waskihanska

Vapaa kuvaus

O: Rahvasmainen, omasorttinen, globaalisuutta syynäilevä, kotona viihtyvä ja kotikentän sananvaltaa arvostava, hätäilemätön suomalainen eläkeläinen, uskontoihin uskomaton valikoitsija, vankasti aviossa. - Sota-aikaiseen syntyperään kuuluu lukeutuminen pieniin ikäluokkiin. Suuret ikäluokat tulivat sitten seuraavassa vaiheessa sotimisen päätyttyä. - Taka-ajatuksena valveutumiseen pyrkiminen sekä astelu murtomailla, poluilla, turuilla ja toreilla vakaasti ja vapaasti omat saappaat jalassa. ¬: Miljoona euroa (kuusi miljoonaa entistä Suomen markkaa) tosiaan laittaisin säästöön ja harkiten käyttäisin varoja mielekkäisiin tarkoituksiin. - Ensimmäiseksi hankkisin täältä Koti-Suomesta järvenrannalta hehtaaritontin ja rakentaisin jalasmökin - taustamusiikkina tuulen humina, aaltojen kohina ja sateen ropina. Yleisemmin musiikkimakuna loivan oloinen kotimainen ja vaikkapa fado. - Vaikka minulla ei miljoonia olekaan, verotin itse säästöpossuani ja ostin hiukan osakkeita, jotka ovat juuri nyt halpoja. Houkutus kokeilla sitä sijoittamista oli liian suuri. Nyt pitää vain odottaa, että vuosien mukana ajat paranevat ja osakkeitteni arvo nousee. O Paikoilleen jämähtämisen tehokkainta ehkäisyä ja torjuntaa on lähteminen kotimaan kierrokselle asteikkona Helsinki ja sivukulmakunnat ynnä kaikki siltä väliltä. Silloin tällöin ulkomailla käymisen jälkeen on aina parasta takaisinpaluu. - Suomen rantamaisemissa voisin viipyä loputtomiin kesät talvet, syksyt keväät. Meidän säämme ovat vaihtelevaisia ja käyvät minulle laidasta laitaan. - Sähköpostin saaminen ilahduttaa ja asioitten aprikointi, ruotiminen kiinnostaa. - Siis: o Vuodet eivät ole veljeksiä, sanottiin entisaikaan, mutta pitäisiköhän nykyään tasapuolisuuden merkeissä vertailla, jotta sisaruksia. Säätieteilijöitten sanomisia krtisoin joiltakin osin. He puhuvat mm. sateen uhkasta, vaikka kyseessä olisi täkäläisen ilmanalan tavanomainen vaihtelevaisuus. Ja osaa se painettu sanakin. Joku lehtimarkkinoinnin mainoslööppi yritti äskettäin väittää hyytävän kylmyyden tulevan Suomeen pohjoisesta. Ja lämpömittari painui peräti lähelle nollaa plussan puolella. Joka tapauksessa meikäläisäijä hyvillä mielin nyt niin kuin yleensä muinakin vuodenaikoina. Ruoka & juoma: lanttukukko, läskisoosi, uunimakkara, Karjalan paisti, uunijuusto, patasapuskat; maito, vesi, Sahti Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: --- Hakusanat: politiikka, yhteiskunta, Matkailu, kirjallisuus, mökkeily, sienestys, ystävyys, filosofia

Aloituksia

309

Kommenttia

1140

  1. Kauniisti olet poistamassa pakkoruotsia, mutta entä todellisuus? Nykyisen hallituksen kaikki puolueet katsovat perustelluksi pakkoruotsin säilyttämisen. Ymmärtääkseni myös Keskustapuolue on säilyttäjien joukossa. Perussuomalaiset ovat ainoa vaikutusvaltainen puolue, joka on sinun kanssasi samoilla linjoilla. Viisasta ja paikallaan olisikin pakkoruotsin poistaminen, jotta koululaisille ja opiskelijoille jäisi enemmän aikaa olennaisen oppimiseen. Ja totta kai ruotsinkieltäkin olisi edelleen lupa opiskella vapaaehtoisena valinnaiskielenä ilman pakkoa.

    Muilta osinkin aloituskirjoituksessasi on paljon samaa kuin omassa ajattelussani. Omasta puolestani arvostan kaiken väen elämistä ihmisiksi, jota kautta saataisiin vähenemääm yhteiskunnassa monenlaisia häiriöitä ja juuri se idea on sinunkin kirjoituksessasi luettavissa. Ja näkökulmana myös tavallisen rahvaan taso sopii yhdeksi tärkeäksi tarkasteluvinkkeliksi. Siis: Mitä paremmin tavallinen kansa osaa ja pystyy elämään ja pärjäämään omilla jaloillaan, sitä parempi koko yhteiskunnan kannalta. Tavallisen kansan pärjääminen edellyttää riittävää osaamista ja valveutuvaista ajan seuraamista ainakin kohtuullisessa määrin.
  2. Jos tosiaan joku äänesti "Kyllä" EU-kansanäänestyksessä kuvitelmana halpa viina ja huokeat autot, niin eipä ole nekään haavekuvitelmat toteutuneet. Esim. Saksan hintason saavuttamisesta ei meillä Suomessa voi noitten tuotteitten osalta edes toivoa elätellä. Sitkeässä on ollut käytettyjen tuontiautojenkin kevennetty hintakohtelu, kun Brysselin oikeusistuimia myöten on tulkintoja lopulta saatu meidän omien yli-innokkaitten byrokraattiemme tappioksi. Paheellisen alkoholin verotuksen säilyminen ankarana meillä Suomessa on taas turvannut Viron matkailuun ympärivuotisen sesongin. Autoilusta puheenollen minua pääsi hämmästyttämään Tallinnan autoilukulttuurin muuttuminen kohteliaaksi ja jalankulkijaystävälliseksi. Tallinnassa ei enää kaahailla niin kuin meillä Suomessa. Nykyään virolaisia voi ilmeisesti luonnehtia sivistyskansaksi.
  3. "Työpaikkoja" piti olla luvassa EU-seireenien suitsutusveisuissa silloin v.1994. Kirjoitusvirhetihulainen on ennen minua keksitty ja myös jälkeheni jää å-kirjainta myöten.
  4. Monisäikeisyyden luotailemista esiintyy erilaisissa yhteykissä. Mieleen tulee mm. "harmaitten aivosolujen" käyttöön perustuva murhamysteerien selvittely, jonka Agatha Christie kirjasi Hercule Poirot´n nimiin. Ja samaa menetelmää noudattaa myös Miss Marple. Sekä Sherlock Holmes. Taustoiltaan salaperäiset ilmiövyyhdit viehättävät ihmisiä, ihmismieltä. Sitten kuitenkin politiikassa pääsevät kulisseiksi värkätyt "harhautus- tai peitetotuudet" kuitenkin median otsikoihin ja lööppeihin.

    Syvällisen tutkivan journalismin osuus vaikuttaa ainakin näin hyppystuntuman perusteella kutistuvalta laatuluokalta. Vaikka median tonteilla saatetaan ajatella sisällön tuottamisessa pinnallisuuden riittävän ja tuovan sopivassa määrin rahaakin, niin entä perusteellisempi syntyjen syvien penkominen? Ihmiset kuitenkin vaikuttavat varsin laajalti viehättyvän mysteerien syövereitten perusteellisesta penkomisesta, mikäli esim. murhatarinoitten suosion suuruudesta on jotain pääteltävissä.
  5. Monikulttuurisuus on tärkeä keskustelun aihe. Niinhän ne monet poliitikotkin sanovat, mutta eivät sitten uskallakaan tahi osaakaan mennä sen syvemmälle paitsi vaatimaan pakkoruotsin säilyttämistä. Ja jos tosiaan joku haluaa herättää analyyttista syväluotausta monikulttuurisuudesta, niin hämmentävän ketterästi semmoinen analysoinnin yrittäjä saa otsaansa inpivaaralaisuuden poltinmerkin. Siinä on se "tärkeän keskustelun aiheen" koko kuva tässä suloisessa Suomessamme.

    Siis itse asiaan. Oma lähtökohtani on ensinnäkin ihmiskäsitys ja sen määrittely. Määritelmään kuuluu olennaisena elementtinä ihmisarvo, jonka suhteen on ollut ja edelleen on vaihtelaisia ja keskenään ristiriitaisia muotoiluja. Itse ajattelen näin:
    - Jokaisella "homo sapiens"-nisäkäslajin jäsenyksilöllä on yksi ja sama ihmisarvo täysimääräisenä.

    Tuon ihmisarvoisen ihmiskäsityksen kanssa mm. rasistinen ihmisten eriarvoisuudesta juontuva ihmiskäsitys on sovittamattomassa ristiriidassa eikä kompromissia ole tehtävissä. Samoin monissa uskonnoissa on opinkappaleita, jotka nekään eivät ole linjassa yhtäläisen ihmisarvoisuuden määritelmän kanssa. Esim. kastijakoon uskominen johtaa väistämättä semmoiseen sovitttamattomaan ristiriita-asetelmaan. Eikä hyvältä kulosta myöskään kehoitus, jonka mukaan naisen pitäisi vaieta seurakunnassa. Löytyy niitä noita seikkoja ja näkökulmia.

    Sitten toisaalta on meidän oma yhteisömme ja täällä omassa maassamme se on Suomi erilaisine väestönosineen. Myönteisellä tiellä oltaisiin jo silloin, kun edes oman koti-Suomemme kantaväestö nähtäisiin kaikesta erilaisuudestaan huolimatta ihmisarvoltaan samanlaisina. Mieleeni tulee sodan jäkeisinä aikoina mm. evakkokarjalaisten kohtelu "ryssinä" monin paikoin Länsi-Suomessa. Siinä tilanteessa samalla nousi esiin kielteinen suhtautuminen oikeisiin "ryssiin" suhtautuminen, jossa tietysti oli taustalla se, että sota-ajan vihollisiin oli ymmärrettävää asennoitua torjuvasti. Semmoinen on inhimillistä. Karjalaiset eivät kuitenkaan kuuluneet samaan heimokuntaan venäläisten kanssa edes niinä aikoina 1940-luvulla. Evakkokarjalaiset samoin kuin Sallan ja Petsamon alueelta jäljellejääneeseen koti-Suomeen pakenemaan joutunut väki olivat suomalaisia.

    Kansainvälinen vertailu ja ulkomaihin vetoaminen monikulttuurisuuden merkeissä käytävän keskustelun yhteydessä on tarkkaa hommaa. Ainakin niin pitäisi olla. Kun puhutaan Ruotsista, niin läntistä naapurimaatammehan pidetään meidän keskusteluissamme usein monikulttuurisuuden mallimaana. Entä Ruotsin suomenkielinen väestö? Eipä taida saada osakseen muuta kuin kummeksuntaa, jos Ruotsiin vaadittaisiin pakkosuomen opetusta peruskoulujen alaluokilta lähtien. Tähän kysymykseen pitää Ruotsin monikulttuurisuuden ihastelijoitten vääjäämättä vastata ja pitää vastata rehellisesti eikä pidä luikahtaa esim. "historian" erilaisuuden selän taakse. Rehelliseen ja rehtiin keskusteluun ei kuulu myöskään väistää Suomen ja Ruotsin vertailemista, kun puhutaan ruotsinkielestä Suomessa ja suomenkielestä Ruotsissa. Jos monikulttuurisuudesta halutaan keskustella vakavasti, niin nämä kummankin maan kielitilanteet on asetettava samalle viivalle.

    Kanadakin on ollut esillä tässä keskustelussa. Tietääkseni kanadalaiseen monikulttuurisuuteen ei kuulu pakkoranskan opetus kaikille koululaisille koko Kanadassa, vaikka ranska on virallinen kieli Quepecin osavaltiossa.

    Työvoiman tarpeesta syntyneet asetelmat ovat nekin erilaisia eri maissa. Kantaväestön ja sen johtaman hallinnon suhtautumistavat ovat nekin vaihtelevaisia. Rajanveto tilapäisen työvoiman ja pitempiakaisen siirtolaisuuden välillä on liukuvaa määrittelyä, "portaatonta säätöä". Suomalaisia on muuttanut "Amerikkaan" eli Yhdysvaltoihin ja Kanadaan tiettyinä ajanjaksoina huomattavan runsaastikin. "Jenkeissä" suomalaiset asettuivat mielellään samoille seuduille ja muodostivat yhteisöjä, vähemmistöyhteisöjä. USA:n julkishallinto hyväksyi tilanteen. Se ilmeni mm. suomenkielisen musiikin äänittämisessä levyille valtion maksamana suomalaisen siirtolaiskansan käyttöön. Vastaavalla tavalla ja vielä isompina etnisinä yhteisöinä tunnetaan USA:n monilla paikkakunnilla esim. irlantilais- ja kiinalaisyhteisöt.

    Sodan jälkeen 1940-luvun loppupuolella Ruotsi solmi Neuvostoliiton kanssa jättiläismäisen kauppasopimuksen, jonka avulla ruotsalaisyhtiöt saivat viedyksi mittavat määrät tuotteita Neuvostoliittoon. Kun Ruotsin päätöksentekijöitten keskuudessa mietittiin, että mistä ihmeestä saataisiin tarvittava työvoima tekemään niitä tuotteita, mitä Neuvostoliittoon oli sovittu toimitettavaksi, niin he keksivät sen, että "otetaan tarvittava työvoima Suomesta". Ja niin tapahtui. Miten Ruotsissa huolehdittiin monikulttuurisuudesta siinä tilanteessa? Enpä ala itse vastaamaan, vaan odotan keskustelua asiasta. Se teemahan tässä on juuri kyseessä.

    Pitkäksi meni tämä minunkin tekstini, mutta menköön.
  6. Taannoisilta ajoilta on peräisin erään merkittävän poliitikkomme toteamus, jonka mukaan politiikassa mikään ei ole sattumaa. Katsotaanpa sen lausahduksen valossa Suomen osallistumsista Islannin ilmatilassa ajateltuun ja kaavailtuun lentovalvontaharjoitteluun.
    - Suomen Nato-jäsenyyshankkeen toimeenpanon ahkeroijilla on kova hinku viedä vakaumustaan toteutukseen. Konkreettisena näyttönä operoinnista on voitu dokumentoida, että Hornet-koneittemme täysi aseistaminen toteutettaisiin, kunhan poliitikkomme vain niin päättäisivät. Sen suuntaisen lausunnon antoi myös meidän ilamavoimien komentajamme peesaten pääministeri Kataista ja puolustusministeri Haglundia. Onko meillä siis poliittinen ilmavoimien komentaja?
    - Kun Ruotsin ulkoministeri Carl Bildt valaisi asetelmaa ja kertoi suomalaiselle julkisuudelle, että Islannin keikalle lahteviä koneita ei aseistettaisi, niin heti perään kuin apteekin hyllyltä tuli tasavallan presidentti Sauli Niinistön samansisältöinen lausunto. Voiko olla mahdollista, että ilmavoimiemme komentaja ei tätä tiennyt? Nähtävästi pääministerimme ja puolustusministerimme yrittivät ujuttaa Hornettien aseistamisidean eduskunnan päätettäväksi ja siellä sitten ryhmäkurin voimalla olisi ollut tarkoituksena ajaa homma läpi. SDP olisi ilmeisesti saatu taipumaan uhkaamalla hallituksen hajoamisella ja uusilla eduskuntavaaleilla.
    - Kun nyt sitten Hornetit ilmeisesti on tarkoituksena laittaa Islantiin samalla tavalla ruotsalaiskoneitten kanssa ilman täyttä aseistusta, niin nähtävästi myös SDP hyväksyy homman kuten entinen rauhanaktivisti ja pasifisti sekä Nato-kriitikko Erkki Tuomioja on antanut ymmärtää tilanteen olevan. Todella kiinnostavaa tuo Tuomiojan suhtautuminen. Onko SDP muuttunut Nato-hankkeen edesauttajaksi?
  7. Historia kertoo, mitenkä YK:n edeltäjän Kansainliiton viimeiseksi ratkaisuksi jäi Neuvostoliiton tuomitseminen, kun Suomen Talvisota oli alkanut. Jo sitä ennen saman vuoden syyskuun alussa Hitlerin johtama Saksa oli hyökännyt Puolaan ja yhdessä CCCP-kamraattinsa kera jakoivat Puolan taas yhden kerran Euroopan historian vuosisatojen saatossa. Toinen maailmansota alkoi eikä siinä Kansainöiitolla ollut juurikaan enempää kuin sivustaseuraajan ja lausontojen jakelijan rooli.

    Toisen maailmansodan jälkeen perustettiin YK - Yhdistyneet Kansakunnat. Vakiojäseniksi YK:n Turvallisuusneuvostoon nimettiin Neuvostoliitto, Kiina, Ranska, Iso-Britannia ja USA. Sitten 1940-luvun loppupuolella alkoi kylmä sota. Koreassa käytiin jo täyttä sotaa. Samoin Vietnamissa ensin ranskalaisten toimesta ja myöhemmin USA löi siellä päätään seinään ja perääntyi nenä muussina. Lähi-Idässä on sodittu useammat kerrat. Falklandin saarista sotivat Argentiina ja Iso-Britannia. Jugoslavian hajoaminen toimi kuin Pelsebuubin pääsy irralleen pullosta eli alkoivat entisen Titon liittovaltion "perimyssodat".

    Rajallista on YK:n vaikutusvalta. Yritän tässä sovitella ajtusaparaattiini tuota sinun tiivistelmääsi arvoisa kirjoittaja "huno suuntaus", kun niin kerrassaan kauniisti ja ihanteellisesti edellytät, mitenkä pitää olla "Suomen kaltaisia valtioita jotka esittäisivät että sotaan täytyy puuttua ja se lopettaa". YK:n ja sen Turvallisuusneuvoston vaikutusvalta on nyt tässä tarkasteltavana. Mm. Israelille YK on kohdistanut kymmenittäin tuomitsevia julkilausumia eikä Israel ole piitannut niistä pätkääkään. USA on temmeltänyt miehitysarmeijallaan milloin missäkin. Neuvostoliitto hyökkäsi Afganistaniin ja miehitti maan yli kolme vuosikymmentä sitten. Kymmenisen vuotta sitten oli USA sinne hyökkäämässä. Ja siitä hyvästä sekä Paavo Lipposen päämäärätietoisen uurastuksen ansiosta suomalaisiakin "rauhanturvaajia" on siellä yhä tänä päivänä.

    Onhan noita aseellisia konflikteja ja sotia ollut. YK:n kohdalla ajatus palautuu etsimättä Kansainliiton kovin vaatimattomiksi jääneisiin "saavutuksiin". Jos ajatellaan YK:n turvaneuvostoa, jonka ulkopuolle Suomi nyt jäi, niin lohdutuksena sinulle Arvoisa "huno suuntaus" haluan todeta, että onhan siellä tästä eteen päin mukana sekä Australia etttä Luxemburg ynnä Ruanda, jotka ilman muuta pyrkivät puuttumaan sotiin ja ne lopettamaan. Konsulit valvovat.
  8. Kun kerran tässä ajatusten vaihtoa harrastetaan "Yleistä taloudesta"-otsakkeen alla, niin sinun aloituksesi "armgart" on aiheellinen ja samoin sinä "oslam" toteat, mitenkä säästöjä syntyisi, kun luopuisimme pakkoruotsista.

    Hyötyä koituisi siinäkin mielessä, että meidän koulunuorisoltamme säästyisi aikaa tärkeämpään opiskeluun, sillä onhan pakkoruotsin päähän pänttääminen jokaikisen suomalaislapsen kohdalla, niin onhan se koululaisten ajan tuhlausta.

    Jos ajateltaisiin, että Ruotsissa vaadittaisiin pakkosuomen opetusta kaikille ruotsalaislapsille, niin semmoinen aloite ammuttaisiin alas ketterästi kuin apteekin hyllyltä koululaisten käytettävissä olevan ajan haaskauksena.

    On paikallaan todeta, että Ruotsissa on ikivanhaa suomalaisasustusta ja myös viimeisten sadan vuoden aikana Ruotsiin on muuttanut satojatuhansia suomalaisia. Sitä taustaa vasten ajatellen Ruotsissa olisi täysin mahdollista vaatia pakkosuomen opetusta, jos perusteluna pidettäisiin samoja perusteluja kuin millä meidän omat "ruotsittajammme" ovat perustelleet pakkoruotsin opetusta täällä Koti-Suomessa.
  9. Arvoisa "armgart", kirjoitit itse tämän keskusteluketjun aloitukseesi: "kohta meillä on venäläisiäkin enemmän kuin ruotsinkielisiä. pitäisikö suomi kolmikielistää???". Asetelma voitaneen tulkita niinkin päin, että itse sinä "armgart" vedit esille venäjän kielenä tässä yhteydessä. Nyt kuitenkin yrität väittää, että et mitenkään olisi erityisesti puuttunut venäjän kieleen. En osta väittämääsi.

    Kun itse mainitsin Itä-Suomessa vaihtoehtoisesti venäjän valitsemisen ruotsin kielen sijaan peruskoulun oppiaineeksi, niin juuri se asetelma oli mm. Tohmajärvellä ideana. Ja sen idean meidän ministerimme tyrmäsi ampui alas lakiin vedoten.

    Peruskoulun ja sen jälkeisen koulutuksen kielten opiskelu on ilman muuta monisäikeinen kysymys. Kuitenkin tilannetta olisi muutettava nykyisestään ja suurin ongelma on nykyinen pakkoruotsi. Kirjoitat, että "ei venäjä- eikä muutakaan pakkoa suomeen". Sen lähtökohdan osalta voin todeta olevani lähes samaa mieltä kanssasi.

    Peruskoulun kieliohjelman osalta mieleen kyllä tulee, että pitäisiköhän kuitenkin kaikitenkin englannin kieli valita kieleksi, johon kaikkien Suomen koululaisten olisi hyvä saada lähituntumaa koulussakin ainoana vieraana kielenä äidinkielen (kotikielen) lisäksi? Muita kieliä voisi sitten olla vapaa- ja vaihtoehtoisena oppiaineena. Ainakin yhteen lisäkieleen (englannin lisäksi) tutustuminen ja kohtalainen syventyminenkin voisi olla itse kunkin koululaisen mielenkiinnon mukaisesti hyödyllistä jo peruskoulun yläasteellakin. Siinä yhteydessä valinta voisi kohdistua saksaan, venäjään, ranskaan, ruotsiinkin, jne. Varsinainen hyvä jonkin vieraan kielen taitamiseen johtava opiskelu olisi viisainta jättää myöhemmälle iälle, jolloin motivaatiokin olisi kohdallaan. Tavoitteeksi sopisi hyvinkin "armgart" juuri sinun itsesi kertoma sujuva saksan osaamisen taso eli vastaava kielitaito jonkin vieraan kielen tai useammmankin kielen taitaminen sitten aikuisikäisenä.
  10. Kun viime aikoina julkisuudessa on runsaasti käyty Suomen ja Venäjän välillä sananvaihtoa venäläisten vanhempien lasten kohtelusta Suomessa, niin olennaisena havaintona on täällä Suomen puolella se, että meillä ei osata riittävästi venäjää. Tuo riittävästi taitaa olla jopa harhaanjohtava ilmaus, sillä lähempänä tilanteen realistista tarkastelua lienee todeta, että meillä ei osata juuri laisinkaan venäjää ainakaan niitten viranomaisten ja päätöksentekijöitten taholla, joitten pitäisi pitää Suomen puolta mm. tässä kyseisessä asiassa. Se puolensa pitäminen puolestaan tarkoittaisi edes oikeanlaisen informaaation tarjoamista Venäjällä venäläisille venäjäksi.

    Kun sitten yksi ministeri eli Maria Guzenina-Richardson äitinsä ansiosta venäjän kielen taitoisena pystyi ilmaisemaan venäläismedialle tillannekatsauksen sujuvasti venäjäksi, niin se koetttiin harvinaislaatuisen poikkeukselliseksi tapahtumaksi niin, että ministerin kielitaito ylitti kirkkaasti uutiskynnyksen! Venäjän kielen osaaminen päätöksentekijöitten keskuudessa kuuluisi olla tavanomaista rutiinia.

    Tähän tilanteeseen, venäjän kielen osaamattomuuteen Suomessa, siihen on keskeisenä syynä pakkoruotsi meidän koululaitoksessamme ja pakkoruotsin vaatimus niin ammattikorkeakouluissa kuin yliopistoissakin. Kun Itä-Suomessa on ajateltu venäjän opiskelua peruskoulussa ruotsin sijaan, niin ihan ministeritasolta on sille hankkeelle määrätty jyrkkä kielto. Ruotsin kieli on pakollinen oppiaine kautta valtakunnan eikä ruotsia voi vaihtaa oppiaineena venäjään. Eivätkö meidän päätöksentekijämme halua käsittää, että pakkoruotsi uhkaa jopa meidän diplomaattisia suhteitamme Venäjän kanssa?
  11. Kiinnostavaa seurata, miten Suomen hallitus suhtautuisi tilanteeseen, sikäli mikäli 11 eurorahamaata tai niistä edes 9 maata onnistuisi kyhäämään ehdotuksen "transaction tax"-verosta. Kykenisivätkö sosialidemokraatit, vasemmistoliitto ja vihreät enemmistöllään ajamaan veron läpi myös meillä Suomessa? Veisikö kaikkeen Brysselistä ja Frankfurt a/M:sta tulevaan myöntyväinen Kokoomus Suomen mukaan kyseiseen uuteen veroon, jonka tuotto hukkuisi EU-Moolokin pohjattomaan kitaan? Vai olisiko Kataisella kanttia hajottaa oma hallituksensa? Tähän saakkahan v:n 2011 Juhannuksen aluspäivistä lähtien nimen omaan Katainen on kynsin hampain ja kouristuksenomaisesti kaksin käsin pitänyt kiinni pääministerin tuolista ja asemastaan, minkä hän sai, kun Kokoomus niukin naukin jäi suurimmaksi puolueeksi vaalien kutistumiskilpailussa.
  12. Ymmärtääkseni rahoitusmarkkinaveron säätämisen kannalla ovat vasemmisto eli sosialidemokraatit (tuomiojalaisurpislaiset) ja vasemmistoliittolaiset (arhinmäkeläiset) ja tietääkseni Vihreät. Vasemmiston keskuudessa ideana lienee perinteinen rikkaitten keinottelijoitten rokottaminen eli Robin-Hood-idea, jossa yritetään tehdä ökyväeltä tulonsiirtoja köyhille. Tämä vero on suoraan alenevassa polvessa jo aikaisemmin tyrmätyn Tobinin veron jälkeläinen. Mm. Erkki Tuomioja hengenheimolaisjoukkoineen on sinnikkäästi ajanut Tobinin veroa. Vihreitten kohdalla taitaa olla kyse pelköstä periaatteellisesta verojen rakastamisesta eli kaikki mahdollinen on verolle pantava.

    Kun puhutaan, että rahoitusmarkkinavero olisi vain 0,1 prosenttia, jolla määrällä ei olisi juuri mitään mainittavaa merkitystä, niin kovin vähäiseltähän tuommoinen prosenttimäärä tuntuu pikimmiltään ja päällisin puolin katsottuna. Entä tulevaisuudessa? Epäilen henkilökohtaisesti semmoista tapausten kulkua, että jos pää saadaan auki, niin sen jälkeen vero alkaa vähän kerrassaan kiristyä. Ja kyseisen veron tuotto menisi EU-Moolokin pohjattomaan kitakassaan.

    Tavallisen kansan kannalta erittäin olennainen asia olisi kansanosakkeitten ostamisen ja myymisen joutuminen rahoitusmarkkinaveron piiriin. Kansanosakkeitahan ovat mm. Nokian ja Elisan osakkeet, joita omistaa iso osa tavallista suomalaiskansaa eli jotain yli 200.000 osakkeenomistajaa kumpaakin osaketta. Siis rahoitusmarkkinavero kohdentuisi jokaiseen tavalliseen suomalaiseen piensijoittajaan, joka yrittää osakkeitten omistuksella kohentaa omaa taloudellista asemaansa ja samalla rahoittaa myös kotimaista yritystoimintaa. Julkisuudessa kuultu propaganda rahoitusmarkkinaveron kohdentumisesta suurpörssikeinottelijoihin on kovin yksipuolista propagandaa. Tässä tätä kirjoittaessani huokaisen syvästi ja suren suomalaisen vasemmiston tyrmäännyttävää talousalan tietämättömyyttä ja osaamattomuuta. Toisaalta onhan se niinkin, että äänestäjillä on kohta kannan ilmaisemisen paikka vaaliuurnien äärellä. Jos vasemmistolle käy kehnosti, niin turha on ruikuttaa.
  13. Samoina aikoina minäkin kävin oppikoulua eli Joensuun yhteiskoulua, jonka vanha rakennus sijaitsee siinä Koulukadun ja Papinkadun kulmauksessa kirkon ja kirkonmäen vieressä. Rehtorina piti järjestystä Paavo Ansas. Kiinnostavaa kuulla, että komentoa pidettiin tytölyseossakin. Semmoinen taisi olla tapana siihen aikaan. Nyt kesäkuun alun luokkakokousken yhteydessä pääsimme käymään siinä vanhalla koululla. Yhteiskoulun lukio on nykyään Rantakylässä ja kevään päätteeksi lakkiaiset pidettiin siellä. Me puolen vuosisadan takainen ylioppilasjoukko olimme siellä "riemuylioppilaina".

    Tuttu on sekin vanha Pielisjoen rantamaisemassa sijaitseva rakennus, jossa tyttölyseo oli vielä 50-luvun alussa. Siitä on semmoinen "legenda", että koulun alue oli ympäröity metallisella verkkoaidalla ja siitä oli kuulemma syntynyt kimmokkeena tyttölyseolle nimike "Tipula". Sitten 50-luvun mittaan tyttölyseo siirtyi uuteen rakennukseen Koulukadulle poikalyseon kohdalle kadun toiselle puolelle. Poikalyskan rehtori oli muistaakseni Aulis Koivusalo. Lisäksi 50-luvulla syntyi uusi oppikoulu, jonka nimi taisi olla Pielisjoen yhteiskoulu ja rehtorina Jukka Soila. Jokirannan tyttölyseon vanha rakennus taas siirtyi kaupunginkisjaston käyttöön ja säännöllisesti minäkin siellä kävin oppikouluvuosina niin kirjoja lainaamassa kuin lehtisalissakin. Sitä ennenhän kirjasto oli kaupungintalossa. Jotta semmoisia aikoja.
  14. Tuo Joensuussa ilmestyvän sanomalehti Karjalaisen palstoilla kirjoitellut Seppo Lavikainen käsitteli aihetta, jonka kimmokkeena meikäläinen laati tuon oman kommenttini tänne Suomi24-keskustelujen Euroopan unioni -osastoon. Niin, no, voihan sitä asiaa tarkastella myös täällä Ikäryhmät-palstoilla, kun Sinä Texsanell muotoilit aloittajana otsakkeen muotoon Aiheesta vapaa juttupaikka.

    Meillä jo eläkeläisyysikään ehtineillä on omat näkemyksemme ja siinä taustalla vuosikymmenien mittaista kokemussihtiä. Tuo tilanne menee omalla kohdallani silleensä, että en minä oikein jaksa innostua hehkuttamaan Euroopan unionin ja euroraha-alueen autuaallisuutta. Kyllähän kansainvälinen vuorovaikutus on hyvä asia ja ulkomailta on runsaasti opiksikin otettavaa. Kuitenkaan en tykkää siitä, jos ulkomailta käsin ruvetaan meille suomalaisille haitaksi asti jakelemaan ukaaseja. Jos sitten alamme pitää pintamme, niin jo täällä kotimaassakin alkaa leimaaminen impivaaralaiseksi. Jotta suu kiinni erimieliset! En oikein ymmärrä.

    Globaalin kansainvälisyyden näen sillä tavalla, että olemme mukana aivan luonnostamme ja itsestäänselvyytenä kanssakäymisen globaalissa maapallon laajuisessa ulottuvuudesssa. Hyödyllistä olisi tehdä omat päätökset ilman semmoista astelmaa, että meidän olisi muka pakko tehdä niin kun Saksa tai Ranska tai jotkut muut maat meiltä vaatisivat. Tuli kirjoitettua monimutkaisesti, mutta ehkä ajatus sieltä kuitenkin pilkistää esille. En osaa yhtyä myöskään monien toimittajien ja keskustelujen juontajien vaatimukseen, jonka mukaan vaikeita asioita pitäisi kyetä ilmaisemaan parilla sanalla tai lauseella.

    On tässä meillä miettimistä. Ja ainakin toistaiseksi tuumiskelun tuloksena syntyviä näkökantoja voimme myös me ikääntyvä väki ilmaista vaaliuurnilla. Ainakin toistaiseksi on näin, vaikka onhan sitä kuultu myös semmoinen idea, jonka mukaan eläkeläisiltä joutaisi ottaa vaalien äänioikeus kokonaan pois.
  15. Kun Sinä "texsanel" kerrot tuossa aloituksessasi lapsuudenystävästäsi ja edelleen koulukavereistasi, niin minun ajatuksiini palautuu viime kesäkuun alkupäivinä pidetty luokkakokous. Puoli vuosisataa oli vierähtänyt v:sta 1962, jolloin pääsimme ylioppilaiksi. Siihen aikaan 60-luvun alussa luokat olivat suuria nykyisten mitoitusten mukaan tarkasteltuna. Meitä oli paikan päällä luokkakokouksessa suunnilleen kolmannes siitä v:n1962 vahvuudesta. Harvennusta osallistujajoukkoon toi terveystilanne eli moni luokkatoveri ei ollut päässyt liikkeelle, kun yhtä sun toista vaivaa oli siunautunut. Poissa olivat myös he, jotka olivat siirtyneet Tuonelan tuville.

    Havaittavaa muutosta oli ulkonaisessa olemuksessa nähtävissä, mutta silti tunnistaminen onnistui lyhyen tutkailun jälkeen kohta siltään useimpien kavereitten kohdalla, vaikka osaa joukosta ei oltu tavattu tuohon puoleen vuosisataan. Kokoontuminen toi myös tavallaan uusia tuttavuuksia, kun luokioaikana ei ollut kovin läheistä yhteyttä toiselle rinnakkaisluokalle keskikouluista saapuneisiin tyttöihin, joista oli kehkeytynyt viime kesäkuun alkuun ehdittäessä charmikkaita seniorirouvia. Ja uusiin tuttaviin kuuluvat osittain myös monet aviopiolisotkin. Tätä vuotta ennen minä olin osallistunut kahteen luokkakokoukseen vuosina 1977 ja 1987.

    Henkinen vireys oli luokkakavareilla kuitenkin tallessa ja tekeepä mieli arvioida ja todeta, että ajatus liikkui ja puhe sujui vähintään yhtä vetreästi kuin silloin aikaisemminkin. Nyt aikaa myöten olen ajatellut eri puolilla maata liikkuessa "tarjoutua" käymään kylässä ainakin muutamalle koulukaverille, jotka eivät olleet mm. jalkavaivojensa johdosta pääseet paikalle vanhaan koulukaupunkiin.
  16. Wanhojen muistelu juohtuu tässä yhteydessä mieleen ilman erityisen isoa vaivannäköä. Vaikeahan sitä on tarkkaan sanoa, mutta paljon on ollut historiaa maatalousväestön ja kaupunkilaisväestön välillä. Se historia on myös ristiriitojen historiaa, konfliktien historiaa. Siis politiikkaa on paljon mukana maatalouteen suhtautumisessa ja sillä asetelmalla on vuosikymmenien mittaiset juuret.

    Paasikiven jälkeen tasavallan presidentiksi nousi maalaisliittolainen Urho Kekkonen v.1956. Hän voitti niukimmalla mahdollisella enemmistöllä valitsijamiesten kokouksessa sosialidemokraattien ehdokkaan K.A.Fagerholmin. Ymmärtääkseni siitä alkoi kytemään vastakkainasettelu Maalaisliiton ja SDP:n kesken, johon vastakkainasetteluun liittyi Kokoomus SDP:n rinnalle. Toki jo silloinen presidentin vaaleja edeltänyt kampanjakin oli luonteeltaan rajua loskanheittoa erityisesti Kekkosta kohtaan.

    Kun eduskuntaan muodostui v:n1966 vaaleissa vasemmistoenemmistö, niin sen jälkeen alkoi tehokas maatalouden alasajo Suomessa. Vaikka myös Keskustapuolueeksi nimensä muuttanut Maalaisliitto oli mukana hallituksessa, niin silti valta ja voima oli SDP:llä yhdessä SKDL:n kanssa. Siihen aikaan saimme yleiseen tietoisuuteen Arvo Salon iskulauseen: "Tapa talonpoika päivässä!". Vihoittelu maatalousväkeä edustavaa Keskustapuoluetta kohtaan oli suoranaista vainoamista. Vasemmiston ja Kokoomuksen tahoilla ilmeisesti suunniteltiin, että tuhoamalla Suomen maatalous, tuhoutuu samalla Keskustapuolue. Kysymys oli ankarasta ja armottomasta valtataistelusta.

    Eipä Keskustapuolue poliittisena voimana kuitenkaan tuhoutunut. Ei tuhoutunut myöskään Maalaisliitosta omaksi puolueekseen jo 1950-luvun puolella erkaantunut vennamolaisuus, joka toimi ensin Pientalonpoikien puolueen nimellä ja sittemmin SMP:n, Suomen Maaseudun Puolueen nimellä. SMP:n menestys v:n 1970 eduskuntavaaleissa oli niin arvaamaton (kymmenkunta prosenttia), että vaalien tuloslaskennan iltana tietokoneetkin menivät sekaisin.

    Keskustapuolueen taival läpi 1970-luvun, 80-luvun, 90-luvun ja tämän vuosituhannen alkpuolella on ollut kaiken kaikkiaan kohtalaisen tasaista, vaikka viime vuoden vaaleissa tulikin melkoinen tappio. SMP:n ja sen seuraajan Perussuomalaisten kannatuskäyrä on sen sijaan ollut voimakasta heilahtelua. Joka tapauksessa molemmat puolueet, siis Perussuomalaiset ja Keskusta, ovat juuriltaan maaseutulähtöisiä. Kun Perussuomalaisilla ja Keskustalla on nykyisin yhteensä 74 kansanedustajaa, niin se osoittaa, että ei maaseudulta syntyisin olevaa polittista kansanliikettä ole nujerrettu eikä nitistetty. Nykyiset hallituspuolueet taustatahoineen ovat juuri niitä samoja voimia, jotka ovat päämäärätietoisesti tavoitelleet maaseudulta syntyisin olevan poliittisen voiman hävittämistä. Epäonnistumisen myötä kumpuaa sitten katkeruutta ja kiukuttelua, joka kohdistuu myös maatalouteen elinkeinona.

    Tämä on siis Suomen tilanne. Esim. Irlannissa asiat ja asetelmat historiaa myöten ovat toisenlaiset.
  17. Kun tarkastellaan toivon mukaan aikanaan syntyvää tilannetta, jossa meille Suomessa olisi palattu omaan rahaan, niin sekin asetelma on vaativa, haasteellinen. Joka tapauksessa päätösvaltaa olisi euroraha-aikakautta enemmän meille suomalaisilla itsellämme. Raamiratkaisuna olisi siis oma kansallinen valuutta eikä mikään kimppa esim. pohjoismaisissa puitteissa tai Itämeren alueella. Sitä kansallista päätösvaltaa voimme käyttä karkeasti ilmaistuna kahdella tavalla eli viisaasti tai hölmösti.

    Sikäli mikäli tekemisen suuntana olisi hölmöily, niin siihen suuntaan "toimimalla" oma rahayksikkö niitattaisiin kiinni esim. euroon tai dollariin tai johonkin muuhun ulkomaan valuuttaan tai vaikka kultaan. Siitä alkaisi sama vanha kierre, joka on meille tuttu menneiltä ajoilta, jolloin omaa markkaa ei kellutettu eli devalvointeja tulisi eteen aika ajoin.

    Kiinteän valuuttakurssin asetelmassa yleishölmöilyyn kuuluisi myös liiallinen velkaantuminen ja jälleen ulkomaanvaluutoissa otetut velat olisi samanlaisena vaarana vastavanlaisine tuhoisine seurauksineen kuin 90-luvun laman aikana. Niin julkisen vallan kuin yksityissektorin liiallinen velkaantuminen ruokkii kuplaa ja siloittaa tietä devalvaatioille.

    Toisena vaihtoehtoisena linjeerauksena oman rahan aikana olisi oman valuutan kellutus heti alusta asti. Se olisi joustavana käytäntönä ehkäisemässä vajekuplien syntymistä siinä kuin samaan aikaan kaikkien toimijoitten muistama ylivelkaantumisen karttaminen. Viisas taloudenpito on todella vaativaa toimintaa. Sitä valveutuvaisuutta tarvitaan yhtä hyvin kotitalouksien ja itse kunkin kansalaisen henkilökohtaisella tasolla. Sitä harkitsevuutta tarvitaan pienissä ja suurissa yrityksissä sekä sitä tarvitaan kaikessa julkissektorin toiminnassa eli kunnissa ja valtiosektorilla. Oma kysymyksensä on sitten seuraava: Löytyykö meiltä Suomesta riittävästi viisaita henkilöitä talouden ja politiikan järkevään hoitamiseen?
  18. Suomen kansalaisten näkemyksen selkeän esillesaamisen merkeissä olisikin aiheellista järjestää uusi kansanäänestys, jossa olisi kaksi kysymystä:
    1) Otammeko uudelleen käyttöön oman rahan ja irtaannumme euroraha-alueesta?
    2) Haluammeko torjua liittovaltion ja säilyttää mahdollisimman paljon omaa päätösvaltaamme ja sitä myös lisätä?

    Sikäli mikäli näihin kumpaiseenkin kysymykseen muotoutuisi kansanäänestyksessä vastaukseksi huomattava "Kyllä"-äänien enemmistö, niin jatkoa varten olisi oltava optio kolmannen kysymyksen merkeissä järjestettävästä kansanäänestyksestä, jonka aiheena olisi irtaantuminen Euroopan unionista ja itsenäisyyden palauttaminen esim. Sveitsin mallin mukaisen statuksen saavuttamiseksi.

    Kun äänioikeutetut kansalaiset pääsisivät ilmaisemaan kantansa, niin sen jälkeen ei tarvitsisi syyttää kansalaisia kyyristelystä. Ja erityisesti Yleisradiolle olisi määrättävä kansanäänestystä edeltävänä kampanjointiaikana ankaran tasapuolisuuden ohjesääntö ohjelmatoiminnassaan kansanäänestykseen liittyvässä sisällöntuottamisessa.
  19. Kun yritän tiivistää tuota Euroopan unionin vaiheittaista vääntämistä askel kerrallaan liittovaltion suuntaan, niin suhteessa suomalaiseen mediaan asetelma voitaneen ilmaista seuraavasti: "Onko suomalainen media liittovaltioasiassa vallan vahtikoira vaiko liittovaltioittajien työrukkanen?". Taustana tälle kysymyksen asettelulle on Suomen EU-jäsenyyteen johtanut tapausten kulku, jossa median edustajat itse ovat todenneet, mitenkä media otti meillä Suomessa itselleen missiotehtävän viedä Suomi EU-jäseneksi. Nyt jälkeen päin se on myönnetty.
  20. Kun perinteinen kaivosyhtiömme Outokumpu vetäytyi kaivostoiminnasta lähes kokonaan, niin luopumista perusteltiin toteamuksella, että Suomen kallioperä on perattu jo niin tarkasti, että kaivostoiminnalle ei meillä löydy enää mahdollisuuksia. Toki Outokumpukin jätti itselleen Kemin kaivoksen lähinnä omia tarpeitaan varten. Vallanpitäjinä "huolehtivat" maamme asioista siihen aikaan Lipponen pääministerinä, Halonen presidenttinä ja Niinistö valtiovarainministerinä.

    Jättiläismäiset ylikansalliset kaivosyhtiöt ovat hankkiutueet meille Suomeen täkäläisen lainsäädännön lepsuuden "ansiosta". Kuviossa on kaksi olennaista perusseikkaa. Kun malmimarkkinoilla hinnat ovat nousseet, niin pitoisuudeltaan köyhempiäkin malmiesiintymiä kannattaa hyödyntää eli mm. juuri suomalaisia esiintymiä.

    Ja toisekseen ulkomalaiset jättiyhtiöt haluavat hallita markkinatilannetta eli kun ne pitävät hallussaan niitäkin köyhempiäkin malmioita, niin ne voivat sulkea ne suhdanteitten heikentyessä ja samalla omistus estää kenenkään kilpailijan pääsemästä esiintymiä hyödyntämään. Suomen poliitikot ovat heittäneet pyyhkeen kehään ja luovuttaneet päätösvallan kaivosasioissa ulkomaalaisille suhdannevaihteluittenkin tilanteessa. Suomen esiintymät ovat kaivosyhtiöitten reserviä, jota käytetään tai ei käytetä konjunktuurien heilahtelijen mukaan.
    21. 32 / 57
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt