elisakettu

" Kettu istuu kukkulan laella auringon laskun viimeisinä minuutteina. Tuulen puhaltaessa sitä hieman paleltaa; turkkiin on ilmestynyt talven aikana useita paljastuneita laikkuja. Kettu huokaisee hiljaa suunnaten katseen kohti kaukana häämöttäviä kaupungin valoja. Se tietää, että viime päivien suojaisa pesä on jätettävä ja lähdettävä välillä saalistamaan.
Ketun luolasta on tullut viimeaikoina sen turvallinen suojapaikka, jonka läheisyydestä se on löytänyt itsensä kaltaisia lajiyksilöitä. Osa noista laumaeläimiin kuulumattomista on kiiltäväkarvaisia ja osa takkuisempiturkkisia. Yhteistä heille kaikille on se, että talviturkki on katoamassa ja ihoa kutittaa kovasti.
Mutta kettu tietää, että voi halutessaan palata suojaisaan luolaansa ja tavata uusia tovereitaan. Joskus se saattaa hiipiä kallion kupeeseen hämärän tuntumassa tai öisin, ja toisinaan näin kevään aikana livahtaa paikalle keskellä kirkasta päivääkin.
Auringon viimeisissä säteissä alkaa ketun vierelle hangelle ilmestyä lyhyempiä punaisia ja pidempiä vaaleita karvoja. Kettu kääntyy, laskeutuu kallion kupeessa olevaan luolaansa ja tyynesti riisuu kalttaantuneen turkkinsa rippeet. Se pukee ylleen haalarin, nostaa vanhan tuohirinkkansa selkäänsä ja kaapaisee tervatut suksensa kallionseinämästä. Ulos astuessaan se näkee osin lumen peittämällä mättäällä pienen ketun jälkiä, joiden viereen hankeen alkaa ilmestyä isompia ihmisen jalanjälkiä.
Sen kauniin ja suuren ihmisen, jonka se sisimmässään tietää olevansa. " (Ketun iltasatu)
Tästä sadusta alkoi erään aloittelevan kirjoittelijan tarina. Mitä siitä seurasikaan, olisi jo monta uutta tarinaa kerrottavana. Mihin se tulee päättymään; sen näkee sitten aikanaan. Tärkeintä ei aina ole se, mitä kirjoitetaan, vaan mikä merkitys sillä on itselle. Ja muistuttaa välillä itseään, ettei jokaisen sanan tarvitse olla niin vakava asia :)
Elisakettu lasipallossa: suomi, nainen, varattu, perhe, työ, ystävät, metsä, vapaus, kaupunki ja maaseutu, rauha ja kiire.
Ja kuvan on maalannut eräs arvostamani kirjoittaja ja taiteilija.
- Hyvä Dissukka!
Trolleja on nyt monenmoisia ja suurin osa tällä toimii ärsyttääkseen, provoilakseen. Onhan siinä tietysti aina pohja loputtomille hedelmöttömille keskusteluille ja paineenpurkupaikkana voi toimiakin. Ehkä se ajan kansa hedelmääkin kantaa, siis kirjoittajalle.
Usko tai älä, mutta trolleillakin on tarkoituksensa. Ja ylläpito tietää tämän.
Mutta toi lapsiin sekaantuminen saisi loppua. Kyse on kuitenkin viattomuudesta, eikä heilä ole mahdollisuus puolustautua. Toisaalta tämä on esimerkki siitä vinoutuneesta maailmasta jossa elämme, olemme aina eläneet. Mutta en usko, että suomi24 on se väylä, jossa lasten tulisi oppia varomaan näitä kyttääjiä, tai antaa aikuisten ihmisten jakaa fantasioitaan muiden kanssa.
Mun mielestä aikuiset ovat heikkoja. Kun eivät edelleenkään keksi keinoja riittävästi lasten suojaamiseksi. Asiaa maton lakaisemalla ei olla saatu mitään hyvää aikaan vuosisatoihinkaan.
Lasten ja nuorten oikeus on tietysti haaveilla siitä aikuisten tulevaisuudesta, mikä heitä odottaa. Heidän ihastumiset, tykkäämiset, aloitteleva fyysinen toiminta jne. on normi ja se on taas hyväksyttävä. Mutta siihenkin pitää olla oikea kanavansa. - Koivurankaa 30€ kuutiolta? Hmm kyllä kannattaa. Saamari kun ois isompi kärri niin miekin tulisin hakemaan.
Joskus oli puhetta että hiisataan pk-seudulle koivuklapia. Mutt ei mitään järkeä. Kuormat on niin painavia että pitäisi olla se kuorma-auto jo.
Itte en ole innostunut talvisavotoista. Sen verta lunta pitää olla maasa ettei kyyt ja hyttyset kiusaa, mitä nyt karhut vähän, mutta pitää mekkalaa niin ei ne selän taa tule murisemaan.
Tee kesällä puuta enempi. Ei niitä kannata sinne jättää ylisuuriksi kasvamaan. Se on hyvä vaan, että on joku paikka mistä ilmatteeks ottaa puuta. Mutta paljo sulla menee vuodessa, huh. Siihen mökit lisäksi. - Jeps. Ja ongelle kauniissa kesäsäässä.
- Uups. No onneksi tuli esille. Mutta tää on niin tätä. Aina tulee uusia ongelmia vaikka olisi jo miten varautunut yhteen, kahteen tai kymmeneen. Kyllä mie olen oppinut tähän ikään, ettei mikään homma tule helpolla. Tai tulisi, jos olisi kottikärryllinen tuohta ja varaa viskoa sitä sinne, kuka muu tekee.
Se isotalo ei ole likellä, missä on suurimmat ongelmat. Puuhommaa olisi taas tuossa toisessa, mutta mulla on ens kesäksi siihen sunnitelma. Metsäajokoneet hoitaa osan, ja tientekijä toisen; jos ei vielä, joskus tulevaisuudessa. Pitäisi vaan ittelleki tehä ne puut ensin. Ihmettelen vaan millä lihaksilla. Ostan sellaisen akkukäyttöisen oksasahan ja väkerrän koivuklapit sitten sillä. En pysty nostelemaan moottorisahaa. Siis, kaikki kun on vaivalloista, mutta lisäksi joka asiassa tulee nuo omatkin rajoitteet mukaan. - Eikös sen korpimökin pitänyt olla levon tyyssija?
- Sitähän minäkin. Ei yhdellä korpimökillä selviä.
- Lentämään pitäisi opetella. Liian vaivalloista.
- Ei se kaikilla toimi. Korpimökistä on vaan niin hankala lähteä hätätöihin.
- Tässä ketjussa kun monenmoista osaajaa ja osaa taatusti neuvoa ennakoinnissa muakin, niin kysäsenpä miten kannattaa alkaa savimaapohjaa purkamaan. Siis 40-luvulla olevan rakennuksen alta. Seisomakorkeutta ei ole ennenkuin sitä kaivaa silleen reilusti. Kipeän selkäni kanssa olen kumarassa noin160-senttisenä. Mitään työkonetta sinne ei saane mahdutettua. Järsinkö maan hakulla vai millä, mutta vanha maa pitäisi korvata tuoreella. Ja saatava jostain luukusta pellolle. Lattiat yläpuolelta avattava ja vanha aines pois.
- Mutta ostat sen itse. Ei siihen lupia tarvita. Jos sinä et halua skrapata tuulilasia, niin joko sen tekee ukkosi tai tai myöntyy suojapeittoon.
- No en osaa alkaa neuvomaan miten saat eristeet revittyä hangesta. Uskon että keksit itte kuitenkin ratkaisun. Toi KVM:n ehdotus sai multa kannatusta.
En paljon piittaisi muiden ihmettelyä, miksi "muka" on aina niin paljon hommia tai miksi niissä menee aikaa. Asiantietämätöntä sakkia.
Meillon yleensä se, että tekdäkseen jotain on tehtävä ensin kymmenen muuta, kun pääsee ongelman äärellä. Niinhän se monella muullakin. Mutta vaatii sitä hitoksenmoista suunnittelua, pään raapimista ja perkeleitä että keksii eri ongelmille ratkaisunsa.
Jos meinaat vaikka isolle talolle uusia aitaukset, on ensin pihasta raivattava kaikki ylimääräinen. Siinä saattaa olla jo useamman päivän tai viikon homma. Sitten kaadat muutaman puun ja sekin on yhtä itkua ja hammastenkiristelyä. Entisten aitojen purkamiset, paalujen irrotukset, putsaukset, uusintamaalaukset. Jossain vaiheessa on tietty ne uudet lautatavaratkin haettava, pirkattava, leviteltävä pitkin pihoja ja maalattava. Suosiollisella säällä nääs.
Hyvässä lykyssä ollaan jo loppukesästä aitaa rakentamssa ja kivisessä maasa ihmetellään minnen ne paalut piti upottaa. Ei se mitään, vaikka se jää osin kyhäämättä. Kun jäi muutama satametriä pensasaitaa kuolettamatta, niin pitää oottaa vielä muutama kesä sen hengiltä saamiseen. Ehkä se aidanperkele sitten on valmis :) - Meinasinkin ehdottaa sulle vaihtoehtoisesti piipahtamista leivontasettiosastolla :)
Taidan olla niitä, jotka saa enempi sytykkeitä ihokontakteista. Aloin juuri muistella lämmintä merivettä pyörteilemässä ympärilläni. Hmmm. - Lupa kysyä.
Joo. Siis mua hämää kun en tunne Haaveilija-persoonaa kovin hyvin ja se on tälläiselle yliuteliaalle ketulle sietämätöntä. En ole ehtinyt kiskoa totuuksia itsestäsi. Syy on tietenkin minun, kun olen ollut poissaoleva ja monet tekstit jääneet lukemattomiksi.
Eli tiivstelmä itsestäsi. - Ööö. Tota noin. Ymmärsinkö ihan haturalleen, vai saatko tosiaan eroottisia fiboja jostain muovipusseista ja kurkkusäilykkeistä?
(huutonaurua ja ähinää)
No itse en juurikaan syty muovipusseista. Minusta ne haisevat tympeille. Kurkkusiivut tai etikkasäilykkeet yleensä saa veden herahtamaan kielelle vaikka niitä ei nyt kauhiasti mieli teekään. Ei halvattu, miten kurkkusäilykkeestä voi saada aistieroottisia mielikuvia?
Mulla on ajoin yliherkkä hajuaisti. Komensin ukkoa jättämään kartonkikeräykseen menevän mansikkakiisselipurkin jättämään eteiseen koska se vain tuoksui niin hyvältä. Ei se mulla kuitenkaan saanut mielikuvitusta mnnekään lentelemään. Tuoksuipa hyvälle vaan. Ja voin vakuttaa, että tässä elukkaluolassa on aika monenlaisia hajuja. Itse tykkään kahvintuoksusta, vaniljan ja sitrushedelmien tuoksuista. Illalla haistoin ulkona räjähtäneen viemärin löyhkät ei ollut millään muotoa mikään aistihurmoksellinen kokemus. Ja puhtaat kissanpennut tuoksuu ihanille. Kiva upottaa nokka niiden turkkiin.
Mä muuten epäilen sun sanomisiasi. Sullahan on varmaan sillä saamapuolella vissiin parhaiten varustetut eväät. - Minä olen muuttumassa enempi lapseksi jälleen kuin aikuiseksi. Onko sitten niin paha asia pitänee kysyä ympäristöltä.
- No mulla on köyhä mies. Eikä tuo ole tienaamaankaan päässyt kun ollut sairas vuosikausia. Ei se silti vaihtoon mene. Mutta teen sen, mitä pitääkin, eli hankin sen toimeentulon omin avuin. Siksihän mulla on koulutus, työpaikka ja kaikki siihen liittyvät edut käytössä. Eleteään miten eletään, välillä paremmin, välillä koyhemmin.
Huonommoinkin voisi asiat olla. Olen tyytyväinen. - Kuvasit juuri sen tärkeimmän, kumppanuuden. *kikattaa*
- Kyllä mun mielestäni se kumppanuus on ratkaisevin tekijä.
- Minä olen aina sanonut, että Kamu on fiksumpi kuin päältä päin voisi kuvitella:)
*hymyilee*
Siltikin. Ole kiitollinen rakkaudesta. Vaikka menetys sattuu. Sattuu se ihan saatanasti. Olen monesti pohtinut mm Xenan, Buddyn, Haaveilijan ja Timpan ynnämuiden menetyksiä ja ihmetellyt, miten he ovat oikein selvinneet siitä. Nyt mun pakko käydä halaamassa heitäkin. - No minä näen palstaajat hyvinkin normaaleina ihmisinä. Eivät ole sen kummempia kuin ei-kirjoittelevatkaan. Erittäin inhimillisiä ihmisiä.
Osa osaa sanoittaa tekemisensä, ajatuksensa, mielipiteensä. Tarjoaa sen luettavaksi. Onko sillä yleisöä vai ei. Mutta siinä se silti on. Mikä sen epänormaaliksi tekisi?
Oliko syytä huolestua heistä, jotka tälläiseen eivät kykene?