arzi10
-72 vuosimallinen sälli
*************************
Ansaitsenko asian,
halauksen hellän,
tunteen tyynen,
mielen muikean.
Turhaan taas,
ajatuksin avoimin,
katseella kolusin,
ympäriltä ystävää.
Silmäni suljen,
tähtien tarhaan,
haaveeni heitän,
huomiseen hapuan.
Suosikkibändit/artistit: Suvi Teräsniska, juha tapio, eppu normaali, Yö, Kitaro, Sarah McLachlan, Secret Garden, jne. jne.
Suosikkileffat: komedia, draama, historia, jännitys
Vapaa-aikanani: netti, Urheiluyhdistystoiminta, vapaaehtoistoiminta
Katson tv:stä mieluiten: elokuvat, ajankohtaisohjelmat, Keskustelut, urheilu, tiede, Komedia- ja draamasarjat
Kotieläimet: Aika-ajoin Kalle Kärpänen ja villakoirat kisaavat kämpän herruudesta
En pidä: Yleinen piittamattomuus toisesta
Parhaat matkakohteet: tutkimusmatka toisen ihmisen sielun syövereihin
Ruoka & juoma: Syödään ja juodaan jotta elossa pysytään, vanhentumaan päässyt suklaa -> mikä se on? -> eikö se syödäkään heti..., alkoholia vain silloin tällöin ja kohtuudella-> räkäkänni on älytöntä
Linkit: http://www.thehungersite.com/cgi-bin/WebObjects/CTDSites
Kotimaa: ---
Koulutus: ---
Ammatti: Muu
Työskentelen: Osapäiväisesti jotta saa syödä ja nukkuakin rauhassa
Siviilisääty: Sinkku
Lapset: ---
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia0 aloitusta · 14 kommenttia
- Siis jos Sinulla on kaksi tai kolme ystävää ja arvostat mainitsemiasi asioita hyvässä ystävässä ja mikäli itse (!) täytät ko kriteerit näihin kahteen-kolmeen ystävään, on siinä "työtä" jo enemmän kuin tarpeeksi! Eli olethan Sinäkin heille samanlainen ystävä kuin toivot/uskot heidän olevan Sinulle! Kaikilla ei tule koko elämänsä aikana olemaan kuin ehkä yksi todellinen ystävä, joten olepa iloinen näistä ystävistäsi ja keskity heihin, mihin ihmeeseen edes tarvitset enempää ystäviä!? Eihän niitä toki koskaan liikaa ole mutta et kai ole liikkeellä naamakirjan mukaisella ajatuksella, että mitä enemmän on ns. ystäviä, sen parempi, laadusta välittämättä...
- Nämä ovat vain sanoja, eivätkä suruasi poista mutta kyllä täällä aivan varmasti moni tuntee sympatiaa Sinua kohtaan!
Niin kauan kuin kannat häntä sydämessäsi, niin kauan kohtaat hänestä jotain häivähdykseltään pientä mutta kirkkaudeltaan suurta. Et ole ihmeidentekijä, siksi et varmastikaan voinut olla enempää avuksi eikä kenties voinut kukaan muukaan. Mitä olisi voinut tehdä? Olisiko se edes auttanut? Miksi näin kävi? Jäljelle jää vain kysymyksiä ja emme voi muuta kuin kohdata tapahtuneen kaikessa karmeudessaan ja koittaa ensi kerralla kun kohtaamme ongelman, katsella asioita hieman eri suunnalta ja pohtia voisiko ehkä nyt tehdä jotain toisin, onko se edes mahdollista. Juuri nyt tunnet itsesi heikoksi ja voimattomaksi kaiken järjettömyyden keskellä ja pelkän tuskan sumentamana mutta se kertoo vain, että olet ihminen, vain ihminen.
Varmasti hän Sinua kiittäisi ystävyydestäsi jos vain voisi ja tekisi sen vielä hymyilevin kasvoin. Tai ehkäpä hän sen vielä tekee, tavalla tai toisella...
"Don't say goodbye, just good night." - Niinpä niin. Ensin tehdään pitkä lista tai ainakin hyvin tarkasti rajaava lista siitä millaisen ihmisen tulisi olla ja sen jälkeen ihmetellään yksinoloa. Eikö koskaan ole käynyt mielessä, että kenties, siis ehkä, jokin noista poissulkevista asioista olisikin sitten todellisuudessa täysin yhdentekevää tai ainakin sen pystyisi jotenkin poissulkemaan tai se häviäisi jos se "oikea" kohdalle osuu.
Eikös se ole useinmiten kuitenkin niin, että kaksi ihmistä joutuvat (lue: pääsevät) enempi tai vähempi muokkaamaan omaa elämäänsä jotta yhteiselo sujuisi...
Eikä yh-äideissä (tai isissä) mitään vikaa ole, ei ainakaan täältä katsottuna. Pohjimiltaan ovat ihan samanlaisia tallustajia kuin kaikki muutkin. Jos joku ei pidä lapsista niin ei varmaan sitten myöskään halua olla tekemisissä yh-ihmisen kanssa. Yksinkertaista. Oliskohan niin(?), että yh-äidit ovat seuralaisten suhteen ehkä hieman varautuneimpia tai arempia tai jotain, mutta se johtunee pitkälti oman suojelemisen lisäksi ennen kaikkea lapsen suojelusta eli ei haluta lapsen lähelle ihan ketä vain ja satunnaisesti kavereita hyppimään. Ja näin sen olla pitääkin! Se nyt vain on niin, että yh:kin on vanhempi ja hänen tulee huomioida ratkaisuissaan myös lapsi.
Se mitä itse ihmettelen näissä kahdenvälisissä kanssakäymisissä on se, ettei ole selkärankaa kertoa syytä miksi ei enää toista halua nähdä tai minkä kokee sellaiseksi joka ei oikein "natsaa". Saattaisi siinä itsestään tajuta asioita ja asettaa omatkin vaatimukset sitten realistisemmiksi. Ja jos jätetään toinen kuin nalli kalliolle ilman, että ilmoitetaan yhtikäs mitään, käsittämätöntä vastuuttomuutta ja toisen huomiottajättämistä. Ei toista saa jättää ihmettelemään miksi mitään ei tapahdu.
aloneforever: älähän hätäile, olet vielä nuori. Ystäviä on ja olet aktiivinen, kyllä se joku sieltä sitten iskee lempeästi sydämeen...
Ja halipula: se ei nyt kai katso sitä onko sinkku, yh, aviossa, tai jotain muuta. Yksilöllistä tämäkin, väittäisin. - Itse itselleni kommentoiden: näyttää moderointi toimivan eli sen ääliön (johon tuossa viestissäni viittaan) viesti näyttää poistetun! Hienoa. Vielä kun sais nuo kaverit kokonaan täältä pois...
Otahan "väsynyt" yhteyttä jos koet soveliaaksi, täällä on ainakin yksi joka jaksaa kuunnella, eikä mollaa olipa asiasi ja murheesi mikä vain. - Usko pois, maailma on täynnä ihmisiä joilla on sama tarve ja on paljon ihmisiä jotka ovat valmiit vilpittömästi viereesi tulemaan ja laskemaan kätensä kädellesi ja kysymään "Mikä hätänä?"
Ongelma: kun tietäis että missä nuo kaikki ovat ja eritoten, miten saada yhteys... Kaikenmaailman idiootteja kyllä liikkeellä on ja muka fiksuja kommenttejaan heittävät, kuten nyt tuokin yksi keskenkasvuinen nulikka joka näyttää oppineen isoilta pojilta kolme uutta sanaa... - En yritäkään kuvitella surusi syvyyttä. Sen täytyy olla valtava.
Tukea sait ystävältäsi ja sitä annoit. Kannoitte toinen toisianne vaikean ajan läpi. Juuri sitähän ystävyys on parhaimmillaan. Miksi kävi kuten kävi? Kukaan ei valitettavasti ehkä koskaan saa vastausta, et Sinäkään. Kaikkeen ei valitettavasti vastausta löydy.
Olet ollut hyvä ystävä ja olet sitä vielä menetyksen edessäkin kun pidät hänet sydämessäsi. Olet sellainen ystävä, jonka jokainen ansaitsee ja olet kuitenkin vain ihminen, joka ei aina osaa auttaa tai edes näe koko totuutta, jotta voisi vielä enemmän toista tukea, sillä ihan kaikkea ei voi nähdä tai tuntea ainakaan etukäteen.
Toivottavasti saat jostakin jonkun joka tukee nyt Sinua.
Voimia Sinulle ja koitahan jaksaa. Parempaa huomista, kaikesta huolimatta. - Kun astuessani sisään, näin Sinut taas jo kaukaa ja katseesi pyyhkäisi nopeasti ohitseni eikä viivähtänyt edes sydämen sykäyksen vertaa, jotta olisin päässyt kurkkaamaan sielusi ovea. Hävisit tavoittamattomiin ja mietin, mihin hän meni, jälleen kerran.
Päärynää valitessani, kuvittelin Sinut kanssani samaan kassajonoon, heti Sinun jälkeesi. Taisit kuitenkin jo kadota ja mitä edes hänelle sanoisin. Liki olisin mutta kuitenkin tavoittamattomissa. Neuvottomuuden pisara jostain syvältä, tirahti silmäkulmaan, eihän vain kukaan huomannut.
Olen iloa kumpuavan hymysi nähnyt vaan on se aina silloin kohdistunut viereeni. Nauraisinhan minä. Kanssasi.
Bussia odotellessa, mieleni siirsi Sinut oman reittini varrelle ja yrittäen pysäyttää kulkijan omalle pysäkilleni. Viitoin Sinua ottamaan minut kyytisi mutta ajoit ohitseni. - Koko käsite "ystävä" kokee tällaisten "sosiaalisten" medioiden ym takia aikas suuren inflaation. Eikö ystävä ole joku jonka kanssa ollaan jollakin tapaa tekemisissä, johon luotetaan jne. Se, että kerää listaa ihmisistä joita on nähnyt tai muutoin jotenkin vain "hipaissut", on mielestäni kummallista. Jos jonkun "ystäväksi" pääsee ilmoittautumalla niin olkoon sitten niin mutta ainakaan itse en tuollaisessa tilanteessa automaattisesti hyväksyisi ketään ystäväksi. Ystävyys pitää jotenkin ansaita tai ystävyys syntyy jonkin todellisen asian kautta vaikkapa vain mielipiteitä vaihtamalla.
Pitäisköhän aloittaa uusi trendi: menen kadulle, kysyn vastaantulijalta saanko ottaa sinusta kuvan ja jos lupa tulee, olen saanut ystävän ja voin laittaa kuvan näkyviin uuteen Streetfriend-palveluun... Ystäväpä juu...
Siis: sinulla ei mielestäni ole mitään syytä hävetä pätkääkään jos et ystäväpyyntöä (-vaatimusta?) hyväksy.
Itse en ole facebookissa mutta olen harkinnut sitä sen takia, että saisin yhteyden erääseen ulkomailla olevaan henkilöön. Mitään tyhjänpäiväistä naamaluetteloa ei olisi tarkoitus kerätä vaan pitää oikeasti yhteyttä. - Varsin "hyvät" kriteerit.
"Olis mukava jos hieman kertoisitte itsestänne vaikka nyt edes ikä ja sukupuoli kun laitatte noita sähköpostiosotteita.. siitä se sitten vois lähteä:) "
Lisää olis tuolla galleriassa, jos sinne pääset(?)! - Et ole varmastikaan yksin yksin... ;-) On netissä varmaan paljonkin foorumeita joissa voi tutustua ihmisiin ja vieläpä mukaviin sellaisiin (on löytynyt Suomi24:ltakin!) vaan ongelma on se miten löytää ne yksilöt jotka kiinnostavat. Ja oman kokemuksen perusteella, mitä enemmän asetat kriteereitä ysävällesi, sitä huonommat mahkut on. Luulisi olevan selvää kaikille mutta ei taida olla. Ja onko ulkonäkö yksi kriteereistä? Aika moni ulkonäöltään epävarma on yksinäinen ja haluaisi varmasti ystävää mutta jos ei kuori kelpaa niin ei kai sitä sisältöönkään käsiksi pääse. Millaista ystävää haet?
- Sinulle ja tarjoan "lepotuolin", jossa saat pitää palloa niin pitkään kuin tarve on. Kyllä minä kuunnella jaksan ja ajatuksia vaihtaa, jos on jotain mistä puhua. Yhteystiedot ja lisää Galleriasta. Saa toki muutkin kirjoitella...
- Eipä ole kiitosta tippunut pitkiin aikoihin mistään joten eikun kiitos sinne!
;-)
Valmiiksi ei elämää saada koskaan ja siinä kai sen kiinnostavuus ainakin osittain on. Tässä on itsekin tehty "matkaa omaan itseensä" viime kuukaudet ihan tosissaan ja ihmeteltävää on riittänyt.
Juuri niin, puhuminen/sanominen tavalla tai toisella monesti auttaa mutta ei toki aina. Hyvä, että päästit ajatuksen vapaaksi! Itse olen kirjoittamalla saanut mielenrauhan ainakin sitä osin, että tiedän kertoneeni toiselle omat ajatukseni tarkasti ja hyvinkin seikkaperäisesti ja jos se ei kelpaa niin sillehän en sitten mitään enää voi. Muutenkin olen sitä mieltä kahden ihmisen välillä, että pitäisi puhua avoimemmin etenkin jos toinen selkeästi sitä pyytää epäselvien asioiden kohdalla.
Ja TonyXX: aikuisuutta ja kypsyyttä ei mitata passista löytyvästä syntymävuodesta vaan jostakin ihan muusta... Mutta hyvää matkaa Sinullekin, kaikesta huolimatta tai ehkäpä juuri sen takia. - Kertomasi perusteella: et ole pätkääkään huono ihminen! Olet huomannut toimineesi huonosti ja koitat ottaa opiksesi eli olet kasvanut ihmisenä ja tulet myös kasvamaan! Hyvä. Sinunlaisiasi pitäisi olla jokaisen! Jos kerran olet jo hänet "menettänyt", eikö olisi mitenkään mahdollista että kertoisit virheesi ja katumuksesi hänelle vaikkapa kirjeellä? Ethän siinä mitään enää menetä ja saisit kuitenkin asiasi kerrottua, edellyttäen tietysti, että ex-ystäväsi kirjeesi lukee. Tärkeän ihmisen menettäminen sattuu ja joskus aivan julmetusti mutta minkäs teet, menetetty mikä menetetty (jos se nyt on aivan varmaa!) eli pakko koittaa jaksaa umpihangessa eteenpäin.
Jaksamista. - Ei kai sillä tavalla ole niin suurta merkitystä. Pääasiahan että tavoite toteutuu. Tavat ja tyylit vaihtuvat aikojen saatossa mutta lopputulos taitaa olla aina sama eli toisen seuraahan sitä haetaan ja toivotaan. Harrastushan se voi olla nettikin eli harrastuksen kautta vain ystävää etsimään! Tärkeäähän on kertoa rehellisesti mitä hakee tai toivoo, jotta mahdolliset pettymykset jäisivät vähiin. Toki netti on välineenä vähän hankala kun ei tuon uuden ystävän todellisia "karvoja" pysty oikein varmistamaan ennen kuin tapaa face to face. Itsekin olen päässyt pikkuisen tutustumaan uuteen ihmiseen netin kautta, tosin "vain" kirjoittamalla mutta hyvältä sekin tuntuu.