qotd
Ohjelmoija ja kirjailijanalku. Blogaan kirjoittamisesta ja kustannusmaailmasta osoitteessa: https://www.kirjailija.blog/
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia13 aloitusta · 228 kommenttia
- Sanoisin että osa tästä nyökkäilystä ja möykkäilystä on kulttuurisidonnaista. Me suomalaiset olemme tällaista kankeaa ja töykeää kansaa. Emme näytä tunteitamme ja pidämme montaa ihan normaaliakin (esim.) eteläeurooppalaista tapaa nolona, naurettavana tai mikä nyt sillä hetkellä mieleemme tulee.
Totuus on kuitenkin se, että "sanoo" ei ole se mitä hahmot aina tekevät. Ja joissakin tilanteissa tai kulttuureissa nyökkäilyä tai pään pudistelua tosiaan esiintyy.
"Huudahtaa", "kuiskaa", "mutisee" ja niin edelleen ilmaisevat yhtä paljon tunnetta kuin äänenvoimakkuutta. Verbeillä pystyy ilmaisemaan hyvin paljon asioita, jotka muuten jäisivät epäselviksi. Kirjoittaessa pitää mielestäni ottaa huomioon henkilöhahmon tavat ja voi miettiä, että kuiskaako tämä hahmo nyt niin paljoa, vai tekeekö tämä jotakin muuta. Puhetapa antaa hahmolle hyvin paljon.
Meidän täytyy myös keskustelussa huomioida se, että suomi verrattuna englanninkieleen on varsin rajoittunutta. Monet vivahteet tekstissä tippuvat pois, kun tarinaa lukee käännettynä ja vielä niin, että välissä aina väistämättä on ripaus kääntäjän omaa kielitaitoa. Joten antakaamme heille anteeksi ja tuomitkaamme vain kirjoja alkuperäiskielellä. - Taidealalla maksetaan hyvin vähän, se pitää paikkansa. Kuinka moni täällä luki kuinka paljon melko tunnetutkin bändit saavat keikkapalkkioksi? Summat alkoivat 5000€:stä ja siitä kun lasketaan pois bensat, roudarien palkat, muut taksat ja jaetaan summa n. 5 jäsenen kesken, niin ei siinä paljoa käteen jää.
Sama koskee muitakin taidealoja. Kuulin erään lastenkirjailijan saavan jokaisen kirjansa myynnistä 5% ja olen sen tiedon kanssa silti lähtenyt kirjoittamaan kirjaa. Minua ei niinkään kiinnosta se raha, vaikka lisätulot olisivatkin plussaa, vaan haluan, että kirjaani luetaan. Tulen katsomaan tilastoja ja olemaan riemuissani, jos joskus kirjani ostaa edes kolmekymmentä henkeä.
Tottakai minun pitää ensin saada kirja kustantajalla läpi, mutta minä kyllä ajattelin ottaa melkein minkälaisen sopimuksen vastaan tahansa. Jos satun voimaan kilpailuttamaan, niin hyvä niin, mutta en pidä sitä todellisuuden kannalta realistisena toivona.
Taide ennen kaikkea. - Monet kirjailijat kyllä lainaavat sitä sun tätä toisiltaan, mutta itse olen pyrkinyt olemaan kopioimatta liian räikeästi kenenkään kirjailijan ideoita. Siitä kuitenkin voi tulla syyte plagioinnista, ja sitten kenelläkään ei ole enää kivaa.
Sitä en voi väittää, etteikö niitä tulisi kuitenkin. Oma kokemukseni kuitenkin on se, että parhaan pohjan esim. henkilöhahmoille löytyy omasta tuttavapiiristä. Tai ihan vaikka kadulta. Istuu vain alas kynä ja paperia kädessä ja alkaa kirjoittamaan alas huomioita ventovieraista ihmisistä. Yksi ontuu, yksi näyttää aina hermostuneelta ylittäessään katua. Minkälaisia luonteita he mahtavat olla? Ja niin edelleen. - Tuolta neuvoa vain: http://koti.mbnet.fi/juustis/irc/authaus.html
- Jos mesessä on jokin vika, sen pitäisi ehdottaa viantarkistusta. Nykyisestä versiosta en ole aivan varma. Jos ohjelma on englanniksi, toiminnon nimi on troubleshooting. Muutoin suosittelen nettiyhteyden korjaamista/uusimista.
Mesen yleisin kirjautumisongelma on DNS-porttien puuttuminen/korruptoituminen.
Elleivät nämä toimi, niin mesessä on myös linkki, josta voit tarkistaa ovatko MSN:n serverit kunnossa. Aina ne eivät nimittäin ole sitä. - Oman kokemukseni mukaan jos haluaa saada kokonaisen kirjan kirjoitettua, olkoon sitten nuortenkirjan tai ihan vaikka lyhyen lastenkirjan, niin siihen tarvitaan tietty kipinä. Etenkin ellei sitä aio julkaista jossakin netissä vaan lähettää ihan kustantajalle asti.
En suomalaista nuortenkirjallisuutta juurikaan lue, mutta luin muistaakseni englantilaisen Mary Hoffmanin Stragavanza-kirjasarjan aikani kuluksi tuossa jokunen viikko sitten. Trilogia on selkeästi kirjoitettu 12-14-vuotiaille tytöille ja saattaa hyvinkin inspiroida. Jos pitempää aikoo, sanotaan vaikka fantasiapuolelta, niin sitten täytyy kyllä lukea ensin Silmarillion ja Rivan Aikakirjat ennen kuin lähtee rakentamaan omaa maailmaansa. Ajan Pyörän pari osaa voi myös olla hyvä ratkaisu sen Silmarillionin ohella.
Kesällä samaa kuin muulloinkin: öistä taiteilua ja päivisin mitä tahansa, mikä pitää ajatukset jonkin aikaa kirjoittamisesta poissa. - Kiitos vastauksesta! Ihana kuulla samassa tilanteessa olevan kokemuksia. Tietää itse paremmin mitä odottaa ja mitä todennäköisesti on vielä edessä.
PS. Olen kirjoittanut tämän uudestaan jo kolmatta kertaa. Koneeni on mennyt rikki useaan otteeseen vuosien aikana ja syönyt koko käsikirjoituksen. Pitkälle on menty ensimmäisen version jälkeen, mutta jännittää että onko se vieläkään tarpeeksi. - Kirjoitan vauhdissa lähes valmista tekstiä, mutta viimeistely täytyy tietenkin tehdä. Minulle on kuitenkin vaikeampaa kirjoittaa ensimmäinen versio/raakateksti kuin korjata vanhaa. Kirjan ensimmäiset sivut on kirjoitettu kaksi ja puoli vuotta sitten, joten tiedostan että työtä vielä on edessäpäin.
Pääasiassa korjattavana on kuitenkin kirjoitusvirheitä ja pätkiä, joissa ei kirjan myöhempien tapahtumien kannalta ole mitään järkeä. Yksi mikä jännittää on, että alan puolessa välissä muokkaamista pelkäämään, ettei tyylistäni pidetäkään ja alan silpomaan tekstistä paljon sellaista pois, mitä sieltä ei olisi ehkä tarvetta poistaa. Kustantajahan kuitenkin katsoo vielä tekstin läpi ja ottaa sieltä hyvin todennäköisesti vielä enemmän pois. - Oman kokemukseni mukaan jos kirkkoon liittyykin joku, joka elää sillä hetkellä vaikeaa elämää ja on "herkkä uusille opeille" niin hän saattaa roikkua mukana jonkin aikaa ja sitten vähitellen liukua pois. Näitä näkee, eikä minun mielestäni kenenkään pitäisi laskea sitä kenenkään syyksi eikä tietoiseksi pyrkimykseksi saattaa heikkoja harhaan. Joillekin uskonto voi olla vastaus.
Eräs ystäväni kuitenkin liittyi kirkkoon ilman painostusta ja vastoin kaikkia odotuksia. Tapasimme viettää illat kaakaolasillisen ääressä keskustellen politiikasta, taloudesta, ihmissuhteista ja myös vääjäämättä uskonnosta. Tämä ystäväni oli aikaisemmin käynyt läpi useita oppisuuntia ja filosofioita ja pystyi omien sanojensa mukaan löytämään porsaanreiän mistä uskonnosta tahansa. Uskoakseni hänen vaikutuksensa oli aikaisemmin kääntänyt monia uskonnon parista pois. Sillä kerta tarina kuitenkin loppui toisin. Mihin kategoriaan tällainen ihminen sitten määritellään? - Luin jokunen aika sitten endaumentin historiasta ja kehityksestä. Löytämieni lähteiden mukaan endaumentti sellaisena kuin me tunnemme päivittyi kyllä viimeksi liekö ollut 1990, jolloin rangaistuseleet poistettiin seremonian kulusta, mutta kirkon alkuaikoina Joseph Smith ilmeisesti suunnitteli ja myös toteutti hyvin yksinkertaistettua toimitusta, jonka sen jälkeen antoi Brigham Youngin hiottavaksi nykyiseen muotoonsa (lukuun ottamatta modernia päivitystä).
Historiaa ajatellen pidän henkilökohtaisesti todennäköisenä, että suurin osa endaumentista on tarkoitettu pääasiassa keskittämään rituaalin läpi käyvän keskittymään siihen, mistä asiassa oikeastaan on kyse. Perustan arvaukseni sille, että symboliikan lomassa olevat liitot kuitenkin ovat ne, minkä vuoksi temppeliin mennään. Muun avulla (ja hengen tietenkin) voi oppia asioita, joita varmasti olisi lähes mahdotonta hahmottaa yhtä selkeänä jossakin muualla kuin istuntosalissa.
Toisin sanoen näiden tietojen valossa pidän mahdollisena, että Joseph Smith ja Brigham Young ovat lainanneet jotakin vapaamuurarien rituaaleista lopulliseen muotoon. En pidä sitä mitenkään pahana asiana, kenties koska kantani kirkkomystiikkaan on se, että sen täytyy olla järjellä selitettävää - sen täytyy olla selkeää. Uskoakseni aiheesta saisi kuitenkin aikaan hyvin mehevänkin riidan, koska endaumentti merkinnee jokaiselle sen läpi käyneelle aina vähän jotakin muuta kuin jollekulle toiselle. Kyseessä kuitenkin loppujen lopuksi on hyvin henkilökohtainen kokemus.
Lähteitä: http://fi.wikipedia.org/wiki/Endaumentti
http://www.ldsendowment.org/ (Suosittelen!) - Totta, mutta siihen aikaan tuloni olivat hyvin vaihtelevia jolloin suoraveloituksessa usein kävi niin, että pankki rokotti käsittelypalkkion siitä hyvästä että se joutui setvimään maksuja joille tilillä ei sitten ollutkaan katetta (ei että ymmärsin mitä vaikeuksia se oikeasti heille tuottaisi).
Nykyään kuten mainittu on asiat paremmin kun tulot ovat vakiintuneet tiettyyn summaan. Helpottuu muistaminenkin kummasti kun tietää minä päivänä se raha tulee :) - Mikä lieneekään helpompi tapa olla selvillä siitä onko jäsen omistautunut asialleen kuin se, onko hän valmis antamaan osan tuloistaan kirkon käyttöön? Luonnollisestikaan raha ei mene suoraan Jumalalle, mutta kirkon jäsenet luottavat siihen, että se menee Jumalan työhön. MAP-kirkko rakentaa kappeleita ja temppeleitä kautta maailman, auttaa kirkon ulkopuolisia kriisialueilla muiden kirkkokuntien tapaan ja ennen kaikkea ylläpitää useita eri keinoja auttaa eri elämäntilanteissa olevia ihmisiä, jotka ovat rahallisesti vaikeuksissa tai ovat köyhiä. Nämä asiat jäsen yleensä tietää ja näin voidaan ajatella, että se 10% jokakuukautisista tuloista menee suoraan sinne, missä sitä eniten tarvitaan. Kuten ketjussa on jo mainittu, kukaan ei rikastu kirkon rahoilla.
Nuorempana minulla oli aika-ajoin hankala muistaa kymmenysten maksaminen, ja silloin tällöin jäi jotakin väliin. Temppelisuosittelupuhuttelussa sitten myönsin, että nyt on kyllä unohtunut taas jonkin aikaa ja lupasin tehdä paremmin / yrittää muistaa maksaa heti seuraavan kuukauden kymmenykset. Kertaakaan minua ei ole katsottu kieroon, minua ei ole nuhdeltu eikä muutakaan, vaan on nyökätty ja annettu tarvittavat paperit käteen. Onko tämä painostamista? Joidenkin mielestä ehkä kyllä, mutta itse ainakin kävelin kevyin sydämin toimiston ovesta ulos - ja tosiaan yritin muistaa seuraavana kuuna ne kymmenykset. - Pieniä lähinnä. Varsinaisia nettiyhteisöjä ja foorumeita tuntuu olevan enemmän.
- Koska tunnen kaikki muut mainitut saitit paitsi Risinshadowin (josta tosin olen joskus kuullut, enkä yhtäkään pahaa sanaa) voisin tässä vaiheessa omalta osaltanikin sanoa, että Takun syytteet ovat varsin turhia. Saatu kohtelu on aivan puhtaasti ollut omasta käytöksestä kiinni, eikä siitä auta vinkua. Majatalo.org - Mukava, asiaansa keskittyvä, aktiivinen ja ilmeisesti varsin humoristinen ylläpito. Olen nähnyt väkeä livenä, ja arvostan sitä mitä he tekevät. Myrkmere - Täällä tunnutaan ottavan pirteän löysin rantein. Välillä näyttää hiljaiseltakin, mutta tunnelmassa ei ole mitään valitettavaa näin puoliaktiivisen silmin. Vaeltelija.net - Mainittu pasteaminen esiintyy lähinnä parin henkilön toimesta öisin. Muutoin siellä ei käytännössä harrasteta. Ja yhtä friikkiä väkeä siellä on kuin muuallakin. Roolipelit.net - Varsin samanlainen kokemus kuin Majatalosta. Ylläpitoa en tosin tunne kovin hyvin. Mahdollisesti listatuista saiteista suurin ja kyllä: kaupallinen. Onko siinä jotakin pahaa? Että näin. Mustamaalaaminen sikseen.
- Taas yksi pikkufoorumi jossakin maailmankolkalla.
- Päästä itsesi pälkähästä äläkä tee ollenkaan, vaan mene jonnekin hakemaan peliseuraa missä isotkin pelit onnistuvat. Ei kannata pistää nettiin taas yhtä pikkufoorumia, joka katoaa sinne muiden joukkoon ja joutuu käymään läpi kauhean kilpailun.
- Tämä ketju ei näyttänyt koskaan ottavan tulta alleen, joten heitetään nyt sitten lohdutukseksi (näin kuusi vuotta myöhemmin) linkkiä osoitteeseen http://vaeltelija.net
- En täysin ymmärrä miten siitä onnistutaan usein saamaan aikaan käsitys että kaikki kolme olisivat Jumalia.
On Taivaallinen Isä, joka on Jumala ja hänen poikansa (kirjaimellisessa mielessä, eli erillinen persoona) Jeesus Kristus, joka on välikappaleena ihmisen ja Jumalan välillä - ei siis Jumala. Ja sitten on Pyhä Henki, joka todistaa Jumalasta ja Kristuksesta. Heidän sanotaan olevan yksi, koska heidän päämääränsä on yksi, mutta he ovat kaikki kolme erillisiä persoonia.
Olin kerran kuuntelemassa luterilaisen papin puhetta. Siinä pappi selitti jumaluuden "asiaksi, jota ihminen ei pysty hahmottamaan eikä ymmärtämään". Jotakin hän selitti pilvestä ja saman olennon eri puolista ja muuta, sanatarkasti en voi muistaa. Toisin sanoen kuitenkin tämän papin mukaan kolminaisuusoppi tarkoittaa sitä että on vain yksi olento, jolla on kolme eri ilmenemismuotoa. Mistään ruumiista ei puhuttu, sellaista Jumalalla ei kuulema ollut. - En noista muista uskontokunnista tiedä, mutta minulle (ja muille luokassani olleille) on aina opetettu, että kun profeetalta tulee jokin ilmoitus, meidän täytyy itse rukoilla suoraan Jumalalta, onko se ilmoitus oikea. Kaiken aikaa korostetaan henkilökohtaista todistusta ja sitä, ettei saa vain seurata sokeasti sitä mitä kirkon johtajat sanovat.
- Pohdimme tuota nuorten kesken pari vuotta sitten aika aktiivisesti ja päädyimme lopulta siihen lopputulokseen, etteivät kirkon jäsenet olleet valmiit hyväksymään sitä mahdollisuutta, että pappeus kuuluisi myös mustille. Yhteiskunnan asenteet olivat siis väärät.
Jos tähän löytyy jokin virallinenkin selitys, niin sitä en ole kuullut tai en sitä enää muista.