elisakettu

" Kettu istuu kukkulan laella auringon laskun viimeisinä minuutteina. Tuulen puhaltaessa sitä hieman paleltaa; turkkiin on ilmestynyt talven aikana useita paljastuneita laikkuja. Kettu huokaisee hiljaa suunnaten katseen kohti kaukana häämöttäviä kaupungin valoja. Se tietää, että viime päivien suojaisa pesä on jätettävä ja lähdettävä välillä saalistamaan.
Ketun luolasta on tullut viimeaikoina sen turvallinen suojapaikka, jonka läheisyydestä se on löytänyt itsensä kaltaisia lajiyksilöitä. Osa noista laumaeläimiin kuulumattomista on kiiltäväkarvaisia ja osa takkuisempiturkkisia. Yhteistä heille kaikille on se, että talviturkki on katoamassa ja ihoa kutittaa kovasti.
Mutta kettu tietää, että voi halutessaan palata suojaisaan luolaansa ja tavata uusia tovereitaan. Joskus se saattaa hiipiä kallion kupeeseen hämärän tuntumassa tai öisin, ja toisinaan näin kevään aikana livahtaa paikalle keskellä kirkasta päivääkin.
Auringon viimeisissä säteissä alkaa ketun vierelle hangelle ilmestyä lyhyempiä punaisia ja pidempiä vaaleita karvoja. Kettu kääntyy, laskeutuu kallion kupeessa olevaan luolaansa ja tyynesti riisuu kalttaantuneen turkkinsa rippeet. Se pukee ylleen haalarin, nostaa vanhan tuohirinkkansa selkäänsä ja kaapaisee tervatut suksensa kallionseinämästä. Ulos astuessaan se näkee osin lumen peittämällä mättäällä pienen ketun jälkiä, joiden viereen hankeen alkaa ilmestyä isompia ihmisen jalanjälkiä.
Sen kauniin ja suuren ihmisen, jonka se sisimmässään tietää olevansa. " (Ketun iltasatu)
Tästä sadusta alkoi erään aloittelevan kirjoittelijan tarina. Mitä siitä seurasikaan, olisi jo monta uutta tarinaa kerrottavana. Mihin se tulee päättymään; sen näkee sitten aikanaan. Tärkeintä ei aina ole se, mitä kirjoitetaan, vaan mikä merkitys sillä on itselle. Ja muistuttaa välillä itseään, ettei jokaisen sanan tarvitse olla niin vakava asia :)
Elisakettu lasipallossa: suomi, nainen, varattu, perhe, työ, ystävät, metsä, vapaus, kaupunki ja maaseutu, rauha ja kiire.
Ja kuvan on maalannut eräs arvostamani kirjoittaja ja taiteilija.
- 😂
Hei, mä oon kuule kettu. Kai sinä ymmärrät että syön sut elävältä? - Ai perhana, se olikin Lahden seudulla kun sattui se lihanriekale poskeen. Oli niin jumalaton pyrytys että erehdyin paikkakunnasta ja ahterista.
Sori. Tuon nallelaastareita paluumatkalla. - Sen valtiatteren voit jättää pois. Tulee joku lady-Domina mieleen.... 😆
Vaikka käynhän mie täällä välillä ruoskankin kanssa heilumassa. Pitäisikin järjestää taas kunnon piiskajaiset palstaväelle...
Joo, tällä kertaa kiltimpi. Mutta ei mua huijata noilla sinisillä silmillä poikaseni🙂 - jeps.
Kattos kun jonkunhan teitä pikkuisia pitää vähän valvoa. 🙂
Siksi toisekseen, kuri on toinen nimeni.
Jätetäänbsun perse rauhaan, kun olet noin nätisti. - Sinäkin mutisija siinä!
No totta munassa hallitsen😁
*heilauttaa taikasauvaansa* - Ai? Kenenkähän persettä sitten tulin haukanneeksi?
- Kato kato vielä. Ei, kuule on se nyt emmentalina.
- Nam nam namskis.
Juu, terveitä päiviä ei voi toivoa liikaa, valitettavasti. - Näyks!🍠
Just nimittäin ajoin ohi sennii epäilijä. - Jaa. En ole edes nähnyt koko tyyppiä, joten ei pidä paikkaansa.
Siksi toisekseen, palstaa hallitsen minä. Jos joku muuta väittää, niin puraisen siltä palasen perseestä. - Hmmm. Mun tekemä voinen pannari on hyvää. Mut ehkä sittenkin letut. Voi kun sais kotikutoista metsävadelmahilloa jostain...
Avantouinti. Pelkään helvetisti korkeita paikkoja.
Hiihto.luistelusta tulee kintut todella kipeiksi.
Sänky 160.Sais olla isompikin. Tykkään kieriskellä 😃
Aikuinen nainen. I Will stay on niin hiton raskasmielinen.
Toiveita? Ehkäpä terveitä päiviä. - Juuh. Mietinkin miltä näyttää noi ranteista kainaloihin tatuoitujen allit sanotaan 70 jälkeen. Tai kaula tai niska? Kropasta puhumattakaan.
Eipä se veltto kudos hyvälle näytä oli siinä kuvaa tai ei. Vai näyttäskö sittenkin paremmalta?
Mulla on tullut vähän läskiä reisien sisäpuolelle. Auttasko tatskat? 😁 Auks. - Ei ainuttakaan😃 Enkä taida ottaakaan.
Mun duunikaverit kyllä harrastaa niitä. Onhan ne jotkut ihan kiehtovan näköisiäkin. - Stroganoffin teon jätän puolisolleni, tekee niin hyvää. Lupasikin tehdä huomenna hirvistroganoffia.
Kummallakin on varmaan omat bravuurinsa, mitä tekee. Tosin kyllä se on mies, joka meillä enempi ruokaa laittaa. - Kiehtovia on joo, palstalaiset. Vaikka tänne mahtuu sakkia laidasta laitaan niin kutsuisin heitä useampaa kiehtoviksi.
Millainen tuo ja tuo on ihmisenä? Mikä saa hänet kokemaan tai näkemään asiat juuri noin?
Ne keitä olen kohdannut oikeasti, on kyllä tehneet vielä suuremman vaikutuksen kuin palstapersoonansa koskaan. Aivan uskomattomia, uniikkeja ihmisiä sisältään, pp on vain pieni ripaus henkilöstä. - Tulepa Lyhytfleda ja muutkin palstalaiset murjottamasta alas sieltä puusta ja tulkaa iltapalalle elisatädin sylkkyyn. Tarjolla tuoreita voisilmäpullia ja kuumaa kaakaota. (Terveisiä ystävälleni A:lle)
Ja iltasaduksi luen Ketun iltasadun epilogin ( elisaketun profiili).
"antaa ison halin kaikille palstalaisille" - Kultapieni.... vaikka mikä muuttuisi,,, niin sie oot miun pikkurakas halitonttu.
Senkin tonttu! :-D - Siun kanssa aina. Mutta mulla on vitunmoisen mustasukkainen ukko vielä hengissä. Oon kuulemma hyvä saalis :-D
- Tuo oli hyvä kysymys :)
Muista kultaseni että me ollaan vain pelkkiä ihmisiä. Vain. - En mä mitään sihteeriä meinaa. Puhelinhoitaja...
Entinen koulutus pitäis riittää, mutt ohjelmat opetella ja sitten päivittää tietysti th-osaamista. Varsinkin jos on erikoisalalla, mutta voi olla "yleinenkin" puhelintyttö (tai -poika)
Kysy. Ei tuo ota jos ei annakaan. Mun pitänyt tuosta sulle privana jo puhua mutta kun en ole saanut aikaiseksi kirjoitella.