisuussuorituksiin. Arkipäivän jutut... oma juttunsa.

    Vai yritätkö opettaa vain kävelemään kauniisti hihnassa? Koiralle on täysin normaalia ja minusta sallittua haistella tienvieriä lenkillä. Tietenkään ei saa vetää tai häiritä ohikulkijoita. Eikä hidastella liikaa. Vanhat koirat kuitenkin liikkuvat hitaammin kuin nuoret.
    Arkipäivän tapojen opettamisessa on oltava johdonmukainen ja pitkäjänteinen. Ei niin, että välillä innostutaan ja sitten luovutaan.
  20. Oletko jo käynyt rotuyhdistyksen sivuilla? Osoite on www.finbelge.fi ja siellä on rotuesittely. Siellä on myös luonteesta.

    Belgianpaimenkoirilla on havaittu ainakin epilepsiaa ja spondyloosia. Sairauksia on näilläkin, mutta en tiedä, minkä verran verrattuna saksanpaimeneen.

    En tiedä, millaista on kouluttaa saksanpaimenkoiraa, mutta belggarissa on omat haasteensa. Se on ensinnäkin nopea, joten kouluttajan täytyy ennakoida hyvin. Kun sakemanni vielä miettii, belgialainen on jo tehnyt. Jotkut belgianpaimenkoirat ovat myös arkoja tai heikkohermoisia, siksi kannattaa katsoa, millainen vanhempien suku on luonteelstaan.

    Belgianpaimenkoira ei ole puhdas seurakoira. Se on rotu, jonka kanssa tulisi harrastaa jo kasvatustyön tukemiseksi. Agility ja toko sopivat hyvin näyttelylinjaiselle, samoin jäljestys, viesti ja haku. Käyttölinjainen sopii myös edellisiin, mutta siitä saa myös suojelukoiran. Käyttölinjaisen kanssa harrastaminen edellyttää jo vakavaa sitoutumista, sehän on työkoira, näyttelylinjainen on enemmän harrastuskaveri.
    21. 12 / 23
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt