Vapaa kuvaus

" Kettu istuu kukkulan laella auringon laskun viimeisinä minuutteina. Tuulen puhaltaessa sitä hieman paleltaa; turkkiin on ilmestynyt talven aikana useita paljastuneita laikkuja. Kettu huokaisee hiljaa suunnaten katseen kohti kaukana häämöttäviä kaupungin valoja. Se tietää, että viime päivien suojaisa pesä on jätettävä ja lähdettävä välillä saalistamaan.

Ketun luolasta on tullut viimeaikoina sen turvallinen suojapaikka, jonka läheisyydestä se on löytänyt itsensä kaltaisia lajiyksilöitä. Osa noista laumaeläimiin kuulumattomista on kiiltäväkarvaisia ja osa takkuisempiturkkisia. Yhteistä heille kaikille on se, että talviturkki on katoamassa ja ihoa kutittaa kovasti.

Mutta kettu tietää, että voi halutessaan palata suojaisaan luolaansa ja tavata uusia tovereitaan. Joskus se saattaa hiipiä kallion kupeeseen hämärän tuntumassa tai öisin, ja toisinaan näin kevään aikana livahtaa paikalle keskellä kirkasta päivääkin.

Auringon viimeisissä säteissä alkaa ketun vierelle hangelle ilmestyä lyhyempiä punaisia ja pidempiä vaaleita karvoja. Kettu kääntyy, laskeutuu kallion kupeessa olevaan luolaansa ja tyynesti riisuu kalttaantuneen turkkinsa rippeet. Se pukee ylleen haalarin, nostaa vanhan tuohirinkkansa selkäänsä ja kaapaisee tervatut suksensa kallionseinämästä. Ulos astuessaan se näkee osin lumen peittämällä mättäällä pienen ketun jälkiä, joiden viereen hankeen alkaa ilmestyä isompia ihmisen jalanjälkiä.

Sen kauniin ja suuren ihmisen, jonka se sisimmässään tietää olevansa. " (Ketun iltasatu)



Tästä sadusta alkoi erään aloittelevan kirjoittelijan tarina. Mitä siitä seurasikaan, olisi jo monta uutta tarinaa kerrottavana. Mihin se tulee päättymään; sen näkee sitten aikanaan. Tärkeintä ei aina ole se, mitä kirjoitetaan, vaan mikä merkitys sillä on itselle. Ja muistuttaa välillä itseään, ettei jokaisen sanan tarvitse olla niin vakava asia :)



Elisakettu lasipallossa: suomi, nainen, varattu, perhe, työ, ystävät, metsä, vapaus, kaupunki ja maaseutu, rauha ja kiire.



Ja kuvan on maalannut eräs arvostamani kirjoittaja ja taiteilija.

Aloituksia

115

Kommenttia

12272

  1. Aloittaja "jätetty"

    Huh huh. Olet melkoisella tivolireissulla nyt; karusellissa ja vuoristoradassa vuorotellen. Niinkutsuttu kumppani pyörittelee sinua kuin mollamaijaa ikään.

    Olet oikeilla jäljillä. Narsismin piirteitä löytyy niin että kuvailemistasi asioista saa melkoisen eepoksen kirjoitettua. En usko että tuossa oli edes kaikki. Liki kaikki merkit ovat nähtävillä.

    Jättäminen ei edes ole pahinta. Parisuhteessa ei kertakaikkiaan käyttäydytä millään kuvailemallasi tavalla, siis terveessä parisuhteessa ja se on niin kaukana kuin olla voi. Terveessä ja sopusointuisessa parisuhteessa on välittämistä, arvostusta, kunnioitusta, vuorovaikutuksellisuutta ja luottamusta. Olet nuori ihminen. Iälläsi ei edes ole väliä. Olet ansainnut sen onnen ja hyvän mikä sinulla on edessäsi. Pelkään pahoin (ja taatusti muutkin lukijat) että elämästäsi tämän naamioherran kanssa seuraa paljon kyyneleitä ja murhetta.

    Päätöksen tekeminen on vaikeaa. Lähteminen sattuu. Eroaminen ja erossa pysyminen (!) tekee helvetin kipeää. Mutta se sattuuu vain aikansa. Lue, perehdy kirjallisuuteen, kokemuksiin ja etsi vertaistukea. Saat tietoa, ymmärrät kokemuksiasi ja tuntemuksiasi; voimistut ja vahvistut hiljalleen. Se on hyvin tärkeää. Ajan päästä olet eri ihminen. Älä kiirehdi uuteen suhteeseen vaan käy läpi tämä kokemuksesi. Älä jää tuleen makaamaan. Olet ansainnut parempaa. Et varmaan pikkutyttönä haaveillut kynnysmaton urasta? Et. Eikä me muutkaan täällä olleet.
  2. Vuosi 2011. Paljon onnea palsta 2 v ja kiitokset kaikille niille lukemattomille kirjoittajille jotka ovat myötäauttaneet sen kehittämisessä ja arvokkaissa kommenteissa.

    Minulla on syy ja kunnia kiittää.

    Tullessani palstalle talvipakkasissa olin ensimetreillä kirjoittamisessa ja ymmärryksessä. Aiemmin jakanut kokemuksiani muualla. Kun tulin, minut otettiin kanoottiin mukaan ja vietiin soljuvaan virtaan matkalle uuteen maailmaan. Matkatovereina kohtalotovereita; sisaria ja veljiä, jotka auttoivat ymmärtämään paremmin kokemuksiani, ajatuksiani, tunteitani ja käyttäytymistäni. Vaikka uhrinäkökulmassa olin rannalle ajautunut, niin matkan edetessä löysin paljon kätkettyä sisältäni ja muistoissani. Asioita joita olen pohtinut monissa kommenteissani ja tarinoissani. Kaikkea en ole kertonut.

    Olen itkenyt ja nauranut. Tuntenut surua ja ja iloa. Itseni mutta myös kirjoittajatovereiden ja satunnaisten matkailijoiden puolesta. Tulin vain käymään mutta huomasin tarvitsevani tätä matkaa.

    Puolen vuoden aikana löysin itseni ja kipeät muistoni. Olen työstänyt asioita ankarasti ja saanut jotain aikaankin. Olen itsestäni ylpeä. Koskaan aiemmin minulla ei riittänyt sisu siihen mitä täällä tulin tehneeksi.

    Olin rohkea. Mutta kiitos tänään kuuluu kaikille palstalaisille: jotka tuitte, kerroitte, kuuntelitte, jaoitte kokemuksianne, valvoitte kanssani, itketitte ja nauratitte. Ennenkaikkea: autoitte ketun sanoilla puhumaan.

    Valmentajalle, uskotulle, kunnioitetulle, veljelle, sisarelle, ystävälle, sielunkumppanille, kohtalotoverille, satunnaiselle matkaajalle. Olette tavattoman arvokkaita.
  3. Lohikäärme:

    Piti kaivella tämä aloituksesi tuolta arkistosta; on jokseenkin taas päivänpolttava aihe tämä.

    wd: "Siis lähes kaikki viestit tavalla tai toisella syyllistävät ja mollaavat narsisteja. Masennuspalstalla taas masentuneet kysyvät neuvoja. Mistä johtuu tämä ristiriita palstojen kesken?"

    Masentuneet usein ymmärtävät miltä toisesta tuntuu. Depressio on monasti myös keikkuva liike; ylös alas, hidasta tai nopeaa, mustaa tai valkoista ja kaikkea niiden väliltä. Aloitetaan alusta ja jatketaan matkaa. Useimmat ovat kokeneet tunnevivahteet moneen kertaan.

    Narsistisesta suhteesta irrottautuminen vaatii jokaiselta aikansa. Ja koska jokainen kulkee eheytymistietään omalla polullaan; ei voi, ei kertakaikkiaan voi ymmärtää toisen tunnekokemuksia tai ajatuksen juoksua koska se ei kohtaa omaa sen hetkistä maailmaa. Kunnon naamiosuhteen heittämäksi riittää kerta. Silloin ei ole vertailevia kokemuksia. Toki moni huomaa itseruodinnan aikana, että narsistisia suhteita on kohdannut muitakin elämänsä varrella, Joskin ei välttämättä niin pahoja tai musertavia kuin se, jonka vuoksi on itseänsä alkanut suikaloimaan, tai ei ole aiemmin vain asiaa sisäistänyt.

    Miksi narsisteja syyllistetään? Kaltoinkohtelun vuoksi. Jos syyttely jatkuu, eikä minän korjaantumista ole tapahtunut, kaltoinkohdeltu kokee olevansa arvokkaampi kuin narsisti. Eikä tällöin tavallaan havaitse sitä että kyse on omasta narsistisesta piirteestä, tai narsistisesta loukkaantumista.

    Miten masentuneet tukevat toisiaan wd?
  4. "Olen vastuuntunnoton"

    Kiitos kirjoituksestasi. Sanattomaksi vetää kertomuksesi, mutta tämä tarinasi on tavallaan juuri niin kipeä ja samalla avoimuudellaan antava kaikille huonossa parisuhteessa tai perhetilanteessa olleille tai oleville.

    Hienoa että olet ottanut vastuun itsestäsi ja pystynyt irrottautumaan. Et ole myöskään jämähtänyt suhteen synnyttämään uhriasenteeseen, vaan urheasti polskutellut kivuliasta matkaasi eteenpäin. Yksin, ilman juuri läheisten tukea, jos ymmärsin oikein. Mutta eteenpäin silti olet mennyt, etkä ole jäänyt taakse vilkuilemaan.

    Mitä sanoit persoonallisuushäiriöistä; mielestäni ei ole niin absoluuttisen tärkeää onko kaltoinkohtelijalla NPH vai jokin muu luonnehäiriö; narsistisen häiriön tunnusmerkkejä on kuitenkin nähtävissä ja se yksinään on syy tulla juuri tälle palstalle pohtimaan ja jakaa kokemuksiaan muiden kanssa. Tulet huomaamaan samankaltaisuuksia monien kirjoituksissa ja kokemuksissa.
    Sinä et ole hullu etkä tarvitse psykologian tietämystä kirjoitellaksesi tänne. Mututuntumalla täällä kaikki mennään, jokainen on vain kokemuksissaan, tiedoissaan ja eheydessään omalla matkallaan eikä kirjoittajia siksi voi eikä pidäkään verrata keskenään.

    Mainitsit sanan hiljainen uhri, sekä sen ettet halua esittää mielipiteitäsi. Sinua on satutettu julmasti, mutta sinua ei ole oikeutta kenenkään satuttaa nyt eikä koskaan enää. Sinulla on oikeus mielipiteisiisi, olemassaoloosi ja minuuteesi. Pidä kiinni siitä. Olet hyvä ihminen. Ja sinusta tulee vielä parempi ajan kanssa, kun opettelet vahvistamaan minuuttasi. Eräs keino on kirjoittaminen. Kirjoita mihin vain; itsenäsi, tuntemattomana, omalla tavallasi, sitä mitä haluat. Tunteita, ajatuksiasi, kokemaasi. Puhdistaudu. Se vapauttaa. Ja se tekee sinusta vahvemman ja vähentää pelkoja.

    Voimia sinulle.
  5. Henna; kuten moni muukin on maininnut, sinulla on tosiaan hyviä kirjoituksia täällä, jo paljon aiemminkin syntyneitä kuin viimeaikaiset pohdinnat. Olet varmaan saanut monenkin pohtimaan.

    Kiitän tuosta edellisestä nyt tällä kertaa.

    Jäin murehtimaan sitä, että joudut vielä olemaan hänen kanssaan tekemisissä, vaikka olisi hyväkin tyyppi. Minusta -se on siis henkilökohtainen mielipiteeni - se syö ihmistä. En soisi sinua syötävän. Toivon että saisit oman elämäsi hallintaasi, tarkoitan siis ainoastaan N-henkilöstä irrottautumista. N nimittäin pystyy tunnevaikutuksillaan merkitsemään lähteensä sisään paljon kätkettyä, hänen omia tunteitaan siirrettynä tai niitä vahvistavan. Eräs niitä hienosyisiä rakennelmia, joita emme aina näe tai havaitse.

    Mutta sinä tiedät tämän, eikä se ole varsinaisesti neuvo, vaan toivon, että ymmärrät, että kaikki me keskustelijat kuitenkin (useimmat, yleensä) haluamme tukea toisiamme näissä kokemuksissa, mitkä ovat alunperinkin tänne tuoneet.

    Sanojaan, kirjoituksiaan on joskus vaikea asetella sellaiseen muotoon, että lukija näkisi ne kuten kirjoittaja on ajatellut. Toisen ajatuksia emme näe. Ja koska todellinen keskustelu puuttuu, asiaa ei voi selvennyksesi aina vatuloidakaan. Kaikkea pohtimaansa ei saa sellaiseen muotoon, että toinen näkisi sen samoin. Ja sitten on vielä se matkan vaihe; kukin omalla polullaan tarpomassa, käpyjä etsimässä.

    Me kaikki olemme arvokkaita ja hienorakenteisia, mutta haavoittuvia. Ihan jokainen. Yrittäkäämme vahvistaa itseämme, ja auttaa sitten heitä, joiden haavat ovat vielä syvempiä ja kipeämpiä. Mutta omatkin haavat on hoidettava.