Tarvitaanko sylkykuppeja?

Entisaikaan junavaunuissa oli kylttejä, joihin oli kirjoitettu: Älä sylje lattialle! Ja sitten sama ruotsiksi ja venäjäksikin aikoinaan. Junavaunuissa oli myös sylkykuppeja, joihin saattoi syljeskellä luvallisesti. Nykyään junissa ei ole enää sylkykuppeja eikä ole muutoin vesikahvejakaan. Pitäisikö moisesta päätellä, että palvelu on huonontunut?

Sylkykuppien mahdollinen tarpeellisuus tulee mieleen, kun tavalliskansalainen seurailee viime aikojen julkisuudea käytyä sananvaihtoa. Politiikan suunnalla on joku puolue ainakin jossain määrin saanut osalleen sylkykupin "viran". Toisaalta jo aikaisemminkin eikä vain näinä päivinä on saatettu tietoon mm. semmoinen näkemys, jonka mukaan monien toimien heikohko sujuminen olisi ollut "median vika" eli siis media olisi sylkykupin roolissa, syyllisenä.

Värikäs nimittely on ilmeisessti ihmisen luontainen piirre. Mitä sitten pitäisi hyväksyä? Riittääkö esim. esillä ollut "sisäinen itsesäätely"? Ainakin rautateillä oli aikoinaan tultu semmoiseen päätelmään, että matkalaisten sisäiseen itsesäätelyyn ei ollut luottamista, vaan tarvittiin käskytyskyltti junavaunun seinälle. Kysymyksen tarkasteluun liittyy ilmeisesti meidän ihmiskäsityksemme määrittely. Ehkä hiukan tarvitaan käskytystäkin tai ainakin kirjallista opastusta?