waskihanska

Vapaa kuvaus

O: Rahvasmainen, omasorttinen, globaalisuutta syynäilevä, kotona viihtyvä ja kotikentän sananvaltaa arvostava, hätäilemätön suomalainen eläkeläinen, uskontoihin uskomaton valikoitsija, vankasti aviossa. - Sota-aikaiseen syntyperään kuuluu lukeutuminen pieniin ikäluokkiin. Suuret ikäluokat tulivat sitten seuraavassa vaiheessa sotimisen päätyttyä. - Taka-ajatuksena valveutumiseen pyrkiminen sekä astelu murtomailla, poluilla, turuilla ja toreilla vakaasti ja vapaasti omat saappaat jalassa. ¬: Miljoona euroa (kuusi miljoonaa entistä Suomen markkaa) tosiaan laittaisin säästöön ja harkiten käyttäisin varoja mielekkäisiin tarkoituksiin. - Ensimmäiseksi hankkisin täältä Koti-Suomesta järvenrannalta hehtaaritontin ja rakentaisin jalasmökin - taustamusiikkina tuulen humina, aaltojen kohina ja sateen ropina. Yleisemmin musiikkimakuna loivan oloinen kotimainen ja vaikkapa fado. - Vaikka minulla ei miljoonia olekaan, verotin itse säästöpossuani ja ostin hiukan osakkeita, jotka ovat juuri nyt halpoja. Houkutus kokeilla sitä sijoittamista oli liian suuri. Nyt pitää vain odottaa, että vuosien mukana ajat paranevat ja osakkeitteni arvo nousee. O Paikoilleen jämähtämisen tehokkainta ehkäisyä ja torjuntaa on lähteminen kotimaan kierrokselle asteikkona Helsinki ja sivukulmakunnat ynnä kaikki siltä väliltä. Silloin tällöin ulkomailla käymisen jälkeen on aina parasta takaisinpaluu. - Suomen rantamaisemissa voisin viipyä loputtomiin kesät talvet, syksyt keväät. Meidän säämme ovat vaihtelevaisia ja käyvät minulle laidasta laitaan. - Sähköpostin saaminen ilahduttaa ja asioitten aprikointi, ruotiminen kiinnostaa. - Siis: o Vuodet eivät ole veljeksiä, sanottiin entisaikaan, mutta pitäisiköhän nykyään tasapuolisuuden merkeissä vertailla, jotta sisaruksia. Säätieteilijöitten sanomisia krtisoin joiltakin osin. He puhuvat mm. sateen uhkasta, vaikka kyseessä olisi täkäläisen ilmanalan tavanomainen vaihtelevaisuus. Ja osaa se painettu sanakin. Joku lehtimarkkinoinnin mainoslööppi yritti äskettäin väittää hyytävän kylmyyden tulevan Suomeen pohjoisesta. Ja lämpömittari painui peräti lähelle nollaa plussan puolella. Joka tapauksessa meikäläisäijä hyvillä mielin nyt niin kuin yleensä muinakin vuodenaikoina. Ruoka & juoma: lanttukukko, läskisoosi, uunimakkara, Karjalan paisti, uunijuusto, patasapuskat; maito, vesi, Sahti Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: --- Hakusanat: politiikka, yhteiskunta, Matkailu, kirjallisuus, mökkeily, sienestys, ystävyys, filosofia

Aloituksia

309

Kommenttia

1140

  1. Neuvostoliiton hajoamisen myötä syntyneestä "uudesta" Venäjästä ja sen olemuksesta on meillä nyt kokemusta runsaat kaksi vuosikymmentä. Muutokset entiseen verrattuna ovat suuria. CCCP-valtakunta oli alueeltaan ja väestömäärältään merkittävästi suurempi kuin nykyinen Venäjä. Tämä fakta tuntuu nyt sitten kovasti hiertävän kivenä Venäjn nykyhallinnon saappaissa. Kyllähän me muistamme kaksi vuosikymmentä sitten Zirinovskin ja hänen kumppaneittensa uhoamisen vanhojen rajojen palauttamisesta tarkoittipa tuo uhopuhe sitten tsaarien tai Neuvostoliiton aikakautta. Nyt samaa puhetta saamme kuulla Vladimir Putinin suusta. Kysymys ei taidakaan olla silkasta huumorista.

    Meidän on nähtävästi havahduttava asetelmaan, jossa Nyky-Venäjä haluaa toimia imperialistisena suurvaltana, jonka päämäärät ulottuvat maan rajojen ulkopuolelle ja jonka menettelytavat ovat häikäilemättömiä niin kuin imperialismiin on tapana kuulua. Venäjä on karistanut harteiltaan hyväntahtoisen yhteistyöviitan. Seurauksena on Venäjän ulkopuolella syvällinen pettymysreaktio. Sen pettymyksen yksi olennainen elementti on luottamuspula. Osuvana esimerkkinä siitä on Krimin valtaaminen, mikä operaatio riidattomasti rikkoo Etyk/Etyj-päätösasiakirjaa, jossa on sovittu mm. rajojen kunnioittamisesta.

    Saattaa tietysti käydä juuri niin kuin edellä sinä Kolehmainen arvioit, mitenkä hyvin pian Ukrainan kriisin mahdollisen rauhoittumisen jälkeen Länsi unohtaa Ukrainan tuhoamisen ja palataan normaaliin taloudelliseen kanssakäymiseen. Ja niin tapahtuu myös meillä Suomessa, ennakoit. Voi hyvinkin käydä juuri niin. Tietysti edellytyksenä on se, että Ukrainan kriisi todella rauhoittuisi. Oma kysymyksensä on vielä Krim, jonka kohtalo ei kyllä helpolla unohdu. Näinä aikoina syntynyt luottamuspula saattaa hyvinkin osoittautua pysyväiseksi ilmiöksi.

    Venäjän asiat ovat nyt sitten kuitenkin huomattavan hyvällä kannalla, kun ajattelemme taloutta. Maa ei ole missään kurimuksessa ja mahdollisesti lähitulevaisuus osoittaa myös sen, että Lännen talouspaketteet eivät saakaan Venäjää polvilleen, vaikka sitä hartaasti toivotaan sekä EU:n että USA:n taholla. Je me suomalaiset olemme nyt sitten mukana siinä kelkkakyydissä, jota kelkkaa ohjastavat EU ja USA.
  2. Venäjän valtiojohto taitaa asennoitua niin inhorealistisesti, että laajan maan kuriin ja nöyrtymään tottunut kansa ei nouse kapinoimaan, vaikka elämisen ehtoja kavennettaisiinkin.

    Miten Venäjän valtiojohto on sitten arvioinut omien ulkomaan suhteittensa tilan kehityksen tulevaisuudessa? Entä jos Venäjältä katsottuna ulkomailla nyt vallitseva nihkeytynyt asennoituminen Venäjää kohtaan onkin muutoksena luonteeltaan pysyväistä? Entä jos tosiaankaan "Lännen" ja siinä samalla Suomenkin pettymys Venäjää kohtaan ei palaudukaan eikä normalisoidukaan luontevan ystävällismieliseksi vuorovaikutukseksi "meidän aikanamme"? Ovatko Venäjän ja "Lännen" suhteet vaurioituneet todellakin pysyväisesti? Sopiva mittari lienee mm. Krim.

    Menneiltä vuosikymmeniltä muistamme, mitenkä Vietnamin sota vaurioitti varsin syvällisesti Euroopan ja USA:n välisiä suhteita. Se näkyi meillä Suomessakin sekä 1960-luvun loppupuolella että 1970-luvulla. Jenkkilän maine tärveltyi perusteellisesti eikä hyvän maineen menetys hetkessä korjaantunut. Vai pitäisikö sanoa, että USA:n kunnia meni, mutta suurvallan häikäilemätön maine lisääntyi. Venäjä saattaa kokea nyt saman kohtalon. Vaikka Venäjn valtiojohto toivoo, että heti kun tilanne normalisoituu, niin saman tien palautuu myös normaali kanssakäyminen Venäjän ja "Lännen" kesken. Ehkä venäläiset erehtyvät niissä kuvitelmissaan. Sitähän sanotaan, että luottamus säilyy niin pitkään, kunnes se menee.
  3. Hyvä, kun selvensit asiaa ja ajatustasi. Olen siis samaa mieltä. Silti epäilen, että meillä Suomessa poliitikot eivät ehkä ymmärtäisi rakentaa pitkäjänteistä osakesäästämistä varten kohtuullisia raameja. Ruotsi on eri valtakunta niin kuin monet muutkin valtiot.

    Kun otamme tarkastelun suunnaksi vaurastumisen, niin silloin pintaan pulpahtavat asenteet. Pörssiin suhtautumisessa on valitettavan yleisenä asennoitumisena "pörssikeinotteluun" suhtautuminen ja siinä paketissahan verottajan ruoska saa viuhua ja se viuhuminen taitanee saada jopa yleistä hyväksyntää ja aplodeerausta meillä Suomessa. Toisarvoisena sivuseikkana sitten on tavallisen kansan harjoittama pörssisäästäminen ja osakesijoittaminen, mitä yleensä tuskin satutaan ajattelemaan poliittisten päättäjien keskuudessa. Siis kyseessä on tätä nykyä noin 830.000 suomalaisen väestöstä eli vajaasta 20 prosentista kaikkeen kansaan suhteutettuna.

    Jos jokin poliittinen puolue saisi sen verran eli parikymmentä prosenttia ääniä vaaleissa, niin siitä puoleesta tulisi suunnilleen 40 kansanedustajan eduskuntaryhmä. Kyllä sen suuruusluokan eturyhmän luulisi jo omaavan painoarvoa vallanpitäjien keskuudessa, mutta niin ei näy olevan. Hallituksessa on Kokoomuskin ollut liki vakiolaisena jo v:sta 1987. Toisaalta en minä moitteita esittäisi, jos osakesäästäminen yhä yleistyisi. Samalla tota kai pitää olla harkintaa matkassa mukana.

    Meillä Suomessa vaurastumisen hyväksyminen ei näytä kuuluvan vallanpitäjiemme aivoitukselliseen arsenaaliin. Käytännössähän kysymys on "nousukkuudesta" eli köyhemmistä lähtökohdista ihmiset omalla osaamisellaan ja työllään pyrkivät vaurastumaan ja siinä myös onnistuisivat. Ilmauksena "nousukkuus" on oikeastaan erittäin hyvä ja osuva. Ilmauksen hiukan kateutta nostattava vivahderasite sietäisi unohtaa ja ryhtyä ajattelemaan: Vaurastumista ja nousukkuutta pitäisi politiikassa päämäärätietoisesti edistää! Kansalaisten toimintaraameja pitäisi muokata sellaisiksi, että nousukkuutta ja vaurastumista suorastaan suosittaisiin. Siihen suosintaan kuuluisi mm. osinkojen verotuksen keventäminen. Sama voisi koskea myös osakkeitten ja yleisemminkin (esim. kiinteistöjen) myyntivoittojen verotusta, joka voisi alentua vaikkapa portaittain omistusajan mukaan esim. viisivuotisjaksoissa. Pikavoittojen hamuajat maksaisivat aina täyden veron. Semmoisesta järjestelystä hyötyisi koko kansantalous ja myös verottajakin.
  4. Aivan oikeassa olet eli myös kiinteistöverotus ja sen kiristäminen vaikuttaa asumisen kalleuteen ja edelleen jatkuvaan kallistumiseen meillä Suomessa. Asumisen kalleuden tarkasteluun kuuluu vielä mukaan myös energian eli erityisesti sähkön hinta. Kekseliäisyyden puutteesta ei voida moittia myöskään aikaisempaa Kiviniemen hallitusta, jonka tuiki ponteva ja uuttera ympäristöministeri Paula Lehtomäki ajoi liki vimmatulla päämäärätietoisuudella surulisen kuuluisaa jätevesien puhdistamisen pakkohanketta joka kolkalle Suomea. Onneksi se operaatio sentään torppaantui kaikkein karmeimmilta osiltaan.
  5. Pörssiosakkeitten omistamiseen suhtautuminen on sekä kiinnostava että tärkeä asia. Valtiovaltaa sopisi ohjeistaa käskyllä: Älä himoitse kaiken mahdollisen verottamista maksimaalisesti! Ja sitten selvennysosio Mitä se on eli: Kelvoton on semmoinen valtiovalta, mikä ennaltaestää kansalaisten vaurastumisen ylikireästi verottamalla mm. pörssiosakkeita.

    Mahtanenko ymmärtää oikein tuon tulevaisuuden toiveen, jossa suomalaiset omistaisivat vaikkapa 75-prosenttisesti pörssiosakkeita, jolloinka niitä voitaisiin verottaa oikein rankimman kautta ja sillä menettelyllä valtio saisi kassaansa rutkasti rahaa? Käytännössä jo tuollainen ideoint saa ihmiset karttamaan pörssiin listattujenyhtöitten osakkeitten omistusta. Silti meillä Suomessakin yli 800.000 kansalaista omistaa pörssiosakkeita eli noin 20 prosenttia on lukuna oikeaa suuruusluokkaa. Kuvanneelo meidän päättäjiemme tietämyksen tasoa yleisemminkin, kun mm. puheenjohtaja Paavo Arhinmäki on "tietänyt": Eihän tavallinen kansa pörssiosakkeita omista.
  6. Kokoomuksen pärjääminen niin mielipidemittauksissa kuin varsinaisissa vaaleissakin tarjoaa tosiaankin aprikoimisen aihetta. Muutamia näkökulmallisia seikkoja:
    - Suomen Nato-jäsenyyden kannattajia on sen verran, että jo sillä perusteella Kokoomus kuten myös ruotsinkielisten puolueemme saavat tietyn runkokannatuksen.
    - Äänestysaktiivisuuden mataluus suosii Kokoomusta kuten myös ruotsinkielispuoluetta. Olisi kiinnostavaa päästä tiettyjen kabinettien kattoihin kärpäseksi kuulostelemaan, jotta yritetäänkö oikein suunnitelmallisesti ohjelmoimaan äänestyspassiivisuutta, josta Nukkuvien Puolueen (NP) eskaloitumisesta hyötyisivät nimen omaan Kokoomus ja RKP?
    - Tajuntateollisuus eli Suomen valtamedia muokkaa yleistä ilmapiiriä. Kun nykyään myös Yleisradio on Kokoomuksen hanskassa, niin sekä piilotajunnallista manipulaatiota sekä toisaalta suorempaa propagandaa tulee monista tuuteista Kokoomuksen suosion lisäämiseksi. Ja todellakin toisena suosikkitahona on RKP.
  7. Tosiaan minullakin nuorempana keräämäni postimerkit ovat edelleen tallessa ja näin eläkeläisikäisenä olisi mahdollisuus ryhtyä jatkamaan postimerkkeilyä. Silloin nuorena onnistuin keräämään kuta kuinkin tavallisia postimerkkejä jonkin verran, mutta erityisen arvokkaita merkkejä minulla ei ole. Jos nykyään jatkaisin keräilyä, niin keskittyisin joihinkin kohteisiin tai johonkin kohteeseen. Yksi kohde olisi Baltian maitten merkkien keräily. Siis Viro, Latvia ja Liettua itsenäistyivät niinä aikoina kuin Suomikin. Meillä oli kuitenkin omat postimerkkimme jo Venäjän vallan aikana suuriruhtinaskuntana vuodesta 1856 alkaen. Viro julkaisi ensimmäiset postimerkkinsä v.1918 kuten myös Latvia ja Liettua. Uudelleen itsenäisyytensä saavuttamisen myötä Baltian maat pääsivät jälleen tekemään omia postimerkkejään CCCP-valtakunnan romahtamisen jälkeen.
  8. Meidän aikamme osoittaa jälleen kerran, mitenkä epätäydellistä ja ongelmallista onkaan ihmisten tekemisten hallinta. Toiset muotoilevat kysymyksen niin päin, että ei mitään hallintaa ja ohjailua tarvitse ollakaan eli vahvimman oikeus päteköön. Toiset taas arvostavat perinteistä idealismia, jonka mukaan meillä eli ihmiskunnalla olisi mahdollisuus ruokkia kaikki "homo sapiens"-lajin jäsenet ja samalla myös kunnioittaa ympäristöämme, luontoa elämisen piirinämme. Ja nuo toiset vahvimman oikeuden kannattajjat naureskelevat idealisteille ja jatkavat itselleen ja omille hengenheimolaisilleen lisämammonan kahmimista. Lakipykälien muotoilemat pelisäännötkin tehdään heidän vallankäyttönään. Olisiko kuitenkin mahdollista ajatella, että heikoilla oleva tavallinen kansakin saattaisi vaurastua ja päästä elämään omille jaloilleen? Seuraava kysymys voitaisiin muotoilla: Miten se onnistuisi esim. Intian kastittomien kohdalla?
  9. Suomi liittyi Ottavan maamiinojen kieltosopimuskseen marraskuussa v.2011. Silloin tasavallan presidenttinä toimi Tarja Halonen, pääministerinä Jyrki Katainen ja puolustusministerinä Jyri Häkämies. Sitä ennen maamiinakieltosopimuksen ympärillä oli käyty jo monta vuotta keskustelua niin meillä Suomessa ja aikaisemmin paljon muuallakin. Muistaakseni myös Kiviniemen hallituksen puolustusministerinä toimineen Seppo Kääriäisen kanta oli kieltokampanjan tuoksinassa kääntynyt kieltämisen suhteen kielteisestä myönteiseksi.

    Meikäläisen mieleen on jäänyt yhtenä erikoisena ilmiönä prinsessa Dianan osuus kampanjoinnissa maamiinojen kieltämiseksi. Hän oli näkyvästi esillä myös suomalaisessa mediassa asian yhteydessä. Lieneekö Dianan persoona vaikuttanut kieltokannan hyväksymiseen myös meidän eduskunnassamme? Siinä yhteydessähän "suloisesti" sotkettiin umpimähköinen räjähteitten kylväminen ympäriinsä sekä toisaalta Suomen hallittu maamiinojen käyttö. Kyllä siinä tuli samalla mieleen, että tasavallan presidentiltä saattaisi olla hyödyllistä edellyttää varusmiespalveluksen suorittamista.
  10. Suutari on meillä kielessämme myös kala ja aivan erityinen kala onkin eli sitkeähenkinen. Suutari samoin kuin sen serkku ruutana pystyvät sinnittelemään varsin epäkiitollisissa olosuhteissa hengissä.

    Mitä sitten taas tulee tuohon Jerusalemiin ja sen ympärillä vellovaan mitanottoon, niin tilanteen sponsoreina ovat puuhastelleet suurvallat eli Iso-Britannia, Ranska ja USA jo pitkät ajat. Hinku järjestellä asioita oli niin ylivoimainen, etteivät malttaneet pysyä tervejärkisyyden lestissä. Rauhanpyrkimyksistä tulee kerran toisensa perään suutari.
  11. Joskus mieleen juohtuu kysymys: Lienevätkö venäläiset ajatelleet syvyyksiä myöten ihmiskäsityksen? Onko Venäjällä voimassa ihmiskäsitys, jonka mukaan kaikilla "homo sapiens"-nisäkäslajin jäsenyksilöillä on yksi ja sama ihmisarvo täysimääräisenä? Jos venäläiset hyväksyvät tuon määritelmän, niin hyvä on. Jos venäläiset taas uskovat olevansa jotenkin vaikkapa muita ihmisiä parempaa väkeä, niin silloin asiat ovat todella kehnossa jamassa. Todellisuudessa saattaa olla niin, että osa väestä on toisenlaisella kannalla kuin toiset. Tässä yhteydessä joudumme samalla katsomaan peiliin täällä koti-Suomessakin. Hyväksytäänkö meillä yksi ja sama ihmisarvo kaikkien ihmisten kohdalla?
  12. Asetelmia on mahdollista syynäillä monen lähestymissuunnan kautta. Venäjällä on jäänyt suorittamatta kattava faktapohjainen tilinteko CCCP-vallanpidon kohdalla. Tarkoitan siis menneisyyden perusteellista näkemistä sellaisenaan kuin se oli. Vuoden 1991 elokuun jälkeen Jeltsinin valtakaudella tapahtui melkoisesti kriittistä menneisyyden tarkastelua. Kun Putin nousi valtaan, niin sen jälkeen ja erityisesti nyt viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana vanha venäläinen autoritaarinen kontrollipolitikka on vahvistunut valtavirraksi.

    Saksassa tapahtui natsivallan perusteellinen ja kriittinen faktapohjainen läpikäynti Hitlerin valtakunnan tappion jälkeen. Nykyinen Saksa on varsin toisenlainen paikka kuin Hitlerin Saksa ja toisenlainen verrattuna myös Saksan keisarikuntaan, joka tuhoutui ensimmäisen maailmansodan seurauksena.

    Ymmällään on myös "Länsi" Venäjän arvioinneissaan ja politiikassaan. Mahtaneekohan "Länsi" arvioida, että Neuvostoliiton hajoaminen voidaan toistaa nyt Venäjän kohdalla. Siinä kuvitelmassaan "Länsi" eli ennen muuta USA ja EU saattavat tehdä virhepäätelmän. Ja me suomalaiset olemme mukana EU-konklaavissa. Neuvostoliitto sortui erittäin suurelta osin omaan epäonnistuneeseen omien asioittensa eli sisäpolitiikan hoitoon. Totta kai siinä kokonaisuudessa oli mukana vaikuttamassa myös kilpailu "Lännen" kanssa eli CCCP-valtakunnan varat eivät riittäneet sekä kilpajuoksuun asevarustelussa että samalla oman valtakunnan väestön tarpeista huolehtimiseen. Epäilen, että Nyky-Venäjän tilannetta ei voi suoraan verrata Neuvostoliittoon toisen maailmansodan jälkeen eikä myöskään 1980-luvulla.

    Ymmärtääkseni "Lännellä" on nykyisessä operoinnissaan yhtenä himottavana tavoitteena päästä käsiksi Venäjän luonnonvaroihin, joitten pitämistä omissa venäläisissä käsissä Putinin hallinto vahtii kuin kruununjalokiviä enkä ainakaan minä ala sitä politikkaa moittimaan. Päin vastoin me suomalaisetkin voisimme kantaa nykyistä paremmin huolta oman maamme luonnonvarojen säilymisestä kotisuomalaisessa hallinnassa ja omistuksessa.
  13. Jottako tykistö olisi nykyään turha aselaji? Tuotekehittely on vuosikymmenien aikana parantanut tykkejäkin. Jo 1960-luvun alkupuolella tykistön koulutuksessa tiedettiin puhua toiminnan täydennyksenä myös tykistöohjuksista.

    Turhia aselajeja on milloin mitenkin. Maamiinat piti kieltää, kun kerran prinsessa Dianakin vaati nitteen kieltämistä. Kovin pitkää aikaa ei ole siitäkään, kun meillä Suomessa panssarivaunujen "tiedetiin" olevan mennyttä aikaa. Mikähän tosiaan mahtaa olla seuraavaksi vuorossa turhana aselajina? Tykistökö?
  14. Aikaisemminkin olen tullut lueskelleeksi eri puolueitten ohjelmia ja seurailleeksi käytännön toimintaa. "Muutos 2011" kuuluu ilman muuta myös meikäläisen arvioinnissa kiinnostavien puolueitten joukkoon. James Hirvisaaren mukana Muutos 2011 on saanut lisäkanttia toimintaansa. Kun puolue viittaa Sveitsin esimerkkiin, niin ilman muuta siinä päätöksenteon menettelyssä on myönteistä arvoa.

    Kansanäänestykset pitäisi sitten kuitenkin järjestää ankaran neutraalilla tavalla, jollaista menettelyä ei meillä noudatettu v. 1994 EU-kansanäänestyksen yhteydessä. Silloin kaksi vuosikymmentä sitten mm. media toimittajineen ja Yleisradiokin siinä mukana oli ottanut "missiokseen" Suomen EU-jäsenyyden viemisen toteutukseen. Se historia on suomalaisen journalismin häpeätahra. Hyvää journalistista toimintapaa ei noudatettu ja se oli tietoisen tahallinen toimintalinja. Media alentui EU-mielisten vallanpitäjien lakeijaksi ja EU-propangandan aktiiiviseksi levittäjäksi.

    Yhtenä tärkeänä Muutos 2011 -puolueen arviointiperusteena pidän tavallisen kansan vaurastumismahdollisuuksiin suhtautumista. Nykyisiä elämisen ja tekemisen sääntöjä pitää muuttaa vapaammiksi eli pelkkä sivusta seuraaminen nykyisten raamien voimassaollessa ei riitä. Muutosta tarvitaan.

    Väestön oman toiminnan puitteiston luonnehtimiseksi otan osviitaksi Jenkkilän "Self made Man"-idean. Se on erinomainen idea. Sinänsä en välttämättä suinkaan ihaile kaikkea, mitä Yhdysvalloissa on, mutta omalla työllä pärjääminen ja omien suoritusten palkitseminen on erinomainen asetelma. Eikä siihen kokonaisuuteen kuulu valtion putkahtaminen kansalaisten kukkarolle sitä kohtuuttomasti tyhjentämään.

    Kansalaisten vaurastumisen mahdollisuuksiin kuuluu myös saavutetun vaurauden turvaaminen. Jos ihminen on pystynyt keräämään varallisuutta, niin ei julkisen vallan, valtion ja kuntien, tehtävänä ja tarkoituksena voi olla tuon kansalaisten uurastuksen ja taidon tulosten rohmuaminen valtion kassaan. Siihen yhteyteen liittyy myös meneillään oleva perintöjä koskeva keskustelu. Kyllä varakkuuden perimisenkin on oltava hyväksyttyä siitäkin huolimatta, että professori Heikki Niskakangas totesikin äskettäin, että eiväthän perilliset osaa huolehtia perinnöistä ja sillä perusteella valtion on oikein tulla siihen väliin verottamaan ankaralla kädellä perintöjä.
  15. Kun jutun juuri ei vaikuta käynnistävän kommenttien tulvaa, niin jatkan itse pienellä täydennyksellä. Valtion taholla puolustellaan tavallisen kansan ankaroituvaa rasittamista veroilla, maksuilla ja taksoilla sillä perusteella, että valtion budjetti pitää rahoittaa. Ja sitten budjettisäästöjen aikaansaamiseksi lisärahoitusta valtion kassaan pitää hakea myös tavallisen kansan taskuista, mitkä tosin alkavat tyhjentyä tällä nykyisellä menolla.

    Sosiaalinen turvaverkko on sekin säästämisen kohteena. Sosiaalisen turvaverkon karsimisen vaihtoehtoja valtiojohto ei näe, eikä ilmeisesti halua nähdä. Kuin apteekin hyllyltä tulee käärmeenkielenä hokema: "Mistä sitten pitäisi säästää?". Lieneekö sen hokemisen osaaminen perusedellytys ministerin tehtävään pääsemisessä? Ja mahtaneeko taustalla on tahallisena tarkoituksena sosiaalisen turvaverkon tuhoaminen?

    Tavallisen kansan kimppuun käymisen sijaan "säästötalkoissa" on vaihtoehtoja kuten yleisesti ja erinomaisesti tiedämme. Kehitysyhteistyörahojen haaskaantuminen kaukomailla on mitä ilmeisin fakta, mutta valtion budjetissa kehitysyhteistyörahat näkyvät olevan tabu, kun budjetin menopuolen karsintaa harkitaan. Valtio rakentaa teitä ja taloja, mutta käsittämättömän usein tuloksena on "sutta ja sekundaa". Miksi? Rahaa haaskaantuu valtavat määrät juuri rakennetun korjaamiseen ja jopa juuri korjatun uudelleen remontoimiseen. Miksi? Kalliiksi tulee. Kun monet poliitikot halveeraavat "siltarumpupolitikkaa", niin valtio näkyy ottaneen tosissaan sen propagandan ja alemman käyttötason tiet ovatkin päässeet rappeutumaan. Siitä kärsii logiistikkaketju. Sama tilanne pätee valtion itsensä hallussa olevien rautateitten kohdalla. On säästetty väärässä paikassa. Ja kalliiksi tulee eli kalliimmaksi kuin niissä kohdissa tehty säästäminen. Viisauden kotipaikka ei näytä olevan Suomen ministerien virkahuoneissa.

    Tavalliseen kansaan suunnatun julkisvallan harjoitaman rahallisen rohmuamisen vaihtoehtoja on olemassa, vaikka nykyinen valtiojohtomme ei halua sitä myöntää eikä nykyistä parempaa ja viisaampaa politiikkaa harjoittaa. Tahtotilasta on kysymys. Väitän edelleen, että tavallisen kansan kotikentän tasolta versova vauraustuminen on perusedellytys koko kansantalouden tilan kohentumiselle. Suuri merkitys olisi kotimaisen kulutuskysynnän elpymisellä. Nykyinen politiikka on väärää politikkaa.
  16. Eipä minusta ole neuvonantajaksi tilanteessa, jossa lähipiiriläisen kanssa kommunikointi on solmussa. Jos nyt jotain mieleenjuohtuvaa tässä muisteleisin omien kokemusten pohjalta, niin hienotunteinen tahdikkuus saa aikaan vähättelyreaktion, jotta eipä ole toisella kanttia eikä särmää. Jos taas asettuu itsekin tiukalle kannalle ja pitää puolensa, niin siitä toinen saattaa äityä yhä vaan aggressiivisemmaksi. Jos ja kun entisiakaan jossain pienyhteisössä ilmeni hankalia tapauksia, niin porukalla istutettiin esim. muurahaispesään pylly paljaana, mutta nykyisinhän semmoinen olisi täysin sopimatonta ja tuomittavaa käyttäytymistä.

    Minun taitaa olla viisainta luopua Jussi Halla-ahon ymmärtämisestä. Varmaankin hän taaplailee taipaleellaan ihan itsekin omin avuin ja kavereitten kanssa.

    Noista sakoista ja niitten määristä putkahtaa mieleen eräs vanha tapaus. Kun Virolaisen Jussi oli kuulemma aika vauhdokas poika autoilemaan ja ylinopeussakkojen määristä tuli joskus näkemyserojakin. Kun sitten taas kerran virkavalta pysäytti Vironperän isännän tien päällä ylinopeudesta ja alkoi kyselemään tuloja, niin aikaisemman kokemuksensa perusteella Jussi tokaisi: "Mie en sano mittään, kysykää evuskunnasta!".
  17. Vaikuttaa siltä, että ainakin me eli Sinä Pundit ja meikäläinenkin osaamme ainakin kyseenalaistamisen jalon taidon sekä toivon mukaan myös omaehtoisen ajattelun. Kirkkojen taholla semmoinen käytös on kerettiläisyyttä ja politiikassa tunnetaan mm. ilmaus aatteellinen hoipertelu.

    Horjumattomina omilla uskomuksillaan vankkoina pysyväistä horjumatonta väkeä riittää ja heitä on tosiaan muuallakin kuin "halla-aholaiset". Siinäpä asennoitumista ja tekemistä. Ylipäätään suomalaisen poliittisen kulttuurin ja ilmapiirin yhtenä piirteenä voitaneen pitää jyrkkyyden yleisyyttä. Osataan sitä jyrkistellä muuallakin ja vielä meitä enemmänkin. Toisaalta osataan myös katsoa asioita puolelta ja toiselta sekä kolmanneltakin tarkastelukulmalta. Vaikka en todellakaan ole suoranaisesti halla-aholaisuuden asiantuntija, niin päntäpäisyyden kanssa minulla on ollut kunnia olla tekemisissä useastikin.

    Ruotsiakaan en kaikissa yhteyksissä jaksa ihannoida, mutta länsinaapureillamme on positiivisena käytännön taitona diskuteeraamisen osaamisen ja arvostus. Meillä sitä eivät osaa edes Ylen toimittajat. "Hyvä" esimerkki siitä tahallisesta osaamattomuudesta oli Sakari Kilpelän suorittama Paavo Arhinmäen haastattelu eli teilaus. Sinänsä Jussi Halla-aho on esiintynyt suorastaan viilipyttymäisen rauhallisesti omissa televisiossa näkemissäni esintymisissään. Ärsyttävämpiäkin esityksiä olen havainnut kuten mm. nuo toimittajien suorittamat päällepuhumiset ja ajatusten vaihtotilaisuuksien tuhoamiset.

    Onko norsulla ja hiirellä yhtälainen elämisen oikeus, vaikka ne ehkä eivät keskenään onnistuisi menestyksellisesti diskuteeraamaan?
  18. Jatkan vielä arviointia maaltamuuttaneen väen näkökulmasta katseltuna. Ehkä ei ole liiaksi yleistettyä todeta, että maaseudulta kaupunkiin muuttaminen merkitsee samalla elämisen tavan muuttumista. Kaupungeissa, aikaisemmissa kauppaloissa ja pienemmissäkin taajamissa väki on ollut perinteisesti palkanansaitsijoiat. Muuton pontimena on ollut kohennuksen saaminen henkilkohtaisiin ja yleensä kotitalouden elämisen oloihin. Osa maaltamuuttaneista on suunnannut matkansa suoraan ukomaille ja varsinkin Ruotsiin. Niin kotimaassa kuin ulkomaillakin palkkatyön avulla on myös toimeentulo parantunut.

    Vaikka maaltamuuttaneet ovat enimmäkseen olleet "vain" palkanansaitsijoita, heillä on varsin yleisesti ollut taustalla ajatuksena, toiveena ja pyrkimyksenä henkilökohtainen vaurastuminen, taloudellisesti omille jaloilleen ponnistautuminen. Palkka-ansioista säästämisen avulla se on voinut onnistua vähän kerrassaan ajan myötä, vuosikymmenien mitatan. Kun arvioidaan muuttoliikkeen väestömääriä, niin silloin puhutaan suurista väestömääristä eli miljoonasta, kahdesta miljoonasta suomalaisesta. Yksin Ruotsiin on muuttanut satojatuhansia suomalaisia. Huomattavan iso osa maaltamuuttaneesta vähävaraisesta kansasta on pärjännyt sen verran hyvin, että sosiaalitieteilijät määrittelevät heitä keskiluokkaan kuuluviksi.

    Kun vasemmisto yrittää edelleen ylläpitää rikkaitten porvareitten ja heidän armoillaan olevan työväen välistä ristiriitaa, niin ei se oikein luonnu nykyiseen maailmaan ainakaan maaltamuuttaneitten kohdalla. Vapaavalintaiseen sosiaaliseen nousuun ja vaurastumiseen ei oikein sovellu taloudellinen vastakkainasettelu. Vaurastuminen toimii enemmänkin jatkumona, liukuvana asteikkona, kehityksenä, joka muistuttaa amerikkalaista "Self Made Man"-unelmaa. Moni suomalainen on sen tavoitteen onnistunut toteuttamaankin.

    Kun Suomen vallanpitäjät imuroivat veroina, maksuina ja taksoina kansalta ylitehokkaasti rahaa julkisen vallan budjetteihin ties minne kylvettäväksi ja siroteltavaksi, niin tavallinen kansa tulkitsee sen asetelman omalla tavallaan eli kriittisesti ja se kriittisyys lienee mitä oikeaanosuvinta arviointia. Ei tarvitse erityisemmin ihmetellä, kun kansan kritiikki kohdistuu tasavallan vallanpitäjiin ja niitä ovat hallituspuolueitten päällepäsmärit. SDP ei ole ainoa kohde. Kenties myös Kokoomus saa todeta jossain vaiheessa olevansa haavoittuvainen.
  19. Eduskuntavaaleihin on aikaa vajaat kymmenen kuukautta, ellei vaaleja sitten järjestetä jo aikaisemmin. Joka tapauksessa elämme kiinnostavia ja myös merkittäviä aikoja. Mitä ilmeisimmin äänestävän kansan tahto tulee vaikuttamaan seuraavan hallituksen kokoonpanoon toisella tavalla kuin kolme vuotta sitten v:n 2011 vaalien jälkeen. Aivan niin kuin sinä "Pundit" arvioit, niin ilmeisesti Perussuomalaiset ovat puolueena mukana seuraavassa hallituksessa.

    Kun vertaillaan Perussuomalaisia ja Keskustaa puolueina, niin ne ovat kieltämättä toistensa kilpailijoita, mutta niillä on toisaalta myös merkittävää eroavuutta. Katsotaanpa vaikka eduskuntaryhmien koostumusta. Perussuomalaisten eduskuntaryhmässä on kolmannes eli 13 kansanedustajaa Suomenlahden rannikkoon rajoittuvista vaalipiireistä (Helsinki, Uusimaa ja Kymi), mikä seikka kertoo sen, että puolue saa vahvaa kannatusta myös "Ruuhka-Suomessa". Mistä se voisi johtua? Arvelen, että kyseessä on maaltamuuttaneen väestön ja heidän jälkeläistensä antama kannatus, mitä Keskusta ei ole onnistunut saamaan vastaavassa mittakaavassa. Maaltamuuttanut väestö on ollut ja on uusilla asuinsijoillaan kuta kuinkin kaikki palkanansaitsijoita.

    Jos ajattelemme vanhoja rakenteita, niin Keskusta on aikoinaan ollut enemmän varakkaan maalaisväestön eli isojen isäntien ja mahtiemäntien puolue kun taas SMP aikaisemmin oli keskeisesti vähävaraisen maalaisväestön puolue ja se näkyi myös vahvana kannatuksessa Helsingin seudulla jo mm. v:n 1970 eduskuntavaaleissa. Leivän perässä väestökeskuksiin muuttanut rahvas koki jo tuolloin SMP:n omaksi puolueekseen.

    Suhteessa sosialidemokraatteihin arvioin tilanteen niin, että maaltamuuttanut väestö on suurelta osin kannattanut myös demareita, kun muutakaan poliittista kotia ei oikein ole ollut eli Maalaisliitto-Keskustapuolue ei ole oikein luontunut heidän poliittiseksi vaikuttamiskanavakseen. SMP:n voima oli kovasti vaihtelevaista, epävakaista. Nyt näinä aikoina saamme havaita, että maaltamuuttanut väki ja heidän jälkeläisensä eivät enää koe sosialidemokraatteja asioitaan ajavaksi puolueeksi, vaan lähempänä sydäntä onkin Perussuomalaiset. Mukana kuviossa on myös kulttuurin ulottuvuus. Maaltamuuttaneella väellä on omakohtaista kokemusta maaseudusta eikä heidän taustansa halveeraaminen tunnut hyvältä, vaikka sieltä onkin poismuutettu. Perinteiset arvot ovat nekin vaikuttamassa ihmisten mielissä ja ne arvot siirtyvät usein myös sukupolvelta seuraavalle. Eikö itseään suvaitsevaisuuden tyyssijaksi luonnehtiva poliittinen konklaavi eli v:n 2011 sixpack-ryhmittymä näe ristiriitaa siinä, kun suvaitsevaisuus ja avara-asenteisuus loppuu Perussuomalaisten kohdalla?
  20. Mieleen tulee historiasta Saksan tilanne maailmansotien välisenä aikana. Siihen aikaan Hitlerin puolue lisäsi kannatustaan, jalansijaansa Saksan valtiopäivillä useissa vaaleissa. Kun sen "prosessin" huipennuksena Hitler pääsi valtakunnankansleriksi (der Reichskanzler) v. 1933, niin sen jälkeen ei vaaleja maassa järjestettykään ennen kuin vasta maan raunioilla toisen maailmansodan jälkeen. Mm. tätä taustaa vasten olen sillä kannalla, että kyllä vaaleissa olisi aiheellista äänestää ja tarkkaan olisi aiheellista harkita, minkä sortin puolueelle kannatuksensa antaa. Mitä alhaisempi on äänestysaktiivisuus, sitä helpommin jotkut intoilijaporukat pääsevät vallan kahvaan kiinni.
    21. 22 / 57
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt