waskihanska

Vapaa kuvaus

O: Rahvasmainen, omasorttinen, globaalisuutta syynäilevä, kotona viihtyvä ja kotikentän sananvaltaa arvostava, hätäilemätön suomalainen eläkeläinen, uskontoihin uskomaton valikoitsija, vankasti aviossa. - Sota-aikaiseen syntyperään kuuluu lukeutuminen pieniin ikäluokkiin. Suuret ikäluokat tulivat sitten seuraavassa vaiheessa sotimisen päätyttyä. - Taka-ajatuksena valveutumiseen pyrkiminen sekä astelu murtomailla, poluilla, turuilla ja toreilla vakaasti ja vapaasti omat saappaat jalassa. ¬: Miljoona euroa (kuusi miljoonaa entistä Suomen markkaa) tosiaan laittaisin säästöön ja harkiten käyttäisin varoja mielekkäisiin tarkoituksiin. - Ensimmäiseksi hankkisin täältä Koti-Suomesta järvenrannalta hehtaaritontin ja rakentaisin jalasmökin - taustamusiikkina tuulen humina, aaltojen kohina ja sateen ropina. Yleisemmin musiikkimakuna loivan oloinen kotimainen ja vaikkapa fado. - Vaikka minulla ei miljoonia olekaan, verotin itse säästöpossuani ja ostin hiukan osakkeita, jotka ovat juuri nyt halpoja. Houkutus kokeilla sitä sijoittamista oli liian suuri. Nyt pitää vain odottaa, että vuosien mukana ajat paranevat ja osakkeitteni arvo nousee. O Paikoilleen jämähtämisen tehokkainta ehkäisyä ja torjuntaa on lähteminen kotimaan kierrokselle asteikkona Helsinki ja sivukulmakunnat ynnä kaikki siltä väliltä. Silloin tällöin ulkomailla käymisen jälkeen on aina parasta takaisinpaluu. - Suomen rantamaisemissa voisin viipyä loputtomiin kesät talvet, syksyt keväät. Meidän säämme ovat vaihtelevaisia ja käyvät minulle laidasta laitaan. - Sähköpostin saaminen ilahduttaa ja asioitten aprikointi, ruotiminen kiinnostaa. - Siis: o Vuodet eivät ole veljeksiä, sanottiin entisaikaan, mutta pitäisiköhän nykyään tasapuolisuuden merkeissä vertailla, jotta sisaruksia. Säätieteilijöitten sanomisia krtisoin joiltakin osin. He puhuvat mm. sateen uhkasta, vaikka kyseessä olisi täkäläisen ilmanalan tavanomainen vaihtelevaisuus. Ja osaa se painettu sanakin. Joku lehtimarkkinoinnin mainoslööppi yritti äskettäin väittää hyytävän kylmyyden tulevan Suomeen pohjoisesta. Ja lämpömittari painui peräti lähelle nollaa plussan puolella. Joka tapauksessa meikäläisäijä hyvillä mielin nyt niin kuin yleensä muinakin vuodenaikoina. Ruoka & juoma: lanttukukko, läskisoosi, uunimakkara, Karjalan paisti, uunijuusto, patasapuskat; maito, vesi, Sahti Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: --- Hakusanat: politiikka, yhteiskunta, Matkailu, kirjallisuus, mökkeily, sienestys, ystävyys, filosofia

Aloituksia

309

Kommenttia

1140

  1. Äskettäin Jaakko Iloniemi arvioi tarpeelliseksi täsmentää tilannetta ja ehdotti, että EU-kokouksissa Suomen tasavallan presidentti olisi mukana silloin, kun käsiteltävänä on EU:n suhteisiin muihin maihin liittyviä asioita. Siis esim. EU:n ja Venäjän tai USA:n tai Kiinan tai Intian tai Brasilian, jne. suhteet kuuluvat luontevasti Suomen tasavallan presidentin ulkopoliittiseen toimenkuvaan.

    Nykyinen presidenttimme Tarja Halonen on jo hyvän aikaa sitten ehdottanut, että olisi hyödyllistä katsoa presidentin valta-aseman toimivuus myös siinä tilanteessa, jossa presidenttinä on joku muu kuin Halonen. Nyt näyttää siltä, että perustuslakia ollaan muuttamassa ennen "Halosen jälkeisen aikakauden alkamista". Sikäli mikäli tuo perustuslain muutos saa sinetin eduskunnassa.

    En voi vastustaa kiusausta kommentoida arvoisan Enter Tainmentin käsitystä Suomen sijainnista. Olen jo aikaisemminkin monessa yhteydessä todennut, että Suomi sijaitsee keskellä omaa ympäristöään ja meidän on hyvä olla myönteisessä vuorovaikutuksessa kaikkien naapureittemme kanssa kaikkiin ilmansuuntiin. Toivottavasti joka taholla on jo hoksattu, että Neuvostoliitto lakkasi olemasta liki kaksi vuosikymmentä sitten. Nykyinen itänaapurimme Venäjä on järjestelmältään meille merkittävästi otollisempi naapuri kuin mitä CCCP oli. Oman geopoliittisen sijaintimme määrittely ja tajuaminen on meidän itsemme tehtävä. Ei meidän tarvitse alentua, sortua reuna-alueen rooliin, ellemme itse sitä halua, vaikka ulkomailta katsottuna meille "ulkosyrjän statusta" serveerattaisiinkin.
  2. Tuohon junavaunujen varustusvalikoimaan kuuluivat aikaisemmin vesikarahvit (kirjoitusvirhetihulainen oli laittanut minut mainitsemaan "vesikahvit"). Ei kovinkaan kauan aikaa sitten kysyin eräältä konduktööriltä, jotta minkä takia junissa ei enää nykyisin ole vesikarahveja, niin vastaus tuli kuin apteekin hyllyltä: Ei VR:n tehtävänä ole juottaa ketään ilmaiseksi!
  3. Tosiaan ainakin kunnallisen maantieteen jaotus on muuttunut kaupungin alueen laajentumisen mukana. Varmaan koko nykyisen Joensuun alueella on hyvin tiedostettu myös laajentumisen mahdolliset edut. Yli 72.000 asukkaan kaupungin voimavarat ovat merkittävästi suuremmat kuin aikaisemman pienemmän Joensuun resurssit. Vastaavasti esim. Hammaslahden, Kaltimon ja Uimaharjun kannalta katsottuna on täysin realistista, että noitten taajamien vahvistumiseen entistä leveäharteisempi Joensuu (myös noitten taajamien omana hallintona) suuntaisi uusia voimavaroja, jollaiseen satsaukseen pienemmät Pyhäselän ja Enon kunnat eivät olisi pystyneet. Sama pätee luonnollisesti myös Kiihtelysvaaraan ja Tuupovaaraan. Ymmärtääkseni "yhdistymiskunta-alueitten" vahvistuminen on myös koko Joensuun etu. Asetelmaan liittyy edelleen se, että sekä Kontiolahti että Liperi seuraavat tarkalla silmällä, mitä Joensuun kanssa kimppaan lähteneitten kuntien alueilla tapahtuu.
  4. On paikallaan nähdä valtion rooli erikseen ja toisaalta yritysten globaali toiminta. Käytännössähän moninaiset yritykset ovat se toimijoitten valtavan laaja joukko, joka muodostaa globaalin talouden olennaisen tahon. Kun tarkastellaan vaikkapa "Suomen roolia globaalissa vuorovaikutuksessa", niin se tarkoittaa lähinnä suomalaisyritysten globaalia toimintaa. Toki valtiokin voi antaa sille toiminnalle tukeaan, joka näkyy mm. tasavallan presidentin tekemillä valtiovierailuilla, joilla on yleensä mukana myös talouselämän vaikuttajia.

    Yrityksetkin voivat noudattaa kelvollista moraalia. Ainakin vanhempi väki tietää ja muistaa oivallisen periaatteen: Hyvä liiketoimintatapa. Ehkä se osviitta on edelleen kelvollinen moraalinen ohje niin kotimaassa taloudellisessa toiminnassa kuin ulkomaillakin globaalissa kanssakäymisessä.
  5. Globalisaation osasto-otsakkeen raameissa sopii tuumiskella sitä, olisivatko suomalaisuus ja kansainvälisyys jotenkin keskenään ristiriidassa ja toisensa poissulkevia joko-tai-vaihtoehtoja. Kuten jo edellä olen antanut ymmärtää, niin minun mielestäni astelma ei ole lainkaan sillä tavalla.

    Jos ja kun kuulee usein väitettävän, että meidän suomalaisten olisi luovuttava suomalaisuudestamme, jotta sitten sen jälkeen vasta saattaisimme päteä globaaleissa kuvioissa, niin semmoisten väittäjien kanssa totean olevani sovittamattomasti ja jyrkästi eri mieltä.

    Matelijoita ja nöyristelijöitä ei kukaan maailmalla arvosta ja rohkenen väittää, eivätkä semmoiset pärjää pitkäsihtisesti myöskään globaalissa vuorovaikutuksessa. Ymmärtääkseni kansainvälisyys on kuin mosaiikki, joka koostuu mitä moninaisimmista ja erilaisemmista palasista. Siinä kokonaisuudessa on monenkokoisia ja myös monensorttisia paloja. Suomi on omana itsenään luontainen globaalisuutensa osa, palanen eikä meidän tarvitse luopua omasta ominaislaadustamme. Me pädemme globalisaatiossa omana itsenämme.

    Paljon puhutaan Suomen paikasta. Usein väitetään, että me olisimme syrjässä. Minun käsittääkseni Suomi on keskellä omaa ympäristöään. Kun me itse määrittelemme oman sijaintimme, niin me voimme katsoa itsenäisesti kaikiin ilmansuuntiin ja toimia myönteisessä vuorovaikutuksessa kaikkien naapureittemme kanssa. Vastaavasti meidän toiminta-alueenamme on koko globaali maailma. Ajatellaanpa Helsingin saavuttamaa asemaa kansainvälisen lentoliikenteen yhtenä solmupaikkana. Ei Suomi ole syrjässä.

    Sen verran haluan pitää kiinni hyvästä käytöksestä, että en pidä myönteisenä minkä tahansa pahisten kanssa harjoitettavaa kontaktointia, esim. kaupankäyntiä. Useinhan vedotaan laillisuuteen, kun jossain päin globaalia maailmaa sikäläisten säädöspykälien mukaan ja vallanpitäjien kanssa sopimalla on laillista tallata paikallisen väestön etujen ylitse. Orjuuskin oli aikoinaan laillista monin paikoin maailmalla. Vaikka arvostankin vapautta, niin samalla on aina mahdollista pitää mielessään myös moraali jopa kaupallisessakin vuorovaikutuksessa. Valikointi on mahdollista ja suotavaa.
  6. Totta kai mieltä lämmittää, että ainakin jonkin verran myötämielisyyttä on löytynyt näkemyksilleni. Jatkan vielä hämmestelemällä eri suuruusluokkaa olevien toimijoitten kohtelua mm. suomalaisessa mediassa. Sama suhtautumista vaikuttaa olevan myös suuremmissa maissa, joita pidetään merkittävinä sivistyksen tyyssijoina. Kun USA tai Ranska tai Saksa harjoittaa omien etujensa mukaista politiikkaa, niin semmoinen kuuluu sellaisenaan kansainvälisyyteen ja globaalin vuorovaikutuksen todellisuuteen. Kun Suomi tai moni muu pienehkö maa yrittää harjoittaa vastaavaa omista eduista huolehtimisen politiikkaa, niin esille alkaa putkahdella moitteita. Syytetään itsekkyydestä ja syyllistymisestä rusinoitten pullasta poimimisen syntiin, joka pelottelupropagandan mukaan vie perikatoon, kansainväliseen dominoprosessiin ja globaaliin katastrofiin.

    Esim. USA katsoo Jenkkilän sisämarkkinoilla itsellään olevan oikeuden puolustaa omia kansallisia etujaan mm. tulleilla "tilanteen niin vaatiessa". Yleisesti tunnettuahan on, että USA pitää oikeutenaan puolustaa "Amerikan etuja" koko maapallolla kaikkialla globaalisti. Mahtaneeko meidän oma mediamme tiedostaa tätä asetelmaa, jossa globaalit mahtivallat voivat ajaa omia etujaan, jonka vastaavanlaisen omien etujen mukaisen politiikan harjoittamisesta pienet maat saavat moitteita. Erityisen oudoksunnan aiheena on se, että meillä Suomessa oman mediamme piirissä näkyy kovin laajalti noudatettavan journalistista linjaa, joka sopii erityisen hyvin suurvaltojen etuihin, mutta kovin huonosti omista kansallisista eduistamme huolehtimiseen. Ja kun omien etujemme tärkeys nostetaan esille, näkemysten esittäjiä syytetään impivaaralaisuudesta ja monenmoisesta kerettiläisyydestä.
  7. Varmaankin juoman litkummaksi lantraajahaluiset sitten saman tien myös alentaisivat juoman hintaa samalla alentamisprosentilla. Vai mitä? Houkutus on liian suuri heittää utelu Maria GR:n taholle, jotta mitenkähän esim. Iso-Britanniassa pubikansa suhtautuisi asiaan, jos meidän ministerimme aivan vakavissaan esittäisi siellä oluen laimentamista? Vai onko brittiläinen saarivaltakunta aivan eri asia kuin Suomi ja suomalaiset? Tai mitä sanoisivat saksalaiset samasta asiasta? Vai ovatko saksalaisetkin aivan eri asia kuin Suomi ja suomalaiset?
  8. Saatamme todellakin nyt päästä havainnoimaan merkittäviä suhtautumisten linjeerauksia. Mahtaako Kokoomus tajuta, että ei parinkymmenen prosentin eli yhden viidenneksen määrällä synny kaikkien muitten kyykyttämismahtia. Ja vaikka mukaan lisättäisiin vielä RKP:n kannatus eli yhdessä Kokoomuksen kanssa suunnilleen neljännes kokonaisuudesta, niin ei sekään ole niin iso voima, että 75 prosentin olisi alettava hyppäämään Kataisen-Wallinin tahtipillin soitannon tahtiin.

    Joustava yhteistyökyky on olennainen asia, kun nyt ollaan luomassa maahamme enemmistöhallitusta. Ellei Kokoomus halua eikä ehkä ymmärrä, kenties ei osaakaan toimia rakentavasti ja yhteistyöhakuisesti, niin eiköhän tun 75 prosentin nemmistön keskuudesta löytyne useitakin vaihtoehtoisia mahdollisuuksia hyvän hallituksen aikaansaamiseksi tasavaltaamme. Onhan Kokoomuksella sentään jo ennestään runsaasti kokemusta oppositiostatuksesta, joten sehän on vain yksi ja aivan tavanomainen asema politiikassa.
  9. Huomasin keskusteluja selatessa, että "Perussuomalaiset" -otsikko-osastossa on jo eilen illalla alkanut "karjalan mänty"-nimimerkin käynnistämä keskustelu otsakkeella "RUOTSI ei lähde tukemaan". Tarkoittaa siis Portugalia eli samaa asiaa käsittelee se keskusteluketju kuin tämä minunkin nyt myöhemmin aloittamani tässä. Käykää ystävät ja kyläläiset lukemassa Perussuomalaiset-palstaa, sillä asiaakin siellä käsitellään.

    Omasta puolestani toistan tässä vielä jo aikaisemminkin mainittua. Portugalin huomattavan suuri kultavaranto viittaa sekin siihen,että ei Portugalin tilanne niin huono ole kuin mitä ovat meidän hallitusvallanpitäjämme väittäneet ja taustalla on komissaari Olli Rehn ollut jopa ennakoimassa, että Suomelle kävisi huonosti muista asioista neuvotellessa, jos me nyt kieltäytyisimme (olisimme kieltäytyneet) Portugali-paketin hyväksymisestä.

    Ulkoministeri Alexander Stubb joutui puolestaan televisiossa toteamaan, että ei hänen muistissaan ole semmoista tapausta, jossa tilanteessa jollekin maalle olisi jälkeen päin muissa yhteyksissä kostettu omista eduista huolehtimista EU-päätöksenteossa. Pitäisiköhän pistää korvan taakse muistiin niitten päällepäsmäreitten nimet, jotka henkilöt ovat vaikutusvaltaisilla vakansseilla toimiessaan väittäneet, että Suomi menettäisi neuvottelusaumojaan, jos suhtautuisimme kielteisesti Portugali-pakettiin? Jos ulkoministeriimme on uskomista, niin nuo henkilöt ovat puhuneet asian osalta muunnettua totuutta.
  10. Siinä Portugalin kultavarannossahan on juuri sitä panttivastiketta, jota mm. Suomen valtio voi vaatia itselleen ja Suomen Pnkin holveissa säilytettäväksi mahdollisen velan takuun täydennysvarmistukseksi. Jos kävisi niin, että Portugali pystyisi lyhentämään velkaansa Suomelle, niin sitä mukaa Suomi voisi palauttaa kultaharkkoja jonkun kerrallaan takaisin Lissaboniin Portugalin keskuspankin holveihin takaisin.

    Jos sitten kävisi niin päin, että Portugali ei kykenisi Suomen takaamia velkoja maksamaan, niin meillä olisi jotain vastiketta kullan muodossa hyväntahtoisen takauksemme vastineena. Niinhän se on sekä tavallisen yksityishenkilön kuin firmankin kohdalla, että velkaa antava pankki vaatii vakuudeksi reaaliomaisuutta. Asuntovelallisen asuntokin on periaatteessa pankin asunto siihen saakka, kunnes velka on kokonaan maksettu.
  11. Kuta kuinkin samoilla linjoilla taidan olla kanssasi "taisteleva proletaar". Omasta puolestani olen aika ajoin yrittänyt pitää esillä "tavallisen kansan" vaurastumista ja sen suosimista jopa verotuksessakin. Puhuminen "kansan osakkeista" kuvaa hyvin tilannetta. Muistan hyvin nuoruuteni ajoilta läntisen Saksan eli Saksan liittotasavallan talousministeri Ludvig Erhardtin yhdessä liittokansleri Konrad Adenauerin kanssa suosiman politiikan, joka tunnetaan kansankapitalismin nimikkeellä. Se oli yksi tuloksekas menetelmä Saksan "talousihmeen" rakentumisessa sodan jälkeen. Toki muitakin tekijöitä oli kuten USA:n antama Marshall-apu.

    Suomen synnytysvaiheessa olevan uuden hallituksen tulevalle työlistalle nousee ilmeisesti mm. myyntivoittojen ja osinkojen verotusasia, jonka "uudistamisesta" kovasti puhutaan. Toivottavasti kaikilla poliitikoillamme ei ole yhtä heikot pohjatiedot asiassa kuin Paavo Arhinmäellä. Tuo alussa mainitsemani varaus "kuta kuinkin" tarkoittaa sitä, että minä en ainakaan vielä tässä vaiheessa ole valmis tuomitsemaan Timo Soinia ja Perussuomalaisia politiikan tekemisestä, jota politiikan tekemistä ei ole vielä nähty. Annetaan Soinin ja hänen puolueensa antaa näyttöjä ja arvioidaan sitten niitten perusteella hänen ja hänen puolueensa aikaansaannoksia. Sekin on mahdollista, että Perussuomalaiset osoittautuvat kykeneviksi ja kelvollisiksi päättäjiksi.
  12. Arvoisa nimimerkki "Kokemus-K", joudun huomaamaan, että minulla on tilanteesta erilainen näkemys ja käsitys kuin sinulla. Yksinkertaistettuna ja pelkistettynä minä ymmärrän globaaliin vuorovaikutukseen osallistumisen olevan täysin ja täysipainoisesti mahdollista myös vaikkapa ilman EU-jäsenyyttä tai yhtä lailla ilman euroraha-alueessa mukana olemista. Jos tuo sinun väittämäsi olisi voimassa, niin sinä nyt tässä samalla Suomen syyllistämiseoption kanssa syytät myös esim. Sveitsiä siitä, että miksi Sveitsi saisi jatkossa jotain, kun ei ole nyt valmiina mitään antamaan. Tietääkseni Sveitsi sen paremmin kuin edes kaikki EU-jäsenmaatkaan eivät ole mukana takaamassa Portugalia sen taloussyöveristä.
  13. Jänntiteitä olisi meillä riittänyt ilman sisällissotaakin. Millaiseksi Suomen maanpuolustus olisi muotoutunut? Jos sotaa ei olisi käyty, silloin ei olisi samalla tavalla syntynyt "valkoista armeijaa" kuin mitä syntyi sisällissodan taisteluissa. Ehkäpä tosiaankin tsaarin armeijasta Suomeen siirtyneet "omat" upseerit olisivat nousseet johtotehtäviin ja Saksasta saapuneet jääkärit puolestaan alemmaksi päällystöksi. Jännitettä näiden kahden ryhmän välilä olisi epäilemättä esiintynyt. Entä sitten miehistö, asevelvolliset, sillä asevelvollisuuden varaanhan miehistö olisi ilmeisesti rakennettu? Silläkin ruohonjuuritasolla olisi riittänyt poliittista jännitettä.

    Saksan vaikutus olisi huventunut ratkaisevasti Saksan keisarivallan romahtamisen myötä kuten tapahtui myös käytännössä ja Suomen kuningashankekin lopahti siihen. Ruotsin vaikutus on vaikeasti arvioitava asia. Joka tapauksessa tasavaltainen Suomi olisi säilyttänyt itsenäisen identiteettinsä, oletan. Mahdollisesti Ahvenanmaan kysymyskin olisi saattanut päätyä tapahunutta suomalaisempaan ratkaisuun, kun Ruotsi ei olisi päässyt sekaantumaan asiaan toisin kuin sisällissodan heikentämässä Suomessa.

    Poliittisella sektorilla vasemmiston vahva vaikutus olisi tuonut jo itsenäisyyden alussa mukanaan yhteiskunnallisen uudistusprosessin ja työväenliikkeen status olisi ollut kokonaan toisenlainen kuin valkoisten teloitusryhmien eteen joutuneen sodan hvävinneitten punakapinallisten kohtalo. Suomen yhteiskunnalliset olot olisivat mitä ilmeisimmin rakentuneet rauhallisen kehityksen tietä vakaan kansanvaltaiselle pohjalle. Samalla taloudellinen toiminta olisi saanut myönteisen toimintaympäristön.

    Venäjän armeijan vaikutuksen arviointi on vaikeata. Eiköhän bolshevikkien vallankumouksen vakiintumisen jälkeen Venäjän Itämeren laivastokin olisi höyrynnyt Helsingistä pois Kronstadtiin täydessä sovinnossa? Venäjän bolshevikkien ja erityisesti Leninin ideana oli antaa itse kunkin valtion kehittää oma mahdollinen vallankumouksensa itse, siis Suomenkin. Sitä taustaa ajatellen olisi ollut ehkä hyvinkin mahdollista, että Venäjä olisi vallankumouksen jälkeen kaikessa rauhassa kotiuttanut armeijansa Suomesta Äiti-Venäjälle. Toki toisinkin olisi saattanut käydä. Vaikea arvioida.
  14. Vuoden 1918 sisällissota on todellakin varsin useaa kautta vaikuttanut maamme historian tapausten kulkuun ja on aivan aiheellista tarkastella vaihtoehtoisia mahdollisuuksia, jota tarkastelua moni nimittelee jonninjoutavaksi jossitteluksi, mutta toisaalta paljon maailmassa tutkitaan vaihtoehtoja monenmoisissa yhteyksissä. Ajatellaanpa vain sotapelejä, jotka ovat kauttaaltaan vaihtoehtoisten mahdollisuuksien arvioimista etukäteen. Miksipä historiaa ei voitaisi aivan hyvällä syyllä tarkastella samalla tavalla vaikkakin jälkeen päin?

    Sisällisotamme syntyperä on luonnollisesti jo aikaisemmissa tapahtumissa. Siinä yhteydessä vaikuttivat olennaisella tavalla vuoden 1917 kesän tapahtumat. Kesäkuussa kokoontui sosialidemokraattien puoluekokous ja siellä vieraili myös Venäjän bolshevikkien edustajana Aleksandra Kollontay. Hän otesi, että Venäjän bolshevikit kannattavat Suomen itsenäistymistä. Se oli selvää puhetta.

    Heinäkuussa Valtalain käsitelyn aikaan sen paremmin meillä kuin muuallakaan ei ollut tietenkään selkeätä käsitystä Venäjän tulevista tapahtumista. Valtalain hyväksymisen jälkeen Kerenskin hallitus hajoitti Suomen eduskunnan ja määräsi toimitettavaksi Suomessa uudet vaalit. Siitä lähtien alkoi voimakkaasti korostua suomalaisten jakaantuminen toisaalta porvarilliseen tahoon ja toisaalta vasemmistoon. Se kuilun repeämisen paheneminen johti sitten lopulta sisällissotaan. Edes itsenäistyminenkään joulukuussa ei enää pysäyttänyt tapausten kulkua. Kaiken keskellä sopii kuitenkin kiinnittää huomiota siihen, että Venäjän bolshevikit pitivät lupauksensa Suomen itsenäisyyden tunnustamisesta. Venäjän porvarilliset piirit sen sijaan eivät itsenäisyyttämme suostuneet tunnustamaan edes myöhemmin Venäjän sisällissodan aikana.

    Jos kuitenkin olisi käynyt toisin ja Suomen sisällissodalta olisi vältytty, niin yksi keskeinen kysymys olisi ollut: Missä määrin ulkomaiden tapahtumat olisivat vaikuttaneet Suomeen? Maailmansota oli edelleen meneillään eikä sen päättymistä tiedetty, vaikka sodan päättyminen olikin lähellä. Joudumme siis kuvittelemeen asetelmaa, jossa Suomi olisi itsenäistynyt ilman sisällissotaa ja bolshevikit vallassa Venäjällä sekä maailmansota käynnissä. Mitä siinä tilanteessa olisi tapahtunut Suomen kohdalla?

    Koska meillä ei olisi käyty sisällissotaa, niin olisivatko Saksan armeijan joukot eli van der Goltzin johtamat joukot nousseet maihin Hangossa tai jossain muualla Suomessa? Saksallahan oli sodan käymisen kunnianhimoisena päämääränään Pietarin saartaminen pihtiliikkeellä Suomenlahden molemmilta puolilta. Sen pihtiliikeen eteläinen pihtipuoli jäi toteutumatta, kun Judenitsh ja saksalaiset eivät sitä saaneet aikaan. Kenties Suomen armeijan johdossa ei olisi ollut Mannerheim ilman sisällissotaa. Joka tapauksessa jääkärit olisivat varmaankin palanneeet Koti-Suomeen ja jonkinlainen armeija olisi rakennettu toisaalta heidän varaansa ilman sisällissotaakin. Toisena armeijamme elementtinä olisivat puolestaan ilmeisestikin olleet Venäjältä palanneet upseerit, joitten vaikutus olisi ollut olennaista ennen muuta esikuntatehtävissä ja siinä mukana olisi ollut Mannerheim monien muitten entisten tsaarin upseereitten rinnalla.

    Poliittisella kentällä kuitenkin sosialidemokraatit olisivat edelleen olleet vahvana voimana eikä Suomen liittoutuminen Saksan kanssa olisi suinkaan ollut itsestään selvyys. Viimeistään maailmansodan päätyttyä ja Saksan keisarikunnan romahdettua olisivat myös venäläiset sotajoukot vetäytyneet Suomesta, arveleisin.
  15. Täydennyksenä jatkan vielä aloitustani. Poliitikkojen ilmeisen yksipuolistuneen (siis nykyään lähinnä ruotsi ja englanti eikä muita kieliä) kielitaidon kanssa samaan vajavaisuusluokkaan lienee lokeroitavissa myös journalistien ammattikunta. Heihin viittasinkin jo tuossa edellä. Kielitaidon monipuolisuuteen riittäisi luonnollisesti se, että suuressa joukossa (mm. poliitikot, journalistit, ym.) olisi väkeä, joista huomattava osa yksilöinä osaisi esim. saksaa, venäjää, ranskaa, espanjaa, turkkia, jne. Ei yhden henkilön yksilönä tarvitse osata koko kielikirjon valikoimaa. Valitetavasti nykyisin meillä Suomesa ruotsin pakko-opetus syö toisten kielten opettelua ja opiskelua. Pakkoruotsista on päästävä eroon!

    Yksi ilmeisen yleisesti hyödyntämätön kielitaitoisen väestön ryhmä, jopa suoranainen väestökerros on vanhempi väki. Vielä 1950-luvulla oli meillä Suomessa kohtalaisen yleistä vanhassa oppikoulussa ottaa oppiaineeksi pitkä saksa. Englannin ylivaltainen suosituimmuus eskaloitui sitten 1960-luvulla ja siitä eteen päin. Meidän näinä aikoina eläköityvän ja jo aikaisemmin eläköityneen sekä oppikoulun käyneen väestömme keskuudessa on runsaasti ennen muuta saksan taitajia. Onko tätä väestökerrosta ymmärretty hyödyntää riittävästi? Nythän on suurinta muotia potkia eläkeläisiä syrjämarginaaliin yhteiskunnassa. Ehkä äskeinen eduskuntavaalien tulos tuo jotain kohennusta ikääntyvän väen arvostukseen.
  16. Voisikohan sittenkin olla mahdollista, että terve järki pääsisi vähitellen esille tuossa Euroopan velkaantuneiten maitten ongelmien tarkastelussa? Ennen eduskuntavaalejahan Katainen ja Kiviniemi tukijoukkoineen eivät edes suostuneet keskustelemaan mistään vaihtoehtoisista mahdollisuuksista, vaan heidän oma tolkuton takauslinjansa oli mukamas ainoa vaihtoehto.

    Suomalaisperäisestä näkövinkkelistä puntaroituna olisi aivan itsestäänselvänä lähtökohtana niitten pankkien ja muitten velanantajien saattaminen vastuuseen, jotka rahalaitokset ovat hyväksyneet kevytmielisen ylivelkaantumisen, mikä nyt sitten on nähty karuna todellisuutena Kreikassa, Irlannissa ja Portugalissa.

    Ja pankkien ongelmien mahdollisina pelastajina olisi luonnollisesti oltava niitten maitten, valtioitten, joitten manttaallikunnissa toimivista ja pääkonttoreitaan pitävistä rahoituslaitoksista on kyse. Siis Ranskan ja Saksan lisäksi myös esim. brittiläispankkien ja Iso-Britannian on oltava vastuunkantajien joukossa täysipainoisesti mukana. Sen sijaan Suomen poisjäänti ei mitään konklaavia minnekään keikauttaisi.

    Ja olennaista olisi palauttaa keskustelun ja uudelleen käsittelyn aiheeksi myös periaate, jonka mukaan toiset euromaat eivät vastaa toisten velkaantumisesta. Kerran tehty totaalisen typerä ja jopa sääntöjen vastainen päätös voidaan aina ottaa uudelleen käsiteltäväksi ja EU:n omista säännöistä kiinnipitäminen on hyväksyttävä käytännön mahdollisuudeksi.
  17. Tässä todellisessa maailmassa suoraan todettuna mahdotontahan se oli v.1939 Suomen luovuttaa tasavallan aluetta Neuvostoliitolle Karjalan Kannaksella. Ei sitä semmoista voinut mikään hallitus tehdä, vaikka Paasikivi ja/tai Mannerheim olisivatkin ajatusta arvioineet harkinnan arvoiseksi. Suurimman virheen tekivät omat poliitikkomme eli hallitus ja eduskunta, kun maanpuolustukseen ei satsattu riittävästi 1930-luvulla.

    Tälle päivälle tekee mieli huomauttaa, että ainakaan minä en ymmärrä, miksi sinänsä käyttökelpoisia aseita ei nykyään varastoida, vaan ne myydään romuksi. Kuka tässä maassa asioista päättää? Romukauppiaatko? Eiköhän kuka tahansa vihollinen kuulaa tottelisi, tulipa se kuula sitten vaikka vähän ikääntyneemmästäkin pyssystä? Aseistautunut kansa on paras rauhan tuki ja turva. Juuri meneillään olevassa Libyan konfliktissakin herätti suurta kauhua mahdollisuus, että Gaddafi jakaisi aseita kansalle - Natokin pelkäsi semmoista mahdollisuutta.
  18. Jos jos ei olisi jos, niin huono olisi mitään spekuleerata ja spekuleeraamisesta diskuteerata. Näin lyhyen kaavan mukaan aprikoituna on mahdollista spekuleerata mm. seuraavaa:
    - Kuvitellaanpa lähtökohtana, että Suomi olisi suostunut aluevaihtoon Neuvostoliiton kanssa eli itänaapurimme olisi saanut Kannakselta kiilamaisen alueen Lenongradin pohjoispuolelta ja vastineeksi Suomeen olisi liitetty laajoja alueita Itä-Karjalasta. Olisiko se riittänyt tekemään Stalinin tyytyväiseksi pysyväisesti tai peräti "ikuisiksi ajoiksi"?
    - Talvisotaa ei olisi syttynyt marraskuun viimeisenä päivänä 1939. Kuitenkin mitä ilmeisimmin Molotovin ja von Ribbentropin sopimus olisi ollut voimassa ja kaiken julkisen taustalla pitänyt kutinsa salaisine lisäpöytäkirjoineen. Siis Puola olisi jaettu ja Baltia joutunut Neuvostoliiton vallan alle kuten tapahtui todellisuudessakin. Toinen maailmansota olisi alkanut joka tapauksessa Puolan tapahtumien takia.
    - Koska Talvisotaa ei olisi käyty, niin Puna-armeijan surkean tilan ja heikkouden paljastumista ei olisi tapahtunut. Mitä siitä olisi seurannut? Miten Saksa olisi arvioinut Neuvostoliiton ja Puna-armeijan tilanteen?
    - Jos Talvisotaa ei olisi käyty, niin olisiko Saksa kiirehtinyt miehittämään Tanskan ja Norjan v.1940 vai ei? Kysymyshän oli olennaisella tavalla pohjoisen malmivaroista, niiden saamisen varmistamisesta Saksan käyttöön.
    - Jos kuvitellaan, että Stalin kyttäsi Saksan ja Länsiliittoutuneitten kuluttavan toisensa loppuun ja sitten sen jälkeen Puna-ameija olisi helposti valloitanut vaikkapa koko länisen Euroopan, niin kuinkahan siinä hommassa olisi käynyt, jos Puna-armeijan kunto olisi ollut sama kuin ennen Talvisotaa? Tiedäpä tuota!

    Ja miten olisi Suomen käynyt siinä muun tuoksinan mukana Euroopan pohjoisella alueella? Toinen maailmansota oli joka tapauksessa meneillään Suomen Talvisodasta riippumatta.
  19. Jatko-osa:

    - Huono keskustelukulttuuri häiritsee television vaalikeskusteluja. Siinä suhteessa arveleisin, että ulkomailta olisi oppia otettavissa. Tietääkseni esim. Saksassa vaalikeskustelut ovat asiallisesti järjestettyjä ja sivistyneellä tavalla toteutuneita. Kuulee väitettävän, että Ruotsissakin osattaisiin diskuteerata. Meillä näissäkin vaalipolemiikeissa juontajat sähläävät oman mielensä ja mahdollisesti oman poliittisen asennoitumisensa (ehkä työnantajan tahto) mukaan. Puolueitten edustajat saavat eriarvoisesti puheaikaa. Päällepälpättäminen on säännönmukaista eivätkä juontajat tosiaankaan siinäkään suhteessa hoida hommaansa kelvollisesti. Keskustelujen teematkin ovat mitä milloinkin ja usein alulleen päässyt kiinnostava ajatustenvaihto katkaistaan "siirtymällä seuraavaan aiheeseen".
    - Ulkopolitiikan tarkastelu on jäänyt silmiinpistävän vajavaiseksi näitten eduskuntavaalien edellä nähdyissä vaaliohjelmissa. Jos tässä alkaisin tarkaksi, niin EU- ja eurorahateemojen käsittelyhän ei ole ulkopolitiikkaa lainkaan, jos on uskomista valtiojohdon ulkopoliittiseen roolitulkseen. Tasavallan presidentinhän ei kuulu kuulemma osallistua EU-asioihin, koska EU-asiat eivät ole ulkopolitiikkaa. Vai miten se olikaan? Eduskuntaa ja sen valtakirjalla toimivaa maan hallitusta ollaan kuitenkin nostamassa merkittäväksi ulkopolitiikan johtotahoksi maassa, mutta silti ulkopolitiikan käsittely on jäänyt kummastuttavan puutteelliseksi vaalikeskusteluissa. Esimekkeinä tarvitsee mainita vain Venäjä ja sitten toisena globaali ulottuvuus, sillä kansainvälisyyttä ja ulkosuhteita on olemassa EU:n ulkopuolellakin. Runsas poliitikkojen puheenpulputus globalismin merkityksestä ei ole konkretisoitunut vaalikeskustelujen teemaksi saakka. Henkilökohtaisesti näen asetelman niin, että oman maamme asiat pitää hoitaa kunnolla ja se mahdollistaa hyvät asetelmat myös globaaliin kanssakäymiseen.
  20. Aivan mahdollista on, että tosiaankin juuri vaalien aluspäivinä masinoidaan julkisuuteen jotain, millä yritetään vaikuttaa vielä viime tingassa haitallisesti Perussuomalaisten kannatukseen. Hyvässä muistissa meillä Paavo Lipposen "soitto Berlusconille", jolla hän v:n2003 vaalien aattopäivänä pyrki vaikuttamaan äänestäjiin. Kysymys oli EU-elintarvikevirastosta.

    Jos jotkut tahot haluavat järjestää viime tingan operaation, niin se tietysti ajoittuisi niin, että edes media ei kerkiä tarkistamaan kohu-uutisen oikeellisuutta ennen varsinaista vaalipäivää 17. tätä huhtikuuta. Siis Lipposen ajoituksen toisinto. Houkutus on suuri epätoivoiseen vaikuttamiseen vaikka löysin perustein. Hallituskonklaavi on täysin selkä seinää vasten ja vajoamassa kevätpehmeikön mutelikkoon. Olisi kylläkin toivottavaa, että vaalikampanjointi olisi asiallista vielä lauantainakin 16. huhtikuuta, mutta saattaa ilmetä, että kaikkien hermot eivät kestä loppusuoran kalkkiviivoilla.
    21. 37 / 57
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt