Vapaa kuvaus

O: Rahvasmainen, omasorttinen, globaalisuutta syynäilevä, kotona viihtyvä ja kotikentän sananvaltaa arvostava, hätäilemätön suomalainen eläkeläinen, uskontoihin uskomaton valikoitsija, vankasti aviossa. - Sota-aikaiseen syntyperään kuuluu lukeutuminen pieniin ikäluokkiin. Suuret ikäluokat tulivat sitten seuraavassa vaiheessa sotimisen päätyttyä. - Taka-ajatuksena valveutumiseen pyrkiminen sekä astelu murtomailla, poluilla, turuilla ja toreilla vakaasti ja vapaasti omat saappaat jalassa. ¬: Miljoona euroa (kuusi miljoonaa entistä Suomen markkaa) tosiaan laittaisin säästöön ja harkiten käyttäisin varoja mielekkäisiin tarkoituksiin. - Ensimmäiseksi hankkisin täältä Koti-Suomesta järvenrannalta hehtaaritontin ja rakentaisin jalasmökin - taustamusiikkina tuulen humina, aaltojen kohina ja sateen ropina. Yleisemmin musiikkimakuna loivan oloinen kotimainen ja vaikkapa fado. - Vaikka minulla ei miljoonia olekaan, verotin itse säästöpossuani ja ostin hiukan osakkeita, jotka ovat juuri nyt halpoja. Houkutus kokeilla sitä sijoittamista oli liian suuri. Nyt pitää vain odottaa, että vuosien mukana ajat paranevat ja osakkeitteni arvo nousee. O Paikoilleen jämähtämisen tehokkainta ehkäisyä ja torjuntaa on lähteminen kotimaan kierrokselle asteikkona Helsinki ja sivukulmakunnat ynnä kaikki siltä väliltä. Silloin tällöin ulkomailla käymisen jälkeen on aina parasta takaisinpaluu. - Suomen rantamaisemissa voisin viipyä loputtomiin kesät talvet, syksyt keväät. Meidän säämme ovat vaihtelevaisia ja käyvät minulle laidasta laitaan. - Sähköpostin saaminen ilahduttaa ja asioitten aprikointi, ruotiminen kiinnostaa. - Siis: o Vuodet eivät ole veljeksiä, sanottiin entisaikaan, mutta pitäisiköhän nykyään tasapuolisuuden merkeissä vertailla, jotta sisaruksia. Säätieteilijöitten sanomisia krtisoin joiltakin osin. He puhuvat mm. sateen uhkasta, vaikka kyseessä olisi täkäläisen ilmanalan tavanomainen vaihtelevaisuus. Ja osaa se painettu sanakin. Joku lehtimarkkinoinnin mainoslööppi yritti äskettäin väittää hyytävän kylmyyden tulevan Suomeen pohjoisesta. Ja lämpömittari painui peräti lähelle nollaa plussan puolella. Joka tapauksessa meikäläisäijä hyvillä mielin nyt niin kuin yleensä muinakin vuodenaikoina. Ruoka & juoma: lanttukukko, läskisoosi, uunimakkara, Karjalan paisti, uunijuusto, patasapuskat; maito, vesi, Sahti Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: --- Hakusanat: politiikka, yhteiskunta, Matkailu, kirjallisuus, mökkeily, sienestys, ystävyys, filosofia

Aloituksia

309

Kommenttia

1140

  1. Saattaa vaikuttaa jonninjoutavan turhalta ja epärealistiselta taivaanrannan maalailulta kuvittelemani mahdolisuus "modernoisoida Suomea" itsenäisenä maana. Hyvää esimerkkiä sen mahdollisuuden toteuttamisesta näemme Virossa ja muissakin Baltian maissa, Puolassakin. Sen sijaan parin vuosikymmenen myötä on kyllä alkanut käydä päivänselväksi, että nykyinen Suomen Helsinki-keskeinen ylibyrokraattinen vallanpito ei tule toimeenpanemaan uudistuksia, joilla Suomi siirrettäisiin modernin maailman asetelmaan. Omalta kannaltamme rakentuva politiikka olisi parhaimmillaan toisenlaista kuin Suomen nykyinen politiikka ja luonnollisesti myös toisenlaista ja meidän omaan geopoliittiseen statukseemme sopivaa eli siis toisenmoista kuin Baltian maiden politiikka.

    Suomi on joko luokiteltava toivottamaksi tapaukseksi tai sitten on Helsingin päällepäsmäreille järjestettävä näyttönä vaihtoehto, minkä voisimme saada aikaan juuri 10-15 vuoden kokeilulla alueellisesti toteutettuna. Aluekokeilussa lähtisimme puhtaalta pöydältä ja rakentaisimme päätöksenteon ja hallinnon systeemin paremmalla tavalla kuin Helsinki-keskeisessä nyky-Suomessa on järjestetty. Nykyinen meno ja meininki jatkaa tavallisen kansan kurmuuttamista ja meidän yhteisillä verorahoillamme ylläpidettävä valtiovalta on asettunut eliitin puolelle, jolle se imuroi rahaa meiltä tavallisilta kansalaisilta eikä mikään määrä tunnu riittävän valtiovallan rohmuamisprojektille. Tämä todettuna niin, että omana näkemyksenäni on kansakunnan vaurastumisen suunta ja sen toteuttamisen mahdollisuus. Sitä varten tarvittaisiin näyttöä nykyistä hyödyllisemman vaihtoehdon reaalisuudesta.
  2. Osakesijoittaminen, osakesäästäminen on tätä nykyä otolliselta vaikuttava vähäistenkin säästöjen hyödyntämismenetelmä. Toki pankkitilillä roposet säilyvät sielläkin, mutta osakkeissa on sentään edes hiukan toivoa myös tuoton saamisesta. Riskinsä on tietysti olemassa osakesijoituksissa. Harkintaa kannatta yrittää käyttää.

    Ainakin meikäläinen piensäästäjä, piensijoittaja haluaisi lukea näillä palstoilla runsaammin osakesijoittamista myönteisellä mielellä tarkastelevia kirjoituksia. Henkilökohtaisesti en katso olevani pörssikeinottelija. Osinkojen mollaaminen ja suoranainen paheksuminen on mielestäni väärin. Osingot ovat yksi olennainen peruste koko osakkeisiin satsaamisessani. Jos aikaa myöten suhdanteet kehittyisivät niin päin, että pankkitalletuksetkin alkaisivat taas tarjota korkotuottoa, niin silloin olisi paikallaan harkita pankkisäästämisen ja osakesijoittamista nykyistä tasapäisempinä vaihtoehtoina.

    Toinen seikka osinkotuottojen rinnalla on pörssiosakkeitten mahdollinen myyntivoitto siinä tapauksessa, jos laittaisin osan sijoituksistani myyntiin. En ymmärrä myöskään myyntivoittojen demonisointia esim. ansiottomina arvonnousuina. Kauppa ja siitä saatava voitto on aivan normaalia ja hyväksyttävää taloustoimintaa.

    Pörssitoiminnassa on mielestäni olennaisen tärkeää sen merkitys kansantaloudelle. Tarjoaahan pörssi yrityksille vaihtoehtoisen rahoitusväylän pankkirahoituksen rinnalle. Tätä periaatteellista puolta olisi aiheellista pitää esillä enemmänkin julkisuudessa kuin mitä nykyään tapahtuu.

    Pörssisijoittamiseen itse kukin osakkeitten omistaja pystyy halunsa ja harrastuksensa mukaisesti sisällyttämään myös aktiivisen osallistumisen yritysten toimintaan ainakin yhtiökokousten tasolla. En ole itse yhtiökokouksiin osallistunut, mutta kyllä sinne joukkoon mukaan änkeäminen kiinnostaa sen verran, että ehkäpä jo tänä keväänä käyn katsomassa ja kuulostelemassa jonkin yhtiön kokousmenoa ja -meininkiä.
  3. Palaan tuohon Isompaan Kuvioon eli Kymenlaakson kuin koko Kaakkois-Suomenkin näivettymiseen. Ymmärtääkseni mm. Nordean tekemä määrittely Päijät-Hämeen ja Kaakkois-Suomen osalta on niin pessimistinen, että pankki arvioi kannattamattomaksi satsata Etelä-Suomen itäiseen osaan. Siitä luovuttamisesta kertoo esim. juuri käteisrahapalvelun lopettaminen pankin konttoreissa. Asetelmaan sisältyy nähtävästi myös Venäjää koskeva pessimistinen näkemys eli Nordea katsoo Venäjän nykyisen talousheikkouden luonteeltaan krooniseksi eikä itärajan takaa siis olisi vetoapua odotettavissa tänne Suomen puolelle.

    Tutun ilmauksen mukaan aika näyttää. Onko Kaakkois-Suomi "tuomittu" kuihtumaan? Entä Venäjä? Nykyinen Putinin hallinto etenee muutosvaiheeseen viimeistään silloin, kun vuodet vierivät sen verran pitälle, että Venäjällä tapahtuu vallan vaihtuminen Putinin jälkeiseksi aikakaudeksi. Millaiseksi itänaapurimme asioitten hoitamisen ja hoitumisen tila muodostuu siinä vaiheessaa, niin tosiaan sen aika näyttää.

    Kymenlaakson kohdalla ajatus siirtyy voimien kokoamisen mahdollisuuteen. Eikö nyt sitten muka ole lainkaan ajateltavissa, että Kouvola ja Kotka löytäisivät yhteisen melodian laaksokunnan konaiskehittämiseksi? Kun tarkastelemme Helsingin ja Tampereen akselin kasvuvyöhykettä, niin eihän sitä paljon lyhyempi Kouvolan-Kotkan välinen etäisyys eli muutamat kymmenet kilometrit ole mikään kummoinenkaan etäisyys, jotteiko Kymenlaaksoa voitaisi tarkastella ja pitää yhtenäisenä alueena, yhtenä kasvun vyöhykkeenä. Ensimmäisenä kymenlaaksolaisten itsensä olisi tunnettava Kymi-maakunta yhteiseksi kotimaakunnakseen. Voitaisiinko kuvitella mahdolliseksi, että esim. maakuntaliiton tai tulevan "maakunnallisen itsehallinnon" rakennuksen sijaintipaikka olisi Inkeroinen eli "kirkko keskellä kylää"?
  4. Vaikka USA on pinta-alaltaan ja väestöltään iso paikka, niin keskushallinto ei siellä ole kuitenkaan suhteellisesti yhtä massiivinen kuin meillä Suomessa. Osavaltioitten osuus on merkittävä. Ajatellaanpa Kaliforniaa, Texasia, New Yorkia (siis osavaltiota). Jenkkilän kansantalous rakentuu selkeästi yksityiselle pohjalle. Siihen monenlaisuuteen kuuluu muuten mukaan myös vahvaa osuustoimintaa, cooperatiivisuutta, erityisesti elintarviketuotannossa ja -jalostuksessa sekä markkinoinnissa ja kaupassa. Meillä Suomessahan on viime aikoina suunnattu kritiikkiä erinomaisesti menetyvän osuustoiminnan suuntaan.

    Globaalissa mittakaavassa USA on "rooliltaan" epäilemättä joutunut aikaisempaa ahtaampaan kääntyilytilaan. Kiinan, Intian ja Brasilian (tätä nykyä vaikeuksissa) talouksien voimistuminen luonnolisesti monipuolistaa kansainvälisen talouden kenttää ja samalla saattaa niin USA:n kuin Euroopankin aikaisempaan verrattuna uuteen tilanteesen. Siinä asetelmassa USA pyrkii parasta aikaa "ottamaan tilan haltuunsa" ajamalla laajoja sopimusjärjestelyjä esim. Itä-Aasiassa niin kuin EU:n kanssa TTIP-sopimus. Kyseessä on mitä ilmeisimmin vaikutusvallan eskalointipyrkimys, joka on verhottu vapaan markkinatalouden kaapuun.

    Tykkäsimmepä tai emme, niin silti USA on edelleen jättiläismäinen taloudellinen suurvalta ja sen vaikutus tuntuu täällä Suomessa saakka. Jos jotain toivomme, niin myös meidän etumme olisi USA:n talouden myönteinen ja tasainen toiminta. Jos siihen vielä osuisi niveltymään muun maailman etujen ymmärrys ja hyväksyntä (rapakon takaa tajuttuna), niin mikäpä siinä. USA:n presidentti vaikuttaa maailman menoon oltiinpa hänen roolistaan sitten vaikka vaihtelevaistakin mielipidettä.
  5. Vanhastaan tunnetaan sanonta, jonka mukaan kenraalien pitää olla viisaita. Armeijaan kuuluu kuri ja järjestys. Sota-aikana monet kenraalit osoittautuivat viisaammiksi kuin jotkut toiset. Päämajan ylimmän johdon ratkaisuihin vaikutti osaltaan se, että Marskilla ei ollut kokemusarsenaalinaan yleisesikuntaupseerin pohjakoulutusta. Ehkä mm. v.1944 Kannaksen tapahtumat olisivat saattaneet onnistua meidän kannaltamme tapahtunutta paremmin, jos esim. tiedustelutiedot olisi noteerattu niin vakavasti kuin olisi ollut aiheellista. Vihollisen aikomusten arviointi ei ylimmissä komentoporttaissa tainnut osua nappiin.

    Oesch on todennut muisteluissaan, mitenkä jo ennen 44-kesäkuuta olisi pitänyt tehtyä paremmin valmistautua kaikkein pahimman varalle. Hulppeitten hirsisten komentopaikkojen rakentelun ja ympyriäisten kivien sijoittelu polkujen pieliin vei liikaa sitä aikaa, mitä olisi pitänyt käyttää puolustusasemien rakentamiseen.

    Nokian kohdalla löytyy hyvinkin samantapaista syynäilemisen aihetta kuin Kannaksen tapahtumien ruotimisen kohdalla v.1944. Nokiakaan ei ollut varautunut pahimman varalle. Ketkäpä muut siinä joutuvat erityisanalysoimisen kohteeksi kuin firman ylin johto. Kun suunnataan analysoiva katse armeijan kohdalla viholliseen ja Nokian kohdalla kilpailijoihin, niin yhtäläisyyksiä löytyy siinäkin tarkastelussa. Silloin kun korealaiset purkivat Applen tuotteen alkutekijöihinsä ja tutkivat aparaatin läpikotaisin, niin Nokian taholla tyydyttiin huitaisemaan kintaalla Applen suuntaan.

    V:n 1944 tapahtumat Kannaksella olivat ennenkokematon tapaus meille suomalaisille, armeijallemme sen ylintä johtoportaikkoa myöten. Nokian huikea menestys alallaan kansainvälisesti johtavaksi ykkösfirmaksi oli meille kuin huumausainetta. Meillä ei ollut aikaisemmalta ajalta kokemusta semmoisesta asetelmasta. Nokian joutuminen kovan kilpailun tilanteeseen muodostui ilmeisesti yllätykseksi firman johdolle. Nokian johtoportaissa ei mitä ilmeisimmin ymmärretty toimia siinä muuttuneessa toiminta-asetelmassa niin viisaasti kuin olisi pitänyt tilanne tiedostaa. Pahimman varalle varautuminen oli puutteellista. Itse asiassa Kannaksella v.1944 me suomalaiset loppujen lopulta pärjäsimme varsin hyvin. Toki onhan Nokiakin firmana pelastunut nykyiselleen.
  6. Meillä on useita eläkeläisjärjestöjä, mutta silti eläkkeitten tason nakertaminen yhä huonommaksi ja alemmaksi jatkuu. Eläkeläisjärjestöillä on yhteistoimintaakin, mutta silti ei korjausta ole tapahtunut. Eri puolueilla on omat eläkeläisorganisaationsa, joten tuskin kukaan puoluejohtaja voi väittää, etteivät tietäisi ja tiedostaisi tilannetta.

    Puolueitten eläkeläsjärjestöjen luonnetta sietää tarkastella lähemmin. Eläkeläiset ovat eräs väestöryhmä monien joukossa, joita väestöryhmiä ajatellen puolueet ovat perustaneet omia järjestöjään. On puolueitten nuorisojärjestöjä, terveysjärjestöjä, sivistysjärjestöjä, jne. Kaikki nuo puolueitten omat erityisorganisaatiot ovat puolueen "hanskassa" ja ohjauksessa tarkoituksena toisaalta puolueen ohjelmallisen viestin ylläpitäminen ja levittäminen eri väestöryhmien keskuudessa. Toisaalta nuo erikoisjärjestöt ovat myös yhdessäolemisen organisaatioita. Eri tahojen pitäminen hyvällä tuulella koetaan tärkeäksi puolueen sisäisessä kokonaisuudessa. Vaalien alla erikoisjärjestöt toimivat kosketuspintana omiin viiteryhmiinsä ja ideana on luonnollisesti äänestäjien saaminen omaa puoluetta kannattamaan. Se on sinänsä normaalia järjestötoimintaa. Tähän saumaan kuuluu sitten myös raha eli puolueitten erikoisjärjestöjen, eläkeläisjärjestöjenkin, kautta kulkee melkoisesti valtionapuja, joista osa menee käytännössä vaalitoimintaan. Se asia on sitten oman messunsa arvoinen.

    Selkeä puoluesidonnaisuus aiheuttaa kuitenkin sen, että kunkin puolueen oma eläkeläisjärjestö on enemmänkin puoluetoimiston liitännäisjatke kuin itsenäinen poliittinen vaikuttaja. Vaikka puolueen eläkeläisporukka haluaisi korjata taitetun indeksin, niin puolueen sisällä korjausvaatimus ei etene, vaan torppaantuu. Tässä asetelmassa eläkeläisorganisaatioista on tullut eläkeläisten vaatimusten "äänenvaimentimia". Mahdollisesti meillä on jossain puolueessa tai joissain puolueissa niin hyvä sisäinen systeemi, että eläkeläisjärjestön tahto otettaisiin vakavasti, mutta ainakaan toistaiseksi ulos päin se ei ole näkynyt silloin, kun päätöksiä on tehty.

    Eläkeläispuolueen tai senioripuolueen aikaansaamista eduskunnassa asti vaikuttavaksi voimaksi on yritetty moneen kertaan ja ilmeisesti aina uudestaan sitä edelleenkin koetetaan viedä toteutukseen. Menestymättömyys on lyhyesti todettuna ollut tuloksena ja ehkä niin käy lähitulevaisuudessakin.

    Taitaa olla sillä tavalla, että jonkin tietyn väestöryhmän etuihin rajoittuva poliittinen puolue ei helposti saa niin laajaa kannatusta, että siitä muodostuisi vaikuttava poliittinen voima eduskuntaan. Eläkeläisten ohella tiedämme mm. yrittäjät ja naiset viiteryhmiksi, joitten asioitten ajamiseksi on puolueita luotu, mutta vaalimenestys ei ole ollut häävi. Joka tapauksessa yleisessä ilmapiirissä on selvästi "liikettä" ja nähtävästi liikkuvien äänestäjien määrä on lisääntymään päin. Siitä on näyttönä Perussuomalaisten nousu kuten myös Keskustan vaalivoitto viime huhtikuun vaaleissa. Toisaalta liikkuvuus on tuottanut myös sosialidemokraateille vahvan kannatuskasvun mielipidemittauksissa viime kuukausien aikana. Muutokset ovat nykyisin varsin nopeita, nopeampia kuin aikaisemmin. Lähivuodet tulevat olemaan kiinnostavaa aikaa.
  7. Suomen talouden tarkastelussa ja huomisen rakentamisessa olisi ensimmäiseksi irtaannuttava ajattelusta, jonka mukaan esim. jokainen verohelpotus tai maksutaksojen alennus pitäisi kuitata valtion kassaan jollain korotuksella, jotta valtion budjetti pysyisi balanssissa. Tuon fossilisen kiikkulauta-ajattelun tilalle pitää ottaa asennemalliksi julkisvallan menojen vähentäminen sinänsä ja samaan aikaan tehtävä verojen ja maksutaksojen keventäminen. Mahdotontako? Ei suinkaan!

    Paljonko julkisvallan rahaa haaskaantuu homevaurioitten ja muitten terveyshaittoja aiheuttavien julkisvallan tekemisten korjaamiseen. Kustannukset ovat valtavia.
    - Julkisvallan on ryhdyttävä rakentamaan eli opeteltava rakentamaan kelvollisesti niin, että esim. homehaittoja ei synny lainkaan! Jos semmoisen kelvollisen tekemisen esteenä on mm. EU-komennon takia aiheutuneita sääntöjä, niin semmoiset älyttömät säännöt on oikaistava.

    Kun Osmo Soininvaara osoittaa juuri nyt (04.01.2016) myöhäistä herännäisyyttä pakkoruotsin kohdalla ja toteaa, etttä Suomen koululaitoksessa on haaskausta uhrata aikaa ja energiaa globaalissa mittakaavassa pienen ja vähämerkityksellisen ruotsin kielen pakko-opetukseen, niin Soininvaara on aivan oikeassa.
    - Valtion eli Sipilän hallituksen olisi jo korkea aika ryhtyä päämäärätietoisiin toimenpiteisiin pakkoruotsin poistamiseksi koulutuslaitoksestamme. Saman tien poistettaisiin "virkaruotsin" vaatimus yksinomaan suomenkielisissä kunnissa eli pakkoruotsikoe poistettaisiin myös loppututkintojen opintovaatimuksista. Taloudelliset säästöt olisivat mittavia ja ne näkyisivät suoraan valtion budjetissa. Jos ja kun joku hakee virkaa tai tointa, missä tarvitaan ruotsin kielen taitoa, niin se kielitaidon hankinta onnistuu sopivasti teho-opiskelulla. Ei sitä varten tarvita koko kansan kurmuuttamista pakkoruotsilla.

    Sama säästämishakuisuus pitää viedä toteutukseen monissa muissakin saumoissa.
    - Mm. julkisvallan tietojen käsittelyn laitehankinnat ovat niin sekava ja kirjava kokonaisuus, että sen järkeistämisellä saavutettaisiin merkittäviä säästöjä.
    - Kun tavallisen kansan vaurastuminen saataisiin lisääntymään, eskaloitumaan, niin työttömyys ja sosiaalituki saataisiin vähenemään ja julkisvallan budjetteihin syntyisi menopuolelle merkittäviä säästöjä. Ja saman tien myös tulokertymä lisääntyisi vaurastumisen hedelmänä parantuneena veronmaksukykynä.

    Silti en usko, että Sipilän hallituksella on halua ja kykenevyyttä tämmöisen hahmottelemani uudistusohjelman toteuttamiseen.
  8. Juuri nyt vuoden 2016 alkajaisiksi tuoreet väestötilastot kertovat, että maakunnan väkiluku on edelleen vähentynyt. Vielä 1980-luvulla pohjoinen osa maakuntaa oli väestökasvun aluetta. Sittemmin väen vähentymisilmiö levisi myös Kouvolan seudulle. Supistumista on tapahtunut monen vuosikymmenen aikana ja jo ennen kuin Perussuomalaiset saavuttivat vahvaa kannatusta Kymenlaaksossa. Nykyinen aika tarvitsee luonnollisesti omaa tilanteen tarkasteluaan. Muutosta tapahtuu vuosikymmenien myötä. Sen kertomiseksi riittävät nimet Voikkaa, Summa, Myllykoski ja lisätään siihen vielä Kouvolan kääntäjänkoulutuslaitos. Millaisen rohtoreseptin sinä arvoisa PerusteellinenDemari kirjoittaisit Kymenlaaksolle elpymsen ja piristymisen aikaansaamiseksi?