waskihanska

Vapaa kuvaus

O: Rahvasmainen, omasorttinen, globaalisuutta syynäilevä, kotona viihtyvä ja kotikentän sananvaltaa arvostava, hätäilemätön suomalainen eläkeläinen, uskontoihin uskomaton valikoitsija, vankasti aviossa. - Sota-aikaiseen syntyperään kuuluu lukeutuminen pieniin ikäluokkiin. Suuret ikäluokat tulivat sitten seuraavassa vaiheessa sotimisen päätyttyä. - Taka-ajatuksena valveutumiseen pyrkiminen sekä astelu murtomailla, poluilla, turuilla ja toreilla vakaasti ja vapaasti omat saappaat jalassa. ¬: Miljoona euroa (kuusi miljoonaa entistä Suomen markkaa) tosiaan laittaisin säästöön ja harkiten käyttäisin varoja mielekkäisiin tarkoituksiin. - Ensimmäiseksi hankkisin täältä Koti-Suomesta järvenrannalta hehtaaritontin ja rakentaisin jalasmökin - taustamusiikkina tuulen humina, aaltojen kohina ja sateen ropina. Yleisemmin musiikkimakuna loivan oloinen kotimainen ja vaikkapa fado. - Vaikka minulla ei miljoonia olekaan, verotin itse säästöpossuani ja ostin hiukan osakkeita, jotka ovat juuri nyt halpoja. Houkutus kokeilla sitä sijoittamista oli liian suuri. Nyt pitää vain odottaa, että vuosien mukana ajat paranevat ja osakkeitteni arvo nousee. O Paikoilleen jämähtämisen tehokkainta ehkäisyä ja torjuntaa on lähteminen kotimaan kierrokselle asteikkona Helsinki ja sivukulmakunnat ynnä kaikki siltä väliltä. Silloin tällöin ulkomailla käymisen jälkeen on aina parasta takaisinpaluu. - Suomen rantamaisemissa voisin viipyä loputtomiin kesät talvet, syksyt keväät. Meidän säämme ovat vaihtelevaisia ja käyvät minulle laidasta laitaan. - Sähköpostin saaminen ilahduttaa ja asioitten aprikointi, ruotiminen kiinnostaa. - Siis: o Vuodet eivät ole veljeksiä, sanottiin entisaikaan, mutta pitäisiköhän nykyään tasapuolisuuden merkeissä vertailla, jotta sisaruksia. Säätieteilijöitten sanomisia krtisoin joiltakin osin. He puhuvat mm. sateen uhkasta, vaikka kyseessä olisi täkäläisen ilmanalan tavanomainen vaihtelevaisuus. Ja osaa se painettu sanakin. Joku lehtimarkkinoinnin mainoslööppi yritti äskettäin väittää hyytävän kylmyyden tulevan Suomeen pohjoisesta. Ja lämpömittari painui peräti lähelle nollaa plussan puolella. Joka tapauksessa meikäläisäijä hyvillä mielin nyt niin kuin yleensä muinakin vuodenaikoina. Ruoka & juoma: lanttukukko, läskisoosi, uunimakkara, Karjalan paisti, uunijuusto, patasapuskat; maito, vesi, Sahti Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: --- Hakusanat: politiikka, yhteiskunta, Matkailu, kirjallisuus, mökkeily, sienestys, ystävyys, filosofia

Aloituksia

309

Kommenttia

1140

  1. Saattaisihan tuon tarkistaakin, mutta minulle on jäänyt mieleen toisenlainen muistikuva todellisestä päätöksentekemisestä. Tuo eduskunnassa käsiteltävänä ollut ylläolevan linkin mukainen ehdotus oli siis ehdotus, jota ei hyväksytty.

    "Vaalilain uudistus" muuttui semmoiseksi, että vanhan ja olemassaolevan vaalilain puitteissa muutettiin vaalipiirijakoa. Tuossa ehdotuksessahan vaalipirijako oli tarkoitus säilyttää ennallaan. "Udistuksen" konkreettiseksi sisällöksi siis jäi Kymen ja Mikkelin vaalipirien yhdistäminen sekä samalla tavalla Pohjois-Karjalan ja Kuopon vaaipiirien yhdistäminen. Koko "uudistus" muuntui siis kahden vaalipiirin listimiseksi.

    Tosiaan täytyy tarkistaa tilanne vaaliliittojen osalta. Ymmärtääkseni niitä voidaan edelleen tehdä.
  2. Juuri viime aikoina nyt tammikuun alkupuoliskolla on Saksasta kantautunut tietoja, mitkä kiinnittävät huomiota. Saksan talouskone ei olekaan niin hyvässä vauhdissa kuin optimististen ennakointien mukaan pitäisi vauhdissa olla. Kun omasta puolestani tulin tuossa edellä heittäneeksi kehiin semmoisen ikävän mahdollisuuden, että nimen omaan Saksan talouden pohja saattaisi haprastua, niin valitettavasti juuri sen oloista oirehdintaa on havaittavissa.

    Saksa sopii tarkastella myös energia-asioitten kannalta. Ydinvoiman alasajon aiheuttaman vaihtoehtoisen energian tuottaminen ei välttämättä ole aivan mutkatonta eikä itsestäänselvää. Entä jos Saksa joutuukin kroonisen energiapulan tilaan? Se sama kohtalo saattaa uhata myös Ruotsia. Ja meillä Suomessa on suuntauduttu talouden saralla jopa kytkeytymään Saksan ja Ruotsin kanssa eli että me olisimme samaa näennäisen vahvaa talousaluetta.
  3. Myönteisenä pidän sitä mahdollisuutta, että Itsenäisyyspuolue nousisi eduskuntapuolueeksi. Suomalaisenhan on mainittu vastaavan, vaikka ei kysytäkään. Niinpä ainakin suosittelen, vaikka mitään suosituksen antamista ei meikäläiseltä ole pyydettykään, että vaaliliittojen avulla eduskuntaan saataisiin nousemaan muutama uusi puolue antamaan vielä lisävireyttä Suomen politiikkaan, mitä lisävireyttä tuli runsain määrin jo v:n2011 kevään eduskuntavaaleissa Perussuomalaisten menestyksen myötä.

    Siis käytännössä esim. Etelä-Pohjanmaalla (Vaasan vaalipiiri) IPUn ja Perussuomalaisten vaaliliton avulla Antti Pesonen saattaisi tulla valituksi eduskuntaan. Ehkä samalla menetelmällä jossain vaalipiirissä Senioripuolueen (vai onko se Eläkeläispuolue) edustaja saattaisi niin ikään onnistua menestymään. Ja sikäli mikäli Arhinmäen Vasemmisto heittää ulos Markus Mustajärven ja Jyrki Yrttiahon, niin rohkenen suositella heidän tukiryhmiensä kanssa vaaliliittoa Perussuomalaisille. Siinä toteutuisi juuri tuo Koroljovin idea käytännön tasolla.
  4. Niinpä niin, olisihan ollut kiinnostavaa nähdä käytännössä Paavo Väyrynen tasavallan presidentin vaalien toisella kierroksella Sauli Niinistön rinnalla toisena vaihtoehtona. Toisaalta on inhimillisesti ymmärrettävää, että eivät Perussuomalaiset sen paremmin kuin Vasemmistokaan luopuneet omasta ehdokkaastaan. Puolueet ovat kilpailijoita keskenään ja tähtäimessä olivat jo kunnalllisvaalit, jotka sitten järjestettiin syksyllä.

    Sekä Vasemmiston että SDP:n yhtenä olennaisena asenteellisena ongelmana on tärkeysjärjestyksen kohdalla suoritettava uudelleenarviointi. Juuri tuo painotuksen määrittely eli onko EU- ja euroraha-alueen merkityksen painotus niin suurta, että oman kansan asioista ja eduista huolehtimisesta joustetaan "Euroopan" edessä? Hengennostatuspuheissa kun ehditty jo kovin perusteellisesti mollaamaan Perussuomalaiset puolueena ja ilmiönä. Pystyisivätkö Jutta U. ja Paavo A. "Canossan matkaan" Perussuomalaisten luo?

    Saattaa olla niin, että Urpilaisen johtama SDP ei enää kykene vaihtamaan liki ideologiseksi jämähtänyttä kiinniniittautumistaan "Eurooppa"-politiikan ensisijaisuuteen verrattuna kotimaan asioitten hoitamiseen. Ja saattaa olla myös niin, että ei siihen painotuksen suunnan vaihtamiseen kykene myöskään Arhinmäen johtama Vasemmisto. Jos Vasemmiston sisällä "arhinmäkeläiset" suostuvat ottamaan "kriittiset" vasemmistolaiset puolueen listalle puolueen jakaantumatta, niin äänestäjät sitten ratkaisevat puolueen sisäiset voimasuhteet. Niinkin voi käydä.

    Ounastelen edelleen niin, että Perussuomalaiset voivat pärjätä erinomaisesti myös seuraavissa eduskuntavaaleissa, jotka pidetään viimeistään v.2015, ellei eduskuntaa hajoiteta ja uusia vaaleja järjestetä jo sitä ennen pääministerin ja presidentin päätöksellä. Mikäli Perussuomalaisista irtaantuu osa eli ehkä Jussi Halla-aho, James Hirvisaari, ym. muutama nykyinen kansanedustaja omaksi puolueekseen, niin enpä kovinkaan huomattavaa menestystä heille rohkenisi ennakoida. Kukapa tuota toisaalta varmasti osaa tietää. Kahvinportokaan eivät paljoa auta.
  5. Tuosta A.Kuittisen kirjoittaman pikaisesta silmäilystä tarttuu ajatus muutamaan yksityiskohtaan. Yksi kohta: "Avoin väittely ja keskustelu on ainoa tie humanistiseen yhteiskuntaan.". Ja toisena seikkana: "Vasemmiston todellisena ohjelmana humanistinen yhteiskunta yksilön kehitystä turvaamassa.". Hän näkee Vasemmiston omaksi ryhmäkseen kirjautuneitten kahden kansanedustajan pohjalle luotavan uuden puolueen perustamisen aiheelliseksi. Erikseen herättää huomiota ajatus Perussuomalaisten (edistyksellisen osan) ja Vasemmiston yhteistyön mahdollisuus.

    Oma suhtautumiseni on ilman muuta myönteinen humanistisen yhteiskunnan rakentamiseen nähden. Kiinnostavana hahmotelmana näkisin myös "tavallista kansaa" edustavien Perussuomalaisten ja Vasemmiston eriytyneen ryhmän yhteistyön. Poliittinen voima syntyy kuitenkin vaaleissa ja nimen omaan eduskuntavaaleissa meillä Suomessa. Eri ryhmien yhteistyö ei toisaalta ole mitenkään helppoa. Yhtenä ongelmana on "oikeassa olemisen" ajatustapa. Kun yhteistyössä pitäisi asiallisesti tuumiskella asioita ja harjoittaa syvällistä keskustelua, niin kovin helposti jäykät asenteet nousevat esille ja oman ideologian kanalta toisenlaisia kriittisiä ajatuksia esittäviä keskustelukumppaneita syyllistetään helposti väärässä olemisesta ja esim. "hoipertelusta" ideologiselta kannalta arvioituna. Humanismiin kuuluu myös avara-asenteisuus.

    Vääjäämättä käytettävänä politiikan mittapuuna pidän suhtautumista oman kansan hyväksi toimimiseen. Jos vaikkapa ideologisin perustein jokin poliittinen ryhmä asettaa etusijalle jonkin ulkomaisen tahon, jonka edessä oman kansan olisi luovuttava esim. hyvinvoinnistaan ja siis alistuttava "vieraan määräysvaltaan", niin semmoista ideologiaa en arvosta. Pitäisikö meidän ylikansallisen yhteisön edessä luopua omien asioittemme oikeaksi koetusta huolehtimisesta? Nykyaikanakin usein tulee mieleen Ehrensvärd: "Suomalainen, seiso omalla pohjallasi, äläkä luota vieraan apuun!". Eikö se ole omatoimista humanismia parhaimmillaan?
  6. Miettiväiseksi vetää lähitulevaisuuden näkymien hahmottelu. Miten tapausten kulku eteneekään tästä nykyisestään vuoden, kahden kolmen mittaan? Entä sen jälkeen? Euroopan ja meitä suomalaisia koskien EU-alueen vaikeimmin hahmoteltavat ongelmat jylläävät euroraha-alueella. Miten meille käy, kun olemme siinä sakissa mukana?

    Olen itse aikaisemmin nojautunut paljolti siihen, että Saksa isona eurorahavaltiona osaa ja kykenee tahdittamaan euroraha-alueen menon järkevälle kannalle. Nyt tuo Saksan kykyyn luottaminen alkaa horjua. Sekin on mahdollista, että Saksan talous murenee, kun Välimeren maat ja Ranska siinä joukossa runnovat enemmistöllään läpi oman politiikkansa. Me olemme, Suomi on, hankalassa rakosessa, jos tosiaan Saksalta pettää tanakan talouden pohja pois.
  7. Neuvostoliiton hajoaminen ja yhteiskunnallisen järjestelmän muutokset ovat johtaneet monenlaisiin "kuvioihin" entisen itäblokin alueella. "Amerikkalaisuus" löi itsensä läpi yhtenä johtavana talousajattelun mallina heti hajaannuksen jälkeen. Ja amerikkalaisuus tulkittiin usein juuri uusliberalistisella tavalla.

    Venäjällä Moskovaan 90-luvulla majoittuneet jenkkineuvonantajat saivat aikaan kaaoksen ja viimeistään Putin antoi niille hatkat, elleivät ymmärtäneet häipyä jo sitä ennen. Monissa muissakin maissa nimen omaan uusliberalistinen ideologia pääsi jylläämään. Tyypillistä on ollut, että valtioitten johtoon putkahteli USA:sta tulleita paluumuuttajia päällepäsmäreiksi. Osassa maita vaalien ansiosta on syntynyt kansanvaltainen vastavaikutus ja olot on saatu hiukan järkevämmelle kannalle.

    Jyrkkä selänkääntö entiseen nähden on kylläkin inhimillistä, vaikka aina siihen liittyviä ilmiöitä ei voikaan pitää erityisen suuren viisauden tunnusmerkkinä. Mm. Virossa "sosiologia" tieteen alana joutui epäilyttävään valoon, sillä onhan siinä termissä joitain yhteisiä kirjaimia sosialismin kanssa. Asennetta ei muuksi muuttanut, vaikka USA:ssa sosiologia on arvostettu tieteen ala ja monet kuuluisat sosiologit ovat yhdysvaltalaisia.

    Väestön maastamuutto on ollut meillä Suomessakin menneinä aikoina suorastaan "järjestelmään" kuulunut ilmiö, jonka myötä "työttömyys on hoitunut" kohtuulliselle tasolle. Suomen sosiaalinen turvaverkko oli ensimmäisen kerran todella kunnossa laman tulllessa 1990-luvulla ja niinpä maastamuuton massiivista aaltoa ei tapahtunutkaan. Voidaan hyvällä perusteella todeta, että meilläkin puoli miljoonaa työtöntä ja ahdingossa eläjää olisi voinut lähteä maasta pois 90-luvulla. Se väestötappio olisi ollut suuruudeltaan 10 prosenttia koko kansakunnasta. Siltä vältyimme. Nyt maan vallanpitäjät ovat käytännössä turvaverkkoa purkamassa, vaikka toista yrittävätkin väittää. Mitä ehtiikään tapahtua vuoden 2015 kevääseen mennessä, jolloin ovat seuraavat eduskuntavaalit?
  8. Kun seuraavat eduskuntavaalit järjestetään viimeistään runsaan kahden vuoden päästä keväällä 2015, niin silloin vallanpitoon tyytymättömienkin olisi lähdettävä aktiivisesti äänestämään ja jos äänestäjät haluavat muutosta, niin ei silloin kannata äänestää nykyisiä hallituspuolueita. Ja olennaista on, että nykyisin kaikkia varsinaisia puolueita isompi "Nukkuvien Puolue" saataisiin kutistettua roimasti nykyistä pienemmäksi. Ajatellaanpa osallistumisaktiivisuutta neljän vuosikymmenen takaisina aikoina, jolloin äänestysprosentti oli yli 80 prosenttia! Muutos voi tapahtua ainoastaan äänestämällä eikä selän käännöllä äänestämiselle!
  9. Kun EU-jäsenyydestä järjestettiin kansanäänestys v.1994, niin siinä yhteydessä Esko Ahon hallitus ja tasavallan presidentti Martti Ahtisaari jättivät kertomatta äänestäjille, että EU-jäsenyyden perustana olevaan Maastrichtin sopimukseen sisältyi markasta luopuminen ja myöhemmässä vaiheessa euroksi nimetyn rahan käyttöön ottaminen oman Suomen markan tilalle. EU-jäsenyysneuvotteluissa Suomen sopimukseen ei tehty tuolta osin poikkeusklausuulia toisin kuin mm. Ruotsi teki. V.1994 ennen kansanäänestystä Suomen valtiojohto määritteli äänestäjille tilanteen niin, että rahayksikköä koskeva päätös tehdään erikseen myöhemmin.

    Sitten kun myöhemmässä vaiheessa käsiteltiin siirtymistä omasta markasta euroon, niin siinä "erikseen päättämisen vaiheessa" ei enää järjestetty kansanäänestystä. Todennäköisesti kansanäänestyksen tulos olisi ollut kielteinen eli markka olisi pysynyt Suomen rahana. Tätä valtiojohtomme ei tietenkään halunnut ja niin käveltiin ilmeisen kansan tahdon ylitse. Siinä vaiheessa pääministerinä oli Paavo Lipponen. Suomalaiseen demokratiaan näyttää kuuluvan menettely, että kansaa kuullaan ainoastaan silloin, jos kansan kuuleminen sopii vallanpitäjien näkemyksiin ja pyrkimyksiin. Siis demokratiaa käytetään valikoivasti.

    Kun tuota EU-kansanäänestystä ja sen järjestämistä tarkastellaan kriittisesti, niin todellakin on lähellä päätelmä, jonka mukaan kansaäänestyksen tulos olisi voinut olla toisenlainen, jos kansanäänestys olisi järjestty rehtiyden hengessä ja myös tuo rahayksikköasia olisi kerrottu totuuden mukaisesti äänestäjille. Myöskään maataloussopimuksen osalta äänestäjille ei kerrottu koko totuutta. Ja jos muutoinkin ylipäätään äänestysjärjestelyt ennakkokampanjointia myöten olisivat olleet asiallisia ja tasapuolisia.
  10. Juohtuu mieleen marraskuun viimeinen päivä v.1939, jolloin CCCP katsoi aiheelliseksi ryhtyä "vapauttamaan" pientä luoteista naapurimaataan Suomea. Tehtävän luonteen arviointia kuvaa hyvin, että vapautuskolonnien kärkeen oli järjestetty sotilassoittokuntia heti ensimmäiseksi ilahduttaamaan vapautettavan naapurimaan väkeä. Ulkomaalaiset erikoisasiantuntijat arvioivat suuressa viisaudessaan Suomen kestävän viikon, pari. Noitten sota-aikojen jälkeen tiettävästi Puna-armeijan upseerikoulutuksessa on "sotapeleissä" Suomen Talvisotaa pidetty varoittavana esimerkkinä virheelllisin perustein tehdystä sotaoperaatiosta.
  11. Oman suhtautumiseni perustana pätee määritelmä: Jokaisella "Homo sapiens"-nisäkäslajin jäsenyksilöllä on yksi ja sama ihmisarvo täysimääräisenä. Tämän määritelmän kanssa ovat sovittamattomassa ristiriidassa raisistiset ja mm. kastijako-oppiin nojautuvat ihmiskäsitykset. Edelleen moniin uskontoihin sisältyy opinkappaleita, joitten osalta on ylipääsemättömiä eroavaisuuksia (esim. naisten statuksen suhteen) ihmisarvoisen ihmiskäsityksen kanssa.

    Monet valtiot ovat laatineet rajoituksia maahanmuutolle. Ne rajoitukset eivät tarkoita välttämättä eivätkä yleensäkään sitä, että ihmisarvoista ihmiskäsitystä ei hyväksyttäisi, vaan kyseessä on holtittoman maahanmuuton hallinta. Meillä Suomessahan on viime aikoina usein kuultu kielenkäyttöä, jonka mukaan kaikki ulkomailta Suomeen kohdistuvan maahanmuuton kriittinen arviointi olisi muka rasismia ja vihapuhetta.

    Kun yritän hahmotella omaa asennoitumistani Suomessa jo olevaan ulkomaalaistaustaiseen väkeen, niin kaiken kaikkiaan tuo vajaan viiden prosentin väestöosuus hyvinkin mahtuu tähän tasavaltaan. Lisääkin ulkomailta tulijoita voi ymmärtääkseni Suomeen sijoittua. Kaikkien tulijoitten on kuitenkin hyväksyttävä suomalaisen yhteiskunnallisen järjestyksen mukaiset elämisen ja käyttäytymisen tavat. Niin suomalaiset siirtolaisetkin ovat tehneet muuttaessan pois täältä Koti-Suomesta muuanne kuten esim. USA:han, Australiaan, jne.

    Meidän kantasuomalaisten ja tänne ulkomailta saapuneitten väliset suhteet ovat olennaisen tärkeä asia. On ajateltava ja noudatettava tasapuolisuutta. Ulkomaalaisiin maahanmuuttajiin kohdistuvat kielteiset asenteet juontuvat paljolti siitä, että tänne syystä tai toisesta ulkomailta saapuneita suositaan verrattuna kantaväestöön. Jos jotain yhtä työpaikkaa hakee kantasuomalainen ja ulkomaalainen, niin pestausvalinnan pitää tapahtua pätevyyden perusteella eikä ulkomaalaistaustaista työnhakijaa pidä suosia pestaustilanteessa pelkästään sillä perusteella, että hän on ulkomaalaistaustainen. On oltava samalla viivalla. Ulkomaalaisten vastaanottamisessa on niin ikään piirteitä, joista aiheutuu närää maahanmuuttajia kohtaan. Hotellityyppinen asuminen aiheuttaa karsastusta ja samoin sosiaalisten avustusten antaminen löysemmillä perusteilla kuin kantasuomalaisille. Edelleen pitkiksi venyvät lupa-asioitten käsittelyjen ajat tuntuvat epätarkoituksenmukaisilta.
  12. Määrittelyjä riittää ja itse kullekin käypä hamotelma varmaan löytyy. On punainen tupa ja perunamaa eli siihen kielenkäyttöön sisältyy tupa rakennuksena. Sitten on toisaalta se perinteinen tupa erityisesti maalaistupana, moninaistoimintatilana, jossa on leivinuuni ja hella sen edessä sekä neliöitä sisäpuuhiin eli vaikkapa kangaspuille ja reen tekemiseen ynnä muuhun nikkaroinriin. Ja moninaistupa toimi myös ruokailutilana, jossa pöydän päässä istui ehtoisa emäntä ja toisessa päässä isäntä. Tuommoisia juohtuu mieleen entisajoilta. Nykyään en minäkään välttämättä laatisi aivan samanlaista pohjapiirustusta kuin tuolloin vielä oman nuoruuteni aikaan oli maaseudulla yleistä.

    Tässä ja nyt yksilökohtaisesti ja omakantaisesti määrittelen oman tupani eläkeläispariskunnan asuinrakennukseksi. Tiettyjä piirustuksellisia seikkoja tulee mieleen helposti. Ensinnäkin kaikki sijoittuu samalle tasolle eli yhteen kerrokseen, vaikka joku väittäisikin sen semmoisen olevan pohjapinta-alan tuhlausta tai peräti epätarkoituksenmukaisuutta energiatehokkuuden kannalta. Sisääntulo-ovet ja samalla ulosmenemisen ukset eivät sijaitse räystään alla, josta arkkitehtuurista seuraa, ettei katolta liu lunta rappusille eikä rankassakaan vesisateessa kastu oven avauksen yhteydessä. Ja rappujen päälläkin olisi katos lumeentumista olennaisessa määrin estämässä. Sokkelin on oltava riittävän korkea ja seinustojen vierusmaan pitää loivasti viettää poispäin.

    Pohjarakenteitten ja muitten teknisten ratkaisujen osalta useimmat rakenneseikat olisivat itsestäänselvyyksiä. Haluaisin kyllä ottaa kriittiseen harkintaan nykyisen vissiinkin liki "virallisen ohjeistuksen" ilmatiiviin pullotalon tekemisestä. Onko siinä semmoisessa mitään tolkkua, jos koti saattaa joutua homehtumiselle alttiiksi jo oman itseni ja vaimoni elinaikana? On taloja osattu tehdä ennenkin jopa niin hyvin, että niitä on suojeltu museomääräyksillä. Eikä ne ole olleet ilmatiiviitä pullotaloja. Lämmityssysteemin kohdalla rakentaisin pari, kolme vaihtoehtoista menetelmää, joitten välillä olisi helppo sukkuloida tilanteen ja myös edullisuuden mukaan. Ja uusiakin lämmitysjärjestelmiä pitäisi pystyä joustavasti ottamaan käyttöön, jos edistys sillä tavalla edistyisi ja kehitys sopivasti kehittyisi.
  13. Sopii ilmeisesti arvioida tässä kohdassa, että käsillä vaikuttaa olevan "kiinalainen juttu". Yhtenä lähtökohtana Moskovan entisen politbyroon tuomio, jonka mukaan ideologisesti ja teoreettisesti määriteltynä Mao Tse Tung teki Kiinassa vallankumouksen väärällä tavalla. Siis sama juttu kuin palokunnan tuomio amatöörien hommasta, jotta väärin sammutettu.

    Kiinassa kuitenkin Maon johdolla aikoinaan aikaansaatu puolue on edelleen vallassa, vaikkakin muuntuneena, nykyaikaistuneena. Ja Moskovassa on jo yksi sukupolvi kasvanut aikuisikään ilman CCCP-valtaa. Olojen ongelmallisuus on asetelmaltaan haasteellista edelleen niin Kiinassa kuin Venäjälläkin nykyään. Olikohan se nyt jossain Väinö Linnan tekstissä kirjoitettuna, että "suuri maa ja vaikea hallita". Pätee sekä Kiinaan että Venäjään.

    Suomen ja Kiinan välit ovat olleet myönteisellä kannalla jo yli 60 vuoden ajan, sillä olihan Suomi ensimmäisiä valtioita, joka loi normaalit diplomaattiset suhteet Kiinaan sen maolaisen vallankumouksen jälkeen. Sen kiinalaiset muistavat edelleen. Meillä on edelleen kaikesta yhteiskunnallisista eroista huolimatta harteikas ystävä itäisessä Aasiassa.
  14. Suosituksena tarjoan ilman konsulttipalkkiota ja vapaati käytettäväksi seuraavaa ehdostusta:
    - Hallituksen ja samalla Kokoomuksen linjaan tyytymättömät iso- ja pienikenkäiset voivat perustaa oman puolueen ja kirjoittaa sille puolueohjelman oman mielensä mukaisesti. Vaaliuurnien äärellä sitten äänestäjät saisivat tilaisuuden päästä kannattamaan järkevää poliittista toimintalinjaa. Parempi kertarytinä kuin alituinen kitinä. Ja toisena vaihtoehtona vaaleissa on tarjolla myös muita äänestämisen vaihtoehtoja Kokoomuksen ohella eli mm. Perussuomalaiset, mikä puolue ei ole suonivöitään myöten vanhan politiikan tekemisen poispääsemättömässä suossa.
  15. Markasta euroon siirtymisen yhteydessä media kertoi julkisuuteen tiedon, jonka mukaan Suomen Pankki sulatti markkakolikot ja poltti markkasetelit. Tarkoituksena oli median mukaan varmistaa, että oman markan mahdollinen uudelleen käyttöön ottaminen oli tarkoitus tehdä hankalaksi, kun "vanhaa rahaa" ei enää ollut varastoituna. Pääministerinä oli siihen aikaan Paavo Lipponen ja valtiovarainministerinä Sauli Niinistö. Olisi aiheellista saada tästä asiasta Suomen Pankista tieto, jotta tuhottiinko todellakin markka-rahat "tositarkoituksella" tahallisesti?
  16. Viime aikoina olen mietiskellyt ja viimeistelemässä ajatusta Outokummun osakkeitten ostamisesta eli tätä nykyä 1500 kpl outokumpulaista saisi noin tuhannella eurolla. Se mittakaava sopii pieneläkeläisen sijoittamisharrastuksen puitteisiin. Outokummun Saksan ostokset ovat asiassa toisaalta lisäämässä kiinnostusta ja toisaalta saattaahan siinä piillä riskiäkin.
  17. Oma näkemykseni on ajan myötä selkeytynyt muotoon "Kyllä" eli vastauksena tämän keskusteluketjun aloittajan otsakkeen kysymykseen Suomen olisi viisasta irtaantua euroraha-alueesta ja luopua myös koko EU-jäsenyydestä. Puretaanhan niitä noita aviolittojakin.

    Aloittajaisiksi Suomen pitäisi siis irtaantua euroraha-alueesta ja siinä vaiheessa otettaisiin käyttöön uudelleen oma kansallinen valuutta nimeltään markka tai vaikka kiihtelys. En kannata mitään uutta kimppavaluuttaa eli esim. yhteispohjoismaista "kruunua" tai "taalaria" tai muuta sellaista.

    Toisena vaiheena olisi EU-jäsenyyden purkaminen, josta asiasta järjestettäisiin kansanäänestytys. Ja siinä kansanäänestyksessä olisi noudatettava ankaran tasapuoisuuden moraalista kampanjointimenettelyä toisin kuin v:n 1994 kansanäänestyksessä, jolloinka EU-jäsenyyttä puoltavaa kantaa valtiojohto ja media propagoivat yksissä tuumin ja jopa Yleisradiokin oli siinä operoinnissa täysillä mukana. Median taholla onkin sittemmin myönnetty, että peräti toimittajatasollakin oli ohjesäääntönä "missio" viedä Suomi EU-jäsenyyteen.

    Mitä tulee tämänkin keskusteluketjun yhteydessä esillä olevaan vallanpitäjien kantaan, jonka mukaan Suomen EU-jäsenyys olisi "ikuista" ja euro Suomen rahana sekin pysyväistä, kroonista sorttia, niin se asenne alkaa muistuttaa syndroomaa ja uskonnollisuutta.

    Virkistävää on lueskella mm. Kokoomuksen nuorisojärjestön taholla esiintyvää eurokriittisyyttä ja keskittämisenkin arvostelua, mutta mieleen kyllä tulee, että paljonko tämän kritiikin avulla siellä puolueen sisällä paavimaista puoluejohtoa horjutetaan? Vai onko jälleen kerran kyseessä mainostoimiston kehittelemä kikka, jolla pyritään noukkimaan eurokriittisiä ääniä kilpailevilta pulueilta ilman, että siitä kuitenkaan Kokoomuksen kannanotot käytännössä mihinkään muuttuisivat vaalien jälkeen? Semmoista operointiahan politiikassa runsaasti harjoitetaan. Selkeintä olisi, jos Kokoomuksen nykymenoon kriittisesti suhtauva väki perustaisi aivan oman puolueensa, jollainen mahdollisuus on julkisuudessakin ollut esillä. Silloin äänestäjät pääsisivät selkeästi ottamaan kantaa vaaliuurnien äärellä.
  18. Miusta tuntuu, jotta myö voijaan haastella vappaasti ihan silleesä, ku ite kukkii tykkää elikkä sill viisii ainaki mie aattelen. Oot sie Ruuneperi er mieltä? Jos kohale ossuu tilasuus, jossa vaajitaan kirjakieltä, niin onnistuuha sekkii.

    Muistaakseni muuan professori luonnehti suomea ja siis kirjakieltämme erityisen kultivoituneeksi kieleksi. Kauneimmaksi suomalais-ugrilaiseksi kieleksi hän nimesi Tverin karjalaisten kielen.
  19. Euroraha-alueen kokoonkyhäämisvaiheessa meillä Suomessakin esitettiin kritiikkiä nimen omaan sillä perusteella, että mukaan tulevat valtiot olivat kovin erilaisia keskenään. Sille kriittiselle tarkastelulle Paavo Lipposen ja Sauli Niinistön hallitus ei korvaansa lotkauttanut minun muistamani mukaan. Nyt sitten on kärvistelty pari vuotta ja kärvistellään edelleen kriisissä jatkuvasti nimen omaan euroraha-alueessa mukana olevien valtioitten erilaisuuden takia. Ja jatkuvuus alkaa vaikuttaa pikemminkin kroonisuudelta kuin akuutin tilapäiseltä.

    Sinipunahallituksen sekä sen pienpuoluevahvistuksien hätätilaselittelyt ja ankara ryhmäkuri ovat pyörittäneet ongelmavyyhtiä kerran toisensa perään eteen päin muutaman kuukauden kerrallaan. Aikaa on kyllä tavallaan "voitettu", mutta onko siitä ollut suurtakaan hyötyä. Tilanne pitäisi ratkaista. Asetelma muistuttaa "tavanomaisessa pankkisuhteessa" vekselivelan pyörittämistä uusien vekseleitten konstilla hamaan tulevaisuuteen, jolle prosessille kyllä tulee loppu jossain vaiheessa. Ei semmoinen voi jatkua loputtomiin.

    Rahoitusmarkkinoitten vapaus toimii sekä Ruotsissa että Iso-Britanniassa, vaikka nuo maat eivät kuulu euroraha-alueeseen. Ja toimii myös Sveitsissä, vaikka maa ei ole edes EU-jäsenvaltio. Sveitsi pystyy pärjäämään hyivin Eta-asetelmassa.
  20. Talouskasvu ja sen tuomat työpaikat olivat Kyllä-tahon kampanjapropagandan olennaisina kulmakivinä, kun v.1994 käytiin EU-kansanäänestyksen keskusteluja. Tosin "keskustelu"-termi on liian asiallinen ilmaus siloista menoa luonnehtimaan, sillä niin yksipuolisesti Kyllä-propaganda hallitsi ilmapiirimarkkinoita. Silti yli 43 prosenttia äänestäneistä vastusti Suomen EU-jäsenyyttä ja äänesti Ei.

    Maastrichtin sopimusta ei jaettu meillä Suomessa äänestäjien kotikielellä eikä edes englanniksikaan kaikkiin talouksiin puhumattakaan, että se teksti olisi postitettu kaikille äänioikeutetuille äänioikeuskortin liitteenä. Siinä Maastrichtin sopimuksen tekstissä oli kuulemma maininta sitoutumisesta prosessiin, joka johti euroraha-alueen syntymiseen.

    Meille Suomalaisille Lipposen-Niinistön hallitus kertoi valistavasti, että se euroraha-alueeseen liittyminenhän päätettiin jo v.1994 EU-kansanäänestyksen yhteydessä. Silti euro ei ole rahana esim. Ruotsissa. Läntinen naapurimme katsoi tilanteen niin, että EU-jäsenyys ei suoraan edellyttänyt eurorahaan siirtymistä. Nykyään Ruotsilla menee paremmin kuin meillä.

    Kovin usein on saatu kuulla niin talouselämän kuin poliitikkojenkin taholta yksikantainen ilmoitus: Tulos tai ulos! Nyt olemme saaneet jo aika laillla runsaasti "tulostietoa" euroraha-alueeseen kuulumisesta. Jos samaan yhteyteen katsotaan aiheelliseksi kytkeä koko EU-jäsenyys, niin laajennetaan tuo nyt käsillä oleva "tulostietoius" koskemaan koko EU-jäsenyyttä. Kyllä se minulle sopii. Suomi pystyisi pärjäämään aivan hyvin Eta-sopimuksen asetelmassa esim. Sveitsin tapaan.
    21. 31 / 57
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt