sepmuur

Oman elämänsä runoilija nuoruudesta lähtien,kuten myös kirjallisuuden harrastaja elämän eri alueilta,ettei mikään siihen liittyvä saa olla vierasta - kirjoittajana/lukijana.
Kirjoittaa eri palstoille runojen ohella tekstejä myös yht.kunn.asioista tarvittaessa ( tosin eri rekister. nimim.varustettuna),joka seuraa tiiviisti maailmanpolitiikkaa Suomen ohella.
Pienikin voi olla suurta kaiken tämän nykyajan krääsän keskellä.
Luontoarvoja & eläimiä kunnioittava,joka omistaa empaattisen mutta myös kriittisenkin luonteen : Elämän perusarvoille.
Asustaa "Nässyjärven Tarjanteen" että Treenkin läheisyydessä
viihtyvä keski-ikäinen mies.
Eila Pienimäki :
----- ---- ---
Tänä yönä räjähtävät pilvet
kuu valuu ikkunasta sisään
Raskaat kulissit jotka jo
seitsemän kertaa tuhosin
murskautuvat lopullisesti.
,,,,,, rakkauden valo
poistakoon polultasi varjot.
Hellyyden siivet sinua suojelkoot,
lämmöllä ... E.P
Säh post os: [email protected]
Suosikkibändit/artistit: ....niin kotim.ja ulkol.... lähes kaikkiruokainen - vanhempaa kuin uutta.
Suosikkileffat: lähes kaikkiruokainen.
Lempikirjat: erilaisiin tietoihin liittyvät kirjat ..runous..ymv.kirjoja.
Vapaa-aikanani: kevyen liikunnalliset että erilaiset henkiset harrasteet.
Suosikkipalstat Suomi24 Keskusteluissa: runo kuin keskustelupalstat.
Katson tv:stä mieluiten: lähes kaikkiruokainen.
Kotieläimet: lemmikki...koira.
En pidä: /- pahansuopaisuudesta, ilkeydestä.
Parhaat matkakohteet: Suomi, (Karjala)Baltian maat
Ruoka & juoma: Tavalliset terveelliset koti ruuat/-juomat.Juhlaan miedot viinit, oluet kuin siiderit.
Koulutus: ---
Ammatti: Muu
Siviilisääty: Varattu
Lapset: Olen ylpeä vanhempi
Messenger: [email protected]
- Purtemme -
kuin taipuisat mastomme myrskynsilmässä
kuohuvissa huipuissaan
ylös taivaalle niin pitkä matka
alas hukkuviin elämänääniin
olemmeko äänettöminä saapuva
kuin koko kansamme huulilla
- miksi juuri me
tällä kertaa - - Tunnustan rehdisti että toisinaan hämmästelee
itsekin että mitähän sitä täältä vielä itsestään
ulos heittää,sillä tämä oli sellainen "extempero"
joka tuli minulta kuin salaa ja yllättäin.
Kiitos kommentistasi Miekko,eikä eksytä valoihin
eikä murruta pimeyteenkään ! - Tervehdys - runoni alku tai yleensä
että mitä koskisi tai mistä aiheensa
sai ... mutta ei hätää ... sillä osan
tästä voi laittaa sanomasi piikkiin
Olympiaa hipoen.
Taustalla myös toisenlaista tunnelmaa
tämän talvemme luonnonvalosta kuin
pikku ajatuksia syvemmiltä vesiltä,jotka
ulottuivat sielujen syövereihin saakka.
Kyllä minä hyvin ajatuksesi jaan että
hyvin olet tunnelmillani liikkeellä,eikä
nyt hämärrellä liikaa ja nostellaan
ilonpellettiä ilmoille.
Edelleen : Kiittäen ! - Minäkö todella - eksynyt
ja Sinäkö tämän yhdessä
minun kanssani - "Tietäisit" - kun
mm. Olympiavalot sammuvat heijastuneina
hangelle - päivän ja yönvaloillamme ...
mutta runoilkaamme,niin hämäryydessä
että valoissakin että hyvillä kosketuksilla
kuin sanoillammekin toisiamme tukien.
Kiitos Sinulle kommentistasi jota oli
ilahduttava lukea. Tsaukkista ! - Talven varjoissakin voi olla
sisäistä elämää - runo - joka
hengähtää tunnelmallaan. - Ei voi olla ajankohtaisempi,ei vähempää
ei enempää - vaan reaaliajassa tapahtuvaa
koskemattomuutta.
Kaukana -
kuitenkin aivan lähellä
näkymätöntä aaveliikehdintää. - Minä Onnittelen !
Olkoot runo tai todellisuutta. - Jälkiä -
menneisyydestä
otteita kuluneista askeleista
edessä koskematonta
satanutta lunta
Taivaan hiilijälkiä
lukematta jääneitä sivuja
tavoittamattomia tuulahduksia
tämän maailman pyörteitä
ja kaiken tämän keskellä
tietämättömyyden
elämän gallerioita ...
aavistuksia kuin kysymyksiä
vailla vastauksia - minä tässä - - Aaltoja,myrskyjä,laineita että peilityyntä
tämän ruorimme ohjaksissa taivaankannen
alla
elämämme notkelmissa että huipuissa
tuulee
pilvipoutaa ja pilvetöntä taivasta
sfääreissä
että määränpäämme tuiki tuntematonta,
jota kölimme tässä elämässämme ei meille
näytä
- tuntematonta ! - Tulkoon.
Auringonpaiste
tueksi näölle
iloksi silmille
vahvuudeksi mielenhuipuille
sekoittakoot sisäiset veet
niin ilon kuin surunkin tunteet
saattakoot purjeemme ehjiksi
tuleviin päiviin voimaksemme
elämän haasteineen eteemme
tuomaan
suomaan sieluillemme toivonkipinöitä
kuin yöllisille majakoille oppaaksi
yön yli turvallisesti soutaa
- vesiin jälkensä jättämään
hiilijäljiksi -
tunnisteeksi
ettemme aavoille ulapoille
eksyisi
eikä muistomme hukkuisi
syvien syövereidenkitaan.
Tämän aamunkajossa
soudamme Auringonvalossa
kohti turvallista lumenvalkoista
siintävää satamaamme kohden. - Mitä elämä olisi jos kaiken etukäteen tietäisimme
tulevaisuudesta ; - estäisimme virheemme että
tunnistaisimme onnenkaltaiset tyytyväisyyden
tuomat mielentilamme.
Ei olisi yllätyksellisyyttä kun kaiken osaisimme
tiedostaa myös ne pahatkin karikot edessämme,
niitä odottaen pelolla kuin hiekka valuisi
tiimalasiimme - rauhaa/rakkautta ja vihaa/sotaa
ihmiselomme polkujen kohdatessa toisensa.
Oma itsensä - puutteineen kuin vahvuuksineen,
tämän nuoramme tanssi askeleissa ja se nuora
voi olla kovin ohut mutta sillä on tanssittava,jotta
tulisimme vahvemmiksi kestää tulevatkin kolhut.
Aalloilla kohti myrskyävää päivän askareita että
toivon mukaan kohti illan tyvenempään puokamaan,
ohjatkaamme tämän purtemme,jonka lastina on
elämämme tunnevyöryt - hetken lepoon.
Toivokaamme suotuisaa myötätuulta että jaksaisimme
soutaa vastavirtaan kun pärsket käyvät yli laitojen
että mastomme kieppuen ärjyvissä kuohuissa.
Lokikirjaa tehdessämme kuin toivoa siihen heittää
että huomisellekin olisi luvassa voimia kestää mitä
eteemme siunaantuu - kuin suudelmaa odottaen
hyväilevin miettein tarttua ruorimme ohjaksiin.
Yllätyksellisyys - hyvässä - olkoot voimamme. - Runot kuin laulut
että ajatukset eri mietteineen
ja tunnelmineen,ovat kuin
ilmavirtoja,jotka käyvät lävitsemme
- iloa että tuskaa -
elämän aaltoja meissä
alati kulkevia
satuttaako vaiko hyväilee
aamun kuin yön sisäisiä
ritareita - ristiretkillään -
erkaneeko
vai yhdistääkö eri
Ystävyydenkirjoa ?
Kuka tämän todella tietää
- en ainakaan minä.
Kiittäen Sinua. - Runosi kertoo -
kuin aavemaisesti siitä jos tunnemme
kohdatessamme jotain "yliluonnollista",
joka saa ajatuksissamme miettimään että
mitä kaikkea elämäämme kätkeytyy ja
jota ei voi aina järjellä selittää.
Niin - olen ollut täällä parisen vuotta että
monenkaltaista tunnelmaa kuin aatosta
eri tunnelmilla kokeena ... ja lähteäkö
vaiko jäädä - kuin irtiottoakin - mutta
kuitenkin vielä jääneenä,etenkin sillä
periaatteella jatkanut,millä tänne tulinkin.
Tarkistellut myös omaani että hyväksi olen
ns.oman toimintani kokenut täällä kuin
omilla tunnelmillani pitänyt kuin omastani
kiinni pitäen - olemalla sellainen : oma itsensä.
Olenko pidetty - sitä en todellakaan itse tiedä,
vaikka olen aina yrittänyt etten ketään tarkoituksella
loukkaa kuin kannustaenkin parhaalla mahdollisella
tavalla,joka kuitenkin nykyään on jäänyt vähemmälle.
Että kaikista niistä monista ystävyys-suhteista olen
jokaiselle - Kiitollinen ... sillä se tai tämä on myös osa
runojen sielukkuuttaa arjessa,missä me itsekukin
kuljemme aikamme henkisillä aalloillamme.
Jotain tuollaista olin aistivinani runostasi kuin ehkä
joskus aiemminkin mutta kuitenkin hyvin olet ollut
täällä vielä,kuin toivoen että matkasi ruorissasi jatkuisi
edelleen.
Kaikkea hyvää tähän aikaasi toivotan. - Suuressa
syvässä sydämessä on tilaa jokaiselle
käydä ovea kolkuttamassa että avataanko
ovi kulkijalle,joka etsii kuin omaansa toisesta.
Tämän pyhäpäivän valkeilla hangilla avautuvaa
taivaankantta tarjoan runostasi omaani Sinulle. - Rakkaus ja hautausmaa
kuin auto välikappaleena
kokemuksen kaaressa
totta vai tarua
tämän elämän ihmeellisyyksien
virroilla,mitä meille avautuu.
Tämän hetken tässä ajassa
runostasi tuli ajatuksiini. - kosketusta runouden
lähelle sykkivää sielua
sydämien kuin mielien
juurtumista syvyyksien
porteille
avatuille sanoille
johdetuille tunteille
yöstä aamuun
päiviin hengenpurjeet
ylös kohoamaan
kanteen : Ystävyyden ! - Niin karua mutta totta ja välillä tuntuu
kuin koko elämä olisi mystiikkaa tietyllä
tavalla ... etenkin jos ja kun ajattelee
eri kohtaamisia elämämme raitilla.
Kerroit taas yhden elämän totuuden. - Kosketat
hipaiset arinta syliä
kuohuiksi virrat juotat
kirpeää jäävettä
huulet janoaa
purosta koskeksi
kielet rakkauden loit
sijaa sydämelle yöksi luomaan
tämän arkisen elämän huumaan
kuin ääniä yli jäätyneen maan
huokaa sielujen soinnit kaipuutaan
hetkiseksi levähtäen
lehahtaa tyyneys
mielen tään
yön usvaan katoavaan. - Huomen jo tämän päiväisessä
kulkeva on
niin valoisana hohkaa
niin sammutettuina taivaan valot
askel ajassa piirtää hiilijälkiään
mittaa äärettömyyden rajojaan
kuin kirpeänä tuulena
yli aavojen alla kuusiston
leuhuaa pyryinä
aatoksien mietteet
ei raukkojen rajoilla
kannel helkähtäen soi
mainen kulku ihmisen
syvimmän mielen kutsunsa loi. - Kirkas tähtönen
nauhamainen helmesi
kuin pujotettuna maailmaan nauhaasi
loistaen väreinä
väreillen aalloilla
saapuva syömmesi rintahan
antavan rauhan sielusi syvyyteen
että koskettaen tunnelman herkintä sointia
muuttava kulkusi raskaat käynnit
kevyeksi aamuun mieltäsi nostattamaan
- kauneudeksi viereen
pakkasauringon -
maailmaasi sädehtimään
ilonkyyneleet vierähtämään.
Hyvää yötä kuin aamunvalkeutta.