Tässä kun turisette ja käännytte

Tiedostan olevani vähän kaikkea, niin hyvää kuin pahaa. Olen moniuloitteinen otus. Se, mitä taas jaan ihmisille - riippuu tietysti tilanteesta. Ja se, onko jakamani vaivan arvoista. Jos mennään sillä asteikolla, mitä tunnen, niin ei se ole.

Ylhäällä, alla, päällä - sivusta 😂🤣😅
co operaation fortune kwak kwak

Liian ilmeistä saivartelua. Ja tasapuolisesti... No siitä voidaan olla samaa mieltä, varsinkin kun lukee tämän kappaleen:

"Kun olen paha, paha on minussa, hyvä toisessa. Kun olen hyvä, paha on toisissa, anonyymeissa, pahaa tahtovissa, rumia ajattelevissa, muumilogeissa jotka mielipiteillään yrittävät viedä hyvää pois, loukata, ne hyväkkäät roistot."

Että paha olisi aina muumeissa... Joo, niinpä tietty. Sieltähän se kirjoituksen bias pullahti pihalle.

Niin.. minulla on luullakseni oikein hyvä suhde pääni sisältämiin ajatuksiin. Minä pidän itsestäni, tavastani ajatella ja olla.

Se kuinka hyvin itseni tunnen.. se onkin sitten eri asia. Minä näen itseni tälläisenä, mutta joku toinen näkee minut vain roolina tai ehläpä outolintuna.

Loppujen lopuksi se, miten itsensä näkee.. oli se sitten realistista tai ei, on se mikä merkitsee.
Oma olo lähtee sisältäpäin. Ainakin minulla.
Saatan havahtua huomaamaan poikkipuoleisesta sanasta, että minun kannattaa ehkä tarkentaa näkemystäni itsestäni, mutta koskaan en ole vielä törmännyt sellaiseen että minun pitäisi muuttaa jotakin.

Ja tämän iänikuisen vastakkainasettelun rekkautuneiden ja anonyymien välillä voisi jo antaa olla. Anonyymi ei personoidu ja hänen kanssaan ei saa samanlaista jatkumoa kuin rekattujen kanssa. Keskustelu voi olla molempien kanssa tasokasta.. yhtäläisesti.

Mutta kun keskusteluja käy rekatun kanssa, syntyy tunneyhteys. Väistämättä. Anonyymin kanssa niin ei käy. Tai harvemmin.

Jaa, no mulla nyt on muutoinkin tapana kirjoitella vain juuri kuten ajattelen, että eipä ole mietittävää.

Minulla ei ole tapana miellyttää ketään saadakseni jotain. Olen tietyllä tavalla omaehtoinen ja sitä on vahvistanut kokemus ei niin hyvin toimivasta parisuhteesta sen loppuvuosina. Nykyään en tee mitään kenenkään vuoksi, jos joku tietty ihminen ei ole suunnilleen sitä mitä minä etsin.

Rekkautunut tai ano aivan sama paitsi ehkä juuri sillä tavalla kuin pirpana sen selitti. Rekatun kanssa kehittyy ehkä jatkuvampi ja vshvempi suhde kuin täysin anon. Ja väitän kyllä elämässä sen verran kovan koulun läpi käyneeni että olen sinut itseni kanssa ja kykenen olemaan avoin, rehellinen ja vilpitön.

No mä olen ihan vaan ihminen, en mikään pyhimys. Tuliko yllätyisenä jollekin?

Vaan just sitä mitä olen. Tykkää joku tai on tykkäämättä.

Mielen nielemistä... 😁, no joskus kakistuttaa vähäsen mutta perusvire on terveellä pohjalla...yleensä, huonotuulisena olen arvaamaton, sori