Vapaa kuvaus

Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

14

Kommenttia

97

  1. Jälkiviisaus on sitä parasta. Ehkä ois kannattanu jättää tekemättä kun nyt niin kaduttaa... Ja miksi ihmeessä suostuit seksiin jos se ellotti niin kovasti?? Kai mies olisi antanut sinun lähteä jos olisit sanonut ettet pysty tähän. Ja ihan hetken mielijohdetta asia ei voinut olla jos VIIKON juttelet tuhmia netissä toiselle miehelle. Tehtyä ei saa tekemättömäksi. Eli kärsit omantunnon tuskat tai sitten kerrot poikaystävällesi,jolloin rikot hänen sydämensä ja seurustelu päättyy takuuvarmasti siihen. Ei siis kannata. Jos kerran rakastat poikaystävääsi noin kovasti,osaat varmaankin jatkossa miettiä tekosiasi vähän paremmin...?
  2. Kyllä
  3. Olen keski-ikäinen nainen ja olen aina viihtynyt hyvin yksin. Minulla on avomies ja yksi lapsi,eli on minulla siinä suhteessa seuraa ja elämää. Työelämässä olen ja asiakaspalveluammatissa. Siitä huolimatta/siitäkin johtuen vapaa-ajalla harvemmin haluan baareihin tms. vaan viihdyn kotona. Perheen kanssa toki,mutta osittain myös omissa oloissani joko lukien tai surffaillen netissä jne.

    Minusta jokaisella pitäisi olla oikeus valita,kuinka seurallinen on. Miksi pitäisi eläkeikäisenä liittyä kaikkiin mahdollisiin seniorikerhoihin,matkustaa eläkeläisryhmän mukana jne jos pystyy ja haluaa tehdä asiat yksin? Minulle moinen jatkuva ryhmäsosiaalisuus toisi ainakin ahdistavan tunteen. Edellinen työnantaja kysyi minulta kerran,miksi en juurikaan ota osaa firman vapaa-ajalla toteutettaviin aktiviteetteihin. Vastasin,etten pidä japanilaisesta ajatusmallista,että työkavereiden kanssa pitäisi jakaa myös vapaa-aika. Pidän kyllä työkavereistani,mutta haluan jakaa vapaa-aikani ystävien kanssa silloin kun seuraa haluan. Ja lisäsin vielä,että jos haluan juhlia,pystyn kyllä kustantamaan sen itsekin. sillä juhlimistahan ne firman vapaa-ajan riennot 99% ovat.

    Minulle ei tuota tuskaa olla yksin kotona,vain hyvä kirja ja koira seurana. Olen ilmeisesti nykyisillä mittapuilla varsin epäsosiaalinen,sillä en kuluta vapaa-aikaani osallistumalla ryhmäliikuntoihin,ryhmämatkailuun,ryhmävapaaehtoistoimintaan,en mihinkään missä pakon edessä pitää raahautua paikalle niin-ja-niin-monta kertaa viikossa,halusit ja ehdit tai ei. Kaikki kunnia niille jotka jaksavat rientää kokouksesta,tapaamisesta,talkoista,rahankeruutempauksesta toiseen. Minä en jaksa. Mutta jonkunhan pitää olla myös maksavana yleisönä näissä kaikissa... Mietin vain joskus,täyttääkö joku jokaisen hereilläolotuntinsa näillä riennoilla siksi,ettei joutuisi pysähtymään ja ajattelemaan omaa elämäänsä. Minulla on ollut aikaa mietiskellä itseäni ja elämääni,ja olen hyväksynyt itseni tiedostaen omat puutteeni ja antaen itselleni armon olla epätäydellinen ihminen.