Suomi24 Keskustelut | haide

Vapaa kuvaus

Aloituksia

414

Kommenttia

828

on Sinulla taito oiva.
Runosi on lempeä, kaunis ja
ajatuksiltaan suloinen. Kuka tahansa
voi samaistua tekstiisi.

Tervetuloa joukkoomme, ainakin
tämä runo saa kiinnostumaan muista
runoistasi. Mutta nyt ei ole aikaa mennä
niihin, lupaan kuitenkin tehdä sen myöhemmin.
21.01.2010 09:09
mitä intohimoa, vartaloiden liikettä
ja kaikkea ihanaa sekaisin on runosi.
Olet aivan uskomaton, mykistävää luettavaa !
21.01.2010 09:06
henkisesti mukana Sinun ja Hänen
kivuissa. Kaunis ele jättää enkeli
sängyn päähän, osuu silmiinsä herätessä.

Koskettavan kaunis runo,
voimia Sinulle !
21.01.2010 09:03
kaunis ja sydäntä riipaiseva runo Sinulta tänään
Jouni, oikeastaan lohdutonkin.

Tähdet elementteinä ovat tekstiisi sopivia,
ikuisuutta kuvaavia ja samaan aikaan kuin silmien
loistetta vaikka kyyneleet sekoittuvatkin mukaan.

Pidät kyllä lukijan otteessasi, kohtalokas ja tumman
puhuva haikea on runosi. Valoa kuitenkin sydämeesi,
tiedän miten paljon pystyt ammentamaan sitä maise-
mistasi.
20.01.2010 14:35
oikukaskin se rakkaus on,
mutta parhaimmillaan antaa paljon.
Mies - jos lupaa ja tekee toista, ei
se silloin olekaan odottamisen arvoista
eikä rakkauttaan kannata helmojen hei-
luttelejalle tuhlata.

Jos runosi perustuu todellisuuteen, olen
pahoillani kokemuksesta.
Mutta runona oikein sujuva ja aidon oloinen
( ellei siis ollut )
20.01.2010 06:09
jokainen elämä on tärkeä, niinhän lauloi aikoinaan Lavikin.
Myös Sinä olet sitä kaikkea, vaikka kuinka elämä toisinaan
murjoisikin.

Sateenkaaren takana on toivo, usko paremmasta huomisesta.
Se tulee sieltä aikanaan Margitta, mutta Sinä olet silti aina
maininnan arvoinen läheinen.

Runostasi ja tunnelmistasi kiitos,
aamuinen käden heilautus täältä koskimaisemista.
20.01.2010 06:04
elämän maljasta, rakkaudesta ja toiveesta,
että Hän heittäytyisi mukaan. Mausteinen,
kaunis, monisävyinen ja mukaansa ottava
teksti kaikin puolin.

Lukijana kiitän Runoilijaa.
20.01.2010 06:01
mielenkiintoinen ja sillai mukavan leikkisästi
liukuva runo, jossa liikut kuin lastu vedessä.
Nimittäin aallonharjalta alas ja nousten taas ylös.

' trumpettihihoihin ' voihan nenä, mikä ilmaisu =)
kuin levottoman Tuhkimon arvoituksellisuus, mitä
kaikkea se peittää ja näyttää. Sitten sukelletaankin
jo metsään, joka on aina yllätyksiä täynnä ihan
niin kuin säkeesikin; harhailua joka päättyy kuitenkin
lopulta suudelmaan.

Ja lopuksi kuin monologia;
tässä minä olen kaiken saamarin ohjeistuksen ja
järjestäytyneisyyden keskellä. Silti sen kaiken
seassa pyörii joku erityinen mielessä, josta en ota
selvää ( ei ottanut Erkkikään )

Sekalaisia tuntemuksia veikeästä runostasi tuli mieleen
niin kuin huomaat. Jaa että pidinkö, mietippä sitä :O
20.01.2010 05:59
viehättävä kertomus runomuodossa lapsuudesta
ja vähän aikuisuudestakin.
Kuva jonka maalasit merestä, rannasta ja Räyhäka-
rista, nostatti melkein suolan suuhun ja kasvoille.
Kyllä täytyy sanoa, että tämä mies siellä luodolla
oli varmaankin samaa lajia, kuin tässä meidän pis-
kuisessa kylässä aikoinaan asunut pappa. Kuoli
hiukan alle 100-vuotiaana joskus 90-luvun alkupuo-
lella. Viimeiseen kesäänsä saakka kylvi ja nosti pe-
runat itse, keräsi omenat ja keitti niistä hilloa.

Siihen aikaan kävi vielä kauppa-auto josta hän osti
vain leipää, suolaa, ruisjauhoja ja maitoa. Ei koskaan
mitään ' roskia ' kuulemma edes leivän päälle. Riisi
oli myös hänen ostoslistallaan ja söi kuulemma sitä
omenahilloa riisipuuron kera. Ai niin, voita kyllä myös
oli ostoslistalla. Hiukan monipuolisempi ruokavalio,
kuin luodon räyhällä. Salakalasti myös omasta rannastaan,
vaikka alue on muuten rauhoitettu. Kaksi erilaista tarinaa
ja kuitenkin paljon samaa.

' Sää ole se arvone ' taitaa olla jossain naisten ihonhoito-
tuotesarjan mainoksessa. Kaikki me olemme arvokkaita
toinen toisillemme, eikö niin. Ja Sinä, murrerunoinesi
oikea helmien helmi.

Kiitos tarinasta ja kiitos osamurteesi rikkaudesta.
20.01.2010 05:51
voi vitsinvitsit, mikä ihana pläjäys !

Karvaa, viettelevyyttä kanoista kissamaiseen
notkeuteen ja naisen maailmaan. Ai että mää
nauttisi tästä Mys.

Vallan mainiota aamuluettavaa, kiitos.
19.01.2010 08:07
täytyy sanoa,
että harvoin olen päässyt lukemaan näin
sisällökästä rakkausrunoa jossa kuljetaan
sinne lopunajan tunnelmiin saakka. Vaikea
sanoa kuitenkaan, kuinka moni mielessään
silloin ajattelee, olinko arvokas vai en. Se
on luonnejuttu uskoisin, millainen maailma
ja kuvat mielessä pyörii viimeisinä aikoina.

Mutta kuule, hieno ja ymmärrettävä sekä
aito teksti kuitenkin.

Lukija kiittää.
19.01.2010 07:38
jos tämän runosi kuplinnasta ja onnesta
ei lukija saa mitään irti, täytyy olla jossain
vikaa, vikaa =)

Voin hyvin sukeltaa sen myötä nuoreen rakkauteen,
jolloin tunsi itsensä kuin uudestisyntyneeksi. Silloin
kaikki oli niin suurta, erilaista kuin tänään ikäänty-
neempänä.

Kiitos Ilopillerille.
19.01.2010 07:34
lienee meissä synnyinlahja, luulisin.
Liite oli ihanaa kuunneltavaa lempeän runosi
säkeiden ja sanoman sisällä. Leijuntaa, sellaista
unelmien siivittämää fiilistä sain yhdistelmästäsi.

Se, että oikeasti kokee olevansa pieni rakkaan
rinnalla, ei liene vieras tunne kenellekään. Vuodet
tekee tehtävänsä, rakkaus muuttaa muotoaan ja
elämänotekin herpoaa. Tuntee heikkoutta, mutta
sylissä kuitenkin ehjältä pienuudesta huolimatta.

' Rakas, kanssasi niin monta auringon
kohoavaa kehrää, lukemattomia iltoja
vierelläsi olla, ne kaikki muistoissa, jokainen
minun Rakastamisen kudontaa '
Tuo runosi säkeistö on oikeastaan tiivistelmä siitä
kaikesta tunnemyrskystä, mihin pyrin. Mutta kokonaisuutesi,
se on hyvin syvällistä ja kaunista. Olet Runoilija
suurella ärrällä, jonka muassa nöyrin kiitoksin astelen
uuteen päivään

Viestisi jättää suloista hyrinää sisimpääni !
19.01.2010 07:32
jokaisena aamuna mietin,
enkä enää tiedä itsekään eroa niissä.
Yöt ovat tuskaa, koska näen vain muita
rakastuneita, sydämeni täynnä sitä samaa
polttavaa tunnetta, voimatta kuitenkaan
itse kokea yhteenkuuluvuutta toisen
ihmisen kanssa.

Niin juuri, olet kyllä aivan oikeilla jäljillä runossasi,
sitähän se kuitenkin oli. Toisinaan on tunne, ettei
ole huomista, on vain tämä pitkä päivien jana.

Jouni, kiitos tarkkasilmäisestä analysoinnistasi. Ainahan
Sinä olet lukenut minua, kuin avointa kirjaa. Mutta nyt
taisit ylittää itsesi =)
Pirteää pakkaspäivää sinne tunturien maisemiin.
19.01.2010 07:15
paljon on Sinunkin viestissäsi tunteita,
lapsuusajan muistoja ja kesääkin, aamuista
valoa - turvaa. Kyllähän tekstiini sisältyi toivoa,
rukouksen muodossa olevaa hiljaista haavetta
ja unelmaa. Olemme rakennettu sellaisista osasista,
että ne heikkenee toisinaan. Mutta ihmisellä on
kuitenkin halu aina eteenpäin, vaikeuksienkin
keskellä.

Kiitos kauniista ajatuksistasi, joita runoni Sinussa synnytti.
19.01.2010 07:09
molemmissa versioissasi on sama yksinäisyys,
ihmisen pienuus ja tyhjyys.
Ainakin minä tavoitin tekstisi, taitavaa sanojen
käyttöä ja kuvausta.

Varmaan aika-ajoin itse kukin meistä kokee samaa,
mutta kyllä aurinko aina jossain vaiheessa kuitenkin
paistaa sinne risukasaankin. Sitä toivon Sinulle !

Sävähdyttäviä säkeitä.
19.01.2010 07:02
olet siis nähnyt ja kokenut myös talven
Lapin maisemissa, niin aitoa tämä tekstisi on.
Mahtavaa sanojen ja tuntemusten ilottelua,
joka on lukijankin helppo sisäistää. Tuon
lemmenjuoman minäkin haluaisin tuntea huu-
lillani, mielessäni.

Kiitos makumatkastasi.
19.01.2010 06:59
tää on hyvä, muuta tuskin tarvinnee sanoa =)
Piristys erilaisuudellaan.
19.01.2010 06:51
vaikka meidän kaikkienkin lauluilla on varmaan
se pimeä puoli, niin omanlainen ja näköisesi koskettavuus.
Kuin tavoittamaton unikuva, johon haluaisi takertua.

Kynäsi on ollut terävänä,
sisäinen minäsi rikkaana tekstissäsi.
19.01.2010 06:50
vanha tahi uusi,
sanoma runossasi kuitenkin tavoitti.
Joskus pelkkä hiljaisuus riittää, aina
ei tarvita sanoja.

Kiitos lukuhetkestä uusi tuttavuus,
toivottavasti saamme lukea Sinua jatkossakin.
Tervetuloa joukkoomme.
19.01.2010 06:44