waskihanska

Vapaa kuvaus

O: Rahvasmainen, omasorttinen, globaalisuutta syynäilevä, kotona viihtyvä ja kotikentän sananvaltaa arvostava, hätäilemätön suomalainen eläkeläinen, uskontoihin uskomaton valikoitsija, vankasti aviossa. - Sota-aikaiseen syntyperään kuuluu lukeutuminen pieniin ikäluokkiin. Suuret ikäluokat tulivat sitten seuraavassa vaiheessa sotimisen päätyttyä. - Taka-ajatuksena valveutumiseen pyrkiminen sekä astelu murtomailla, poluilla, turuilla ja toreilla vakaasti ja vapaasti omat saappaat jalassa. ¬: Miljoona euroa (kuusi miljoonaa entistä Suomen markkaa) tosiaan laittaisin säästöön ja harkiten käyttäisin varoja mielekkäisiin tarkoituksiin. - Ensimmäiseksi hankkisin täältä Koti-Suomesta järvenrannalta hehtaaritontin ja rakentaisin jalasmökin - taustamusiikkina tuulen humina, aaltojen kohina ja sateen ropina. Yleisemmin musiikkimakuna loivan oloinen kotimainen ja vaikkapa fado. - Vaikka minulla ei miljoonia olekaan, verotin itse säästöpossuani ja ostin hiukan osakkeita, jotka ovat juuri nyt halpoja. Houkutus kokeilla sitä sijoittamista oli liian suuri. Nyt pitää vain odottaa, että vuosien mukana ajat paranevat ja osakkeitteni arvo nousee. O Paikoilleen jämähtämisen tehokkainta ehkäisyä ja torjuntaa on lähteminen kotimaan kierrokselle asteikkona Helsinki ja sivukulmakunnat ynnä kaikki siltä väliltä. Silloin tällöin ulkomailla käymisen jälkeen on aina parasta takaisinpaluu. - Suomen rantamaisemissa voisin viipyä loputtomiin kesät talvet, syksyt keväät. Meidän säämme ovat vaihtelevaisia ja käyvät minulle laidasta laitaan. - Sähköpostin saaminen ilahduttaa ja asioitten aprikointi, ruotiminen kiinnostaa. - Siis: o Vuodet eivät ole veljeksiä, sanottiin entisaikaan, mutta pitäisiköhän nykyään tasapuolisuuden merkeissä vertailla, jotta sisaruksia. Säätieteilijöitten sanomisia krtisoin joiltakin osin. He puhuvat mm. sateen uhkasta, vaikka kyseessä olisi täkäläisen ilmanalan tavanomainen vaihtelevaisuus. Ja osaa se painettu sanakin. Joku lehtimarkkinoinnin mainoslööppi yritti äskettäin väittää hyytävän kylmyyden tulevan Suomeen pohjoisesta. Ja lämpömittari painui peräti lähelle nollaa plussan puolella. Joka tapauksessa meikäläisäijä hyvillä mielin nyt niin kuin yleensä muinakin vuodenaikoina. Ruoka & juoma: lanttukukko, läskisoosi, uunimakkara, Karjalan paisti, uunijuusto, patasapuskat; maito, vesi, Sahti Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: --- Hakusanat: politiikka, yhteiskunta, Matkailu, kirjallisuus, mökkeily, sienestys, ystävyys, filosofia

Aloituksia

309

Kommenttia

1140

  1. No joo...! En minä tässä ole ajatellut erityisesti ruotsalaisia tökkiä tikulla minnekään päin. Aivan oikein itsekehityksen aihetta myös meillä itsellämme. Vaikka esim. median sisällöntuottajilta eli toimittajilta ei olekaan kohtuullista edellyttää ylettömän monien kielten varsinaista osaamista, niin jokunen ilmiö siellä usein kuitenkin särähtää korvaan ja useimmiten tietysti television ohjelmissa.

    Hämmästyttävän monesti joutuu huomaamaan, mitenkä saksalaisia erisnimiä lausutaan osaamattomalla tavalla. Ruotsin kielestä tulee kompastukivi, kun mm. Burg ja Berg lausutaan väärin ruotsalaisittain Burj ja Berj. Semmoinen lausuja paljastaa yleissivistyksensä vajavaisuuden. Kun kohdalle osuu esim. München, niin kuulostaa liki arpajaisilta, jotta tuleeko sieltä oikein lausuttuna "ch" eli saksan ich. Usein sieltä tulee Münkken tai Münssen. Onhan noita havaintoja.

    Muistan aikoinaan omassa nuoruudessani meillä oppikoululaisilla olleen suoranaisena harrastuksena opetella erilaisten kielten erisnimien lausumista kuta kuinkin oikein. Meillä oli jonkin aikaa maantiedon opettajana eräs vanha maisteri, joka hallitsi mm. unkarilaiset nimet ja hänen ansiostaan muistan edelleen, että Debrecen lausutaan Däbrätsän ja Kecskemét suuunnilleen Kätskämeet, jne. Kiinnostaneeko nykyajan koululaisia enää monenlaisten vieraitten kielten erisnimien lausumisen oikeellisuus? Kehityksenhän uskotaan kehittyneen ja edistyksen edistyneen.
  2. Minulle on epäselvää, missä muodossa tuo Kyproksen 200 miljoonaa oikein on tai tulee ehkä olemaan olemassa? Ettei eduskunnassa vain kävisi sillä tavalla, että rahan Kyprokseen kuskaamisen moitiskelijoille ministerit (ensimmäisinä Urpilainen ja Katainen) ilmoittaisivatkin, että yhtään sentin senttiä ei ole Kyprokseen mennyt eikä menemässä. Kaiken aikaa kuitenkin puhutaan 200 miljoonasta ja ministerit kilvan hehkuttavat, mitenkä vähän on 200 miljoonaa eli Suomi pääsee helpolla. Semmoista puhetta on kuultu ja nähty aikaisemminkin näissä asetelmissa.

    Kun meneillään on keskustelu yhteisöveron alentamisesta 22 prosenttiin, niin on arvioitu (varmaankin valtiovarainministeriön viranhaltijat ovat laskeskelleet), että siitä veronalennuksesta koituisi 200 miljoonan ammottava aukko valtion budjettiin ja sen aukon tilkitsemiseksi on ehdoteltu muitten verojen korottamista ja/tai sosiaalisten siirtotulojen leikkaamista. Kun nyt kuitenkin tuo Kyproksen 200 miljoonaa ilmeisesti näyttäisi löytyvän valtion kassasta varsin vaivattomasti, niin ehdotan seuraavaa:
    - Jätetään Kyproksen 200 miljoonaa tänne Koti-Suomeen ja tehdään siitä se tilke, jolla yhteisöveron alentaminen 22 prosenttiin kuittaantuu! Samalla elinkeinoelämä saa haluamansa piristysruiskeen ja työllisyys kohenee sekä valtiokin saa sitten enevän palkkakertymän verotuksen kautta lisää verokertymää.
  3. Merkillisen kummallista suomalaisten lyhytnäköisyys sekä poliitikkojen että liike-elämän tahoilla. Ja voihan vielä kansaakin syyllistää, kun ovat äänestäneet nykyisten hallituspuolueitten nössöjä poliitikkoja päättäjien paikoille. Masentavaa on seurata nykyistäkin menoa Kataisen hallituksen aikana. Mitään korjausta ilanteeseen ei näytä olevan tulossa, kun vallanpitäjät katseella seuraavat ulkomaalaisten suorittamien valtauksien laajentumista.

    Jos seuraavat eduskuntavaalit järjestetään vasta runsaan kahden vuoden päästä keväällä 2015, niin sinne on pitkä matka. Massiivisessa mitassa kerkiävät ulkomaalaiset suomalaista maata ja mantua omimaan. Murheellista!

    Ruotsissa on osattu olla kaukomielisiä ja tosiaankin osattu Suomea paremmin huolehtia oman maan eduista. Samoin Venäjällä Putinin aikakaudella on oman valtakunnan luonnonvarat ymmärretty pitää valtiovallan erityisessä suojeluksessa. Jeltsinin aikanahan ulkomaalaiset olivat jo pääsemässä mielivaltaisesti temmeltämään laajalla Venäjän maalla.
  4. Kovasti olen yrittänyt hakea tuosta omasta avauksestani ruotsin kieleen viittaavaa kohtaa, mutta en löydä edes itse. Kiitokset kuitenkin arvoisille osallistujille! Sinänsä tiedän kyllä olevani henkilökohtaisesti hyvin, hyvin kriittisellä kannalla pakkoruotsia kohtaan, mutta se ei ole asianani nyt tässä yhteydessä.

    Kun kerran kuitenkin olen juttua jatkamassa, niin mieleeni juolahtaa uuden tekemisen mahdollisuus. Jos vakuutusyhtiöt eivät tarjoa matkavakuutuspalvelua 80-vuotiaalle ja sitä vanhemmalle väelle, niin ainahan asian voi järjestää uuden toimijan avulla.

    Jos ikääntyvien ihmisten matkavakuutuksien hoitamista varten asialle alkaisi Kela eli Kansaneläkelaitos, niin tilanteen korjaus voisi tapahtua varsin luontevasti. Kelan toimistoihin sisustettaisiin uusi kulmaus matkavakuutustoimintaa varten ja pestattaisiin asiaa hoitamaan uutta henkilökuntaa, ellei jo nykyään työssä olevan Kelan virkailijakunnan toimestakin tehtävä hoituisi.

    Kela on periaatteessa jo ennestään vakuutusalalla toimiva instanssi. Nykyiset vakuutusyhtiöt eivät voisi heittäytyä mustasukkaisiksi, jos kerran eivät itse halua tätä hommaa hoitaa. Ikäväen yhetystiedotkin ovat Kelassa jo kuta kuinkin valmiina tiedostona ja rahalaitosten tilinumerotkin hallinnassa. Tietysti tarjolla olisi sekin sauma, että samaan Kela-yhteyteen perustettaisiin myös uusi "Kansan Pankki" entisen Postisäästöpankin jättämän aukon ja sosiaalisen tilauksen hoitamiseksi. Ovathan nykyään vakuutuslaitokset ja pankit ylipäätäänkin yhteen kimppaantuneet.
  5. Onpa niin kiinnostava ajatusten vaihtamisen ketju. että lueskellessa osallistumisen kiusaus äityy ylivoimaiseksi. Jokunen tuumailun paikka mielessä.

    - Sotimisista yleensä juohtuu mieleen 1700-luvun "Hattujen sota", mikä päättyi Ruotsille (ja saman tien suomalaisten asuma-alueelle) huonosti. Ideanahan oli se, että Ruotsissa Hattupuolue tavoitteli takaisin v:n 1721 Uudenkaupungin rauhassa Ruotsin menettämää suurvalta-asemaa. Suomessa säätyläiset olivat kriittisemmällä kannalla ja erityisen kriittisiä oltiin itäisimmässä Suomessa. Sovinnollisuus ei kuitenkaan ollut valttia ja sitten kävi niin kuin kävi eli kehnosti. Ruotsin raja siirtyi yhä lännemmäksi Kymijokeen.

    - Talvisotaa edeltäneitten tapahtumien osalta on mahdotonta tietää, miten olisi myöhemmin käynyt, jos olisi tehty toisenlaisia päätöksiä kuin mitä tehtiin. Silti aina voi aprikoida tilanteita ja vaihtoehtoisten valintojen seurauksia yrittää tuumiskella. Olisiko Neuvostoliiton esittämiin vaatimuksiin suostuminen eli neuvotteluratkaisu ennen Talvisotaa johtanut rauhan säilymiseen Suomen ja Neuvostoliiton välillä? Baltian maillekin kun kävi niin kuin kävi eli huonosti.. Molotovin ja von Ribbentropin sopimuksen salaisessa lisäpöytäkirjassa koko Suomi oli merkattu Neuvostoliiton etupiiriksi. Entä jos Suomi olisi tehnyt tuon Moskovan ehdottaman erityisjärjestelyn jo aikaisemmin (Jartsevin aloitteen pohjalta) ennen Molotovin ja von Ribbentropin sopimusta? Kaikkiin kysymyksiin on mahdotonta tietää vastausta.

    - Talvisodalla oli kansainvälistäkin merkitystä. Puna-armeijan tila paljastui kuviteltua huonommaksi. Siitä Hitler sai innostuksen puuskan lähteä hyökkäämään Venäjälle aikaisemmin kuin oli suunnitellut eli ryhtyi kahden rintaman sotaan. Alkajaisiksi Hitler miehitti Tanskan ja Norjan. Siitä seurasi "huolto-operointi" Ruotsin ja Suomen kautta Pohjois-Norjaan. Ja Suomeen asettui Saksan armeijan etappijoukkoja. Kuvioon kuului pari henkilökohtaista piirrettä. Saksassa jo mainittu ulkoministeri Joachim von Ribbentrop kannatti Yhteistyötä Neuvostoliiton kanssa, jonka ansiosta Berliinin-Moskovan akseli olisi päässyt hallitsemaan koko Eurooppaa ja laajemminkin eli nykyään puhuttaisiin globaalista maailman herruudesta tavoitteena. Hitler oli kuitenkin Neuvostoliittoon hyökkäämisen kannalla. Stalin puolestaan otti Talvisodasta niin itseensä, että ei voinut antaa anteeksi häntä kansainvälisesti nöyryyttäneille suomalaisille, vaan halusi kostaa. Sitten muutaman vuoden mittaan kuitenkin kuviot menivät niin kuin menivät. Rankasti siipeen saaneena Suomi pääsi irtaantumaan sodasta syyskuun alussa v.1944, vaikka Lapin sota olikin sitten vielä seurauksena. Itsenäisyytemme säilyi joskin aika lailla kolhiintuneena.

    - Paasikivi on todennut muistaakseni jossain yhteydessä, että Moskova ei ole mikään raastuvanoikeus.

    Kun nykyään olemme mukana EU- ja euroraha-aluesysteemeissä, niin kyllä meininki jo hirvittää. Venäjän vallan aikanakin autonomiselle saatiin Suomelle oma raha markka käyttöön n. 150 vuotta sitten Venäjän ruplan rinnalle. Kun nykyään joku ehdottaa omaa markkaa euron rinnalle, niin häntä kunnioitetaan luonnehdinnalla änkyröitsevä impivaaralainen.
  6. Mieli ymmyrkäisenä tässä joutuu seuraamaan menneessä ajassa eläjien käymää ilmeisesti vakavan asialliseksi kuviteltua sananvaihtoa euron devalvoimisesta. Eivätkö osallistujat tiedä tai ymmärrä, että euro rahana ja valuuttana kelluu? samalla tavalla kelluvat valuutat yleensä tänä nykyisenä maailman aikana. Kelluvaa valuuttaa ei devalvoida eikä revalvoida, koska kelluvan valuutan arvo muuntuu kulloisenkin markkinatilanteen mukaan.

    Jos valuutta olisi määritelty arvoltaan kiinteäksi tai vaikkapa johonkin enemmän tai vähemmän ahtaaseen valuuttaputkeen, niin silloin tuo mahdollisen arvon muuntamisen tarve toimenpiteeksi muunnettuna tarkoittaisi devalvoimista tai revalvoimista. Niin tapahtui Suomen markalle 1990-luvun alkupuolella Esko Ahon hallituksen aikana. Sen jälkeen Suomen markka pantiin kellumaan ja siitä alkoi maamme taloudellinen elpyminen. Vuosikymmenen loppuun eli vuosisadan ja vuosituhannen vaihteeseen mennessä Suomen talous olikin jo oivallisessa kunnossa.

    Omaa valuuttaansa kelluttavat nykyään Ruotsi, Norja, Tanska, Sveitsi, Iso-Britannia, USA, Japani, jne. eli valuutan kellutus on globaali ja hyvä menettely. Euron kohdalla kiinteä arvon määrittely tapahtui silloin, kun siirryttiin eurorahajärjestelmään ja sen aloituksen jälkeen euro on kellunut. Ei tarvita mitään devalvaatiota eikä revalvaatiota. Ongelmat aiheutuvat eurorahapäsmäreitten omista hölmöilyistä. Kelluva valuutta reagoi pöhköilyihin niin kuin sen kuuluukin reagoida.
  7. Monella tavalla hankalia ovat kielisuhteet. Oma asennoitumisena on semmoinen, että suhtaudun myönteisesti erilaisiin kieliin ja luonnolisesti oma äidinkieleni suomi on erityisasemassa. Ruotsin kieleen yleisen imapiirin tasolla suhtautumista sotkee tolkuttomasti pakkoruotsi maamme koululaitoksessa. Totta kai pakkoruotsi pitää poistaa. Vasta sen jälkeen voimme asennoitua asiallisesti ruotsin kieleen.

    Suomen lisäksi haluaisin nostaa erityisasemaan meillä Suomessa heimokielemme viron, jonka harrastaminen ja opiskelu on jäänyt hämmästyttävän vähälle myös lähimpien kahden vuosikymmenen aikana. Ruotsin kohdalla tekee mieli aika lailla ihmetellä sitä ilmiötä, että ruotsalaiset siis varsinaisessa Ruotsissa eivät ole erityisen kiinnostuneita Suomesta eivätkä suomen kielestä. Lieneekö niin, että Ruotsissa ei taideta arvostaa suomenkielistä suomalaisuutta mitenkään erityisen korkealle eikä pidetä tärkeänä luoda yhteyksiä Suomeeen suomeksi?
  8. Maaseudun Tulevaisuus uutisoi juuru nyt, mitenkä geenimuunnellun rehun käyttö on roimasti yleistymssä meillä Suomessa. Erityisesti sian ja siipikarjan lihan tuotanto mainitaan MT:n uutisoinnissa geenimuunnellun rehun lisääntyvinä käyttäjinä. Mieleen ulee, että pitäisiköhän asiasta nostaa oikein kunnon ruotimiskeskustelu?
  9. Palataanpa ajassa vaikka 10.000 vuotta taakse päin. Silloin Pohjois-Euroopan ja Fennoskandian historiassa vallitsi Joldia- vaihe. Mannerjää nykyinen Köli-vuoristo keskuksenaan peitti koko nykyisen Ruotsin eteläisintä osaa (Skoonea) lukuunottamatta. Jää peitti nykyisen Itämeren alueen pohjoisosan nykyistä Gotlannin saarta myöten. Nykyinen Länsi-Suomi oli jään peitossa. Nykyisen Suomen karttaan verrattuna jäätöntä saaristoa oli Forssan-Kouvolan vyöhykkeellä ja sitten idempänä niin ikään sulaa maata yhtenäisenä mantereena. Mannerjää ulottui keskisessä Nyky-Suomessa Padasjoen-Mikkelin tasolle. Karjalassa maata oli näkyvissä Nyky-Joensuun itäpuolella nykyistä Lieksaa myöten. Etelämpänä Joldiameri oli sulana ja siitä yhteys nykyiseen Pohjanlahteen Jään peitossa olleen Ruotsin eteläpuolitse. Sulaa maankamaraa oli esillä myös Jäämeren rantamilla pohjoisessa.

    Ihmisasutusta oli pohjoisessa eli saamelaisten esikantaheimo ja asuttavaa jäätöntä maankamaraa oli sieltä etelään päin yhtenäisenä vyöhykkeenä eli nykyinen Viena, koko Itä-Karjala ja nykyinen Etelä-Karjala sekä Karjalan kannaksen kautta koko laaja mantere eli Baltia ja koko Nyky-Venäjä, jossa ei kuitenkaan siihen aikaan asunut slaavilaisia heimoja, vaan lähinnä suomensukuista väkeä ja vielä etelämpänä alueen nimikkeenä esim. Sarmatia ja monta muttakin myöhempää historiallista nimikettä.

    Sulaa maata oli siis näkyvissä Kölin jäätikkökilven itä- ja eteläpuolella. Kuitenkin mm. nykyisen Ruotsin keskiosa oli kokonaan jään alla ja siinä eteläpuolella velloi valtoimenaan Joldia-meri.

    Rohkenen väittää, että tuolloisen Joldia-kauden aikaan nykyisen Itä- ja Kaakkois-Suomen alueella asui ihmisiä ja varmasti heillä oli ihan oma ravintotaloutensa, johonka Nyky-Ruotsin alueelta ei tullut yhtään mitään vaikutteita, koska niitä vaikutteita ei siunautunut asumattomalta mannerjäätiköltä.

    Myöhemminkin mannerjään vetäytyessä monina eri vaiheina nykyisen Itämeren ja Pohjanlahden kohdilla oli nykyistä laajempi vesi- ja/tai merialue, mikä siihen aikaan erotti enemmän kuin yhdisti. Jäätikön alta paljastuneelle ja vedestä kohonneella maalle asumaan ja elämään asettunut väki saapui vaikutteineen idästä ja etelästä. Ja kuten jo edellä totesin silloisen väestön ravintotalous oli varmastikin erittäin omakantaista ja koostumukseltaan riista- ja kalaperäistä, johon koostumukseen kasvillisuus toi oman lisänsä.
  10. "Rikastuminen jokaiselle mahdollista" -otsake on haasteellinen käyttääkseni nykypoliitikkojen terminologiaa. Toinen sopiva ministerifraasi olisi "tahtotila". Periaatteessa nuo fraasit ovat sisällöltään kelvollisisa, vaikka vallanpitäjien käyttäminä ideana lienee monenlaisia fraaseja heittelemällä päästä pälkähästä, kun joku kyselee hankalan ikäviä.

    Politiikka on aivan olennainen alue. Rikastumisen tai sanotaanko vaurastumisen kohdalle olennaista ovat myös pelisäännöt, mitkä ovat poliitikkojen laatimia. Kun puhutaan tavallisen väen rikastumisen ja vaurastumisen mahdollisuuksista, niin samalla pitäisi tarkatella myös poliitikkojen kiinniniittaamia säädösraameja.

    Jos tarkoituksena olisi tavallisen kaiken kansan vaurastumisen mahdollisuuksien edistäminen, niin mm. verotussäädöksiä pitäisi uudistaa. Osinkojen ja myyntivoittojen verotus ovat kuvaavia esimerkkejä. Kun politiikassa viriää keskustelu osinkojen ja myyntivoittojen verotuksesta, niin hämmentävän herkästi monen poliitikon suusta kuuluu julistusta, jonka mukaan on aivan oikein kiristää osinkojen ja myyntivoittojen verotusta, jotta rikkaat saadaan maksamaan veroa nykyistä enemmän. Se semmoinen julistus on kovin ahdasasenteista.

    Osinkojen ja myyntivoittojen verotuksen kiristäminen sattuisi pahasti myös tavalliseen säästäväiseen kansaan. Tiedämme, mitenkä meillä Suomessakin monien yhtiöitten osakkeet tunnetaan kansanosakkeen nimityksellä. Niitten yhtiöitten osakkeita siis omistavat laajassa mitassa yksityiset kansalaiset, kotitaloudet, tavallinen väki. Sama pätee myyntivoittoihin. Kun tavallinen kansa tekee kauppaa eli myy jotain, niin verottaja on siinä välissä ja olisi varsin oikeaan osuvaa luonnehtia tuota verottajan ottamaa myyntivoiton osuutta "ansiottomaksi". Kun vuosien mittaan muodostunutta myyntivoittoa verotetaan, niin siinä on mukana myös inflaation vakutus (asia ollut esillä tässäkin keskusteluketjussa), mutta verottaja ei ota sitä huomioon. Kyllä se sattuu tavalliseen säästäväiseen kansaan, joka pyrkii rikastumaan, vaurastumaan.

    Rahvaan kannalta tarkasteltuna verotussäädöksiä olisi reivattava kevyemmiksi kiristämisen sijaan. Valtion taloudessa olisi vastaavasti karsittava menopuolta ja käyteltävä punakynää ennen muuta ulkomaille valuvan rahan kohdalla. Kotimaassakin säästöä syntyisi jos julkisvalta oppisi edes rakentamaan kunnolla niin, että ei tehtäisi sutta ja sekundaa eikä rakentamisbudjetteja ylitetettäisi nykyiseen liki "käytännöksi" muodostuneeseen tapaan.
  11. Kirjoitanpa näin jälkijunassa hiukan kommenttia sinulle Arvoisa Koroljov. Olen tainnut minäkin käyttää tuota samaa ilmausta, että kumartaminen Länteen päin on samalla pyllistämistä Itään. Ja juuri se Itään päin pyllistys vaikuttaa joskus olevan varsinaisena tarkoituksenakin.

    Puolueettomuus tarjoaa mielestäni otollisen lähtökohdan itsenäisen toiminnan rakentamiselle ja harjoittamiselle. Joku sanoo, että eihän sitä itsenäisyyttä enää nykymaailman aikana voi olla ja että se olisi pysähtyneisyyden aikaan kuuluvaa ajattelua. Puolueettomuus ja tasapuolinen vuorovaikutus kaikkien naapureittemme kanssa tarjoaa ymmärtääkseni paremmat lähtökohdat omilla jaloillaan seisomiselle kuin yksioikoinen esim. EU-kytkös ja vielä pahempana Nato-lieka.

    Arvioin, että myönteisen vuorovaikutuksen harjoittaminen Venäjän kanssa onnistuu parhaiten, kun me suomalaiset päätämme itse omista asioistamme ja kun tosiaankin harjoitamme monipuolista vuorovaikutusta kaikkien naapureittemme kanssa. Länteen kalleellaan olevassa EU-liturgiassa omista eduista huolta kantava kansallinen politiikka on haluttu leimata ja leimataankin "turmiolliseksi nationalismiksi". Siis perinteinen suomalainen isänmaallisuus olisikin muka pahe nykyisenä aikana. Oman kansakunnan asioista huolen kantaminen olisi haitallista asennoitumista! Aikoihin on eletty. Muut maat saavat kyllä ajaa härskisti omia etujaan EU-alueellakin eikä meidän EU-nöyrä valtamediamme niitä maita kelvottomiksi luokittele. Omituisella tavalla oman Koti-Suomen arvostamisen mollaaminen on muodostunut suoranaiseksi muodikkaaksi trendikkyydeksi.

    Lopuksi haluan väittää, että selkä suorana ja pää pystyssä isänmaallisesti toimimalla me suomalaiset saamme arvostusta myös muualla, sekä Idässä että Lännessä. Ei Venäjälläkään nöyristelijöitä eikä matelijoita arvosteta eikä kunnioiteta.
  12. Kokemusvuosien myötä kertyneen tietotaidon vähättely ja mitätöinti kertoo paljon itse vähättelijöistä ja mitätöijistä, heidän henkisestä tasostaan. Kyseessähän ovat siis yritysten omistajat, toimitusjohtajat ja työhönottajat, pestaajat. Pätevä ja ammatitaitoinen työtön syrjäytetään työmarkkinoilta. Tilanteen ratkaisijoiksi ovat useimmiten päässeet nuorehkot päällepäsmärit, jotka eivät halua pitää itseään pätevämpää väkeä firmassa eivätkä itseään päteviä työttömäksi joutuneita työnhakijoita töihin pestata. Kysymys on siis yleisestä työpaikkakulttuurin ilmapiiristä meillä Suomessa. Samaan aikaan kuullaan hurskastelevia puheita yhteen hiileen puhaltamisesta, ym. kulissilöpinää. Toisaalta onhan olemassa myös ilmapiiriltään kelvollisia yrityksiä pätevine johtajineen, mutta niitä firmoja ja semmoisia työpaikkapäättäjiä soisi olevan runsaamminkin.
  13. Tuossa Iltalehden jutussa ei tehdä eroa maan omistamisen ja maan vuokraamisen välillä. Puuroja ja vellejä ei ole eroteltu toisistaan. Tämä minun ideani on yksinkertainen eli, kun Venäjällä esim. entisillä Suomen alueilla ei onnistu maan ostaminen siinä omistusmielessä kuin mitä meillä Suomessa maan omistus on, niin tarjotaan venäläisille Suomessa sitä samaa menettelyä kuin mikä heillä on voimassa siellä Venäjän puolella. Ja tehdään meillekin se laaja "kieltovyöhyke".

    Sinänsä olisi aiheellista tarkistaa alkuperäislähteistä se, miten Venäjällä "maanomistus", "maanvuokraus" ja "maakaupat" ymmärretään. Sitä varten olisi osattava venäjää ja siis kaivettava esiin Venäjän lainsäädäntö sekä se luettava alkuperäiskielellä. Totean, että ei se minultakaan onnistu, koska en venäjää osaa. Olen siis toisen käden tietojen varassa näissä kirjoittelemisissani. Kuvaan kuuluu, että toisen käden tiedot ovat vajavaisia ja usein myös keskenään ristiriitaisia.

    Tuo "suojavyöhykkeen" tekeminen Venäjän puolelle Suomen vastaisille rajoille ja laajalti myös maan pohjoisosiin on meillä ymmärretty ilmeisen suppeasti, liian ahtaasti ajateltuna vain suomalaisittain. Olisi aiheellista muistaa, mitenkä 1990-luvulla norjalaiset olivat jo katselemassa mm. Arkangelissa maisemia mielessään tsaarin vallan aikainen norjalaisten vahva taloudellinen jalansija Jäämeren rannikoilla. Tuo norjalaisten "uusinvaasion kehittely" tapahtui siis Jeltsinin aikana. Sen jälkeen Putinin aikana Venäjä päätti tulpata mokomat aivoitukset ja siinä tulppaustoimessa on tehokkaana menetelmänä mm. tuo laaja maanomistuksen ja myös maan vuokraamisen kielto.
  14. Tuohon maanomistus- ja vuokrausasiaan olisi mahdollista tehdä yksinkertainen ratkaisu. Meille Suomeen pitäisi tehdä samanlainen systeemi venäläisiä varten kuin Venäjälläkin on tilanne suomalaisten suhteen. Siis koska Venäjällä ei tiettävästi tunneta maanomistusta sillä samalla tavlla kuin meillä, niin toimittaisiin vuokraamisoikeuksien kaupallisen terminologian merkeissä samalla tavalla kuin Venäjällä toimitaan. Siis meillä Suomessa venäläiset saattaisivat ostaa esim. 50-vuoden (tai 49-vuoden) tai 100-vuotisen (tai 99-vuotisen) vuokraoikeuden. Koska tuo vuokratun maankin oikeuden ostaminen on tosiaankin suomalaisilta kielletty Suomen lähialueilla, niin samalla tavalla vastaavan suuruusluokan alueella kiellettäisiin venäläisten oikeus vuokrata maata täällä Suomen puolella. Käytännössähän se vastavuoroisuus tarkoittaisi kuta kuinkin koko Suomen alueen määrittelyä kieltoalueeksi venäläisiä ajatellen, sillä niin laajoja alueita on tiärajan takana suomalaisilta maanvuoraajilta estettynä. Jos EU:n taholta alkaisi ilmaantua jotain esteitä tämmöiselle menettelylle, niin sitä huonompi koko EU:n ja Suomen suhteelle.
  15. Kiinnostavaa ja tasokasta keskustelua tuolla Akateemisessa talousblogissa, vaikka tuo nimenomainen linkki onkin jo kesältä 2010, niin siinä on myös tähän aikaan v:n 2013 helmikuulla pätevää asiaa.

    Näinä aikoina on merkittävänä ilmiönä todettavissa venäläisten tänne Suomeen suuntautruva enenevä ostosmatkailu myönteisenä ilmiönä. Elävän elämän todellisuuden tasolla siis tapahtuu vuorovaikutusta suoraan ihmisten harjoittamaa Suomen itärajan ylitse ilman "valtiojohtoista suunnitelmallisuutta".

    Toki kuitenkin haluan ilmaista oman kantani maakauppa-asiaan ja vaatia siinä suhteessa täyttä vastavuoroisuutta. Jos suomalaisille ei sallita selkeää maanosto-oikeutta (pitkäaikainenkaan vuokrasopimus ei ole sama asia) esim. viime sotien seurauksena itärajan taakse jääneillä alueilla, niin ei meidänkään tarvitsisi sallia venäläisille maanosto-oikeutta täällä Koti-Suomessa.

    Joka tapauksessa lisääntyvä kansalaistason kontaktointi venäläisten kanssa vaikuttaa jo Suomen kansantalouteenkin piristysruiskeena, joka voi muodostua pitkäjänteiseksikin, elleivät meidän euro- ja Nato-kouhot poliitikkomme sörsselöi asioita vaikkapa Nato-jäsenyydellä ja idänsuhteitten tärvelemisellä. Rakentava vuorovaikutus syntyy pitkän ajan myötä, mutta myönteisyyden tärvely onnistuu hetkessä.
  16. Alankomaissa sentään uskalletaan nostaa kissa pöydälle toisin kuin meillä Suomessa, jossa pääministeri liittolaisineen rajoittuu suitsuttelemaan EU:n ja euroraha-alueen jäsenyyttä ainoana vahtoehtona. Manner-Euroopassa sentään jopa vallanpitäjät kykenevät havaitsemaan muitakin vaihtoehtoja.

    Tässä yhteydessä sopii tarkastella myös meidän suhtautumistamme Venäjään. Juuri tänään 8. helmikuuta AD 2013 Elina Ranta kirjoittaa Taloussanomissa, mitenkä Ruotsia vaivaa vaistonvarainen Venäjä-pelko toisin kuin Suomea. Hän pohtii Telia-Soneran tilannetta ja firman johtajan eroa idän yhteyksien valossa.

    Tuossa jo edellä tämän ajatustenvaihtoketjun alkupuolella totesin Viron ilmapiirissä vallitsevasta Venäjä-vieroksunnasta. Täsmennyksenä ja yhtenä kiinnekohtana sen "naapuruussuhteen" osalta on todettavissa, mitenkä Viro haluaa rajoittaa Venäjän osuuden kaupastaan enintään kymmenen prosentin vaiheille, jotta Venäjä-kytkös ei muodostuisi "liian vahvaksi".

    Me suomalaiset voimme, Suomi voi kenties sittenkin kaikista asenteellisista rasitteista huolimatta harjoittaa vuorovaikutusta Venäjän kanssa myönteisemmin ja nimen paremmassa hengessä kuin naapurimme Ruotsi ja Viro. Jokainen asiasta kiinnostunut valveutunut yksilö ja taho näkee jo karttaa silmäilemällä, mitenkä Venäjän kanssa harjoitettavassa kanssakäymisessä on meillä suuri voimavara, potentiaalinen mahdollisuus. Hankalana esteenä tälle myönteisyydelle vaikuttaa olevan euro-uskovaisten vimmattu hinku kumarrella Brysseliin ja samalla pyllistellä Itään päin.
  17. Sama näkemys minullakin noitten lupatarkastajien osalta eli semmoista kyyläämistouhuahan se oli. Tässä nykysysteemissä eli verona kerättävä mediamaksu aiheuttaa puolestaan sen ongelman, että Yleisradion ei tarvitse "pelätä" katselijoitten ja kuulijoitten reaktioita, näkemyksiä ja tuntemuksia. Sen lupamaksun aikana oli aina mahdollista, että kansa saattoi ruveta joukolla kapinoimaan ja uhata lupamaksun maksamatta jättämisellä. Nykyiseen systeemiin pitäisi saada jonkinmoinen "uhka", jotta Yleisradion pomot eivät alkaisi tekemään ihan mitä tahansa ohjelmia ja välittää piut paut ihmisten toiveista. Oireita on havaittavissa eikä nykyinen peräänkatsomisen järjestelmä ilmeisesti huolehdi riittävässä määrin "ohjeistuksesta". Olen siis sillä kannalla, että ohjelmia olisi tehtävä kaikelle kansalle sen monisorttisuudessaan. Nykymeininki on vähän liikaa tingeltangelia ja kilpailukiekkumarallakkaa.
  18. Historian tutkimuksen kenttäkohteena Suomen EU-jäsenyyteen johtanut politiikka ja siihen liittynyt kampanjointi mediaa myöten tarjoaa liki ehtymättömän tutkimusalueen. Siihen yhteyteen kuuluu luonnollisesti myös mm. eduskunnan perustuslakivaliokunnan osuus EU-jäsenyysasian käsittelyssä. Kaikki aineisto on aiheellista tuoda julki ja ruotia perin juurin.

    Tuon keskustelun aloitukseni yhtenä lähestymiskulmana on tarkastella tasavallan presidenttiä instituutiona sekä toisaalta presidenttiä henkilönä omine poliittisine asenteineen ja mielipiteineen, puoluetaustoineenkin. Nykyinen presidentti Sauli Niinistö on toiminut kokoomuslaisena aktiivipoliitikkona pitkät ajat. Tuo hänen tuore kannanottonsa EU-kansanäänestystä koskien on selkeästi kokoomuslaisen poliitikon kannanotto. Ainakin sitä ja suorassa linjassa siihen ideologiaan.

    Instituutiona "Tasavallan presidentti" on koko kansakunnan ja koko tasavallan presidentti. Ainakin niin pitäisi olla ymmärrykseni mukaan. Kun asetelmaa tarkastellaan nyt tässä juuri EU-kansanäänestyksen lähestymisreititse, niin ainoa selkeä kiinnekohta on v:n1994 EU-kansanäänestys. Niin siitäkin huolimatta, että sen jälkeen jo kokonainen sukupolvi on ehtinyt ikääntyä uusiksi äänestäjiksi. Tuolloin v.1994 hiukan yli 43 prosenttia äänestäjistä asettui kannattamaan Ei-vaihtoehtoa ja vajaat 57 prosenttia oli EU-jäsenyyden kannalla.

    Olennainen kysymyksenasettelu on siis se, että eikö tasavallan presidentin institutionaalisesti olisi otettava huomioon kaikki kansa? Nyt vaikuttaa vahvasti siltä, että Sauli Niinistö tasavallan presidenttinä yrittää yksipuolisesti puskea läpi omaa ennen presidenttiyttä hänellä ollutta kokoomuslaisen ideologian mukaista puoluepolittista linjaa. Eikö hänellä ole tarkoituksenakaan toimia Ei-vaihtoehdon valinneen suomalaisväestön presidenttinä? Onko Sauli Niinistö vain 57-prosentin presidentti? Jos tuota prosenttijakautumaa pidetään nykyään jo vanhentuneena, niin uusi jakautuma saataisiin tietoomme uudella EU-kansanäänestyksellä.
  19. Iso-Britannian pääministeri Cameron on muotoillut sikäläistä tulevaisuuden visiointia. Hän linjasi äskettäin, että mikäli hänen edustamansa puolue voittaa myös seuraavat parlamenttivaalit v.2015, niin Iso-Britannia neuvottelee uusiksi EU-sopimuksensa ja järjestää EU-suhteesta kansanäänestyksen. Iso-Britannian mahdollinen eroaminen kokonaan EU:sta vaikuttaa mennä täysin yli EU-aktivistien ymmärryksen.

    Kun EU-uskovaiset tahot järkyttyivät Cameronin linjausaikomuksista, niin luonnollisesti sama järkyttyminen tapahtui myös meillä Suomessa. Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini sen sijaan lupasi järjestyttää EU-suhdetta koskevan kansanäänestyksen, jos hänestä tulisi pääministeri seuraavien eduskuntavaalien jälkeen. Suomellekin sopivaksi eurooppalaiseksi kanssakäymissuhteeksi Soini luonnehti vapaakauppa-alueen puitteissa harjoittettavaa vuorovaikutusta. Samaa Suomen EU-suhteen uudestaan arvioimisen tarvetta on ilmaisuut myös Keskusta puolueena.
  20. Viime syksyn kunnallisvaaleissa laki antoi mahdollisuuden vaaliliittojen muodostamiseen rekisteröityjen puolueitten listojen kesken. Sama sääntö pätee nähtävästi myös eduskuntavaaleissa. Sen sjaan on ollut esillä puolueitten ulkopuolisten yhteislistojen ja puolueitten välisten vaaliliittojen muodostamisen kielto. Toisaalta näkyihän tuolla puolueitten listoilla ehdokasgalleriassa viime syksynäkin olleen sitoutumattomia ehdokkaita.

    Noitten vaalipiirien nimikkeitten osalta tarkennusta. Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon vaalipiirien yhdistämisen tuloksena on syntynyt Savo-Karjalan vaalipiiri. Kymen ja Etelä-Savonvaalipiirien yhdistämisen tuloksena on puolestaan synytnyt Saimaan vaalipiiri. Saimaan vaalipiirin nimikeestä käytiin paljon paikallista debattia ja mm. Kaakkois-Suomen vaalipiiri oli esillä siinä yhteydessä.
    21. 30 / 57
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt