tublat

Vapaa kuvaus

Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

27

Kommenttia

5229

  1. No eihän kenenkään ole pakko luonnetestiin mennä...
    Ja haluaa tai ei, niin en minä ainakaan ostaisi esim. pk-rotuista, jolla ei ole lt suoritettu. Ja näyttöä myös koepuolelta, riittävästi.
  2. Kyllä samala linjoilla edellisten kanssa, että ensin ottaa selvää tärkeämmistä asioista. Ylipäätään pentueen tekemiseen ja jalostukseen liittyen. Sitten miettiä "teknistä" puolta, kun noit on edes teoriassa hallussa ja narttu aikuinen, että nähdään onko se jalostusmateriaalia. Rodunomaiset tutkimukset tehty ym.

    "Tuntemani pienten rotujen..."Rotukohtaista. Minun mielestäni on jalostus jo vähän pielessä, jos ollaan niin pienessä koossa, että rotumääritelmän mukainen koko aiheuttaa synnytysvaikeuksia...
    Itse harrastan kääpiörotua, jolle ei tarvi koon suhteen kikkailuja. Eikä se kyllä vaikuta mitenkään, onko uros pienempi vai suurempi kuin narttu. Joko tai ne pentujeen koot on. Kumpikin vanhempihan periydyttää.
    Ja jos nyt on kysymys jostain rotujutusta aloittajalla, niin parasta tietoa saa rodun kasvattajilta tai jalostustoimikunnalta...
  3. Onhan se esim.tietyillä jonkinlainen mittari. On se pikkasen eri, kun oma arviointi, ainakin joidenkin kohdalla. Kun ei ne kaikki osaa koiraansa tai halua katsoa objektiivisesti... Ja kaikilla roduilla se jotain osviittaa antaa ja ääripäät tulee näkyviin. Itse olen käyttänyt kääpiötäkin testissä ja käytän muutenkin omani, vaikka ei niiltä vaadita edes muotovalion arvoon sitä. Jos ajattelee esim. palveluskoirarotuja, joilla ei vaadita koetulosta muotovalioarvoon, niin on sentään edes jotain eli lt.

    Kyllä se eri on, jos jossain kotipihalla vaikka niitä kansia paukuttaa :D Testissä koira kuormittuu, jollein se tekee asiasta erillaisen.

    ei luonnetestiin varsinaisesti anota. Pikemmin ilmoittaudutaan vaan.

    Videon koirasta nyt ei muuta voi sanoa, kun että toivottavasti saa riittävästi purkaa energiaansa ja on vastuullisessa käsissä.

    Hyvää kevään jatkoa vaan, kunhan se nyt lähtisi edes kunnolla käyntiin. Vai pitääkö kulkea untuvatoppis päällä vielä juhanuksenakin :/
  4. En itse tarvitse palveluita, kun on omat kotihoitajat.

    Mutta jos, niin kriteerit olisivat: Siisti ja hyvinhoidettu paikka ja tilat. Sisällä riittävän isot kopit koirille, jotka on kunnolla pestävissä. Kopit/seinät niin, että näköyhteyttä ei ole toisiin eli koirilla rauha. Ulkotilat hyvät, ja mieluiten niin, että kerran päivässä ainakin koirien kanssa lenkki.

    Pitäjän ei tarvitse olla mikään alaan koulutettu. Mutta ehdottomasti pitkänlinjan koira-ihminen jamieluiten olla touhunnut myös vaativien rotujen parissa. Eli koirien käyttäytyminen ym. oltava ehdottomasti hallinnassa. Asiakaspalveluun myös riittävästi pystyvä ja todella toimestaan kiinnostunut, sekä koirista. Myös, että ottaa ja pystyy myös huomioon asiakkaan toiveet kohtuuden rajoissa.
    Koiramäärältään myös asiallinen, ei liikoja.

    Nuot nyt tulee mieleen.

    Eräällä ystävälläni on ollut koirahoitola jo monta vuotta. Ja se myös siis päätoiminen työ hänellä.
  5. En ole kokeillut karvanlähtöön, mutta olen laittanut muutamana päivänä ennen näytelmiä lyhytturkkisille oliiviöljyä siveltynä turkkiin. Antaa upeaa kiiltoa. Mutta jos näytelmäpäivänä laittaa, niin ajoissa, ettei jää tuomarin käsiin :D
    Ei liikaa, ettei tahmaa.

    Kerran hätätilassa laitoin rypsiöljyä. Ei imeytynyt, ja jäi tahmeaksi. Joten en tuohon kohtaan suosittele.

    Ylipäätään voi oliiviöljykuuri noin turkille olla hyvä. Määrä sopivasti, ei liikaa. Ei ole tarvinnut pestä, vaan hyvin imeytynyt. Ja turkki/ihokin saa täyden hyödyn.
  6. Ei vielä kannata hermoja menettää...Nyt ollaan vasta alkutaipaleella, ja monenmoista voi tulla vastaan vielä...

    Tuo 9kk ei ole mikään fakta. Korkeintaan suht normi. Toisille koirille pidätyskyvyn muodostuminen voi kestää ihan sinne vuoden paikkeillekkin.
    Kyllä sen jossain määrin näkee myös, miten koira toimii, kun ulos pääsee, onko sillä oikeasti hätä vai haluaako se vain maisemia katselemaan.
  7. Hieman tarkennusta näyttelyihin...

    On yksi rotu, jonka hampaita ei tarvitse katsoa, saati koskea edes. Ellei muutosta ole tullut. En ole ainakaan kuullut.
    Toisekseen, kaikki tuomarit ei katso hampaita. Osa pyytää omistajan näyttämään. Kaikki ei myöskään edes koske koiraan. Noin suhtautuu jotkut tuomarit (en muista kotimaisista) muutamiin isoihin molossirotuihin.

    Tuosta väistelystä, arastelusta (hännän asento), itse olen sitä mieltä, että se pitäisi ottaa huomioon palkintosijassa viimeistään avoimessa luokassa. Pennuille ja nuorille sen vielä voi "ohittaa", jos ei nyt ihan mahdotonta ole ja voi tulkita enemmänkin kokemuksen puutteeksi.

    Luonteen osalta arvostelu näyttelyn perusteella onkin vähän kinkkinen. Ja voi vaatia joskus koirasilmää jonkinverrankin...
    Esim. hyvä handleri voi pitää "kasassa" vähemmän tasapainoisenkin koiran. Ja muutenkin hallita tilanteen niin hyvin, että kaikki ei näy.

    Suositan myös, että pennun harkitsijat AINA muistaisivat kysyä myös uroksen luonteesta, jollei se ole nähtävissä (harvemmin on). Ja varsinkin, jos on kyseessä vaativa rotu, niin myöskin koirien taustoista. Kaikki asiat paketissa voi vaikuttaa.
  8. Arkuus voi toki johtua myös olosuhteista, mutta tässä nyt oletettiin, että puhutaan ihan perusluonteesta. Mutta johtuu mistä johtuu, niin emo siirtää käytösmalliaan pennuille, josta täällä jo kerrottiin. Ja oli emo mistä syystä johtuenkin epävakaa, niin sellaiselle emälle itselleenkin on "pentushow" stressaavaa, joten ei ole jalostuskoira.

    Nimim.selkokielinenvastaus kirjoittikin jo niin kattavasti, joten mitäpä tuohon enää lisäämään.

    Ps. Aloittajalle, ei toki rotua tarvitse kertoa. Kiinnosti vaan siksi, olisko siinä jotain ehkä osviittaa käytökseen. Toisaalta sillä ei ole merkitystä, kuten sanottu, aloituksen mukainen ei ole hyvä jalostuskoira, eikä sellaista kukaan vastuullinen kasvattaja mielestäni käyttäisi.
  9. En ottaisi. Ilmatteeksikaan. Ei tuollainen koira ole edes jalostuskoira. Perinnölliset taipumukset on erittäin suuret.

    Jossain määrin voi vaikuttaa esim. jos on sijoitus ja synnyttää siten kasvattajalla. Mutta ei se hyväpäisen koiran luonnetta muuta. Ja kunnon kasvattajahan pitää narttua kuin kukkaa kämmenellä.
    Sijoitusnarttu kuuluu myös tuoda reilusti aikaisemmin, että tottuu synnytyspaikaansa. Meillä sijoituskoirat myös käy aina ennen kyläilemässä.

    Mikä rotu kyseessä?
  10. Kun ei ole mainittu toista rotua, niin ei ole osviittaa kuin yhdestä. Sekarotuisesta on vaikea sanoa, kun on kahta (tai useampaa), eikä oletusarvoa samoin kuin rotukoirilla niinkään siitäkään, miten geenit menee. Ja sitten ihan yksilöerot ylipäätään. Voi tuohon vielä korkeutta tulla, mutta ei välttämättä kuin hiukan. Painoon taas vaikuttaa, miten vankaksi kehityy luustoltaan, "massavuus" ym. jotka normisti tuonikäisellä on ihan kesken. Tietyillä roduilla painoa voi tulla reilustikin, kun on kokonaan kehittynyt.

    Ravinto ja liikunta ei vaikuta koiran kokoon. Ainoastaan silloin, jos on ihan eläinsuojelullisesti päin peetä toimittu. Geenit määrittää koon.
  11. "Itse uskon lempeyteen ja auktoriteettiin" Samaa mieltä. Ja pääasiassa koko kirjoituksesta. Tosin joskus niitä pakotteitakin voi joutua käyttämään ja ovat ok. Mutta oikeassa kohtiin ja aina oikein mitoitettuna.

    Minusta hyvä auktoriteetti on monen asian summa. Ja riippuen rodustakin ja yksilöstä, siihen pääsee helpommin toisen kanssa, toisen kanssa voi joutua enemmän töitä tekemään. Ja tässä taas tullaan siihen, että kuinka tärkeää on miettiä se rotu ja omat resurssit sen kanssa.
    Minusta namit ja leikit ei ole koskaan turhia. Ne perustuu vietteihin, ja niiden avulla taas vaikutetaan koiraan. Ja on siis yksi tekijä auktoriteetin (positiivisen) luomisessa. Ja merkitys korostuu paljonkin, kun taas lähdetään miettimään rotuja.

    "Tilannetajua..." Aivan samaa mieltä :) Ja mieluummin jo tutustumaan asioihin ennen koiran ottoa. Nykypäivänä saa jo aikahyvin teoriatietojakin tuosta.

    "en ole varma..." Saa ja ei saa :D . Riippuen ihan kouluttajasta. Tosin ihan en tiedä, mitä tarkoittaa nami ja temppu koulu.

    Itse kouluttajana (tottelevaisuus) koulutan pääasiassa positiivisen ja palkitsemisen kautta. Minusta on myös ihan ok vaikka kouluttaa jotain pelletemppuja koiralle. Kaikki se on kotiinpäin, mitä mukavaa koiran kanssa tekee. Vahvistaa yhteenkuulumista, mukavaa sellaista, koiran ohjausta ja sitä kautta myös sitä auktoriteetin vahvistamista.
  12. Onhan hankala ilanne. Jos lapsi on pahassa mallissa, ja lääkäri myös sitä mieltä, että riskit on suuret koiran kanssa tähän kohtaan, niin toki koirasta kannattaa luopua.
    Se, sitten, jos hätää ei ole ja siedätyshoito mahdollinen, niin en minäkään ymmärrä, miksi ei sitä. Ihan siis yleisesti ottaen, jos sillä pystytään vaikuttamaan lapsen allergiaan ylipäätään.
    Allergian puhkeamista ei voi aina ennustaa, ellei sitten vanhemmilla ole, jolloin sen oletusarvo tulla on suurempi. Mutta ylipäätään on vähän kireäksi tehty yhtälö, että pienten lasten aikaan tulee vielä pentu. Siinä sitten ei paljon jää "varaa", jos elämäntilanteet jotenkin muuttuu...

    Mutta viimekädessä nimim. laiskakoolet sen kirjoitti jo, eli palauttaa toki voi, ainahan voi jotain sattua, mutta se on sitten eri asia, miten vakuusmaksun käy.
  13. Kyllä minäkin kallistun lauma-ajattelun puoleen. Siinä mielessä myös johtajuusasetteluun, että demokratiaa ei siinä mielessä ole, koska omistaja on se, joka määrää. Se sitten, voiko laumajuttua verrata enää suteen, on oma lukunsa. Koska koirahan on nykyaikana ihan evoluution ja ihmisen luoman kehittelyn tulos.

    En ihan tiedä, mitä temppukoulutuksella tarkoitetaan, mutta en itse näe mitään huonoa positiivisella kouluttamisella. Vaikka pelkästään, jos sillä pärjää.
    Ja ylipäätään kaikki tekeminen on hyväksi yhdessä.
    Toisaalta, ei kaikkia pidä nähdä mustavalkoisena, kaikkea voi yhdistää myös.

    Tuosta koira osallistuu laumansa puolustamiseen sen verran, että riippuu koirasta, ja taas kerran rodusta (toki vielä yksilö).
    Kaikkien rotujen ei kuulu edes puolustaa, ja niille joilla sitä ei ole, on rodunomaisempaa ja luonnollisempaa mennä passiiviseksi/pyrkiä pakenemaan.

    ..."miksi niin moni... Oiskohan siitä syystä, että varsinkin taajama-alueella ei ole kiva kuunnella, jos koirat reippaasti möykkää...Ja toiseksi, saattaa pelottaa ja säikäyttää ohikulkijoita.

    Okei, tapansa kullakin, mutta minusta ei vahtimiseen kuulu välttämättä metelöiminen.
    Oma lukunsa esim. laumanvartijat, ja niiden "ilmoitukset ym.
    Vahtia voi ihan hiljaisestikkin.
    Minä en pidä edes omien koirien turhasta möykäämisestä. Ja se on niille kerrottu...
    Monesti myös se, että kun koiralle sallitaan turhat möykkäämiset, se nostaa stressitasoa ja saattaa jollain yksilöllö pitää sitä sitten turhaan yllä. Mikä taas ei ole hyvä asia. Kuin myös edesauttaa sitä, että vahtimisinnostus saattaa mennä överiksi helpommin.
    Meillä ei siis koirat pihalla möykkää. Joskus tulee syystä kerran kunnon "puh", ja se sallittakkoon. Juu, eikä tänne ole pahemmin ne balttialaisrosvot :D hinunneet, vakka ei koirat pihalla möykkääkkään. Kuvat portilla tuntuu riittävän, sekä viimekädessä se koirien näkeminen, vaikkakin hiljaisina...
  14. Ai niin, itse otsikkoon. Sopiiko kumpikaan, viimekädessä siis tosiaan pitää itse määrittää tuo.
    Kuin myös miettiä, mitä harrastuksista haluaa painottaa. Se sitten jos sakemannilla sekä käyttöön, että näyttöön, niin voi olla haasteellista. Tai riippuu taas siitä, kumpaa haluaa painottaa. Makuasioita, mutta itse arvosta aina käyttökoirilla nimenomaan niiden käyttöä siihen mihin on lähinnä tarkoitus...
  15. Tässä vähän omaa pohdintaa...
    Kummatkin käy ensikoiraksi, tai sitten ei käy ollenkaan...
    Ihan ihmisestä kiinni. Toisaalta ehkä valkkari, mutta niissäkin on sitten ne vähemmän hyvät, josta omat ongelmansa.
    Kummatkin käy mainitsemiisi harrastuksiin, kuten moni muukin rotu. Mutta jos tavoitteellisesti ja kunnianhimoisemmin tähtää, niin itse valitsisin saksanpaimentimen ilman muuta. Jos suojelua alkaisin, niin sakemanni myös ilman muuta.
    Toisaalta nyt kannattaa muistaa, että suojelu on ihan oma juttunsa, ja jos ottaa ensikoiran, ja kysyy tietoa keskustelupalstalla, niin on ehkä vähän utopistinen ajatelma. Tämä ei siis millään pahalla.

    Noi muut jutut on aika yksilöjuttuja. Tosin oma kokemukseni, niin sanoisin, että valkkarit olisi asteen sosiaalisempia, kuin sakemannit.

    "Ei mielellään mitään..." Noh, öh, tuohon kriteereihin sopisi pikemminkin sitten enemmänkin ihan toisentyyppiset palveluskoirat tai muut :D

    Se, että saa koulutettua luotettavan ym. riippuu enemmänkin ihan omista kyvyistä viimekädessä. Ja osaltaan toki siitä, että osaa hakea koiran "oikeasta" paikasta. Kun lähtee hakemaan käyttökoiraa, niin suosittelen hyvää kokemusta omaavaa ja itse harrastavaa kasvattajaa, millä myös sitten pätevyyttä myös siis autaa ja ohjata myös ongelmissa.

    Sakemanneilla on omat ongelmansa, valkkareilla omansa. Se sitten miten kukin pelittää koiransa kanssa, on kumminkin aina kahden kimppa eli jollekkin sopii toinen ja taas jollekkin toinen, ihan ylipäätään tai ekaksikin. Ja tämä ihan yleispäteväksikin. Mutta jos olisi pakko sanoa, kumpi ensimmäiseksi, niin valkkari.

    Minulla on kokemusta tosi hyvistä kummistakin, mutta myös toisin päin.
    Tutulla on ollut useita sakemanneja, ja viimiset vuodet valkkareita, tietyistä syistä.
    Mutta hänellä on selvä mielide, sakemanni ilman muuta ykkönen, valkkari kakkonen vasta :D
    Ei sen puolen, noin minäkin, mutta taas korostan, että kannattaa miettiä AINA tarkoin, mikä nimenomaan omaan käteen miellyttää ja mihin kapasiteetti ;)

    Suosittelen lukemaan kummankin rodun jto:n tarkoin. Ja riippuen millä mielen ja kapasiteetein haluaa harrastaa, niin jalostustietojärjestelmän myöskin.
  16. Oiskohan ihan siitä, että läheisyys ei ole koirille varsinaisesti samoin luonnollinen tila, kuin ihmisille. Varsinkaan naamakkain (tuijotusta mukana).
    Kohdatessakin kohteliaat ja omantunnonarvoiset aina haistaa ensin sen takaosan, välttämättä naamaa ei lainkaan, varsinkaan jos on samaa sukupuolta. Alkuperäisesti liika läheisyys oli pikemminkin uhkaavaa.
    Toiset rodut on tarkempia läheisyydestä, toiset ei niinkään. Riippuu rodun taustoistakin ym. Ja sitten taasen yksilöerotkin.
    Koirat ei yleensä omassa huushollissakaan nuku naamat vastakkain keskenäänkään. Mutta koirat jotka on tosi sydänystäviä, niitä ei niinkään haittaa.
  17. "Pikemmin olis kyse..." Juuri näin, tosi nappiin sanottu ja tiivistetty. Itseasiassa juuri tuota ilmaisua jo käytti aikoinaan eräs vanhan polven pk-ihminen luennollaan, jolla olin. Nimenomaan koirista jotka ei ole passiivisia varsinaisesti, on yksi tapa toimia, vaikka puolustushalu puuttuu/on puutteellinen.

    Tuo hyökkäkö epävarma koira, on mielestäni pitkälti kiinni rotuominaisuuksista. Se voi riippuen niistä hyvinkin valita hyökkäyksen. Itse en kuitenkaan rinnasta arkaa ja epävarmaa. Arka on voimakkaampi piirre, kuin epävarma.
    Toki viimekädessä, jos paikalla on omistaja, niin silloin vaikuttaa myöskin koiran toimintatapaan sen saama kasvatus, luottamus ym.

    Rättileikkejä, riekaamista, en kyllä yhdistä niinkään puolustushaluun tai sen vahvistamiseen. Vaan nimenomaan kuten sakkeus5 mainitsi jo, saalisviettiin eli sen vahvistamiseen. Ja saalisvietti ketjuun. Taistelutahtoa myöskin, riippuen miten koira käyttäytyy ja nauttiiko se myös saaliin kanssa taistelemisesta ja missä määrin.
    Saalisviettiketjun päämäärähän luonnossa olisi saalin syöminen.

    Se sitten, jos/kun koira puolustaa luutaan, niin samoin toki vaikka lelujaan, niin menee pikemmin resurssien puolustukseen.

    Se, että antaa riekaamisessa voittaa, kasvattaa itsetuntoa, ja oikein. Mutta itse en kyllä anna koirien puolustaa lelujaan/luuta minulta missään muodossa(joka siis eri asia). En katso sitä missään nimessä positiiviseksi. Silloin olisi kyse jo luottamuksenkin puutteesta minuun ja kasvattaa pikemminkin negatiivisesti koiran itsetuntoa. Noh, eipä ole vielä kukaan noin tehnytkään.
  18. "Puolustusvietti näkyy..." Juu juu, mutta se ei näy vielä kokonaan eli sen voimakkuus ei ole vielä tapissaan eli koko paketti ;)
    Aloittajan koira kokonaisuutena ilmentää minusta siis pikemmin epävarmuutta. Varsinainen puolustusviettiä ei niinkään. Eli siis ikä/käytös huomioonottaen.

    Minäkin olen nähnyt jokusenkin pikkupennun murisevan unissaan. Mutta en koskaan 2 vrk ikäistä. Murina ääntelyt vasta myöhemmin. Täytyy olla aika varhaiskypsä, jos tuohon pystyy :D Minulla ei ole ollut, enkä koskaan kuullutkaan. Mutta olisi se kyllä mielenkiintoista nähdä moinen olematoinen, joka saa murinan melkein syntymisen jälkeen :D

    "En puhunut koiraroduista..." Noh, kun puhutaan ns. taistelukoirista, niin usein tunnutaan tarkoittavan taistelukoirataustaisia. Harvemmin kukaan tuntuu puhuvan koiratappelukoirista. Ns. taistelukoiraroduissa on sekä niitä, että on käytetty tappeluihin, sekä niitä, että käytetty ison riistan metsästykseen/kin.

    Samaa mieltä minäkin olen, että noit kirjat on joskus kaavamaisia. Tai joskus vähän liiankin teoreettisia mielestäni. Joskus tuntuu, että kun tieto lisääntyy, niin maalaisjärki taasen häviää...

    Toisaalta, ehkä olenkin itsekkin tavallaan kaavamainen :D Kyllä itse olen mennyt samalla linjalla kaikkien kanssa, luonteesta, rodusta ym. riippumatta. Erot tulee sitten siinä, missä määrin sitä ruuvia kiristetään. Mutta yksinkertaisesti kaikki opetetaan, motivoidaan/palkitaan hyvin, ja sitten myöskin vaaditaan. Eli kaikilla ihan samoin. Se sitten, että kansanomaisesti sanottuna, toisille riittää pitkälle ne ensimmäiset, toisille tarvinnut sitä ratakiskoakin vääntöäkin tarvitaan. Mutta systeemi on aina sama. Eikä vaikuta se kokokaan. Tirrit samoilla eväillä, kun monta kymmentä kiloa isommat toverinsakin :)
  19. Nyt on ilmeisesti kommunikaatio-ongelmaa :D, joten kertaalleen vielä.
    Puolustushalu on synnynnäinen, mutta alkaa kehittyä enemmän tuossa kun mainitsin. Eli onhan se toki jo olemassa, jos on ollakseen, mutta ei pahemmin. Eihän pikkupentukaan vielä omistajaansa puolusta, koska ei se puolustushalu ole vielä pahemmin kehittynyt, siis riittävästi.

    "Kahden vrk :n ikäisiä pentujaan" En kyllä ole kuullut tuon ikäisen murisevan. Pientä vikinää normisti pitävät, kun ääntelevät. Myöhemmin tulee murinat...
    Ja taistelutahtoa osoittaa nuot tiukasti tissistä "taistelevat" mielestäni pikemminkin. Joskus puhutaan myös dominoivasta. Noh, tiedä sitten. Moni muukin tekijä tässäkin mukana.
    Ehkä joskus voisi vaan puhua ihan kansanomaisesti ahneesta :D

    "Aivan, mutta se..." Yhä edelleen, mitä olen jo kirjoittanut ja kuten mainitsin, aloittajan koirasta kokonaisuutena. Eli osoittaa enemmänkin epävarmuutta, ei niinkään puolustushalua.

    Tuota esimerkkiä en ihan ymmärtänyt loppuun asti.
    Lopputulokseen vaikuttaa nimenomaan, miten vahvasti koira puolustaa reviiriään.
    Ei niinkään onko se ns.taistelukoira. Esim. laumanvartioissa on rotuja, joita en ainakaan itse laske ns. taistelukoiriin, mutta puolustaa hanakammin. Samoin pk-roduissa.
    Itse harrastan molossirotuja, nimenomaan taistekoirataustaisia, jaesim. omien tapa taas on hyvinkin yksilöllistä. Joku "miettii ja seuraa tilannetta ensin", toinen taasen on sitä mieltä, että eikun huitsin nevadaan vaan tunkeilija, ja oitis...

    "rohkea ei helposti luovuta..." Niin, ELI nimenomaan toimintakyky -rohkeus ;)

    Koiralla voi siis olla aivan mainiosti toimintakykyä, mutta ei niinkään puolustushalua. Ja taasen, on niitä rotuja, mm. isoissa molosseissa, joissa kyllä löytyy hyvinkin puolustushalukkuutta, mutta ei niinkään pahemmin toimintakykyä. Eli puolustushalu on puolustushalua, toimintakykyä kutsutaan myös rohkeudeksi.

    "mutta arka ei osallistu ollenkaan" Siis puhutaanko nyt luonnetestin riekaamisesta? Enemmän minä näen tuon taistelutahtona. jota siinä testataankin.
    Jota onneksi koko testin myös seurataan. Esim. pidättyvä koira ei välttämättä halua riekata vieraan kanssa. Arka sen ei tarvi silti olla. Arka ei myöskään tarvi olla, vaikka ei pahemmin kiinnosta riekata ollenkaan luonnetestissä.

    Noh, vähän menee jo hifistelyksi :D

    Mutta aloittajalle vaan töitä kehiin :D Puolet on jo tehty, kun on sitä halua siihen.
  20. Rusettirinta, niinkuin sanoin, ei pahemmin ole. Voimakkaammin se lähtee vasta kehittymään suunnilleen tuossa iässä. Tosin myöhään kehittyvillä roduilla vasta paljon myöhemmin. Siksi luonnetestiinkin on raja, että koira olisi pääasiassa kehittynyt osioiden testaamista varten.
    Siksi puolustushalu onkin joskus hankala siitä syystä, kun usein tulee esiin myöhemmin, niin voi tulla yllätyksenä omistajalle. Omat isot rotuni mm.kuuluu niihin.
    Ja aloittajan koira mielstäni ilmentää selkeästi epävarmuutta kuvattua kokonaisuutta ajatellen, ei niinkään puolustushalua.
    Omistajan puolustus, lauman puolustus, oma puolustus ym, menee samaan kategoriaan eli puolustushalun alle.

    Itse en rohkeutta rinnasta haluun puolustaa. Siis puolustushaluun. Rohkeus menee taasen määrite toimintakyvyn alle pikemminkin.

    Ps. Tuolla kello11 sivusi ohjaajaherkkyyttä. Se onkin hyvä tiedostaa, että jotkut koirat on hyvinkin ohjaajaherkkiä. Se on toisaalta hyvä asia, mutta toisaalta myöskin haastava. Koska siinä ohjaajan "olemus" vaikuttaa paljon.
    21. 27 / 262
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt