Päiväkirja

Muistiin kaikki tapautumat. Harvinaiset vierailut, matkat, teatterit, kaikki .
Niitä on kiva katsoa jälkikäteen. Niistä huomaa tuon ajankulun,,, onko siistä ja siitä jo niin monta vuotta??
Se on asiallinen "muistivihko", ei sellainen teini-iän ihastus-tunne-masennus selostus. Joita nuoret tytöt elää tullakseen aikuisiksi.
Sellaistakin pidin, ne olen kaikki hävittänyt.

Tietsikan Omat tiedostot sisältää paljon tärkeitä
muistiin panoja, oikeata asiaa.
Sinne voi merkkailla "kynäilyn" lisäksi, mitä katsoo tarpeelliseksi.

on niitä inhokki hommia.
En kirjoitellut nuorena, en nytkään vanhana. Töissä kirjoitin yhteen aikaan ajopäiväkirjaa ja työhön liittyvää ajankäyttö päiväkirjaa, työt eriteltiin 15 minuutin tarkkuudella.
Kukaan esimiehistä ei niitä seurannut tai puuttunut niihin mitenkään.
Jonkun himo päiväkirjankirjan kirjoittajan keksintöä ilmeisesti.

Muistan kaikki tarpeellisen tärkeät menneestä elämästäni, vielä. Sitten kun ei muista, yhä vaan helpompaa, oleminen.

Vanhat 1800-luvun lopun - valokuvat ovat parempia kuin 70-luvun värivalokuvat. Vaikkei päiväkirjaa, niin kuitenkin kaikilla on kronologista jälkeä.

Se vaan, että 8 mm:n filmejä ei ole millä enää katselisi, kotipolttoiset dvd:t eivät toimi tuntemattomasta syystä, pian ei varmaan koko dvd-laitteita ei ole. VHS-videonauhureita ei enää käytetä.

Joutuukohan koko suuri työ videoiden ja digikuvien kanssa lopulta hukkaan niinkuin 8 mm:n filmit.

Ota koodi vihkosi sisäkannesta ja osta samankokoinen ja -näköinen tilalle. Mökkipäiväkirjani samankokoisina ovat mukavia säilytettäviä. On hauska tarkistaa, miten kesä edistyi edellisinä vuosina samaan aikaan.
Hyvät sorminivelet Sinun kaunista käsialaasi pitävät yllä ! Minun nivelrikkosormisen käsiala vimmeltää, miten sattuu, vaikka yritän sitä kaunolle vängätä.
Käsialani mahtuu hieman isomman viikkopäivyrin (apumuistini)päivän tilaan. Ostin muuten jo ensi vuoden eri kalenterit edullisesti asiakasomistajapäivinä. Kreppinilkkasukistakin etu oli yli 1 euro/pari.
Kolme päivää kesti minulla melkoinen alakulo muistiaan menettävän, kaukana asuvan sisaren puolesta. Hätäännyin, kuka ottaa vastuun hänen insuliinipistoksistaan tai diagnooseista muistilääkkeitä varten. Ahdistus valtasi minut. Soittelin kahdelle veljelle ja vielä sisareni miehelle. Sisaren mies oli jo täysin kypsä hoitelemaan vaimoaan parhaansa mukaan. Muistikokeessa sisar onnistui yli 70 % oikein.
Tämä tuntuva alakulo helpottui minulla ainakin hetkellisesti.

On ollut mielessä kirjoittaa elämän varrella tapahtuneista monista sattumuksista. Melkoista yrittämistä silloinkin oli leipäpuuhun, hyvään ammattiin kiipeäminen. Sai asua yksinäisen rouvan luona eiralaisen keittiön nurkassa tai kruunuhakalaisessa alkoovissa.
Kortteereissa asuminen alkoi oppikoulun ekaluokalta. Vuokraisännällä oli mielenterveyshäiriö, joka pienelle koulutytölle oli melkoinen häiriö, kun seinän takaa iltaisin kuului loputon paasaus.

Päiväkirjan väsääminen on mielestäni henkistä lenkkeilyä. Päiväkirjailija tunnustaa elävänsä. Tärkeintä eivät ole kuolemattomat ajatukset vaan elävät havainnot itsestään ja ympäristöstään.

Olen myös lapsesta pitäen piirtänyt, kirjoitellut, valokuvannut, tehnyt muistiinpanoja, osallistunut (palstakin on eräänlainen päiväkirja). Ikääntyessäni minun ei tarvitse kärsiä yksinäisyydestä, vaikka muuten olen monessa suhteessa erakoitunut.

Päiväkirjailija uskaltaa olla olemassa.

Kun elin elämäni tähänastisia vaikeimpia vuosiani, oli päiväkirjamainen kirjoittaminen ainoa terapia.

Useita ketoja päivässä istahdin pöydän viereen, otin kynän, avasin lehtiön ja itkin suruni ja epätoivoni lehtiön riveille.
Siellä ne ovat tunnelmat tavoitettavissa niistäkin päivistä jotka muutoin kulkivat ohi muistoja jättämättä.

Ainoa terapeutti, ainoa tosi ystävä kun kaikki muu oli hukassa, oli kynä joka piirsi ajatukset päiväkirjaan.

Suosittelen kaikille. Yksin puhumista pidetään merkkinä hulluudesta, mutta hulluuden ja nerouden välillä on tuskin havaittavissa oleva ero, joten ehkä kirjoittaminen, eräänlainen yksinpuhelu sekin, onkin neron leimaus yksinäisen aivoissa. On edes yksi uskollinen kuulija, se avoin lehtiö joka toistaa vain sinun omia ajatuksiasi.