a.juzka

Vapaa kuvaus

Olen tavallinen höpöttäjä. Ei oteta elämää vakavasti, hauskaa sen olla pitää! Sähköpostiosoite: [email protected] Linkit: http://www.liis.lv/majtur/darbmac/raksti.htm Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

48

Kommenttia

4262

  1. Mitä sitten onkaan tapahtunut, kuulostaa hyvin surulliselta musiikilta.
  2. http://www.youtube.com/watch?v=yltEBDmNoNs
  3. Klassisesta, tässä pientä piristystä.

    http://www.youtube.com/watch?v=BsvCEC9wMJc
  4. Eipä olla tavattu pitkään aikaan. Missäköhän lienet huininut, ikääntyvä suttura, heh heh älä naurata minua heti aamusta.

    Sinä olet vielä kaukana ikääntyvästä, kun kerta uni maittaa. Sama juttu täällä, en ole unettomuudesta kärsinyt milloinkaan, uni maistuu.
  5. Se alkaa silloin kun huomaat, että kukaan ei voi sinua auttaa, vain sinä ihan itse pystyt siihen.
  6. Jep. Tulee kuin telkkarista, uusinnan uusinnan uusinnat. hih hih
  7. Kylläpäs sä olit jo kuumassa paikassa. Eipä voi kuin ihailla, että sinä jaksat...
  8. Ota pieni raikastava tuuletin mukaan, vai juoksenteletko töissäsi niin paljon, että sitä olisi vaikea vetää perässä?

    Minulla pyörii tällä kotona tietsikan vieressä tuuletin ja toinen katossa lamppuna.
  9. Rakastan vettä, uimahalleja ja uima-altaita, itsensä pesemistä ja vedessä lilluttelua ja plskimista.

    Nyt ainakin kuumilla helteillä aivan ihanaa, uiminen. Ihania ovat olleet työpäiväni maauimalassa. ei sitä äkkiä uskoisi, että ihmiselle maksetaan sellaisesta huvista jopa palkkaa...
  10. Noin minäkin tuon asian ajattelen, ja olen aina valmis....
  11. Sama juttu, minua ei myöskään ahdista kenenkään kuolema. Ehkä, jos on joskus kokenut niin suuren ahdistuksen, että pelännyt oikeasti omaa kuolemaansa, ollut todellisessa kuoleman vaarassa, niin ei sitä sitten koskaan enää pelkääkään. Sen on ikään kuin jo kokenut.

    Erilaisia me kaikki ollaan, niin jokainen ahdistuksissaankin.
  12. Eipäs synkistellä. Olen taikauskoinen siinä määrin, kun yks tyyppi hoki usein, et olisi sanonut. Siitä olenkin saanut vitsin, ja siteeraan usein häntä, et olisi sanonut, tai myös että ei saa ajatella sitä.

    Jos ajattelee tuollaisen kauhistuttavan tragedian tai lausuu sen ääneen, tai edes kirjoittaa sen, silloin se on enne ja se toteutuu. Älä maalaa piruja seinille, varo vaan nyt Kotikutvonen sulle käy muutoin huonosti, heh heh.
  13. Mitä kaikkea se sitten tarkoittaakin, aiheuttaa kyllästymisen ja siitä seuraa viimeinen piste iin päälle, uusi rakkaus. Ja viimeistään siinä vaiheessa ymmärtää mitä olikaan ollut vailla.
  14. Minun vanhempani ymmärsivät ja veivät lääkäriin jos joku lapsista sairasti, vaikka asuimme kaukana maalla. Minua kuljetettiin jatkuvasti lääkärissä, mutta lääkärit eivät ymmärtäneet mikä minua vaivasi. Onneksi vanhempani olivat niin sitkeitä, ja veivät minua aina uudelle lääkärille. He veivät minua kaupunkiin jopa yksityispoliklinikoille asti, ja onneksi oli metsää, mistä isä kaatoi puita, kun mitään kelakorvauksia ei tunnettu.

    Viimein lähes kuusivuotta täytettyäni, yksi lääkäri ymmärsi että minulla oli synnynnäinen sydänvika. Sitten laitettiinkin töpinäksi, kysyttiin äidiltäni, mikä hän on ammatiltaan ja miten tätä lasta on hoidettu ja kuinka on mahdollista, että on yleensä hengissä ja näinkin hyvässä kunnossa. Sitten vasta pääsin viimein hoitoon ja leikkaukseen.

    Syy ei ollut vanhempieni, eikä lääkäreiden, vain lääketiede oli vielä niin alkeellista, kun ei ollut ultraäänilaitteita ja avoleikkauksia oltiin tehty suomessa vasta muutama. Olin siis yksi sen alan historian käänteentekeviä tapauksia.

    Sama juttu, kun jalka oli poikki (menevät helposti syd.vikaisilla lapsilla) kunnanlääkäri määräsi vuodelepoa, mutta kun en kerta pystynyt kävelemään, vanhempani veivät viimein kaupunkiin 150km päähän ja yksityinen laittoi kipsin. tässäkin tapauksessa, lääketiede oli niin alkeellista.

    Paljon meidän ikäiset ovat saaneet kärsiä, mutta useinmiten syy, ei ole ollut vanhempien, he ovat ajatelleet, ettei lääkäri osaa auttaa. Ei syytetä siitä ketään ihmisiä, syytetään vain huonoja olosuhteita ja ollaan kiitollisia lääketieteestä, vaikka se teki silloin vasta niitä edistysaskeliaan.
  15. Surullinen tarina ja monelle varmasti hyvin tuttu. Mutta myös opettavainen tarina, jos uusi partneri vaikuttaa liian täydelliseltä olisi hyvä että hälytyskellot soisi heti.

    Vaikeita rakkaussuhteita on varmasti monella meidän ikäisellä takana, ja ehkä myös edessä, vaikka kenellekään ei todellakaan tuollaista soisi.

    Itse olen ollut sellainen osapuoli, että olen ollut ehkä joskus liiankin herkkä aistimaan vaikeuksia, ja olen jättänyt tyypin, ehkä liiankin hepposin perusten, joidenkin mielestä.

    Meitä on niin monenlaisia, yritetään vaan pärjäillä, vaikkei niin täydellisiä ollakaan. Sallitaan pikkuvirheet jokaiselle ja ollaan tuntosarvet pitkällä, jos suurempia virheitä alkaa ilmaantumaan, niin itsessä kuin muissakin.

    Tsemppiä sulle.
  16. En en en. En minä nyt niin neuroottinen ole, että alkaisin kirjoittelemaan diabetespalstalle jos äitini oli diabeetikko. Jotain rajaa minulla sentään on.

    Ihan itse olin miettinyt noi hedelmätkin, että joissain niissä on paljon hiilihydraatteja. Ja vihannekset ovat yhtä hyviä kuin hedelmät. Mango on muuten tosi hyvää, siihen sorrun aina silloin tällöin se on mun herkkua.

    Illalla minä en syö yhtään mitään, enkä koskaan mittaa myöskään sokereita, kun ne ovat kunnossa. Tarkoitin, että vain lähisukulaisillani on diabetesta, äidillä ja isällä oli, sekä parilla sisaruksellani on. Ja siksi mietin mitä syön noin pääsääntöisesti, onneksi olen asia tajunnut, mutta neuroosin puolella ei sentään tuo terveysintoiluni ole.
  17. Rakkaus ei kysy aikaa eikä paikkaa. Siihen ei voi mitenkään varautua eikä valmistautua. Täydellisyyteen ei kannata pyrkiä missään asiassa ja ei ainakaan rakkaudessa. Se, nyt ainakaan, jos mikä, ei kestä mitään täydellisyyden ihannointia ja täydellisyyden tavoittelua.

    Usein miten se tulee kuin salama kirkkaalta taivaalta ja se tulee juuri, kun sitä vähiten osaa odottaa. Eikä sen tuloa voi pehmustella ja odotella valmaistautuen sen kohtaamiseen.

    Minuunkin se iski yllättäen, juuri heikoimpana hetkenäni ja juuri kun luulin, että kukaan ei koskaan voisi minusta ikinä enää välittää.

    Toivon että sellainen ihan prinssi valkoisella ratsullaan nelistäisi juuri nyt sinun ikkunasi alle ja soittaisi sinulle serenadin...
  18. Pelkään diabetesta, koska sitä on geeneissä ja siksi syön tietoisesti vihanneksia ja juureksia sekä välttelen sokeria. Minulla ei ole kyllä ollut mitään viitteitä siihen suuntaan vielä, mutta olen päättänyt olla hankkimatta enempää niitä lisätekijöitä, sukurasite riittää minulle. Tietoinen valinta.

    Terassireissuilla light siideri ja muutoin vesi tai light mehut. Leipä on ruisleipä ja päällä tomattia kurkkua, paprikaa...kaikkea vihannesta namn. Juon kyllä maitoa, mutta syön joka talvi purkillisen monivitamiineja ja kalkki kuurin, ehkäistäkseni osteoporosia. Voi ja kovat rasvat eivät kuulu minun ruokiini, vaan kevytlevite omega rasvahapoilla, tai pelkkä kevyt sulatejuusto.

    Olen myös terveyspropagandan otollinen uhri, lopetin tupakoinninkin heti kun ne varoitustekstit tulivat niihin askeihin. Minuun uppoo toi terveydellä uhkailu hyvin. Jos joka siiderilasissakin olisi tarra, tämä tappaa, en joisi sitäkään.
  19. ...silmät on sielun peili...ja luulenpa että tiedän minäkin ne kaikki nikit, tai kolme niistä.
  20. Mistä tunnistat moninikkiset? Minä en vaivaa pientä päätäni kenenkään nikeillä, vaikka olen toki huomannut että jotkut kirjoittavat itsestään, me. Vaikka nikkini on miljoona, en ole moninikkinen.
    21. 90 / 214
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt