Vapaa kuvaus

Koulutus: Yliopisto/korkeakoulu Ammatti: Muu Ase tai siviilipalvelus: panssarijääkäri

Aloituksia

14

Kommenttia

5957

  1. En ole Waltari-asiantuntija, mutta uskaltaisin väittää että ei kannata leikata auki kysymättä tarkempaa arviota. Joku keräilijä saattaisi haluta leikkaamattoman kappaleen.

    Se, että kirjat piti itse leikata auki, oli aika yleistä 1900-luvun alkupuoliskolla, ymmärtääkseni kirjansitomot pääsivät huomattavasti helpommalla kun jättivät leikkaamisen ostajille. Tekniikan kehitys jätti käytännön unholaan.
    Joskus 1600-1700 (ja myöhemminkin) kirjaa saattoi ostaa arkkeina, jotka sitten sai itse sidottaa.
  2. "Vanhoille ihmisille kirjojen hävittäminen tuntuu pyhäinhäväistykseltä, sillä kirjoja pidettiin ennen arvossa. Nyt ei edes 150 v. ikäisillä kirjoilla ole arvoa, jolleivat ole ensipainoksia ja harvinaisuuksia."

    Ei ainoastaan vanhemmista, vaan myös nuoremmistakin tuntuu hirveältä hävittää kirjoja, nehän edustavat tietoa ja sivistystä.

    Mitä kirjojen arvostukseen tulee, niin nykyään niitä vaalitaan paremmin kuin ennen: keskiajan kirjoja hävitettiin sumeilematta uskonpuhdistuksen aikana, 1400-1600-luvuilla painettujen kirjojen kohtalona oli usein joutua kierrätykseen (ennen 1850-lukua käytetty lumppupaperi oli kestävää, mutta kallista valmistaa, joten sitä käytettiin paljon uudestaan), 1700-luvun upeista kuvateoksista irrotettiin kylmästi kuvat ja täydelliset vanhat kuvateokset ovat siksi harvinaisia.
    Juuri tuo 150:n vuoden raja on tärkeä, sillä 1850-luvulla siirryttiin käsipainatuksesta konepainatukseen ja lumppupaperista paljon halvempaan selluloosapaperiin, niin että painosmäärät kasvoivat räjähdysmäisesti. Sen jälkeen kirjoja on painettu niin paljon että kysyntä ei lähimainkaan vastaa tarjontaa, siksi kirjat ovat halpoja, ja toisaalta juuri etenkin vanhoja kirjoja kohtaan tunnettu kunnioitus estää hävittämästä niitä.
    Nykyään vanhojen kirjojen hinnat ovat todella suuria verrattuna siihen mitä ne olivat sata vuotta sitten.