waskihanska

Vapaa kuvaus

O: Rahvasmainen, omasorttinen, globaalisuutta syynäilevä, kotona viihtyvä ja kotikentän sananvaltaa arvostava, hätäilemätön suomalainen eläkeläinen, uskontoihin uskomaton valikoitsija, vankasti aviossa. - Sota-aikaiseen syntyperään kuuluu lukeutuminen pieniin ikäluokkiin. Suuret ikäluokat tulivat sitten seuraavassa vaiheessa sotimisen päätyttyä. - Taka-ajatuksena valveutumiseen pyrkiminen sekä astelu murtomailla, poluilla, turuilla ja toreilla vakaasti ja vapaasti omat saappaat jalassa. ¬: Miljoona euroa (kuusi miljoonaa entistä Suomen markkaa) tosiaan laittaisin säästöön ja harkiten käyttäisin varoja mielekkäisiin tarkoituksiin. - Ensimmäiseksi hankkisin täältä Koti-Suomesta järvenrannalta hehtaaritontin ja rakentaisin jalasmökin - taustamusiikkina tuulen humina, aaltojen kohina ja sateen ropina. Yleisemmin musiikkimakuna loivan oloinen kotimainen ja vaikkapa fado. - Vaikka minulla ei miljoonia olekaan, verotin itse säästöpossuani ja ostin hiukan osakkeita, jotka ovat juuri nyt halpoja. Houkutus kokeilla sitä sijoittamista oli liian suuri. Nyt pitää vain odottaa, että vuosien mukana ajat paranevat ja osakkeitteni arvo nousee. O Paikoilleen jämähtämisen tehokkainta ehkäisyä ja torjuntaa on lähteminen kotimaan kierrokselle asteikkona Helsinki ja sivukulmakunnat ynnä kaikki siltä väliltä. Silloin tällöin ulkomailla käymisen jälkeen on aina parasta takaisinpaluu. - Suomen rantamaisemissa voisin viipyä loputtomiin kesät talvet, syksyt keväät. Meidän säämme ovat vaihtelevaisia ja käyvät minulle laidasta laitaan. - Sähköpostin saaminen ilahduttaa ja asioitten aprikointi, ruotiminen kiinnostaa. - Siis: o Vuodet eivät ole veljeksiä, sanottiin entisaikaan, mutta pitäisiköhän nykyään tasapuolisuuden merkeissä vertailla, jotta sisaruksia. Säätieteilijöitten sanomisia krtisoin joiltakin osin. He puhuvat mm. sateen uhkasta, vaikka kyseessä olisi täkäläisen ilmanalan tavanomainen vaihtelevaisuus. Ja osaa se painettu sanakin. Joku lehtimarkkinoinnin mainoslööppi yritti äskettäin väittää hyytävän kylmyyden tulevan Suomeen pohjoisesta. Ja lämpömittari painui peräti lähelle nollaa plussan puolella. Joka tapauksessa meikäläisäijä hyvillä mielin nyt niin kuin yleensä muinakin vuodenaikoina. Ruoka & juoma: lanttukukko, läskisoosi, uunimakkara, Karjalan paisti, uunijuusto, patasapuskat; maito, vesi, Sahti Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: --- Hakusanat: politiikka, yhteiskunta, Matkailu, kirjallisuus, mökkeily, sienestys, ystävyys, filosofia

Aloituksia

309

Kommenttia

1140

  1. Suhtaudun suurella kriittisyydellä "ajopuuteoriaan", kun asiayhteytenä on Suomen mukanamatkaaminen EU-liittovaltioprosessissa. Jos itse luonnehtisin tuota prosessia, niin "hivutus pieniltä näyttävin askelin" on ehkä osuvaa kuvausta tapahtumiselle ja tekemiselle. Aikoinaan meilläkin puhuttiin lähinnä 1970-luvulla hiipivästä sosialismista uhkana. Nyt vaikuttaa siltä, että sitä samaa hiipimisstrategiaa ovat käyttämässä EU-liittovaltiollistajat myös meillä Suomessa. Ikävä kyllä tämä nykyinen liittovaltioon liittyvä uhkakuva on vielä todempaa ja konkreettisempaa kuin hiipineen sosialismin uhkavuna maalailu, joka oli enimmältä osaltaan pelkkää sisäpoliittista propagandaa. Perustuslain ylikävelyn kohdalla lienee ehkä ikävä kyllä oikeaan osuvaa Jacob Södermanin toteamus, jonka mukaan Suomen perustuslakia on pienillä yksittäisillä operoinneilla nakerrettu jo niin moneen kertaan, että tilanteelle ei voi tehdä enää mitään. Eikö Voi?
  2. Ukrainan väestöllisissä rakennesuhteissa on tapahtunut muutoksia meillekin tutuissa historian vaiheissa. Olikohan se Nikita Hrustsev, jonka valta-aikana Krim ja mm. umpivenäläinen Harkovan oblast liitettiin Ukrainan neuvostotasavaltaan. Krimiltähän oli Stalinin toimesta kyörätty tataareja muuanne.

    Kun Puolan rajat pistettiin uusiksi sodan jälkeen, niin vanhoja puolalaisalueita liitettiin Ukrainan neuvostotasavaltaan. Lvovin alueelle entiseen Kaakkois-Puolaan ukrainalaisia ja siinä vaihtui tienoon nimikin Lviv-muotoon. Nykyään Ukrainan läntisissä osissa kansallismielinen ukrainalaisuus on erityisen vahvaa.

    Kun Ukraina itsenäistyi Neuvostoliiton hajaantumisprosessissa, niin neuvostotasavallan rajat jäivät voimaan. Noinkin suuret väestömuutokset kuin mitä Ukrainassa on tapahtunut, niin onhan niillä vaikutusta maan sisäisiin suhteisiin. Myllerrysten jälkeen ilmapiirin tavanomaistuminen on melkoinen tehtävä.
  3. Epävarmaa tietää, milloin näissä "keskusteluissa" mutkattomien mielipiteitten takana on varsinaista vakaumuksellista ajattelua ja milloinka taas lähinnä ärhentelyn ja ärsyttämisen halua ilman erityistä sisällöllistä tavoitetta. Joka tapauksessa ainakin meikä-äijä näkisi mielellään asetelmien aprikoimista puolelta ja toiselta kaikessa rauhassa.

    Suomen ja Ukrainan tilanteilla vaikuttaa näissä kuvioissa olevan jopa melkoista yhtäläisyyttä. Meille on tarjottu valittavaksi jo v:n1994 EU-kansanäänestyksestä lähtien, jotta meidän suoamalisten on valittava puolelle. Ja ne valinnan vaihtoehdot on serveerattu muotoon: Joko vapaa Länsi tai Idän valtaan alistuminen! Nyt näkyy julkisuuden perusteella olevan Ukrainalle tarjoiltuna sama ylikansallinen malli: Joko vapaa EU-yhteys tai alistuminen Moskovalle!

    Kerronpa ja toistanpa taas omasta mielestäni meille parhaan kuvion. Suomi on keskellä omaa ympäristöään ja meidän olisi viisainta harkjoittaa myönteistä vuorovaikutusta kaikkiin ilmansuuntiin kaikkien naapureittemme kanssa.

    Ukraina sijaitsee Mustanmeren ja Venäjän välissä naapureinaan myös Valko-Venäjä, Moldova sekä EU-maita. Miksi emme voisi hahmottaa yleissivistyksen merkeissä sitä kuviota niin, että Ukrainalle sopisi oivallisesti olla myönteisessä vuorovaikutuksessa kaikkien naapureittensa kanssa? Näyttää semmoiselta, että mm. EU:n taholta halutaan pakottaa Ukraina valitsemaan joko EU-suunnan tai Moskovan suunnan. Kun sitten Ukrainan valtiojohto arvioi itse tilannetta, niin meillä Suomessakin "toivotaan", jotta Ukraina valitsisi EU-suunnan ja antaisi hatkat Moskovalle!
  4. Kun tässä on mainittu sekä Wälläri että Kekkonen, niin juohtuupa mieleen eräs juttu:

    - Kun Kekkonen oli päässyt taivaaseen ja siellähän hän tiettävästi on edelleen, niin silloin ensi alkuun Urkkipäivittäin käyskenteli siellä auvoisilla pientareilla, mutta hän oli kovin yksinäinen. Ketään tuttuja ei ollut näkynyt siellä niillä tanhuvilla. Yhtenä päivänä Urkki kuitenkin oli havaitsevinaan tutun oloisen hahmon ja tarkemmin katsottuaan ynnä lähemmäksi tultuaan hän havaitsi, että Wällärin Niilohan se siinä. Vanhat tuttavukset olivat iloisia tapaamisesta. Lopulta Urkki puoliksi tuumasi ja puoliksi kysäisi, että "En ole huomannut sinua aikaisemmin täällä...?" Siihen Niilo W. kertoi, jotta "Aikaisemmin minä olinkin tuolla Alakerrrassa, mutta kun siellä alkoi se lämmittäjien lakko, niin toimittivat sieltä pois tänne ylemmälle puolelle!".
  5. Kun sinä arvoisa "Pystyyn_kuollut" luonnehdit Milton Friedmanin sekä hänen hengenheimolaistensa uusliberalistista talouslinjeerausta, niin aivan oikein meidän täällä Suomessa olisi ymmärrettävä välttää siihen uuslibelarismin Auvolaan mukaan hurahtamista. Sitä varten valtiovarainministerillä itsellään olisi oltava riittävästi sekä talousteoreettista tietämystä että käytännön talouskokemusta, jotta ministeri kykenisi itse käsittämään eri talouspoliittisten vaihtoehtojen kelpoisuuden tai sopimattomuuden Suomen oloihin. Ja koska valtion budjetissa käsitellään koko politiikan eri sektoreita laidasta laitaan, niin myös yleispoliittinen kykenevyys olisi valtiovarainministerille hyödyllistä. Valtiovarainministerin ja pääministerin olisi muodostettava hallituksessa "kardaaniakseli" ajoneuvotekniikkaa lainatakseni. Jos pääministeri ja valtiovarainministeri olisivat taustoiltaan eri puolueitten edustajia, niin yhteistyökykyisyys on olennainen ominaisuus siinäkin asetelmassa.

    Mitä tulee tuohon valtiovarainministeriön viranhaltijakuntaan ja siihen turvautumiseen talousasioitten hoidossa, niin siinäkin suhteessa ministerin itsensä olisi hyvä osata asioita, että virkakoneisto ei pyörittäisi ministeriä mennen tullen rulettikuulana. Minua kiinnostaisi saada lisätietoa esim. autoverotuksen osalta, kun verotusta kiristettiin ja ideana oli lohkaista sillä tavalla valtiolle lisää verokertymää ja budjettiin tulopuolta. Kävi kuitenkin toisin. Autokaupa romahti eikä valtio saanut verokertymänä edes sitä aikaisempaa osaansa. Vaikuttiko sen "operoinnin" taustalla VVM:n virkailijoitten "viisaus" vai jyräsikö ministeri virkakunnan?

    Sinä nimimerkki "Mielipidepankki" toteat juuri niin kuin asia on, että ministeriltä ei kaikissa tapauksissa vaadita erityistä koulutuspohjaa paitsi sen verran, että hallituksessa on oltava kaksi juristia. Aikaisempina aikoina pidettiin kiinni siitä, että oikeusministeri olisi noista juristeista toinen, mutta se ehto on jo kertaalleen romutettu. Omasta puolestani en pidä haittana, jos valtiovarainministerillä olisi kunnollinen taloustuntemus. Meillä on nähty niin monenlaisten ammattinimikkeitten haltijaa valtiovarainministerinä, että vähitellen saattaisi olla aiheellista kokeilla jo sitäkin, mitenkä pätevä talousosaaja pärjäisi VVM:n johdossa.

    Kun sinä "Mielipidepankki" viittaat Ruotsin hallituskabinettiin, niin siltä osin kannatan kollegiaaliseen asioitten käsittelyyn palaamista myös meillä Suomessa. Kun koko hallitus käsittelisi mm. iltakoulussa niin kuin virallisissakin istunnoissa asiat yhteisesti, niin jälki saattaisi olla parempaa kuin nykyään ministerien sooloillessa milloin mitenkin. Kollegiomenettelyllä vältyttäisiin mitä ilmeisimmin monilta virheiltä, joita meidän vallanpitäjämme ovat onnistuneet tekemään. Silti politiikan suunta määräytyy merkittävimmältä osiltaan hallituskoostumuksen myötä eli linja syntyy siitä, mitkä puolueet hallituksen muodostavat. Kun laitoin tämän keskustelun aloitukseni Suomen Keskustan otsakkeen alle, niin siinä samalla oli kyllä houkutuksena ja toisena vaihtoehtona Perussuomalaisten nimike. Saattaa käydä myös niin, että meidän seuraava valtiovarainministerimme on perussuomalaisia. Hänen kohdallaan pätisi tämä sama aprikointi, mitä käymme nyt tässä.
  6. Täsmennyksenä tähdennän valtiovarainministerin pätevyyden edellytyksiin sitä, että hänen on syvällisesti tiedostettava kaiken kansan ja tasavallan koko alueen palvelijan, rengin, virka. Valtiovarainministerillä on oltava sydän paikallaan. Mieleen tulee Santeri Alkioon liitetty näkemys köyhän asiasta. Valtion talouden hoitoa on luonnehdittu aika ajoin liiallisesti kamreerimentaliteetista. Minä rohkenen väittää, että valtiontaloudesta on täysin mahdollista huolehtia kunnolla ja samalla kohdella kunniallisesti sekä oikeudenmukaisesti kaikkea kansaa ja koko tasavaltaa.
  7. Asetelmaa puolelta, toiselta ja kolmanneltakin tarkastelavaa asiallista aprikointia on mahdollista harjoittaa meillä Suomessakin. Meilläkin on järjestettävissä tapaamisia, joihin osallistuu monipuolisesti valveutunutta väkeä niin kotimaasta kuin ulkomailtakin. Ongelmana on se, että meidän valtamediamme jättää noteeraamatta ja uutisoimatta semmoiset syvällisen tarkastelun tilaisuudet. Sen sijaan media on tulvillaan tingeltangelia ja sirkushuveja. Se on sitä modernia sisällöntuotantoa.

    Ymmärtääkseni yhtenä selkeänä väestön kotitanhuan tason menettelynä on yleisen pärjäämisen kehkeytys ja kehkeyttyminen. Mitä paremmin me suomalaiset pystymme elämään omilla jaloillamme taloudellisesti ja ajattelemaan itsenäisesti, sitä paremmin ovat koko Suomen asiat. Jos yritän tiivistää asetelman, niin nostaisin esille termein "jymäyttäminen". Mitä vähemmän me olemme jymäytettävissä, sitä parempi tulevaisuus. Ajattelevaisen asennoitumisen pitää yleistyä väestön itsensä keskuudessa.
  8. Justiinsa nyt tänä aikana Suomen valtio tai Solidium tai mikä mahtaisikaan olla oikeimpaan osuva Ukko Kruunun instanssi, niin nyt valtion voisi olla sopiva aika ryhtyä osallistumaan käytännössä Talvivaaran vesiasioitten kuntoon saamisen varmistamiseen. Kun joka tapauksessa Talvivaaraan pitää rakentaa semmoiset systeemit, että taannoisen sorttista vahinkoa ei pääse enää tapahtumaan, niin valtio sopii siihen urakkaan osallistujaksi kuin nenä päähän. Siis veronmaksajien rahaa kehiin sen verran, että vesiturvaprojekti onnistuu lyhyellä aikataululla. Vastineeksi valtio tai Solidium voisi saada omistukseensa lisää Talvivaaran osakkeita, joita olisi otollinen ajankohta hankkia tai ainakin varata (optio). Uusi ympäristökatastrofi tulisi kalliiksi sekin. Parempi olisi turvata tilanne ja jatkossa sitten päälle päätteeksi olisi mahdollista, että vielä kaivoskin onnistuttaisiin saamaan toimivalle kannalle. Kansan keskuudessa arvioidaan, että Talvivaaralla on tulevaisuutta eli siihen viittaa osakkeitten hankinta nyt, kun osakkeet ovat edullisia. Eivät yksityiset sijoittajat mitään pöhköä porukkaa ole.
  9. Erityisen noteeraamisen arvoista asiaa puntaroi USA:n entinen valtiovarainministeri. Valitettavasti taitaa kuitenkin käydä niin päin, että meillä Suomessa Kataisen-Urpilaisen hallituksen taholla toivotaan, toivotaan hänen näkemyksensä peittyvän keskustelemattomuuden haudan holjaisuuteen. Jos taas ajatusten vaihtoa viriäisi meillä Suomessa niin kuin ilahduttavasti näkyy jo tapahtuneen mm. tuolla Taloussanomien jutun perässä, niin eurorahaan uskovainen halituksemme lienee jo nikkaroimassa tyrmäysargumentteja asiallisen ja pohdiskelevan suhtautumisen sijaan.

    Yhtenä olennaisen kiinnostavana skenaariona Newman mainitsee kahden valuutan asetelman eli meillä voisi olla oma raha euron rinnalla. Se kuviohon on meille tuttua jo historiasta, kun suuriruhtinaamme Aleksanteri II hyväksyi meille oman markan ruplan rinnalle. Ja sitten nykyiseen maailman aikaan sovellettuna oma markkamme asetettaisiin kellumaan juuri niin kuin Newman hahmottelee. Markan kellutushan olisi pitänyt toteuttaa 1980-luvulla samaan aikaan rahapolitiikkaamme vapauttamisen kanssa, mutta silloiset vallanpitäjämme eivät sitä taloustieteellistä mahdollisuutta tainneet edes ymmärtää olevan lainkaan olemassa. Markan kellutus olisi säästänyt meidät paljolti 1990-luvun alun talouskatastrofilta. Ahon hallituksen aikana kellutus tuli liian myöhään.
  10. Suomen on viisainta olla oma itsensä. Esitän määritelmän:
    - Suomi sijaitsee keskellä omaa ympäristöään ja Suomen on viisainta harjoittaa myönteistä vuorovaikutusta kaikkiin ilmansuuntiin kaikkien naapureittensa kanssa.
    - Omana suomalaisena itsenämme me voimme osallistua täysipainoisesti kansainväliseen vuorovaikutukseen myös globaalissa ulottuvuudessa.
    - Tällä aurinkoa kiertävällä Maa-planeetalla erilaiset kulttuurit, kansat ja valtiot muodostavat monipuolisen mosaiikin, johon kokonaisuuteen mekin kuulumme luonnostamme yhtenä mosaiikin palasena. Me olemme globaalisuuden täysimääräinen osa aivan omana itsenämme.
  11. Näinä päivinä (marraskuun puolivälissä tänä vuonna 2013) on ollut esillä Helsingin väestöennusteitten virheellisyys. Helsingissä onkin runsaammin lapsia kuin mitä "tieteilijät" ja ennustenikkarit ovat osanneet povata. Lasten määrän lisäys johtuu mm. maahanmuuton vaikutuksista. Väärät ennusteet ovat aiheuttaneet virheellisiä mitoituspäätöksiä niin päiväkotien kuin koulujenkin kohdalla. Joittenkin kaupungin asuma-alueitten päiväkotien ja koulujen lakkautukset ovat menettäneet pohjansa, kun väki ei olekaan vähentynyt. Silti kaupungin päätöksentekijät nojautuvat edelleen virheellisiin ja vanhentuneisiin väestötietoihin, vaikka tieto todellisesta tilanteestakin on olemassa. Kykeneekö Helsingin byrokratia joustamaan edes tosiasioitten edessä?
  12. Vähälle julkiselle huomiolle on jäänyt Jacob Södermanin taannoinen lausahdus Suomen perustuslain ylikävelemisestä EU-asioissa vai oliko se nyt euroraha-asioissa. Hän, sosialidemokraattinen juristi ja EU-organisaatiota myöten kokenut vaikuttaja, kansanedustaja sanoi juuri tuon saman: Suomen perustuslakiin on turha vedota, koska se on sivuutettu jo moneen kertaan. Söderman siis juristina totesi, että Suomen perustuslakia on rikottu, mutta homma on jo karannut käsistä, joten se perustuslain tallaaminen on jo tapahtunut tosiasia, jota ei voi peruuttaa. Tekee näin rivisuomalaisena mieli kysyä: Mitä varten meillä Suomessa on perustuslaki?
  13. Kun Baltian maat olivat taipuneet antamaan tukikohtia Puna-armeijalle, niin Stalin hallintoineen arvioi myös Suomen haltuunottamisen sujuvan vaivattomasti. Kerrotaan, että soittokunnat olisivat olleet Puna-armeijan kolonnien kärkinä, kun Suomen "vapauttaminen" käynnistyi. Siihen astihan Molotovin ja von Ribbentropin sopimuksen etupiirijaon mukaiset operaatiot olivat sujuneet käsikirjoituksen mukaisesti. Suomen kohdalla Neuvostoliitto joutui toteamaan erehtyneensä.

    Suomen kunniakas torjuntataistelu puolestaan johti Hitlerin ja Saksan erehtymään arvioinneissaan Neuvostoliiton kohdalla. Tosin rotu-uskoinen ylemmyydentunto vaikutti jo ennestäänkin venäläisten vähättelyyn Saksassa. Talvisota vielä lisäsi sitä saksalaisten paremmuuden tunnetta.

    Moskovan lähimaastoon juuttuminen yllätti Saksan. Vähätelty Neuvostoliitto pystyikin pysäyttämään Saksan salamasota-armeijan talvella 1941-42. Kyllä Moskovan valtauksen epäonnistumista voi täysin perustein luonnehtia sodan käännekohdaksi. Seuraavan vuodenvaihteen aikaan saksalaiset joutuivat kokemaan kovan kohtalon Stalingradissa ja siitä alkoi Saksan armeijan perääntymisen aikajakso. Menihän siinä vielä kolme vuotta, kun herrakansa sai lopulta todeta Puna-armeijan saapuneen isännäksi myös Berliiniin.
  14. Verotuksen tarkoitus sopisi hyvinkin ruodittavaksi. Onko liian avnhanaikaista ajatella, että veroja kerättäisiin sen mukaan kuin kansalaisten tarpeitten hoitamiseksi on tarpeellista? Jos siinä samalla pitää palkata joku virkamieskin ja hommata hommien hoitoa varten katto pään päälle, niin siinähän sitä budjetin menopuolta jo olisikin. Entiaikaan tunnettiin sääntö, jonka mukaan keisarille piti antaa, mikä keisarille kuuluu eli "keisarin kymmenys". Olisipa verotus tosiaan siinä kymmenessä prosentissa! Keisarinkaan ei siis sopinut vaatia enempää kuin mitä "keisarille kuului".

    Nykyään alkaa tuntua epäilyttävästi siltä, että verotuksen tarkoituksena verokertymän määrän maksimointi eikä niinkään se, miten paljoa veroja tarvitsisi kerätä. Verottaja siis pyrkii nyhtämään kaiken mahdollisen, mitä suinkin on irti nyhdettävissä kansalaislta ja elinkeinoelämältäkin. Ja kaikki koottu verokertymä on kyllä sitten helppoa pistää menemään eikä näy riittävänkään, kun pitää ottaa vielä velkaa kaiken aikaa.

    Kun verojen kerääminen on muuttunut itsetarkoitukseksi, niin siltä kantilta katsottuna verottaja on katsonut aiheelliseksi jo systemaattisesti ryhtyä haeskelemaan kohteita, jotka ovat jääneet verottamatta tai liian vähäiselle verolle eli siis verotuksen maksimoinnin näkökulmasta syynäiltynä. Taannoin oli esillä mm. omistusasumisen verotuksen kiristämiinen ottamalla käyttöön "asumisetu" vuokra-asumiseen verrattuna. Kun omistusasukas ei maksa kiskurivuokraa, niin sillä perusteella kaavailtiin omistusasumista verotettavaksi niiin, että omistusaukkaalta voitaisiin lohkaista "yleiseksi hyväksi" rahaa sen verran, ettei omistusasumisesta olisi enää taloudellista etua kiskurivuokrien maksamiseen verrattuna. Mahdetaanko verottajan taholla edes kuvitella semmoista mahdollisuutta, että ihan kaikkea ei tarvitsisi verottaa maksimaalisella tehokkuudella?
  15. Näinä päivinä tarkastelun kohteena oleva Himasen ja kumppaneitten raportti sisältää kiinnostavia linjauksia ja yksityiskohtiakin. Eräänä yksityiskohtana haluan nostaa esille mediankin havaitseman asetelman: Ihmisiä ei pidä kohdella objekteina, vaan ihmiset ovat itse päättäjiä, subjekteja. Siinä on kovasti meikäläisellekin tuttua tuossa linjeerauksessa. Kunnia Himaselle siitä, että hänkin on ilmeisesti lueskellut toisten tekstejä ja niitä pystynyt omaksumaan.
  16. Hiljaista vaikuttaa olevan näissä tämän aiheisten ajatusten vaihtamisen yhteyksissä. Nyt Suomen ulkoministeriön kohdalla esille ryöpsähtäneen urkintaprosessin "ansiosta" asiaan on päästy kiinnittämään huomiota aikaisempaa toisenlaisesta tarkasteluvinkkelistä. Ja samalla on päästy palaamaan tuohon aiheeseen suomalaisten autojen satelliittiseurannasta.

    Autoilun satelliittiseuranta on samalla täsmennetty asetelmaksi, missä USA:n kautta määräytyisi suomalaisten autoilijoitten verotus. Aiheellisesti on nostettu esille kysymys, jotta sillä menettelylläkö meillä määräytyy verotus tulevaisuudessa? Sekö on suunta? Eiköhän alkaisi jo olla korkea aika määrätä tiukka stoppi tuolle mokomanlaiselle hankkeelle?
  17. Täsmennyksenä siis heitän kehiin oman ennusteeni: Ikäluokaltaan 90-100 -vuotiasta väkeä meillä on eniten tulevina vuosina 2030-2060 ja sen jälkeen pitkäikäisimmän väestön osuus kääntyy alenemaan. Pullamössö- ja roskaruokasukupolvien elinikää tulee olemaan lyhyempi kuin heitä edeltäneen väestön ikä. Samaa keski-iän alanevaa suuntaa tulee noudattamaan myös nykyinen netti-istumiseen erikoistunut sukupolvi. Jos eläkepolitiikka nojautuu siihen harha-ajatukseen, jonka mukaan suomalaisten elinikä tulee jatkuvasti pitenemään ja eläkeläisväen määrä loputtomiin lisääntymään, niin silloin meidän politiikkamme hurahtaa rankasti hatelikkoon ja se tulee kalliiksi.
  18. Väestökehityksen ennakoiminen on vaikeaa. Muistamme, mitenkä 1970-luvulla valtakunnan parhaiksi asiantuntijoiksi luonnehditut tilasto- ja väestötieteilijät ilmoittivat vääjäämättömänä tietonaan, että Suomen väkiluku ei tule koskaan ylittämään viittä miljoonaa eikä Helsingin väestömäärä tule milloinkaan nousemaan yli puolen miljoonan. Nuo molemmat rajat on ylitetty jo hyvän aikaa sitten. Väärät väestöennusteet vaikuttavat päätöksentekoon ja aiheuttavat virheellisyyttä ratkaisuihin, sillä poliitikothan uskovat "tieteilijöitten" viisauteen kuin pukki sarviinsa.

    Nykyisten elinikäennakointien yhtenä virheellisyyden aiheuttajana on ravitsemus. Ei tarvita kummoistakaan kristallipalloa, kun on nähtävissä, että pullamössö- ja roskaruokasukupolvien elinikä jää lyhyemmäksi kuin sota-aikaan syntyneitten pienten ikäluokkien ja sen jälkeisten suurten ikäluokkien elinikä. Mm. työkyvyttömyyseläkeläisten määrä on nykyään runsastumassa huolestuttavassa mitassa. On ennakoitavissa, että tulevaisuudessa varsin yleiseksi yhteiskunnalliseksi ilmiöksi muodostuu pullamössöläisten ja roskaruokalaisten kuukahtelu ennen kuin he ehtivät ikääntymään edes tavanomaiseen eläkeläisyyteen.
  19. Tämän keskusteluketjun aloituksessa korvan taustalle jäi aprikoimisen aiheeksi viittaus "tiedemiesten enemmistön mielipide"-ilmaukseen. Aivan oikein on todettu, että se enemmistö on monet kerrat ollut väärässä. Totta on myös se, että tieteilijät ovat olleet myös oikeassa. Toisaalta aikaa myöten entisen enemmistön vakuuttavalta vaikuttanut "tieto" onkin todettu virheelliseksi myös aivan yleisellä tasolla. Enemmistökin on myöntänyt erehtyneensä. Sinänsä nykyään "tiedemies" vaikuttaa vanhahkolta titteliltä, kun heitä viisaita tiedenaisiakin on ollut ja on runsaat määrät. En minä mikään feministi ole, mutta olisikohan jokin neutraali tituleeraus kuten "tieteilijä" parempi?

    Jatkuvana ongelmana on tiedon monenlaisuus. Ihan tieteelisinkin perustein jostain asiasta on olemassa erilaisia ja keskenään ristiriitaista "tietoa" ja "totuutta". Miten siinä asetelmassa pitäisi ajatella? Ainakin olisi paikallaan olla kriittinen ja varovainen, kun vedotaan "tiedemiesten tai asiantuntijoitten enemmistön" kantaan. Ihan periaatteessa tieteellinen totuus ei voine olla mikään äänestämiskysymys. Jos niin olisi, silloin tiede olisi poltiikkaa. Tietysti torikokouksiakin on pidetty demokratian yhtenä ilmentymismuotona.

    Ikävä kyllä poltiikan ja tieteen keskinäinen sekaantuminen on ollut ja on yleistä. Muistan hyvin, kuinka 1970-luvulla Suomen väestö- ja tilastotieteilijät eli maan parhaat ja pätevmmät asiantuntijat olivat sillä kannalla, että Suomen väkiluku ei tule koskaan ylittämään viittä miljoonaa eikä Helsingin väestömäärä tule milloinkaan nousemaan yli puolen miljoonan. Nykyään tiedämme realistisena todellisuutena, että nuo tieteilijät olivat väärässä. Kuitenkin heidän vakaa ja vakuuttava kantansa vaikutti jopa käytännön politiikkaan, väestön kehitykseen liittyviin ratkaisuihin tulevaisuutta koskien. Samaa voitaneen todeta 1990-luvun "ilmastotietämyksen" kohdalla, kun tietyissä ilmastonmuutospiireissä "asiantuntijat" tiesivät, että Suomenlahti ei tule enää meidän aikanamme jäätymään ilmaston lämpenemisen seurauksena. Sen "tiedon" perusteella politiikassa alettiin ajatella, että kohta meillä ihan lähitulevaisuudessakaan ei enää tarvita talvella jäänmurtajia aikaisempaan tapaan. Ja se vaikutti investointipoltikkaan. Esimerkkejä tieteellisten totuuksien metsään menemisestä riittää pilvin pimein.
  20. Meillä Suomessa "virallisen" kokonaiskolesterolin tason ylärajan suositus on viitostasolla. Monissa sivistysmaissa "normaaliksi" hyväksytään korkeampi lukema. Ainakin lääkkeitten valmistajat ynnä markkinoitsijat lienevät tyytyväisiä meidän kovin matalaksi painettuun alarajaamme. Kauppa käy ja raha liikkuu. Euroviisuilijamme lauloivat: "Kylhä työlki ellää, mut kaupal rikastuu..."

    Kun itselläni oli runsas vuosikymmen sitten kolesteritaso liian ylhäällä, niin ryhdyin sortteeraamaan ravitsemustani ja kolesterolitaso aleni. En alkanut varsinaiseksi karppaajaksi, sillä pidin mm. viljatuotteet ja perunan mukana ravintokokonaisuudessa. Vilja kuitenkin kokojyvämateriaalia. Olennaista on ollut sokerin ja suolan vähentäminen. Jotenkin siinä samalla on myös alkoholin käyttö jäänyt varsin vähäiseksi ja se taitaa ymmärtääkseni liittyä sokerin määrän pienenemiseen ravinnossa. Kaikkineen kohtuus arvossaan.
    21. 26 / 57
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt