hande-83

hande-83 profiilikuva
Joulu 2024
Vapaa kuvaus

Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Liittynyt 25v sitten
15 aloitusta · 66 kommenttia
Sielunkumppanuushan on nimenomaan sitä, mikä tuntuu silloisessa elämäntilanteessa täysin oikealta. Ei moni ihminen ole "oma itsensä" vielä nelikymppisenäkään, vaan ihminen saattaa muuttua niin arvo- kuin ajatusmaailmaltaankin läpi elämänsä. Ja harvoinhan sitä samantien tietää, onko toinen "se oikea", vaan mielestäni olisi hyvä odottaa muutama vuosi, jotta alkuhuuma haihtuu ja rakastuminen muuttuu rakkaudeksi.

Itse olen (nuoresta iästäni huolimatta) ehtinyt asua kolmen miehen kanssa. Tämän olen kokenut henkisenä kasvuna, jonka aikana opin, mitä itse elämältäni haluan ja mitä en.

Moni nelikymppinen tuttuni sanoo, ettei tiedä vieläkään, mitä elämältänsä haluaa. Joten jos tuolla perusteella jäädään odottamaan, joutuupi odotella aika kauan ;) Eikös voisi nauttia sielunkumppanistaan niin kauan, kun se tuntuu oikealta, kuten sinun tapauksessasi?

Aurinkoista loppukesää kaikille :)
Luitpas kuitenkin ;)
Seurustelin myös skorpparin kanssa. Jo ensimmäisen vuoden aikana petin häntä. En sänkyyn asti, mutta silti. Sain anteeksi, mutta tajusin että suhteesta puuttuu se jokin. Sinnittelin vielä vuoden, kun en uskaltanut päästää irti. Sitten kävi samoin, kuin nimimerkille Kaisa, eli suhde käytännössä ohi (saman katon alla vielä) ja päädyin sänkyyn asti. Skorppari kantaa luultavasti ikuista kaunaa ja on ainoa ex, jonka kanssa en ole ystävä. Kalaa petin myös, useastikin kahden vuoden aikana. Kyseinen henkilö ei ollut moksiskaan. Otti aina takaisin vaikka mitä tein. Kiltti ihminen perinpohjin, mielestäni liiaksikin. Tähän piirteeseen hänessä kyllästyin ja muutin pois.

Sen oikean (jousimies) löysin skorpparin vielä asuessa luonani. Kyseinen henkilö on kolmas jousimies, jonka kanssa olen seurustellut. Ainuttakaan jouskaria en ole koskaan pettänyt. Jousimieshän on kaksosten vastamerkki ja kuulemma yksi eläinradan onnistuneimmista yhdistelmistä. Omalla kohdallani toimii paremmin kuin hyvin :) Nyt olemme seurustelleet yli vuoden ja yhteenkin muutimme nopeasti. En voisi enää kuvitellakaan pettäväni, nyt kun olen löytänyt sen oikean. Miksi pilata jotain sellaista, jonka löytää vain kerran elämässä? Hän on juuri sitä, mitä olen "seikkaillessani" koko ajan etsinyt. Itse en sitä aiemmin tajunnut, ajattelin että vika on minussa ja olen kamala ihminen, kun loukkaan muita oman turhautumiseni takia.

Ajattelin myös, etten ehkä itse ole edes kykenevä "normaaliin" suhteeseen, kaipasin koko ajan jotain uutta ja ihmeellistä. En tajunnut, että sellaista elämä voi olla löydettyään sielunkumppanin. Joka päivälle riittää ihmeteltävää :) Nykyäänkin tuntuu todella pahalta ajatella miltä toisesta mahtoi tuntua. Itseäni ei ole koskaan petetty ja ajattelin ennen, että se olisi minulle oikein. Ehkä sitten oppisin jotain, mutta opin ilmankin. Minusta on hyvä, että pahat tekoni seuraavat mukanani, enpähän loukkaa rakkaintani samoin kuin entisiä!

Oma mielipiteeni on, että vasta sen oikean löytäessään, kaksosesta tulee uskollinen. Toki poikkeuksiakin löytyy! Mutta jotkut eivät koskaan löydä ihmistä, jonka kanssa kaikki tuntuu "oikealta". Rakkautta saattaa kyllä riittää, mutta pohjalla tunne, että jotain puuttuu. Tällaiset tapaukset yleensä ajelehtivat suhteesta toiseen, kun puuttuu se jokin, jota ainakin itse etsin. Ja tämä etsimisvimma aiheuttaa muiden "kokeilemista", jos vaikka se onni löytyisikin sieltä. Kerran sen oikean löytäneenä, en halua ikinä sitä menettää! Katumus ja tekojeni tajuaminen tapahtui vasta sen oikean löydettyäni, mutta parempi myöhään jne. Suosittelen oman vaiston ja sisäisen äänen seuraamista, pahimmassa tapauksessa voit joutua sen oikean koukkuun loppuelämäksesi ;)