alv65

Vapaa kuvaus

Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

15

Kommenttia

75

  1. se, että hän sanoo syyn olleen osittain sinussa, on todennäköisesti vain keino saada sinutkin tuntemaan syyllisyyttä?

    vain itse voit tietää mitä tunnet, ja haluatko yrittää jatkaa.

    vaikeaa se on (kokemusta on), mutta toisinaan se voi kannattaakkin.

    pärjäile
  2. ei se, et käy pornosivuilla, oo mitenkään pettämistä. ei ainakaan mun mielestä.

    mä en jaksa käydä niillä sivuilla, mut kyllä muhun vaikuttaa kiihottavasti, jos katotaan vaikka subilta (olikos se nyt 69 kanava?) kun naiset ja miehet paneskelee oikein olan takaa.
    mua tosin ärsyttää se, et ne on selvästi tehty enemmän miehille kun naisille.
    naiset haluais niihin leffoihin jotain juonta, eikä sitä, et heti mennään itse asiaan.

    se ärsyttää, et aina näytetään kun mies saa orgasmin. miks ei koskaan näytetä kun nainen saa. (vaikka olis feikkiäkin).
    jotkut naiset ei mun käsityksen mukaan halua myöntää, et niitä kiihottaa, kun ne katsoo pornoa. (oisko jotain "en ole kunnon äiti" juttua? taisin ajatella itsekkin niin, kun olin nuorempi. en muista enää, koska siitä on jo niin kauan.
    ehkä mulla on tätä ikää (40v) jo sen verran, et oon päässyt eroon joistakin aiemmin "kärsimistäni" estoista.
    on tietenkin niitäkin, jotka oikeesti ei voi sietää pornoa.

    ei pornon katselulla oo mitään tekemistä sen kanssa, et sä et olis antanut miehelles tarpeeks.
    miehet vaan "kokee" seksin erilailla kuin useimmat naiset.

    kaikista paras yllätys miehelles olis se, et SÄ vuokraisit vaikka jonkun alan leffan, ja katsoisitte sen yhdessä.
    äläkä ajattele et yrjö, vaan rentoudu ja anna miehes kiihkon ruokkia myös omaa kiihkoas.
    mä oon varma, et sen jälkeen miehes syö sun kädestä.
    ilmeisesti se ei vois kuvitellakkaan, et sä katsoisit jotain seksiä videolta?

    mä luulen, et toi "ootte sopinut", meinaa et sä oot sopinut? (mies ehkä myöntynyt, että saa sut tyytyväiseks?)
    eihän se mies sitä kattois, jos ei se siitä tykkäis?

    lopuks tunnustus.
    mua kiihottaa ihan hirveesti, jos mies sanoo mua huoraks. (ei oo hajuakaan et miks).
    aluks miehen oli tosi vaikeeta sanoa niin(mä kysyin et mikä siinä on vaikeeta?) se vastas, et on outoa sanoa vaimoaan ja lastensa äitiä huoraks.

    no, ei oo enää.
  3. mä ainakin oon sen verran tempperamenttinen, et ei siitä tulis mitään, jos mun pitäis varoa kun vituttaa tai joku juttu kaivelee.

    muille perheenjäsenille mä sanon, et nyt on pinna tiukalla. silloin ne tietää, et ei kauheesti kannata ärsyttää.
    jos ärsytyskynnys jostain syystä menee yli, niin kyl mä sit karjun jos karjututtaa.
    jos en jaksa raivota, niin sit mä meen yläkertaan makkariin kattomaan telkkua, tai lukemaan kirjaa.
    jos ne jatkaa sitä, mikä mua on ärsyttänyt, enkä jaksa raivota, niin sit mä ajattelen, et tehkää mitä lystää. hajottakaa vaikka koko talo jos huvittaa.

    kun ne yrittää puhuu jotain, niin mä en vastaa (koska ei vaan huvita), tai sanon et ei kiinnosta.
    se tuntuu äsyttävän niitä paljon enemmän kuin se, et mä raivoon. (varsinkin mies "ärsyyntyy" tosi paljon, kun en puhu sille, ja oon kun se olis ilmaa).

    joten vastaus on, et saan tai en, niin kuitenkin näytän vitutukseni.
  4. masennusta. (omaa kokemusta on)

    ei niitä lapsia todellakaan viedä kovin helposti, ei, vaikka äiti olis todella pahasti masentunut.

    kaikkein tärkeintä on hakea ja saada apua mahdollisimman pian.
    varsinkin kun avovaimollasi on ollut itsetuhoisiakin ajatuksia.
    kun on tarpeeks masentunut, niin kaikki (pienetkin) asiat tuntuu kaatuvan päälle.
    mulle ekaks tuli unenpuutetta (7kk) koska lapsi oli pahassa sairastelukierteessä.
    sitten kun se vihdoin saatiin terveeks, niin mä en yksinkertaisesti enää osannut nukkua.
    mä pelkäsin, et joku lapsista saa syövän tai kuolee autokolarissa ym. vastaavaa.
    kaikki mahdolliset "pelottavat" ajatukset pyöri vaan päässä, eikä niitä saanut enää siinä vaiheessa itse lopetettua, vaikka järki sanoi et jos jotain on sattuakseen, niin en mä sitä voi estää.
    sit seuras itsemurhayrityksiä ja lapinlahden ja kellokosken "keikkoja". (sairaala vaihtui kun muutettiin).
    kaikkeen tähän paskaan on mennyt 15 vuotta, mut nyt viimeisin vuosi on mennyt tosi hyvin.
    tähän täytyy kertoa et lääkitys on vihdoinkin oikea (näillä palstoilla saa sit kuulla tosi usein jos jotain ärsyttää joku "juttu" et ;onks lääkitys oikea? kaikkien mömmöjen eri miksaukset on tullut kokeiltua. aikaa meni vaan kauan ennenkuin oikea coctail löytyi.

    jokatapauksessa niin vaikeelta kun se tuntuukin, niin nyt sun vaan täytyy olla se "vahva" osapuoli ja hakea apua.
    soita esim. neuvolaan tai terkkariin. sieltä osataan antaa neuvoja mitä tehdä ja mistä saa apua.

    p.s. ei niitä munkaan lapsia viety, vaikka välillä olinkin tosi pihalla.
    onneks ainakin silloin vielä sai kunnalta kodinhoitoapua. meillä kävi monta kuukautta aivan upea ihminen. osittain tuntuu et sen ihmisen ansiosta mä oon vielä täällä.
    se kodinhoitaja oli tomera täti, joka pani kakrut ja kodin oordinkiin. leipoi,teki ruuat ja ulkoili ja askarteli lasten kanssa, kun mä en itse kyennyt tekemään mitään. (nukuin,itkin ja nukuin, itkin ...)

    mun omaiset ei yksinkertaisesti tajunneet missä mennään, vaan niiden mielestä mä vaan halusin huomiota?? haloo?? ekan itsariyrityksen jälkeen ne oli sit ihan ihmeissään, et mitä tää nyt on??
    sit ne kuunteli ihmetellen kun lääkärit kertoili niille missä mennään.

    tää nyt oli tällainen juttu.
    toivottavasti saat tästä jotain tolkkua ja ehkä apuakin siihen mitä tehdä.
  5. jos lopettais tällä palstalla käymisen, mutta joku "juttu" pistää käymään "vaan" tän kerran.

    siinä mä oon samaa mieltä, et tää on tavallaan kidutusta, josta on vaan jotenkin vaikeeta luopua.
    tietenkin sitten kun on aikansa lukenut juttuja kummankin näkökulmasta, niin oma hatutus saa taas tuulta purjeisiin.

    mä oon samaa mieltä itse asiassa kaikista sun mainitsemista jutuista.
    on tosi hyvä kuulla kerrankin jonkun "kakkosen" "tunnustavan", et ne jotka haukkuu vaimoja, ovat ihan yhtä mustasukkaisia ja vihaisia, ja ehkä pelkäävät jäävänsäkin "kakkosiks".
    ehkä just se pelko miehen/naisen menettämisestä on sitten kakkosillakin syy näihin "vihanpurkauksiin.
  6. vaimoille oo tapahtunut tällaista pettämistä kerta toisensa jälkeen.

    taitaa suurimmalla osalla olla kyse yksittäistapauksista??
    toivottavasti ainakin.

    eikä siinä ole mitenkään itsekunnioiteksen puute kysymyksessä, ei ainakaan pelkästään.

    ei se erokaan niin vaan helppoa ole.

    miks ei voi keskustella kakkosen kanssa, jos molemmat (naiset/miehet) sitä haluavat??

    enkä minä ainakaan tunne olevani rassu (onneton kylläkin), enkä todellakaan tappele miehestäni. päinvastoin. olen sanonut miehelle monta kertaa että senkus menee jos haluaa.
    ei kuulemma halua.
  7. kakkonen voi olla ulkopuolinen??

    ja tietenkin suurimmassa osassa tapauksista syyt ja seuraukset johtuvat avio/avoparin välisistä suhteista.

    tosin tiedän tapauksen, jossa aviopuolisoiden välillä ei ollut mitään ongelmia, mutta toinen vaan yksinkertaisesti rakastui "kolmanteen" niin totaalisesti, että ei voinut enää jäädä pulisonsa luo.

    tässä tapauksessa ei mielestäni ollut mitään salarakas meninkiä, koska ennenkuin mitään pettämistä olisi tapahtunut, niin asiasta kerrottiin puolisoille.

    eihän se silloinkaan helppoa ole, mutta ei siinä silloin tule mitään katkeruuden ja tavallaan "petetyn" tunteita. ei ainakaan samalla tavalla, kuin jos se olis tapahtunut "salaa".
  8. enhän mä voi tietää mitä tää "kakkonen" on ajatellut tai tuntenut?
    enhän mä tuntenut miestänikään, vaikka oltu yhdessä 25 vuotta.

    mitä olisit itse kertonut jos joku vieras soittaa, ja alkaa kysellä kaikenlaisia henk. kohtaisia asioita.
    mieti vähän.
    olisitko itse ollut rehellinen ja kertonut kaiken??

    ja mistä mä tiedän mitä se kertoi "avoimesti" ja "rehellisesti"??
    onhan sekin voinut laskea palturia ihan yhtä paljon?
    vai onko vaimon "velvollisuus" kertoa miehensä p...lle totuus???
  9. ykkönen soitteli?
    eiks se niin mee, et kosto on suloista??
    siinähän sait tietää miltä tuntuu, kun joku ihan vieras alkaa soittelemaan. ja kaiken lisäks just lapsillekkin. et tainnut tietää, et lapsille soittelu on rikos, ja soittelija saadaan kiinni teletietojen perusteella. niinkuin joku jo aikaisemmin kertoi. tosin olen myöskin itse ottanut asioista selvää (poliisilta, jonka luona olit käynyt itkemässä et yks vaimo "soittelee" ja "uhkailee") ja myöskin kaikkea SINUN mahdollisia tekemisiäsi seurataan.
    siinä vaiheessa kyllä tiesin, että olit soitellut vaan raivoissas ja "epätoivoisena", kun et elämäs rakkautta saanutkaan itelles.

    jokatapauksessa, en olisi enää vaivutunut edes soittamaan, mutta oli tosi ilo kuulla, että olit ns. paskat housuissa. käyntisi poliisin puheilla todisti sen. (tosin ethän sinä tunne minua, ja ilmeisestikkin luulit, että aion jatkaa
    "sekavien" juttujen soittelua.

    entäs kaikki ne puhelut ja viestit (minulle ja miehelle). niiden lähettäjä saadaan myöskin kiinni.

    siihen kysymykseen, et miks vasta viiden kuukauden jälkeen(jos olet oikea henkilö), voin sanoa, että järki sanoi et ei sa kannata, mutta tunnepuoli (viha ja vitutus) halus saada "kostonsa".
    ja saihan se.
    tosin tää poliisi sanoi, et tällasissa tilanteissa aina tunteet kuohuu puolin ja toisin.
    oikeassahan tuo oli.

    jokatapauksessa osataan me vaimotkin pelata tätä peliä.


    ja tyhmä kun olet, niin voin kertoa, et jos oikein haluaisin "pelotella" sinua, niin eihän sitä tarttis muuta kuin soitella aina eri numeroista ja muunnella vähän ääntään.

    ja jos olet se henkilö joksi sinua luulen/toivon, niin en todellakaan puhunut "sekavia", vaan ihan tosi faktoja. vai voitko kiistää sen??

    enkä todellakaan syytä sinua eniten, vaan miestäni, mutta sinä olit "osasyyllinen" tähän "sotkuun".

    se on jäänyt ihmetyttämään, et miks ihminen vaihtaa etu- ja sukunimensä??
    siis jo kauan ennen kuin aloin soittelemaan ja puhumaan "sekavia". (puhelinkeskus kertoi ja ihmetteli asiaa).

    jokatapauksessa, minusta olisi ollut mielenkiintoista "oikeasti" keskustella ja kuulla mitä mieheni on sinulle puhunut, koska olit/olet niin rakastunut häneen.
    omasta mielestään hän ei mitenkään antanut sinun ymmärtää että olisi halunnut jotain "yhteiselämää"???

    täähän on tietenkin mulle kerrottu versio.

    jokatapauksessa, soittele jos jotain jäi hampaankoloon. minä EN soittele poliisille. ja niinkuin kerroin, ainahan voi soittaa toisesta numerosta ja jos epäileet että huijaan, niin tämän viestinhän voi säilyttää.

    jos tää "vastaus" ei ole tarkoittamalleni henkilölle (hän kyllä tietää jos on), niin sorry vaan.
  10. sun onnettomasta suhteesta miehees en tiedä, mutta jos sun rakastajallaskin on huono suhde vaimoonsa, niin kuin ihmeessä sen vaimo voi odottaa sille kolmatta lasta????

    luulis, et jos suhteessa ei oo onnellinen, niin ei takulla menis tekemään enää lisää lapsia.
    vai???

    miten on velvollisuudentunto puolisoa kohtaan??
    sellainenkin pitäis olla jossain "sielunsopukoissa".

    sit tää uskomaton juttu, et mies on kertonut että auttaa kun vaimo on raskaana.
    miten ihmeessä voi raskaus auttaa yhtään missään asiassa??????

    luulis sun (NAISENA??) tajuavan, että raskaana ollessaan on kaikista kamalinta, jos saa tietää, että miehellä on suhde jonkun toisen kanssa.

    raukkamaista on myös olla suhteessa, jossa on onneton. muka lasten takia.
    eniten lapsiin sattuu, kun ne huomaa, et kaikki ei oo hyvin vanhempien välillä (jos tapellaan, huudetaan ja tiuskitaan ja raivotaan toisilleen, niinkuin yleensä tehdään, jos kaikki ei oo hyvin keskinäisissä väleissä).
    ei ne idiootteja, joille voi syöttää mitä tahansa pajunköyttä. kyllä ne vaistoaa jo pelkästä ilmapiiristä et kaikki ei oo ok.

    tästä rakastajasta tulee fiilis, et se vedättää sua sanomalla olevansa onneton?
    senhän naiset usein "hyväksyy" syyksi pettämiselle.

    jokatapauksessa, häpeäisit käytöstäs
  11. tollanen ihminen. mä tulin surulliseks kun luin tätä.
    eihän sulla oo mitään. ei tunteita (paitsi kullissa), ei rakkautta (tosi sääli tyttöystävää, joka ei tiedä millainen olet), ei pelkoa (taudit),eikä varsinkaan minkäänlaista kykyä asettua toisen asemaan (oletko koskaan pysähtynyt ajattelemaan miltä tyttöystävästäs tuntuu, kun/jos hän saa tietää sun seikkailuistas?)
    veikkaan että et oo ajatellut koko asiaa.
    kaikki mikä on vähänkään tärkeää sulle, on SINÄ ITSE.

    tosi valitettavaa että tollasia on tänne syntynyt.

    ei millään pahalla, mutta kuitenkin.
  12. osaat filosohvailla hyvin.

    oli tosi mielenkiintoista lukea sun kirjoitukses.

    toivottavasti "toisetkin" naiset lukevat sen, ja pysähtyvät hetkeksi ajattelemaan omia "tekemisiään".
  13. tollasessa tilanteessa, kun lapsi on todella sairas, niin kyllä silloin pitää laittaa asiat tärkeysjärjestykseen.

    mikä on tollanen kiven alta ryöminyt ötökkä?
    ei sitä ainakaan voi mieheks sanoa. raukkishan se on.

    oishan sen eroasian voinut hoitaa myöhemminkin. itsekäs paska on ajatellut vaan itteään. ei ainakaan pätkän vertaa lastaan tai ex-puolisoaan.

    vaikka ei enää mitään rakkauden tunteita tällä miehellä tätä puolisoa kohtaan oliskaan, niin luulis jokaiselta löytyvän jotain inhimillisiä luonteenpiirteitä.

    en mä ainakaan haluais olla tän uudenkaan eukon pöksyissä (tosin toivon, et se ukko tekee sille saman tempun, koska tää eukko on tiennyt tästä sairaasta lapsesta, eikä oo sekään välittänyt pätkän vertaa äidin tai lapsen tunteista). varsinkin kun tietää millainen luuseri ukko on.

    enpä myöskään ihmettele, jos tää ex on katkera.
    takuulla olis moni muukin.

    ei kukaan sais tehdä toiselle noin sikamaisesti. ei, vaikka kaikki syyt olis toisen osapuolen.
  14. aluksi pieni kertomus miehen työkaverista.

    en todellakaan tiedä onko ko. mies hyvä vai huono isä? jokatapauksessa hän on eronnut vaimosta 1 ja on naimisissa vaimon 2 kanssa.
    nyt tämä mies, ja vaimo 2, ovat lähdössä vuodeksi maailmaa kiertämään.

    kysymys kuuluukin, että kumpaa tyyppiä tällainen mies edustaa. hyvää vai huonoa?
    omasta mielestäni huonoa.
    missä on isä silloin, jos lapselle sattuu jokin onnettomuus? (vaimo 1 täytyy hoitaa myöskin muita lapsia)
    entä jos joku lapsista sortuu kuningas viinaan tai huumeisiin? (vaimo 1 täytyy "yksin"/sukulaisten turvin yrittää osata jotenkin hoitaa tilannetta.
    entäs väkivaltatilanteissa? oli joku lapsista sitten pahoinpitelijä/murhaaja tai pahoinpidelty/murhattu.

    missä on isä silloin?
    tässä tapauksessa maailmaa kiertämässä.

    nää jutut on tietenkin tosi kärjistettyjä, mutta periaatteessa ihan mahdollisia.

    SORRY! nyt taisin HIEMAN poiketa jutun juuresta???

    eevan pitäis ihan koemielessä soittaa, tai käydä sosiaalitoimistossa, ja kysyä paljonko on yhden ihmisen kuukauden "tulot".

    ei niillä suomen "suurilla" sosiaalituloilla paljon ole varaa valita, haluaako tinkiä tai olla tinkimättä elintasostaan.

    valitettavasti ystäväni pitää kyllä tinkiä omasta "elintasostaan" aika paljonkin, että lapset saavat ruokaa, vaatteita ja pystyvät kukin edes jotain harrastamaan.

    ei siinä äiti "suurilla" sosiaalituilla paljon kampaajalla käy, tai osta itselleen uusia vaatteita (ei, vaikka edelliset suunnilleen lahoavat käsiin).
    sosiaalitädit vaan sanovat, että heillä on tietyt "normit", joista voidaan poiketa vaan tosi hädän tullessa.

    mitä on se tosi hätä??
    kyllä äidin itseluottamusta ja omanarvontunnetta "syö", kun ei saa edes siistejä vaatteita. ei, vaikka tädit näkevät millaisissa vaatteissa äiti kulkee.

    kyllä edellä mainittu äiti on sanonut, että jos olis tän tiennyt, niin olis kyllä harkinnut eroamista, oli syy melkein mikä tahansa.
  15. tää "mies", josta sä kerrot, on kyllä jotenkin "pimee". kai se saa jotain kiksejä, kun se kaiken huipuks vielä kehuu ällöttävällä käytöksellään.

    jos tää vaimo alistuu tilanteeseen, niin ethän sinä todennäköisesti (ellet tunne ko. henkilöä ja ole jutellut hänen kanssaan?) tiedä mitkä hänen syynsä ovat.
    1) pelko yksinjäämisestä lasten kanssa?
    2) pelko että jaksaako "henkisesti" lasten kanssa. (ne joilla lapsia on, niin tietävät, että ne osaavat välillä käydä "hermoille" aika tavalla. kaiken huipuks mitä enemmän ne lähestyy murkkuikää ja varsinkin jo murkkuiässä olevat, ovat välillä TOSI HERMOJA koettelevia.
    3) niin kornia kuin se onkin, niin kyllä taloudellisetkin asiat painavat vaakakupissa aika paljon.
    jos nainen ei jostain syystä ole työssäkäyvä, niin se summa, jonka mies joutuu lapsista maksamaan, on tosi naurettava. tosin on miehiä, jotka haluavat maksaa muutakin kuin vain pakolliset elatusmaksut.
    4) voihan vaimo olla niin "rakastunut" mieheensä,että "sulkee silmänsä" ja uskoo parempaan huomiseen??
    5) syitä voi olla miljoonia. onneksi meitä on niin erilaisia ihmisiä, että mikä sopii toiselle, niin ei sovikkaan toiselle.

    kokemuksesta voin omalta kohdaltani todeta, että (onneksi) minusta ei tullut vainoharhaista ja kireää. (ennen kyllä olin mustasukkainen ja vihainen jos mies meni esim. kavereittensa kanssa ulos).
    en tee yllätyskäyntejä työpaikalle. en soittele ja kysele mitä mies tekee tai missä on. en osallistu firman kekkereihin, koska koen, että jos mies haluaa pettää, niin kyllä sen paikan ja ajan jotenkin saa fiksattua muuallakin kuin juhlissa ollessaan.

    tää pettäminen on MINUA kasvattanut, ja olen huomannut, että kyllä mä pärjään omillanikin.
    ennen olin (vois kai sanoa) "läheisriippuvainen".

    aluks tietenkin iski totaalinen paniikki siitä, et jos mies jättääkin mut.
    mä oon tajunnut, et koska kun tällainen juttu tulee yhtäkkiä eteen, niin ensin iskee kaikki pelot ja menettämisen tunteet. ja sitten viha ja katkeruus. (voin vaan kuvitella miltä niistä naisista tuntuu, kun mies ilmoittaa yhtäkkiä suhteesta, ja häipyy suunnilleen saman tien uuden "rakkaansa" luo).
    samaa mäkin aluks pelkäsin (ihmiselle pitäis antaa aikaa toipua shokista, ja tottua ajtukseen erosta) mut kun aikaa meni vähän, niin mä (omaksi ja miehen yllätykseksi) sanoin, et jos se on rakastunut tähän toiseen, niin sit sen täytyy mennä ja elää tän naisen kanssa.

    tässä vaiheessa miehelle iski ilmeisesti totaalinen paniikki (käytöksestä päätellen). kai se luuli (?), et se voi tehdä mitä vaan (tosin miehen mukaan jutun ei pitänyt mihinkään seksiin johtaa (just joo) vaan "vahingossa" kaikki tapahtui. niinkuin kai kaikille muillekkin?), ja kiltti vaimo antaa anteeksi.
    mut ei se nyt ihan niin mennytkään.

    saa nähdä kuinka tässä käy, koska toista kertaa mä en aio tätä läpi käydä.

    toisten mielestä kerran pettänyt pettää uudelleenkin. voi olla hyvinkin mahdollista.
    mut kai mä jaksan vielä toivoa, et ei se aina niin mee. aika näyttää.
  16. sen olla pitää.

    sen kun laittaa nurkkaan "seisomaan", niin kyllä sen siellä kelpaa "seistä jököttää".

    sitäpaitsi tällaisen vanhan naisen on mahtavaa istua rauhassa "kiikkustuolissaan" ja ihastella koko komeutta.
  17. tää koko aihe kaikkine paskoineen on valitettavankin tuttu juttu mulle tällä hetkellä.
    kuten jotkut ovat ehkä huomanneetkin??

    (kirjoitin yhden jutun nimim. ahdistunut. en kyllä tiedä et miks en kirjoittanut omalla nimimerkilläni? tai ehkä siks, et aina mä just oon "valittava" petetty vaimo.

    jokatapauksessa, on hyvä että jotkut jutut saa mut joskus hyvällekkin tuulelle (anteeks kyl ihan hirveesti teille kaikille jotka ootte puolesta ja vastaan alkuperäisestä kirjoituksesta).

    jokajokajokatapauksessa näiden juttujen lukeminen sai mut tuntemaan et mä oon kuin tennesmatsissa katsojana.
    pää kääntyy edestakas.

    onneks voitolla ovat "vaimot"
  18. tosi tyhmä juttu.
    kuka nuija kysyy joltain palstalta sperman poistosta patjastansa???
    kaiken huipuks jotkut oli vielä antaneet ohjeita mitä pitäis kokeilla.

    on siinäkin eukko. ei taida oikein olla oma seksielämä miehensä kanssa kohdallaan (todennäköisesti miehellä on jossain rakastajatar), kun on hankkinut rakastajaks jonkun sellasen, jolla ei oo seksielämää ja joka ei osaa vissiin edes tumputtaa, koska "rojuu" tuli kaikesta päätellen litrakaupalla.

    no, jokainen bamlaa tyylillään
  19. voi paska mikä sika.
    luuletkos itse olevas joku luomakunnan kuningas???
    oisit onnellinen et joku viittii sun kanssas edes tehdä lapsen. (jos se nyt edes on sun?)

    sääliks käy vaimoa jolla on tommonen ällöttävä äijä.
    mitenkähän herran kävis, jos sä esim. joutuisit johonkin onnettomuuteen ja halvaantuisit??
    sit sun vaimo ajattelis, et hyi helvetti tollasta pyörätuolissa istuvaa, kuolaavaa ja housuihin paskovaa ukkoa.
    mikäli se ei ala pian liikkumaan, niin mä jätän sen.

    sun vaimos kannalta on positiivistä ajatella, et se pystyy aina laihduttamaan, mut miten sun kävis??

    yksin taitaisit maata sairaalan sängyssä ja paskoa housuihis.

    et oo hääppöinen "mies", jos raskaana olevasta vaimosta tollasii ajattelet.
    olisit onnellinen, et edes vaimo pystyy saamaan lapsia. moni ottais kaikki ne kilot ilomielin jos vaan pystyisivät saamaan lapsia.

    hei yrjötys. kato peilistä itteäs, ja mieti vähän arvomaailmaas.
  20. vaan miettimistä, vaikka ei se taida oikein onnistua, kun et tajuu mistä ne vaihtoehdot on tulleet.

    täs on yks aika HELPPO vastaus jopa sunkin ymmärrettäväkses: vaihtoehdot otin täältä palstoilta. haloo pahvi!

    täytyy myöntää et ärsyttää ku heti ollaan viisastelemassa et "onks kaikki kotona" ja "aika läpinäkyvää, blaa blaa..."
    21. 2 / 4
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt