Vapaa kuvaus

Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

212

Kommenttia

12428

  1. Lutheria nämä pahat lahkolaiset lainailee pätkittäin omaan korvasyyhyynsä. Kaikkein pahimpia ovat kaikki uudelleenkastajat, jotka ovat metkuja täynnä. Perässä tulevat lainaten viidesläiset Muromalaisine oppeineen ja harmikseni myös vanhoillislestadiolaiset. Kaikkialla pyhä Luther opettaa, niin tunnustuskirjoissa kuin kirjoituksissaan, kuinka kasteen vesi on Jeesuksen veren punaama (Room.6:3). Otanpa muutaman kohdan rakkaalta uskonpuhdistajalta, osoitukseksi kuinka edellä mainitut valhehenget valehtelevat.

    Ilman kastetta ei kukaan voi pelastua ja olla kristitty, jos Lutheria ja tunnustuskirjoja on uskominen.


    "Olemme nyt käyneet lävitse yhteisen kristillisen opin kolme pääkohtaa. Niiden lisäksi on vielä puhuttava kahdesta sakramentistamme, jotka Kristus on asettanut ja joiden sisältö on myös opetettava ainakin lyhyesti ja helppotajuisesti kaikille kristityille, koska ilman niitä kukaan ei voi olla kristitty."

    "Lisäksi meille on annettu vakava ja ankara käsky suostua kastettaviksi, sillä muutoin emme voi pelastua." (Iso Katekismus, Neljäs osa, Kaste." http://www.evl.fi/tunnustuskirjat/ik/4osa.html)

    "Kasteesta seurakuntamme opettavat, että se on välttämätön pelastukseen ja että Jumalan armo annetaan kasteen välityksellä." (Augsburgin uskontunnustus, IX Kaste. http://www.evl.fi/tunnustuskirjat/augstunn.html)

    Uskon ja kasteen välisestä merkityksestä kertoo myös luterilaisten seuraava opetus rippiin liittyen.


    "Myös ne, jotka ovat uskossa ennen kastetta tai tulevat kasteessa uskoon, saavat uskon ulkonaisen, edeltävän sanan välityksellä. Aivan samoin on täysi-ikäisen täytynyt ensin kuulla, että (Mark. 16:16) "se joka uskoo ja kastetaan, pelastuu", vaikka he alkuun jäisivätkin epäuskoon ja vasta vuosikymmenen kuluttua saisivat Hengen ja kasteen."" (Schmalkaldenin opinkohdat. http://www.evl.fi/tunnustuskirjat/s/kolmas.html)
  2. Kastemuoto UT:ssa

    Baptidzoo-sana merkitsee Uudessa testamentissa kaikenlaista vedellä koskettamista. Baptidzoo-sana ei vielä itsessään kerro, millä tavalla kosketus tapahtuu. Uudessa testamentissa ei ole yhtään kohtaa, jonka perusteella voitaisiin osoittaa, että baptidzoo merkitsee ainoastaan upottamista eikä mitään muuta. Väite, että sanat baptidzoo ja baptisma merkitsisivät aina upottamista, ei täten pidä paikkaansa. Uusi testamentti käyttää upottamisesta (Matt. 18:6) ja veteen vajoamisesta (Matt. 14:30) kokonaan toista sanaa katapontidzoo.

    Uuden testamentin sanonnat “hän nousi heti vedestä” (Matt. 3:16), “astuivat veteen”, “kun he olivat nousseet vedestä” (Apt. 8:38 s.) eivät nekään sinänsä sisällä ajatusta ‘upottamisesta’. Näitä sanontoja käytetään eri syvyyksiin veteen menemisistä ja siitä nousemisista.

    Kun apostolit kastoivat kuulijakuntaa, jolla ei tietysti ollut kastepukuja mukanaan (köyhillä ei ollut edes muuta vaatepartta kuin päällä oleva), oli pakko kastaa valelemalla, koska yleisön takia ei voitu esiintyä alastomanakaan. Jeesuksen kastetta esittävät varhaiskristilliset maalaukset (kuten Rooman katakombissa Pyhän Calixtuksen kastekappelissa oleva heti ensimmäisen vuosisadan jälkeen syntynyt kuva) paljastavat, että valelu on ollut alkukirkon yleisin kastetapa: kastettava seisoi vedessä ja kastaja valeli vedellä hänen päänsä ja olkapäänsä.

    Didakhe vuosien 50–100 vaiheilta mainitsee valelukasteen. Justinus Marttyyri (110–165 jKr.) mainitsee Apologiassaan epäjumalain pappien matkivan kristillistä kastetta pirskottaessaan itsensä vedellä. Tertullianus (145–220 jKr.) mainitsee kirjassaan De Baptismo, ettei ole väliä kastetaanko ihminen meressä tai lammikossa, virrassa tai maljassa, järvessä tai ruuhessa. Cyprianus (200–258 jKr.) sanoo kirjassaan Fidukselle, ettei kenenkään tule vaivaantua pirskottelemalla tai valelemalla suoritetusta kasteesta.

    Kirkkohistoria kertoo upotuskasteitakin olleen, mutta Raamatussa ei ole ohjetta, että kaste olisi toimitettava tällä tavalla. Mikäli upottamista käytettiin, se oli kirkollinen perimätapa, ei Raamatussa määrätty muoto.

    On yhdentekevää, valellaanko, vihmotaanko vai upotetaanko, kunhan vain kaste toimitetaan kolmiyhteisen Jumalan nimeen puhtaalla vedellä. Valeleminen sopii hyvin kuvaamaan ‘puhdistusta synneistä’ ja ‘elävän veden virtoja’. Vihmominen eli pirskottaminen kuvaa ‘puhdistusta’ ja ‘Jumalan armon siunausta’. Upottaminen kuvaa paitsi ‘puhdistusta synneistä’ myös ‘vanhan ihmisen kuolemaa’ ja ‘uuden ihmisen syntymistä’. Alkukirkko ymmärsi, että kasteen olemus ei riipu veden määrästä vaan laadusta: sen on oltava ‘Kristuksen veren punaamaa’! Näin ollen kasteen muoto on Jumalan sanan mukaan varsin vapaa, ja tämä on myös luterilaisen kirkon kanta.
  3. Teologejakin on monenlaisia. Luetaan vaan kaikki yhdessä Raamattua, joka kertoo, että kasteen lupaus, sanan kautta, pesee synnit pois:
    "Ja mitäs nyt viivyttelet? Nouse ja anna sinus kastettaa ja pestä pois sinun syntis, ja huuda avuksi Herran nimeä" (apt.22:16); vanha Raamattu.