hosike2
Vahvat käytännön ja teoriapohjat omaava evp-mies.
Jos voittaisin miljoonan, säästäisin sen menneisyyttäni varten.
Kotimaa: ---
Koulutus: ---
Ammatti: Muu
Siviilisääty: ---
Lapset: ---
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia18 aloitusta · 437 kommenttia
- Luulen, että jokainen juomisen lopettanut alkoholisti (juoppo, suurkuluttaja, miten vain) on saavuttanut oman pohjakosketuksensa. Se vain vaihtelee eri ihmisillä; toiset joutuvat menettämään kaiken sosiaalisessa, psyykkisessä ja materiaalisessa mielessä, toisten pohjakosketusta ei ulkopuolinen välttämättä huomaakaan.
Minä en pudonnut sillan alle enkä menettänyt perhettäni. Tietyssä juomisen vaiheessa sen aiheuttama psyykkinen rasitus kävi ylivoimaiseksi ja aloin pyrkiä eroon viinasta. Kokeilin lukuisia tapoja irrottautua; lakkoja jotka kestivät kolmesta tunnista runsaaseen puoleen vuoteen, erilaisia rajoituksia, turhaan. Tuskaista oli. Heinäkuussa 1998 irrottautuminen lopulta onnistui. Lopullista syytä onnistumiseeni en pysty kertomaan, mutta silloin tiesin ettei minun enää tarvitse juoda eikä liioin kärvistellä viinanhimossa. - jota pitkäksi sanotaan. Alkoholismin tie on yksisuuntainen: paluuliikennettä ei ole, ts. kun juominen on tavalla tai toisella karannut käsistä, paluuta kohtuujuomiseen ei ole. Simppeli neuvoni on: lopeta! Kyllä ilman viinaa voi elää sosiaalista ja täyspainoista elämää. Nuorelle naiselle se sitäpaitsi on huomattavasti tyylikkäämpääkin elämää.
Luulen, että jokainen juoppo haluaisi palata siihen tilanteeseen jossa juominen karkasi, ja jättää sen ratkaisevan askeleen ottamatta. Vuosikymmenien jälkeen minä tajusin, että olisi ollut parempi kohdata ujoutensa, epävarmuutensa ja kaikki muut puutteensa kuiviltaan, ilman alkoholin pettäviä kainalosauvoja. - on oletettavasti kestänyt kauan, moniaita vuosia. Hienoa, että olet saanut oluen ja AA:n jättämisen myötä takaisin itseluottamuksesi, itsetuntosi ja elämänilosi. Että olet tajunnut ja herännyt. On varmaan myös hienoa tietää ettei ole alkoholisti.
- ei sinun kohdallasi ole enää vaihtoehto. Todelliset vaihtoehtosi ovat raittius tai juoppous. On/off. Näin se vaan on meillä juopoilla. Olotilasi on kovin tuttu alan ihmisille.
Kirjallisuutta:
AA:n Iso Kirja (Nimettömät alkoholistit)
Raimo O. Kojo: Eroon viinasta - Kun olutlasiin lorautti salaa Koskenkorvaa, se ei haissut eikä juuri maistunutkaan erilaiselta. Lantraus kävi hyvin baarikaapista vaimon ollessa esim. suihkussa.
Auton vararengas oli takaluukun lattian alla; sen keskelle mahtui kassillinen viinaa. Kelpasi lomakylässä kiskoa taju kankaalle.
Kun lapset olivat pieniä, mummulassa oli vaippapussi varalla. Kerran kun sitä tarvittiin, pussi kolahti tutusti: pappa oli jemmannut pullon sinne. - Alkoholismin määritteleminen perinnölliseksi tai vaikka tarttuvaksi sairaudeksi on yksi alkoholistin keino siirtää vastuu pois itseltään ja näin mahdollistaa juomisen jatkuminen hyvällä omallatunnolla; "minähän olen sairas". Juominen ei kuitenkaan lopu ennenkuin juoppo tunnustaa totuuden omasta itsestään; tai sitten se päättyy hautausmaalle.
Sanoilla leikkiminen ja määritelmien fiilaaminen m/"olenko alkoholisti vai vain suurkuluttaja" on samaa itsensä pettämistä. Sen perimmäinen tarkoitus on antaa juopolle mahdollisuus juoda. - ainuttakaan alkoholistia joka ei olisi juonut alkoholia.
- on vaikea käydä rakentavaa keskustelua. Alkoholistiksi ei tulla eikä olla tulematta pisteillä. Alkoholistiksi tullaan juomalla alkoholia.
Oman alkoholisminsa myöntäminen itselleen on paranemisen ainoa lähtökohta. Useimmat alkoholistit kieltävät sen viimeiseen asti mm. rakentelemalla "testejä" tai laskemalla pisteitä, tai yksinkertaisesti sulkemalla asian mielestään. Syynä on se, että he eivät halua lopettaa juomista.
Mitähän jos kysyisit avoimesti, vilpittömästi ja rehellisesti perheesi jäseniltä mitä mieltä he ovat juomisestasi. Pyydä heitä myös kertomaan, millaisena he näkivät sinut ollessasi viimeksi juovuksissa. - on ruumiinavauksissa todettu olevan harvinaisen alhaisia kolesteroliarvoja.
- Muutama vuosi sitten Tukholmassa kuoli useampikin, muistaakseni 3-4 ryyppyveikkoa, energiablandis-drinksuihin.
- aistimuksia, joita ei voi järjellä käsittää. Kerran luulin olevani helvetissäkin; se oli amfiteatterin muotoinen yökerho. Inglesissä -77 katselin hotellihuoneen ikkunasta merelle ja olin varma, että aaltojen muotoiset merihirviöt tulevat hakemaan minua. En kuitenkaan ole pitänyt kokemuksiani korkeamman tason tietoisuutena.
Shamaanit ovat kyllä juoneet ja heidän juoppohulluushallusinaatioitaan on pidetty tuona korkeampana tasona. Nykyään tuollaisia shamaaneja on Suomessa satoja tuhansia.
Parempi lopettaa ennenkuin tietoisuus karkaa niin korkealle ettei sitä enää saa laskeutumaan maan tasalle. - alkoholismin kehitystä. Toistuvat muistin ja kontrollin menetykset, muutokset käytöksessä sekä sietokyvyn heikkeneminen kertovat, että olet jo ehtinyt varsin kauas sillä tiellä jota pitkäksi sanotaan.
Kokemukseni perusteella luulen, että olet oikeassa arveluissasi, että aivot pehmenevät. Juomisen lopettaminen palauttaa ne normaaleiksi suhteellisen lyhyessä ajassa, tai ainakin samanlaisiksi kuin ne olivat ennen tehojuomisen aloittamista.
Suositeltavaa kirjallisuutta
- AA:n Iso Kirja (Nimettömät alkoholistit)
- Raimo O. Kojo: Eroon viinasta - alkoholismin muoto. Siitä paraneminen on mahdollista samoilla edellytyksillä kuin alkoholismista yleensäkin.
Yksi ajattelutapa menee näin: juopon pitää myöntää ongelma, hänen pitää haluta raitistua, tarvittaessa pitää hakea apua. Apua tarjoavat esimerkiksi AA, A-klinikka, paikallinen terveyskeskus, yksityiset hoitolaitokset jne. Takuuta raitistumisesta ei anna kukaan, mutta monelle se on onnistunut. Hoidon tavoitteeksi ei kannata asettaa kohtuukäyttöä. Saatavilla on paljon tietoa.
Lisätietoja: http://www.paihdelinkki.fi/
Kirjallisuutta:
Raimo O. Kojo: Eroon viinasta
AA:n Iso Kirja - ovat puolellasi. Taitaa olla kovanlainen tie edessäsi, mutta se on ainoa mahdollinen. Onnea matkaan!
- Pitäisi sinun se tietää, kun olet alan mies. Alkoholi on oma järjestelmänsä. Se iskee atraimensa otolliseen uhriin eikä hevin laske irti. Aluksi sen kanssa on mukavaa mutta hiljalleen se ottaa elämän yhä täydellisemmin haltuunsa. Lopuksi se hallitsee kaikkea. Muut aatteet, perhe, ystävät, politiikka, talous, ovat kaikki alkoholille alistettuja, toissijaisia.
Alkoholi on demokraatti, juoppoja (alkoholisteja, suurkuluttajia, miten vain) on kaikissa puolueissa, kaikissa yhteiskunta- ja tuloluokissa, kaikissa sukupuolissa, kaikissa ikäryhmissä, kaikissa roduissa, kaikissa kansoissa, uskovaisissa, ateisteissa, "vapaa-ajattelijoissa" ja deisteissä.
Meitä yhdistää "vain" yksi yhteinen tekijä: alkoholi. Mutta se on vahvempi kuin moni muu aate; aatteemme takia on kuollut enemmän ihmisiä kuin minkään muun ideologian.
Voittamaton aatteemme ei kuitenkaan ole. Tältä palstalta voi lukea monia tarinoita sellaisista jotka ovat voittaneet alkoholin. - eli juoppohulluus saattaa aiheuttaa kuvaamasi kaltaisia ilmiöitä.
- eivät ole sama asia. Yli 30 vuotta kestäneen juomisaikani kuluessa join "putkia", ts. aamusta iltaan varsin harvoin, ja pisin "putkeni" kesti 4-5 päivää. Silti kerkisin tekemään kaiken alkoholismiin olennaisesti liittyvän; en ryhdy niitä tässä kertaamaan.
Sekö ei sinusta ole ongelma jos alkoholin takia menetät ystäväsi, homma karkailee käsistä, ja vituttaa?
Olet suuressa vaarassa. Lopeta juominen.
Kirjallisuutta:
AA:n Iso Kirja
Raimo O. Kojo: Eroon viinasta - tuli minulle juomisen jatkuttua jo varsin pitkään. Oletankin, että alkoholi jotenkin herkisti pelkotiloille, enkä nyt puhu krapulapeloista. Se ei ollut juomiseni syy.
- Voi minun esittämääni systeemiä verrata porttiteoriaan, mutta se pitää tehdä käänteisessä järjestyksessä: minä katselen asioiden kehittymistä putken (monessakin mielessä) "toisesta päästä".
Minä en väitä, että jokainen lasiin tarttuja päätyisi alkoholistiksi, vaan että jokainen alkoholisti on kerran tarttunut lasiin ensimmäisen kerran. Heidän joukossaan lilluvat myös ne siideriä juovat teinit joista kirjoitin ja sellaiset hauskaa pitävät bilettäjät jollainen itsekin olin kauan sitten. He jotka pysyvät ikuisesti kohtuujuojina eivät minua tässä yhteydessä kiinnosta; itse en ollut sellainen. En minäkään päätynyt katuojaan, itse asiassa harva perheeni ulkopuolinen tiesi kuinka pahasti olin alkoholisoitunut. Mutta itse tajusin ajan mittaan, että riippuvuuteni alkoholiin oli vaarallisen vahva ja että katastrofi oli monasti hiuskarvan varassa.
Minun mielestäni alkoholismi on syvällä ihmisen psyykessä piilevien ongelmien oire. Juomiskautenani minua riivasi mielen taustalla tunne, että elämässä on jotakin hirvittävän pahasti vialla. Pelko tai kauhu oli ajoittain suorastaan atavistista vaikka en olisi ollut edes krapulassa. Kymmenes vuosi ilman alkoholia on aluillaan, ja se tunne on kadonnut.
Välittäjäaineiden puutteeseen alkoholismin syinä en usko. Serotoniinin puuttuminen olisi kai varsin helppo parantaa sitä lisäämällä, vaan montako tällä hoidolla parantunutta juoppoa on olemassa? Veikkaan: ei yhtään. Usko alkoholismiin fyysisenä sairautena on juopon, itseään pettävien omaisten, yksityisklinikoiden ja ammattiymmärtäjien helppohintaista selittelyä. Ja juopolle tuhoisaa. - Epätieteellisen arvioni mukaan juoppojen ikärakenne muistuttaa Gaussin käyrää. Porukkaa poistuu vanhemmasta päästä, nuoremmasta nousee uutta tilalle ja 30-50-vuotiaat ovat suurimpana ryhmänä.
Maistelijan, bilettäjän, viikonloppujuomarin, suurkuluttajan ja juopon/alkoholistin (määritelmät minun) väliset rajat ovat epämääräiset. Alkoholismi kehittyy aste asteelta. On paljon puhetta siitä, että se joka pystyy hallitsemaan juomistaan ei ole alkoholisti. Miksi viikonloppujuomari siis jättäisi hauskan harrasteensa, kun hän kerta hallitsee viinankäytön? Pitäisi koettaa, ehdottaa joillekuille parikymppisille, että lopettaisivat siiderin juomisen kertakaikkiaan; saataisiin nähdä kuinka hyvin juominen on hallinnassa.
Ennemmin tai myöhemmin viikonloppukännääjä tai tissuttelija on suurkuluttaja, eikä aikaakaan niin alkoholisti jonka jälkeen rappioalkoholisti, niinhän? Ja sitten ei enää niin vain lopetetakaan.
Alkoholin puolustajat mm. tällä palstalla kitisevät, että juoppo voi palautua kohtuukäyttäjäksi ja että ehdotonta raittiutta ei sen vuoksi saa vaatia. OK; sovitaan niin, ehkä joku todella voi. Mutta yhdeksänkymmentäyhdeksän sadasta ei ainakaan voi. Sen yhden vuoksiko muille annetaan lupa juoda itsensä kuoliaaksi ja siinä sivussa tuhota muutaman läheisensä elämä?
Tai lupa ja lupa. Raa´asti sanoen mitä se ulkopuoliselle kuuluu mitä kukin elämällään tekee. Sitä vain jotenkin tuumii, että minunkin kokemuksillani saattaisi olla käyttöä. Sillä juoppo on herkkä olento, niin naurettavalta kuin tämä saattaakin kuulostaa, ja muiden mielipiteillä saattaa olla paljonkin vaikutusta hänen käyttäytymiseensä.