morpheuz

Vapaa kuvaus

Ihminen. Tollo. Akateemisesti kouluttautunut.

Rakastan ihmisiä. Inhimillisyyksineen.

Sosiaalinen erakko eli niin paljon yksinolosta pitänyt, etteivät kaikki sosiaaliset säännöt päde kohdallani. Olen utelias, mutta ujohko; tarpeen tullen suorasanainen. Kiinnitän huomiota usein rivien väliin yhteiskunnallisessa keskustelussa, ja juttelen mielelläni asioista, joista ei normaalisti puhuta tai asioista, joista pidetään paljon asenteellista ääntä, muttei oikeastaan keskustella kunnolla. Tätä havaitsee paljon esimerkiksi poliittisessa talouspuheessa ja keskustelussa maahanmuutosta.

Elän hyvistä keskusteluista. En kuitenkaan aina kaipaa uutta ajateltavaa, vaan mulle kelpaa mainiosti mukavat ihmiset, jotka pitävät mukavista jutuista. Akateemisen ja inhimillisen kiinnostuksen kohteita on useita: kulttuurit, viestintä, kansantalous, lääketiede, politiikka, ihmispsyyke, pakkomielteet. Akateemiset työni ovat käsitelleet addiktioita, sanatonta viestintää riita- ja sotatilanteissa sekä rahaa.

Harrastan musiikkia, elokuvia, liikuntaa, kirjoittamista, lukemista, pölöilyä ja järjestötoimintaa. Musiikki on tärkeä osa elämääni. En soita tai laula, mutta pyörin kuvioissa ja kuuntelen melko laaja-alaisesti. Suosikkejani ovat mm. Muse, Opeth, Pink Floyd, a-ha, The Beatles, Rammstein, Amorphis, Katatonia, Porcupine Tree, David Guetta, Anathema, Metallica, 30 Seconds to Mars, Korn, Queen, Peter Gabriel, The Moody Blues, Deep Purple, Devin Townsend, Depeche Mode, Chisu, Air, Amplifier, George Michael, Marilyn Manson, In Flames, Coldplay, Madonna, Dream Theater, Jenni Vartiainen, The Prodigy, David Bowie, Pendulum, Volbeat, Megadeth, Stevie Wonder, Bee Gees, Linkin Park, U2, Fear Factory, Nightwish, Alter Bridge, Michael Jackson, Def Leppard, Black Sabbath, Eminem, Lady Gaga, The Kinks, Black Eyed Peas, Massive Attack, Kamelot, Killing Joke, Elton John, Robbie Williams, Goldfrapp, Lana Del Rey, Bruce Springsteen, Green Day, Adele, VNV Nation, Led Zeppelin, Blackfield, Radiohead, Duran Duran, Beck, Hans Zimmer, Threshold, The Hollies, New Order, Simon & Garfunkel, Hurts, Leprous, Elbow, Justin Timberlake, Daft Punk, Carpark North, Shinedown, Pixies, Die Antwoord, Ultravox, Paradise Lost, Kotiteollisuus, Alphaville, Chase & Status, The Shins, Septicflesh, Woven Hand, The Chemical Brothers, ZZ Top, Static-X, PMMP, Lacuna Coil, Mastodon, Pain, Björk, Infected Mushroom, Röyksopp, Gotye, Circus Maximus ja Cat Stevens.

Suosikkileffoja mm. Nykyaika (Modern Times), Koyaanisqatsi, The Wall, Monty Python-elokuvat, Rita Hayworth - Avain pakoon (Shawshank Redemption), Fight Club, Hohto (The Shining), Unelmien sielunmessu (Requiem for a Dream), Se7en, The Grand Budapest Hotel, Epällyt (The Usual Suspects), Alien, Léon, 2001 - Avaruusseikkailu, Piukat paikat (Some Like It Hot), Spartacus, Hyvät pahat ja rumat (The Good The Bad & The Ugly), Mr. Nobody.

Muutama ajatteluuni vaikuttanut oppinut: Jon Elster, Bruce K. Alexander, Zygmunt Bauman, Friedrich Nietzsche, Leon Festinger, Arlie Russell Hochschild, Clifford Geertz, Neil Postman, David Harvey, Philip Goodchild, John Kenneth Galbraith, William James, Charles Saunders Pierce ja George Herbert Mead.

Vapaa-aikanani: Seison, istun, Kävelen (ja luen samalla), makaan.
Katson tv:stä mieluiten: Dokkareita ja kisoja.
Kotieläimet: Villakoirat nurkissa.
En pidä: Nuhasta.
Parhaat matkakohteet: Ruokakauppa.
Ruoka & juoma: Lähes kaikki. Alkoholiton ja kofeiiniton. Myös kasvisravinto.
Koulutus: Yliopisto/korkeakoulu
Ammatti: Viestintä/media/kulttuuri
Ase tai siviilipalvelus: Käyty
Yhdistykset/kerhot: Reilukerho

Siviilisääty: SinkkuLapset: 0.

Aloituksia

4

Kommenttia

162

  1. Luultavasti samaan tapaan kuin suurin osa. Olen aktiivinen baarikävijä, vaikka olen absolutisti. Autan kaverini pystyyn, saatan ne kotiin, mutta jos tekisin tätä 24/7, en muuta ehtisi tehdäkään. Mulla on oma elämäni ja asioita, jotka mun täytyy laittaa muiden elämän edelle, mikä ei ole läheisriippuvaiselle helppoa. Joten vastauksesi kysymykseesi on: nykyään tilanteen mukaan.
  2. Viestini on varmasti pahimmillaan relativistinen. Kaikki on ok. En kuitenkaan kirjoittanut sitä sävyllä, että kaikki on ok. Vaan siinä, että ihmiset valitsevat, miten valitsevat, ja se on hyväksyttävä. Kuka minä olen tuomitsemaan ihmistä, joka on jättänyt auttamatta alkoholistia tai ylistämään sitä, joka on. Olen tehnyt itse kumpaakin. Olen itse ollut myös se, jota on korjattu, ja jätetty korjaamatta. Mitä voin muuta tehdä kuin hyväksyä asianlaidan? Vastaan kapinoimiseni kun aikaan aiheutti sosiaalisia ongelmia ja oli yhteydessä koko ongelmavyyhteen. Lopetin kapinoinnin ja aloin kiinnostua asioiden syvemmistä merkityksistä. Tietoisuus ja ymmärrys. Sekö, että ymmärtää, miten ihmiset toimivat ja valitsevat puolesta tai vastaan tekee ihmisestä huonomman?

    Vaihtoehtoja on monia, mutta ilmeisesti lähtökohtaisesti odotetaan selkeää, oikeaa vastausta. "Auta nyt miestä mäessä" tai "Älä auta miestä mäessä". Riippuen sitten kannasta voidaan olla puolesta tai vastaan ja keskustelu jatkuu ymmärtämättä toisen kannan perusteluita, kuuntelematta edes niitä, olematta niistä kiinnostuneita. Sillä tavalla maailmaa on parannettu jo hyvän aikaa, ja lopputulos on kaikkien asiasta oikeasti kiinnostuneiden nähtävissä. Alkoholiongelma on poistunut, syrjäytyneet ovat tasa-arvoisia kulutus-kansalaisia, työttömyyttä ei ole, tuloerot on saatu minimoitua?

    Kyllä, olen tietoinen siitä, että kenties jonakin päivänä maailma tai ainakin inhimillinen olemassaolo päättyy. Minunkin sydämeni lakkaa lyömästä, kuten luultavasti meistä kaikkien. Silti olen tietoinen myös siitä, että niin kauan kuin elän, valitani vaikuttavat ensisijaisesti ja eniten omaan elämääni ja terveyteeni. Siitä syystä minun on oltava tietoinen motiiveistani ja käyttäytymiseni seurauksista. Ilman tietoisuutta omasta tilastaan, itsensä auttaminen on vaikeaa, eikä muiden avusta välttämättä ole suurtakaan hyötyä. Moniko täällä on sosiaalialalla töissä, auttamassa vuodesta toiseen alkoholisteja, joiden määrä vain kasvaa, vaikka kuinka autettaisiin?

    Jos täällä oikeaa vastausta kaivataan, annan muutaman harkittavaksi:
    - olkaa tietoisempia itsestänne ja omasta tilastanne
    - auttakaa itseänne eli korjatkaa luunne muiden ihmisten pihoilta
    - jos teitä autetaan, koettakaa olla korvaamatta muiden tekemiä palveluksia rahalla, vaan tehkää vastapalvelus
    - olkaa aidosti kiinnostuneita muista ihmisistä

    Päätän tähän.
  3. Tähän on vain yksi oikea vastaus ja se on, ettei sellaista ole.

    Asia on ilmaistu useasta eri näkökulmasta täällä ikään kuin oikeana vastauksena. Mitään yhtä oikeaa vastausta vain ei ole. Kaikki näkökulmat ja valinnat ovat mahdollisia. Se mihin puuttuisin, on kuitenkin ajatus alkoholisoituneen ihmisen omasta valinnasta alkoholisoitumisen taustalla.

    Jos joukossa on alkoholia käyttäviä, moniko teistä on tehnyt tietoisen valinnan siemaistessaan ensimmäinen hörpyn? Moniko hankki itse pullonsa ja tiesi, mitä joi? Moniko teistä tiesi, miten se teidän tunne-elämäänne vaikuttaa, millä tavalla se teidän käsitystänne teistä itsestänne, ajasta, tunteista, muista ihmisistä ja maailmasta muuttaa? Moniko teistä on tietoinen siitä, että joitte alkoholia vain siksi, että kulttuuri on sen teille tuottanut - harva teistä valmisti itse juomansa. Moniko teistä aloitti alkoholinkäytön yksin, ilman sosiaalista painetta tai toisen ihmisen suostuttelua? Voin jatkaa kysymyslistaa, mutta jos pystytte edes noihin vastaamaan niin, että voitte sanoa olleenne täysin tietoisia valinnastanne, voitte minun puolestani syyttää alkoholisteja heidän alkoholiongelmastaan.

    Olen itse 99% absolutisti. Olen syyttänyt nuoruudessani alkoholisteja samaan tapaan heidän virhevalinnoistaan. Myöhemmin olen tutustunut muihin addiktioihin ja havainnut myös itse olevani yksi tuossa samassa katraassa, vain ilman viinaa. Olen alkanut tutkia asiaa ja mitä syvemmälle ongelmassa päästään, sitä laajemmalle vastuu alkoholiongelmasta ja -ongelmaisesta lankeaa. Kannan vastuuni siitä, että juon noin snapsin vuodessa. Kun kaltaisiani snapsinjuojia on tarpeeksi, Alkon ja baarien olemassaololle sekä alkoholinkäytölle on perusteet.

    Se, millä tavalla alkoholistia parhaiten autetaan, on toinen asia. Alkoholistia on todella vaikea auttaa, jos ja kun hän ei ole ongelmastaan tietoinen. Meistä kenenkään ei tarvitse sietää ihmisiä, joilla on ongelma, joista he eivät ole tietoisia. Jotka syyttävät tai solvaavat meitä vain, koska heidän olonsa on huono. Jos kuitenkin autamme - mikä on aivan yhtä hyvä valinta kuin auttamatta jättäminen - voi olla, ettei avustamme ole mitään hyötyä. Lähinnä annamme viestiä, että: "Tapa, jolla elät on okei, voit rauhassa juoda itsesi kuoliaaksi, mutta etpä palellu kuoliaaksi takapihallani."
  4. Se, että näin tapahtuu laivalla, on oikeastaan aika pientä. Toki erinäisiä riskejä on olemassa, jos ja kun vanhemmat lähtevät rilluttelemaan ja jättävät lapsensa yksin. Tuo on kuitenkin varmasti vanhempien enemmän tai vähemmän tietoisesti ottama riski.

    Entä ne vanhemmat, jotka eivät käy risteilyllä, vaan klubeilla ja baareissa huomattavasti säännöllisemmin? Ne, jotka jättävät nuorempiakin lapsia yksin kotiin. Lapsi on lopulta sopeutuvainen olento. Me kaikki olemme. Mutta esimerkillään vanhemmat viestittävät, että on ihan okei olla välittämättä lapsen hyvinvoinnista. Se kuuluu suomalaisiin tapoihin, ihan siinä missä mahdollisesti joka viikonloppuinen tai säännöllisempi alkoholinkäyttö.

    Lapset pärjäävät kyllä, mutta se ei nähdäkseni ole tässä se tärkein asia. Uutisiin toki vanhemmat pääsevät - ja joutuvat miettimään omaa toimintaansa - jos lapsi kidnapataan hytistä tai hänet surmataan. Vanhemmat voivat kantaa syyllisyyttä silloin ja mediassa voidaan pyörittää vanhempien vastuuta, mutta se tuskin lopettaa tämänkaltaista käyttäytymistä. Silloin todennäköisemmin voivotellaan, miten pääsi käymään ja pidetään kuin pidetäänkin vanhempia vastuuttomina. Jos mitään ei tapahdu, kaikki on hyvin.

    Chances are. Jokaisen aikuisen, joka on jo jonkinlaisella suhteellisuudentajulla varustettu, tulisi kyetä arvioimaan omasta käyttäytymisestään itselleen ja muille aiheutuvia riskejä. Jokaisen aikuisen tulisi myös kyetä vastaamaan, miksi he toimivat, kuten toimivat. Voi olla, että "halusimme vain pitää hauskaa (kun niin harvoin voimme)" on tilanteesta riippuen aika heikko selitys.
  5. Ensimmäinen ja jotakuinkin ainoa taloudellisen rikastumisen edellytys länsimaissa on usko rahan symboliseen arvoon. Raha ja rikkaus ovat täysin kulttuurisia keksintöjä ja mielikuvituksen tuotetta. Siksi kysymys kuuluu: jos työstä ei saisi rahaa (tai vaikka saisi), kumpi tekee enemmän töitä se (ennen) rikas vai (ennen) köyhä? Väittäisin, että jälkimmäinen.
  6. Alkoholistiperheestä tuleva joutuu pettymään jo lapsena aika monta kertaa. Sitten joutuu kasvamaan vaikenemisen kulttuuriin, jossa perheen asioista ei puhuta, ja koska omat asiat on aika usein perheen asioita, ei niistäkään sitten tule puhuneeksi. Lopulta kun ei puhu, ei myöskään osaa puhua ja kaikki pitää sisällään, kaiken muun paitsi ne sosiaalisesti hyväksytyt asiat ja tunteet.

    Lopulta on mahdollista kadottaa itsensä sinne hiljaisuuteen. Miten koskaan oppia elämästä ja itsestään mitään, jos kaikki vaikeat asiat vaietaan? Kuitenkin opimme itsestämme osittain muiden ihmisten kautta ja taas heistä opimme omien kokemustemme kautta. Jos kokemuksemme ja tunteemme eivät ole meille selviä, ei kukaan muukaan ole meille kovin selvä. Lopulta meidän luottamuksemme tai epäluottamuksemme on muiden luottamusta tai epäluottamusta. Miten koskaan voi luottaa toiseen ihmiseen, jos se toinen ihminen ei luota meihin/avaudu?

    Kaikista ei selvästi ole avautumaan, mutta lopulta vaikeneminen saattaa johtaa vakaviin mielenterveydellisiin ongelmiin. Itse masennuin ja koin oloni pääsääntöisesti yksinäiseksi. En kokenut voivani luottaa kehenkään, joten vetäydyin pitkälti kaikista sosiaalisista ympyröistä. Lopulta ajoin itseni aina siihen pisteeseen asti, että addiktoiduin, masennuin, menetin kenties luottamuksellisimman ja parhaimman parisuhteeni sekä erakoiduin (syrjäydyin) täysin "normaali-ihmisten" maailmasta.

    Kun ei enää lopulta ollut mitään menetettävää, oli oikeastaan aika sama mitä kerroin tai olin kertomatta ihmisille. Lähennyin niitä ihmisiä, jotka nyt jotakin kautta tunsin ja ajan kanssa minulle on syntynyt erittäin luottamukselliset välit ainakin viiteen (2 miestä, 3 naista) ihmiseen, joista yksi on äitini, joka on ollut osasyy vaikenemiseeni ja tunteideni piilotteluun.

    Ajattelin niin, että onko se lopulta minun vikani, jos joku osoittautuu epäluotettavaksi tai joka ymmärtää kerta toisensa jälkeen avoimuuteni väärin. Ei. Voin selittää ummet ja lammet taustaani ja avautua ilman suurempia ongelmia. Näyttää kuitenkin siltä, että yksinkertaisista kaikille ei kannata tai tarvitse. Joissakin tapauksessa paras on, jos toinen ihminen olisi sen verran kiinnostunut, että kysyy tunteista ja elämästä, jos on kysyttävää. Oman kokemukseni pohjalta näitä kyselijöitä on kenties vielä vähemmän kuin avautujia. Kertoneeko se sitten jotakin siitä, mistä me ihmiset toisissamme noin yleisesti ottaen olemme kiinnostuneita ja mistä kiinnostumme?
  7. Se vielä jäi sanomatta, että todellakin ihan turhaan hajotat itseäsi siinä suhteessa tunnepuolisesti. Jos kykenet vetäytymään tunnepuolisesti tavalla tai toisella, voit ottaa sen ihmisen vastaan kaverina/mahdollisena ystävänä tai edes vain ihmisenä. Et esitä niitä kysymyksiä silloin itsesi vuoksi, ikään kuin vaatien selitystä sille käyttäytymiselle. Kuitenkin pettäjä motivoi käyttäytymisensä ihan itse itselleen ennen kuin kenellekään muulle. Niinpä sen tunnepuolisen motiivin kaivaminen voi olla hyödyllistä pettäjälle itselleenkin. Korostan kuitenkin sitä, että voit ilmaista asian näin: "Sinun ei tarvitse selittää minulle mitään. Kunhan mietit hetken tai edes kaksi, miksi tarkalleen toimit niin kuin toimit. Mitä tunnet toimiessasi kuten toimit ja mihin tunnepuolisesti pyrit käytökselläsi?"
  8. Yksi lempiaiheistani on ihmisten tunne-elämä. Siinä kaikkein käsittämättömintä on se, miten ihmiset kehittävät itse itselleen tunteita ja perustelevat (motivoivat) ne älyllä. Tämä tarkoittaa, että ihmiset voivat muitta mutkitta pyrkiä perustelemaan järjellisesti asioita, joita tuntevat ja puolestaan tuntea voimakkaastikin omia ajatuksiaan sekä mielikuviaan kohtaan.

    Tuttu ihminen yleensä menettää tietyn mystiikan. Ajan kuluessa, mitä nuorempi sitä nopeammin, se mystiikka katoaa, vaikkei näin tosiasiassa tapahdukaan. Me ihmiset olemme lopulta melkolailla pohjattomia mysteereitä jopa itsellemme. Näkökulmastamme mysteerin katoaminen kuitenkin johtaa siihen, että toisesta ihmisestä alkaa tulla enemmän tai vähemmän tylsä. Jotkut vaativat vaihtelua elämäänsä, eivätkä enää tunne samalla tavalla intohimoa esimerkiksi omaa puolisoaan kohtaan kuin suhteen ollessa kaksi viikkoa vanha.

    Toisaalta olen itse ollut miehesi kaltainen ihminen. Se on johtunut huonosta itsetuntemuksestani ja tietyistä addiktioihin viittaavista piirteistä. Tulen alkoholistiperheestä, jossa mikään ei ollut koskaan varmaa. Totuin tiettyyn kaaokseen ja epävarmuuteen, joten liian vakaa suhde saattoi alkaa hyvin nopeastikin tylsistyttää. Sen lisäksi aloin uskotella itselleni, ettei se suhde kuitenkaan kestä, joten aloin etsiä seuraa. Näistä itselleni uskottelemistani asioista tuli itsensätoteuttavia pelkoja. Ero tuli osittain juuri oman käytökseni vuoksi.

    Kohdallani haaste oli se, ettei puolisoni ollut kenties valmis haastamaan minua ja minä taas en ollut laisinkaan valmis ottamaan vastuuta omista kuvitelmistani. Vaikka olisimme alkaneet keskustella asioista, olisin hyvin todennäköisesti kierrellyt ja kaarrellut. Olisin ollut se ympäripyöreä ja epäluotettava mies, jonka seuraan ei olisi kannattanut itseasiassa kenenkään tulla. Valitettavasti siinä vieressä jo oli nainen, joka kärsi käytöksestäni.

    Tunnepuolisesti olen ollut aina herkkä. Lisäksi - vaikka edellä olevasta toisin voisi kuvitella - minulla on ollut erittäin tiukka moraali. En ole sietänyt pettämistä ja ajatustakaan siitä. Siten en koskaan pettänyt, vaikka minulla ilmoituksia netissä olikin. Ilmeisesti tärkeintä itselleni oli, että "portit olivat ikään kuin auki" mahdollista eroa silmällä pitäen. Tästä asiasta minun olisi ollut erittäin vaikea puhua. Silti tuo on asia, josta minun olisi pitänyt puhua, asia, jota minun olisi pitänyt käsitellä. Jos ja kun en olisi kyennyt ottamaan haastetta vastaan, olisin ymmärtänyt erittäin hyvin puolisoni lähdön.

    Nähdäkseni paras lähtökohta keskusteluun on kuitenkin pettäjän puolison/tyttöystävän tunnepuolessa. Se käyttäytyminen hajottaa ja se leimaa toisen epäluotettavaksi. Jos vaikka olisikin joku syy luottaa, se luottamus on jo kadonnut, eikä toisen vakuuttelut siinä välttämättä enää auta. Pettäjän on kyettävä avautumaan tunteistaan eikä selitellä älyllä asioita, "mutta kun" tai "ei se mitään tarkoita". Ne eivät vastaa kysymykseen: "Miksi?" Ja siihen pettäjän tulisi kyetä vastaamaan, jopa ihan itsensä vuoksi.
  9. "Kulutuksella ei ole mitään merkitystä. Tuota on vaikea käsittää koska nykyään kaikki pyritään selittämään materialla tai konkreettisilla teoilla, eikä monikaan ymmärrä mitä esimerkiksi tunteet ovat."

    Tunteisiin vahvasti perehtyneenä olen samaa mieltä, mutta nähdäkseni ainakin kirjoituksessasi unohdat jotakin: yksilöt elävät materiaalisessa todellisuudessa, joissa he ovat toimivia subjekteja ja muiden toiminnan objekteja. Näissä subjekteissa tunteet ja ajatukset, keho ja mieli ovat yhtä, eivät toisistaan veitsellä erotettavia osia. Kaikkea ei pystytä selittämään materiaalilla ja kulutuksella, mutta niiden erottaminen yksilön tunne-elämästä ja toiminnasta on sama kuin yksilöltä amputoitaisiin jalat ja sen jälkeen odotettaisiin hänen juoksevan.

    "Seksuaalisuus on muutoinkin monimutkainen asia ihmisen elämässä ja erityisesti naisten kohdalla."

    Painottaisin sanaa "ihmisen".

    "Tuolla alempana kirjoitin siitä kuinka Osmo Kontula kertoi radiohaastattelussaan naisten yleisimmistä seksifantasioista, joista yksi on radikaalisti joutua raiskauksen uhriksi."

    Kontula kertoo paljon asioita tutkimuksissaan. Paljon muutakin kuin vain noista seksifantasioista. Hän on tutkinut alkoholin vaikutusta seksiin. Olen päälinjoittain samaa mieltä hänen kanssaan. Niin hänen kuin tutkimuksilla yleensä on tapana yksinkertaistaa asioita ja ihan syystä.

    "Hyvin harvoilla miehillä on sellaisia fantasioita, mutta naisilla on useita muitakin sellaisia fantasioita joissa naista käytetään hyväksi."

    Tämä ei kuitenkaan poista sitä, etteikö myös miehillä saattaisi olla fantasioita, joissa heidät raiskataan tai heitä kohdellaan väkivalloin. Fysiologiasta johtuen kuitenkin fantasiat voivat olla erilaisia.

    Itserankaisumalli sinänsä voi olla hyvin yksilöllinen. Rangaistukset pitävät sisällään viiltelyn, päihteidenkäytön ja pahimmassa tapauksessa itsemurhan. Kun on tarpeeksi rankaissut itseään, saattaa lopulta tiedostaa voivansa pahoin juuri valintojensa/toimintansa vuoksi. Silloin herätetään kysymys, miten tästä eteenpäin, mitä on tehtävä, miksi toimin näin? Ja tämä on nähdäkseni ketjun aloittajan tilanne. Hän voi päättää jatkaa alkoholinkäyttöään tai vähentää sitä sekä alkaa harrastaa seksiä tietoisesti useampien partnereiden kanssa, mutta silloin täytyy tapahtua jokin muutos moraalissa.

    "Kun tuota on tutkittu, on havaittu että ne fantasiat johtuvat siitä että koti on ollut ahdasmielinen ja moraaliltaan hyvin jyrkkä ja seksikielteinen. Siksi, koska seksuaalisuuttaan ei voi hallita, nainen on luonut "hyväksyttävän" fantasian, eli nainen oikeuttaa kielletyn masturbointinsa kuvittelemalla että päätyy raiskatuksi. Eli nainen ikäänkuin oikeuttaa sen rankaisemalla itseään."

    Jotkut yksilöt alkavat kapinoida vallitsevia olosuhteita vastaan, mutta eivät kaikki.

    "Jos luet rivien välistä, huomaat että nainen, jota on kasvatettu siveäksi, kiltiksi ja kaikkia tottelevaksi on hyvin altis muiden tuomitsemisille."

    Tuo on itsestäänselvä asia. Se ei vain kaikkien kohdalla toimi samalla tavalla. Kyse ei lopulta ole (aina) siitä tuomitsevatko muut ihmiset, vaan tuomitseeko itse oman käyttäytymisensä. Silloin ei olla tekemisissä suoraan aivokemian ja masennuksen, vaan omien psyykkisten rajojen rikkomisen kanssa. Muuttuneessa tietoisuuden tilassa ihmiset ovat käyneet sotia, tappaneet puolisoitaan, harrastaneet seksiä (ja tulleet raskaaksi raiskaajilleen) jne. Osa ei muista edes tekojaan, osa kokee niiden seuraukset itselleen ja muille haitallisina. Näistä samoista syistä, ihminen voi raitistua tai alkoholisoitua, lopettaa itselleen tuhoisan käyttäytymisen tai tuhota itsensä lopullisesti. Mikään tutkimus tai kukaan ei tiedä, mikä se mekanismi on, jolla yksilö toimii. Oleellista on se, mitä kukin yksilö sisällään tuntee. Haluaako muutosta vai paeta sitä.

    "Koska meidän yhteiskunta on mitä se on, kuten voit tämänkin ketjun moralistien teksteistä havaita, hyvin harvoin nainen vapautuu noista rajoituksista ja oppii elämään omaa elämäänsä ja nauttimaan siitä välittämättä muiden moralisoinneista."

    Sama pätee alkoholinkäyttöön, kulutustottumuksiin, koulutuksen arvostamiseen jne. Harva meistä on tietoinen tunteistaan ja toimintansa motiiveista. Tietoisuuteen ja harkintaan ei kouluteta missään. Millä tavalla vapautua, jos yksilöt ovat saaneet kaikki ajattelunsa (ja tunteidensa) peruspilarit perheestään, yhteisöstään, yhteiskunnasta, kulttuurista ja kaikilta "viisailta tutkijoilta"?
  10. "Esimerkiksi masennus on aivokemian epätasapainotilasta johtuvaa, ei mistään teoista tai tapahtumista. Siksi masennus on oikeasti sairaus eikä pelkkä vitutus."

    Tässä ei nyt kai kuitenkaan masennuksesta puhuttu? Vaan moraalista.

    "Masentuneella tietenkin vähät rahat tuntuvat pahemmilta kuin sellaisella henkilöllä jolla ei ole masennusta."

    Toki näin. Mutta masentunutta ja esimerkiksi moraalista krapulaa (morkkista) poteva eivät ole "sama asia." Yksinkertaistin itse sen verran, että puhuin nimenomaan opiskelijoista tai muutoin ihmisistä, joilla rahaa ei niin paljoa ole. Rikkaat eivät välttämättä pode samalla tavalla morkkista rahan kulumisesta kuin ne, jotka ovat juuri juoneet vuokrarahansa. Se on yksi morkkiksen syy.

    Seksin harrastaminen ihmisten kanssa, joista ei välitä, joita ei tunne, joiden kanssa ei olisi seksiä halunnut, on tässä suhteessa eri syy morkkikselle. Eikä sekään ole yhteydessä masennukseen, vaan moraaliin, jota ei rikota aivokemialla, vaan teoilla, jotka ovat yhteydessä tunne-elämään, joka on yhteydessä aivokemiaan.

    "Siksi morkkis tulee vaikka ei olisi tehnyt mitään ja vaikka viinansa olisi saanut ilmaiseksi."

    Puhutko nyt niistä masennusoireista vai niiden omien rajojen ylittämiseen liittyvästä toiminnasta, jolla on moraalinen perusta?

    "Aloittajan tapauksessa morkkiksesta ei pääse eroon vaikka seksiä ei harrastaisi, ja aloittaja ei tuntisi morkkista vaikka harrastaisi seksiä kahden miehen kanssa, mutta ei ottaisi viinaa."

    Tämä on mahdollista, mutta selvinpäin todennäköisesti toiminta on aika paljon tietoisempaa. Silloin moraali toimii. Jos siis yksilö päättäisi selvinpäin harrastaa seksiä kahden miehen kanssa, se olisi tyystin eri asia kuin muuttuneessa tietoisuudentilassa toimiessa.
  11. Noista tunnepuolen jutuista kirjoitin toisaalle. Huorittelu on yleensä sosiaalista leimaamista, mutta ihminen onnistuu kyllä itsekin tuomitsemaan itsensä, jos ja kun menee liian pitkälle, yli omien rajojensa. Valitettavasti olen kuullut aika paljon niitä tarinoita, jossa huorittelu on koskenut raiskattuja ja insestiä kokeneita. Niiden kohdalla on vielä kyseenalaisempaa puhua "huoraamisesta". Mutta se, ettei yksilö sitten oikeastaan koe itseään yhtään "huoraa" paremmaksi, onkin jo toinen juttu. Jos ja kun vielä elää sen stereotypian mukaisesti. Itsetunto-ongelmahan tuo on.
  12. Alkoholi tunnetusti vaikuttaa yksilön itsetietoisuuteen ja ymmärrykseen ympäröivästä maailmasta. Se vaikuttaa yksilön tunne-elämään ja käsitykseen ajankulusta. Samoin estoja vähentävänä depressanttina alkoholilla on taipumus luotsata yksilöt mielihyvästä ahdistukseen.

    Niinpä kysymys kuuluu: Miten tunne-elämäsi voi?

    Koetko ahdistusta (tylsistyneisyys, yksinäisyys, turhautuneisuus, stressi)? Käytätkö alkoholia näiden tunnetilojen hallitsemiseen? Millaisia tunnetiloja alat käydä, kun olet saanut hoidettua päällimmäiset tunteet pois?

    Alkoholinkäyttö liittyy usein sosiaaliseen ja useampi kuin yksi mies tai nainen käyttää alkoholia sosiaalisten estojen poistamiseen. Ujous on sekin negatiivinen (ahdistus)tunne, joka mielellään unohdettaisiin. Samalla vaan käy niin, että kun yksilö hukkaa ujoutensa ja herkkyytensä juodessaan, hän ei ole enää oma itsensä. Ujous ja häpeä liittyvät moraaliin, käsitykseen oikeasta ja väärästä. Niillekin on paikkansa.

    Nähdäkseni, jos käytät alkoholia ahdistuksen helpottamiseksi ja unohtaaksesi hetkellisesti korkean moraalisi, pyrit tuhoamaan itsestäsi jotakin. Otat riskejä ja saatat käyttäytyä välinpitämättömästi itseäsi sekä muita kohtaan. Silloin on ihan väistämättä esitettävä vielä yksi kysymys: Miksi inhoat itseäsi?

    Tämä kaikki liittyy alkoholinkäyttöön ja tunne-elämääsi. Mitä tulee seksiin, se voi toimia alkoholinlailla päihdyttävästi. Himoamasi miehen huomio toimii samalla tavalla. Rakastumisen ja ihastumisen tunteet vertautuvat amfetamiinin aiheuttamiin tunnevasteisiin. Eli samat alkoholia ja humalatilaa koskevat kysymykset voidaan esittää puhuttaessa seksistä.

    Nimimerkkisi kysyy, oletko jakorasia. Mitä meiltä muilta kysymään. Se, miten itse tunnet on tärkeämpää. On sinun asiasi tietää, mikä on oikein ja mikä on väärin. Huorat (prostituoidut) ottavat rahaa palveluksistaan. Tunnen naisia, jotka ovat myyneet itseään alkoholia ja muita päihteitä vastaan. En kuitenkaan pidä ketään heistä ensisijaisesti huorana tai itseään myyvänä. Meistä jokainen myy itseään jollakin tavalla. Sen sijaan tulen surulliseksi siitä, etteivät ihmiset välitä itsestään (kuin vain sen verran, että saavat haluamansa, kenties vain tuhotakseen terveytensä, sosiaaliset suhteensa ja elämänssä). Olet 30-vuotias. Voisit elää toisin.
  13. Humalan aiheuttama morkkis melko usein taitaa yhdistyä rahankulumiseen. Humalassa kun ei enää paljoa senttejä ja euroja lasketa, vaan vedetään niin paljon kuin vedetään, kunnes kupoli on sumussa ja jalat alta. Seksi on taas ihan oma alueensa, mutta molemmissa tapauksissa morkkis taitaa liittyä tuntemukseen, ettei ihminen ole ollut täysin oma itsensä - näin ei olisi käynyt, jos olisi ollut selvinpäin.

    Tästä syystä niin seksin kuin alkoholin kohdalla voidaan puhua kuluttamisesta: kulutus ei ole ollut hallinnassa. Enemmänkin olisi sietänyt saada/ottaa, jos vain olisi tarjolla ollut.
  14. Myös miehet kokevat morkkiksia. Usko tai älä.
  15. Nuo on vanhoja stereotypioita. Edelleen ilmeisesti sitkeässä elävät. Sosiaalisen sukupuolen määritelmät ovat ehtineet hiukan muuttua sitten 1960-luvun lopun. Naiset ovat seksuaalisesti vapautuneet ja miehet ovat ihan luvan kanssa naisellisempia.

    Välinpitämätön käyttäytyminen omaa terveyttä ja turvallisuutta kohtaan koskee ihmistä, ei joko nais- tai miessukupuolta. Jos yksilöllä on taipumus itsetuhoiseen ja välinpitämättömään käyttäytymiseen, on tilanne otettava vakavasti. Varsinkin silloin, kun yksilö itse huolestuu itse omasta käyttäytymisestään.

    Voit elää haluamallasi tavalla, mutta tuskin on tarvetta kehottaa ihmisiä elämään samalla tavalla silloin, jos ja kun kokevat sen olevan heille jo ongelma.

    P.S. Huora (horatsu) nähdäkseni ottaa palveluksistaan rahaa. Yksilö, joka harrastaa seksiä useiden ihmisten kanssa yössä, elää varmasti nautintokeskeistä elämää. Muuttuneessa mielentilassa (humalassa), se ei kuitenkaan ole sama asia. Tunne-elämä on muuttunut. Sama pätee seksiin. Seksi vaikuttaa ihmisen aivokemiaan ja dopamiinitasoihin. Lopputulos on se, että yksilö voi addiktoitua molempiin alkoholiin ja seksiin sekä vielä niiden kombinaatioon.
  16. On mielenkiintoista, että käytät sanaa "alkoholikulttuuri". Suomessa, kuten missään muuallakaan päin maailmaa, ei mitään yhtenäistä kulttuuria ole. On joukko ihmisiä, jotka käyttävät tai ovat käyttämättä, ehkä jossakin ryhmässä suurinpiirtein samoista syistä, mutta eri syistä kuin se naapurissa oleva ryhmä.

    Olen täysraitis, ollut koko ikäni. Alkoholismia olen samoin nähnyt koko ikäni, samoin kohtuukäyttöä. Olen katsellut vierestä erilaisia asennoitumisia ja lopulta päätynyt tutkimaan asiaa hieman perinpohjaisemminkin. Muutama huomio lienee syytä tehdä, mitä tulee alkoholikulttuuriin.

    1. Alkoholikulttuuri on osa kulutuskulttuuria. Ilman (alkoholin)kulutusta alkoholisteja ja alkoholiongelmia ei olisi.
    2. Kohtuullinen kulutus on sekin kulutuskulttuuria ja ylläpitää alkoholiteollisuutta (teollinen kulttuuri, markkinatalousyhteiskunta). Yksien juominen mahdollistaa toisien alkoholisoitumisen.
    3. Yksilötasolla hyödyt ovat usein sosiaalisesti jaettuja. Yhdessäoleminen ja hauskanpito liittyvät juomiseen, joten alkoholinkäytön osalta voidaan puhua samaan aikaan erilaisista viihtymiskulttuureista. Esimerkiksi yksi viihtyy baarissa (baarikulttuuri), toinen viiniä nauttien sivistyneessä seurassa (seurajuomiskulttuuri) ja kolmas vetää raskaita kännejä kaveriporukassa (herooisen juomisen kulttuuri).
    4. Yksilön ja yksilöiden kokemat hyödyt kuluttavat heidän rahojaan, eivät tuottajien. Siten tuottajien, jälleenmyyjien ja jopa hoitohenkilökuntien näkökulmasta kyseessä on taloudellisesti hyvä asia. He hyötyvät siitä, että muut kokevat alkoholinkäytöstä oletettua hyötyä. Jos ja kun yksilö on juonut parin omakotitalon verran, menettänyt terveytensä ja perheensä, haitat ovat vihdoin ylittäneet hyödyt?
    5. Alkoholinkäyttö ei kuulu ihmisen perustarpeisiin. Jotakin on juotava, mutta juomia on lopulta aika paljon, mistä valita. Pelkkä nautintokaan ei ole hyvä peruste alkoholinjuomiselle, koska jokainen alkoholia käyttänyt osaa kertoa, että ensimmäinen kerta saattoi olla helvetillinen. Se voi olla edelleen helvetillistä, mutta haitat kielletään, käyttöä harjoitellaan ja siihen totutaan. Tältä osin koko juomisen tarve on sosiaalisesti luotua. Voidaan lopulta puhua siitä, että kulttuuri (sosiaalinen) orjuttaa yksilön yhteenkuuluvuuden tunteen ja sosiaalisen kelpoisuuden vuoksi. Myöhemmin yksilöt antavat orjuttaa orjuttaa itsensä kulutukselle ja rahalle, sekä vasta paljon myöhemmässä vaiheessa, jos koskaan, fyysiselle riippuvuudelle aineesta, alkoholista.

    Kulttuuri ja sosiaalinen ovat siis lähtökohtaisesti aina alkoholinkäytön kivijalkana.

    Mitä ihaltavaa sitten meissä ei-juojissa on? Nähdäkseni ei yhtään mitään. Me olemme vain tehneet kulutustottumuksiemme suhteen toisenlaisen valinnan. Minua ei alkoholi ole koskaan viehättänyt näkemäni ja kokemani vuoksi, eikä varsinkaan maun. Se ei kuitenkaan ole tehnyt minua immuuniksi muita mahdollisia sosiaalisia ongelmia vastaan.
  17. Kovin sekalaisia ohjeita. Varmasti saat seulottua joukosta muutaman pätevänkin neuvon, mutta ongelma saattaa olla se, ettei näiden ohjeiden jälkeen paljoa viisaammaksi ole tullut. Otan ihan muutaman asian ensimmäiseksi esiin:

    Ihmiset tekevät valintoja. Valintoja motivoi usein jokin tunne. Alkoholinkäytön - kuten monen harrasteenkin - kohdalla voidaan ajatella, että tarve toimia tulee ahdistuksesta. Ahdistus tässä kohtaa kannattaa mieltää laajempana tunteiden ryppäänä, joihin liittyvät esimerkiksi tarve, halu, puute, tylsyys, turhautuminen jne. Toisaalta toimintaa motivoi mielihyvä. Alkoholi saattaa saada aikaan kokemuksen, että elää täydemmin tai ylipäätään elää, kun on hieman alkoholia veressä. Kun sitä on tarpeeksi veressä, ei taas välttämättä ole tietoinen yhtään mistään. Aika ja raha kuluvat, niiden ohessa tunteet ja keho (psyykkinen ja fyysinen terveys).

    Jos ajatellaan, että ahdistus motivoi ihmisiä toimimaan, on jossakin vaiheessa ahdistuttava voimallisesti omasta käyttäytymisestään, jotta muutos olisi mahdollinen. Sen mikä ennen tuntui "normaalilta" tai "hyvältä", on muututtava kiputilaksi. Kaiken aiemman on kyseenalaistuttava. Tuota tunnetta ja kokemusta ei voi kiirehtiä. Kun se iskee päälle ja alat käsitellä sitä, alat valmistautua muutokseen. Saatat tarvita tukea ja apua, jota voit saada monista paikoista, A-klinikalta, Jeesuksesta, uusista harrasteista, kavereiltani, ystäviltäsi, perheestä...

    Oikeaa aikaa ei meistä kukaan tiedä. Sinulle oikeaa metodia/vaihtoehtoa ei tiedä meistä kukaan tiedä. Ne sinun on löydettävä itse. Jos haluat keskustella lisää asiasta, voit ottaa yhteyttä sähköpostitse nimimerkkiini.
  18. Meidät ihmiset opimme käyttäytymismalleja, arvoja ja asenteita muilta ihmisiltä, esimerkiksi vanhemmiltamme ja yhteisöltämme. Toisaalta meillä on yksilölliset, henkilökohtaiset kokemuksemme, joita emme jaa muiden kanssa, ja joita emme välttämättä ole oppineet muilta. Kenties kuitenkin muut ihmiset ovat tavalla tai toisella kytköksissä näihin kokemuksiin. Näistä tekijöistä meistä jokainen kasvaa kaltaisekseen.

    Painimme yleensä lopulta melko yksin ongelmiemme kanssa. Mutta viimeistään ongelmamme heijastuvat sosiaalisissa suhteissa. Muiden ihmisten kanssa kaikki on toisin. Jotkut toimivat ikään kuin luonnostaan toisten ihmisten kanssa "oikein". Taas kolmansille heidän on täysin mahdotonta avautua, mutta sitten helpommin neljänsille. Vaikka alkuun näyttäisi siltä, että olemme löytäneet ihmisen, jota rakastamme ja johon luotamme, hän ei välttämättä löydäkään samanlaista ihmistä meistä kuin me löydämme hänestä. Joissakin elämäntilanteissa olemme kertakaikkiaan väärät toisillemme.

    Tähän liittyen jossakin elämänvaiheessa yksilö saattaa kehittää itselleen vääränlaisia reagointimalleja ongelmatilanteissa. Villtely, alkoholinkäyttö tai muutoin fatalistinen (mahdollisesti itsetuhoinen käyttäytyminen) käytös voivat muodostua erittäin tärkeiksi ja ihmisen identiteettiä rakentaviksi järjestelmiksi. Niin kauan kuin yksilö ei itse ymmärrä tomintansa ongelmallisuutta, hänen ympärillään olevat ihmiset ovat avuttomia. Miten auttaa ihmistä, joka ei apua kaipaa? Miten auttaa toista ihmistä ratkomaan omia ongelmiaan, joita hän ei tunnista tai tunnusta?

    Olen ollut sellainen henkilö, joka on auttanut muita ihmisiä omankin hyvinvointini kustannuksella. Se tuli ajan kuluessa raskaaksi ja kun olen rakentanut parisuhteita tuollaisen "auttamisen" varaan, se on myös tuhonnut ne parisuhteet. Toimivan parisuhteen on oltava tasa-arvoinen. Jos yksi auttaa nyt, toisen on autettava myöhemmin. Ongelma on siinä, että meistä kukaan ei tiedä, milloin se myöhemmin on, eikä sitä onko meidän auttamisestamme apua.

    Tunteet ei ole mikään yksinkertainen asia. Jos vaikka avautuisit tunteistasi, miehesi ei välttämättä ymmärrä niitä tai sitten hän hyvin nopeasti alistuu kohtaloonsa ja pakenee tavalla tai toisella (humala on yhdenlainen pakopaikka). Pahimmassa tapauksessa hän ei alistu, vaan turhautuu, jolloin turhautuminen purkautuu väkivaltana. Näihin puoliin on aiemmissa viesteissä viitattu ja ne ovat kaikki mahdollisia skenaarioita. Yksi skenaario on, että ilman oikeaa apua miehesi tulee ajan kanssa alkoholisoitumaan. Jos hän tällä hetkellä pystyy purkamaan tunteitaan vain humalassa, hän on jo väärällä tiellä ja luottaa alkoholin voimaan. Tekee mieleni kysyä omasta suhteestasi alkoholia kohtaan ja mahtoiko tapaamisenne tapahtua tilanteessa, jossa miehesi oli nauttinut alkoholia? Näin ei ole välttämättä ollut, mutta jos on, se kertoo myös jotakin.

    Alkoholisti, luonne- ja tunnehäiriöinen ovat oikeastaan sama asia eri käsittein ilmaistuna. Meistä kaikilla voi olla erilaisia häiriöitä, mutta käsittelemme niitä eri tavoin. Osa niistä ei koskaan paljastu, jos onnistumme tekemään asioita sosiaalisten normien mukaisesti. Jos taas toiminnastamme aiheutuu haittaa itsellemme tai läheisillemme, meidän käytöksemme ongelmallinen. Alkoholisti ja tunnehäiriöinen eivät ole valinneet ongelmaansa. He ovat tietyssä mielessä uhreja, mutta taitamattomuuttaan - kuten itse kirjoitit 'osaamattomuuttaan' - he uhriuttavat itsensä ja muut. Mikä tällaisessa tilanteessa olisi oikea tapa toimia?

    Meistä jokainen elää omaa elämäänsä ja kohtaa sen haasteet. Meistä jokainen käsittelee tunteensa tavallaan. Toisen ihmisen puuttuminen meidän elämäämme, tunteisiimme ja tapoihimme saattaa aiheuttaa torjuntareaktion. Silloin avustamme ei ole hyötyä, vaan pahimmillaan haittaa. Jos ja kun yksilö ei ole avoimen itsetuhoinen, mutta hän ei oikein kykene kohtaamaan tunteitaan (ja mahdollisesti menneisyyttään), yksi suora vihje on se, mitä joku ehdotti: pakkaa tavarasi ja ilmoita uusi osoite (tämä on aika äärimmäisyyteen viety esimerkki, mutta joskus toimiva tapa). Te pystytte luomaan ja uusintamaan parisuhdettanne, vaikka asuisitte erillänne. Jos ja kun miehesi on avannut mielensä sekä korvansa sinulle, kerro hänelle olevasi huolestunut hänestä. Hänen pitäisi kyetä puhumaan tunteistaan ja purkamaan ne jollakin muulla tavalla kuin raivoamalla. Hänelle voisi tehdä hyvää purkaa tunteitaan ja elämäänsä jollekin ammattilaiselle. Kaikki terapiamuodot eivät sovi kaikille, joten hänen pitäisi osoittaa itse oman valmiutensa ja halunsa hoitaa asia tavallaan, keskustelemalla jollekin. Jos ja kun hän on avautunut, hän voi kertoa paremmin tunteistaan ja avautua sinulle. Omasta kokemustani sanon, että se ei välttämättä ole paras mahdollinen vaihtoehto, jos hän tukeutuu vain ja ainoastaan sinuun (eikä varsinkaan alkoholiin). Älä tee miehestä läheisriippuvaista, jota hän kenties jo on - sen jätit kertomatta, ellei mennyt ohi, onko hänen perheessään alkoholismia tai millä tavalla isä oli 'auktoriteetti'?
  19. Vaikka puhutaan päihdeongelmasta, ongelman luonne on kyllä hieman erilainen. Jos päihteitä ei olisi, ihjmiset sijoittaisivat huomattavan määrän aikaansa ja rahaansa johonkin muuhun, josta kehittäisivät itselleen ongelman. Alkoholinkäyttö on vuoden 1969 keskiolutlain jälkeen ollut sosiaalisesti vuodesta toiseen hyväksyttävämpää. Samalla alkoholinkulutus on asukasta kohden lisääntynyt lähes vuosittain. Mitä enemmän on kulutettu, sitä positiivisempi on humalamyönteisempi asenneilmapiiri on ollut.

    Jos sitten siihen itsen ongelmaan mennään, niin ongelmaa sinänsä ei olisi ilman kulutusta. Jos ihmiset eivät satsaisi niin paljon aikaansa ja rahaansa alkoholinkäyttöön (kulutukseen), Suomessa ei välttämättä olisi ainoatakaan alkoholistia. Eihän kaikkien silti tarvitsisi absolutisteja olla. Mutta uskoaksen silloin, alkuperäiseen viestiin viitaten, esimerkiksi baarien toiminta olisi luonteeltaan hyvin erilaista. Ne olisivat kokoontumista- ja harrastuspaikkoja, joissa juotaisiin ehkä juurikin yksi olut kymmenen sijaan, välillä juotaisiin kahvia tai teetä, ehkä jopa maitoa tai piimää. Lisäksi luettaisiin päivän lehdet, syötäisiin hieman, pelattaisiin pelejä ja/tai keskusteltaisiin. Uskoisin, että tuollaisella "baaritoiminnalla" olisi aika nopea vaikutus myös syrjäytymisuhkaan, kun ihmisillä olisi oikeasti jokin paikka, jossa voisi tavata ihmisiä ilman humalatilaa ja toisaalta pelkäämättä sitä, että kaikki muut ovat humalassa, eivätkä haluaa seuraansa.

    Totuudesta vielä sen verran, että vaikka tilastoja on esittää, niin ei kukaan silti absoluuttista totuutta tiedä. Karl Marx kirjoitti aikanaan, että "uskonto on oopiumia kansalle". Kuten varsin hyvin tiedät ja tiedätte, oopiumi on huumetta. Se on ollut myös yleislääke lähes kaikkiin vaivoihin, kipulääke parhaasta päästä. Hieman kehitetympänä versiona se on heroiinia ja morfiinia, entistä parempia yleislääkkeitä. Oopiumi on oopiumia kansalle, kuten on kipulääkkeenä käytetyt muut lääkkeet, myös tunnepuolisiin vaivoihin käytetty alkoholi. Samalla tavalla kipulääkkeeksi arjen kolotuksia vastaan käytetään nettiä, tietokonepelejä, seksiä, liikuntaa, shoppailua, työntekoa, uskonnollisuutta ja useaa muuta miten kenelläkin toimivaa harrastetta. Jos siis se oopiumi ja alkoholi onkin huume, niin kyllä ihmiset saavat itsensä "humallutettua" pois arjesta hyvin, hyvin monella tavalla. Ongelma sinänsä, kuten alussa sanoin, ei siis ole päihteet, vaan kulutus.
  20. Suomessa alkoholinkäyttö on sosiaalisesti hyväksyttyä ja jopa suositeltavaa. Arviolta 90% suomalaisista käyttää alkoholia ja tuosta joukosta yli 10%:lla on jonkinasteinen päihdeongelma. Ottaen huomioon, että absolutisteja tästä sakista on edelleen - vaikka asenteet alkoholinkäyttöä kohtaan ovat muuttumassa kielteisemmiksi - vain joka kymmenes löydetään kiintoisa analogia.

    Suomesta puhutaan luterilaisena maana. Kirkkoon kuuluu ~80% väestöstä. Luterilaisten osuus on silti vielä pienempi, sillä monet kuuluvat kirkkoon aivan muista syistä kuin uskonsa vuoksi. Niinpä on varsin perusteltua sysätä hieman tätä "luterilainen maa"-fraasia sivummas ja puhua kansasta, joka uskoo alkoholin voimaan sekä mahtiin.

    Alkoholi yhdistää siis useampia ihmisiä kuin kirkko. Alkoholi on sosiaalisesti sellaisessa asemassa, missä Jumala tai Jeesus eivät ole koskaan olleet. Millainen asema ateisteilla on maassamme? Luultavasti huomattavasti parempi asema ja vahvemmat sosiaaliset verkostot kuin absolutisteilla.

    Tämä kuitenkin riippuu hieman siitä, millaisessa sosiaalisessa piirissä elää. Itse tulen perheestä, joka on sekä luterilainen että alkoholismiin kallellaan. Lapsuudessa sisäistämäni meemit tukisivat sekä uskonnollisuuttaani että alkoholinkäyttöäni, mutta olen päättänyt toisin. Olen uskonnoton absolutisti. Tällä on ollut selkeät seuraukset sosiaalisen elämäni kannalta: voin sanoa olleeni erittäin yksin, jopa erakkouteen asti yli 30 vuotta.

    Toisessa asemassa ovat ne, jotka ovat kristittyjä ja kristitystä perheestä tai ateistit, joiden vanhemmat ovat uskonnottomia. Samoin absolutistit, joiden perheessä ja kaveripiirissä ei käytetä tai käytetään hyvin kohtuullisesti. Tuolloin samanhenkisiä ihmisiä löytyy lähipiiristä eikä syrjäytymisriski ole niin suuri.

    Minä syrjäydyin yhtälailla aikanani. Ymmärrän siis täysin huolesi. Totta on, että tietyt ryhmät Suomessa sinkoavat sinut "seurakunnastaan" juurikin juomattomuutesi vuoksi. Silloin on koetettava löytää toinen "seurakunta" juomattomista piireistä tai luotava oma seurakuntansa. Silti yhteiskunnan kannalta tämä on aivan oikea ja todellinen ongelma. Aivan siinä missä alkoholinkäyttönsä vuoksi syrjäytyneet ovat ongelma.
    21. 4 / 9
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt