Mikä on perimä mahdollisuus?

Katso muualta. Oli emo kotona tai kasvattajalla päällä oleva aggre/stressi heijastuu pentuihin. Miksi maksaa ja ottaa tietoisesti ongelmia itselleen? Pentueita tulee kyllä jopa niissä harvinaisissa roduissakin,odota rauhassa omaasi!

Sillä ei ole juuri merkitystä. Vaikka nartun stressi johtuisi kasvattajan epäonnistumisesta, niin se ei korjaa pentujen saamia käytösmalleja ja huolenpidon puutetta. Emä opettaa pentunsa aroiksi ja vihamielisiksi. Sitä ei mikään ihmisen koulutus korjaa.

Muiden ketjussa vastanneiden tavoin vastaan: En ottaisi edes ilmaiseksi.

Ottaisitko pennun aloittajan tapauksessa itse?

No eipä kasvattajakaan kovin laadukas ole, jos "hyvähermoinen ja varma" pienien pentujen emä muuttuu heidän käsissään pelkoaggreksi purijaksi.... :D Jos ei mitään muuta vaatimuksia pannulle ole, niin hemmetti, kyllä se täytyy ottaa edes tervepäiseltä emältä! Isän vaikutus geeneihin kun on tuntematon ja ympäristötekijöinä on pennuille tarjolla jo nyt pelkoa ja vihamielisyyttä... :D

Kkkflxkckckc kirjoitti:

No eipä kasvattajakaan kovin laadukas ole, jos "hyvähermoinen ja varma" pienien pentujen emä muuttuu heidän käsissään pelkoaggreksi purijaksi.... :D Jos ei mitään muuta vaatimuksia pannulle ole, niin hemmetti, kyllä se täytyy ottaa edes tervepäiseltä emältä! Isän vaikutus geeneihin kun on tuntematon ja ympäristötekijöinä on pennuille tarjolla jo nyt pelkoa ja vihamielisyyttä... :D

Lue lisää

Autocorrectin mielestä keskustelemme pannuista pentujen sijaan...

Ei sillä ole oikeastaan väliä tässä aloittajan kysymyksessä onko se geneettistä vai vika narun päässä. Pentuihin emon käytös tarttuu joka tapauksessa ja ensimmäiset viikot ovat ratkaisevia, kuten jo sanoin. Asialla, mitä esität ei ole merkitystä sinänsä, ja se on jo käsitelty. Käsitellään lisää vähän, kun ei mene perille.

Sinänsä eri juttu on se, että jos koirassa on geneettistä vikaa, se periytyy aivan 100% varmasti ja moneen kertaan, ja toinen juttu pitäisikö kenenkään ottaa semmoiselta mitään koiraa, pentua tai muutakaan, jonka narun päässä on niin paljon vikaa, että koira on arka ja aggressiivinen? Lisäksi jos se pennutetaan semmoisessa ympäristössä, pitäisi epäluulot ollakin aika voimakkaat: miksi? Mitä sillä haetaan? Pentutehtailua kulisseissa? Miksi se emä voi niin pahoin, ei ole luottamusta? Joka tapauksessa, oli syyt tai ei (vaikka syy olisi kerrankin oikea vahinkopentue eikä tahallinen pentue), nuo ominaisuudet emo opettaa heti pennuilleen, hyvin vahvan sosiaalistumisen aikaan. Syillä ei oikeastaan ole siis niin suurta merkitystä. Ne eivät muuta vastausta.
Mutta miksi luulet, että pidetään tärkeänä, että emä pitää saada nähdä? Juuri tämän asian takia! Ei sitä sinne pelkästään ihailemaan mennä vaan katsotaan senkin luonne, käytös ja luoksepäästävyys, onko se millainen. Nämä asiat tulevat vaikuttamaan.

Toivottavasti tämä selvensi nyt, että emän ominaisuudet periytyvät joko geneettisesti tai sosiaalisesti, eikä ole oikeastaan väliä kumpi. Geneettinen vika olisi suoraan EJ ja noin stressaavista olosuhteista pennun ottaminen on EJ. Eli onko nyt selvää, että joka tapauksessa vastaus on, että ei todellakaan kannata?
Ensimmäiset viikot ovat niin ratkaisevia, ettei vahinko ole korjattavissa. Että miksi sitä äippäliiniäkin mennään katsomaan myös, miksi ne pennut olisi todella hyvä nähdä ennen luovutusta ja myös emän kanssa. Ja yllä lukee jo muuten että mikäli paikka olisi niin turvaton (=narun päässä vikaa) että emä on noin stressaantunut siellä, sieltä ei todellakaan pidä mennä ottamaan pentua koskaan!

Sillä siis ei ole väliä "tietääkö" joku mistä aloittajan kertomat viat johtuvat, kun ne mahdollisuudet seurauksiin tietää kyllä. Jokainen valitsee sitten itse, mutta jos ei pysty vastaamaan aran ja aggressiivisen koiran haasteisiin, on parempi varmuuden vuoksi jättää ottamatta. Edelleenkään, itse en ottaisi.

Arkuus voi toki johtua myös olosuhteista, mutta tässä nyt oletettiin, että puhutaan ihan perusluonteesta. Mutta johtuu mistä johtuu, niin emo siirtää käytösmalliaan pennuille, josta täällä jo kerrottiin. Ja oli emo mistä syystä johtuenkin epävakaa, niin sellaiselle emälle itselleenkin on "pentushow" stressaavaa, joten ei ole jalostuskoira.

Nimim.selkokielinenvastaus kirjoittikin jo niin kattavasti, joten mitäpä tuohon enää lisäämään.

Ps. Aloittajalle, ei toki rotua tarvitse kertoa. Kiinnosti vaan siksi, olisko siinä jotain ehkä osviittaa käytökseen. Toisaalta sillä ei ole merkitystä, kuten sanottu, aloituksen mukainen ei ole hyvä jalostuskoira, eikä sellaista kukaan vastuullinen kasvattaja mielestäni käyttäisi.

Riippuu rodusta. Mm. vlackeilla kehässä ilmenevä arkuus on enemmän sääntö kuin poikkeus, mutta tuomari ei piittaa luonteesta vähääkään. Jättää suun ja/tai haarovälin tarkistamatta, arvioi koirat vajaavaisin tiedoin ja nätein voittaa.

Ei pidä paikkaansa. Hampaat arvioidaan ja mikäli ei anna katsoa, ei tule tulosta. Lisäksi haaroja ei voi jättää katsomatta, koska ei tiedä onko pallit. Se olisi täysin vammaista muutenkin jättää ratkaisevia asioita katsomatta, mutta myöskin tukisi luonnevikaisten yksilöiden kehittymystä. Oli mikä tahansa susikoira, niin normaaliin käsittelyyn se sekä pitää totuttaa, on mahdollista totuttaa ja sen kuuluu tottua. Muutoinhan se olisi jo vaarallinen. Mitään koiraa ei ole jalostettu vaaralliseksi kaikille. Sehän olisi jalostajan kannalta melko idioottimaista toimintaa: siis itselleen vaarallista myös.
Se on kuule niin, että vlackeissakin on tervepäisiä, vaikka varautuneita yksilöitä ja ne ketkä tässäkin maassa yrittävät syöttää sitä, että aggressiivisuus, heikko käsiteltävyys jne. luonneviat olisivat normaaleja, ovat sekä väärässä, että heillä on syynsä (huonot syyt). Joko koirat ovat luonnevikaisen kasvattajan luonnevikaisia koiria, sairaita koiria jne. tai ostajan virheitä, kun on uskonut sitä kasvattajaa. Tosiasia on se, että mikäli Vlackki on niin arka, ettei siihen voi koskea, se on väärällä kasvattajalla/omistajalla: luonnevikaisen siitä saa helposti ja kun se vielä tulee paskoja olosuhteita tai luonnevikaa puolustavalta kasvattajalta, niin takuulla jää hampaat arvioimatta, mutta niin jää koirakin. ET.

Vlackeissa on toki luonnollista varautuneisuutta (vauatuneisuus on ihan eri asia kuin käsittelemättömyys ja aggressiivinen arkuus), mutta ei todellakaan tolla tavalla. Ja siitä tiedän että kansainvälisesti mm. englannissa tuttavalla on niitä: ne ovat tervepäisiä perheenjäseniä, eivät palveluskoiria ja alkukantaisia, mutta eivät sekopäitä, täysin käsiteltävissä ja koulutettavissa jne. Mutta ne onkin tervepäisellä kasvattajalla, hyvissä olosuhteissa, ja oikeilla ihmisillä.

Olen kuullut koirasusi ja vlackki maailmasta mm. että on normaalia että pennut repivät korvia toisilta: ei ole. Eivät sudetkaan revi, että jos sillä yritetään perustella stressioireita niin ei ole. Että todellinen heikkohermoisuus on normaalia: ei ole. Siis varautuneisuus on toinen asia kuin täysi käsittelemättämyys eikä siis olisi mitään järkeä tuomarinkaan päästää tuommoista koiraa läpi! Ai että muotovalioon vaaditaan muilta roduilta ihmiselle turvallinen käsiteltävyys ja vlackki saisi olla vaarallinen? Höpönlöpön. Ai että muilla pitää purennan olla kunnossa ja kivekset laskeutuneet, mutta noila tuomari viis veisaisi siitä, vaikka näyttelytulos saattaa johta lisäjalostukseen? Juuei kuule. Älä usko satuja.
Luonnevikainen CV on EJ ja se siitä: tiedän kyllä että koirasusilla ja näillä susikoirilla rahastajia on ainakin yksi, mutta hänen koiriensa sekopäisyyden/sairaudet selittää käsittääkseni pentutehtailu. Lähisukulaispentueita on kuollut kaksi, emä on pelastettu häkistä, rakennevikoja ja liikaa aggressiivisuutta. Just. Ja sitten keksitään satuja että voitaisiin tahallaan kasvattaa luonnevikaisia koiria? Etenkin nämä erikoisuutta tavoittelevien rodut ovat huono homma, koska niitä hamuaa nimenomaan ne väärät ihmiset ja kaikenmaailman intiaanipäällikköä leikkivät wannabe-cecarit, joten olisi hyvältäkin kasvattajalta vaikea erottaa kenelle koiran antaa. Sopivia koteja on niin vähän koirasusille ja muille virallisillekin hybrideille, että tarjonta on aivan todella ylisuurta: laadun, kotien ja kaiken kannalta.
Lisäksi toisaalta, niillä ei ole käyttö- tai harrastustarkoitusta, joten ne eivät kaikille kelpaa, jos eivät käykään. Sitten nämä satujen levittelijät kannustavat aggressiivisuuteen... Joopa. Ja tosiaan mitkä tahansa repimissadut ostetaan. Mikä toisaalta on ymmärrettävää, kun kyseessä on asiansa oikein esittävä kasvattaja, ikävä kyllä aina on niitä. Meitä on moneen junaan. Koirasusilla taas on hienoa pentutehtailla, kun sekarotuisista saa tonnin per pentu, ja prosentin voi ilmoittaa vapaasti, sen ollessa mitä sattuu.

Kannattaa olla todella tarkkana siinä, mitä uskoo. Kasvattajakin saattaa esiintyä hyvin hienosti ja virallisesti, olla uskottava tyyppi. Mutta kaikki meistä on ihmisiä, omine oikkuinemme. Itse en ainakaan huolisi koiraa, miltä ei edes hampaita voi katsoa nukuttamatta. Jos rotu olisikin tuommoinen, se pitäisi ajaa kieltoon ja lopettaa suoriltaan. Sillä ei tekisi yhtään mitään, se olisi jo luonteeltaan kelvoton ja kaikille vaarallinen: tuommoinen koira olisi turha itselleen ja muille. Joten, älkää uskoko huonoja selityksiä. Ja muistakaa että pennuista kun saa nykyään tonninkin per pentu, sillä tekee jo ihan hyvää bisnestä. Etenkin kun ostajat eivät edes ole tarkkana siitä, mitä uskovat ja millaisen koiran ottavat.

EtUskoItsekäänTohon kirjoitti:

Ei pidä paikkaansa. Hampaat arvioidaan ja mikäli ei anna katsoa, ei tule tulosta. Lisäksi haaroja ei voi jättää katsomatta, koska ei tiedä onko pallit. Se olisi täysin vammaista muutenkin jättää ratkaisevia asioita katsomatta, mutta myöskin tukisi luonnevikaisten yksilöiden kehittymystä. Oli mikä tahansa susikoira, niin normaaliin käsittelyyn se sekä pitää totuttaa, on mahdollista totuttaa ja sen kuuluu tottua. Muutoinhan se olisi jo vaarallinen. Mitään koiraa ei ole jalostettu vaaralliseksi kaikille. Sehän olisi jalostajan kannalta melko idioottimaista toimintaa: siis itselleen vaarallista myös.
Se on kuule niin, että vlackeissakin on tervepäisiä, vaikka varautuneita yksilöitä ja ne ketkä tässäkin maassa yrittävät syöttää sitä, että aggressiivisuus, heikko käsiteltävyys jne. luonneviat olisivat normaaleja, ovat sekä väärässä, että heillä on syynsä (huonot syyt). Joko koirat ovat luonnevikaisen kasvattajan luonnevikaisia koiria, sairaita koiria jne. tai ostajan virheitä, kun on uskonut sitä kasvattajaa. Tosiasia on se, että mikäli Vlackki on niin arka, ettei siihen voi koskea, se on väärällä kasvattajalla/omistajalla: luonnevikaisen siitä saa helposti ja kun se vielä tulee paskoja olosuhteita tai luonnevikaa puolustavalta kasvattajalta, niin takuulla jää hampaat arvioimatta, mutta niin jää koirakin. ET.

Vlackeissa on toki luonnollista varautuneisuutta (vauatuneisuus on ihan eri asia kuin käsittelemättömyys ja aggressiivinen arkuus), mutta ei todellakaan tolla tavalla. Ja siitä tiedän että kansainvälisesti mm. englannissa tuttavalla on niitä: ne ovat tervepäisiä perheenjäseniä, eivät palveluskoiria ja alkukantaisia, mutta eivät sekopäitä, täysin käsiteltävissä ja koulutettavissa jne. Mutta ne onkin tervepäisellä kasvattajalla, hyvissä olosuhteissa, ja oikeilla ihmisillä.

Olen kuullut koirasusi ja vlackki maailmasta mm. että on normaalia että pennut repivät korvia toisilta: ei ole. Eivät sudetkaan revi, että jos sillä yritetään perustella stressioireita niin ei ole. Että todellinen heikkohermoisuus on normaalia: ei ole. Siis varautuneisuus on toinen asia kuin täysi käsittelemättämyys eikä siis olisi mitään järkeä tuomarinkaan päästää tuommoista koiraa läpi! Ai että muotovalioon vaaditaan muilta roduilta ihmiselle turvallinen käsiteltävyys ja vlackki saisi olla vaarallinen? Höpönlöpön. Ai että muilla pitää purennan olla kunnossa ja kivekset laskeutuneet, mutta noila tuomari viis veisaisi siitä, vaikka näyttelytulos saattaa johta lisäjalostukseen? Juuei kuule. Älä usko satuja.
Luonnevikainen CV on EJ ja se siitä: tiedän kyllä että koirasusilla ja näillä susikoirilla rahastajia on ainakin yksi, mutta hänen koiriensa sekopäisyyden/sairaudet selittää käsittääkseni pentutehtailu. Lähisukulaispentueita on kuollut kaksi, emä on pelastettu häkistä, rakennevikoja ja liikaa aggressiivisuutta. Just. Ja sitten keksitään satuja että voitaisiin tahallaan kasvattaa luonnevikaisia koiria? Etenkin nämä erikoisuutta tavoittelevien rodut ovat huono homma, koska niitä hamuaa nimenomaan ne väärät ihmiset ja kaikenmaailman intiaanipäällikköä leikkivät wannabe-cecarit, joten olisi hyvältäkin kasvattajalta vaikea erottaa kenelle koiran antaa. Sopivia koteja on niin vähän koirasusille ja muille virallisillekin hybrideille, että tarjonta on aivan todella ylisuurta: laadun, kotien ja kaiken kannalta.
Lisäksi toisaalta, niillä ei ole käyttö- tai harrastustarkoitusta, joten ne eivät kaikille kelpaa, jos eivät käykään. Sitten nämä satujen levittelijät kannustavat aggressiivisuuteen... Joopa. Ja tosiaan mitkä tahansa repimissadut ostetaan. Mikä toisaalta on ymmärrettävää, kun kyseessä on asiansa oikein esittävä kasvattaja, ikävä kyllä aina on niitä. Meitä on moneen junaan. Koirasusilla taas on hienoa pentutehtailla, kun sekarotuisista saa tonnin per pentu, ja prosentin voi ilmoittaa vapaasti, sen ollessa mitä sattuu.

Kannattaa olla todella tarkkana siinä, mitä uskoo. Kasvattajakin saattaa esiintyä hyvin hienosti ja virallisesti, olla uskottava tyyppi. Mutta kaikki meistä on ihmisiä, omine oikkuinemme. Itse en ainakaan huolisi koiraa, miltä ei edes hampaita voi katsoa nukuttamatta. Jos rotu olisikin tuommoinen, se pitäisi ajaa kieltoon ja lopettaa suoriltaan. Sillä ei tekisi yhtään mitään, se olisi jo luonteeltaan kelvoton ja kaikille vaarallinen: tuommoinen koira olisi turha itselleen ja muille. Joten, älkää uskoko huonoja selityksiä. Ja muistakaa että pennuista kun saa nykyään tonninkin per pentu, sillä tekee jo ihan hyvää bisnestä. Etenkin kun ostajat eivät edes ole tarkkana siitä, mitä uskovat ja millaisen koiran ottavat.

Lue lisää

En puolustellut kasvatustapaa. Totesin vain havaintoni - en ole koskaan nähnyt koiranäyttelyssä vlackia, jonka häntä ei olisi koipien välissä. Pienissä tai suurissa, vaikken ole kuin 5 näyttelyssä käynyt.
Arvostelukin on ollut joissain tapauksissa hyvin suuripiirteistä.
Ehkä ovat sitten parhaimmillaan "laumansa parissa" mutta väenpaljouteen ne eivät selvästi sovi.

Hieman tarkennusta näyttelyihin...

On yksi rotu, jonka hampaita ei tarvitse katsoa, saati koskea edes. Ellei muutosta ole tullut. En ole ainakaan kuullut.
Toisekseen, kaikki tuomarit ei katso hampaita. Osa pyytää omistajan näyttämään. Kaikki ei myöskään edes koske koiraan. Noin suhtautuu jotkut tuomarit (en muista kotimaisista) muutamiin isoihin molossirotuihin.

Tuosta väistelystä, arastelusta (hännän asento), itse olen sitä mieltä, että se pitäisi ottaa huomioon palkintosijassa viimeistään avoimessa luokassa. Pennuille ja nuorille sen vielä voi "ohittaa", jos ei nyt ihan mahdotonta ole ja voi tulkita enemmänkin kokemuksen puutteeksi.

Luonteen osalta arvostelu näyttelyn perusteella onkin vähän kinkkinen. Ja voi vaatia joskus koirasilmää jonkinverrankin...
Esim. hyvä handleri voi pitää "kasassa" vähemmän tasapainoisenkin koiran. Ja muutenkin hallita tilanteen niin hyvin, että kaikki ei näy.

Suositan myös, että pennun harkitsijat AINA muistaisivat kysyä myös uroksen luonteesta, jollei se ole nähtävissä (harvemmin on). Ja varsinkin, jos on kyseessä vaativa rotu, niin myöskin koirien taustoista. Kaikki asiat paketissa voi vaikuttaa.

Mitkä rodut ovat vaativia esim.
Mitkä olisivat sitten helppoja?

koiranhoitajana kirjoitti:

Mitkä rodut ovat vaativia esim.
Mitkä olisivat sitten helppoja?

tiibetinspanieli
papillon
berninpaimenkoira

Mitkä ovat vaativia?
Mikä niistä tekee vaativia?