tuoksuvattu

Vapaa kuvaus


Täysin purjein kohti siintäviä saaria, luodoilla leväten,
elämän nautinnot jokaisella solullasi kokien.
Kiire on kaikonnut
eilisten kokemukset kasassa, uutta kohti kokka,
uutta kohti elämä.
Herää tänään rakastamaan,
herää jakamaan rakkautesi.
Vaikka et humaltuisi viinistä,
anna elämän viinin virrata suonissasi.

Siviilisääty: Leski
Email: [email protected]

Motto:
Omalla naamalla naamioitta!

Aloituksia

61

Kommenttia

657

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Kun elin elämäni tähänastisia vaikeimpia vuosiani, oli päiväkirjamainen kirjoittaminen ainoa terapia.

    Useita ketoja päivässä istahdin pöydän viereen, otin kynän, avasin lehtiön ja itkin suruni ja epätoivoni lehtiön riveille.
    Siellä ne ovat tunnelmat tavoitettavissa niistäkin päivistä jotka muutoin kulkivat ohi muistoja jättämättä.

    Ainoa terapeutti, ainoa tosi ystävä kun kaikki muu oli hukassa, oli kynä joka piirsi ajatukset päiväkirjaan.

    Suosittelen kaikille. Yksin puhumista pidetään merkkinä hulluudesta, mutta hulluuden ja nerouden välillä on tuskin havaittavissa oleva ero, joten ehkä kirjoittaminen, eräänlainen yksinpuhelu sekin, onkin neron leimaus yksinäisen aivoissa. On edes yksi uskollinen kuulija, se avoin lehtiö joka toistaa vain sinun omia ajatuksiasi.
  2. Kun toiset puhuvat pihistämisestä, eläkkeiden pienuudesta ja toivovat eläkeläisten huomaavan kuinka tärkeää olisi puhaltaa samaan suuntaan, toiset kehuvat ylijäämällä.

    Siksi juuri ei yhteistä etua saadakaan ajettua yhteiseksi hyväksi. Paljon saavalle on ihan se ja sama kuinka toiset selviävät. He eivät nouse puolustamaan heikompia, kosaka eihän heiltä mitään puutu ja muut vain valittavat turhasta.

    Siksi eläkeläisiä voikin rokottaa ja narrata, kun osalla on liian hyvin, osalla puute kaikesta ja sillä välilläkin, nipin napin toimeentulevia on pilvin pimein.
    Yhteinen tavoite karkaa aina vain kauemmaksi, eikä korotuslupauksilla ole ollut taipumusta näkyä kukkarossa asti. Se katoaa jonnekin ennen sitä.
  3. Kuinka saada eläkeläiset(kin) äänestämään?

    Juuri vaalien alla luin mielipidekirjoituksia joissa eläkkeellä olevat henkilöt julistivat suureen ääneen pettymystään päätöksentekijöihin ja sanoivat aivan varmasti jättävänsä äänestämättä.

    Sillä kun ei mitään voita, mutta mielenosoituksena kuvitellaan senkin auttavan ja sehän tarkoittaa etteivät he edes halua olla taistelemassa etujensa puolesta.
    Kuinka kunnallisvaalien tulosta voitais verrata seuraaviin eduskuntavaaleihin ja olisko se muutos mihinkään, jos noudattelisi tapahtunutta poliittista linjaa noin yleisesti.

    Milloin rikas ja köyhä ovat tasavertaisia. Taitaa oööa ainoa kerta kun maataan viimeinen taskuton paita yllä valmiina maatumaan. Silloin kummallakin on yhtä vähän.

    Nyt olis vielä aikaa saada eläkeläiset ajamaan omaa etuansa, yhdistämään äänensä seuravissa vaaleissa ja ainakin äänestämään!

    Mutta mikä on niin eripuraista joukkoa kuin eläkeläiset, monta järjestöä, monta linjaa, mutta mitä olis se yksi yhteinen?
  4. Pieni on eläkkeiden nousuprosentti, ottaen huomioon sen, ettei se koskaan seuraa palkkakehitystä.
    Olemme kuopassa ja tuntuu ettei kukaan aja pientä eläkettä saavien asiaa.

    Olisiko ammattiliitoilla piakka nousta ajanaa entisten jäsentensä asiaa.

    Monet sanovat, kyllä minä eläkkeelläni pärjään, mutta kun kaikilla ei riitä eläke edes välttämättömyyksiin.

    Miksi eläkeläisen pitää kaikesta pihistää, ja sitten nämä korotukset.
    Hintojen nousu on jo syönyt korotuksen ennenkuin se on meillä kukkarossakaan.
  5. ettei jaksa.
    Kyllä meidän kaikkien pitäis olla valmiita hyväksymään rehelliset mielipiteet. Kukaan ei jaksa aina olla myötämielinen kaikkeen ja kaikille.

    Tunsin joskus olevani ihan lopussa henkisesti ja fyysisesti. Silloin lakkasin avaamasta ovea, vastaamasta puhelimeen, eli suljin ovet ulkopuolisilta jotka kysyivät kuinka voit, mutta vastauksestani ei oltukaan niin kiinnostuneita.

    Jokaisella on oma mittansa jaksamisesta.
    Jos tunnet ettet saa muilta mitään myönteistä, keskity itseesi ja nauti riippumattomuudestasi.

    Kaikkea hyvää sinulle. Tiedän ettei mikään tuska jatku ikuisesti, jos osaat itse päästää siitä irti.
  6. " Olen niin yksin, tule, puhu minun kanssa, ole kiltti, et tiedä kuinka yksin olen.... "

    Tuttuja sanoja joita kuulen.
    Lausutaanko ne vain tavan vuoksi, vai sisältyykö niihin todellinen tarve jakaa yksinäisyyttä joka ei aina olekaan niin miellyttävää?

    Usein kuuntelen, ei aina tarvitse sanoa mitään, kuunnella vain.
    Joskus menen käymään, olemaan olkapää jota vasten voi vaikka itkeä jos siltä tuntuu.
    Ystäväni. Kuuntelin Sinua. Tulin luoksesi... tiedän kuinka yksinäisyys on sinulle tärkeää, mutta se on myös ahdistavaa. Voimia me tarvitsemme kun käsittelemme menetyksiämme, voimia tarvitsemme uuden huomisen koitteessa. Voimaa tarvitsemme sairauden puhjetessa, mutta voimaa sen parannuttuakin.
    Jokaisessa uudessa aamussa itää kuitenkin toivo, sitä emme saa kadottaa.
    Oppia luopumaan jostain tärkeästä, luopumaan ilman katkeruutta, siinäpä meille elinikäinen oppimisen aihe.
    Et ole yksin kun sinulla on yksikin joka kuuntelee, yksikin johon luotat. Sinulla on monta ystävää
  7. Jotkut kansat vain ovat rohkeampia nousemaan barrigaadeille kuin me, vaikka kuinka olisimme tuohtuneita vallitseviin olosuhteisiin ja asioiden tilaan.

    Tämäpä olisikin hyvä tilaisuus, kokoamaan vain joukkoja ja eläkeläisjärjestöt vaatimaan oikeutta köyhyysrajalla elävien aseman korjaamiseksi.

    Kuinka helppoa onkaan sanoa että kyllä eläkkellä selviää, kun ei tiedä mitä se on saada käteen joku 400 euroa ja sillä pitää selviytyä kaikista menoista.

    Jossain korvessa, terveelle ihmiselle, se ehkä pihistellen riittää juuri ja juuri vatsan täytteet hankkimaan joka päivälle, mutta kun Suomessakaan ei asuta korvessa. Kaikilla pitäis olla mahdollisuus asua ja elää siellä missä tuntuu kodilta.
  8. Kukutaan, kukutaan kun aikaisin herätään.
    Aamulla heti onnen pipanoita kerätään
    miettimättä hyvin vai huonostiko illalla.
    Päivän kun aloittaa hyvillä ajatuksilla.

    Eilen itkimme kaivaten niitä rakkaitamme,
    joita emme tavoita koskaan sanoillamme.
    Tänään nautimme kaikista niistä muistoistamme
    joita keräsimme elon polkuja kulkeissamme.

    Mustaa ei päivää pelkäämällä voi välttää
    aina se meihin jonkin merkin, haavankin jättää.
    Arpeutuvat kaikki haavat, syvätkin, aikanaan.
    Valmis olen, pettymyksillekin, tänään nauramaan.
  9. Punajuuripihvit hyvän perunamuusin kanssa. Helppoja ja nopeita. Valmistuvat uunipannulla uunissa, ilman rasvaa,lisäkkeenä höyrytettyjä vihanneksia joista ei keitetä pois makuja, eikä värejä. Pieni pureskeltava tuntu, mausteena nokare voita ja suolaa.

    Jälkiruokana marjoja.
    Marjat korkeaan lasiin ja valmista vaniljakstiketta päälle, ellei halua itse valmistaa kastiketta, tai maitokiisseliä, aidolla vaniljalla mausettuna.
    Koristeeksi muutama kaunis lehti sitruunamellissaa ja suklaalastuja.

    Suosittua ja maistuvaa.
  10. Huomenna tulen kotiin, sanoi puhelimessa.
    Sitä huomista ei koskaan tullut.
    Tuli vastaantullut auto joka vei kolmen ihmisen elämän ja yhdelle se merkitsi elinikäistä vammaa.

    Kaikesta huolimatta elämä jatkuu.
    Juuri tytär soitii ja sanoi vievänsä lapsensa, isänsä ja anoppinsa haudoille kynttilälyhdyt, minä sytytän tuohon pöydälle ja muistan poisnukkuneita.

    Tällaisena päivänä yksin oleminen tuntuukin, mutta elämä on aina arvokas, yksin tai yhdessä.
  11. Niissä on usein sanomaa jota ei ensi kuulemalla tajuakaan ihan täysin.

    Ehkä meillä kaikilla on ihmisiä ympärillämme, mutta silti jotain puuttuu.
    Ihmisen ikävä. Ikävä ihmistä joka merkitsisi enemmän kuin ehkä ne lähellä jo olevat merkitsevät.
    Tunnesiteitä ei synny kaikkiin ihmisiin, siksi se ihmisen ikävä, ei vain toisen luo, vaan, sellaisen ihmisen ikävää joka poistaisi ne ikävät hetket ja yksinäisyyden joka monilla on todellisuutta.

    Ihmistä ihmiselle, läheisyyttä ja rakkauttakin kenties.
  12. Pöydällä Terve potilas,
    Ota mukaan ILMAISEKSI !
    Kamala ihana lävistys.
    Masennuksen voi parantaa.
    Tsemppiä selälle.
    Syysflunssan hoitaa lepo, ei lääkkeet.
    Ensiavun arkipäivä koskettaa.

    Ole siinä sitten terve
    artikkelit ja otsikot
    sisältö Klinikkaa, Liikuntaa ja terveyttä,
    Voimaa vanhuuteen ja Täisodan aakkoset.

    Mainoksia, mainoksia.
    Kääntelen Tervettä potilasta...
    Närästääkö?
    Limaiseen yskään.
    Nenän tukkoisuuteen.
    Huumaa ja mielihyvää liikunnasta.

    Herää ennenkuin hälyttää..
    taitan Terveen potilaan kainalooni
    kannan kotiini
    ja vältän tulemasta sairaaksi..
    otsikoista,
    mainoksista,
    Heti hoitoa
    mutta enhän ole sairas
    olen vain saattaja.
  13. hyvän ajatuksen.

    Kun olet valmis kohtaamaan ilot ja pettymykset, uusi huominen potkii sinua eteenpäin kuin lintu lentokykyistä poikastansa.
    Nouse siivillesi ja lennä!
  14. Silloin negatiivista pääomaa omistavalle kertyi voittoja.
    50.000 markan asunnon voi huoletta antaa myytäväksi 150 000 markalla ja sen hinnan saikin moni. Velalla hankitun sai myydä kolminkertaisella hinnalla, ja rahaa jäi käteen.

    Tiedän, koin sen ajan onnekkaana itselleni, omista valinnoistani tuli voitokkaita.

    Velkaa kannatta tehdä kun sen tekee oikeaan aikaan ja sijoittaa -pääoman +tuottoiseksi.

    Nyt ovat toiset ajat.
  15. Luultavammin me kunnioitamme ihmisten yksilöllisyyttä liikaa. Vaikka näemme ihmisten hädän, emme uskalla puhua tai kysyä mikä on hätänä.
    Katsommeko silmiin tapaamiamme ihmisiä, osaammeko lukea mitä ne kertovat.

    Usein voisimme olla suureksi avuksi ongelmiensa keskellä painivalle ihmiselle kysymällä kuinka hän voi, onko kaikki hyvin.

    Monella ei ole rohkeutta aloittaa itse, koska ongelmistahan ei saa kertoa, ne pitää ratkoa.
    Kaikki eivät vain siihen kykene, kuten uutisita saamme lukea.
    Mikä meni vikaan ja milloin, siihen he eivät vastaa, mutta me voimme kysyä sitä samaa asiaa monelta joukossamme elävältä joiden suu ei puhu, mutta silmät kertovat.
  16. Lapsi katsoo ikkunasta
    missä äiti viipyy.
    Haukkaa palan porkkanasta
    katuun valot piirtyy.

    Lapsi yksin yössä
    valvoo, katu seuranaan.
    Äiti, siellä työssä
    omat huolet paineenaan.

    Yössä vanhus, uneton
    hento harmaahapsi
    tietää kuinka onneton
    on yksinäinen lapsi.

    Kuka syliin ottais
    yksinäisen lapsen.
    Kuka päätä silittäis
    vanhan harmaahapsen.
  17. Kamelinkin selkä voi katketa, sanotaan.

    Meidän ihmisten voimavarat ovat rajallisia, joku kestää kaiken ja taistelee vastoinkäymistenkin kautta voittajana. Toinen ei kykene kantamaan kuormaansa ja taipuu, tekee omat ratkaisunsa joista pahin on oman ja toisten hengen riistäminen.

    Kuka meistä on valmis kantamaan toisen kuormaa, meillä jokaisella on niin kiire oman elämämme setvimisessä ettemme huomaa merkkejä muiden heikkoudesta. Usein olemme jopa valmiit lisäämään kuormaa, ehkä huomaamattakin. Kaikki kun eivät puhu ongelmistansa, naamion taakse ei tuskaa näe ja niin moni tekee oman ratkaisunsa, nytkin monta surullista tapahtumaa pienen ajan sisällä.

    Onko yhteiskunta sairas, onko meillä liian vähän kuuntelevia ihmisiä, vai onko meidät kasvatettu vaikenemaan kahdella kielellä ja kaikissa ongelmissa.
  18. Näin eläkeläisenä ei ole väliä onko kesä- vai talviajassa kello, kunhan sen muistaa siirtää keväällä tunnin eteenpäin.

    Jos vaikka junaan on nyt menossa, haittaako jos tunnin odottaa asemalla !!!
    Kesällä voi olla myöhässä sen tunnin.
    Huumorilla kelloonkin, vaikka onhan se siirrettävä oikeaan aikaan, yhteiskunta kun on aikataulutettu. Tapahtumat alkavat aikataulun mukaan ja siski, heti tänään on pakko vilkaista mitä se kello nyt onkaan, oikeaan aikaan.

    Herään aina aikaisin. Hesari tuli tavalliseen aikaan, eli kahvit ja voileipä oli jo nautittuna kun kolahti.

    Sisäinen kello ei muutu, se rytmittää elämääni samaan tahtiin, riippumatta kellosta.
    Jos illalla nukuttaa, sammutan valot ja menen nukkumaan, aamuisin on talvella niin pimeää, että valot pitää laittaa joka tapauksessa, ellei nuku aamupäivään asti.

    Valon vähyys ei vaikuta minun uneliaisuuteeni, koska nukun aina hyvin vähän.
    Mistä saisi lahjaksi hyvät yöunet?
  19. Kyllähän me osaamme asettaa vaatimuksia, millainen miehen pitäisi olla, mutta annammeko miehelle oikean kuvan itsestämme.

    Kaikki siteet ihmisten välillä kehittyvät vähitellen, intohimo ei välttämättä ole vielä rakkautta.
    Vikoja meissä on jokaisessa, mutta ne vai joko hyväksytään, tai niistä huomautetaan, ja senhän tietää kummalla tavalla "hoidettuna" suhde elää ja kasvaa rakkaudeksi.

    Pienet viatkin, kunhan rakkaus on aitoa.
  20. Kuinka me voisimme muuttaa yleistä asennetta hyväksyvämmäksi, monien asioiden kohdalla sama juttu, niin täällä palstoilla kuin muissakin yhteisöissä.

    Ei ole kaukana se aika kun iäkkäämpien ihmisten rakastumista pidettiin ihan höynähtäneiden hommana.
    Nyt sekin aletaan pikku hiljaa hyväksymään normaaliin elämään kuuluvana.
    Eiväthän tunteet kuole jossain iässä. Meillä on tunteet ja seksuaalisuuskin yksilöllisten kykyjemme mukaan.

    Kuitenkin, jos täällä sanoo olevansa yksinäinen, leimataan nainen heti miehenpuutteiseksi vanhaksi höperöksi. Siitä ei voi välttyä jos uskaltaa olla rehellinen.

    Itse en etsi uutta aviomiestä, en uskaltaisi sitoutua, tai se on tällä hetkellä mielipiteeni, enhän voi tietää kuinka mahdollinen suhde mielipiteeni muuttaisi.

    Etsin keskustelukumppania, vertaistani miestä ja naista jolla on ajatuksia ja elämänkokemuksia jaettavaksi ja keskutelun aiheiksi.
    Chatin lyhytjännitteisessä, sanojen heittelyssä ei keskustelua synny, mutta se on korvike keskustelijan kaipuussa. Jotain vaihtelua sekin.

    Minulle ihminen, mies tai nainen, jonka kanssa voi jutella kaikesta avoimin mielin, mennä yhdessä vaikka matkalle, samoilla metsissä, tai istua hiljaa vaikka tähtitaivasta katsellen, on paljon tärkeämpää kuin jokin tyhjänpäiväinen huulenheitto.
    Huumori kuuluu aina elämään, se on minunkin voimani, mutta pelkkä yhdessä nauraminen ei anna minulle sitä mitä kaipaan, ihmisen läheisyyttä ja ajatuksia. Mikä oliskaan lämpimämpää kuin käsi toisen kädessä, mutta näiltä palstoilta sitä kättä ei ilmeisesti moneen käteen löydy.

    Joskus minuakin pelottaa yksinäinen vanhuus, mutta sekin on asia joka minun pitää hyväksyä kuten monen muunkin laillani elävän.
    Ihailen heitä jotka uskaltavat elää omaa elämäänsä, heittäytyä elämään yhdessä toisen ihmisen kanssa vielä iäkkäänäkin.
    Se on rohkeutta, se maistuu varmasti elämälle jos sellaista on kaivannut.

    Keskustelukumppanin etsintä jatkuu, sillä kevyttä "hällä väliä oletko tuossa huomennakin," suhdetta en jaksaisi edes aloittaa. Seikkailijaksi minusta ei ole, siksi kuljen mutkaista tietäni uuteen mutkaan, jos siellä...
    21. 16 / 33
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt