kaiarasola

Vapaa kuvaus

Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

21

Kommenttia

1511

  1. Vilkaisin mainittua sivua ja alle minuutissa bongasin puolentusinaa asiavirhettä...

    Pieni hymy suupielessä voin todeta, ettei minulle adventistina ole suurempaa ongelmaa siinä, että on olemassa lapsellinen ja virheitä täynnä oleva adventismia vastustava webbisivu. Pitäisi raapia päänahkaa paljon tiiviimmin, jos olisi järkevä ja asiallisesti kirjoitettu saitti.

    Eipä minusta tainnut heidän oikolukijaansa tulla.

    Kai
  2. Tottakai - taivaaseen pääsyperusteet on määritelty ristillä, ei ruokapöydässä.

    Tekisi kuitenkin mieli kehottaa, että kun näin mahtavia väitteitä teette tarkaistaisitte edes lähteenne. 1T 187 puhuu siitä, että usko on periaate ei pelkkää tunnetta, mutta lihasta ja syömisestä ei ainakaan minun silmiini osunut mitään... ei myöskään sivuilta 1T 380,381.

    Taitaa koko lainaus olla apokryfielleniä, joka täällä muutenkin tuntuu olevan kovassa suosiossa.

    Kai A
  3. Päättelyyn ei tässä asiassa tarvitsekaan turvautua - niinkuin yritin edellisessä viestissäni sanoa, Jeesus riittää.

    Kysyisin kuitenkin, haluaako Mooses (tai kirjoittaja) sanoa mitään sillä, että kymmenessä käskyssä on luomiskertomuksen seitsemättä päivää koskevat avainsanat. "Jumala siunasi lepopäivän ja pyhitti sen" (2M 20.11 vs. 1M 2.3)

    Sinun mielestäsi tästä ei ole mitään pääteltävissä, mutta pitäisin loogisena ajatella, että Mooses uskoi oman päivänsä olevan nimenomaan sama seitsemäs päivä!

    Lisäksi juutalaiset (esim Umberto Cassuto varsin mielenkiintoisessa Genesiksen kommentaarissaan) ovat tulkinneet juuri tämän yhteyden käskyn ja luomiskertomuksen välillä tarkoittavan sitä, että sapatti on ollut olemassa ennen Israelia.

    Israelin ulkopuolisena kuriositeettina on tietenkin myös se, että kaksoisvirtain maista löytyneissä teksteissä on jonkinlainen viikkorytmi ja shabattu tai shapattu. Eli sapatin historia on taatusti mielenkiintoisempi kuin kuin palstan yksioikoiset sapatti-siinai väitteet antavat ymmärtää.

    Toinen mielenkiintoinen seikka on se, että luomiskertomuksen seitsemännessä kappaleessa (päivässä) on alkutekstissä kolme lausetta, jokaisessa seisemän sanaa ja jokaisessa keskellä (hmmm... suht keskellä) sana sana "seitsemäs" tai "päivä". Lisäksi koko luomiskertomus on kerrottu seitsemän kerrannaisina.

    Seitsemän päivää, sana "päivä" ja "valo" seitsemän kertaa kappaleessa yksi, "vesi" seitsemän kertaa kappaleissa kaksi ja kolme, sana "valo" jälleen seitsemän kertaa kappaleessa neljä, "elävät olennot" seitsemän kertaa kappaleissa viisi ja kuusi, ensimäisessä lausessa seitsemän sanaa, toisessa neljätoista (2x7). Jumalan nimi 35 kertaa (5x7) jne. Tämä tietenkin heprealaisessa tekstissä - käännöksestä tehtynä laskut saattavat mennä sekaisin.

    Siis jollakin oli pieni pakkomielle numerosta seitsemän ja halusi sillä kaiketi kertoa jotakin. Ehkä tämä liittyy luomisen täydellisyyteen (seitsemän = täydellisyyden luku??) mutta edellä mainittu seitsemän toisto liittyen seitsemänteen päivään tekee aivan perustelluksi väittää, että kirjoittajan erityisenä kiinnostuksen kohteena oli myös sapatti...

    Mutta kuten alussa sanoin, jos päättely ei miellytä, Jeesus ja UT riittää.

    Kai A
  4. Paratiisiin liittyvien aikojen ja päivien todistelu on tietenkin ajanhukkaa, kun niiltä ajoilta ei suuremmin ole kalentereita säilynyt.

    Ratkaisu on kuitenkin yksinkertainen. Uuden testamentin ajan ja Jeesuksen viettämä sapatti oli meidän lauantaimme eikä mikään Jeesuksen päivistä omaan aikaamme tehty kalenterinkorjaus ole viikkojärjestystä muuttanut.

    Asiassa ei siis tarvitse mennä tätä kauemmas, koska (ainakin toivottavasti) useimmille sapattia pitäville kristityille sapatinvieton perustana on UTn opetus.

    Jos sitten väkisin haluaa mennä jonnekin epämääräiseen muinaisuuteen, voi päätellä seuraavasti: Raamatun logiikan mukaan Jeesuksen sapatti on sama kuin Vanhan testamentin sapatti. Eli mikään historiallinen lähde ei Israelin myrskyisästä historiasta huolimatta osoita virhettä tai katkosta sapatinvietossa.

    Edelleen voi päätellä, että Ensimmäisen Mooseksen kirjan kirjoitustapa osoittaa kirjoittajan uskoneen oman sapattinsa olevan sama seitsemäs päivä, minkä Jumala luomisessa siunasi.

    Toisin sanoen, vaikka paratiisiajan kalentereita ei kannata etsiä, niin Jumala kaiketi oli paikalla ja toivottavasti kelpaa todistajaksi. Kysymys lieneekin siitä, missä määrin Raamattu on Jumalan sanaa ja millaisten asioiden määrittelyyn sanan innoitus riittää.

    Kai A
  5. Koko kysymyksenasettelu vähän ontuu. Miksi pitäisi pohtia, mitä EGW ajattelee 144000sta. Ajatus siitä, että joku asia on Adventtikirkon opetusta heti, jos sen EGWn teksteistä löytää on urbaanilegendaa. Säilyköön Raamattu uskon ja opin perustana.

    Jos EGWstä pitää jotakin sanoa, jätetään se ennemmin saunajutusteluksi kuin tälle palstalle.

    Minulla ei ole mitään syvää vakaumusta aiheesta, mutta viime vuosina olen vähitellen alkanut ymmärtää, mitä Ilmestyskirjaa enemmän tutkineet kaverit väittävät: Luvun 7 "suuri kansanjoukko" ja samassa luvussa (ja luvussa 14) mainitut 144000 ovat yhtä ja samaa.

    Perusteluna on se, että Ilmestyskirja vertauskuvia täynnä olevana eepoksena sopii huonosti dogmien määrittelyyn eikä mikään muu teksti Jeesuksen opetuksessa, Paavalilla tai muualla Raamatussa puolla sitä ajatusta, että taivaassa olisi kaksi ryhmää, joista toinen jonkinlainen eliitti.

    Kaikkiin pelastettuihin täytyy sopia 144000 tuntomerkit, heissä on Jumalan Pyhän Hengen sinetti, he seuraavat Karitsaa, mihin ikinä hän menee jne. Kaikkiin pelastettuihin täytyy myös sopia se, että ovat armosta pelastettuja ansiottomia palvelijoita.

    Jos suuren joukon ja 144000 välillä on joku ero, niin sehän voisi olla siinä, että jälkimmäinen liittyy lopun ajan uskoviin, mutta tällaisen eron tekeminen ei, kuten sanoin, viisaampien mielestä ole välttämätöntä.

    Kai
  6. Historiallista nälvimistä on helppo harrastaa - varsinkin jos faktat eivät ole hanskassa.

    White lainaili rahaa mm. erilaisiin lähetysprojekteihin ja auttaakseen avun tarpeessa olevia seurakunnan jäseniä ja naapureitaan. Siis ei mitään talousneroutta, mutta tuskin vastuuttomuuttakaan, kun kirjat kuitenkin jotakin tuottivat.

    Hänen kuollessaan adventtikirkko otti vastuulleen EGWn velat ja samalla osti Whiten pojat ulos testamentista muutamalla maapähkinällä.

    Taloudellisesti tämä oli erittäin huono kauppa Whiten pojille. Ehkä vähän parempi kirkolle, vaikka sijoituksen takaisin saanti ottikin toistakymmentä vuotta.

    Toinen Whiten pojista jatkoi White säätiön palveluksessa laihalla adventtikirkon pastorin palkalla. Säätiön palkkalistoilla ei ole liki 30 vuoteen ollut yhtään Whiten sukuun kuuluvaa - joten se siitä rahastusteksesta.

    Kai A
  7. Ottakoon joka päivä ristinsä ja seuratkoon minua, oli Jeesuksen sana hänen seuraamisestaan. Tähän kuulunee päivittäinen Jumalalle antautuminen: Jeesuksen tulee kasvaa ja minun vähetä.

    Tässä prosessissa Jumala karsii väärää niin opetuksesta kuin elämästäkin. Vuosien varrella on kuitenkin alkanut näyttää siltä, että Jumala on jostakin syystä enemmän huolissaan elämästä (rakkaudettomuudesta, ylpeydestä, pinnallisuudesta, jne) kuin opetuksesta, joihin myös EGW kuuluu.

    Itse asiassa Ellen ammuksesi ei useimpiin adventisteihin uppoa siksi, etteivät he koe EGWn elämäänsä ja uskoaan hallitsevan. He lukevat päivittäin Raamattua, rukoilevat, uskovat ja seuraavat sitä, minkä ovat Sanasta löytäneet. Sana nuhtelee heitä synnistä ja antaa pelastuksen iloa.

    Hartauskirjanaan he saattavat lukea Oswald Chambersin Parhaani Hänelle tai Muroman Iltavartiota ja he laulavat samoja hengellisiä lauluja kuin nk. vapaisiin suuntiin tai herätysliikkeisiin kuuluvat kristityt. Saattavat he ajoittain lukea jotakin myös jotakin EGWltä, mutta ei niin, että siitä tulisi yli Raamatun menevä pakkopaita.

    Näin EGW pommit viuhuvat ohi maalin.

    Tapaahan sitä joskus (ja harvemmin kuin ilmeisesti ajattelet) myös sellaisia adventisteja, joilta on Raamattu jäänyt taka-alalle ja jotka puhuvat enemmän EGWstä kuin Raamatusta (ja löytyyhän vastaavia yhden asian ihmisiä joskus muistakin uskonyhteisöistä). Mutta mielenkiintoista on se, että osa tällaisista EGW adventisteista on tuomitsevia, whitelaista sormea sinne sun tänne heristelemässä (tietenkin lähinnä toisille adventisteille). Mutta on myös monia tähän ryhmään kuuluvia, jotka ovat lämpimiä ja elämänmyönteisiä ja nöyrästi Kristusta korottavia.

    Eli, jos en tällä nyt muuta yritä sanoa niin ainakin sitä, etteivät asiat ole aina niin mustavalkoisia ja yksioikoisia kuin miksi ne teemme.

    Kai
  8. Isäni sai vahvan tuoreen Pyhän Hengen täyteyden ja uskon kokemuksen vuonna 1945 sisareni kuolleman aikoihin. Eli kauan ennen nyt puheena olevan kirjan kirjoittamista.

    Kai
  9. Mielestäni ratkaiseva asia tässä ei ole kysymys siitä saarnataanko villasukkateologiaa vaan opetetaanko elävää uskoa Kristukseen.

    Otetaan esimerkiksi vaikkapa kaste. Yksi uskoo lapsikasteeseen toinen uskovien kasteeseen. Molemmat eivät voi olla oikeassa... ja näin toisella on villasukkateologiaa ja yrittää luonnollisesti saada Kristuksen mukaan väärään kastekäsitykseensä - eli pukea omat sukkansa myös mestarin jalkoihin.

    Syynähän voi olla väärä Raamatun lukutapa tai vaikka väärä profeetta. Mutta miten näille kasteen vastakkaisin tavoin ymmärtäville henkilöille käy jos oletetaan, että molemmat ovat elävässä uskossa ja syntyneet uudesti.

    Kyllähän molemmat pelastuvat riippumatta siitä, miten he ymmärsivät kasteen. Pelastushan ei perustu dogmaan vaan uskoon ja Kristuksen vanhurskauden lahjaan.

    Jos taas heidän uskonsa on ylpeää ja itseriittoista omaa vanhurskautta niin kadotushan siinä on edessä silläkin, jonka kastekäsitys ei ollut niissä sukissa kiinni vaan ihan aitoa Raamattua.

    Näin Roy Allan Andersoninkin kohdalla tärkein kysymys on se saarnasiko hän aitoa evankeliumia vai ei. Tiedän, kyllä hyvin, ettei se käsityksesi mukaan voi adventistilta koskaan eikä missään onnistua, mutta kyllä minä kuitenkin jättäisin ovea vähän raolleen ja sanoisin, että ehkä sittenkin joku adventtikirkonkin piirissä on joskus siihen aitoon aarteeseen osunut.:)

    Oliko se Anderson, siitä en tietenkään voi olla varma, koska en tiedä tarpeeksi hänen julistuksestaan. Ja mieshän on jo kauan sitten kuollut ja tullut kuopatuksi.

    Kai
  10. On totta, että kirkon profetiatulkinnat olivat kuin saman grammarilevyn toistoa aina 1950 -luvulle. Valitettavasti se oli vain huono levy, joka yksinkertaisesti kului loppuun, koska se ei ollut looginen. Erityisesti se, mitä tulkittiin vertauskuvallisesti ja mitä kirjaimellisesti oli mielivaltaista eikä ollut Raamatulla perusteltavissa.

    Mutta eihän tässä mitään villiä länttä ole. Kirkko on vieläkin hyvin yhtenäinen tulkinnassaan eivätkä yleisesti esiintyvät uudet tulkinnat ole piiruakaan liberaalimpia kuin se vanha oli. Vain vähän järkevämpiä ja hengellisempiä.

    Yksityiskohtiin ei kuitenkaan aio täällä mennä. On nimittäin muutakin (ja tärkeämpää) ajankulua kuin tämä palsta.

    Kai
  11. 1950 -luku oli varsin merkittävä teologinen murroskohta Adventtikirkossa. Leroi Edwin Froom ja Roy Allan Anderson työnsivät nurkkaan yhdyskunnan tärkeimmän teologian opettajan M.L. Andreasenin, joka oli loitonnut protestantismin perusteista ja opetti nk. viimeisen sukupolven teologiaa, eli sitä, että uskova voi ja hänen täytyy ennen Kristuksen tuloa saavuttaa täydellisyys. (Suurin osa kirkon piirissä vieläkin olevista täydellisyyttä ja perinteistä adventismia korostavista haikailevat vieläkin M.L. Andreasenin perään.)

    Isäni oli 1951/2 USAssa opiskelemassa ja siellä ollessaan pääsi kuulemani mukaan osallistumaan vuoden 1952 raamattukonferenssiin, jossa Froom ja Anderson yrittivät palauttaa osallistuneita protestantismin pohjalle pelastuskäsityksessään ja pois Smithiläisestä lähi-itäkeskeisestä profetiatulkinnasta kristuskeskeimpään suuntaan (ja samalla mm. lähemmäs sitä, mitä James ja Ellen White olivat jo ennen Smithiä opettaneet).

    Olin liian nuori tajutakseni tästä silloin mitään, mutta olen kuullut, että isä iloitsi siitä, että siirryttiin selkeämpään evankeliumiin mutta oli varsin tuohtunut yrityksestä hyllyttää Smith.

    Maailman kohtalontiehän on kirjoitettu pian tämän jälkeen ja isä ilmeisesti yritti sitä kirjoittaessan parhaansa mukaan todistaa, että kyllä tähän vanhaan ja hänen mielestään hyvään tulkintaankin voi saada Kristusta mukaan.

    En aio ainakaan tällä palstalla mennä tulkintojen yksityiskohtiin.

    Kai
  12. Esimerkiksi Dan. 11 Pohjan kuningas/Etelän kuningas, Harmagedon, jne. Kysymys on kuitenkin periaatteellisesta asiasta enemmän kuin yksityiskohdista. Kuvaako Daniel (tai Ilmestyskirja) viimeisen vuosisadan ja lähitulevaisuuden poliittista historiaa lähi-idässä vai kuvaako se Jumalan lasten tilannetta laajemmasta perspektiivistä.

    Kai
  13. Kopioin tähän oman kantani, jonka pari päivää sitten kirjoitin toisen ketjun osaksi:

    Maailman kohtalontie on ihan lukemisen arvoinen kirja ja paras minun tietämäni versio Uriah Smithin tulkintamallista, joka oli vallalla adventtiseurakunnassa 1870 -luvulta 1950 -luvulle.

    Sitä edustavien pastoreiden tai evankelistojen löytäminen olisi kuitenkin tosi vaikeaa nykyään - ehkä joku eläkevaari jossakin on - koska valitettavasti niin Smithin kuin isänikin tulkinta on väärässä muutaman perusasian kohdalla.

    Seurakunta on selvästi ottanut askeleen kohti kristuskeskeisempää ja tähän aikaan paremmin sopivaa tulkintaa kohti enkä pitäisi yhtään pahana jos kehitys jatkuisi samaan suuntaan.

    Kai
  14. Jos menisit vielä kauemmas ajassa taaksepäin voisit löytää myös sellaisia nimissäni olevia kirjoituksia tai puheita, joissa ehkä käytin EGWtä myös jonkun asian todisteena. Jotkut asiat uppoavat jääräpäähän hitaasti ja minun kohdallani Raamatun 101 prosenttisen riittävyyden tajuamiseen on mennyt vuosia.

    Mainitussa kirjoituksessa noin 10 vuoden takaa ei tarkoitukseni ollut käyttää Whitea auktoriteettina vaan ehdottaa rinnastusta esitetyn raamatuntulkinnan ja Whiten välillä. Kuinka hyvin sanavalinnassa onnistuin on toinen juttu.

    Vaikka "yksin usko, yksin Kristus ja yksin Raamattu" näkyni onkin kirkastunut (tosin turhan hitaasti) ei se merkitse sitä, ettenkö tarvittaessa tulevaisuudessakin Whiteen viittaisi - korostaen kuitenkin entistä selvemmin Raamatun ratkaisevaa asemaa.

    Mitä tulee Whiten rooliin Adventtikirkon opin kehityksessä, ei kysymys liene siitä, etteikö White olisi pitänyt sapattia tai uskonut adventtia edeltävään tuomioon tai muihin adventtikirkon opetuksiin ja etteikö hän olisi saanut näihin liittyviä näkyjäkin.

    Oikeita kysymyksiä ovat:

    Uskoiko joku näihin asioihin Whiten eikä Raamatun vuoksi - ja vastaus on: Tuskin.

    Antoiko White näihin asioihin jotakin uutta, mitä muut eivät olleet jo ymmärtäneet ja ilman häntä opettaneet - ja vastaus on: Ei.

    Voisi myös kysyä, oliko Whitella ylipäätään suuri painoarvo varhaisessa adventismissa - ja minun vastaukseni (toisin kuin ehkä jotkut muut palstalle kirjoittavat adventistit ajattelevat) on: Ei. White oli liian nuori, hän oli nainen, hän oli arka, kokematon esiintyjä tai kirjoittaja ja kaiken lisäksi näyistä oli silloisessa karismaattisessa adventismissa ylitarjontaa ja monet niitä vierastivat.

    Kaikki Adventtikirkon perusopetukset olivat olleet vuosia vakaasti kirjoissa ja kansissa ennenkuin EGWn sana kirkon jäsenille jotakin merkitsi.

    Kai
  15. Uskovien tulee aina toimia avoimin kortein. En usko mihinkään salaliittoihin, sammutettuihin lyhtyihin enkä siihen, että jätettäisiin jotakin vaikeasti sulatettavaa sanomatta. Ennen kastetta tarjottu hengellinen opetus ja haaste olkoon oleellisesti samaa kuin kasteen jälkeen. Tulkoon seurakunnan keskeisimmäksi kaste- ja jäsenyyskriteeriksi se, tunteeko kastettava Kristuksen ja hänet ristiinnaulittuna.

    Kai A
  16. Analyysisi adventismin ellenistisestä luonteesta ei pidä paikkaansa käytännössä sen enempää kuin teoriassakaan.

    Kirkon kastelupauksessa ei Whitea mainita ja periaatteena on kastaa myös henkilöitä, jotka eivät Whitesta mitään tiedä (tai, jotka tietävät, mutta eivät häntä hyväksy), mikäli nämä he Raamatun perusteella muuten hyväksyvät kirkon opetuksen pääperiaatteet. Olen melko varma, että maailmasta voisi löytyä miljoonan verran adventisteja, jotka eivät pysyisi erottamaan Whiten nimeä listasta englanninkielisiä nimiä.

    Tällaisten adventistien pitäisi sinun skaalallasi mitattuna olla adventistien eliittiä. Ja ehkä he sitä ovatkin... köyhiä pakistanilaisia puoliorjia, kamputsealaisia uskoon tulleita entisiä punakhmeer sotilaita tai papualaisia, joiden vanhempien padoissa vielä keiteltiin ihmislihaa...

    Toiseksi, vaikka adventtikirkko virallisesti opettaisi EGWn määräävän, mitä saa tehdä, uskoa ja opettaa (mitä kirkko ei tee), eihän yksikään jäsen ole kirkon määritelmien orja. Jumala on antanut ihmiselle aivot ja vastuun ja jos kirkko olisi määritellyt jonkun asian huonosti, olisi velvollisuuteni tietenkin jättää sellainen asia syrjään ja määritellä se paremmin omaa itseä vaikutuspiirissä olevia ihmisiä varten.

    Mutta mitä kirkko asiasta sanoo? Ensimmäinen opinkohdista korostaa Raamattua ainoana riittävänä ja erehtymättömänä uskon ja opin ilmoituksena. Tämän jo pitäisi riittää kertomaan, ettei Adventtikirkko pidä Whitea ilmoitusprofeettana, joka oppia ja uskon elämää määrittelee. Kyllähän silloin tällöin tapaa adventisteja, joille tämä asia pitäisi tehdä selkeäksi, mutta vika ei ole kirkon opetuksessa vaan ko. henkilöiden yksipuolisessa korostuksessa.

    Mitä sitten tulee kohtaan seitsemäntoista, jossa EGWn nimi mainitaan ja jopa sanotaan hänen kirjoitustensa olevan "arvovaltainen" totuuden, opetuksen ja lohdutuksen lähde? No, määritelmä ei ehkä ole paras mahdollinen, mutta tekstille tulee kuitenkin toinen perspektiivi, kun sen lukee kokonaisuudessaan. Kappale päättyy (ja tekee sen aivan tarkoituksella) sanoihin: "Raamattu on se normi, jolla kaikki opetukset ja kokemukset on koeteltava."

    Tätä ei voi lukea muutoin kuin siten, että myös EGW koetellaan Raamatulla. Se tarkoittaa myös, että Raamattu yksin riittää. Joka haluaa lukekoon EGWtä, mutta älköön menkö yli sen, mitä Raamattu sanoo. Kuvailemaasi Ellen Ellen adventismia ei juuri tapaa kuin painajaisunissa, joita - kiitos Herran - ei ole kohdalleni sattunut kuin kerran pari vuosikymmenessä.

    En myöskään purematta niele sitä väitettä, että kirkko olisi jonkinlaisessa EGWn opetusten näkymättömässä pakkopaidassa. Sapatin, tuomiokäsityksen tai vaikkapa profetiatulkinnat kirkko on saanut muilta kuin EGWltä. Suurin käytännön vaikutus nykypäivän adventismiin on ollut EGWn terveyskäsityksillä tai sillä, että kirkko on ollut kovin innokas perustamaan laitoksia kuten kouluja ja sairaaloita.

    Kai A
  17. Eihän antikristus tai Babylon voi mikään vaikea juttu olla. Vastaus kuitenkin edellyttäisi lyhyttä evankeliumin kertausta ja Ilmestyskirjan loppuluvuista ja vähän muualtakin Raamatusta löytyvien ajan loppuun liittyvien yksinkertaisten perusperiaatteiden kertausta. Niin pitkään jaaritukseen ei nyt löydy aikaa.

    Riippumatta siitä kuka tai mikä antikristus ja lopun ajan Babylon ovat, on Kristuksessa onneksi kaikki, mitä pelastukseen tarvitaan.

    Kai
  18. Maailman kohtalontie on ihan lukemisen arvoinen kirja ja paras minun tietämäni versio Uriah Smithin tulkintamallista, joka oli vallalla adventtiseurakunnassa 1870 -luvulta 1950 -luvulle.

    Sitä edustavien pastoreiden tai evankelistojen löytäminen olisi kuitenkin tosi vaikeaa nykyään - ehkä joku eläkevaari jossakin on - koska valitettavasti niin Smithin kuin isänikin tulkinta on väärässä muutaman perusasian kohdalla.

    Seurakunta on selvästi ottanut askeleen kohti kristuskeskeisempää ja tähän aikaan paremmin sopivaa tulkintaa kohti enkä pitäisi yhtään pahana jos kehitys jatkuisi samaan suuntaan.

    Kai
  19. Minun arvioni ja kokemukseni suomalaisesta adventismista on sellainen, että siinä on tuntuva annos evankeelisen herätyskristillisyyden henkeä. Kun kirkko sodanjälkeisinä vuosi kasvoi varsin nopeasti monet kirkon parhaista evankelistoista korostivat katumusta, parannusta, uudestisyntymistä jne. keskeisenä osana sanomaansa. Toivoisin olevani väärässä siinä, että pelkään perinteisen herätyssaarnan osuuden suomalaisessa adventismissa olevan nyt pienempi kuin se oli vaikkapa 30 vuotta sitten.

    Suomessa adventtikirkon piirissä on myös pieni mutta aktiivinen karismaattisten adventistien joukko, suhteessa aktiivijäsenistön määrään suurempi ryhmä kuin useimmissa länsimaissa.

    Eri maissa, esim. USAssa voi tietenkin eri kirkkojen välillä olla tuntuviakin eroja johtuen pastorista tai samanmielisten jäsenten kokoontumisesta yhteen. On mustia kirkkoja, kiitos/ylistyskirkkoja, perinteisiä kirkkoja jne. Kaikki voivat kuitenkin olla osa adventtikirkon organisaatiota. Esim. USAssa itsenäisiä kirkon organisaatiosta eronneita seurakuntia on vain kourallinen.

    Suomessa puolestaan on omana muutaman jäsenen minikirkkona toiminut jo monta vuosikymmentä Saksasta lähtenyt Adventtikirkon uskonpuhdistajat. Ryhmä saattoi syntyä ihan aiheesta, mutta edustanee nykyään vanhahtavaa hyvin EGW keskeistä opetusta.

    USAssa on syntynyt muutamia yhdistyksiä ajamaan jotakin korostusta. Tärkein evankeelista adventismia edustava organisaatio on Good News Unlimited ja fundamentalistisella puolella merkittävin lienee Hartland Institute. Niiden piirissä olevat ihmiset kuuluvat useimmiten jäseninä johonkin kirkon tavallisista seurakunnista.

    EGWn käyttö kirjallisuudessa ja puheissa vaihtelee ja on nyt vähäisempää kuin muutama vuosikymmen sitten. Mielestäni oikein ymmärrettynä adventismin ainoa auktoriteetti ja niin opin kuin uskon elämän määrittelijä on Raamattu.

    Voihan olla, että jostakin (vaikka ei varmasti Suomesta ja ei kovin helpolla mistään) löytyy joku adventtikirkko, jossa EGWtä luetaan enemmän kuin Raamattua. Toisaalta olen itse kuulunut noin seitsemän vuotta nuorekkaaseen noin neljänsadan jäsenen opiskelijakirkkoon (valitettavasti ei Suomessa), jonka Jumalanpalveluksiin kuuluu hyvä annos ylistystä, kiitosta, ristin sanoman evankeelista lämpöä ja joskus kuivaa opetustakin... mutta ei juuri koskaan mitään Ellen Whitesta. Muistini tietenkin rakoilee, mutta hyvä jos kerran vuoteen joku EGWn nimen Jumalanpalveluksessa mainitsee. Arvelen myös, ettei minun tarvitse mennä kovin kauas omasta kirkostani löytääkseni sellaisia adventtiseurakuntia, joissa jäsenten enemmistö ei tiedä EGWstä mitään, edes nimeä.

    Onneksi Raamatussa on kaikki, mitä tarvitaan.

    Kai A
  20. Luther opetti aikanaan paljon asioita, joita Luterilainen kirkko ei enää pidä osana opetustaan. Vastaavasti Adventtikirkon piirissä jäsenet, mukaanluettuna E.G. White, ovat opettaneet asioita, jotka eivät ole osa kirkon virallisesti määrittelemää opetusta.

    Vaikka useimmat adventistit vieläkin pitävät kiinni vanhasta uskonpuhdistuksen ajoilta peritystä paavi-antikristus rinnastuksesta, sitä ei löydy kirkon opinkohtien joukosta.

    Parempi näin. Jokainen jäsen voi itse muodostaa asiasta kantansa eikä esim. liki täysprotestanttisessa Suomessa katolisten uhkakuvien maalailulla pääse kuin hullun kirjoihin.

    Evankeliumikin leviää paremmin Jeesuksen hyvyyttä mainostamalla kuin kuin jotakin uskonnollista ryhmää haukkumalla...

    Kai
    21. 73 / 76
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt