waskihanska

Vapaa kuvaus

O: Rahvasmainen, omasorttinen, globaalisuutta syynäilevä, kotona viihtyvä ja kotikentän sananvaltaa arvostava, hätäilemätön suomalainen eläkeläinen, uskontoihin uskomaton valikoitsija, vankasti aviossa. - Sota-aikaiseen syntyperään kuuluu lukeutuminen pieniin ikäluokkiin. Suuret ikäluokat tulivat sitten seuraavassa vaiheessa sotimisen päätyttyä. - Taka-ajatuksena valveutumiseen pyrkiminen sekä astelu murtomailla, poluilla, turuilla ja toreilla vakaasti ja vapaasti omat saappaat jalassa. ¬: Miljoona euroa (kuusi miljoonaa entistä Suomen markkaa) tosiaan laittaisin säästöön ja harkiten käyttäisin varoja mielekkäisiin tarkoituksiin. - Ensimmäiseksi hankkisin täältä Koti-Suomesta järvenrannalta hehtaaritontin ja rakentaisin jalasmökin - taustamusiikkina tuulen humina, aaltojen kohina ja sateen ropina. Yleisemmin musiikkimakuna loivan oloinen kotimainen ja vaikkapa fado. - Vaikka minulla ei miljoonia olekaan, verotin itse säästöpossuani ja ostin hiukan osakkeita, jotka ovat juuri nyt halpoja. Houkutus kokeilla sitä sijoittamista oli liian suuri. Nyt pitää vain odottaa, että vuosien mukana ajat paranevat ja osakkeitteni arvo nousee. O Paikoilleen jämähtämisen tehokkainta ehkäisyä ja torjuntaa on lähteminen kotimaan kierrokselle asteikkona Helsinki ja sivukulmakunnat ynnä kaikki siltä väliltä. Silloin tällöin ulkomailla käymisen jälkeen on aina parasta takaisinpaluu. - Suomen rantamaisemissa voisin viipyä loputtomiin kesät talvet, syksyt keväät. Meidän säämme ovat vaihtelevaisia ja käyvät minulle laidasta laitaan. - Sähköpostin saaminen ilahduttaa ja asioitten aprikointi, ruotiminen kiinnostaa. - Siis: o Vuodet eivät ole veljeksiä, sanottiin entisaikaan, mutta pitäisiköhän nykyään tasapuolisuuden merkeissä vertailla, jotta sisaruksia. Säätieteilijöitten sanomisia krtisoin joiltakin osin. He puhuvat mm. sateen uhkasta, vaikka kyseessä olisi täkäläisen ilmanalan tavanomainen vaihtelevaisuus. Ja osaa se painettu sanakin. Joku lehtimarkkinoinnin mainoslööppi yritti äskettäin väittää hyytävän kylmyyden tulevan Suomeen pohjoisesta. Ja lämpömittari painui peräti lähelle nollaa plussan puolella. Joka tapauksessa meikäläisäijä hyvillä mielin nyt niin kuin yleensä muinakin vuodenaikoina. Ruoka & juoma: lanttukukko, läskisoosi, uunimakkara, Karjalan paisti, uunijuusto, patasapuskat; maito, vesi, Sahti Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: --- Hakusanat: politiikka, yhteiskunta, Matkailu, kirjallisuus, mökkeily, sienestys, ystävyys, filosofia

Aloituksia

309

Kommenttia

1140

  1. Asioissa ja asetelmissa on puolensa ja toisensa. Vaikka olen itsekin henkilökohtaisesti erittäin EU-kriittinen enkä pahoittaisi mieltäni, vaikka EU saisi meiltä eli Suomelta Eduskunnan vahvistaman erokirjeen, niin silti tässä tilanteessa ja asetelmassa olisi aiheellista tarkastella myös EU-jäsenyyden hyväksikäyttöä. Kun siitä penteleestä ei Juhannukseen mennessä eroon päästä, niin otetaan ilo irti suhteesta ainakin vähäksi ajaksi. Me EU-kriittisetkin voisimme heittäytyä välillä kerettiläisiksi ja sukeltaa mukaan EU-valtapolitiikkaan, kun siellä tosiaan jo kerran olemme. Kysymys olisi kertaprojektista, ei EU-kriittisyyden lientymisestä. EU:n sisällä on nyt olemassa geenimanipulointia vastustava Pariisin-Berliinin akseli, jonka vahvistuksena on muutamia muita maita. Meidän suomalaisten, Suomen, olisi viisasta liittoutua tuon vahvan valta-akselin kanssa ja pyrkiä sitä edelleen voimistamaan. Jos EU alkaisi kallistua geenimanipulointia vastaan, niin sillä kannalla olisi jo globaalia merkitystä ja vaikutusta. USA on hankalana kantona siinä kaskessa eikä presidentti Obamakaan ole välttämättä USA:n kantaa uudistamassa. Niin, ja mahtaisiko Suomen MTK ja Keskusta pitää Pariisin-Berliinin akselia yhtään minään painoarvoltaan?
  2. Olisi kiinnostavaa tietää, onko kasvinjalostuksen piirissä yleensäkin vallitsevana asennoitumissuuntauksena gm-myönteisyys? Jos niin olisi, niin sehän veisi epäilyksenalaiseksi koko sen alan tieteellisen tutkimuksen "tieteellisyyden". Tieteestä olisi tullut uskonnon kaltainen ideologia. Ei luulisi kaikkien kasvinjalostajienkaaan niin pöhköjä olevan?
  3. Ainahan sitä soppii eppäillä, mutta jos eppäily alkaa mennä luonteeltaan faktojen vastaiseksi, niin mitäpä semmoiseen jähnäämiseen erityisemmin aikaa ja energiaa hassaamaan. Totean nyt kuitenkin, että tuo Fordin omistusosuuden muutos Mazdassa on kerrottu mm. Tuulilasin nettisivuilla 18.11.2008 ja tietosisältö on varsin tarkkaan sama kuin Wikipediassa. Tuulilasin tietojen mukaan Fordin omistus Mazdassa oli 33,9 prosenttia ja siitä se on supistunut noin 13 prosenttiin.
  4. Uusintana puolen päivän jälkeen lähetetty ohjelma kiiinnitti huomiota monessa mielessä. Tiukkaa on geenimuuntelun puolesta ja vastaan käytävä mitanotto. Ja tämä viime aikoina nähty ja kuultu taitaa olla vasta alkua. Tämänpäiväinen ohjelma selvitti rintamalinjojen kulkemista. Geenimuuntelun kannalla vaikuttavat olevan siis perinteiset kasvinjalostajat, jotka hyväksyvät peukaloinnin ja myrkkyjen käytön. Tavoitteena ja tarkoituksena on massiivinen agribisnes, jonka avulla lienee tarkoituksena hallita maailman ruokamarkkinoita. Monsanto ja suomalainen perinteinen kasvinjalostus näyttävät siis yksissä tuumin marssivan samassa rintamassa. Vai olenko ymmärtänyt väärin? Geenimuuntelun kritiikki on ilmeisen epämiellyttävä asia kasvinjalostajille. Se seikka havainnollistui tänä aamunakin. Jos genetiikan näkökulmasta kohdistetaan kritiikkiä geenimuunteluun, niin kasvinjalostaja yritti kuitata arvostelun sanomalla: "Höpö höpö"! Merkillistä puhetta "asiantuntijan" suusta. Kun joku asennoituu noin halveeraavasti keskustelutilanteessa eri näkemystä edustavaan keskustelijaan, niin mieleen tulee, että tuolla höpöhöpön lausujalla itsellään eivät kaikki pussin jauhot taida olla puhdasta sorttimenttia. Yksi seikka geenimuuntelussa on se, että mukana on iso raha, agribisnes. Ja sen rahan liekanarussa saattavat olla monet poliitikot ja muutkin tahot. Mitä sanoo MTK, Kokoomus, Keskusta ja mitä sanoo Perussuomalaiset? Kiinnostavaa on myös se, että Euroopan maista Ranska, Saksa, Itävalta ja muutamat muutkin maat ovat ottaneet kielteisen asenteen geenimuunteluun. Ei niitten maitten kantaa voida sivuuttaa meillä Suomessakaan olankohautuksella eikä noin merkittävää valtioryhmittymää ole mahdollista kuitata mitättömyydeksi sanomalla: "Höpö höpö"! Tulemme elämään ankaran vastakkainasettelun aikoja geenimuuntelun suhteen.
  5. Ajatusten vaihtaminen on runsasta. Yritän pelkistää omia tuntemuksiani asiassa. Perinteinen lupamaksu on aikansa elänyt systeemi ja se joutaa lahtipenkkiin. Tekniikan kehityksen mukana tullut tilanteen muutos on tosiasia, faktaa, ei fiktiota. Ehdotettu mediamaksu on epäoikeudenmukainen ja tulevaisuudessa kiristyvä tasavero. Sitä ei pidä toteuttaa. Yleisradion rakennetta saattaisi olla aiheellista muuttaa. Koko instanssi voitaisiin jakaa kahteen luokkaan. Toisaalta olisi budjettirahoituksen varassa toimiva "Perus-Yle", joka tuottaisi uutislähetyksiä, ym. peruskamaa. Sitä varten olisi Yle-kassa, jonka maksuvalmius taattaisiin erityislailla. Kuvaan kuuluisi tiukka budjettikuri, eikä kustannusten karkailemista siedettäisi. Sitten toisaalla olisi "Maksukortti-Yle", joka lähettäisi maksullisia ohjelmia erityisaiheista niille, jotka niistä haluaisivat maksaa. Tämä Ylen toimintapuolisko rahoittaisi itse itsensä. Maksajiksi eivät joutuisi ne, jotka eivät näitä maksukorttipalveluja käyttäisi. Tässä kohdassa laiteaparaattien valmistajat pääsisivät kyllä jälleen kerran kauppaamaan uusia tuoteviritelmiään, mutta kaikkien ei tarvitsisi osallistua näillä markkinoilla asioimiseen.
  6. Aika ajoin olen minäkin oudoksuen tullut aatelleeksi jalkineitten poisriisumista, joka vaikuttaa yleistyneen meillä Suomessa. Muualla maailmallahan semmoista tapaa on noudatettu erinäisistä syistä kuten lämpimän ilmaston eli jalkojen hikoilun kimmokkeena ja/tai siihen liittyen uskonnollisista seikoista johtuen. Meillä Suomessa entisaikaan asiat olivat kuitenkin omalla kannallaan omien olosuhteittemme vuoksi. Kenkiä nimen omaan ei otettu pois jalasta, kun esim. tultiin kylään. Käytäntö johtui siitä syystä, että väestö oli valtaenemmistöisesti maalaisväestöä ja maalla puutalojen olosuhteet olivat lattian pinnassa vetoisia, viileitä, jopa kylmiä. Muistan, kuinka ovia ei saanut jättää sisääntuleessa eikä ulosmennessä auki availemisten jälkeen eli: "Ovi kiinni, ostolämmin!". Niin sanottiin, vaikka puulämmityksen polttopuut olisi hommattu omasta metsästä. Varmaankaan kaikkialla ei vallinnut samanlaista käytäntöä. Silti varsinainen rahvas on perinteisesti pitänyt sisällä ja varsinkin maalla kenkiä ja myös saappaita jalassaan sisäjalkineinakin. Kenties niin on ollut kaupungeissakin, vaikka sitä en tiedä, kun olen itse maalaispoikia. Asiaan sisältyy totta kai käytäntö, että jalkineet olivat siistit, siistityt tai erityiset sisäjalkineet. Vanhaan aikaan ei toki lähdettykään kylään muutoin kuin parhaissa ykkösjalkineissa. Mahtaisiko jalkineitten riisuminen meillä Suomessa olla aika uutta tapakäytäntöä syntyperältään. Ehkä asiaan on voinut vaikuttaa tietynlainen elämän olosuhteitten muutos. Varsinkin kaupungeissa lattiat ovat muuttuneet entistä lämpöisemmiksi ja myös lattioitten päällystemateriaalit ovat muuttuneet eli parketeilla on soveliainta liikkua sukkasillaan, vieraittenkin.
  7. Yleisradion rahoitus valtion budjettirahoituksen kautta hoidettuna merkitsisi käytännössä vähävaraiseen rahvaaseen kohdentuvan maksurasituksen kevenemistä. Nykyinen tv-lupamaksu jäisi pois eikä myöskään mediamaksua tulisi sen tilalle. Lähtökohtaisena olettamuksena olisi, että Ylen rahoituksen takia ei veroja kiristettäisi. Noin kansainvälisesti vertailtuna meillä Suomessa virkakoneiston koko riittäisi väkimäärältään paljon isommankin kansakunnan hallintoa hoitamaan. Säästökohteita on löydettävissä enemmänkin kuin mitä Yleisradion rahoittamiseen tarvitaan. Mediamaksu tuntuisi pahiten nimen omaan vähävaraisen väestön kohdalla. Juuri heistä monet ovat myös luopuneet tv-katselusta lupamaksun takia. Mediamaksun mukana tämä omakantainen ja oman elämän tilanteen mukaan tehty tietoinen päätös romuttuisi. Valtio kävelisi köyhän kansan ylitse. Tuskin tarvitsee mainita, että useat eläkeläiset tuntevat lupamaksun hankalana rasitteena ja myös eläkeläisten keskuudessa on tv-katselun lopettanutta väkeä. Vähävaraisen väestön kannalta koettuna mediamaksu ei parantaisi tilannetta, vaan olisi simputuksellinen rasite myös tv-katselusta luopuneisiin kohdistuvana. Ainoastaan hyväuskoiset hölmöläiset uskovat mediamaksun pysyvään halvemmuuteen nykyiseen lupamaksuun verrattuna. Muistamme hyvin auton käyttömaksun synnytysvaiheen seireenilaulut v.1994. Ja nyt tiedämme, miten on käynyt. Käytännössä budjettirahoituksella luotaisiin Yleisradiolle erityinen Yle-kassa. Sen pysyväisyys määrättäisiin lailla ja valtion olisi hoidettava Yle-kassan likviditeettivalmius ministerien valtakunnanoikeuden uhalla tai muulla ankaralla pakotevalikoimalla. Esim. valtion saamista osinkotuloista olisi mahdollista osa siirtää Yle-kassaan. Ja hyvinä aikoina Yle-kassaan voitaisiin kerätä omaa varavarantoaan laskusuhdanteen varalle. Ankara olisi oltava myös Ylen kustannusten suhteen. Kohtuullisuus on hyve. Jenkkilässäkin on meneillään olevan talouskriisin mukana yleistynyt "Downshifting"-näkemys, kohtuullisen riittävyyden arvostus.
  8. Yleisradion toiminnan rahoitusasia näkyy virittäneen reippaan ajatustenvaihdon, vaikka tuossa aluksi tuli myös semmoinen mielipide, että tätä aihetta käsittelevää keskustelua olisi käytävä ainoastaan "Tv ja radio"-osastossa. Tämän ketjun aloittajana yritän pelkistää kysymyksen, johon ratkaisua ollaan etsimässä. Tämä on ihan oma käsitykseni asiasta. - Olisiko Yleisradion tehtävänä harjoittaa kattavaa ja tasapuolista ohjelmatoimintaa, joka olisi vallanpitäjistä, Isosta Rahasta ja yleensä eturyhmistä riippumatonta ja millainen olisi Yleisradion kustannusten kattamiseksi luotava kelvollinen rahoitusjärjestelmä? Julkisuudessa on perustellusti todettu, että nykyinen lupamaksujärjestelmä ei ole enää ajan tasalla. Internet ja kännykkäviestintä ovat muuttaneet perinteisen asetelman. Olisi pystyttävä luomaan nykyistä parempi Yleisradion kustannusten peittämisen systeemi. Koska ohjelma-aika on rajallista eli vuorokaudessa on 24 tuntia eikä enempää ja siitäkin ajasta vain osa "parasta ohjelma-aikaa", niin eteen tulee kysymys: Mitenkä tuota ohjelma-aikaa käytetään? Vaikka olen itsekin aikamoinen urheilutapahtumien seuraaja, niin kyllähän urheiluohjelmia tulee Ylenkin välittämänä kovin paljon ja vähempikin taitaisi riittää. Edelleen vähentäisin ainakin uusintojen uusintoja. Minä keskittäisin ruotsinkielisen ohjelmiston sitä varten varatulle omalle kanavalleen, joka on olemassa. Jo nämä esimerkit ohjelmien karsimisesta vapauttaisivat tilaa muuhun käyttöön. Tai sitten kustannusten säästämiseksi lyhennettäisiin ohjelma-aikaa. Sekin olisi mahdollista. Yleisradiolle olisi muotoiltava semmoinen säännöstö, että vallanpitäjät eivät pääsisi sorkkimaan ojelmistoa. Otetaanpa esimerkiksi vaaliohjelmat. V:n 1994 EU-kansanäänestyksen edellä Yleisradio ei noudattanut ohjelmapolitiikassaan tasapuolisuutta, vaan suosi EU-jäsenyyden hyväksyvää kantaa. Voidaan tiivistää niin, että Yleisradio oli aktiivisesti mukana EU-myönteisen propagandan tekemisessä ja äänestäjien manipuloimisessa, aivopesussa Kyllä-kannan taakse. Jälkeen päin Yleisradion ohjelmistossa ei juurikaan ole ollut tilaa EU-kriittisyydelle. Kansanäänestyksessä annettiin sentään yli 43 prosenttia Ei-ääniä. Vai pitäisikö hyväksyä periaate, jonka mukaan niukkakin enemmistö oikeuttaa syrjäyttämään vähemmistöön jääneen näkemyksen? Kustannusten kattamisen osalta pidän ehdotettua "Mediamaksua" huonona ennen muuta sen takia, että se on epäoikeudenmukainen vähävaraisten kannalta. Budjettirahoituksen tie olisi parempi. Sitä varten pitäisi vain rakentaa järjestelmä, joka takaisi riittävän rahoituksen ja joka toisaalta estäisi kulloistenkin vallanpitoporukoitten sorkkimisen ohjelmapolitiikkaan nähden. Jos joku sanoo, että se on vaikea tehtävä, niin minä voisin kunnon korvausta vastaan tehdä semmoisen rakennelman.
  9. Omituiseksi meni uutuutena serveeratun mediamaksun perustelu, kun perusteluksi vedettiin esille se, että salakatselijat saataisiin mediamaksun avulla maksajiksi. Toki toisena perusteluna todettiin tekniikan kehittyminen ja ohjelmien näkyminen internetissä ja myös kännyköissä. Silti minun mielestäni mediamaksun suosittelemisen mukana valittu asian tarkastelukulma on huono. Jälleen syntyisi laaja byrokratia maksun keräämiseksi. Ja jälleen saattaisi syntyä maksusta vapauttamispoikkeuksia ja niitä koskevia säännöksiä, joitten rajojen tulkitsemisesta ruvettaisiin käymään oikeutta. Jälleen saisivat ulosottoviranomaiset lisätehtäviä maksamattomien mediamaksujen perintätoimena. Mediamaksu ei ole hyvä järjestelmä. Kuvaruutuja on monissa paikoissa, joissa niitä voi katsella ja radiota voi kuunnella lukemattomissa yhteyksissä. Niin Yleisradion kuin muittenkin mediatoimijoitten tekemää ja välittämää ohjelmaa on monella taholla ympärillämme arkisin ja myös lepopäivisin. On huomioitava, että myös ulkomailla tuotettuja ohjelmia on meidän ulottuvillamme. Tämän sähköisen viestinnän runsauden, suorastaan runsauden pulan, keskellä olisi nyt sitten osattava valita sopiva menettely Yleisradion toiminnan kustannusten hoitamiseksi. Minun näkemykseni mukaan sekä nykyinen lupamaksujärjestemä että tyrkyllä oleva mediamaksukonsti ovat kumpikin huonoja ratkaisuja asiassa. Budjettirahoituksen tarjoama menettely olisi ymmärtääkseni paras mahdollisuus kuten jo edellä olen aprikoinut. Samalla olisi asetettava rajat Ylen tolkuttomalle suuruudelle ja paisumiselle. Yle olisi pantava perkauksen kohteeksi. Rönsyily olisi pidettävä kurissa. Samalla saataisiin kustannuksetkin jollain tavalla kohtuullisiksi. Yleisradion pistäminen lihoiksi eli lopettaminen on sekin vaihtoehto olemassa. Sen vaihtoehdon valitsemisen mukana poistuisi koko tämä ongelma, kun ei tarvitsisi miettiä Ylen kustannusten kattamista. Esimerkkejä löytyy maailmalta. Enpä nyt kuitenkaan olisi valmis ajattelemaan Ylen lakkauttamista, en ainakaan vielä. Jospa sittenkin osaisimme luoda semmoisen Ylen, joka toimisi tervejärkisesti ja jospa nyt sittenkin voisimme luoda semmoiselle Ylelle myös tervejärkisen kustannusten kattamisen järjestelyn.
  10. Kyllähän näitä keskustelupaikkoja näkyy siunautuneen mediamaksun merkeissä. Tuon varsinaisen "TV ja radio" -osaston lisäksi mielipiteitä vaihdetaan runsaasti muuallakin ja mitä ilmeisimmin se menettely kuuluu meidän perinteiseen sananvapauteemme. "Yleistä politiikasta" -osaston keskustelussa mainittiin, että suora budjettirahoitus on arvioitu epävarmaksi Ylen rahoituskeinoksi. "Maailman menoa"-osastossa puolestaan niin kuin monissa muissakin keskusteluissa on nimen omaan budjettirahoitus nähty oikeudenmukaisena Ylen rahoituskeinona. Tuossa "50+" -naapuripalstalla taas arvioidaan Ylen olevan tuhon tiellä. Varsin kiinnostava on tämä meikäläisen aloitukseen heitetty viite puoluetukeen. Juuri niihin kuvioihin liittyvää kytköstä olen mietiskellyt itsekin. Kyllä tuo valtion budjettirahoitus tarjoaisi ymmärtääkseni kaikkein kelvollisimman rakenteellisen lähtökohdan Ylen rahoituksen järjestämiseen. On sitten asia sinänsä, että millainen Yle meillä olisi ja samoin on asia sinänsä, että mitä kaikkia ehtoja tuon Ylen rahoituksen yhteyteen laitettaisiin. Jos eduskunta eli politiikot, puolueet katsoisivat aiheelliseksi vääntää Ylen rahoitushanat kiinni, niin asia voitaisiin lailla sitoa puoluerahoitukseen niin, että silloin olisi lopetettava kaikki puoluetuki puoluelehdistön tukea myöten. Ylen paisumista mammutiksi olisi varmaankin aiheellista juustohöyläillä. Tarkoituksenmukaisen kokoisen Ylen tarpeitten rahoittamista varten voitaisiin muodostaa erillinen kassa erityisen Yle-lain määräyksillä. Valtion olisi sitten huolehdittava tuon Yle-kassan riittävyydestä ja tosiaan pistettäisiin asian yhteyteen myös kunnon sanktiot vaikkkapa tuon puoluetuen menettämisen muodossa. Ylen rahoitus kuuluisi ns. rutiinibudjettiin niin kuin moni muukin budjettikohta.
  11. Monsanton maissin siemenbisnis ja sen mukana aiheutuneet ongelmat kertovat, mille tielle ei ole viisasta lähteä. Etkö sinä AriKähärä muka tiedä Monsanton bisnekseen liittyvistä paikallisten maissilajikkeiden tuhoista sen enempää kuin Monsanton maissilla kylvettyjen viljelysten myrkytysten leviämisestä myös lähiympärsitöön, naapuriviljelmille? Kyllä ne asiat ovat faktaa eivätkä fiktiota. Ylikansallisen agribisneksen levittäytyminen yhä laajemmalle on ongelma, joka tulee aikanaan myös meille Suomeen. Ellemme me ajoissa asetu suhtautumaan tuohon ongelmaan vakavasti ja tosissaan, niin me olemme hyväntahtoisia typeryksiä, joita kansainvälinen bisnes alkaa pyörittää kuin rulettikuulaa. Oire sille tielle ajautumisesta on esim. juuri geenimanipuloinnin hyväksymisen kannattaminen. Edelleen olisin kiinnostunut tietämään Perussuomalaisten kannan geenimanipulointiin Monsanton maissin tarjoaman esimerkin valossa. Liekö Kokoomuksen piireissä kovakin tuskatila ja kylmä rinki ahterin alla, kun kokoomuslaiset ovat hankkiutuneet "päivystämään" myös toisten puolueitten keskustelupalstoja? Onhan meillä sananvapaus, joten mikäpä siinä, mutta oire jostain paniikkinappulan painelusta lienee kuitenkin kyseessä. Varsinainen tilannemäärittely tapahtuu äänestäjien toimesta vaaliuurnien äärellä.
  12. Ongelmana ovat ylikansalliset yhtiöt, joista yksi esimerkki on agribisnestä tekevä Monsanto ja se firma on saanut paljon pahaa aikaan maailmalla. Monsanto pääsee markkinoille usein "sopimalla asioista" valtiojohdon kanssa eli kävelemällä paikallisten maissinviljelijöitten yli. Seuraavassa vaiheessa Monsanto kaappaa maissin siemenmarkkinat ja nostaa siemenmaissin hinnan niin korkealle, että ainoastaan suurtilat voivat pärjätä sillä keinotekoisella kustannustasolla. Paikallisten perinteisten viljelijöitten elinmahdollisuudet tuhoutuvat myös sitä kautta, kun geenimanipuloitu maissi leviää perinteisten maissilajikkeitten sekaan ja tuhoaa ne. Tämä tilanne on vakava globaalissa mittakaavassa. Meille Suomeenkin se voi levitä käytännössä vaikkapa vehnän, ohran, rukiin ja kauran kohdalla, jos agribisneksen harjoittajat pääsevät temmeltämään ja sopimaan valtiovallan kanssa geenimuunnellun vehnän, ohran, rukiin ja kauran siemenbisneksen avaamisesta meillä Suomessakin. Ja jos siinä tilanteessa tulee muuanne maailmaan kato, niin meillä ei enää olekaan omaa meidän olosuhteissamme menestyvää siemenviljaa. Aiheellista on kysyä, ovatko keskieurooppalaiset täysiä pöhköjä, kun siellä kyseinen geenimuunneltu maissi on monissa valtioissa kielletty? Ja oletko sinä arvoisa AriKähärä ehkä ainakin omasta mielestäsi fiksumpi ja viisaampi kuin esim. ranskalaiset, saksalaiset, itävaltalaiset, jne.? Tuossa aloituksessani ilmaisin olevani kiinnostunut siitä, mikä mahtaisi olla Perussuomalaisten kanta geenimuunteluun puolueena? Ymmärtääkseni Vuosaaren Kokoomuksen taholta lanseerattu vastaus ei ole vastaus tuohon kysymykseeni. Meidän äänestäjien on tärkeätä tietää, mikä on minkin poliittisen ryhmän kanta geenimuunteluun. Ilmeisesti ainakin Kokoomus hyväksyy geenimuuntelun kritiikittömästi, sikäli mikäli AriKähärän kertomaan on luottamista.
  13. Monsanton maissi tarjoaa osuvan esimerkin, mitä kaikkea tuhoa geenimuuntelu voi aiheuttaa. Kun idea on kerran otettu käyttöön mm. maissin kohdalla, niin sietääpä meidän suomalaisten ajatella ja etukäteen varautua, ettei samaa teknologiaa ruveta vaivihkaa soveltamaan rukiiseen, ohraan, vehnään, kauraan. Kysymyksessä ovat tässä yhteydessä meidän olosuhteisiimme sopivat ja sopiviksi jalostetut lajikkeet, jotka globaali siemenbisnes tuhoaisi. Pitäisikö geenimuuntelun liittyä vielä jotain kautta ay-liikkeen vasemmistopuolueille maksamiin avustuksiin? Sepähän veisikin koko debatin uusiin sfääreihin. Ennemminkin tulee mieleen, että mahtaisiko MTK:lla olla jokin kanta asiaan ja mahtaisiko MTK avustaa vaaleissa sopiviksi katsomiaan ehdokkaita ja tahoja? Toisaalta saahan vaalitukea antaa, jos sen tuen reilusti ilmoittaa. Vai mitä? Minä nyt en ole ay-liikkeen enkä myöskään MTK:n asialla enkä agenttina.
  14. Vallanpitäjien joukossa on riittävän runsaasti väkeä, jotka pelkäävät toisinajattelijoita. Juuri sitä on vaatimus yksimielisyydestä. Venettä ei saisi keikuttaa. Ja pulinat pois. Asenteen takana on vallan menettämisen mahdollisuus, pelko. Toisinajattelija koetaan uhkaksi eli juuri niin kuin toteat "Mary60". Kun vallanpitäjä alkaa pelätä erilaisia näkemyksiä, siis omista virallisista käsityksistään poikkeavia kannanottoja, niin keskustelun sijaan hän, tämä vallanpitäjä, alkaa mitätöimään erilaisen puheenvuoron käyttäjää, hiljentämään semmoisen äänen. Olikohan se maanteitä kiertävä Lenin vai vieläkin uhkaavampi taho Rolling Stones, joka sanoi, että "Valta turmelee". Valitettavasti meillä Suomessakin niin näkyy käyvän toistuvasti. Yksi selkeä merkki ilmiön realistisuudesta on vaatimus yksimielisyydestä. Olkoon vaikka kuinka kokematon uusi vallanpitäjä, niin valtaan päästyään hän uskoo muuttuneensa erehtymättömäksi. Surullista.
  15. Ajatellaanpa USA:n kansantaloutta kokonaisuutena. Se on valtava markkina-alue ja siellä on suunnattoman monta vaikuttajatahoa USA:n liittovaltiota ja sen keskuspankkia myöten. Tämä meneillään oleva kriisi painottuu pörssiin ja rahoitusmarkkinoihin sekä niitten kautta ongelmat heiluttelevat epäoikeudenmukaisesti myös kansantalouden "terveitä" yrityksiä ja myös niitä kansalaisia, jotka ovat hoitaneet asiansa kunnollisesti. Nämä heijastusvaikutukset eivät kuitenkaan ulotu kaikkialle. Jenkkilän kansantaloudessa on valtavat määrät myös hyvässä kunnossa olevia ja tanakasti omilla jaloillaan pärjääviä vahvoja toimijoita kuten myös asiansa harkitusti hoitaneita pienyrityksiä ynnä yksityisiä kansalaisia sanotaanko nyt 100-200 miljoonaa.

    Kun näitä "Tohtori Tuho"-nimikkeen ansainneita asiantuntijoita on ollut liikkeellä, niin heidän jeremiaadinsa ovat kohdistuneet tuohon USA:n kansantalouden kriisin keskellä räpistelevään osaan, pörssikeskeiseen sektoriin. Se ei todellakaan ole suuren valtakunnan koko kansantalous. Normaaleinakin aikoina pörssi heilahtelee ja syntyy silloin tällöin "suuria ruumiita". Elämää, menestystä ja vaikutusvaltaa on pörssin ulkopuolellakin. Osa pörssifirmoista ja merkittävä osa rahoitusmarkkinoista toimii täysin kelvollisesti. Kaikki eivät horju kuilun partaalla.

    USA:n talouden myönteiset näkymät viriävät tuon kansantalouden terveen osan lähtemisestä tehokkaasti liikkeelle. Pyörät ovat lähteneet pyörimään ja nousu ruokkii itse itseään. Varojaan säästöparkeissa lepuuttaneet toimijat pääsevät lähtemään liikkeelle kuvaannollisesti polkaisemalla hyvässä trimmissä olevan koneen käyntiin. Toisaalta samaan aikaan selvitetään ja siivotaan haihattelijoitten aikaansaannosten jälkiä ja se jälkihoito kestää kenties hyvinkin pitkään. Pörssissäkin on monenlaisia osakkeita ja rahoitusmarkkinoilla sekä huonoa että hyvää. Olennaista lienee se, että tuo talouden hyvän ja terveen, järkevästi toimivan osuuden paino ja vaikutus on lisääntymässä.

    Jos sitten meillä Suomessa pörssi keikkuu eestaas pienellä viiveellä suureen maailmaan nähden, niin sillä ei ole mainittavaa merkitystä maailmantalouden kannalta. Toki meidän mediamme muotoilee mahdollisimman myyviä otsikoita ja juttuja, jotta julkaisuilla olisi lukijoita ja ilmoittajia. Katastrofi on aina raflaavampi uutinen kuin myönteisyys.
  16. Japanin kieli ansaitsisi meillä Suomessa paremman huomion samoin kuin muutkin sikäläisen maailman alueen kielet eli esim. korea ja kiinan kielen monet muodot, vietnam, ym. Edes me suomalaiset emme taida kunnolla tietää, että itsenäisyyden alkuvuosiemme Japanin lähettiläämme professori G.J. Ramstedt laati korean kielen kieliopin. Siihen aikaan Japani hallitsi myös Koreaa. Aivan oikein MichikoXX, japanin opiskelu on hyvä harrastus. Muuten, kun vaihdoin äskettäin autoa, ostin Ladan tilalle Mazdan ja siinä valinnassa oli erityisenä valintaperusteena se, että juuri tämä Mazda-yksilö on tehty Hiroshimassa. Japanilainen laatu on luotettavaa.
  17. Murtomaata on meidän monen kohdalla elämän taipaleen taittaminen. Toisaalta ihan periaatteellisesti on kohdallaan lausua, että monet meistä haluavat vetäytyä omiin oloihinsa tietoisesti. Myös minä viihdyn yksikseni itseni kanssa. Ehkäpä siitä syystä en olekaan saanut varsinaista stressiä, vaikka olenkin viettänyut monia Jouluja, Pääsiäisiä, ym. "juhla-aikoja" yksikseni, kun olen ollut myös yksineläjänä. Muija jätti aikoinaan eikä uutta helpolla löytynyt. Nyt niitten jo aikaa sitten taakse jääneitten välivaiheitten jälkeen olen ollut omaksi tyytyväisyydekseni emännyyteni kanssa samoissa systeemeissä jo liki neljännesvuosisadan.

    Kun muistelen noita aikaisempia yksinäisiä juhlavapaitten aikoja, niin ehkäpä olisi ollut mukavaa olla olemassa muutama samanlainen eli samassa elämisen tilanteessa sinkkuna elävä ystävä, tuttava ja sitten olisimme voineet yhdessä kaveruuden merkeissä viettää noita juhlapyhiä ja muita vapaita. Siinä kävi silloin aikoinaan silleensä, että jossain vaiheessa vanhat kaverit jäivät jonnekin eikä uusia siunautunut itsestään tilalle. Kyllä siitä tuttava- ja ystäväseurasta olisi ilman muuta ollut myönteistä elämisen rakennusainesta niissä tilanteissa. Olisi vissiinkin itse pitänyt olla aktiivisempi.
  18. En ole ihan varma pystynkö täysin samaistumaan tuohon Sinun verbaalivoimisteluusi. Taidan olla jo liian vanha. Minua huolestuttaa kansan pirstaloituminen toisistaan etääntyviin blokkeihin. Kaikkein eniten minua kummeksuttaa entisen suomalaiskansallisen "porvariston" piirissä esiintyvä isänmaallisuuden ja itsenäisyyden vähättely. Siinä on Iso-Kuvio liikkeellä ja mukana kansainvälistä operointia. Ukko-Paasikivikin saattaisi sanoa: "Hirmuista"!
  19. Arvoisa "Yoko Hama"!

    Minulla on suuri kunnia ilmoittaa olevani eri mieltä kanssasi. Suomen kieltä ei tarvitse ujuttamallakaan ryhtyä kirjoittamaan niin, että j:n paikalla ryhdyttäisiin käyttämään y-kirjainta "kansainvälistymisen edistyksen merkeissä" tai jonkin muun yhtä heppoisen perustelun, esim. kielen kehittymisen varjolla. Luonnollisesti kieli kehittyy ja niin tapahtuu myös suomen kohdalla. Tuohon kehittymiseen en kuitenkaan halua sisällyttää mitä tahansa toilailuja. Rajansa kaikella. Joku tolkku on paikallaan.
  20. Kukapa tuota tietää, miten ihmiset sopivat yksiin keskenään? Sanotaan, että yksi tykkää äidistä, toinen tyttärestä. Lienee kysymys miessukupuolesta. Onko kukaan kuullut sanottavan naisten mieltymyksien suhteen, että yksi tykkäisi isästä, toinen pojasta? Sanontoja ja sanomattomuuksia?

    Kun omakohtaisesti onnekseni osuin aikoinaan liki neljännesvuosisata sitten kohtaamaan naisen, josta tuli vaimoni, niin kanssakäymisemme luontui jo heti ensi tapaamisella. Siinä virisi mutkattomuuden tunne, että voisimme luottaa toisiimme. Ja se ensivaikutelma on pitänyt paikkansa siitä lähtien.

    Onhan niitä noita erilaisia yhteenmenemisen ja myös eroamisten asetelmia. Jos nyt yritän ajatella oman miessukupuoleni osuutta kuvioissa, niin vaihtelevaisia nekin ovat. Tarvitsee vain katsella ympärilleen ja toisaalta palauttaa mieleen näkemäänsä. Jos näin äkkiseltään tehdyn valikoimisen tuloksena nostaisin esille pari omasta mielestäni varoittavaa esimerkkiä, niin ne olisivat:
    - Miessortti, jonka yksilö osaa naisen vokottelun ja myös sitä harrastaa. Kyse on tietynlaisesta taiteen lajista. Tälle miekkoselle naisen valloittaminen on haaste, jossa menestyminen samalla päättää projektin. Kellistämisen jälkeen mies jo suuntaa katseensa seuraavaan kohteeseen.
    - Ukkomiehet, jotka jahtaavat syrjähyppyseuraa. Oman sorttinsa saalistajia ovat nämäkin. Tietynlaisia keräilijöitä. Omalle vaimolleen nämä miehet eivät tietenkään halua myöntää vastaavanlaista oikeutta suhteisiin toisten miesten kanssa. Vaikeutena on etukäteen ennen vihille menoa tietää, että sulhanen saattaakin olla tätä laatua.

    Aivan ihmetyksestä silmät pyöreänä sitä silmäilee monta kertaa maailman menoa ja meininkiä. Oma mietiskelyn aiheensa on myös pariskuntien pysyminen yhdessä, vaikka elämä saattaa olla kovin erimielistä ja riitaisaa, suorastaan myrkyttynyttä. Elämä on monivivahteista.
    21. 49 / 57
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt