Vapaa kuvaus

Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

27

Kommenttia

5230

  1. Joo kummasti voi muuttaa asiaa,kun homma on kivaa.

    Minulla oli aikoinaan yx noista isoista sellainen,että inhosi sadetta.Jos laitoin sen pihalle,niin se jo kuistilla nyrpisti nokkaansa,ja yritti välillä jäädä kuikeloimaan puoleen väliin portaita.Pää sateessa ja perä kuivassa.Taisi se jälkimmäinen pää olla herkempi :D
    Mutta annas olla,kun pantiin panta kaulaan,ja tiesi,että lenkille tai harrastuksiin lähettiin,niin eipä haitannut,vaikka olisi tullut mitä taivaalta alas :D
    Meillä on isoilla kans mantteleita pidetty,mutta tirriäisillä on kovemmilla pakkasilla kokopuvut.Paitsi papparaisella aikoinaan treeneissä vaan mantteli,ja odotusvuorossa autossa kokopuku.Sillä kun oli niin vauhdikasta menoa,että onnistui jotenkin takapunttinsakin aina jalastaan irroittamaan o_O
  2. Epämiellyttävistä kokemuksista voi olla hyötyä,tai haittaa,riippuu koirasta ja rodustakin.Ja vielä siitä,mistä epämiellyttävistä puhutaan. Jos puhutaan suhteessa toiseen koiraan,mikä ei ole varsinkaan oman lauman jäsen,jonka toimintaa pentu näkee kaikilta osin,niin se huono kokemus vieraan osalta voi jäädä erilailla kaihertamaan.Varsinkin kun vielä moni vastaan tulevaa räksyttää myös.Eli se on helppo yhdistää yksikin huono kokemus ja vielä räksyttävät vastaantulevat,ja uudet hihnassa omistajan haluamat tutustujat.Toisin sanoen minusta on ihan turha arpoa,tuleeko se uusi remmitutustuja toimeen pennun kanssa vai ei tule,kunnei mitään pakkoa ole.

    Hihnakäytöksestä vielä sen verran,että sen lisäksi,että pelkkä hihna voi myös vääristää siinä mielessä eleitä,että esim.hihnan kiristys,veto siinä ym.muuttaa koiran eleitä jo pelkästään toisen silmissä,jossa sitten konfliktin vaara.

    Ja kuten vielä roduista,niin rodut,jotka eivät ole sosiaalisia lajitovereitaan kohtaan,niin se on aivan sama totuttaako niitä muiden iholle,vai ei,siinä tullaanko toimeen myöhemmin.Onhan noita jokusiakin,kun ei ole tiedostettu mitä on käsissä,ja ajateltu,että tykkäsihän se pentunakin kaikista,niin yks kaks sitten aikuisena käämit palaakin jonkun kivan vieraan koiran kanssa.Ja siitä se remmirähjäys,kuin myös hyökkäävä suhtautuminen saakin helposti alkunsa.

    "Ollaan muutettu...".Siis voihan niitä uusia tuttuja laajentaa,jos koira niitä nyt vaikka omistajan mielestä tarvii.
    Mutta minun pointtini on se,että sen seurustelun voi hoitaa muutenkuin hihnassa.Eikä niitä uusiakaan tarvi monia olla.Eli ei se määrä,vaan laatu :D

    Mutta,jos mietin noita remmirähjiä ylipäätään,niin ei pahemmin niistä löydy niistä,jotka ei ole koskaan hihnassa kenenkään kanssa seukannut, mutta/vaan on opetettu ohittamaan myös muut kunnolla.Se kun on koralle niin helppoa,kun aina tietää miten misäkin tilanteessa on toimittava,ja nimenoman miten homma menee,myös muiden osalta.

    Mutta,vielä kerran,jokainen tyylillään.Nää sosiaalistamisjutut välillä vaan pikkasen tuntuu menevän ööveriksi,siis sinä osin,mitä ne on ja mitä on välttämättä tehtävä...
  3. Kun puhutaan rodusta,niin puhutaan siitä,mikä on se tyypillisin rotunsa edustaja.Ei poikkeuksista niinkään.

    Ja kun puhutaan roduista,niin ihan aikuisten oikeasti on hyvinkin erilaisia rotuja.Kaikki ei ole samanlaisia,eikä niitä perusluonneominaisuuksia muuteta ihan noin vaan.Luonnettahan ei voi muuttaa,ja hallinta on muuta,kuin koiran luonne.

    Kun puhutaan roduista,jotka ei ole sosiaalisia omaa lajiaan kohtaan,joka yleensä ilmenee nimenomaan omaa sukupuoltaan kohtaan,niin on aivan sama,jos on kyseessä tyypillinen tapaus,onko se koira tapaillut "kilttejä" koiria vai ei,viimekädessä.Sillä aikuistuessaan se ei vättämättä ,itseasiassa harvemmin,pitää omasta sukupuolestaan.Joistain roduista löytyy kyllä niitä yksilöitä,jotka saattaa tulla toimeen omassa laumassa,mutta ei ulkopuolisten kanssa.Mutta on rotuja,joissa sekin on kyseenalaista,eli poikkeuksia voi olla jopa nekin,jotka tulee hyvin omassa toimeen saman sukupuolen kanssa,varsinkin useinpien.
    Ja viimekädessä,siis viimekädessä,sillä ei ole mitään tekemistä johtajuuden kanssa.Tottakai ne asiat vaikuttaa,ja varsinkin,jos ei ole ihan vähiten sosiaalisesta yksilöstä kyse,mutta "tyypillisten" ei sosiaalisten kanssa sekään ei pahemmin auta.Ainakaan niin,että voi aina ja huoletta olla varma,ettei karvat pölise,kun sopiva kohta tulee...

    Ja siitä viihtyvyydestä.On koiria,jotka ei viihdy erityisemmin vieraiden kanssa,perusluonteeltaan.Ja niitä löytyy pitkälti nimenomaan roduista,jotka eivät ole kovinkaan sosiaalisia muita koiria kohtaan ( käytännössä useinmiten omaa sukupuoltaan).

    Ja jos rotikasta puhutaan,niin enpä voi kuvitella vaikka useampaa urosta kisailemassa keskenään koirapuistossa,kuten taas jossakin muussa rodussa...Juu,ja enpä sanoisi,että rodusta voi puhua suhteessa lajitovereihin sosiaalisena.Siis rotuna,ei jostain yksilöistä pelkästään.

    Mainitsemieni tyyppisten rotujen kanssa ( ja yksilöiden) tärkeintä on omistajalla realiteetit,sen suhteen,mitä käsissä on.Kyky ja taito toimia oikein tämäntyyppisten koirien kanssa, eli hyvä hallinta.Jos kuvittelee,että koiran genettisen puolen voi kokonaan sivuuttaa,niin voi helposti käydä,kuten on nähty,että roikkuu jossain lööpeissä koiransa kanssa,eikä niinkään positiivisessa merkeissä.Tai lukea,miten taas vaaditaan kieltoja rodulle milloin missäkin maassa...

    Ja ei,minä en laske rotkulaa roduksi,josta voi huoletta puhua sosiaalisena koirapuistorotuna.Tai rotuna,jos on erittäin hyvin hallinnassa,niin se takaa varmasti sen,että jokainen näistä on varma vieraiden koirien kanssa,jos niiden pitää niiden kanssa iholla olla ja "tykkkää" niistä...

    Se sitten taas,miten suhtaudutaan ihmiseen,on toinen juttu.

    Ja on vaan helpompia rotuja käsitellä ja omistaa,ja vaikeinpia.Nin se vaan on.Poikkeuksiahan aina roduissa löytyy,mutta poikkeukset ei siis ole sama,kuin puhutaan kokonaisuutena.
    Ja rotkulaa rotuna en tosiaan helppoon kasti laita.Niin fyysisten,kuin myös psyykkisten ominaisuuksien puolesta yleisesti ottaen.