nettihiiri

Vapaa kuvaus

Oon onnellinen vaeltaja, käyn maailmasta parempaan.. Sitä odotellessa haluan oppia lisää Jumalasta, maailmasta, ihmisistä ja itsestäni. http://uskonelamaan.vuodatus.net/ Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: Varattu Lapset: ---

Aloituksia

2

Kommenttia

86

  1. Kyllä se valitettavasti vähän näinkin on, että kun tavallinen uskoontulo ei tunnu riittävän, vaan pitää vielä oppia adventistienkin opit, niin sitten ollaan oikeita uskovia mukamas.

    Raamatuntutkisteluvihkosta juuri joku Nykyajan yleisöosastolla kirjoittelikin, että lähetyskertomuksissa yleensä kerrotaan siitä miten joku on päätynyt adventistiksi - eikä niinkään siitä miten joku on löytänyt Jeesuksen.

    Tämä vähän ihmetytti, kun vielä kävin enemmän adventtikirkossa. Nykyään olen helluntailainen.
  2. Näinhän se menee. Toiset hurupäät ovat vaan tehneet Ellenistä vähintään puolijumalan.
  3. Mieluiten söisin itse tappamiani eläimiä. Metsästäisin tai kasvattaisin lihani itse, jos se olisi mahdollista. Kaupan lihasta kun ei tiedä mistä olosuhteista ne eläimet tulee ja mitä niille eläimille on syötetty.

    Naapurilla oli oven pielessä roikkumassa viisi peuranpäätä, kun kävin tänään kylällä. Ihan sööttejä, vaikka oli pelkät päät jälkellä. Täytyy kysyä, jos sais sieltä taas peuramakkaraa. Oli tosi hyvää se mitä sain viime vuonna.
  4. H E R Ä Ä P A H V I !
  5. Ei täältä mitään järkevää kokonaiskuvaa saa, mutta ei sitä saa adventistien tilaisuuksissakaan käymällä. Jokainen adventisti ja jokainen paikallisseurakuntakin on aina yksilöllinen. Ei ole olemassa sellaista kuin tyypillinen adventisti.

    Yhteiset opinasiat yhdistää toki, mutta kyllä ne välillä erottaakin. Mutta eikö näin ole jokaisessa kristillisessä yhteisössä. Aina jotkut tietyt asiat hiertää. Samat aiheet pyörii vuodesta toiseen ja vuosikymmenestä toiseen. Onneksi on niitä ihmisiä jotka haluavat pysyä turhan väittelyn ulkopuolella, koska elämä on sieltä katsoen lopulta paljon mielenkiintoisempaa.

    On tietysti tiettyjä tapoja, joista usein tunnistaa jonkun adventistiksi, mutta minua ei varmaan tunnistaisi muusta kuin siitä, että minulle tulee Nykyaika ja käyn kirkossa sapattina. Ei adventismi minulla juurikaan tule esiin arjessa, uskovaisuus kylläkin. Uskostani halua kertoa ja keskustella siitä ihmisten kanssa. Siitä miten pelastutaan ja kuka Jeesus on. Ja myäs siitä, että Jeesus on tulossa takaisin sitten kun sen aika on.

    Valitettavasti tämä opinasioista kiistely on joillekin arkipäivää adventtikirkossa. Sitä on ikävä seurata, kun tietää että olisi parempikin vaihtoehto. Elää vapaana Jeesuksessa Kristuksessa.

    Mutta niinhän se on, että nisu ja luste kasvavat yhdessä, kunnes tulee elonkorjuun aika.

    Älkää jumittuko liian ahtaiden seinien sisäpuolelle.

    Teille, jotka kuvittelette olevanne hyviäkin adventisteja, kun tunnette Ellenin kirjoitukset, annan vielä yhden vinkin. ..Adventismin ulkopuolellakin on elämää..
  6. Hyvä kirjoitus.

    Näin toimii uskonyhteys arjessa, riippumatta siitä mihin seurakuntaan kukin kuuluu. En ole missään muualla kohdannut niin ennakkoluuloisia asenteita kuin nettipalstoilla.

    Vaikka eihän sitä tiedä mitä itse kukin naapurustossa ajattelee, jollei ääneen uskalleta sanoa. Ollaan vaan vieraskoreita. Onhan sekin tietysti mahdollista, mutta siitä huolimatta siunaavaa yhteyttäkin on eritavalla uskovien välillä.
  7. Kun ei lehden oikea nimikään muistu mieleen.
  8. Maallista kyllä siinä mielessä, että se ei löydy kirjaimellisesti suoraan raamatusta. Raamatun periaate on kuitenkin se, että ihmiset pitäisivät huolta henkisestä ja fyysisestä terveydestään.

    Usko tulee monin tavoin esiin arjen valinnoissa. Jos Ellen White eläisi tässä ajassa, niin hän luultavasti kirjoittaisi ilmastonmuutoksesta ja kehottaisi elämäntapaan joka säästää luontoa. Voisi olla myös kirjoituksia siitä miten valmistetaan taloja jotka eivät homehtuisi ja millaisella autolla kannattaisi ajaa.

    Mikä pakko näistä on tehdä elämää suurempia kysymyksiä, kun ne eivät kerran niitä ole? Ei hyvien maallisten neuvojen noudattaminen tuo pelastusta tippaakaan lähemmäksi tai tee ihmisestä "parempaa" uskovaa.
  9. Tietenkin ihmisellä on oikeus uskoa mihin vaan ja oikeus sitä myös julistaa. Totuus on sitten kokonaan eri asia, mutta Jumala ei pakota ketään uskomaan totuuteen.
  10. Nuori Isä kirkossa oli niin hermostunut ensimmäisen ehtoollisen kanssa, ettei voinut edes puhua kunnolla, vaan änkytti koko ajan. Ennen toista ehtoollistaan, seuraavana sunnuntaina, kokenut Arkkipiispa kertoi niksin, miten voisi rentoutua.

    Tämä ehdotti seuraavaa: "Ensi kerralla pistä pari tippaa vodkaa vesilasiin ja juo se. Näette sitten, miten parin lasillisen jälkeen olo on rentoutunut". Seuraavana sunnuntaina Isä teki kuten neuvottua ja heti tunsi miten rennoksi muuttui. Ehtoollinen sujuikin hienosti ja puhe oli erinomaisen sujuvaa. Nuori Isä oli oikein ylpeä lämpimästä, hartaasta ja välittömästä tunnelmasta, jonka hän oli kyennyt kirkkoväkeen puheellaan luomaan.

    Ehtoollisen jälkeisenä päivänä Isä löysi huoneestaan Arkkipiispalta kirjeen:

    Hyvä Isä,

    Seuraavan kerran pistäkää pari tippaa vodkaa vesilasiin - ei pari tippaa vettä vodkalasilliseen. Älkää etenkään laittako paria vodkalasillista ehtoollisviinin sekaan. Kerron teille muutamista huomioista, jotta samat erheet eivät toistuisi ensi sunnuntaina:

    - Vodkan lisäksi sitruunaviipaleet, jääpalat, aurinkovarjot ja pillit ovat ehtoollisviinimaljaan kuulumattomia asioita. -

    Se pieni koppi siinä alttarin vieressä ei ole vessa.

    - Pidämme liperejä kaulan, emme otsan ympärillä, vaikka Jeesus joskus otsapantaa käyttikin. Ei ole myöskään tapana taitella lipereistä jäniksen korvia.

    - Yrittäkää välttää Pyhän Marian patsaaseen nojaamista ja etenkin Hänen halaamistaan ja rintojen kourailua.

    - Vaikka alttarin viereisillä enkelipatsailla onkin siivet, ei ole soveliasta yrittää ratsastaa heillä taivaaseen Jeesusta moikkaamaan etenkään tuohuksella piiskaa takapuolelle antaen.

    - Edellä mainitun epäonnistuminen ei myöskään anna aihetta repiä kattokruunua alas ja vaatia "Jeesus the man":iä tulemaan alas kansansa keskuuteen.

    - Vielä sopimattomampaa on pyytää seurakuntaa kerääntymään kattokruunun alle koppia ottamaan, mikäli pyyntöön todella vastattaisiin.

    - Käskyjä on 10, ei 12. Suosituksia, kehotuksia tai uhkauksia ei ole ainuttakaan. Ainakaan luterinen kirkko ei uhkaile mafialla seurakuntansa taivuttelemiseksi. Apostoleja oli sen sijaan 12, eikä seitsemän. He olivat aivan oikein pääasiassa kalastajia, mutta käyttivät verkkoja, eivät sukelluslaitteita ja harppuunoita. He eivät myöskään omistaneet sukellusvenettä, eikä Lähi-idästä tiettävästi löydy valaita. Kukaan opetuslapsista ei ollut kääpiö.

    - Me emme viittaa Herraamme Jeesus Kristukseen ja opetuslapsiin "JC 'nd the boys" tai "Jesse ja likainen tusina".

    - Jeesus ruokki ihmisjoukon leivällä ja kalalla. Käsite "double fishburger with sprite to take away" oli tuolloin vielä tuntematon.

    - Daavid löi Goljatin maahan kivellä ja heittovälineellä, ei "näyttänyt mistä kana kusee" tai "laittanut läskiä tummumaan".

    - Emme viittaa Juudakseen "vitun kyylänä". Raamattu ei vastaa kysymykseen jättikö Juudas arvonlisä- ja tuloveron maksamatta Jeesuksen kavaltamisesta saamastaan hopeasta. Ainakaan hän ei perustanut investointipankkia.

    - Älkää puhuko Johannes Paavalista "Kummisetänä". Jeesus ratsasti Jerusalemiin aasilla, eikä "kaahannut sinne tuhatkuutioisella Harley-Davidsonilla nakki vinkuen". Em. hetkellä hän ei myöskään tiettävästi käyttänyt nahkaliivejä, eivätkä opetuslapset ajaneet moottoripyörillään hänen perässään parijonossa tai kutsuneet häntä "presidentiksi".

    - Bin Ladenilla ei ollut mitään tekemistä Jeesuksen kuoleman kanssa.

    - Älkää rukoilko messua kirkon portailta eikä ainakaan jalka Raamatun päällä.

    -Vanhempi rouvashenkilö, jota yrititte ihmeparantaa, kyllä kaatui,mutta ei parantunut. Hänen lonkkansa murtui.

    - Öylätit tulee jakaa ehtoolliseen osallistuville, ne eivät ole alkupaloja ehtoollisviinin kanssa.

    - Urkuja soittavaa henkilöä kutsutaan kanttoriksi, ei "pillipiipariksi".

    - Kanttorin mäyräkoira jonka yrititte uhrata, selvisi, mutta kolmijalkaisena silmäpuolena ja ilman häntää. Alttari joudutaan pesemään.

    - Kun keräätte kolehtia, ottakaa pois kaulastanne se kyltti, jossa lukee "kolehdit ovat palkkani". Rahat, joita kolehtiin laitetaan, eivät ole "suojelurahaa", ks. ed. mafiaa käsittelevä kohta. Synnintekijät menevät Helvettiin, eivät "hevonvittuun".

    -Kolehdin antamatta jättäminen ei riitä tekemään seurakunnan jäsenestä synnintekijää.

    - Kirkko ei ota vastaan luottokortteja, joten palauttakaa kaupunginjohtajalle hänen Visansa.

    - Isä Meidän tulee lukea kädet ristissä, ei tekemällä "aaltoja".

    - Kutsu yleisön saapua tanssimaan Jumalalle oli hyvä, letkajenkan tekeminen ei.

    - Ei ole myöskään soveliasta moshata virrenveisuun tahdissa.

    MUUTA HUOMIOITAVAA: Se tyyppi, joka istui siinä alttarin nurkalla,johon te viittasille sanoilla "hinttari", "tuhkamuna" ja "hameasuinen transvestiitti" olin minä. Toivottavasti nämä erheet tulevat korjatuksi ensi sunnuntaihin mennessä.

    Kunnioitettavasti Teidän,
    Arkkipiispa.
  11. Kymmenen käskyä lasten suusta

    Kymmenen käskyä - lasten suusta kuultuna

    1. Älä varasta köyhiltä, jos he huomaavat. (Frida 6v.)
    2. Älä anna vauvoille sipulia. Minä olen kerran kokeillut. (Thea 7v.)
    3. Lyö toista vain jos on ihan pakko. (Henriette 7v.)
    4. Älä puhu pahaa kenenkään selän vieressä. (Oscar 7v.)
    5. Ole niin kiltti kuin pystyt, mutta muuten voit tehdä mitä haluat. (Glenn 6v.)
    6. Kuuntele aina äitiä, ja sitä mitä äänensävyä hän käyttää. (Thomas 7v.)
    7. Varjele itseäsi. (Kristin 8v.)
    8. Jos joku lyö sinua, niin ole kuin et kuulisikaan. (Sebastian 6v.)
    9. Rakasta Jumalaa tosi paljon, vaikka se on vaikeaa eikä häntä näy vaikka huutaisi "Tule esiin! " (Robin 6v.)
    10.Älä himoitse aviopuolisosi asioita. Ja Äitienpäivänä pitää laulaa, muuten alkaa jumalaton meteli. (Tom 9v.)
  12. nih.. sitä just
  13. Jäsenluetteloissa on sellaisia jotka käyvät harvoin tai eivät koskaan. Ikääntyneitä, kaukana asuvia, luopuneita(miksi eivät poistata nimiään) ym. syistä poissa olevia.

    Pitäisikö erottaa ne, jotka eivät käy? Jotenkin olisi hyvä saada jäsenmäärä ajantasalle.
  14. Olen muuten mennyt joskus kännissäkin kirkkoon ja on suhtauduttu rohkaisevasti. Joten kaikilla ei ole ikäviä kokemuksia.
    Terv. tavallinen duunari
  15. En missään tapauksessa ajattele ex-adventistien olevan mustia lampaita. Ymmärrän oikein hyvin sen vapauden jonka voi löytää kun lähtee pois seurakunnasta ja se vapauden löytäminen on ilman muuta hyvä asia, kunhan ihminen vaan pitää kiinni uskostaan Kristukseen. Ei uskonelämään seurakuntaa tarvita.

    Itse olen löytänyt oman vapauteni kuitenkin niin, etten tunne tarvetta lähteä minnekään omasta seurakunnastani. Jos joskus löydän jonkun muun yhteisön, niin saatan lähteäkin, mutta nyt on hyvä olla niiden ystävien kanssa joihin olen tutustunut. Toimin paljon yhteiskristillisissä puitteissa, koska sinne ei kukaan tule kahvinjuontiakaan arvostelemaan. (En tosin itse juo, kun maistuu pahalle.)

    Siunausta kaikille exille ja nyxille.
  16. En nyt sanottavammin muita ongelmia "huomaa". Tai no joo.. ehkä, mutta eiköhän kaikenlaista ongelmaa ole yhtälailla joka paikassa missä ihmisiä liikkuu. Ei mikään adventistien ongelma siis pelkästään.

    Vai oonko mä missannut jotain tosi oleellista? Siis jotain muuta kun mahdolliset oppikysymykset, joihin en nyt puutu?
  17. On joo ehkä ollut aikuisiakin ja hyvin vanhojakin, mutta itse olen ollut silloin niin nuori ja jopa lapsi vielä, kun olen siihen viimeksi törmännyt, että en tietenkään ole osannut samalla tavalla vielä asioita arvioida. Lapsena sitä piti vielä jotenkin normaalina, että on erilaisia kieltoja ja aikuiset opettaa mikä on sallittua ja mikä ei. Ja näin onkin minusta on hyvä, että kasvatetaan nuoria. Kunhan ei mennä liian pikkumaisiin asioihin.

    En ole törmännyt aikuisten keskinäiseen kyttäämiseen, eikä ole se tullut mieleenkään sen jälkeen kun itse olen aikuistunut.

    Opillisia (ei liity syömisiin ym.) riitoja on joidenkin välillä ja se valitettavasti jakaa ainakin yhtä tuntemaani seurakuntaa. Omassa kotiseurakunnassa on saanut olla sellainen kuin on. Kaikki adventisti sukulaisetkin on tosi ihania ja suvaitsevaisia. Johtunee siitä, ettei ole muita kuin korkeintaan toisessa polvessa olevia adventisteja suvussa ja on yhteyksiä paljon muihinkin seurakuntiin.

    Ehkä mä olen vaan osannut "valita" tuttavani oikein. En mä muiden mahdollisista kyttäysongelmista niin piittaa. Toivottavasti heistäkin joku aikuistuu joskus oikeesti.
  18. Tuli mieleen "hauskoja" juttuja nuoruudesta itsellekin. Kyttäiltiin mitä muut ostaa kaupasta jne. Enemmänkin se oli jonkinlaista teiniaikojen herjanheittoa. Vai oliko seurakunnassa kyttäämiskulttuuri sillon jotenkin enemmän voimissaan? Ehkä?

    En mä kuitenkaan usko että kukaan enää aikuisena on kyttäämässä mitä muut tekee. Ei ainakaan kukaan niistä adventisteista jotka mä paremmin tunnen. Suvaitsevaisuuttakin kyllä löytyy, mutta myönnän ettei löydy kaikilta.

    Pitäisi vaan saada uutta verta ja uutta näkyä toiminnalle. Pikkuasioihin kiinnitetään liikaa huomiota sillon kun ei ole parempaa tekemistä. Siitä syntyy riitoja ja kylmyyttä. Itse koen että minut on hyväksytty sellaisena kuin olen. Vaikka en ihmisten hyväksyntää erityisemmin etsikään, niin ei sellaisessa seurakunnassa voisi viihtyä kauaa jos vaan haukutaan, vaikka oppi olisi periaatteessa ok.

    Parempi aina ettei sotkeudu mihinkään riita juttuun ja pysyy täysin puolueettomana. Setviköön asianomaiset juttunsa keskenänsä. Ei sen pidä antaa vaikuttaa seurakunnan toimintaan.

    Itsestään selvyytenä ei voi myöskään pitää mitään. Kaikki pitää itse miettiä ja ymmärtää. Sitä olen yrittänyt kertoa niille onnettomille adventisteille, jotka eivät ole vapauttaan ihmisopeista vielä löytäneet. Useimmat onneksi oppivat ajattelemaan omilla aivoillaan aikuiseksi tullessaan. Lapsilta ja nuorilta sitä ei voi vielä edellyttää.
  19. sensuroida adventistien hyvä keskusteluja.

    ..no, ei vaan siinä menisi vastustajienkin hyvät aloitukset samalla.

    Onneksi taas näyttää palsta toimivan.
  20. Näin minäkin olen asian aina ymmärtänyt. Sapatilla on aina minulle ollut jokin erityinen merkitys, vaikka joutuisi olemaan työssäkin. On tehtäviä jotka on välttämättömiä (muutkin kun esim. sairaanhoitajan tehtävät). Joskus joku työkaveri sairastuu ym. jolloin olen valmis tuuraamaan, vaikka muuten olenkin sopinut työnantajan kanssa, että haluan lauantait pääsääntöisesti vapaaksi.

    Tästä asiasta ei pidä tehdä mitään orjuuttavaa asiaa. Yksityiskohdat sapatin viettoon liittyen ovat omantunnon kysymyksiä ja siinä mielessä yksityisasioita, että ei kaikille sovi täsmälleen samanlainen tapa viettää sapattia.

    Mökillä voin pilkkoa puita, jos se tuntuu hauskalta, mutta jos ei yhtään huvita, niin sitten voin hyvällä omalla tunnolla ihan olla vaan ja levätä ja jättää velvollisuudet seuraavaan päivään.

    Ruokaa voi valmistella etukäteen tai sitten tekee jotain yksinkertaisempaa sapuskaa. Jos taas viikolla ei koskaan kerkiä laittamaan ruokaa, niin sitten voi yhteinen ruuanlaittohetki perheen parissa olla rentouttavaa ja siunaavaa. Eli tapauskohtaistakin se miten milloinkin haluaa tehdä.

    Kuten kirjoititkin, niin ei todellakaan ole kyse siitä "Mitä ei saa tehdä?", vaan nimenomaan siitä "Mitä ei tarvitse tehdä?"
    21. 1 / 5
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt