yksinkertainen.blondi
Varattu täti-ihminen, joka höpötteli aikoinaan Miehen Logiikassa. Nyt poikkeaa joskus ihmettelemässä, missä tutut luuraa.
"Kaikki pitäisi tehdä niin yksinkertaiseksi kuin mahdollista, mutta ei yhtään sitä yksinkertaisemmaksi. " A.E.
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia43 aloitusta · 13022 kommenttia
- Niin, on kyllä muitakin hetkiä. Mutta niistä on täällä hankala puhua. Jos haluaa pysytellä anonyyminä:) Ehkä herkistyin äsken, kun katsoin Kikka!- elokuvaa. Ja tunnistin hänessä yllättäen jotain itsestäni:)
- Mun yksi bestis on kasvonpiirteiltään kuin Garbagen Shirley Manson . Perusilme oli/on kuin hänen, vähän myrtsi. Hän oli aikoinaan nuorena kaupassa, jossain juusto-tiskillä töissä. Sai aina kuulla tota: hymyilisit vähän. Ja hänellä oli tunne, että hän oli just tosi iloinen ja hymyileväinen...
Mulla sama juttu tässä 50+ iässä. Koen olevani ihan positiivisella, iloisella mielellä, kunnes vilkaisen vahingossa peiliin: oho, olen kuin sitruunan niellyt. Eli ilme ei yhtään vastaa omaa mieltä, joko iloista tai neutraalia. Onneksi viini auttaa.:) Jos juon jotain alkoholipitoista, oma sisäinen olotila näkyy ulospäin:) Näin sitä alkoholisoidutaan vauhdilla, mutta hei, iloisena kumminkin.. :) - Pakko sanoa, että sekoaisin. Nimittäin kauhusta. Häipyisin äkkiä paikalta. Vaikka tuskin esim. Wille mun ikäisestä kiinnostuisi. Mun tyttäret, +- 20 v. juoksivat pakoon vielä lujemmin. Wille ei tod.oo heidän tyyppiään.Tuskin Akukaan.
- Kuten toiseen keskusteluun jo kommentoin, esim. työtilanteessa ulkonäkökehu voi olla sen vastaanottajasta vaivaannuttava, jopa stressaava. Monet muut kehut taas ovat oikein kivoja. Jos asiakaspalvelijaa kehuu vaikka pirteäksi ja aurinkoiseksi, tai esimiestä osaavaksi ja empaattiseksi. Jos haluat antaa myönteisiä, henkilökohtaisia kehuja, ne kannattaa antaa luonteesta ja yleisolemuksesta, ei sellaisista piirteistä, jotka eivät työhön mitenkään liity. Ulkonäkökehut ovat tietysti tervetulleita varmasti misseille, malleille tai noista ammateista haaveileville. Ulkonäkökehuista tulee muissa työtilanteissa vähän sellainen olo, että sanoja haluaa jotenkin päästä lähempään tuttavuuteen. Noita sanoja kun odottaa enemmän vaikka puolisolta tai hyvältä ystävältä. Tai sitten jossain tilanteessa, jos paikalla on muita, tulee mieleen, että muut paikalla olivat olettavat teidän olevan erityisen läheisiä. Tai että haluat vähätellä työkaverisi muuta osaamista ja sanoa, että hän on paikalla vaan " kivana koristeena".
- Nää on vähän kinkkisiä kysymyksiä. Ulkonäkökehu voi ilahduttaa, kun aika ja paikka on oikea tai saa ristiriitaiselle mielelle jos se on väärä. Vaikka olisi täysin samoin sanoin ja painotuksin sanottu lause. Mielelläni kehun, jos joku on edukseen, mutta olen myös joskus jälkeen päin todennut mielessäni, että paikka ja aika olikin ehkä väärä ja sai aikaan väärän mielikuvan. Kaikkihan me mokaillaan. Siksi itse pyrin katsomaan aika paljon läpi sormien sanomisia, jos tarkoitus on oikeasti kuitenkin hyvä. Tilanne, jossa ulkonäkökehu ahdistaa on tällainen: olet tilanteessa, jossa esitellään osaamistasi tai tekemisiäsi ja joku tilanteessa kuuntelemassa oleva henkilö laukaisee kesken kaiken sinusta ulkonäkökehun muiden kuullen. Tällöin tilanne on alentava, suorastaan herjaava. Silloin joko tahtomattaan tai tahallisesti halutaan antaa vaikutelma, että ihminen on siinä tilanteessa nimenomaan ulkonäkönsä ansiosta tai ainakin se on yhtenä osatekijänä. Tilanne on vähän sama, kuin joku huutaisi yleisöstä: "ihan paskaa".
Kahden kesken lausutut kehut on tietysti ihan mukavia, kunhan ne eivät sisällä piilomerkityksiä. - Eiku mitä hittoo, 22-Pistepirkko jäi listasta. Laitetaan Hanoi Rocksin tilalle😬
- Täysin oman mieltymyksen mukaan valittu, ei missään järjestyksessä:
1. The Crash, Sielun veljet, Kauko Röyhkä & Narttu, Hanoi Rocks, Maustetytöt
2. Ismo Alanko, Teemu Brunila, Tapio Rautavaara, Pate Mustajärvi, Tuomari Nurmio
3. Jonna Tervomaa, Yona, Mariska, Seija Simola, Carola - Saa tietysti, mutta eipä tuo ole halunnut sitä tehdä. Johtuisko siitä, ettei oikein tiedä, miten sitä sitten trimmataan ja pidetään kuosissa. Joskus hänellä lomilla kasvaa kyllä sänki ylipitkäksi.
- Kyyllähän sitä... Mutta pitäisi vain tietää mitä sillä nuoruuden rakkaudella tarkoitetaan🤔
1.Onko se eka poikakaveri, tai pikemminkin kaveripoika alle kouluikäisenä, jonka perheessä olin kotihoidossa? Leikittiin kyllä joskus prinsessa- ja prinssileikkejä, lähinnä kyllä minun vaatimuksesta ;)
2. Vai onko se yksipuolinen ihastus 6-9. luokalla rinnakkaisluokan poikaan, joka näytti vähän 80-luvun Robin Hoodia esittävältä Michael Praedilta? Hän tietysti oli autuaan tietämätön(?) mun ihastuksesta. Näin tämän tyypin muuten tänä kesänä ruokakaupassa, pitkä tukka oli pudonnut leuan alle ja muuttunut tummasta harmaaksi ;) Praedia en hänessä enää nähnyt...
3. Onko se ensimmäinen seurustelu lukioiässä itseäni vähän nuoremman pojan kanssa? Seurustelu kesti 8 kk, siinä ei ollut vielä seksiä.
4. Onko se eka poikaystävä, jonka kanssa oli seksiä? Seurustelu kesti neljä vuotta mun ollessa 18-22v. Poika oli vuotta vanhempi.
5. Vai onko se tämä nykyinen suhde, joka on kestänyt ensi vuonna 30 vuotta?:)
Nämä kaikki ainakin muistan. Ei ole dementia vielä sen osalta iskenyt. - Kuulostaa ihan hyvältä tavalta valita mallit. Enpä tiedä, onko omalla kohdalla kysymys niinkään ujoudesta, vaan ehkä pikemminkin siitä, että viihdyn paremmin kameran takana kuin edessä. Ja itsellä kokemusta enemmän liikkuvasta kuin still-kuvasta. En ole kuitenkaan kuvaaja ollut koskaan, kässäri- ja ohjauspuolella enemmän. Mutta nyt on pakko mennä nukkumaan, kiitti jutustelutuokiosta!
- Kiitti, se kuulostaa paremmalta kuin mittojen;)
- No kiitos :) Ehkä pienoinen ongelma voisi tulla siitä, etten pidä kuvattavana olemisesta, etenkään jos en tunne ihmistä, joka kuvaa, erittäin hyvin.
- Itsestäni sikäli, ettei musta ole koskaan otettu alastonkuvia. Ehdotettu on kyllä ja myös maalaukseen pyydetty malliksi. Ja ehkä on ulkomuistista maalattu yhteen teokseen.
Jos jonkun ulkopuolisen antaisin ottaa kuvia, niin ehdottomasti filmille ja niin, että olisin mukana kuvan kehityksessä. Mieluiten niin, että myös kuvan suunnittelisin itse tai ainakin osallistuisin suunnitteluun. - Ai mittojen perusteella?😛
No ihana joo, jos pitää vähän Wagner- tyyppisestä naisesta ( Viivi ja Wagnerista). Mitat voi antaa netissä väärän käsityksen, ne on vaan mittoja. - Olen aina pitänyt itseäni voimakkaasti introverttinä. Luulen, että ajan myötä olen kuitenkin tullut ekstrovertimmäksi. En kuitenkaan edelleenkään ole kuten äitini vaikka lähikaupassa. Hän yleensä rupattelee tyyliin ensin kalatiskillä myyjän kanssa, sitten ehkä jonkun puolitutun asiakkaan kanssa, sitten vielä pidemmin mahdollisesti kassan kanssa. Kuitenkin nyt, kun käyn hänen puolestaan kaupassa, olen vähän "muuttunut häneksi". 😄 Jotain pientä juttua tulee jo heitettyä, vähintään yhden kaupan myyjän/ työntekijän kanssa.
Olen jo vuosikymmeniä harrastanut sitä, että menen yksin erilaisiin tapahtumiin tai vaikka festareille ja saatan rupatella tuntemattomien kanssa. Jos joku tuntematon seurue pyytää mua vaikka pöytäänsä, niin yleensä menen, ellen odota jotain tiettyä ihmistä tai ole lähdössä. Menen helposti juttelemaan myös puolituttujen kanssa enkä tunne siitä mitään häpeää tai ujoutta. Harmillista tosin on se, että mulla on huono nimi- ja kasvomuisti. Saattaa olla, etten muistakaan ihmistä enää viikkojen päästä, jos hänet toisessa tilanteessa törmään🙄
Tällaisten tilanteiden jälkeen olen kyllä toisaalta aikamoisen poikki henkisesti. Pitää ladata päiviä akkuja, jos on puhua pulputtanut yhden kokonaisen illan. Mulla on onneksi suuri onni asua maalla, jossa ulos mennessä ei välttämättä törmää yhteenkään ihmiseen. - Kaikki mitat naisilla ja miehillä on ok, sikäli huonosti sanottu. Tarkoitin vain, että perinteinen pienehkö vyötärö, leveä lantio- suhde ei kerro kenenkään sisäisestä naisellisuudesta mitään. No, vyötärö: n. .67cm, lantionympärys: n.100cm, jos olet mittanauhaihmisiä.
- En ole lukenut koko ketjua, enkä tiedä, toistanko jo sanottua, mutta minusta jokaisen naisen pitää löytää se oma tapansa olla nainen ja naisellinen.
Itse en vanhan ajan mittapuun mukaan olisi kovinkaan naisellinen ominaisuuksiltani ja tavoiltani. En ole mikään kodinhengetär, joka rakastaa siivousta saati käsitöitä. En jaksa perehtyä kukkien kasvatukseen ja kasteluun, vaan puutarhamme esim.on täysin miehen " valtakuntaa". Toisaalta pidän kyllä kokkaamisesta ja sisustamisesta. Ulkoisesti saatan olla mitoiltani keskivertonainen ( 167/60), vyötärö- lantiosuhdekin ok, mutta harvemmin esittelen paljasta pintaa tai käytän korkokenkiä. En voisi kuvitellakaan että hommaisin itselleni tekoripset tai silikonit, teko-osat itsellä jotenkin kauhistuttavat, vaikka muilla ovatkin ok. Äitiys on ehkä " naisellisinta" itsessäni, mutta se ei tarkoita sitä, etteivätkö lapsettomat olisi minusta naisellisia/ vähemmän naisia. Olen myös seksuaalisesti ja suhteita luodessa pikemminkin subjekti kuin objekti. En ajattele itseäni ihmiseksi jolle tapahtuu ja jolle tehdään asioita,vaan joka itse tekee ja toimii, haluaa. Viihdyn paremmin mies- kuin naisporukassa esim.työyhteisössä. Koen, että niissä puhutaan suoremmin ja asiaa, naisilla kun on tapana joskus yliajatella ja jopa kieroilla. Naisten kanssa taas mieluiten toimin ja asioin kaksistaan. Minulla on pari tosi läheistä naisystävää.
Tämä on mun tapa olla nainen. Näillä mennään, mitä on annettu:) - Kirjoitin ns. tavallisten ihmisten somesta, en alusvaate- tai muista malleista, joiden kuvien avulla myydään tuotteita.
Toki monihan myy jotain somekuviensa imagon avulla. Näyttelijät omaa työtään, kirjailijat kirjojaan, urheilijat omaa uraansa ja joskus myös jotain tuotteita jne. Jos noissa ammateissa olevat esim. laittavat pyllybikinikuvan someen, niin toki tykkäyksiä tulee paljon, mutta onko se uralle välttämättä eduksi vai sittenkin haitaksi? Useimmiten haitaksi, vaikka kai joskus toisinkin päin. Joku voi päästä alastonkuvilla eteenpäin uralla, ainakin jossain mielessä, kuten vaikka Kata Kärkkäinen aikanaan. Siinä on kuitenkin myös se toinen puoli, aika moni edelleenkin on valitettavasti sitä mieltä. että hän oli parhaimmillaan alastonkuvissa, ei kirjailijana/kuvataiteilijana/käsikirjoittajana.
Tätä tarkoitin sillä, että kannattaa miettiä ajoissa, mistä haluaa jäädä mieleen. - Joo, mutta ei välttämättä. Oikeastaan harvoin naisille tulee juuri sinne lisäkilot, mihin itse haluaa. Itsellä ei ole muuta kokemusta runsaasta painon noususta, kuin raskaudet, mutta olen kuullut näin kavereilta. Naisellakin voi tulla pääasiassa vatsaan, jos vartalo on sitä mallia.
- Aloituksessa puhuttiin kuitenkin some-nettiposeeraamisesta, ei uimaranta-asuista. Uimarannalle voi tulla erehdyksessä liian pieneksi jäänyt tai epäedustava uimapuku. Someen ihminen yleensä laittaa sellaisia kuvia, joista itse pitää.