Vapaa kuvaus

Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

212

Kommenttia

12429

  1. JUMALAN KYMMENEN KÄSKYÄ ELI JUMALAN LAKI

    Uskonpuhdistaja tohtori Martti Lutherin
    VÄHÄN KATEKISMUKSEN SELITYS eli
    KRISTINOPPI
    ENSIMMÄINEN LUKU
    JUMALAN KYMMENEN KÄSKYÄ ELI JUMALAN LAKI


    9.

    Miksi meidän tulee oppia tuntemaan Jumalan sana?


    Jumalan kymmenen käskyä on Jumalan pyhä tahto eli laki. Laissaan Jumala sanoo meille, mitä meidän tulee tehdä, mitä emme saa tehdä ja millaisia meidän tulee olla.


    Miik. 6:8: Hän on ilmoittanut sinulle, ihminen, mikä hyvä on ja mitä muuta Herra sinulta vaatii kuin, että teet sitä, mikä on oikein, rakastat laupeutta ja vaellat nöyrästi Jumalasi edessä.



    3 Moos. 19:2: Olkaa pyhät, sillä minä, Herra, teidän Jumalanne, olen pyhä.


    10.
    Milloin Jumala antoi lakinsa ihmiselle?


    Jumala antoi lain ensi kerran jo luomisessa. Silloin hän kirjoitti sen ihmisen sydämeen eli sisimpää siten, että ihminen tunsi Jumalan tahdon täydellisesti ja eli sen mukaan.


    Syntiinlankeemuksessa Jumalan lain tuntemus himmeni. Siitä jäi siis vielä jotain tietoa jäljelle, mutta se ei ole enää selkeätä eikä täydellistä, saati sitten, että ihminen kykenisi elämään Jumalan tahdon mukaan.


    Lakin, jonka Jumala kirjoitti ihmisen sydämen luomisessa, vaikuttaa vielä himmentyneenä omassatunnossa.


    Toisen kerran Jumala antoi lakinsa Mooseksen kautta Siinain vuorella.


    1 Moos. 1:27: Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa.



    Room. 2:14,15: Kun pakanat, joilla ei ole lakia, luonnostaan tekevät, mitä laki vaatii, niin he, vaikka heillä ei ole lakia, ovat itse itsellensä laki ja osoittavat, että lain teot ovat kirjoitetut heidän sydämiinsä, kun heidän omatuntonsa myötätodistaa ja heidän ajatuksensa keskenään syyttävät tai myös puolustavat heitä.


    Tehtävä: Lue 2 Moos. 19:16-20:20 ja 5 Moos. 10:1-5: lain antaminen Siinailla.



    11.
    Mitkä kolme lakia Jumala antoi Siinailla?


    Jumala antoi Moosekselle Siinailla: 1. Luonnollisen lain, 2. seremonialain ja 3. valtiollisen lain.


    1. Luonnollinen laki oli sama laki, jonka hän jo luomisessa kirjoitti ihmisen sydämeen. Nyt hän antoi sen kahteen kivitauluun kirjoitettuna kymmenessä käskyssä. Kaikki, mikä niissä on luonnollista lakia, koskee meitä ja kaikkia ihmisiä.


    5 Moos. 4:13: Hän ilmoitti teille liittonsa, jonka hän käski teidän pitää, nimittäin ne kymmenen käskysanaa. Ja hän kirjoitti ne kahteen kivitauluun.


    2. Seremonialaki oli laki jumalanpalvelusmenoista ja muista säännöistä, joita Israelin kansan tuli noudattaa. Ne ennustivat vertauskuvallisesti luvatusta Vapahtajasta, joka tuli ihmiseksi tämän kansan keskelle.


    Näillä säädöksillä Jumala piti Israelin erillään pakanakansoista Vanhan liiton aikana ja opetti sitä odottamaan tulevaa Vapahtajaa.


    Nyt kun Vapahtaja on jo tullut, seremonialaki ei ole enää voimassa. Omatuntomme on siis vapaa sen noudattamisesta.


    Kol. 2:16-17: Älköön siis kukaan tuomitko teitä syömisestä tai juomisesta, älköön myös minkään juhlan tai uudenkuun tai sapatin johdosta, jotka vain ovat tulevaisten varjo, mutta ruumis on Kristuksen.


    Kun joku lähestyy meitä rakennuksen takaa, saatamme ensiksi nähdä hänen varjonsa ja päätellä siitä, kuka sieltä on tulossa. Mutta kun hän tulee näkyviin, emme enää katsele varjoa, vaan itse ihmistä. Seremonialaki oli kuin varjokuva Jeesuksesta. Vanhan testamentin hurskaat katselivat siitä Jeesusta, koska hän itse ei ollut paikalla. Mutta nyt, kun hän on tullut, saamme uskoa häneen suoraan ilman seremonialain säädöksiä.


    Hebr. 8:13: Sanoessaan "uuden" hän on julistanut ensimmäisen liiton vanhentuneeksi. Mutta se, mikä vanhenee ja käy iälliseksi, on lähellä häviämistään.


    3. Valtiollinen laki sääti, kuinka Israelin kansaa oli valtiollisesti hallittava Vanhan liiton aikana. Sen hallitsijana oli Herra itse (teo0kratia, Jumalan valta), ja se oli esikuva Kristuksen hengellisestä valtakunnasta Uuden liiton aikana.


    1 Sam. 12:12: Herra, teidän Jumalanne, on kuninkaanne.



    1 Moos. 49:10: Ei siirry valtikka pois Juudalta eikä hallitsijan sauva hänen polviensa välistä, kunnes Hän tulee.


    12.
    Mihin kahteen ryhmään Katekismus jakaa kymmenen käskyä?


    Katekismus jakaa kymmenen käskyä kahteen tauluun, koska Mooses sai lain kahdessa taulussa.


    Ensimmäisen taulun sisältä on: "Rakasta Herraa, Sinun Jumalaasi kaikesta sydämestäsi, kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi." Matt. 22:37.


    Toisen taulun sisältö on: "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi." Matt. 22:39.


    Matt. 22:40: Näistä kahdessa käskyssä riippuu kaikki laki ja profeetat.


    13.
    Mikä on Jumalan lain sisältö?


    Jumalan lain sisältö on oikea rakkaus. Kaikki Jumalan käskyt vaativat siis meiltä oikeata rakkautta.


    1 Tim. 1:5: Käskyn päämäärä on rakkaus, joka tulee puhtaasta sydämestä ja hyvästä omastatunnosta ja vilpittömästä uskosta.



    Room. 13:10: Rakkaus on lain täyttämys.
  2. Kun olen ennen parannuksen armoa käynyt monissa erilaisisakin tilaisuuksissa, niin aina kuulin opetusta, että ihminen voi tulla yksin uskoon ja että synnit voi uskoa aina anteeksi kotonaankin. Tälläistä kohtaa en kuitenkaan ole Raamatusta löytänyt, että joku saa yksistään synnit anteeksi ja että olisi niistä vapautunut. Sensijaan toisenlaisia esimerkkejä on runsaasti. Tuo käsitys saa sitten, mielestäni seurakunnan ja toiset Jumalan lapset tarpeettomiksi, kun ikäänkuin synergismissä ihminen voi asiansa hoitaa. Kun olin väärässä hengellisyydessä, ei sitä evankeliumia tarvinnutkaan siten omilta "uskon veljiltä tai sirarilta" kysyä. Raamattu kuitenkin neuvoo tässä toisin:


    Jumalan vanhurskaushan ilmestyy uskosta uskoon, josta vanhurskas on elävä (Room1:17). Tämähän käsittääkseni tarkoittaa, että uskovaiselta toiselle siirtyy Jumalan vanhurskaus.

    Jaak.5:16. "Tunnustakaat toinen toisellenne teidän rikoksenne ja rukoilkaat toinen toisenne edestä, että te terveeksi tulisitte. Vanhurskaan rukous voi paljo, koska se totinen on."

    Nämä ovat ihan Raamatun opetuksia ja uskovaisten seuroissa opetettuja asioita.

    Jos nyt ottaisi vielä yhden esimerkin Raamatusta. Jätän sitten kommenteille tilaa.

    Kun katsomme vaikka Saulusta Raamatussa. Ei hän saanut Pyhää Henkeä ilmestyksessä ja kokemuksessaan. Sellaista ei Raamattu kerro, vaikka kovin usein eri hengellisyydet niin väittääkin, Mutta se on väärää puhetta, tekstin mukaan.

    Tapahtumahan oli seuraava:

    apt.9:17. Niin Ananias meni sinne ja tuli huoneeseen sisälle ja pani kätensä hänen päällensä, ja sanoi: rakas veljeni Saul! se Herra lähetti minun, (Jesus, joka sinulle ilmestyi tiellä, jotas vaelsit,) että sinä saisit näkös jälleen, ja Pyhällä Hengellä täytettäisiin.
    18. Ja hänen silmistänsä putosivat kohta niinkuin suomukset, ja hän sai sillä hetkellä näkönsä jällensä, nousi ja kastettiin.

    --Niin Ananiaskin sai tarkan johdatuksen Jumalalta, mihin hänen tuli mennä ja tässäkin usko siirtyi uskovaiselta nyt Saulille, eli Paavalille. Jokainen uskoontullut myös täyttyy Pyhällä Hengellä:

    Kol.2:9. Hänessä on jumaluus ruumiillistunut koko täyteydessään,
    10. ja hänen yhteydessään myös te olette tulleet tästä täyteydestä osallisiksi. Hän on kaikkien valtojen ja voimien pää.
  3. Tottakai ulkopuoliset "mollaa". Niinhän se on aina ollut. Ei kannta kaikkia valheita uskovaisista lukea. Tällaiset asiat nähdään Raamatusta ja Jumalan valtakunnasta sisältäpäin.

    Oli meitä kuinka vähän tahansa: Eikös Raamattu ole yksiselitteinen meille uskovaisille?




    Laki kuuluu uskomattomille:
    ”Tietäen sen, ettei vanhurskaalle ole laki pantu, vaan väärille ja tottelemattomille, jumalattomille ja syntisille, pakanallisille ja kelvottomille, isänsä tappajille ja äitinsä tappajille, miehentappajille,
    Huorintekiöille, miesten kanssa makaajille, ihmisten varkaille, valehtelijoille, valapattoisille, ja mitä muuta senkaltaista sitä terveellistä oppia on” (1.Tim.1:9-10). Uskovainen tietää syntisyytensä ja sen ettei lakia voi täyttää, ei edes ensimmäistä käskyä. Laki tuomitsee syntisen jo Jeesuksen opetuksen mukaan kadotukseen, ajatuksen synnistä.


    Mooseksen virka päättyy siis Jumalan valtakunnan rajalle. ”Sillä Kristus on lain loppu, jokaiselle uskovaiselle vanhurskaudeksi. Sillä Moses kirjoittaa siitä vanhurskaudesta, joka laista on, että kuka ihminen ne tekee, hänen pitää niissä elämän” (Room.10:14).

    Tiit 2: 11. Sillä Jumalan armo, kaikille ihmisille terveellinen, on ilmestynyt.
    12. Joka meidät opettaa kaiken jumalattoman menon hylkäämään ja maailmalliset himot, ja tässä maailmassa siviästi ja hurskaasti ja jumalisesti elämään,
    Jumalan armo ohjaa, eli Pyhä Henki joka armoevankeliumin uskomisen kautta saa sijan ihmisen sydämessä on joka opettaa ja ohjaa Jumalan lasta.

    Room.6:14. Sillä ei synnin pidä teitä vallitseman, ettette ole lain, vaan armon alla.

    Tämän tiesi ja koki Lutherkin, mutta kohta hänen kuoltuaan lihalliset ihmiset toivat lain opettajan ja orjuuttajan kirkkoon. Ei Jumalan lapsi määrittele syntiä lain taulujen avulla, sillä laki on hengellinen ja taulut ovat tarkoitettu herättämään lihallisia. Pyhä Henki elävässä seurakunnassa puhuu ja sille äänelle Jumalan lapsi tahtoo olla kuuliainen ja syntinä hyljätä se minkä Henki kirkastaa olevan uskolle ja hyvälle omalletunnolle vaaraksi.
    _________________
    "Henki itse todistaa yhdessä meidän henkemme kanssa, että olemme Jumalan lapsia". (Room.8:16).
  4. Jumalan tahto on koota omansa yhteen. Rakkaus johtaa Jumalan lapset yhteen. On siis kaksi valtakuntaa, Jumalan valtakunta ja sielun vihollisen valtakunta. Jumalan valtakunnan ulkopuolella ei ole pelastusta, koska siellä ei ole Kristusta, siellä on vain epäuskoa.
    Pyhällä Hengellä on siis taivaan valtakunnan avaimet. Toisella päästetään katuvat ihmiset synneistään ja toisella sidotaan katumattomat ja tottelemattomat heidän väärään tilaansa, että he ymmärtäisivät tehdä parannuksen.

    Miten löydämme Jumalan valtakunnan? Tämä asia mielestäni kaikkein tärkein kysymys Ja Jeesuskin asetti tämän kaikkien muiden edelle. "Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan, niin kaikki tämä teille annetaan" (Matt.6:33).

    Luther sanookin tästä: "Jos joku haluaa löytää Kristuksen, hänen täytyy ensin löytää seurakunta. Kuinka saatamme tietää, missä Kristus ja hänen uskonsa ovat, jos emme tiedä, missä hänen uskovaisensa ovat? ja se, joka haluaa tietää jotakin Kristuksesta, ei saa uskoa itseään eikä rakentaa omalla järjellään siltaa taivaasen, vaan hänen on mentävä seurakuntaan sitä etsimään ja kyselemään. Nyt seurakunta ei ole puu tai kivi, vaan joukko uskovaisia ihmisiä. heihin tulee pitäytyä ja katsottava, miten he uskovat, elävät ja opettavat. Heillä on varmasti Kristus keskuudessaan".


    Ennen taivaaseen astumistaan Jeesus muistutti opetuslapsiaan, mikä on heidän tehtävänsä maailmassa: Saarnattaman hänen nimeensä parannusta ja syntein anteeksi antamusta kaikissa kansoissa, ruveten Jerusalemista. Mutta te olette näiden todistajat (Luuk.24:47-48).


    Kun ihminen joutuu sielunvihollisen pettämänä epäuskoon hän rikkoo puoleltaan kasteen armoliiton Jumalan kanssa. Jumalan puolelta tämä liitto pysyy kuitenkin voimassa niin, että kun epäuskoinen saa parannuksen armon, hän saa palata jälleen hyvän omantunnon liittoon. Häntä ei tarvitse kastaa uudestaan, sillä parannus on kasteeseen palaamista.

    No lyhyesti kasteen merkityksestä.

    Vanhantestamentin aikana ympärileikkauksen hylkääminen merkitsi liiton rikkomista. Sen seurauksena oli kansasta hävittäminen (1.Moos.7:14). Tämän perusteella kasteen hylkääminen kadottaa. Se merkitsee uskosta ja Jumalan valtakunnasta luopumusta. Tuomio ei kuitenkaan kohdistu pieneen lapseen, vaan vanhempiin, joille kuuluu lasten saattaminen kasteen sakramenttiin.

    Yleiseti voidaan yhtyä, sekä vanhan että uuden liiton sakramenteista Augustunuksen tulkintaan: "Ei ilman sakramenttia jääminen kadota, vaan sakramentin halveksiminen kadottaa".

    Kaste on Jumalan säätämys. Aivan ensimmäiseksi Jumala tunnustaa uskovan ihmisen, myös lapsen omakseen. Sakramentti on siis evankeliumiin perustuva näkyvä armon merkki. Se on Pyhän asian vertauskuva ja tuntomerkki. Kaste on siunattu armoliitto Jumalan kanssa. Lapset kastetaan, että he pysyvät autuaina. Se on hyvän omantunnonliitto Jumalan tykönä (1.Piet.3:21). Jumalan valtakunnan arkki kulkee perille liiton veden varassa. Kristityt kilvoittelevat kasteen armoliitossa uskon kautta. Uskon kautta ymmärrämme Jumalan sanasta, että myös lapset ovat autuaita uskon tähden, jonka Jumala on heille lahjoittanut Jeesuksessa Kristuksessa. Sen vuoksi lapsille kuuluu kaste, kun he uskovat.


    Room.6-Luvun erityinen, voimakas sanoma on opetus pyhityksestä. Valaistaessaan kristityn vaellusta Paavali yhdisti siihen kasteen velvoittavan merkityksen. Kasteen kautta kristitty on haudattu Kristuksen kanssa kuolemaan. Kun olemme osalliset yhdenkaltaiseen kuolemaan, nousemme kuolleista kuten Kristus (Room.6:4-5). Jumala herätti meidät uuteen elämään omistaessamme Kristuksen kuoleman ja elämän uskon kautta (Room.6:4; Kol.2:12). Kaste opettaa ja muistuttaa Jumalan lapsia, että heidät on liitetty Kristuksen kanssa hänen yhtäläiseen kuolemaansa ja elämäänsä, omistaessamme hänen kuolemansa ja elämänsä uskon kautta. Kristuksen sovituskuolema on kertakaikkinen kuolema synnille, mutta hänen elämänsä on elämää Jumalalle (Room.6:10). Näin tulee uskon kautta tietää,, että Jumalan lapset ovat kuolleet synnille, mutta elävät Jumalalle Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme (Room.6:11).

    Jeesus sanoi: ”Se uskoo ja kastetaan, se pelastuu, mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen” (Mark.16:16). Tässä Yhteydessä on vielä todettava, että kasteen halveksiminen ja hylkääminen kadottaa (Augistinus ja Luther).

    Luther kirjoittaa samassa Hengessä katekismuksessa: Mitä merkitsee tällainen kastaminen? Se merkitsee, että vanhaihminen meissä on jokapäiväisessä katumuksessa ja parannuksessa upotettava ja kaikkien syntien ja himojen kanssa kuoletettava ja että sijaan on noustava uusi ihminen, joka elää vanhurskaudessa ja puhtaudessa iankaikkisesti Jumalan edessä.

    Näin kaste kantaa pelastettua, kuten vesi kantoi ihmisiä Noan arkissa ensimmäisen maailman aikana.
  5. Lainaus:
    Sillä niinkuin ruumis on yksi ja siinä on monta jäsentä, mutta kaikki ruumiin jäsenet, vaikka niitä on monta, ovat yksi ruumis, niin on Kristuskin; sillä me olemme kaikki yhdessä Hengessä kastetut yhdeksi ruumiiksi, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita, ja kaikki olemme saaneet juoda samaa Henkeä. Sillä eihän ruumiskaan ole yksi jäsen, vaan niitä on siinä monta. Jos jalka sanoisi: "Koska en ole käsi, en kuulu ruumiiseen", niin ei se silti olisi ruumiiseen kuulumaton. Ja jos korva sanoisi: "Koska en ole silmä, en kuulu ruumiiseen", niin ei se silti olisi ruumiiseen kuulumaton. Jos koko ruumis olisi silmänä, missä sitten olisi kuulo? Jos taas kokonaan kuulona, missä silloin haisti? Mutta nyt Jumala on asettanut jäsenet, itsekunkin niistä, ruumiiseen, niinkuin hän on tahtonut. Vaan jos ne kaikki olisivat yhtenä jäsenenä, missä sitten ruumis olisi? Mutta nytpä onkin monta jäsentä, ja ainoastaan yksi ruumis.
    Silmä ei saata sanoa kädelle: "En tarvitse sinua", eikä myöskään pää jaloille: "En tarvitse teitä". Päinvastoin ne ruumiin jäsenet, jotka näyttävät olevan heikompia, ovat välttämättömiä; ja ne ruumiin jäsenet, jotka meistä ovat vähemmän kunniakkaita, me verhoamme sitä kunniallisemmin, ja niitä, joita häpeämme, me sitä häveliäämmin peitämme; mutta ne, joita emme häpeä, eivät sitä tarvitse. Mutta Jumala on liittänyt ruumiin yhteen niin, että antoi halvempiarvoiselle suuremman kunnian, ettei ruumiissa olisi eripuraisuutta, vaan että jäsenet pitäisivät yhtäläistä huolta toinen toisestaan. Ja jos yksi jäsen kärsii, niin kaikki jäsenet kärsivät sen kanssa; tai jos jollekulle jäsenelle annetaan kunnia, niin kaikki jäsenet iloitsevat sen kanssa. Mutta te olette Kristuksen ruumis ja kukin osaltanne hänen jäseniänsä.


    Eikös tämä puhu näkemystäsi vastaan? Kukaan ei voi "kävellä" kenenkään yli sanoen "minun uskoni ei ole sinuun riippuvainen".