tuoksuvattu

Vapaa kuvaus


Täysin purjein kohti siintäviä saaria, luodoilla leväten,
elämän nautinnot jokaisella solullasi kokien.
Kiire on kaikonnut
eilisten kokemukset kasassa, uutta kohti kokka,
uutta kohti elämä.
Herää tänään rakastamaan,
herää jakamaan rakkautesi.
Vaikka et humaltuisi viinistä,
anna elämän viinin virrata suonissasi.

Siviilisääty: Leski
Email: [email protected]

Motto:
Omalla naamalla naamioitta!

Aloituksia

61

Kommenttia

657

  1. Täällä vain, valitettavasti, täälläkin, on oma nokkimijärjestyksensä, jota (jälleen valitettavasti) persoonallisuutensa paljastava usein saa katua. Sen moni on karvaasti kokenut aiemmin ja viime aikoina(kin).

    Kesä on meillä kaikilla. Tulevaisuuden pohtiminen voisi olla paikallaan kun synkkä syksy taas saapuu masentamaan huomisiamme. Politiikka on muuttunut maksetuksi vallaksi ja siihen tulevaisuuten voi ottaa enemmän kantaa kunhan tässä kaikki salaisuudet on kaivettu päivän valoon.

    Mikäli palstan tulevaisuudesta puhutaan, sekin kai kehittyy sellaiseksi kuin mukana olevat sen tekevät.

    Aina ei missään voi olla kivaa, ei edes laiturilla auringossa, vaikka kuinka lämmin ilma olisi, millaisia seuralaisia, sellainen tunnelma.
    Sudenkorentoa sietää paremmin kuin pörrääviä paarmoja.

    Hyvää kesää Sinulle ja muille palstan vakikirjoittajille, sekä ihan jokaiselle "sattumanikilläkin" palstaa viestillään ilahduttavalle.
  2. Olen ollut ongella monta kertaa
    rantakivellä jopa maannut.
    Usein on kalakin tärpännyt
    vaikken ole yhtään kiinni saanut.
  3. Vaikeampaa on olla sanojensa mittainen.

    Itsetutkiskelun paikka, jos ihminen sanoo ettei suutu. Ainakin kerran viikossa jostain asiasta jopa itselleen on aihetta motkottaa, riitaahan ei yksin saa aikaan.
    Suutun ja kai suututankin, mutta riitelemään en suostu, koska asioista on aina mahdollisuus keskustella yhteisymmärryksessäkin.
    Suuttumus menee ohi, vihalla on tapana koteloitua mieleen ja siellä se odottaa räjähdystään sopivassa tilanteessa, voipa kohteena olla ihan asiaan kuulumatonkin joka vain sattuu vihan puuskan aikana kohdalle.

    Taideteoksia me olemme, joskus ehjiä ja sileäpintaisia muidenkin silitettävänä, joskus karheita ja piikikkäitä joihin ei voi katsoa, eikä koskea silkkihansikkain paremmin kuin paksuilla hanskoillakaan.

    Sanoilla iskemme toisiamme, suoraan, tai kautta rantain, jopa takana puhuen kun ilkeilyn käärme ryömii sisällämme. Suuttumusta sekin on, vaikka ei kasvokkain toiselle räjähdäkään.

    Parempi sanoa suuttuvansa aiheesta, se on reilua puhetta. Aiheettomasti suuttuva, kiukutteluansa osoittava läheinen on ikävä seuralainen.

    Se osoittaa kypsyyttä ja itsehillintää kun suuttuneenakin osaa ja malttaa pitää suun supussa ja kädet taskussa!

    Sellaiseen tasoon kun kypsyessään yltäisi, ikää jo alkaa ollakin.
  4. Sinulla on surua. En voi sanoa, että ymmärrän Sinua, koska minulla on jäljellä kaikki sisarukseni, mutta tiedän, että ikäväsi purkautuu itkuna.

    Oma suruni, mieheni kuoleman jälkeen, kesti vuosia, kunnes tajusin että minun on jatkettava elämääni,katsottava huomiseen, koska en voi elää pelkkiä eilisiä muistelemalla mitä oli, tai ajttelemalla mitä vielä olismme voineet yhdessä kokea.

    Pois nukkunut on menettänyt kaiken. Hän ei ole voinut tehdä valintaa, emmekä me itse voi määrätä omista päivistämme.
    Omaisille jäävät muistot ja niistä se voima lopulta löytyy, kun voi muistella menneitä yhteisiä hetkiä.

    Vanhuudessakaan ei ole pelättävää, se tulee vääjäämättä ja meidän on helpompi kohdata sekin ikä jos ajattelemme positiivisesti sitä mitä meillä vielä on. Aamulla voi herätä uuteen päivään, kykenee liikkumaan omaan tahtiinsa, vaikka pienet kolotukset vaivaisivatkin, niin taitaa olla jokaisella joskus.

    Minusta tämä vanhuus on parasta elämää juuri nyt, tällaisenaan kun jatkuisikin, mutta, "vaivojen summa ei ole vakio" sanotaan.
    Nyt on kuitenkin kesä saapunut ja mieli nuortuu kaiken kauneuden edessä.

    Voimia Sinulle etsiessäsi surusi keskellä tietä uusiin huomisiin.
  5. Vastauksen sanominen ei olekaan ihan yksinkertainen juttu.

    Meidän elämääämme vaikuttaa niin moni asia syntyperämme lisäksi, ettei voi sanoa mikä on luonnostaan lankeavaa, mihin voimme itse vaikuttaa ja mitä elämästämme määrätä.

    Kaikilla meillä on kuitenkin jotakuinkin samat mahdollisuudet tehdä valintoja niistä asioista joista meillä on tietoa johon perustuen päätöksen voi tehdä.
    Kaikille ei ole mahdollisuuksia samaan koulutukseen, kaikilla meillä ei ole taipumuksia samoihin asioihin, eli sepästä ei tule suutaria pelkällä halulla, siihen vaaditaan taitoja ja oppeja.

    Oma valinta on sensijaan, jos jättää koulutusmahdollisuuden käyttämättä ja siksi jää kehityksen ulkopuolelle. Silloin ei voi sanoa olevansa huono osainen, on vain ottanut vastaan vähemmän kuin joku muu.

    Terveys on ominaisuus joka joko on tai ei, perinteillä ja perimällä on siinälkin osansa, voiko sairasteleva siis sanoa olevansa huonompi osainen kuin muut, sekin kysymys johon voi vastata juu tai ei.

    Vaikka elämän olosuhteita emme olisi osanneet tai kyenneet itse valitsemaan, sen, kuinka niihin suhtaudumme, voimme kukin käsitellä mielessämme hyvänä tai huonona kohtalona.
    Mikäli vain jää valittamaan omaa kohtaloa ja vertaamaan sitä paremmin elämässä menestyneisiin, on hakoteillä, koska mennyttä ei voi muuttaa, mutta tulevaan voi edes yrittää itse vaikuttaa.

    Aina on olemassa rikkaita ja köyhiä. Joku voi valita ostoksensa katsomatta hintaa, joku voi kävellä ruokajonoon saadakseen päivittäisen annoksensa, ja silti, siellä sisällä sykkii sydän molemmilla samaa hetkeä.
    Runsaankaan pöydän äärellä ei istu aina onnellinen ihminen, mutta ryysyihinkin pukeutunut kerjäläinen voi olla elämäänsä tyytyväinen. Hänelle elämä antoi ehkä huonommat kortit, tai hän pelasi väärin.
    Viisautta on olla syyttämättä muita omista valinnoista, huono onnikin kun tavallisesti kohtaa joskus jokaisen.
  6. Suunnittelen jälleen meneväni lapsuuteni maisemiin, suolle jolla maistoin ensimmäiset lakkani, metsään jossa itkin ensimmäiset rakkaus suruni, polulle jonka varrella istuin tuntikausia katsellen kyyhkysen pesän rakentamista, poikasten kehitystä ja ensimmäisiä siipien kantavuuden kokeiluja.

    Metsään josta revimme sammalia uuden kotimme eristeeksi kun nuorin veljeni ei vielä ollut syntynytkään, hirsien väliin, rossi lattiaan ja vintille sammalia jotka vieläkin, kymmenien vuosien jälkeen tuoksuvat metsälle ja muurahaisille.

    Toivon Sinunkin löytävän sen jonkin joka mieleesi on lähtemättömänä muistona painunut ja jota etsit.
    Eikö vain ole kiva kun meillä on muistot.
  7. Aina ei paikka puhu sitä kieltä jota matkalta haemme, tai odotamme, mutta avoimella mielellä matkaten voi löytää enemmänkin kuin uneksii.

    Sinulla on tiedössa lähtiessäsi minne menet. Olet luonut mielikuvan jota etsit, mutta samalla toteat että voit pettyä odotuksissasi.
    Toivon että löydät sen vanhan Kalevalan hengen, vaikka maisemat ovat varmasti sielläkin muuttuneet, tuskin runonlaulajia löytyy, mutta herkästi astivalle maisemakin puhuu.

    En eilen osannut odottaa kokevani savupirtin tunnelmaa, en katselevani riihen mustuneita seiniä, tai vanhoja esineitä omassa ympäristössään, tallennettuina juuri sellaisina kuin ne muistissanikin käytössä ollessaan olivat ja näyttivät.
    Sain todella paljon matkalta jonka piti olla, vain kukkiin tutustumista, hankintoja ja ajankulua.

    Toivotan Sinulle antoisaa matkaa jolta saat uusia ajtuksia, joita vastaan voit peilata omia mielikuviasi Kalevalan ajasta ja elosta.
    Uskon sielläkin olevan tallella jotain historiallista, vanhaa ja kulunutta jolla on arvoa ymmärtävän katsojan silmissä enemmän kuin kuluneen huudahduksen verran; "Siellä oli sitten köyhää ja vanhaa".

    Toivottavasti historia puhuu sinulle kuiskaten, herkällä kielellä.
  8. Kuulumme varmaankin suurin piirtein samaan ikäluokkaan jolle kasvatuksessa korostettiin salailua ja peittelyä sukupuolisuudessa, varsinkaan seksistä ei monikaan ohjeita kotoa saanut, vain kiellon muodossa tuli kasvatusta.

    Aiemmin jo viittasin pimeään ja salailuun, sitä se oli ja pelotti tuollaisen synnin tekeminen.
    Kuinka paljon paremmin avioliittokin olisi sujunut kun ei olisi ollut sitä häpeän tunnetta jonka sukupuolisen nautinnon tunteminen toi. Olenko minä nyt likainen kun tuolla tavalla rakastelusta nautin, onko tämä sitä syntiä josta niin varoiteltiin, jne.

    Ahdistusta se kasvatus aiheutti, ei opettanut eikä ohjannut kuten nykyisin jo kouluissakin joissa terveyskasvatukseen kuuluu sukupuolisuuteenkin liittyvät asiat.

    Asiantuntijoilla on aina hyviä neuvoja, vai onko sittenkään.
    Parasta kasvamista on puhua kumppaninsa kanssa, puhua yleisemminkin, ei retostellen ja riettaasti, vaan käsitellen asioita niiden oikeilla nimillä.
    Pitkän liiton itsekin eläneenä voin rehellisesti sanoa ettei hyvässäkään liitossa kaikki aina ole itsestään selvýys. Onneksi me osasimme puhua, ratkoa ongelmia, vaikka aina kaikki solmut eivät edes pitkällä pohdinnalla auenneet. Parisuhde ei takaa mitään, ei edes tyydyttävää tyydytystä, koska me olemme yksilöitä miehinä ja naisina.

    Kuinka sitten löytää ihminen joka vastaa toiveisiimme, joka on samaa mieltä, joka saa syttymään ja kykenee pitämään liekin voimassa, sytyttää hiiloksenkin jos tuli hiipuu, se onkin toinen juttu.
    Harvoin ihan täydellistä paria on olemassa.
    Äitini sanoin; "Jos joku kelpaa sinulle sänkyyn, se kelpaa meille muille lattialle."
    Hän piti kuitenkin yhteistä vuodetta pariskunnalle tärkeämpänä kuin ympäristön vaikutusta ja vaatimuksia parin valintaan. Niin sen pitää ollakin.

    Kaikesta huolimatta, aihe ei koskaan ole loppuun kaluttu, mutta loputtomasti ei sukupuolisuuskaan kanna edes parisuhteessa jo se muuten ei toimi.

    Mielenkiintoa avauksesi on herättänyt, liekö kukaan saanut kuitenkaan lisävirikkeitä rakkauselämäänsä, me kun kuitenkin olemme niin häveliäs sukupolvi, useinkin peitämme ja kätkemme syvimmät tuntomme, myöskin seksin alueella.
  9. Sinessä aamun soi tuulen laulu
    huojuttain oksaa hentoa.
    Luonto,
    kuin maalattu kaunein taulu
    kehystää pääskysen lentoa.
    Perhonen rungolle puun
    on jäänyt viettämään yötä
    vetänyt siipensä suppuun,
    laskevan auringon myötä.
    Aurinko nousee, perhokin herää
    siipensä levittää auki.
    Lämpöä aamun säteistä kerää
    myös rantavedessä hauki.
    Pysähdy hetkeksi tähän,
    katso, kaikki tämä on kesää.
    kun nostat katsetta, ihan vähän,
    näet,
    peippokin tekee pesää.
  10. Ainahan olemme tienneet että "rahalla on taivaallinen voima", se avaa monta sellaista porttia joka muuten olisi monelta suljettu, mutta se sulkee suutkin tehokkaasti.

    Hyvä, että nyt on edes jäävuoren huíppu paljastunut, politiikkojen rahavirrasta jolla ostetaan myönteisiä päätöksiä, vaikka sitä tässäkin kaikin keinoin yritetään peitellä. Jokainen ymmärtää että tukirahoittajaksi perustetulla yhdidstyksellä on ollut vain "oma lehmä ojassa", emme me eläkeläiset etuinemme, ei työtä vailla oleva nuoriso, tai sairaat ja meitäkin vanhemmat joilla elämä on kuitenkin aína ollut kovempaa kuin meille.

    Mitä me voimme? Millä me estämme korruption ja lahjonnan?
    Äänestämättä jättäminenkin on kuin myöntävä tuki parhaiten pärjääville, koska, meidän huonompiosaisten etua eivät parempiosaiset aja, eivät rahallakaan, koska me kykenemme antamaan vain muruja joilla ei ole merkitystä.

    Ei ole kyse vain meistä ikääntyneistä, kyse on kokonaisesta kansasta jota nyt näytään vedettävän huulesta lupauksilla ja muka valvomaqlla politikkojen toimia.

    Sielläkin valvotaan nyt tietoomme tulleiden seikkojen valossa enemmän noita rakkausjuttuja kuin todellista edustajan toimintaa kansan parhaaksi.

    Kuka siellä enää ehtii kansan asioita hoitaa kun edustajien kukkaroissakin tuntuu olevan omat ja lahjus rahat sekaisin.
    Huutamallako me saamme äänemme kuuluviin?
    Ei auta vaikka kuinka me täällä viisaita kirjoitamme, äänemme hukkuu rahan alle.
    Ehkä nyt on viisastuttu jostain kokemuksesta, mutta muistetaanko sitä seuraavien vaalien alla, jää nähtäväksi.

    Paljon muutakin mätää on kuin rahalla ostettu valta!
  11. tyypillinen suomalainen siis olen.

    Kukapa meistä ei pitäisi jos vastakkaisen sukupuolen edustaja osoittaa kiinnostuksensa, olkoon se pieni flirtti tai suoraan kerrottu juttu.

    Pitää vain tarkoin miettiä omassa tuttavapiirissäänkin kenelle voi flirttailla, ja kuka olettaa jokaisen katseen olevan flirttiä.

    Omalta kohdaltani, leskeksi jäätyäni huomioin kuinka tuttava pariskunnat käyttäytyivät minua kohtaan toisin kuin ennen. Lopulta eräs tapahtuma avasi silmäni; vaimo oletti minun flirttailevan hänen miehelleen saalistusmielessä, vaikka käytökseni heitä kohtaan ei ollut tippaakaan muuttunut niistä tavoista joilla käyttäydyin mieheni eläessä. Olimme aina laskenmeet leikkiä ja hullutelleet kaikilla asioilla, vuosia toisemme tunteneina.
    Nyt minusta olikin tullut saalistaja kun olin jäänyt yksin, olin sanonut jotain väärällä äänenpainolla.

    Flirtiksi sitä en ollut tarkoittanut, mutta välimatka pariskuntaan on kasvanut, tapaamisemme harventuneet, koska en halua vaimon luulevan mitään, ja aihetta ei todella ole osoittaa mustasukkaisuutta minun vuokseni.

    Viatonkin flirtti voi sekoittaa suhteen jos flirttailee väärässä paikassa, väärälle ihmiselle, joten sitäkin kannattaa varoa.
    Mustasukkaisuus ei ole helppo sitä tuntevalle, mutta ei se ole helppoa sille vastapuolellekaan, eli suhteen toiselle osapuolelle.

    Itsetunnon puutetta, sanoisin, jos pelkää flirttiin suhteen kaatuvan. Siinä suhteessa on silloin jo valmiiksi jotain pielessä.
  12. Seksuaalisuus on meissä ihmisissä ominaisuus jonka saamme jo syntyessämme.
    Se on meissä, halusimmepa tai emme, mutta se ilmenee eri tavoin kuten hyvin tiedämme.

    Seksin tarve on yksilöllinen, halukin syntyy niin monesta tekijästä ja vaihtelee kyllä elämän aikana terveyden ja olosuhteidenkin mukaan. Nainenkaan ei ole aina parhaimmillaan ja varsinkin ikä tuo rakasteluunkin omat harminsa.
    Keho ei toimi kuin nuorella, limakalvot kuivuvat ja ehkä parisuhteeseenkin on kertynyt "narinaa".

    Onnistumattomaan seksielämään ei voi sanoa syyn olevan vain miehessä, tai naisessa, kokonaisvaltaisesti asiaa ajatellen jossain kohtaa elämää on vain tapahtunut se jokin joka vaikuttaa makuuhuoneeseen, laittaa puolisot omille puoliskoilleen parivuoteessa.

    Seksin harrastaminen, sanoisin kauniimmin, rakastelu, on yksi osa parisuhdetta, ei suinkaan ainoa. Vastauksista huomaat ettei seksi ole kaikille tärkeää tässä iässä, sitä se ei ole kaikille edes nuorena.

    Nuoruudessani seksi oli tabu josta ei puhuttu.
    Se oli likaistaja piti harrastaa pimeässä, eikä tyttö kehdannut esittää pojalle haluavansa "sitä", vaan odotti pojan aloitusta.

    Onneksi maailma on muuttunut ja me sen mukana! Nyt uskallamme puhua siitä jopa kasvokkain, myöntää, jos nyt ei ole oikea hetki ellei haluja ole, ja mikä tärkeintä, nainenkin uskaltaa tunnustaa haluavansa rakastelua.

    Enemmän keskustelua kaikkiin makuuhuoneisiin, kaiken ikäisinä. Uskoakseni se auttaisi monessa liitossa saamaan rakastelunkin toimimaan mikäli sille ei ole toiminnallisia esteitä.

    Ennen kaikkea, hellyyttä, hellyyttä ja hellyyttä, seksi liittyy hellään suhteeseen jossa voi rakastaa kumppaniansa, mutta rakastelu ei ole ainoa keino tyydyttää seksuaalisiakaan tarpeita.
    Huomioimalla kumppaninsa, lämmöllä ja läheisyydellä saavuttaa hekuman huipunkin, silloin kun sitä molemmat haluavat.
    Onko käyttökerroilla rajaa, tai ikä mikään merkkipaalu jolloin koko seksuaalisuuden on oltava piilossa ja rakastelukin unohdettava, enpä usko moista.

    Arasta auheesta huolimatta uskallan vastata nimelläni, koska ikä on jo opettanut, että asioista voi puhua päivälläkin niiden oikeilla nimillä, eikä tässäkään ole mitään hävettävää. Asiasta nyt vain harvoin voi keskustella asiallisesti tulematta leimatuksi jollain leimalla.
  13. Enpä tiedä mitä sinä hukkasit, mutta minä näin viime yönä unta, että minulta varastettiin rahakukkaro.

    Rahaa siellä ei paljon ollut, mutta pankki- ja muita kortteja joita unessakin kaipailin enemmän kuin niitä muutamia kymppejä joita kukkarossani eilisen jäljiltä oli.

    Ihmeellisesti aamulla kukkaroni olikin ihan toisessa paikassa kuin tavallisesti ja hetken piti seisoa keskellä lattiaa miettimässä.... mitä minulla oli eilen ylläni, mikä laukku oli mukana, mitä ostin ja minne laitoin.
    Kukkaro löytyi, sisältönään samat kortit joita unessakin, ja samat setelitkin, kaikki tallella,
    joten...

    lohduksi Sinulle, jos sinäkin unessasi jotain kadotit, ehkä senyt kun olet kunnolla herännyt, löytyy jälleen.

    Tai,
    mikäli et ole ihan varma mitä olet hukannut, tai, vaikka olisit varmakin, voinhan etsiä kanssasi.
    Kaksilla silmillä löytää paremmin!

    Kaikkea hyvää Sinulle ja iloista mieltä.
  14. Mikäpä tässä elellessä
    kesän ääniä ihmettelemässä.
    Seison mäellä, Puulan rannalla,
    pääskynen visersi puhelin langalla
    käkikin kukkui takana lahden
    seurasin liikkeitä linnun kahden
    västäräkki pari kun pihalla hääri
    kuivia korsia kimpuksi kääri
    nokassaan niitä pesäänsä kantoi
    iloa päivääni tänäänkin antoi.
    Mehiläinen selvitti siipiään
    oli lentänyt sisälle lämpimään.
    Rae kuuro lankesi maahan silloin
    tuleeko kesä, se tuleeko milloin.
  15. Samalla tavalla tunnut katsovan itseäsi kuin minäkin.
    Kukaan ei vain näe meissä piilevää hyvää!
  16. Lauluksi laittaa satakieli
    kuoronjohtajaksi sillä mieli.
    Kirjosieppo huutaa naaraalleen
    "Tule katsomaan mitä tarjoilen".
    Harakka haaveillen aidalla
    pysyy taa'immalla laidalla
    hyvää ääntä kun ei sille suotu
    koreaksi vain on luotu.
    Harmaasieppo vahtii pesäpuuta,
    pian on jo monta suuta
    hyönteisiä huutamassa
    isommiksi kasvamassa.
    Kuoroon pyrkii talitiainen
    "ti tyy, ti tyy, sijainen
    voisin olla solisteille
    aariankin laulajille".
    Varis touhuissansa tiellä
    mukaantuloaan ei kiellä,
    jos saa paikan eturiviin.
    Käki puuttuu silloin peliin;
    "Kukkuu, kukkuu," toistaa kaiku,
    "kenen ääni kaukaa raiku,
    etuoikeus on kai mulla
    kesäkuoroon mukaan tulla.
    Teillä muilla pesän teko
    minulla jo munakeko
    levitetty pitkin metsää
    hetken ehkä kestää
    ennenkuin on suku uusi
    viisi, ehkä kuusi,
    teillä uutta ruokittavaa...
    Kukkuu... minä munin vaan".
    Leppälintu sirkuttaa;
    "Minut sentään huomataan
    kun pensaikossa havaitaan,
    toista on tuon mustarastaan,
    viheltää vain ainoastaan."
    Siitä aika poru syntyy
    riitelemään linnut yltyy.
    Erota ei kukaan eää
    kuka laulaa oikein...
    kuka ainoastaan aukoo nenää.
  17. Pitääkö mahdollista avioitumista eläke ikäisenä ajatella hyötynäkökulmasta?

    Minusta liiton solmiminen perustuu aina rakkauteen, sitoutumiseen toinen toiseensa kaikissa olosuhteissa. Omaisuus ja muu siihen liittyvä on laskelmallisuutta mikäli ´liiton solmii vain rahan kiilto silmissä.

    Itse en kyllä katso tarpeelliseksi edes avioliittoa, mutta jos se tuntuisi hyvältä ratkaisulta, mikäs siinä.

    Lapset, kumman tahansa, ja muut sosiaaliset-, ja sukulais suhteet vaikuttavat päätöksissä ikäihmisten liitoissa enemmän kuin ehkä tunnustetaankaan. Moni lapsi "vahtii" vanhempaansa, ettei vain retkahda vanhuuttaan johonkin. Lapsen kannalta voi olla pelko perinnön menettämisestäkin.

    Meillä ihmisillä on jokaisella omat ihanteemme ja periaatteemme, niihin me tunteidemmekin keskellä vetoamme, olipa tilanne muutoin kuinka tahansa.
    Vain ahne ajattelee toisen omaisuutta, on minun kantani, muut voivat ajatella toisinkin.

    Mikäli nyt rakastuisin, en tiedä mitä tekisin. Se kun riippuu siitä kuinka voimakkaat tunteet itsestäni löytäisin, ja mikä olisi rakkaani toive.
    Vaaraa ei ole, yksin eläen saa elää kuten haluaa, säästää tai tuhlata omaisuuttaan, koska minun lapseni eivät puutu minun elämääni hallitakseen ja määrätäkseen tekemisiäni missään suhteessa.
  18. Monelle avioparille liiton solmiminen on ollut kuin pakoa jostain olosuhteesta.
    Nuori haluaa pois vanhempiensa kodista, menee naimisiin ehkä liian vähän harkittuaan, ja katuu myöhemmin, ei aina edes panosta liiton onnistumiseksi, vaan kuvittelee kuinka hyvin jonkun toisen kanssa olisi elämä sujunut.

    Ns. pakkonaiminen, raskaus joka tavallaan ajoi velvollisuudesta naimisiin. Moni pari on kuitenkin löytänyt liitosta rakkauden ja kasvattanut isonkin perheen. Näissäkin suhteissa molempien oma halu on se joka joko pitää yhdessä, tai saa eroamaan.

    Sinkku, vanhapiika, tai vanhapoika, on ehkä ihan omasta halustaan yksin. Tuskin aina on kyse siitä ettei ole ketään saanut, ei ehkä ole edes halunnut, tai, on jo kokenut yhden pettymyksen ja haluaa niiltä välttyä.

    Pahalta tuntuu, naisen tai miehen suusta kuulla entisen puolison olleen pelkää huonoa, elämän vaikeaa, ja nyt kun on eronnut, elämä aukeaa.

    Ystäväpiirissäni on monta eronnuttakin paria. Useammat eronneet puhuvat vain hyvää entisestä puolisostaan, sillä mitä se hyödyttää mustamaalata kumppaniansa. Erossa on aina kyse kahden ihmisen ratkaisusta ja syyt kannattaa käsitellä ilman julkisuutta. Molempien kunnioitus toisiaan kohtaan osoittaa heidän kypsyyttään.
    En koskaan suostuisi kuuntelemaan miehen moittivan puolisoaan saadakseen myötätuntoni, kuinka huonosti häntä on kohdeltu, kuinka vaimo ei mitään osannut, ei tehnyt, jne.

    Samoin oletan monien miesten ajattelevan.
    Mikäli liitto on osittautunut mahdottomaksi jatkaa, silloin on paras erota, mutta jättää syyttelyt ja arvostelut eroperusteina luettaviksi, ei julkisesti puhuttaviksi.
    Itsetuntoa toista moittimalla tietenkin voi etsiä, mutta onko se oikea tie hakea muiden hyväksyntää päätöksellensä, kun eroon on päädytty.
  19. Jaa, kyselehän tuttaviltasi.
    Joku voi olla iloinenkin saadessaan koiran muutamaksi päiväksi hoitoonsa, mikäli koirasi on sisäsiisti.

    Eilen tulin kotiin mukanani 3 pientä koiraa. Yksi on vielä nuori ja lirauttaa kyllä pissan silloin tällöin sisällekin, mutta korjasin matot pois lattialta ja pesuhuoneeseen paperin joka imee pissat, joten onnellinen kolmen koiran "emo" olen taas muutaman päivän.

    Arvaat ettei kolmen koiran kanssa voi aina lähteä reissuun, ja siksi, koska olen "koiraihminen" jolla ei ole omaa koiraa, otan hoitooni noita nelijalkaisiakin ilomielin.

    Ellet asu kovin kaukana voisin koirahoitajana toimia Sinullekin matkojesi ajan.

    Jokaista kuuluvaa kolahdusta haukkuvaa koiraa en kyllä voi nykyiseen kerrostalokotiini ottaa, etten aiheuttaisi häiriötä naapureille.
  20. Positiivisella suhtautumisella hankaliinkin tilanteisiin voittaa aina.
    Mikäli ihminen näkee kaikessa vain huonoa, se on kuin lataisi mieleensä pommia joka räjähtää pienestäkin kolhusta.

    Valittaminenhan on myötätunnon etsimistä. Itsekehua ei yleensä katsota hyvällä silmällä, jos kehut jotain muuta, saat mieleistelijän leiman, siksi kai on niin helppoa puhua vain niistä kipeistä asioista.

    Itsetunto ei aina ole vahva, keväällä kaiken toivonsa kadottanut ihminen on herkimmillään luovuttamaan ja luopumaan. Pimeä talvi on kuin peitto johon on helppo masentuneenakin kääriytyä. Valon lisääntyminen paljastaa sisimmätkin pelot.

    Parempi onkin, vaikka tänne purkaa pahaa mieltä, saada myötätuntoa ja verrata kokemuksia muiden kanssa, kuin olla puhumatta mitään.
    Mieluummin purnaten, kuin kantaen pahaa mieltä kunnes pato purkautuu väärällä tavalla.

    Onko meillä silmät nähdä ja korvat kuulla kun joku tarvitsee tukea? Luulen, että täälläkin moni jää yksin ahdistuksessaan, koska me emme joukkonakaan kykene olemaan tukena. Moni lannistuu entisestään huomatessaan kuinka kevyttä ajankulua tämä kuitenkin on.

    Katkeruuskin on merkki pahasta mielestä, yritetään ymmärtää että jonnekin sekin on hyvä purkaa, usein se on lähin ihminen, täällä senkin voi jakaa.
    Korjataan tilastoja olemalla myönteisellä mielellä.
    21. 24 / 33
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt